Treenaaminen ja ruokavalio pakkomielle? Erilaisia dieettiä, kuureja, kovaa treeniä, hikeä ja jopa verta ja kyyneliä. Kovaa fyysistä kuntoa korostetaan ja arvotetaan normaalin ruokailun ja liikunnan kustannuksella.
Media ruokkii jatkuvasti verkkokalvoille mitä tikimpää kehoa. Pitäisi näyttää tältä ja tuolta… Monelle meistä tämä voi aiheuttaa kohtuuttomia paineita ja jopa vääristyneet kehonkuvan.
Tätä kaikkea ruokkii entisestään television erilaiset laihdutus ohjelmat. On Suurinta pudottajaa, mitä kovempaa rääkkiä ja ruokavaliota. Voiko niinkin hyvästä asiasta tulla, kuin treenaaminen ja ruokavalio pakkomielle?
Mitataanko elämässä onnistumista äärimmäisten suoritusten kautta, jatkuvaa kovaa treeniä ja täydellistä ruokavaliota? Tähän vielä päälle itsensä vertaaminen muiden elämään, onnistumisiin ja tarinoihin.
Mitä tulee treenaamiseen – kaikki ei sovi kaikille. Tarpeemme ovat niin erilaisia. Etenkin ihmiset jotka vertaavat itseään helposti toisiin, ovat alttiimpia median luomalle treenaamisen ja ”piiskaamisen” mallille ”kovempaa – nopeampaa – vahvemmin”.
Kyse voi lopulta olla viihteestä ja ääripäät kiinnostaa. Tämä pitäisi kuitenkin muistaa!?
Jos mietitään urheilua – urheilija voi ja joutuu tilanteisiin joissa keholta vaaditaan äärimmilleen venymistä. Tämä on tärkeää osata nyt erottaa tästä aiheesta.
Lisäksi urheilija itse valitsee oman tiensä ja kyse on sitten omista elämän valinnoista ja itselle erittäin tärkeistä ja merkityksellisistä asioista.
Kuitenkin myös monella urheilijalla on riskinsä ajaa itsensä ylikuntoon ja vääristää suhdetta terveelliseen ruokavalioon jne.
…Tiedätkö mitä?
Olen itse havahtunut kerran omalla kohdalla tällaisesta tilanteesta… siitä myöhemmin lisää….
Miten on? Valloittaako treenaaminen ja ruokavalio elämäsi liikaa? Vapaudu pakkomiellestä ja löydä tasapaino e-kirjan ’Tuloksellinen Treeni ja Ravitsemus’ avulla…
Terveellinen ruokavalio, ravitsemus, syöminen ja valinnat vaikuttavat merkittävästi terveyteen, hyvinvointiin, jaksamiseen, arkeen, mieleen, suorituskykyyn jne.
Kova dieettaaminen ja erityisesti kaikki kuurit, voivat helposti altistaa eriasteisille ongelmille. Erityisesti tämä dieetti- ja kuuriajattelu korostuu tammikuussa.
Päätetään aloittaa uusi elämä. Siinäkään ei ole mitään vikaa. Armottomuus, ehdottomuus, joustamattomuus on taas asia erikseen. Tiukka dieetti voi kääntyä pahimmillaan syömishäiriöksi.
Esimeriksi ortoreksia, tämä luokitellaan syömishäiriöksi. Kyse on tilanteesta jossa ihminen kokee pakonomaista tarvetta ja halua syödä täydellisen terveellisesti.
Anorektikko vastaavasti syö mahdollisimman vähän. Bulimikko vastaavasti ahmii ruokaa ja oksentaa, että voisi syödä taas enemmän…
Erilaisista syömishäiriöistä kärsii arviolta n. 2% väestöstä. Miesten osuus tässä on arvioitu olevan n. 10% ja taustalla voi olla ortoreksiaa, anoreksiaa, bulimiaa. Asiahan ei siis koske pelkästään naisia.
Jos liikunnasta ja syömisestä tulee asia joka alkaa hallita, kontrolloida elämää, rajoittaa sitä ja koko elämä alkaa pyöriä vain näiden asioiden ympärillä, tilanne on voinut eskaloitua.
Tilannetta ei ohjaa enää tarve, halu huolehtia itsestään liikunnan ja ravinnon avulla. Tilanne muuttuu pakoksi.
On pakko syödä nyt näin, ilman joustoa, ilman mahdollisuutta ottaa rennosti vaikkapa juhlissa, on pakko mennä treenaamaan, että kunto säilyy tässä pisteessä kuin missä on…
Mieleen voi tulla pakko, että tuo ja tuo on tuossa kunnossa, nyt mun täytyy tehdä näin ja näin, että voin pystyä samaan. Henkinen paine voi kasvaa todella kovaksi ja alkaa kokea ahdistuneisuutta.
Mieliala voi laskea, masentuneisuutta, energiaa ei ole, arki alkaa mustua, jatkuvaa sairastelu kierrettä, ylikuntoa ja rasitusvammoja, vatsa voi alkaa oireilla ja mahdollisia hormonaalisia häiriöitä.
Näissä tilanteissa on sitten hankalaa vetää koskaan täysin suoria johtopäätöksiä sen enempää, että mikä on vielä normaalia ja mikä taas epänormaalia.
Esimerksiksi, kun on keskittynyt johonkin tulevaan suoritukseen urheilumielessä, niin tällöin keskittyminen ja ajatukset voivat olla niissä tilanteissa ja tämä on täysin normaalia vielä.
Mieli voi olla keskittynyt ja fokuksen ylläpitäminen on tärkeää keskittyneisyyden kannalta.
Tilanne on taas eri, jos asiat alkavat vaikuttaa merkittävästi omaan arkeen ja elämään. Tällöin ihminen ei välttämättä itse tiedosta missä mennään, tähän voidaan tarvita ulkopuolisen mielipidettä ja ajatuksia, että nähdäänkö mitä tapahtuu?
Toinen mahdollisuus on terapia, psykologit ja psykoterapia… eli puhutaan tällöin jo ulkopuolisesta ammattiavusta.
”Usein ne ongelmat alkavat siitä, kun kehon ja mielen kuuntelu loppuu”
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Patrik Borgin kirjoittamiin artikkeleihin.
”Patrik Borg on Suomen tunnetuimpia ravitsemusasiantuntijoita. Hän on puhunut väsymättä jo yli vuosikymmenen ajan terveysajattelun, rennon syömisen ja suhteellisuudentajun puolesta ravitsemuksessa ja erityisesti laihduttamisessa ja syömishäiriöistä.
Asiantuntijatehtävien ja tutkimuksen ohella Patrik tekee vastaanottotyötä ja pitää luentoja ravitsemuksesta.”
Itselläni on ollut etuoikeus tutustua Patrikiin. Hän veti ja luennoi itselleni yhden osuuden ravintovalmentaja koulutuksessa, jossa keskityttiin muun muassa eri syömishäiriöihin ja miten syömishäiriöistä kärsivää asiakasta voidaan tukea ja tarvittaessa ohjata edelleen toisten asiantuntijoiden luokse.
Patrik Borgin blogiin pääset tutustumaan https://patrikborg.blogspot.com/
Parkilla on asiaa myös syömishäiriöistä ja tästä aiheesta kiinnostuneille.
Kovaa ja tavoittteellista treeniä. Itse nautin siitä ja itsensä haastamisesta. Treenaaminen antaa itselle paljon ja se on omassa arvomaailmassa tärkeää.
Väitän, että vaikka treenaan näin 43 vuotiaana kovempaa kuin koskaan aikaisemmin elämässäni – tekeminen on fiksua.
Ennen vanhaan treenit saattoivat olla sitä, että treeni ei ollut onnistunut jos et maannut puolikuolleena lattialla. Kaikki sarjat automaattisesti failureen, eli uupumukseen asti. Varuilta vielä muutama liike, sarja ja toistoja päälle.
No, kaikesta oppii kuten tästäkin, sanon vain että on sitä itse tehnyt monia virheitä treenaamisen suhteen nuorempana.
Toki tietotaito, kokemus ja ymmärrys ei ollut vastaavalla tasolla…. Lisäksi oli todella fanaattinen, ehdoton. Eli treenaamiselle ja ei nähnyt, että on muutakin elämää. Tämä yli korostui tietyissä tilanteissa.
Nykyään vastaavasti teen mikä on tarpeellista, mutta elämässä on paljon muutakin ja pyrin elämään täysin normaalia elämää.
Tämä vaikka olen tälläkin hetkellä valmistautumassa ensi vuoden kevään Fitness Classic kilpailuun. Tämä vaikka treenaan tavoitteellisesti, teen tietysti parhaani ja tavoitteeni on kova…
Korvien välissä on tapahtunut isoin muutos, ehkäpä olen aikuistunut enkä ole enää se sama nuori Antti silloin joskus alle 30 vuotiaana… onneksi näin, jos myös lähipiiriltä kysytään!
Näen ison muutoksen tasapainon löytämisessä treenaamisen ja muun elämän välillä. Nykyään tosin itselläni on isommat perheelliset vastuut ja haluan kantaa ne myös niin hyvin kuin taidan!
Se on itselle kaikista tärkeintä, ei pelkästään vain oma hyvinvointi vaan myös itselle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten onnellisuus.
Treenaamista ja liikkumista harrastetaan enemmän ja enemmän. Usein ajattelu tässä on, että mitä kovempaa sen paremmat tulokset. Onko siis se joka kärsii koviten, aina paras kaikessa? Onko via dolorosa avain hyvään kuntoon?
Kuten totesin itse tykkään myös laittaa treenaamisessa kehon sopivan koville. En kuitenkaan vedä tämän ylitse… tässä on eronsa.
Vastaavasti monelle on täysin vierasta lepopäivät, kevennykset, superkompensaatio jne. Tuntuu että avain kehitykseen on vain kovan tekemisen kautta.
Unohdetaan, että kunto kehittyy levossa ja sopiva liike vain mahdollistaa ja antaa keholle sopivan käskyn kehittyä.
Moni saattaa pysyä jatkuvassa liikkeessä jo puhtaasti sen takia, että ensin on vedetty se dieetti, sitten tuloksia saatu ja tulee tarve pysyä ”tikissä”, sekä lihomisenpelko iskee mieleen.
Ei osata höllätä, ei uskalleta syödä enemmän, jatketaan dieettiä. Ruokavalio saattaa myös olla liian vähähiilihydraattinen tai liian vähärasvainen.
Kaikki herkut on täysin lakossa, ei voida mennä juhliin, ei ravintolaan, jokaista suupalaa kytätään, lasketaan. Terveellinen syöminen muuttuu ehdottomaksi, totaaliseksi kuin Pohjois-Koreassa diktatuuri toimii.
On joustamaton, kieltää kaiken, rajoitteita täynnä ja mietitään mitä ei voi syödä, sen sijaan, että miettisi minkä verran on tasapainon ja kohtuuden kannalta hyväksi ja onko taustalla vaikka armotonta nälkää, joka aiheuttaa ahmintaa?
Lisää sinulle E-Kirjassa on kehittävästä harjoittelusta ja miten treenaamisesta ja ravitsemuksesta saa rakennettua tasapainoisen osan arkea…
Kerrottakoon nyt tässä, kun haluan olla avoin! Tämä aika on ennen personal trainer vuosiani 2013 eteenpäin..
Yhden dieetin jälkeen mieleeni jäi päälle, että haluan pysyä mahdollisimman rasvattomassa kunnossa. Pitää yllä sen, että rasvaprosentti on siellä 5% luokkaa.
Keho oli viety äärimmilleen. Toki se peilikuva oli mahtava palkinto ja olla rasvattomassa kunnossa. Noh, mieleni alkoi tehdä pullia. Tein sitten aivan jäätävän kokoisen taikinan ja paistoin niitä 3 pellillistä.
Söin myös niitä sitten reilun pellillisen. Tästä seurasi luonnollisesti suhteellisen tukala olotila. Lisäksi iski päähän ajatus, että ei saameri, kuntohan tässä kärsii ja menee ”pilalle”.
Kotona oli silloin vielä kuntopyörä jota päätin polkea seuraavan 2h ajan, että saan poltettua edes osan noista syömistäni pullista…
Poljin sitä pyörää sitten reilun 1,5h ajan ja se alkoi ärsyttää aivan liikaa. Mietin, että eihän tässä ole mitään järkeä ja mitä hittoa olen oikein tekemässä?
Havahduin tässä tilanteeseen ja pohdin tuota reilun viikon ajan. Tuossa ajassa kuitenkin treenasin ja palasin salille normaalisti liikkumaan ja syömään normaalisti, terveellisesti, mutta joustavasti.
Se, että lisäsin energiaa, auttoi ja lisäksi hyväksyin silloin, että en yksinkertaisesti pysty pitämään kuntoa 5% rasvoissa ja se ei ole edes sen arvoista…
…kaikesta oppii ja itselläkin on näitä kokemuksia!
Jos joku personal trainer havaitsee, että asiakkaalla voisi olla mahdollisesti taipumusta syömishäiriöön, pakonomaiseen treenaamiseen, tuloksiin hinnalla millä hyvänsä.
Asiakas ei usko ja suostu kuuntelemaan järkipuhetta vaikka asiat perustelee miten hyvin… on yksi hyvä keino osoittaa tilanteen vakavuus, katkaisemalla tai pitämällä taukoa valmennussuhteesta.
Toinen mahdollisuus riippuen asiakassuhteen laadusta ja miten sitä toteutetaan on miettiä tavoitteita uusiksi, kohtuullistaa tekemistä, ottaa rauhallisemmin ja kuitenkin edetä sopivassa tahdissa.
Painaa siis tilanteen mukaan jarrua, kun tarve tähän tulee!
Tässä tulee sitten jokaisen valmentajan vastuullisuus mukaan. Ei ole ihan sama miten ketäkin liikuttaa, millaista ravintoneuvontaa ja ohjausta antaa.
Pahimmillaan sillä tehdään todella pitkäaikaisia ja negatiivisia asioita ihmisen koko terveyden suhteen. Valitettavasti moni tekee asioita eurot silmissä ja myy netissä paljon kaikkea huuhaata.
Vedotaan lisäksi ihmisten jopa epätoivoiseen tilanteeseen, pelkoon jne. Moni käyttää lisäksi surutta ja häikäilemättä ihmisiä hyväksi omien taloudellisten intressiensä ajamiseksi.
Onko se sitten oikein moraalisesti ja eettisesti, niin sitä voi jokainen omassa mielessään miettiä?
Lisäksi, kun hyvien tulosten saavuttaminen ei ole kiinni rääkkäämisestä ja muutenkaan kitu ruokavalioista… Itse näen sen jopa enemmän ammattitaidottomuutena!
Hyvänä asiana olisi korostaa asiakkaalle aina levon merkityksestä, sopivasta, kehittävästä, mutta tuloksia antavasta treenaamisesta, sen soveltamisesta arkeen sopivaksi ja eri mahdollisuuksista treenata.
Samalla pitää osata arvioida tulosten saavuttamisen yhteydessä treenaamisen ja ravinnon riittävyyttä toisiinsa nähden, eli jaksaminen yleisesti muutenkin.
Tilanteen aiheuttamat terveysriskit kannattaa myös uskaltaa tuoda rehellisesti esille. Että jos näin jatkuu mitä tästä kaikesta voi pahimmillaan seurata…
Kyse on lopulta vakavista asioista! Näiden holtittomien asioiden kuten turhien pikadieettien kautta moni on mennyt aivan sekaisin kehonsa kanssa, mutta erityisesti myös pään sisällä. Vastaavia avun tarvitsijoita riittää ja paljon…
Tuloksia saa aikaan, kyllä, mutta miten? jos treenaaminen ja ruokavalio pakkomielle, niin pakko ei ole koskaan hyvä asia mihinkään….
Lopulta personal trainerin tulisi uskaltaa nähdä mikä tilanne on, tehdä sen mukaan ratkaisunsa ja viheltää peli poikki tarvittaessa.
Etenkin jos kokee, että oma ammattitaito ei nyt tähän tällä kertaa enää riitä. Ohjata ja kannustaa eteenpäin vaikkapa laajemman tuen pariin – jos tähän on mahdollisuus?
Apua, tietoa voi löytää esim: syömishäiriöihin esimeriksi www.syomishairioliitto.fi
Treenaaminen ja ruokavalio pakkomielle – herättikö ajatuksia?
Hyviä linkkejä ja lähteitä lisää:
https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/syomishairiot/
https://patrikborg.blogspot.com/2011/10/hairiintynyt-syominen-osa-2-anoreksian.html
Sinua voi myös kiinnostaa tämä aihe?
Poimi omasi – ellet tehnyt ole tehnyt jo sitä?
Mikä siinä oikein on? 9/10 epäonnistuu pitämään tulokset yllä dieetin jälkeen? KYLLÄ.. juuri sen dieetin jälkeen – jonka piti olla niin onnistunut?
Dieetin jälkeen tapahtuukin paluu entisten ja vanhojen tottumusten pariin?
Jos olet juuri se ihminen siellä ruudun toisella puolella, joka aloittaa aina uudelleen ja uudelleen jonkun laihdutuskuurin, etkä saa aikaan pysyviä tuloksia, lue tämä!
Dieetti voi kuulostaa tosi helpolle ratkaisulle.
Lisäksi asia johon jaksan panostaa tietyn hetken.
Vaikkapa 5 viikkoa? …Tai pidempään.
Näitä 5 viikon dieettejä on netti täynnä ja on vaikka millaista pikalaihdutusta, kuuria jne.
Elämässä ei kannata olla laput silmillä. Katsella maailmaa putken läpi. Lappujen ja putken ulkopuolella on usein niitä hyviä juttuja.
Dietin alussa asenne voi olla se, että: ”Nyt muuten vedetään täysillä ja tehdään” – oikein, niin kannattaa tehdäkin, kun päättää tsempata. Kannattaa yrittää!
Samalla tämä ajatus luo helppouden tunteen:
”Mun ei tartte olla nyt kuin vain tämä 5 viikon jakso tässä mukana”.
Pystyn takuulla tähän. Tämä on vain 5 viikkoa!
Dieetti on aikajänne johon panostetaan… SITTEN tapahtuu, että 5 viikkoa jaksoi vetää – tuloksiakin tuli…
Dieetin jälkeen unohdetaan koko homma ja kilot tulevat korkojen kera takaisin.
Unohdit siis dieetin heti kun se päättyi? Ei hätää, olet monen muun kanssa samassa veneessä. On yleistä, että kun dieetti päättyy, vanhat tottumukset ja ruokailutottumukset palaavat nopeasti, ja niiden myötä myös kilot…
Tähänkin on olemassa ratkaisunsa. Tässä maksuttomassa oppaassa saat lisää tietoa ravitsemuksesta, rasvanpoltto ja painonpudotuksesta. Miten asioita kannattaa tehdä fiksusti…
Älä hukkaa aikaa ja energiaa etsimällä vastauksia eri lähteistä, lataa opas!
Sitten seuraa pettymys, ja äääh… tässäkö tämä oli? Eihän tämä toiminut? No ei tietenkään toimikaan ja etenkin, kun palataan takaisin vanhaan ja tuttuun ”normaaliin”
Tulokset ja nopeat sellaiset voivat motivoida todella paljon! Entäs sitten jos tulokset näkyvät hitaasti? Se voi tuntua pitkästyttävälle tässä kiireisessä maailmassa. Ei jakseta odottaa, koska muutoksia halutaan nopeasti!
Eikä jakseta sitoutua, kuin 5 viikoksi. No onhan se 5 viikkoa toki ajatuksenkin tasolla helpompaa kuin koko loppuelämän kestävä ravitsemus? Itsekuri ja tsemppi riittää sen 5 viikkoa vaikka jääpaloja syöden?
Entäs jos tähän vaakakuppiin lisättäisiin mukaan loppuelämän hyvä olo, sen 5 viikon sijasta? Voisiko tämän ajatuksen myydä sitten sinulle paremmin?
Oletko koskaan miettinyt, että entäs jos ruokavalio olisi kunnossa muulloinkin, kuin vain tietyn dieetin ajan? Silloinhan ei tarvitsisi edes aloittaa mitään dieettiä! Silloin ei myöskään tarvitse palata enää takaisin vanhaan!
Eikö olisi fiksumpaa, että opettelisi syömään terveellisesti ja riittävästi? Toki se voi viedä enemmän aikaa, mutta sitä kautta voi rakentaa pysyvyyttä, eikä sitä jatkuvaa jojoilua ja hyppäämistä ruokavaliosta toiseen muuttuvien trendien ja hypen sijaan.
Pysyvät tulokset kun edellyttävät, että ruokavalio on aina kunnossa ja kun se on kunnossa, mahdollistaa se sopivan joustamisen, kuten vaikkapa jouluna herkuttelun.
Käytännössä ei olla enää siis dieetillä, mutta pidetään yllä järkevää perusrunkoa joka sitten elää ja mukailee sopivasti tilanteiden mukaan.
Tätä kautta voidaan rakentaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja ilman turhaa stressiä syömisistä! Painokin muuttuu suotuisaan suuntaan, keho timmiytyy, rasvaa palaa jne, jo ihan sillä että lopettaa dieeteillä jojoilun!
Edelleen on harmittavan yleistä, etenkin naisilla, että viikot vedetään kitukuuria ja kärvistellään jopa todella matalilla kaloreilla. Sitten kun viikonloppu koittaa tankataan surutta. Tämäkin on omalta osaltaan jojoilua. Tästä itsensä kiduttamisesta seuraa vain se, että ruokailemiseen ei rakennu tasapainoista suhdetta ja alkuviikon kiduttaminen kärvistelemällä ja viikonlopun mättäminen saa viikkotasolla kalorit nousemaan vain korkeammalle.
Tavoitteena voi olla laihtua, mutta tällä kaikella sabotoi oman onnistumisensa.
Tärkeää olisi syödä joka päivä monipuolisesti ja riittävästi ja sitten kaikki muu on vain kivaa extraa arjessa. Tällöin ei myöskään tarvitsisi stressata jokaista suupalaa ja kokea pelkoa syömistä ja lihomista kohtaan.
Ruoan määrä ei itsessään edes kerro sitä paljonko kaloreita tulee. Valinnat taas vaikuttavat tähän ja, että syöminen ei ole tasapainossa. Ja jos kärvistelee niin usein siitä seuraa, että valinnat eivät sitten lopulta ole kokonaisuuden kannalta fiksuja kuitenkaan… ja tulee syöneeksi enemmän kuin pitäisi.
Miten päästä eroon syömiseen liittyvästä lihomisen pelosta? Miten oppia hallitsemaan nälkää ja oppia syömään riittävästi… näihin ja moneen muuhun asiaan voit löytää vastauksesta tästä oppaasta…
Diettaaminenko ei sitten ole tylsää ja se, että ensin saat kilot pois..
Sitten ne tulevat takaisin? Sehän se vasta tylsää on ja homma pitäisi aloittaa taas uudelleen alusta.
Ymmärrän kyllä…
Kun yrittää rakentaa raameja terveelliselle ravitsemukselle, fyysisen kunnon kehittämiseksi ja aineenvaihdunnan tukemiseksi pitkässä juoksussa – voi se kaikki olla tylsää.
Vaatii aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Tulokset voivat näkyä hitaammin, sekin voi lisätä haastetta omaan ajatteluun, koska muutosta halutaan nopeasti! Mutta onko se ainut keino motivoitua?
Voiko tuloksia saada aikaan nopeasti?
Mitä tapahtuu, kun lopettaa dieetti-ajattelun ja alkaa syödä riittävästi niin, että voi kuitenkin polttaa rasvaa – jos niin haluaa
Kun on energiaa ja jaksaa treenata. Tämä tarkoittaa sitä, että omaa kehoa pystyy haastamaan parempiin suorituksiin ja se kehittää kuntoa eteenpäin. Kunnon kohoaminen taas voi motivoida todella paljon ja antaa onnistumisen kokemuksia.
Pystyt kehittämään lihasmassaa ja muokkaamaan kehoasi. Tämä mahdollistaa entistä timmimmän kehon, koska mitä enemmän kehossa on lihasmassaa, sen timmimpi keho on jo itsestään.
Vastaavasti vertaa, että olet kitukuurilla, et jaksa treenata samalla tehokkuudella. Itseasiassa kulutat vähemmän energiaa. Tämä voi syödä motivaatiota ja mielenkiintoa liikuntaa kohtaan. Kohta ei huvita tehdä yhtään mitään
Mieliteot pysyvät paremmin loitolla ja syöminen pysyy paremmin tasapainossa, ”hallinnassa”. Syödään riittävästi puhdasta ruokaa, herkkuhimot vähenevät aivan itsestään.
Tätä kautta voi oppia tasapainoa ja järkeä herkuttelun suhteen. Eli kaikkia maailman herkkuja ei tarvitse olla syömässä jatkuvasti, vaan harkiten. Ei siis enää elä herkuilla, vaan monipuolisella ruoalla.
Kaloritkin jopa tippuvat viikkotasolla, vaikka miinuskaloreilla ei olisikaan – Tämän saa aikaan se, kun saadaan järki päivittäistä ravitsemusta kohtaan.
Tämä taas voi mahdollistaa huomaamatta rasvanpolton ja kiinteytymisen ihan itsekseen. Keho myös hakee sitten ominaispainon jossa sen on hyvä olla.
Nukut todennäköisesti paremmin ja olet energisempi. Jaksat siis yleisesti paremmin. Mielesi ja mieliala pysyy parempana.
Kuulostiko äskeinen huonolle? Omiin korviin ja ajatteluun nähden ei!
ja kaikesta tästä ja itsesi kehittämisestä lisää…
Monella on kysymys mielessään – miten laihtua nopeasti? Moni voi miettiä vastaavasti, miten laihtua turvallisesti ja pysyvästi? Entäs millainen on sopiva laihdutus vauhti? Mietitäänpä hetki laihdutusta ja miten laihtua?
Tässä jutussa käsitellään laihdutuksen yleisiä perusperiaatteita, ei psykologista puolta, joka on usein isommassa keskiössä, kuin se että onko lautaselle maksalaatikkoa vai makaronilaatikkoa.
Yleisesti ajateltuna, ihminen lihoo, kun hän saa enemmän energiaa kuin hän kuluttaa. Jos taas halutaan laihtua, tavoitellaan sopivaa energiavajetta.
Tähän päästään joko vähentämällä kokonaiskalorimäärää, sekä lisäämällä sopivasti energiankulutusta. Tärkeää on saada tehtyä myös pysyviä muutoksia ruokailu- ja liikuntatottumuksiin, eli valjastaa mieli mukaan tekemiseen.
Laihtuminen edellyttää aina jonkin asteista muutosta nykyisiin tapoihin, tottumuksiin ja ajatteluun. Jos et tee mitään muutoksia, pysyt samassa tilanteessa jossa olet juuri tällä hetkellä.
Monelle meistä sopii laihdutuksen avuksi ruokavalioon tehtävät muutokset. Voidaan puhua ruokavaliorempasta. Joskin se voi kuulostaa mittavalle muutokselle, joka voi iskeä helposti jarrua päälle.
Koska toiselle remontointi on sitä, että vedetään kaikki uusiksi lattiasta kattoon ja toiselle taas, että vähän sutaistaan uutta maalia pintaan. Näissä pitääkin mennä tilanteen mukaan ja usein ahneella on… tiedäthän millainen loppu?
Nopea ja yksinkertainen keino on alkaa lisäämään ruokavalioon reilusti kasviksia. Kasvattaa siis kasvisten määrää jokaiseen ateriaan kuin vain se on mahdollista. Tämä vie ensinnäkin tilaa heti pois muusta ruoasta ja niistä epäterveellisyyksistä.
Toki tässä on tärkeää huomata, että pelkkiä rehuja syömällä ei kukaan sitten jaksa, eli ravitsemuksen tueksi tarvitaan niin proteiinia, hiilihydraatteja kuin rasvaakin ja sopiva määrä energiaa. Kaikille tällainen tapa, että: ”lisää nyt vain kasviksia” ei toimi.
Toinen kätevä keino on lähteä pienentämään annosten kokoa ja seurata samalla mitä alkaa tapahtua. Syödä siis muuten aivan kuten ennenkin, mutta pudottaa syömiensä ruokien määrää. Ei kuitenkaan lopettaa syömistä. Samalla keho ja vatsalaukku alkaa tottua pienempään ruoka määrään.
Kolmas keino on ottaa käyttöön lautasmallin mukainen syöminen ja hyödyntää tässä kasvisten lisäämistä. Eli syödä puolet annoksen koosta kasviksia ja syödä vaikka muuten ihan vanhojen tottumusten mukaan.
Neljäs vaihtoehto olisi sitten lähteä karsimaan epäterveellisyyksiä pois ruokavaliosta, jotka nyt auttamatta sisältävät joskus jopa aivan tolkuttomia määriä piilokaloreita.
Tosiaan….
Monella on mielessään kysymys, miten laihtua nopeasti, mutta entä miten tehdä se turvallisesti ja pysyvästi? Tutustu e-kirjaan ’Tuloksellinen Treeni ja Ravitsemus’ löytääksesi kestävän tavan saavuttaa haluamasi rasvanpoltto tavoite…
Proteiini on laihduttajalle todella tärkeää, koska se pitää yllä kylläisyyttä ja ehkäisee näläntunnetta.
Laihduttaessa ei siis tarvitse nähdä turhaan nälkää, ellei tykkää siitä tunteesta, pidä sitä uhkana ja tietää, että se ei aiheuta holtitonta syömistä, kuten mielitekojen voimakasta lisääntymistä. Tästähän seuraa se, että se kuuluisa itsehillintä pettää ja huomaakin ahmimansa surutta ruokaa kovaan nälkään.
Proteiinia olisikin hyvä saada jokaisella päivän aterialla tasaisesti. Eli käytännössä riippumatta ateriasta, siinä tulisi olla mukana aina jossain muotoa proteiinia.
Kuitenkin riippumatta siitä mikä energiaravintoaine on kyseessä, jos sitä syödään yli kulutuksen, laihtumista ei tapahdu. Proteiinia voikin syödä liikaa, aivan kuten mitä tahansa.
Näitä ja muita asioita opetan aina asiakkailleni ja laadin yksilöllisiä ruokavalioita laihdutuksen sekä muun tueksi..
Jos olet ylipainoinen ja terveys jopa uhattuna, voit saada merkittäviä terveydellisiä hyötyjä jo pudottamalla painoa -3-5% nykyisestä panostasi laihdutuksen avulla.
Vastaavasti 5-10% painonpudotus edistää usein tilannetta tätäkin merkittävästi. Karkeasti 100kg ihminen laihduttaa -10% = paino putoaa 90kg.
Laihdutus voi lisätä merkittävästi terveyttä ja hyvinvointia!
Jaksaminen arjessa paranee ja energisyys lisääntyy. Olotila kohenee kehossa. Turvotukset vähenevät, päänsärky voi helpottaa ja -10kg vaikuttaa siihenkin, että keho joutuu vähemmälle fyysiselle rasitukselle alttiiksi, kun ei tarvitse enää kannatella entistä painoaan.
Tämä taas on liikunta- ja tukielimistölle aina parempi ja vaikutus voi näkyä, että kehoon ei enää koske samalla tavalla.
Kuntokin kohenee vaikka ei edes liikkuisi, kun kehoa jaksaa liikuttaa tehokkaammin. Monelle iso vaikutus on, että PVK (perusverenkuva )veriarvot paranevat ja muuttunut ulkomuoto motivoi tsemppaamaan eteenpäin.
Monelle iso asia on, että vanhat vaatteet sieltä vaatekaapin perukoilta mahtuvat jälleen päälle. Iho voi paremmin, voi näyttää terveemmälle ja nuortua.
Psyykkiset vaikutukset voivat olla myös merkittäviä mielialaan liittyen, etenkin kun kehoa saa ruokittua terveellisillä ruoka-aine valinnoilla ja lisättyä ravinto rikkautta elämään.
Tätä kautta keho ja mieli saa tarvitsemaansa ravintoa. Kaikella on vaikutusta myös ajatteluun.
Viime vuosina on ollut paljon puhetta siitä, että ”älä laihduta”, no mitä hittoa? Jos edellä kuvailemani asiat annettaisiin kenelle tahansa teistä ja sinulla olisi mahdollisuus voida paremmin, sanoisitko siihen ”EI”?
En minä ainakaan!
Etenkin, jos olotila on ollut, noh mitä se nyt voi olla?…
Toki aina on perusteltua miettiä, voiko samat asiat saada aikaan ilman laihdusta? Eli liikunnan ja ravitsemuksen preppauksella.
Asioita voi ja kannattaa punnita – koska on syy laihduttaa?
Lopulta jokainen saa itse sen määrittää, mutta jos laihduttaminen vaikuttaa juuri positiivisesti terveyteen ja jopa tulevaisuuteen, pidentää eliniän odotetta, niin se on erittäin fiksu päätös. Laihdutus voi toki tukea muitakin henkilökohtaisia tavoitteita…
Siellä korvien välissä kun kutkuttaa se ajatus, että ”miten laihdun nopeasti?” tai kysymys ”kuinka laihtua nopeasti”, jo viikkotasolla voi jo yli kilogramman laihdutustahti on usein liiallinen, koska tällöin riskinä on, että laihdutattessa polttaakin kallista lihasproteiinia, joka heikentää suoraan perusvaineenvaihduntaa.
Tämä vaikuttaa sitten pitkässä juoksussa painon pysyvyyteen, eli vaikka kilot saisikin kuriin, niin painonhallinnasta tulee vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Riski on myös kaikki erilaiset pikadieetti kuurit, joilla voi vain ajaa kehoa ja mieltä puutostilaan joko liian yksipuolisen ruokavalion tai liian vähäisen ravinnosta saatavan energiamäärän takia.
Järkevä painonpudotus vauhti keskiarvollisesti viikkotasolla on jotain -250-1000g välillä. Toisilla paino putoaa helpommin kuin taas toisilla.
Yleisesti laihdutusruokavalion energiansaantia rajoitetaan -500-1000 kcal pienemmäksi aikaisempaan nähden. Kuitenkin tärkeää on huomata, että energiansaannin ei tulisi ja ole tarpeellista mennä alle 1500 kcal vuorokaudessa.
Se on auttamatta monelle aivan liian vähän ja siitä voi seurata vain aineenvaihdunnallisia kuten hormonaalisia häiriöitä. Usein että energiavaje saadaan aikaiseksi riittää, että pohtii arkisia valintoja.
Vaihtaa rasvaisia tuotteita vähemmän rasvaisiin. Tämä laskee jo itsestään ravinnosta saatavaa energiaa tai vähentämällä määrää. Toimiva keino on miettiä, että vaihtaa tuotteet vähemmän energisistä vaihtoehdoista terveellisemmiksi.
E-Kirjassa on lisää asiaa tästä ja rasvanpoltosta, kalorivajeen luomisesta ja painonpudotuksesta…
Painonpudotuksen nopeuteen vaikuttaa yksilölliset asiat kuten, paino josta lähtee laihduttamaan, paljonko pudotettavia kiloja on? Arki, stressi, uni, hormonit ja yleisesti kehon vointi lähtötilanteessa, kuten sisäelimistön viskeraalisen rasvan määrät jne.
Aikaisemmat yritykset ja kuurit ovat voineet myös sotkea kehon ”normaaleja tehdasasetuksia” ihan vinoon, joten siinäkin voi olla oma hommansa, että keho saadaan taas toimimaan aineenvaihdunnan osalta normaalisti…
Sitten vielä sekin asia laihdutuksessa on tärkeää ottaa huomioon, että laihdutuksessa paino sahaa edes ja taas. Toisille tämä voi aiheuttaa suunnatonta stressiä ja vaikka mitä.
Tämä on kuitenkin täysin normaalia painonvaihtelua jota tapahtuu kaikilla meistä. Kenenkään paino ei myöskään tule pysymään läpi elämän samassa tietyssä pisteessä.
Jos vaikkapa laihduttaa itsensä 100kg > 80kg, niin tuon 80kg molemmin puolin voi tapahtua muutamien kilojen välistä painonvaihtelua +/- suuntaan jos toiseen.
Lisäksi päivittäinen painonvaihtelu sekin on täysin normaalia. Sekään ei kuitenkaan kerro, että jos esim eilen paino 80kg, ja huomenna painaakin 81kg, että olisi päivässä lihonut +1kg verran. Ei… Painoon kun vaikuttaa lähes kaikki asiat.
Siksi jos haluaa seurata laihtumista kannattaa käydä vaa´alla vain kerran viikossa ja katsoa sopiva hetki painon mittausta varten ja yrittää vakioida sen samaan ajankohtaan, vaikkapa johonkin loppuviikon aamuun.
Toki voi, mutta onko se sitten fiksua? Mitä on yleensä nopea painonpudotus? Painoluokka urheilijat, kuten nyrkkeilijät voivat pudottaa painoaan eri keinoja hyödyntäen, kehon neste- suolatasapainoa manipuloimalla – useita kiloja viikossa, mutta tämä ei ole sitten laihduttamista. Paino myös palautuu sitten takaisin nopeasti mistä se lähtikin…
Asiaa voisi miettiä niin, että onko kilot kerääntyneet päivässä, viikossa vai vuosien aikana? Jos ne eivät ole tulleet päivissä, niin ei se paino myöskään putoa päivissä.
Käytännössä mahdotonta, että pysyviä tuloksia saadaan aikaan hetkessä. Pysyvä laihduttaminen, asioiden omaksuminen, opettelu, tiedon lisääntyminen ja sen oppiminen, miten osaan syödä omassa arjessani muuttuvien tilanteiden keskellä jne, vie aikansa.
Nykyajan ihmisillä on vain niin kova kiire. Tiedän kyllä, että on tosi kiva saada nopeasti tuloksia aikaan… mutta silti vaikka niitä saisikin suhteellisen nopeasti, vaatii kaikki silti kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.
Miten nopeasti voi saada aikaan tuloksia? Löydät vastauksen siihen tästä e-kirjasta…
Yritetään kerrasta muuttaa kaikki ja syödään aivan liian vähän. Liian niukka ateria ja vähäinen energiansaanti ei nopeuta prosessia sitten yhtään mitenkään. Laihdutusta, kun ei voi nopeuttaa ja paino ei voi pudota hirveitä määriä viikossa muutenkaan.
Jotta voi saada aikaan tuloksia nykyisen toiminnan pitää muuttua. Muutoksia ei kuitenkaan kannata tehdä kaikea heti nyt. Ruokailu ja liikuntatottumuksiin riittää jo helposti, että tekee 1-2 konkreettista muutosta.
Lisätä vaikka kasviksia reilusti ruokavalioon ja tehdä lihaskuntoharjoituksen 1x viikossa. Kaikkia pelikortteja ei kannata pelata heti kättelyssä. Asia kerrallaan ja on muutenkin älytöntä yrittää muuttaa kaikkea hetkessä.
Tavat ja tottumukset, kun eivät muutu hetkessä, saati että kaikkea pystyy kukaan tekemään kerrasta. Se ei vain onnistu ja helposti tappaa motivaation.
Siksi olisi aina järkevää tukea omaa jaksamista ja sitä, että voi hyvin. Sitä kautta jaksaa sitten panostaa itseensä. Ei niin, että ateria ei pidä kunnolla nälkää ja se johtaa vain naposteluun ja illalla syödään sitten surutta kaikki mikä irti lähtee.
Aamu jaksetaan laihduttaa, mutta illalla tilanne käännetäänkin päälaelleen negatiiviseen suuntaan. Eli tilanne ei lopulta muutu yhtään mihinkään suuntaan.
Laihdutuksessa ei pitäisi tuntea sellaisia ajatuksia, kuin ”oikotie onneen”, ”pikadieetti”, ”pussi ja kitukuurit”, ”mitä kovempi kärsimys sen paremmat tulokset”, ”en syö mitään”…
Unohda siksi kaikki tällainen, keskity siihen että pidät huolta itsestäsi ja syöt säännöllisesti, riittävästi. Tähän riittää jo ihan terveellinen arkinen perusruoka.
Tiedän tämän aika monen valmennettavan kokemuksesta ja tuloksien perusteella, että näin tekemällä tulet varmasti hoikistumaan ihan itsestään.
Et ihan oikeasti tarvitse sitä uusinta hitti ja muotidieettiä. Tarvitset lopulta sen, että pystyt sitoutumaan siihen mitä olet tekemässä ja sitä noudattamalla voit saada aikaan tuloksia. Ensiksi se vaatii sen, että aloittaa ja pääsee alkuun!
Laihdutus on mahdollista ja se on täysin turvallista toteuttaa yhdessä ruokailutottumusten ja liikunnan järkevällä muuttamisella! Miten pudottaa painoa nopeasti?
Onko se järkevää. Vastaukseni on, että ei koskaan!
Siitä seuraa vain ennemmin epäonnistumisia ja turhia pettymyksiä, jotka nekin on vältettävissä.
Laihdutuksesta tulee helpompaa suunnitelmallisuuden kautta. Kauppalistan tekeminen, varata kotiin ruokaa peruselintarvikkeista, kasviksia, hedelmiä, ei mene nälkäisenä kauppaan ja miettiä arjen valintoja. Pyri valmistamaan ruokaa itse mahdollisimman paljon ja välttämään etenkin pikaruokaa (ravinto köyhää + runsaasti kcal sisältäviä tuotteita)
Kiitos, että luit ”Miten laihtua” Muista kaikessa! Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys kaikessa tuottaa tuloksia!
Rasvanpoltto ja painonpudotus – moni yrittää ja moni epäonnistuu. Miksi näin… lataa opaskirja ja saat vastauksia!
Tsekkaa myös palveluni tästä linkistä…PALVELUT
Sinua voi myös kiinnostaa lukea nämä:
LAIHDUTUS – SYÖ VÄHEMMÄN -TOIMIIKO?
Fitness-lajien suosio on kuluneiden 10 vuoden aikana noussut huminalla. Liikuntakeskukset pullistelevat kävijöistä. Moni haaveilee nousevansa kilpalavoille.
Bikini fitness on noussut hetkessä yhdeksi suosituimmista fitness-lajeista. Olen itse treenannut tavoitteellisesti piktään ja voin kutsua itseäni fitness urheilijaksi. Olen voittanut muun muassa 2023 Classic Body building Masters sarjassa SM-Kultaa.
(Ps. Alkuperäinen tekstini on kirjoitettu jo vuonna 2010 – päivitetty uudelleen vuonna 2023)
Fitness-urheilu, salilla käyminen ja se kilpaileminen on tosi hienoa, kunhan siinä vain pysyy järki mukana.
Fitness liikuntana voi olla parhaimmillaan terveyttä ylläpitävää ja edistävää ja samalla hyvin nautittavaa! Samalla se kehittää psyykkistä kapasiteettiä ja mahdollistaa monia hienoja kokemuksia elämässä.
Ainakin näin se on itsellä ollut. Ei pahaa sanottavaa. Sellaista sen pitäisikin mielestäni olla. Kuitenkin, jos asiat vedetään ääripäähän, fitneskin voi muuttua rakentavasta liikunnasta hajoittavaksi. Liika on liikaa kaikessa ja ääripäät. Asioita voi kuitenkin toteuttaa niin monella tapaa.
On tärkeää löytää tasapaino, kehittävät harjoittelun keinot, ohjelmat ja ruokavalio. Toteuttaa asioita monipuolisesti ja samalla fiksun terveellisesti. E-kirja tarjoaa sinulle monipuolisia ja järkeviä tapoja saavuttaa tavoitteesi, ilman ylimääräisiä virheitä. Tämä opaskirja on sinulla joka haluat viedä harjoittelun kokonaan uudelle tasolle!
Maanantaina A-Studiossa helsinkiläinen Tiia Willmankertoi oman tarinansa fitness-urheilun parissa. Ohjelma herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. (tämä juttu oli vuonna 2010)
Ohjelmassa Tiia kertoi fitness ihanteiden muuttuneen pakkomielteisiksi. Tiia treenasi kuukausien aikana liikaa, söi ja lepäsi liian vähän. Suhde ruokaan muuttui sairaalloisemmaksi. Tiia ei esimerkiksi uskaltanut syödä purukumia, koska pelkäsi siinä olevien kahden kalorin lihottavan.
Kilpaurheiluna fitness asettaa aina riman erittäin korkealle esteettisen kunnon suhteen. Lavakunnossa rasvaa ei saa olla ihon ja lihasten välissä juuri lainkaan.
Mielellään mahdollisimman vähän. Se on vain pelinhenki ja kuuluu lajin luonteeseen. Mitä kireämpi sen parempi. Tiedän, että osa ihmisistä karsastaa tätä ja pitää touhua mielettömänä – mutta suotakoon jokaiselle ajatuksensa.
Huippukunnon tavoittelu voi toki johtaa, etenkin naisilla syömishäiriön kaltaiseen tilaan.
Olen itsekin kilpaillut, joten ymmärrän Tiia tässä asiassa. Tavoitteet ja halu voittaa ovat kovat, niin sen eteen ollaan valmiita laittamaan koko keho peliin. ”hinnalla millä hyvänsä”
Tiian tapauksessa tämä tarkoitti liikaa kaikkea. Helposti ihminen voi alkaa ajatella, että mitä enemmän liikuntaa ja mitä vähemmän ruokaa niin sitä kovempi kunto!
Määrä ei kuitenkaan koskaan korvaa laatua. Lisäksi dieetit joissa vedetään kalorit aivan alas ja treenataan aivan liikaa – Usein lopputulos ei ole välttämättä paras.
Kyse ei ole siitä, kuka dieettaa koviten. Jos kyse olisi siitä, se ratkaisisi voittajan, mutta ei.
Dieetin ja koko matka on yksilölle aina erilainen kokemus. Meillä on erilaiset elämän tilanteet, psyykkiset voimavarat ja valmiudet.
A-studion ohjelmassa urheilijoiden syömisongelmiin perehtynyt ravitsemusneuvoja Patrik Borg toi esille hyvin sen, että fitness urheilulajina ei itsessään ole ongelma vaan se, että liian moni harrastaja vetää itsensä liian koville. Huippukuntoon pääseminen vaatisi järkevää tekemistä pikkuhiljaa.
Patrik on muuten ollut aikoinaan kouluttamassa minua ravintovalmentajaksi – kiitos siitä. Patrik on yksi parhaimmista Suomalaisista ravinto-asiantuntijoista.
Itse olen tästä kyllä samaa mieltä Patrikin kanssa. Kaikki minulle heti nyt, asenne ei toimi fitneksessä tai muissakaan lajeissa.
Pitkäjänteisellä järkevällä harjoittelulla ja oikealla ravinnolla päästään ajan kanssa siihen huippukuntoon, jota on tavoiteltu. Asiaa voi miettiä, että koska on valmis ja onko kukaan hetkessä valmis huipulle? Se on oma matkansa ja kysymys on siitäkin – haluaako sen kulkea?
Yksilölliset tekijät, oikea harjoittelu, treenaaminen, ravitsemus, lepo sekä osaava valmennus, omistautunut valmentaja voivat nopeuttaa kehittymistä.
Tiia kertoo edelleen ”Syömisongelmien myötä keho alkoi oireilla, mutta kisaan valmistautumista jatkettiin hampaat irvessä. Romahdus tuli heti kilpailun jälkeen”.
Urheilija, joka on uusi lajissa ja on dieetillä kohti ensimmäisiä kilpailujaan, ei välttämättä osaa tunnistaa kehon välittämiä hälytyssignaaleja tai kyseenalaistaa miksi mitäkin tehdään?
Sitten kuitenkin somessa nostetaan esille nämä asiat ja epäkohdat. Kyse on myös kuitenkin lopulta yksilön omista valinnoista ja jos keho on näännytetty, niin se on vain näännytetty ja lopputulos on mitä on..
Syitä löytyy tähän monia, mutta sellainen ikävä ja jopa turha osoittelu ja tökkiminen on mitä on. Moni ei välttämättä pysy annetuissa ohjeissa ja jopa ”sooloilee” omiaan.
Sama asia voi kyllä olla pidempäänkin kilpailleiden kohdalla. Ravitsemuksen tärkeys korostuu erityisesti naisurheilijoiden kohdalla.
Liian vähän rasvaa, liian vähän kaloreita. Aineenvaihdunta hidastuu. Keho pyrkii lopettamaan laihduttamisen.
Hermosto kuormittuu. Keho stressaantuu. Kortisolitasot nousevat, mikä voi aiheuttaa kilpirauhasten toiminnassa häiriöitä. (Metabolic damage).
Kehon hormonaalisessa tasapainossa ja stressitasoissa, sekä aineenvaihdunnassa tapahtuu pakolla aina muutoksia. Se on selvä se ja joko sen hyväksyy. Kyse on lopulta taas urheilusta, kaikille ei sovi – eikä ole tarve sopia. Elämä on täynnä valintoja ja mahdollisuuksia. Pelinhenki on myös mitä on.
Silti asioita voi toteuttaa monella eri tapaa.
Pieleen meni vai? Tässä korostuu se valmentajan vastuu ja osaaminen. Valmentajan tehtävänä olisi muuttuvissa tilanteissa ymmärtää se, missä mennään ja lyödä jarrua tarvittaessa, eikä päinvastoin, eli lisätä kaasua. Parasta olisi, että tällaiseen tilanteeseen ei yleensä edes jouduttaisi, joita joutuu sitten korjaamaan…
Hyvä valmennus perustuu pitkälti siihen, että jos opettaa toista pitää ensin tietää itse!
Eikä tämä jää vielä tähän, vaan valmentajan pitää oppia itse jatkuvasti lisää. Välillä uskaltaa kyseenalaistaa omaa tekemistä – olenko menossa oikeaan suuntaan? Hyvä valmentaja tiedostaa oman osaamisensa tason ja mihin kykenee ja mihin taas ei.
Kun valmentaja tajuaa, että urheilija ei enää antamallani panoksella, voi kehittyä, niin valmentaja ei pidä urheilijasta kiinni kaksin käsin. Sehän ei ole urheilijan, eikä valmentajan etu. Lisäksi valmentajan ei kannata olla liian mustasukkainen. Ohjattavia kyllä riittää kaikille. Toiselle sopii toinen ja toiselle se toinen…
Urheilija, voi kehittyä jonkun toisen valmentajan kanssa ehkäpä paremmin?
Valmentaja lisäksi tutustuu valmennettavaansa ja ottaa huomioon tämän arjen, elämän, ajatukset ja mielipiteet.
Osaa myös vastata kysymyksiin perustellusti ja antaa urheilijalle luvan kyseenalaistaa itsensä, sekä pystyy ottamaan vastaan palautetta.
Hyvä valmentaja rakastaa itse sitä mitä tekee ja kantaa vastuun.
Se auttaa omistautumaan urheilijalle tämän parhaaksi, eikä asenteena ole vain ”rahat pois”!
Fyysisen valmennuksen lisäksi valmentaja osaa huomioida urheilijan henkiset puolet ja jaksamisen.
Hyvällä valmentajalla on lisäksi tarkka ihmisen fysiologian tuntemus, hän ymmärtää hormonaaliset ja hermostolliset asiat, tuntee ihmisen anatomiaa, tuki- ja liikuntaelimistöä, metaboliaa ja ravitsemuksen merkityksen dieetillä jne.
Tämä on tärkeää, jotta osataan kuunnella urheilijaa, suunnitella oikeat harjoitusohjelmat ja tavoitteellinen ravitsemus. Yksilölliset tekijät ratkaisevat kaikessa!
Jos etsit hyvää valmennusta ja kovaa Fitness valmentajaa. Klikkaa tätä linkkiä. Jeve Ojala on paras näissä hommissa ja vuoden 2023 projektissani Jeve oli iso apu ja voima!
Järki mukana treenissä – tavoitteet voi saavuttaa turvallisesti ja päästä huippukuntoon!
Valmentaja Itselleni fitness on antanut enemmän kuin odotin. Nautin itseni haastamisesta. Tunnen, että olen elossa. Olen harrastanut liikuntaa yli 20 vuoden ajan.
Fitness lajina on todella haastava, kovaakin. Kisadieetti ja se tunne mukana, fiilis. Nälkääkin pitää välillä nähdä ja elää pitkään energiavajeessa. Jokainen voi kuvitella miltä se tuntuu ja silti samalla yrittää pyörittää normaalia arkea, elää sitä ja silti treenata mahdollisimman tehokkaasti!
Fitness on yksi ”syypää” sille, että minusta tuli personal trainer. Hyvä, että tuli – monta hienoa tarinaa olisi jäänyt muuten kertomatta, kokematta ja ihmistä auttamatta. Iso osa elämääni ja hyvää sellaista! Antanut enemmän, kuin ottanut ja tulee vielä antamaan…
Tein aikoinaan itsekkin fitness-valmennusta ja moni kisaaja pärjäsi hienosti SM-Tasolla saavuttaen kärkisijoja, eli yltäen 3-6 parhaan joukkoon.
Yllä olevassa kuvassa oleva Pekka Kotipohja. Pekan uran alkumetreillä autoin paljon Pekkaa ja vedettiin treeniä ja dieettiä. Hienoja muistoja nekin ja kiitos niistä!
Nykyisin jätän nämä hommat toisille ja keskityn pitkälti voima, suorituskyvyn ja ravinnon optimointiin urheilijoilla ja hyvää tulosta ollaan kyllä saatu aikaan!
Pääset tutustumaan tästä joihinkin asiakkaisiin.
Palveluni löydät täältä!
Sinua voi kiinnostaa myös.
Kestävä ja pysyvä elämäntapamuutos ei tapahdu hetkessä! Se ei ole hokkuspokkus simsalapim ja asiat ovat muuttuneet uusiksi ja paremmiksi.
Pysyvä elämäntapamuutos ei tapahdu sormia napsauttamalla – Se ei ole mikään pikadieetti tai ihmekuuri…
Kaikkien asioiden opettelu, prosessointi, elämäntapamuutoksen eri vaiheet, vievät oman aikansa.
”Terveellisen syömisen opettelu”
”Armollisuus itseä kohtaan”
”Itsemyötätunto”
”Läsnäolemisen taito”
”Stressitöntä elämää, arkea..”
”Unta, lepoa, palautumista…”
”Sopivasti liikuntaa”
”Ehkäpä kehonmuokkausta ja rasvanpolttoa (painoa vähemmäksi)”
Muutos voi viedä aikaa tai joskus se voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Kuitenkin elämäntapamuutos on AINA mahdollista Ja niin, että toivotut tulokset pysyvät myöhemminkin yllä.
Elämäntapamuutosta voi ajatella prosessina joka käsittää eri vaiheita. Tämä artikkeli pureutuu muutoksen 6 eri vaiheeseen liittyen.
Alunperin muutosprosessin vaiheita kuvaavaa muutosvaihemallia (Stages of Change) kehitti James Prochaska ja Carlo Di Clemente. Kyseisten herrojen Transteoreettinen muutosmalli kuvastaa prosessia, joka toimii syklisesti kuudessa eri vaiheessa.
Elämäntapamuutoksessa ihminen on täten menossa aina jossain näistä eri vaiheista. Tärkeä on huomata, että eteneminen ei koskaan ole suoraviivaista.
Käytännössä muutosta tehdessä voi siirtyä askeleen eteen, mutta mahdollisesti takaisinpäin. Tämä on vastaavasti täysin normaalia ja inhimillistä. Mehän olemme lopulta ihmisiä, emme mitään suorittavia automaatiolla toimivia koneita.
Joskus vauhtia pitää hakea uudelleen ja sitten taas tulee takapakkia. Sekin on normaalia.
Mitä ihmiset ajattelevat, ja mikä on todellisuus!
Kestävä ja pysyvä elämäntapamuutos ei tapahdu hetkessä! Se vaatii omistautumista, sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. Kyse on matkasta, joka vaatii askel askeleelta etenemistä, pieniä muutoksia ja jatkuvaa työtä kohti parempaa elämää. Ladattava maksuton opaskirja tarjoaa sinulle ohjeita ja tukea kestävän elämäntapamuutoksen saavuttamiseksi.
Ota ensimmäinen askel matkallasi kohti parempaa terveyttä ja hyvinvointia poimimalla oma kappaleesi nyt!
Tyypillisesti, kun aloitetaan ja yritetään tehdä elämäntapamuutosta, on yrittää kaikkensa (eikä siinä mitään vikaa ole), muuttaa omaa toimintaa, tapojaan, käyttäytymistä toivottuun suuntaan.
”No minäpä alan syödä kasviksia” Jippii…
”Pikadieetti tarjouksessa – Lähdenpä mukaan”
Usein näissä tilanteissa unohtuu tai oikeastaan ihmiset EIVÄT TIEDÄ..
Mielemme vastustaa kaikkia kovin äkkinäisiä liikkeitä. Se tuttu ja turvallinen, tasaisen varma, kun on aina kivaa!
Äkkiä mielemme ohjaakin meidät toimimaan tuttujen vanhojen rutiinien ja mallien mukaisesti. Vanhat tavat ja tottumukset, kun eivät mihinkään katoa. Uusilla tavoilla voi kuitenkin pyrkiä korvaamaan vanhoja tapoja, mutta siellä ne vanhat tavat vaanivat nurkan takana.
Tästä syystä muutosta pitäisi tehdä tietoisesti harkiten ja pureskelemalla sitä, jotta uusia toimintamalleja ja tapoja voi omaksua. Sitä kautta voi saada aikaan myös pysyvyyttä.
Kylmä faktahan on se, että ilman kaikkea tätä niin moni elämäntapamuutos epäonnistuu. Käytännössä lähtötilanteesta ja ensimmäisestä askeleesta alkaen homma on tuomittu epäonnistumaan!
Transteoreettinen muutosmalli pitää sisällään esiharkinta-, harkinta-, suunnittelu-, toteutus- sekä repsahdusvaiheen.
Kukin näistä vaiheista kestää ja vie ajallisesti tietyn verran. Kuitenkin kuten yllä mainitsen, niin muutos voi tapahtua myös nopeasti, jos tilanne on sille suotuisa ja sopivat työvälineet käytössä.
Muuten muutoksen ja koko prosessin läpikäymiseen menee aikaa 1 – 2 vuoteen. Tässä ajassa oma toiminta on kokenut riittävän muutoksen, asiat ja toiminta vakiintunut.
Prosessin eri vaiheisiin ja aikaan vaikuttaa ihmisen persoonallisuus, temperamentti, ulkoiset tekijät, jotka voivat olla myötämäkeen tai vastamäkeen.
Esiharkintavaiheessa usein hangataan muutosta vastaan. Terveydentila ei ole paras mahdollinen, ylimääräisiä kiloja on, liikuntaa ei harrasteta, syödään epäterveellisesti, vähäisesti unta jne. Pitkä lista kaikkea…
Ja kyllä ihminen tiedostaa kaiken tämän. Lääkärissä usein sanotaan, että tiedätkö, että sun kannattaisi ehkä aloitella jotain liikuntaa ja opetella terveellisempiä elämäntapoja. Okej, selvä…
Ehkä se on jo tiedossa, että oma terveys ei nyt ole parhaassa mahdollisessa tilanteessa ja tiedostetaan nykyisen elämäntavan kielteiset vaikutukset, MUTTA ihminen ei ole vielä valmis, motivoitunut tekemään käytännön toimia, ottamaan askelia lähteäkseen tekemään muutosta.
Tässä vaiheessa pohditaan ja pyöritellään palloa edes ja taas omassa mielessään. Juupas – eipäs…
Mietitään mahdollisia etuja, mahdollisia ikäviä puolia jne.
Tässä vaiheessa voidaan seurata muiden onnistumisia. Muiden muutoskuvat voivat motivoida ihmistä tässä vaiheessa eteenpäin ja olla alkuunpanevana voimana.
KUITENKIN silti pannaan vastaan ja puolustellaan omaa toimintaansa ja nykyistä tilannetta.
Se, että tässä vaiheessa aletaan lytätä jotain ihmistä, osoitella sormella, tökkiä ja puhua, että: ”Eiks sun tarttis kuule tehdä nyt jotain itsellesi” tmv…
Se ei johda yhtään mihinkään.
Lannistaa vain kuten lääkärin puhe, että kuule ”sun tarttis laihduttaa”.
Usein isona esteenä tässä vaiheessa on täysin oma mieli ja ajatukset ja se, että ei ole tietoa, taitoa lähteä viemään asioita eteenpäin!
Pelko epäonnistumisesta aikaisempien kokemusten perusteella. Tämä kaikki voi vaivata mieltä, vaikka halu ja tarve kohti muutosta on olemassa…
Mutta tähän on olemassa keinot, apu ja välineet miten tätä tilannetta kannattaa lähteä viemään eteenpäin!
Tässä vaiheessa ihminen on enemmän tietoinen tarpeestaan muutosta kohtaan ja sille annetaan mahdollisuus.
Tässä vaiheessa punnitaan nyt tosissaan muutoksen hyödyt ja haitat. Voimana kohti muutosta voi olla oma huoli omasta terveydestä, se, että haluaa nähdä lastensa kasvavan ja, että voi olla myös myöhemmin (elossa) lasten elämässä mukana.
Myös ulkoiset tekijät voivat saada voimakkaasti liikkeelle. Ulkonäkö, häät tmv.
Asioita on hyvä punnita, pohtia ja ei kannata edetä liian hätiköiden jos mitään äärimmäisen dramaattista ei ole sattunut.
Mitkä asiat ovat muutoksen puolella?
Mitkä asiat ovat muutosta vastaan?
Hyvä on lähteä myös pohtimaan sitä, että missä elämäntapamuutos meni aikaisemmin karille. Jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija.
Naapurin Matti tai Liisa eivät tiedä miten sinun tulisi elää.
Ei edes perheenjäsen kaikissa tapauksissa.
KYSE ON SINUSTA!
Mitkä ovat siis omalla kohdalla kompastuskiviä. Sen jälkeen kun ne on listattu ylös, niin miettiä miten samoja ”virheitä” ei tee enää uudelleen ja löytää sopivat keinot ratkaista haasteet.
Tässä vaiheessa on tärkeää myös kirkastaa ja miettiä konkreettisesti omia tarkoitusperiä, arvoja, motiiveja ja motivaatiota kaikkea kohtaan. Sitten sen mukaan edetä eteenpäin tai joissakin tapauksissa siirtää aloittamista, ja joskus sitten ei tule aloittaneeksi koskaan…
Moni, kun voi miettiä (harkita), että aika, paikka, tilanne ei ole juuri nyt otollinen muutokseen, mutta kysymys kuuluukin, koska se mahtaa sitten olla sitä?
Tavoitteet ja motiivit kun on selvillä, on löytynyt kaikelle tekemiselle syy ja merkitys! Miksi olen tekemässä mitä olen tekemässä…
Tässä vaiheessa kannattaa siis kirkastaa omat tavoitteensa.
1. Mitkä ovat lyhyen aikavälin tavoitteita ja..
2. Mitkä ovat pitkän aikavälin tavoitteita.
Mietitään, että tarve on pudottaa painoa, jotta voi edistää omaa terveyttä. pohtia syyt miksi se on tärkeää itselle = Terveyden takia vai miksi?
Tästä rakentuu helposti lyhyen aikavälin tavoite.
Vastaavasti, kun tavoite on saavutettu voi edetä pitkän aikavälin tavoitteeseen, eli opittujen muutosprosessin keinojen ja tapojen kautta hakea pysyvyyttä omaan hyvinvointiin liittyen ja pitää kilot kurissa…
Tavoitteita varten tulisi asettaa myös tavoitteet itse tekemistä kohtaan ja halutun päämäärän, tavoitteen mukaan.
Tässä tilanteessa taas valmentajan tehtävä on antaa niitä työkaluja käyttöön jotta päästään eteenpäin prosessissa ja tukea ja motivoida päätöstä lähteä tekemään muutosta oman hyvinvoinnin suhteen!
Motivaatio kova, yli 100%. Tekeminen mallillaan. Kaikki sujuu kuin rasvattu. Tuloksia tulee ja elämä hymyilee.
Tässä vaiheessa on tärkeää tukea ihmistä kohti pysyvämpään muutosta. Auttaa ihmistä samalla ymmärtämään, käsittelemään ja löytämään syyt sille miksi vanhaan tuttuun ja turvalliseen on niin helppoa palata ja miksi se vetää puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Vaarana kun on että ihminen palaa aikaisempaan käyttäytymiseensä…
Siksi tässä vaiheessa on erityisen tärkeää tukea muutosta, antaa sopivia työkaluja käyttöön ja auttaa ihmistä myös ymmärtämään miten niitä sovelletaan omaan elämään sopivalla tavalla! Lisätä käytännössä bensaa liekkeihin, että prosessi etenee tekemisen / toteutuksen kautta hyvin eteenpäin…
Tekemisen ja oppimisen kautta asioista voi muodostua lopulta uusi musta.= Uusia tapoja toimia.
Ylläpitovaiheessa on tärkeää, että pystyttäisiin pitämään kiinni opituista tavoista myös silloin, kun arjessa, elämässä tapahtuu muutoksia. Niitähän meillä kaikilla riittää. Silti sitä pitäisi syödä, muistaa liikkua ja levätä jne…
Siksi tärkeää miettiä niitä tilanteita jotka ovat ns. ”vaaran-paikkoja” ja joissa on vaarana palata takaisin vanhaan elämäntapaansa. Pystyä siis pitämään yllä uusia opittuja malleja toimia omassa elämässään tilanteessa kuin tilanteessa.
Helposti palataan askel taakse repsahduksen tai repsahdusten kautta. Voidaan joutua hakemaan vauhtia suunnitteluvaiheesta ja kompassia korjata tai palata toteutusvaiheeseen jolloin käydään taas tuumasta toimeen napakammin.
Tosin repsahdukset ovat nekin täysin inhimillistä, normaalia, eikä siihen kuole.. sitten vain pitää suunnata kompassia uudelleen ja jatkaa matkaa juuri sinne minne oli menossa!
Repsahdus on sitä, että palataan takaisin vanhaan toimintamalliin. Niitä sattuu etenkin heikkoina hetkinä!
Väsymys, elämän kiemurat ja kaikki se…
Ei ole mikään ihme, että ote välillä saattaa lipsua!
Elämäntapamuutoksissa ”repsahdukset” ovat siksi yleisiä ja ennemmin sääntö kuin poikkeus!
Kuuluvat osaksi prosessia. Näin niihin pitäisi osata suhtautua…
Kyse on oppimmisesta…
Repsahduksia sattuu, mutta fiksu voi ottaa niistä oppia. Kaikki, kun aina voi opettaa meille jotain?. Siksi jos haluaa ottaa opikseen repsahduksista, niin voi sitten tulevaisuudessa tehdä asioita toisin, että repsahduksilta voi paremmin välttyä!
Repsahdus ei siis ole epäonnistuminen vaan keino oppia uutta!
Jos et kaadu ikinä – et voi oppia kävelemään!
Lapsi? Montako kertaa lapsi kaatuu, kunnes jalat kantavat? Aika monta tai vastaavasti antaako lapsi periksi jos ei heti opi ajamaan polkupyörällä…
Dieetti ei etene muutosprosessin kautta, eikä edes ymmärretä tai ajatella koko prosessia. Hätäillään ja sinkoillaan hätiköiden kuin lammas tarhassa jonne susi on tullut.
Mennään suoraan harkintavaiheesta toteutusvaiheeseen ja unohdetaan käytännössä tärkeät muut vaiheet. Sitten pamahtaa suoraan lopullinen niitti, eli vaihe 6. Repsahdus ja sehän oli homma sitten siinä…
KYSYMYS…
Kannattiko pikadieetti tai äärimmilleen viety laihdutusyritys?
Pysyivätkö kovalla työllä tehdyt tulokset?
Menikö käytetty aika hukkaan?
Jos tykkäsit tekstistä – jaa se ihmeessä. Voit myös vapaasti kommentoida!
Tsekkaa palveluni tästä… PALVELUT
