Elämäntapamuutoksen eri vaiheet (Transteoreettinen muutosmalli)

Elämäntapamuutoksen eri vaiheet (Transteoreettinen muutosmalli)

Elämäntapamuutoksen eri vaiheet

Kestävä ja pysyvä elämäntapamuutos ei tapahdu hetkessä! Se ei ole hokkuspokkus simsalapim ja asiat ovat muuttuneet uusiksi ja paremmiksi. Pysyvä elämäntapamuutos ei tapahdu sormia napsauttamalla, eikä se ole mikään pikadieetti tai ihmekuuri…

Asioiden opettelu, prosessointi, muutoksen eri vaiheet, kun vievät oman aikansa.

”Terveellisen syömisen opettelu”

”Armollisuus itseä kohtaan”

”Itsemyötätunto”

”Läsnäolemisen taito”

”Stressitöntä elämää, arkea..”

”Unta, lepoa, palautumista…”

”Sopivasti liikuntaa”

”Ehkäpä kehonmuokkausta ja rasvanpolttoa (painoa vähemmäksi)”

Muutos voi viedä aikaa tai joskus se voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Kuitenkin muutos on AINA mahdollista! Ja myös niin, että toivotut tulokset pysyvät myöhemminkin yllä.

Elämäntapamuutosta voi ajatella prosessina joka käsittää eri vaiheita. Tämä artikkeli pureutuu muutoksen 6 eri vaiheeseen liittyen.

Alunperin muutosprosessin vaiheita kuvaavaa muutosvaihemallia (Stages of Change) kehitti James Prochaska ja Carlo Di Clemente. Kyseisten herrojen Transteoreettinen muutosmalli kuvastaa prosessia, joka toimii syklisesti kuudessa eri vaiheessa.

Elämäntapamuutoksessa ihminen on täten menossa aina jossain näistä eri vaiheista. Tärkeä on huomata, että eteneminen ei koskaan ole suoraviivaista. Käytännössä muutosta tehdessä voi siirtyä askeleen eteen, mutta mahdollisesti takaisinpäin. Tämä on vastaavasti täysin normaalia ja inhimillistä. Mehän olemme lopulta ihmisiä, emme mitään suorittavia automaatiolla toimivia koneita.

Joskus vauhtia pitää hakea uudelleen ja sitten taas tulee takapakkia. Sekin on normaalia.

Mitä ihmiset ajattelevat, ja mikä on todellisuus!

Kaikki heti minulle nyt!

Tyypillisesti, kun aloitetaan ja yritetään tehdä muutosta, on yrittää kaikkensa (eikä siinä mitään vikaa ole), muuttaa omaa toimintaa, tapojaan, käyttäytymistä toivottuun suuntaan.

”No minäpä alan syödä kasviksia” Jippii…

”Pikadieetti tarjouksessa – Lähdenpä mukaan”

Usein näissä tilanteissa unohtuu tai oikeastaan ihmiset EIVÄT TIEDÄ, että

Mielemme vastustaa kaikkia kovin äkkinäisiä liikkeitä. Se tuttu ja turvallinen, tasaisen varma, kun on kivaa!

Äkkiä mielemme ohjaakin meidät toimimaan tuttujen vanhojen rutiinien ja mallien mukaisesti. Vanhat tavat ja tottumukset, kun eivät mihinkään katoa. Uusilla tavoilla voi kuitenkin pyrkiä korvaamaan vanhoja tapoja, mutta siellä ne vanhat tavat vaanivat nurkan takana.

Tästä syystä muutosta pitäisi tehdä tietoisesti harkiten ja pureskelemalla sitä, jotta uusia toimintamalleja ja tapoja voi omaksua. Sitä kautta voi saada aikaan myös pysyvyyttä.

Kylmä faktahan on se, että ilman kaikkea tätä niin moni elämäntapamuutos epäonnistuu. Käytännössä lähtötilanteesta ja ensimmäisestä askeleesta alkaen homma on tuomittu epäonnistumaan!

Muutosprosessin eri vaiheet.

Transteoreettinen muutosmalli pitää sisällään esiharkinta-, harkinta-, suunnittelu-, toteutus- sekä repsahdusvaiheen.

Kukin näistä vaiheista kestää ja vie ajallisesti tietyn verran. Kuitenkin kuten yllä mainitsen, niin muutos voi tapahtua myös nopeasti, jos tilanne on sille suotuisa ja sopivat työvälineet käytössä. Muuten muutoksen ja koko prosessin läpikäymiseen menee aikaa 1 – 2 vuoteen. Tässä ajassa oma toiminta on kokenut riittävän muutoksen, asiat ja toiminta vakiintunut.

Prosessin eri vaiheisiin ja aikaan vaikuttaa ihmisen persoonallisuus, temperamentti, ulkoiset tekijät, jotka voivat olla myötämäkeen tai vastamäkeen.

1. Esiharkintavaihe

Esiharkintavaiheessa usein hangataan muutosta vastaan. Terveydentila ei ole paras mahdollinen, ylimääräisiä kiloja on, liikuntaa ei harrasteta, syödään epäterveellisesti, vähäisesti unta jne. Pitkä lista kaikkea…

Ja kyllä ihminen tiedostaa kaiken tämän. Lääkärissä usein sanotaan, että tiedätkö, että sun kannattaisi ehkä aloitella jotain liikuntaa ja opetella terveellisempiä elämäntapoja. Okej, selvä…

Ehkä se on jo tiedossa, että oma terveys ei nyt ole parhaassa mahdollisessa tilanteessa ja tiedostetaan nykyisen elämäntavan kielteiset vaikutukset, MUTTA ihminen ei ole vielä valmis, motivoitunut tekemään käytännön toimia, ottamaan askelia lähteäkseen tekemään muutosta.

Tässä vaiheessa pohditaan ja pyöritellään palloa edes ja taas omassa mielessään. Juupas, eipäs… Mietitään mahdollisia etuja, mahdollisia ikäviä puolia jne.

Tässä vaiheessa voidaan seurata muiden onnistumisia. Muiden muutoskuvat voivat motivoida ihmistä tässä vaiheessa eteenpäin ja olla alkuunpanevana voimana. KUITENKIN silti pannaan vastaan ja puolustellaan omaa toimintaansa ja nykyistä tilannetta.

Se, että tässä vaiheessa aletaan lytätä jotain ihmistä, osoitella sormella, tökkiä ja puhua, että: ”Eiks sun tarttis kuule tehdä nyt jotain itsellesi” tmv… Ei johda yhtään mihinkään. Lannistaa vain kuten lääkärin puhe, että kuule ”sun tarttis laihduttaa”.

Usein isona esteenä tässä vaiheessa on täysin oma mieli ja ajatukset ja se, että ei ole tietoa, taitoa lähteä viemään asioita eteenpäin! Pelätään epäonnistumista puhtaasti aikaisempien kokemusten perusteella. Tämä kaikki vaikka halua olisi kohti muutosta…

Mutta tähän on olemassa keinot, apu ja välineet miten tätä tilannetta kannattaa lähteä viemään eteenpäin!

2. Harkintavaihe

Tässä vaiheessa ihminen on enemmän tietoinen tarpeestaan muutosta kohtaan ja sille annetaan mahdollisuus.

Tässä vaiheessa punnitaan nyt tosissaan muutoksen hyödyt ja haitat. Voimana kohti muutosta voi olla oma huoli omasta terveydestä, se, että haluaa nähdä lastensa kasvavan ja, että voi olla myös myöhemmin (elossa) lasten elämässä mukana.

Myös ulkoiset tekijät voivat saada voimakkaasti liikkeelle. Ulkonäkö, häät tmv.

Asioita on hyvä punnita, pohtia ja ei kannata edetä liian hätiköiden jos mitään äärimmäisen dramaattista ei ole sattunut.

  1. Mitkä asiat ovat muutoksen puolella?

  2. Mitkä asiat ovat muutosta vastaan?

Hyvä on lähteä myös pohtimaan sitä, että missä elämäntapamuutos meni aikaisemmin karille. Jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija. Sitä ei ole naapurin Matti tai Liisa. Ei edes perheenjäsenetkään kaikissa tapauksissa. Mitkä ovat siis omalla kohdalla kompastuskiviä. Sen jälkeen kun ne on listattu ylös, niin miettiä miten samoja ”virheitä” ei tee enää uudelleen ja löytää sopivat keinot ratkaista haasteet.

Tässä vaiheessa on tärkeää myös kirkastaa ja miettiä konkreettisesti omia tarkoitusperiä, arvoja, motiiveja ja motivaatiota kaikkea kohtaan. Sitten sen mukaan edetä eteenpäin tai joissakin tapauksissa siirtää aloittamista, ja joskus sitten ei tule aloittaneeksi koskaan…

Moni, kun voi miettiä (harkita), että aika, paikka, tilanne ei ole juuri nyt otollinen muutokseen, mutta kysymys kuuluukin, koska se mahtaa sitten olla sitä?

3. Suunnitteluvaihe

Tavoitteet ja motiivit kun on selvillä, on löytynyt kaikelle tekemiselle syy ja merkitys! Miksi olen tekemässä mitä olen tekemässä…

Tässä vaiheessa kannattaa siis kirkastaa omat tavoitteensa.

Miettiä 1. Mitkä ovat lyhyen aikavälin tavoitteita ja 2. Mitkä ovat pitkän aikavälin tavoitteita.

Mietitään vaikka, että on tarve pudottaa painoa, jotta voi edistää omaa terveyttään. Miettiä myös syyt miksi se on tärkeää = Terveys…

Tästä rakentuu helposti lyhyen aikavälin tavoite. Vastaavasti, kun tavoite on saavutettu voi edetä pitkän aikavälin tavoitteeseen, eli opittujen muutosprosessin keinojen ja tapojen kautta hakea pysyvyyttä omaan hyvinvointiin liittyen ja pitää kilot kurissa…

Tavoitteita varten tulisi asettaa myös tavoitteet itse tekemistä kohtaan ja halutun päämäärän, tavoitteen mukaan.

Tässä tilanteessa taas valmentajan tehtävä on antaa niitä työkaluja käyttöön jotta päästään eteenpäin prosessissa ja tukea ja motivoida päätöstä lähteä tekemään muutosta oman hyvinvoinnin suhteen!

4. Toteutusvaihe

Motivaatio kova, yli 100%. Tekeminen mallillaan. Kaikki sujuu kuin rasvattu. Tuloksia tulee ja elämä hymyilee.

Tässä vaiheessa on tärkeää tukea ihmistä kohti pysyvämpään muutosta. Auttaa ihmistä samalla ymmärtämään, käsittelemään ja löytämään syyt sille miksi vanhaan tuttuun ja turvalliseen on niin helppoa palata ja miksi se vetää puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Vaarana kun on että ihminen palaa aikaisempaan käyttäytymiseensä…

Siksi tässä vaiheessa on erityisen tärkeää tukea muutosta, antaa sopivia työkaluja käyttöön ja auttaa ihmistä myös ymmärtämään miten niitä sovelletaan omaan elämään sopivalla tavalla! Lisätä käytännössä bensaa liekkeihin, että prosessi etenee tekemisen / toteutuksen kautta hyvin eteenpäin…

5. Ylläpitovaihe

Tekemisen ja oppimisen kautta asioista voi muodostua lopulta uusi musta.= Uusia tapoja toimia.

Ylläpitovaiheessa on tärkeää, että pystyttäisiin pitämään kiinni opituista tavoista myös silloin, kun arjessa, elämässä tapahtuu muutoksia. Niitähän meillä kaikilla riittää. Silti sitä pitäisi syödä, muistaa liikkua ja levätä jne…

Siksi tärkeää miettiä niitä tilanteita jotka ovat ns. ”vaaran-paikkoja” ja joissa on vaarana palata takaisin vanhaan elämäntapaansa. Pystyä siis pitämään yllä uusia opittuja malleja toimia omassa elämässään tilanteessa kuin tilanteessa. Muuten palataan askel taakse repsahduksen tai repsahdusten kautta ja voidaan joutua hakemaan vauhtia suunnitteluvaiheesta ja kompassia korjata tai palata toteutusvaiheeseen jolloin käydään taas tuumasta toimeen napakammin.

Tosin repsahdukset ovat nekin täysin inhimillistä, normaalia, eikä siihen kuole.. sitten vain pitää suunnata kompassia uudelleen ja jatkaa matkaa juuri sinne minne oli menossa!

6. Repsahdusvaihe

Repsahdus on sitä, että palataan takaisin vanhaan toimintamalliin. Niitä sattuu etenkin heikkoina hetkinä! Väsymys, elämän kiemurat ja kaikki se…

Ihmekkös tuo, että ote välillä saattaa lipsua!

Elämäntapamuutoksissa ”repsahdukset” ovat siksi yleisiä ja ennemmin sääntö kuin poikkeus! Kuuluvat siis osaksi prosessia. Niin niihin pitää myös osata suhtautua…

Repsahduksia siis sattuu, mutta fiksu voi ottaa niistä oppia. Kaikki, kun aina opettaa meille jotain. Siksi jos haluaa ottaa opikseen repsahduksista, niin voi sitten tulevaisuudessa tehdä asioita toisin, että repsahduksilta voi paremmin välttyä!

Repsahdus ei siis ole epäonnistuminen vaan keino oppia uutta!

Koska, jos ei kaadu, ei voi myöskään oppia kävelemään! Tässä jos miettii lasta, niin montako kertaa lapsi kaatuu, kunnes jalat kantavat? Aika monta tai vastaavasti antaako lapsi periksi jos ei heti opi ajamaan polkupyörällä…

Niin miten ne dieetit ja ihmekuurit menevät?

Ei muutosprosessin kautta, eikä ymmärretä  prosessia. Hätäillään ja sinkoillaan hätiköiden kuin lammas tarhassa jonne susi on tullut.

Sitä mennään harkintavaiheesta suoraan toteutusvaiheeseen ja muut vaiheet jäävät käymättä ja sitten pamahtaakin suoraan lopullinen niitti eli vaihe 6. Repsahdus ja sehän oli homma sitten siinä…

Sitten voi kysyä, että kannattiko se pikadieetti tai äärimmilleen viety laihdutusyritys!

Jos tykkäsit tekstistä, jaa se ihmeessä. Voit myös vapaasti kommentoida!

Oletko jo tutustunut maksuttomiin oppaisiini? Jos, et niin pika pikaa lataamaan alla olevista linkeistä!

Paina ja lataa tästä!

SHRED

Paina ja lataa tästä!

NUKU

Paina ja lataa tästä!

Pelottaa ja ahdistaa – Mitä voin tehdä – Mikä avuksi?

Pelottaa ja ahdistaa – Mitä voin tehdä – Mikä avuksi?

Kun turvallisuudentunne järkkyy…

Maailman tilanne voi tuntua juuri nyt todella kaaosmaiselta ja pelottavalta.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, vai pitääkö mitään?

Mitä, kun tämä kaikki ahdistaa, pelottaa ja lisää huolestuneisuutta tulevaisuutta kohtaan?

Mitä tässä pitäisi tehdä, vai voiko edes tehdä mitään?

Media on tällä hetkellä täynnä uutisia sodasta. Se sota iskeytyy suoraan päin näköämme vaikka välimatkaa sota-alueelle onkin 1000 km. Se kaikki tulee iskeytyy helposti mieleemme, ajatuksiin ja se voi aiheuttaa tunteita laidasta laitaan.

Eikä se ole mikään ihme. Tässä tilanteessa se on täysin normaalia ja olivatpa ajatukset tai tunteet sitten millaisia tahansa, niin ne on kaikki aitoja tunteita.

Jos ahdistaa, niin on ihan normaalia, että ahdistaa

Jos pelottaa, niin on täysin normaalia tuntea pelkoa

Jos on huoleistuneisuutta, niin sekin on normaalia..

Vihaa, suuttumusta kaikesta vääryydestä ja pahuudesta, on normaalia tuntea sitäkin…

Huolestuttavat uutiset voivat ylivirittää mieltä ja kehoa. ”Taistele- ja pakene tilaan”. Pulssi hakkaa, verenpaine nousee, stressitasot tapissa jne…

Kaikki tunteet ovat aina aitoja ja osa sinua. Tunteet ja ajatukset kannattaa siksi kohdata sellaisina kuin ne ovat. Harvoin jos koskaan tunteiden ja ajatusten välttely nimittäin lievittää esimerkiksi pelkoa. Tunteita ja ajatuksia ei voi estää… Ne tulevat juuri sellaisina kuin tulevat.

Siksi olipa ajatus, tunne mikä tahansa, niin niitä ei kannata koskaan juosta pakoon ja yrittää sulkea niitä toisaalle. Kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa liialle murehtimiselle tai päivittelylle ei kannata antaa liikaa valtaa. Tämä jo täysin oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden takia.

On täysin luonnollista, että kun kuulee ikäviä uutisia tai, kun sattuu jotain ikävää, niin se kaikki voi herättää huolia. Pitäisikö tässä alkaa varautumaan sitten johonkin pahempaan?

Hyväksyminen ja ajatusten maadoittaminen

”Päästäkseen ulos pahimmasta helvetistä, pitää hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat”

Voi kuulostaa hullulta, radikaalilta ja osittain jopa todella vaikealta, mutta lopulta se auttaa, olipa tilanne mikä tahansa tai liittyipä se sitten mihin tahansa. Hyväksyä asiat juuri sellaisena kuin ne ovat ja ottaa ne vastaan sellaisena kuin tilanne on.

Hyväksymisen kautta voi sitten alkaa pohtia, mitä näissä tilanteissa voi tehdä? Miten voin toimia fiksusti ja mikä on parhaaksi ja yleensä mitä vaihtoehtoja on ja sittenkin hyväksyä myös asiat sen mitä voi milloinkin tehdä asioiden eteen.

Tilanteen päivitteleminen ei myöskään muuta asioita. Ei asioissa vellominen, ei vaikka päänsä hakkaisi puhki, siksi liikaa ei pitäisi olla huolissaankaan. Sehän ei lopulta auta mitään, saati ratkaise asioita.

Varmasti jokainen joka toivoo parempaa elämää, rauhaa ja rakkautta maailmaan, haluaisi tehdä paljonkin asioiden eteen. Me ihmiset olemme kuitenkin lopulta hyvin pieniä monien asioiden keskellä ja emme valitettavasti voi kaikkiin asioihin vaikuttaa. Sekin pitäisi vaan hyväksyä…

Siksi kannattaa miettiä, miten voi maadoittaa itseään ajatuksista, tunteista silloin jos jokin ajatus jää päähän pyörimään liian pitkäksi ja siitä ei edes pääse eroon. Miten voida rauhoittua kaiken keskellä?

Auttaako se, että sulkee mielestään kaiken sen mitä ympärillä voi tapahtua? Auttaako se, että pyrkii välttelemään ahdistavia ajatuksia, tunteita? Ei.

On täysin ymmärrettävää, että ihmisenä kun kohtaa ahdistavia ajatuksia, tunteita, niin niitä yrittää helposti vältellä.

Kuitenkin niin toimilla voi itseasiassa vahvistaa omia tunteitaan, ajatuksia, käyttäytymistä jne.

Päätä ei myöskään kannata työntää pensaaseen ja toivoa parasta. Tässäkin auttaa hyväksyminen, hyväksyä, että nyt on vain näin, enkä itse voi asialle sen enempää tehdä…

Vaikeissakin elämäntilanteissa, haasteissa, murheissa, huolissa olisi hyvä hyväksyä, että ok, minua voi jännittää tai huolestuttaa ja se on ihan  ymmärrettävää tässä tilanteessa.

Kun ei taistele päättäväisesti omia tunteitaan ja ajatuksiaan vastaan voi olla rennompi itsensä suhteen. Omista tunteistaan ei siksi tarvitse kokea huono-omaatuntoa.

Hyväksymisen kautta voi olla vahvempi. Tämä on siksi myös tärkeä ymmärtää, että omilla teoilla voi vaikuttaa juuri omien päänsisäisten ajatusten voimakkuuteen ja lähteekö liekittämään tulipaloa suuremmaksi, vai yrittääkö hengittää ja ottaa ihan rauhallisesti…

Tärkeää on olla läsnä juuri tässä hetkessä, ei vatvo liikaa, ei kiellä tosi-asioita vaikka kyse on tai olisi jostain muusta vakavasta asiasta.

Tieto lisää tuskaa ja ei!

Jos ihminen epäilee, että on jokin sairaus. Netti auki, etsimään tietoa terveysportista tmv. Lukemaan ja pähkäilemään. Äkkiä kun lukee, niin sitähän alkaa löytämään juuri itselleen sopivia oireita ja oirekuva täsmää juuri tähän…

Tieto voi lisätä siis tuskaakin, pelkoa. Mieli myös ohjaa meitä ja lukemamme voi vahvistaa ajatuksiamme. Voimme juuri hakeutua sen tiedon pariin joka vahvistaa ajatteluamme ja mieltämme.

Tiedonhankinta voi kyllä olla tarpeen ja on myös hyvä pysyä ns. Ajan hermolla ja rauhallisena. Faktat voivat rauhoittaa ja se, että tietää mitä tapahtuu, missä mennään.

Se kaikki voi vähentää huolestuneisuutta ja rauhoittaa mieltä. Tämä on kuitenkin yksilöllistä. Osalle, kun se lisää vastaavasti ahdistuneisuutta ja saa ajattelemaan päänsä räjähdyspisteeseen asti…

Lisäksi jos ja kun jää vellomaan asioita, niin äkkiä sitä alkaa ajatella juuri sitä tiettyä asiaa monista, oikeastaan kaikista mahdollista ja vähän myös mahdottomista näkökulmista ja sekin vain sitten vahvistaa omia ajatuksiaan.

Jos voi olla ihan paikallaan siis suodattaa uutisia, tietoa, tämä jos se rauhoittaa mieltä ja saa uhkaavat tilanteet olemaan vähemmän uhkaavia. Lisäksi hyvä myös omata sopivaa sisälukutaitoa ja ymmärtää mistä tieto on peräisin ja millaisia tarkoitusperiä juuri sen tiedon levittäjä haluaa saada aikaan. Kaikki ei perustu faktoihin, tämä tuli hyvin esille jo Koronan uutisoinnin suhteen…

Lasten vanhempien on tärkeää ottaa asiat rauhallisesti!

Järjetöntä, miten tällaista voi vielä tapahtua 2020 luvulla?

Tärkeintä on kaikissa tilanteissa, että pysyy itse rauhallisena! Jos aikuinen alkaa pelkäämään liikaa se leviää koko ympäristöön. Aikuisen pelko ja ahdistuneisuus on eksponentaalinen suhteessa lapsen pelkoon liittyen.

Lapset ovat haavoittuvaisempia ja lapsi vaistoaa vanhemmistaan jos joku on hätänä. Se kaikki voi vain lisätä turvattomuuden tunnetta. Jos lapsi huomaa, että aikuista pelottaa, jännittää, ahdistaa, surettaa, niin silloin voi olla vaikea lohduttaa lasta.

Sosiaalinen media, uutiset, Tik Tok jne. Tietoa tulvii ja se on yhä nuorempien saatavilla. Se voi lisätä perheen pienemmissä myös turvattomuutta, pelkoa…

”Tapahtuuko meille nyt jotain?”, syttyykö sota? Tässä tilanteessa voi toimia itse parhaalla mahdollisella tavalla ja pysyä rauhallisena, kertoa, että arki jatkuu ihan normaalisti, maailma ei tähän kaadu nyt, vanhemmat kyllä suojelevat ja huolehtivat lapsesta.

Vanhemmat ovat lopulta juuri se muuri ja voima, johon lasten pitäisi pystyä luottamaan 100%. Lasten ei siksi tarvitse kärsiä näistä ”aikuisten asioista”…

Ovat siihen täysin viattomia, syyttömiä…

Mitä sinä ja minä voin juuri nyt tehdä?

Käytännössä pyrkiä elämään ihan kuten ennenkin. Huolehtia itsestään, perheestään jos sitä on, olemaan yhteydessä ystäviinsä ja ei tee varmaan pahaa kysyä ”mitä kuuluu?”, ”Miten sinä voit?”.

Keskittyä itseensä ravitsemuksen, terveellisen syömisen, ulkoilun, hengitysharjoitusten, lukemisen, meditaatiota, joogaa, liikunnan ja treenaamisen avulla…

Kaikki tämä vahvistaa kehoa fyysisesti, mutta myös henkisesti. Sitä kautta voi sitten olla vahvempi versio itsestään! Se kaikki taas auttaa jaksamaan ja tsemppaamaan eteenpäin!

Mistä sinä olet onnellinen? Mikä tuottaa sinulle hyvinvointia? Iloa? Lisää energiaa ja luottamusta tulevaisuutta kohtaan? Tiedätkö meillä kaikilla on paljon näitä asioita, joten kannattaa siksi myös keskittyä niihin. Yrittää olla positiivinen ja miettiä mikä on juuri nyt hyvin?

Eikä siihen, mikä on huonosti, mikä voisi olla tai mitä voisi tapahtua…

Taas liika ajattelu ei ole hyväksy omalle henkiselle hyvinvoinnille!

Käytännössä ei siis kannata murehtia liikaa. Turha panikointi ei johda mihinkään. Siksi mieti miten saat pidettyä omasta toimintakyvystäsi parhaalla mahdollisella tavalla huolta?

Tämän päivän murheet ja huolet riittävät tähän päivään, huomista ei voi kukaan ennustaa, siksi eläminen hetkessä ja siinä, että yrittää tehdä jokaisesta omasta päivästään sellainen kuin haluaa, niin on tärkeää…

Muista, että me emme voi itse tehdä kaikille asioille mitään, emme vaikka haluaisimme!

Sen voimme kuitenkin tehdä, että miten pidämme itsestä ja omasta jaksamisestamme kiinni! Myös siitä miten me kohtelemme muita ihmisiä. Siihen me jokainen voimme kyllä vaikuttaa ja ehkä jonain päivänä, maailma ja koko maapallo on parempi ja hyvä paikka elää kaikille!

Tärkeää on siksi se, että pidät itsestäsi huolta ja sinulle tärkeistä ihmisistä tavalla tai toisella!

Elämä on vahva, se kantaa vielä!

Tähän loppuun Beatlesin biisi: Here Comes The Sun

Avoin kirje pääministeri Sanna Marinille ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle – Eikö tämä ala jo riittää?

Avoin kirje pääministeri Sanna Marinille ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle – Eikö tämä ala jo riittää?

Arvoisa pääministeri ja hyvä perhe- ja peruspalveluministeri. 

Lähestyn teitä yksittäisenä henkilönä, mutta uskon, että puhun samalla kuitenkin monen kollegani ja oman liikunta-alan edustajan puolesta. 

Suomessa ja ympäri maailmaa on uutisissa päivittäin, että koronaviruksen pandemiatilanne on pahentunut. Suomessa tartuntamäärät ovat lisääntyneet ja hipovat päivittäisiä ennätyksiä. Samalla kerrotaan, että tehohoitopaikat alkavat olemaan täynnä. 

Tästä syystä hallitus on reagoinut pahentuneeseen viruksen leviämistilanteeseen vetämällä hätäjarrusta ja asettamalla nyt uudelleen, ja lisää rajoituksia ravintola- sekä myös liikunta-alalle. Hätäjarrun vetoa perustellaan sillä, että epidemiologinen tilanne on pahentunut, sairaalat ylikuormittuneet, rokotteilla on uutta virusmuotoa vastaan heikompi rokotevaste ja uusi virusmuunnos aiheuttaa mahdollisen lisääntyneen kansanterveydellisen riskin. 

Ymmärrän, että tällä halutaan samalla herättää ihmisiä näkemään tilanteen vakavuus ja hakeutumaan myös rokotettavaksi. Huolta kannetaan kansalaisten terveydestä. Ovathan terveet veronmaksajat tärkeä osa hyvinvointiyhteiskuntaamme. 

Aiemmin hallituksen strategiana oli luopua lähes kaikista rajoituksista kun yli 80% 12 vuotta täyttäneistä suomalaisista on saanut kaksi koronarokoteannosta. Nyt kuitenkin tämä strategia on täysin muuttunut. Koronapassin käytöstä on luovuttu ja rajoituksia asetettu uudelleen voimaan. 

Erityisesti nämä rajoitukset koskevat ravintola- ja tapahtuma-alaa sekä liikunta-alan yrittäjiä. Aloja, jotka kärsivät näistä rajoitustoimista kaikista eniten. Samalla tämä jos mikä koskettaa monia kollegoitani, yrittäjiä, ystäviäni, kavereita, asiakkaitani jne. 

Pidän näitä rajoitustoimia itse ylimitoitettuina suhteessa riskiluokitukseen nähden. Riskiluokitukseen jonka THL on itse tehnyt. 

Tartuntariskin astetta arvioidaan joukkoaltistumisten määrässä ja nykytiedon valossa kolmiportaisella asteikolla:

  1. Epätodennäköinen (pienin mahdollinen riski) 
  2. Mahdollinen (kohtalainen riski) 
  3. Todennäköinen (suurin mahdollinen riski) 

Edelleen taudin leviämispotentiaalia kuvataan oman perheen, seurueen ulkopuolisille aiheutuvien tartuntojen määrässä kolmiportaisesti: 

  1. Pienin mahdollinen (alle <5 jatkotartuntaa)
  2. Kohtalainen (5-10 jatkotartuntaa)
  3. Suurin mahdollinen (>yli 10 jatkotartuntaa) 

Lähde: THL 

Mihin näistä luokista kuntosalit, liikuntapaikat kohdentuvat? 

Urheilu ja liikunta = Yksilöurheiluun tai liikuntaan käytettävät sisätilat kaikissa kohdissa luokka 1. Eli THL:n mukaan = Epätodennäköisen pieni mahdollisuus saada tai altistua koronavirukselle. 

Vastaavasti vertailuna ravintolat, baarit, yökerhot jne. Luokka 3 kaikissa kohdissa ja suurin mahdollinen riski tai altistuminen saada tartunta. 

Lähde THL.

Kysymys: Miten on teistä mahdollista, että nykytiedon valossa kuntokeskukset rinnastetaan baareihin, ravintoloihin ja yökerhoihin? 

Jopa niin, että ravintolat ja baarit saavat olla auki ja jatkaa suoraan aamusta alkaen anniskelua aina klo 17.00 asti ja osa paikoista edelleen koronapassilla myöhempään. 

Miten on mahdollista, että esimerkiksi voit pelata biljardia, mutta et voi harrastaa liikuntaa sisätiloissa?

Miten on mahdollista, että ihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävät palveluntarjoajat luokitellaan nykyisten sulkutoimien perusteella maksimaalisen riskiluokituksen ja ryhmän mukaisesti, vaikka THL suoraan osoittaa aivan muuta? 

Ravintolat saavat siis olla auki, mutta kuntokeskukset ovat täysin suljettuna alueellisesti monissa lääneissä. 

Kysyn: Miten tämä on mahdollista ja mihin tämä logiikka perustuu annettujen tietojen valossa, kuten THL asiaa ilmaisee. 

Eikö tässä ole selkeä ristiriita asioiden suhteen? 

Baarit ja yökerhot ovat korkean riskiluokitukseen kuuluvia paikkoja, mutta ne saavat silti olla auki. Kuntokeskukset jne, matalan asteen riskiluokituksen paikkoja, MUTTA silti ne ovat suljettuna. Eli käytännössä kuntokeskukset jne, luokitellaan baareja ja yökerhoja rankemmin, vaikka näin ei pitäisi edes olla mahdollista! 

Europeacitive on tehnyt selvityksen korona viruksen tartunnoista Eu- alueella suhteutettuna se kuntosalilla käynteihin. EHFA:n mukaan koronatartunnat ovat vähentyneet kuntokeskuksissa ympäri Eurooppaa pandemian alun jälkeen. Itse pidän tässä selkeänä syynä kuntokeskusyrittäjien vastuullista toimintaa sekä asiakkaiden käyttämää maalaisjärkeä. 

Oman 8 vuoden Personal trainer yrittäjäurani aikana esimerkiksi kukaan omista asiakkaistani ei ole koskaan treenannut sairaana tai mennyt treenaamaan pienemmissäkään oireissa. Tämä sama on yleinen periaate salitreenaajien keskuudessa, eli sairaana ei liikuntaa harrasteta ja tämä jo kokonaisvaltaisen terveyden edistämisen takia. 

Lähde: EHFA

MIKÄ ON IHMISEN TERVEYDEN HINTA?

Seuraava kysymys onkin teille suoraan arvoisa pääministeri Sanna marin ja hyvä perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru. 

Kumpaa te pidätte tärkeämpänä asiana? Sitäkö, että ihmiset saavat juoda olutta vai harrastaa terveyttä edistävää ja elinikääkin tutkimusten mukaan pidentävää liikuntaa? 

Miten näitä asioita voi yleensä edes verrata toisiinsa ja, että kuntosalilla käyminen on yleismaailmallisesti vaarallisempaa kuin oluen juominen lähibaarissa aamusta aina klo 17.00 asti? 

Päivi Kolun, Tutkija, TtM, UKK-instituutti mukaan liikkumattomuudesta johtuvien elintapasairauksien kustannukset Suomessa olivat ennen koronaa seuraavat (tällä hetkellä huomattavasti enemmän koronasta johtuen!)

  1. Terveydenhuollon suorat kustannukset 600 M€ 
  2. Tuottavuuskustannukset 900-3800 M€ 

Yhteensä 1500-4400 M€. 

Lisäksi Suomessa sairaudet joita liikkumattomuus lisää:

300,000 Tyypin 2 diabetksestä kärsivää Suomalaista

150,000 diagnosoimatonta tyypin 2 diabeteksestä sairastavaa (arvio) 

Yli 5% kärsii masennuksesta ja muista mielenterveydellisistä ongelmista

2,3 miljoonaa Kelan korvaamaa sairauspoissaolopäivää masennuksen takia vuodessa

1,7 miljoonaa Kelan korvaamaa sairauspoissaolopäivää selkäsairauden takia vuodessa

100 miljoonaa euroa sairauspäivärahakustannukset selkäsairauksien takia vuosittain

Melkoisia lukuja näin maallikon korviin ja mietinkin, että mitä kaikkea muuta tälle rahalle olisi käyttöä? Esimerkiksi vanhustenhoidon suhteen? 

Ja nyt tämän Koronan ja rajoitusten takia tilanne vain pahenee! 

Kysymys onkin, että mitkä ovat salien sulkemisesta johtuvat hyödyt suhteessa salien sulkemisesta johtuviin haittoihin nähden? 

Monelle ihmiselle koronan keskellä kuntosalilla käyminen on henkinen voimavara! 

Nyt se on taas viety lukemattomalta ihmiseltä pois! Tässä on myöskään turha esittää sitä väitettä, että ”voihan sitä aina mennä lenkille”. 

Kyllä voi, ja sekin on suotavaa oman terveyden kannalta, mutta lihaskuntoharjoittelun merkittävät ja tutkitut edut ihmisen terveyden kannalta ovat paljon merkittävämmät. Tämä jo suoraan yleisen kunnon ja arjessa selvitymisen kannalta. 

Kysymys siksi uudelleen, kumpi edistää ihmisten terveyttä, jaksamista, mielenterveyttä, työssä jaksamista, vähentää sairauspoissaoloja, vaikuttaa mielialaan kohentavasti? Liikunta vai oluen juominen? 

Onko hallituksen tavoite romuttaa ihmisten lopullinenkin terveys? Ajaa ihmiset entistä pahempiin mielenterveydellisiin ongelmiin ja rapistuttaa valtion veronmaksajien fyysinen kunto siihen pisteeseen, että tästä tulee aiheutamaan valtiolle vain entistä isompi hintalappu maksettavasti tulevina vuosina?

Tämäkö on sitä asioiden oikeaa hoitamista ja vastuuta ihmisten terveydestä? 

Kolikolla on aina toinenkin puolensa ja hintansa. Minkä hinnan hallitus ja te arvon ministerit olette valmiita kantamaan ihmisten terveyden suhteen? 

Entä yrittäjien suhteen jotka ajetaan ahtaalle, osa konkurssiin. Onko se ihmisten terveyden edistämistä ja talouden turvaamista? 

Me olemme lopulta teidänkin äänestäjiä, me maksamme veroja Suomeen, me olemme valinneet teidät päättäjät hoitamaan meidän äänestäjien asioita ja pitämään huolta meistä. 

Yksi asia joka liittyy tähän huolenpitoon on terveys ja hyvinvointi. 

Siksi itse odotan saavani vastinetta maksamilleni veroeuroille ja toivon siksi teille päättäjillä järkeä ja ymmärrystä suhteuttaa asiat niille kuuluvaan oikeaan painoonsa. 

Ihminen ei pärjää ilman ruokaa, ei vettä, mutta ei myöskään ilman liikuntaa! 

Toivon teiltä päättäjiltä järkeä ja viisautta, että ette romuta ihmisten terveyttä ja hyvinvointia! 

Kirjoittaja: 

Antti Rossi, rokotettu, verot Suomeen maksava Kuopiolainen Personal trainer, ravinto ja hyvinvointivalmentaja yrittäjä jo vuodesta 2013 alkaen. Lisäksi aikaisempaa kokemusta 9 vuoden ajan terveydenhoitoalalta. 

Lähteet: 

https://valtioneuvosto.fi/tietoa-koronaviruksesta/rajoitukset-ja-suositukset
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/hs-hus-esittaa-uusia-tiukkoja-rajoituksia-uudellemaalle-kaikki-kuntosalit-saunat-ja-muut-liikunta-seka-harrastustilat-kiinni/8317042
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007850804.html
https://yle.fi/uutiset/3-12248725
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/tarttuminen-ja-suojautuminen-koronavirus/arvio-tapahtumien-ja-kokoontumisten-koronavirukseen-liittyvasta-riskista
https://www.ehfa-membership.com/sites/europeactive.eu/files/THiNKActive/SafeACTiVE-2-v1.pdf
https://www.lts.fi/media/lts_tapahtumat/lltp18/esitykset/kolu_lltp18_final_jakoon_ke.pdf
https://www.lts.fi/media/lts_tapahtumat/lltp18/esitykset/kolu_lltp18_final_jakoon_ke.pdf
Aikuinen uskalla heittäytyä ja unelmoida!

Aikuinen uskalla heittäytyä ja unelmoida!

Nyt on sitten jouluaatto! Joulupukkeja on liikenteessä…

Saako joulupukkiin uskoa? Fantasioida? Saako olla unelmia, satuja ja elää hetken maailmassa, joka ei olekaan kuitenkaan ”täysin totta”?

Voiko aikuinen myös heittäytyä mukaan ja elää hetken kuin missä tahansa teema / fantasia huvipuistossa konsanaan?

Joulupukin suhteen totta on kuitenkin sen verran, että napapiirillä asuu joulupukki, siellä on joulupukin kylä, pajat, tontut ja muut… Että periaatteessa kyllä siellä se joulupukki on olemassa, uskoi tai ei?

Joulupukki ja pukin käyminen kodeissa on vanha perinne. Perinne joka voi siirtyä eteenpäin sukupolvelta toiselle. Yhteinen satufantasia punanuttuisesta partahemmosta, joka valmistaa ja tuo lahjoja…

Sadut, tarinat, mielikuvitus ja heittäytyminen ovat tärkeä osa lapsen kehitykselle. Tarinat yhdessä aikuisen ja lapsen välillä voivat olla hauskaa leikkiä ja yhdessä jaettua iloa.

Mitä enemmän elämässä on iloa sen hauskempaahan elämä on muutenkin! Mitä enemmän aikuisen ja lapsen välillä on yhteisiä iloa aiheuttavia hetkiä, sitä vahvempi lapsesta kasvaa!

Sadut, tarinat ovat tärkeä osa mielenterveyden, aivojen ja mielikuvituksen kehittymisen kannalta.

Onko se sitten väärin, että ”huijataan” jollain mikä ei ole todellista? Valehtelu on väärin, etenkin tilanteissa joihin liittyy vakavia asioita ja joilla tavoitellaan omaa hyötyä tai etua, mutta entäs sitten satu punanuttuisesta pukista?

Todellisuudentajun kehittyminen!

Nykytutkimusten mukaan lapsi tarvitsee mielikuvitusta ja satukokemuksia, jotta todellinen todellisuudentaju voi kehittyä!

Lapsi kertoo asioistaan, saduista, mitä leikkii jne. Tästä kaikesta jaetaan vanhemmille… Lapsi uskoo aidosti siihen kaikkeen täysin totena.

Sama Rovaniemen herran suhteen. Moni vanhempi miettii tässä, että mitä seuraa siitä, että lapsi ymmärtää myöhemmin, että häntä on huijattu joulupukin suhteen koko lapsuus?

Usko joulupukin taruun hälvenee kuitenkin, kun lapsi vanhenee iän myötä ja jo tietoisuuden lisääntymisen seurauksena.

Aluksi totuuden tuleminen julki voi aiheuttaa kyllä pettymyksen tunteita. Sitten taas, kun pettymys vaihtuu tietoisuuteen, voi lapsi oivaltaa ja alkaa erottamaan valkoisen mustasta, ja vasemman oikeasta. Todellisuuden ja fantasian välinen ero tulee siis selvemmäksi asiaksi elämässä.

Ja jotta voi oppia ymmärtämään mikä on totta, mikä ei, niin siihen tarvitaan myös mielikuvitusta ja aluksi asioita ei toden kanssa.

Mitä aikuinen voi oppia kaikesta tästä?

Lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen mukaan aikuiset suhtautuvat elämään aivan liian vakavasti. Allekirjoitan myös tämän!

Arjesta saisi paljon enemmän irti, kun uskaltaisi heittäytyä elämään samoin kuin lapset!

Milloin sinä olet tehnyt jotain pelkästä ilosta, hullutellut tai heittäytynyt hetkeen?

Lapsi elää täysillä elämäänsä ja tässä hetkessä. Elämyksiin, tilanteisiin, kokemuksiin heittäydytään mukaan täydellä impulsiivisuudella. Tunteita näytetään ja niitä ei salata tai piilotella…

Se on kaikki omalla tavallaan täyttä anarkiaakin, mutta sen kautta löytyy uutta!

Se kaikki on taas usein meiltä aikuisilta hukassa. Lapsilla on voimakas mielikuvitus, luovuutta ja taito tarttua siihen.

Miten suuret asiat ovat mahdollisia elämässä? Miten ihminen keksii jopa koko maailmaa hyödyttäviä ja mullistavia asioita? Se edellyttää juuri luovuutta ja uskallusta heittäytyä, uskallusta katoa laatikon ulkopuolelle täysin uudella tai toisella tapaa…

Heittäytyminen hetkeen, eläminen tässä hetkessä voi myös vapauttaa tunteita, poistaa stressiä…

Leikkien, satujen, tarinoiden, fantasioiden avulla lapselle herää uusia ajatuksia ja se voi lisätä uskoa ja unelmia tulevaisuudesta! Lapselle leikki on osa ajattelua…

Tästä me aikuiset voisimme ottaa opiksi. Unohtaa arkiset murheemme ja stressiä aiheuttavat asiat. Niitä, kun riittää, niitä tulee jatkuvasti vastaan, halusipa sitä tai ei? Siksi uskallusta elää ja heittäytyä mukaan!

Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin minulla toimii kaikki mahdolliset liikuntasetelit jne, valmennuksissa! Tsekkaa myös verkkokauppani www.anttirossi.fi/verkkokauppa/

Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille 😉

Paina ja lataa tästä! Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!

KIIRETÖNTÄ JOULUA – Juuri sinulle!

KIIRETÖNTÄ JOULUA – Juuri sinulle!

Vitsin joulustressi!

Elämä on hektistä. Välillä se on yhtä pienten tulipalojen sammuttelua. Toinen kun sammuu, toinen syttyy. Ruuhkavuodet, lapset pieniä, työelämän kiireet, vastuu, velvollisuudet. Deadlinet paukkuu. Vapaa-aika, parisuhteet, liikunta ja koko elämä tuntuu yhdeltä suorittamiselta!

Tarvitseeko ihan oikeasti olla koko ajan tekemässä?

Etenkin vielä myös jouluna?

Tuntuuko sinusta siltä, että kaikki olettavat että teet koko ajan jotain?

Ei lainkaan vapaata ja aikaa itselle, läheisille ja omia tarpeita varten?

Ei vitsit sentään…

Koko ajan pitää olla menossa, tekemässä suuna ja päänä. Ok, tiedän sen, että siitä kaikesta voi olla vaikea laskea irti, mutta joskus se kannattaa!

Etenkin jouluna!

Ja sitten se joulustressi…

Eikö ihan oikeasti elämässä riitä muutenkin tarpeeksi stressiä? Kyllähän sen joulun nyt pitää olla perhana täydellinen! ”Olen vääntänyt niska limassa näitä laatikkojakin”, ”Lahjoja piti etsimällä etsiä, kun ei oikein tiedä mitä antaa, kun on jo kaikkea!”, ”Onkohan nämä nyt varmasti toivottuja lahjoja?” ja tämä joulusiivous… taas se jäi itselle”, ”sekin vielä, että pitää käydä niin monessa kyläpaikassa”…

Paniikki!

Tunteet pinnassa, stressi ja ahdistaa!

Joulun taikaa ja aikaa!

Rauhoitu nyt tässä kaiken keskellä! ”Hirveät paineet tästä kaikesta”!

Haluan vain täydellisen joulun!

Ja tiedätkö, että täydellisyyshän on juuri se asia joka aiheuttaa stressiä! Niin on elämässä muutenkin. Odotus siitä täydellisestä ja hyvästä joulusta!

Odotukset, että tietyt asiat pitää mennä tietyn kaavan mukaan ja auta armias jos siihen suunnitelmaan sattuu tulemaan the poikkeama! Sehän pilaa helposti ihan kaiken…

Odotukset täydellisyydestä voivat vaikeuttaa sitä, että ei osaa olla, ei osaa rauhoittua, ei osaa rentoutua. Eikä pysty nauttimaan hetkestä joka on tässä ja nyt.

Mennyttä aikaa kun ei takaisin saa!

Joulustressi vaivaa!

Älä hei yritä väkisin!

Miten sulla muuten menee? Miten sun arki sujuu? Miten sä voit?

Jos elämässä on paineita, haasteita tmv. Oishan se tosi nastaa, että joulu olisi täydellinen, mutta aina ei tarvitse ihan oikeasti yrittää väkisin tehdä täydellistä joulua!

Sellainen juttu kuin armollisuus on aika kova juttu 😉

Jos haasteet nostavat päätään, voi olla surua tmv, voi ajatella, että nauttii ja viettää sen mukaisen joulun mihin pystyy ja mikä tuntuu itselle juuri silloin sopivalta! Hyväksyä myös, että aina kaikki ei aina mene nappiin! Nyt on näin ja toisella kertaa voi olla toisin…

Ja mikä voi auttaa pääsemään voitolle tilanteesta? Keskeneräisyyden, epätäydellisyyden hyväksyminen ja sietäminen! Se on ainut vaihtoehto oikeasti päästä eroon stressistä!

Sanotaan, että elä hetkessä!

Mitäs jos kokeilisi joskus unohtaa kaikki odotukset. Elää tilanteiden mukaan, olla jopa suunnittelematta ja tekemättä mitään hirveää listaa kaikesta mitä pitää nyt tänä jouluna suorittaa…

Ennemmin katsoa ja antaa mahdollisuuden kaikelle sille mitä voi tapahtua. Sama muutenkin elämässä! Sitä kautta joulusta voi tulla se kaikkien paras joulu, olipa se millainen tahansa ja viettipä sen sitten miten tahansa. Lopulta sinähän sen määrität…

Joulu on yleisesti perheen, ystävien ja läheisten aikaa. Ei kuitenkaan kaikille. Meillä on Suomessa myös paljon yksinäisiä. Siitä huolimatta olisi tärkeää, että on tässä hetkessä läsnä, asettuu hyvän mielen ja rauhoittumisen äärelle!

Nautitaan elämästä ja joulusta siksi juuri nyt. Eilistä ja mennyttä emme takaisin saa! Siihen voimme kuitenkin vaikuttaa mitä meillä on tässä juuri nyt!

Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin minulla toimii kaikki mahdolliset liikuntasetelit jne, valmennuksissa! Tsekkaa myös verkkokauppani www.anttirossi.fi/verkkokauppa/

Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille 😉

Paina ja lataa tästä! Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!