Nukutko huonosti? Tiedätkö, että huonommin nukuttu yö vaikuttaa stressitasoihin ja stressaat herkemmin. Kehosi ja mielesi voi käydä jatkuvassa ylivirittyneessä tilassa ja olet ympäristöstä tuleville ärsykkeille alttiimpi. Entäs jo uni ei meinaa tulla iltaisin, tai heräilet pitkin yötä? Mitä on hyvä uni? Voiko siihen vaikuttaa?
Hyvä uni ja parisuhde
Hyvä uni ja palautuminen kulkevat käsi kädessä kuin rakastavaiset kohti auringonlaskua. Unettomuus voi kuitenkin piinata ja se voi aiheuttaa jopa ongelmia parisuhteessa. Tämä voi ilmetä seuraavissa asioissa…
”Väsyttää – ei jaksa, taasko tätä seksin vonkaamista…”,
”Ei kiinnosta – väsyttää – haluan olla yksin”,
Tai
”Kukaan ei ole sitten tiskannut täällä – ”Anteeksi kulta, en tarkoittanut mitään pahaa” ja haava ollaan jo saatu auki, ihan vain sillä, että: ”Olen vähän väsynyt juuri nyt”. Tiedäthän… taas yhden kerran.
Omalla tavallaan inhimillistä, mutta ympäristön ei tarvitsisi siitä kärsiä jos on 1. huono päivä, 2. väsyttää3. ettei nyt ole huolehtinut itsestään nukkumalla riittävästi, syömällä ja liikkumalla.
Ok, asiat eivät toki ole näin mustavalkoisia, tai yksiselitteisiä. Moneen asiaan vaikuttaa moni asia…
Myös se, että umpi väsyneenä, ei kyllä seksi ehkä ole se päällimmäinen ajatus? Toisilla se toki on aina mielessä ja sitä voisi harrastaa koska tahansa.
Osa taas rentoutuu seksin ansiosta. Olotila on raukea, rentoutunut ja seksi paransi nukahtamista.. Mitä tulee seksin harrastamiseen, niin sitä voi harrastaa myös muualla kuin sängyssä. Joskus se, että sänky on vain nukkumista varten parantaa jo itsessään unenlaatua. Tämä taas tietysti tapauskohtaista…
Väsyneenä oleva ihminen voi olla kyllä melko vieterillä. Pinna voi kiristää ja jos ei hallitse tunteitaan ja niiden ilmaisua… Sitä voi kuitenkin opetella ja kehittää!
Rauha
Siellä missä nukut olisi tärkeää, että et yhdistä siihen paikkaan mitään suurempaa tekemistä. Esim töitäsi. Jos tapanasi on tehdä töitä sängyssä, niin se ei ole välttämättä hyvä asia.
Aivojemme aivosolut eli neuronit , kun yhdistävät ja triggeröivät jatkuvasti eri tilanteita, paikkoja, asioita. Aivot voivat siis yhdistää sängyn ja makuuhuoneen työhön. Työtä tehdessä ei taida monikaan nukkua…
Kannattaisi siksi huolehtia siitä, että makuuhuoneesi on nukkumista varten aina, kun vain se on mahdollista.
Lataa tästä maksuton opas miten kehität itseäsi, mutta miten huolehdit myös palautumisesta…
Uni ja ruokavalio
Ravitsemuksella on konkreettinen vaikutus hyvinvointiin liittyen.
Terveellinen ruokavalio auttaa myös uneen. Mihinpä terveellisestä ruokavaliosta ei olisi? Eipä tule mieleen… tuleeko sinulla?
Tutkitusti sopivasti hitaasti imeytyviä (glygeeminen indeksi) hiilihydraatteja nautittuna nukkuminen on parempaa. Samalla keholla on energiaa yöllä ja aamulla ei ole välttämättä aivan tappo nälkää. Esim. kaurahiutaleet tai täysjyväleipä toimii hyvin.
Hyvät ja laadukkaat hiilihydraatit, joita saat täysjyvätuotteista sisältävät kuituja. Kuitu parantaa etenkin syvää unta. Banaania syömällä saat kaliumia ja magnesiumia, joka rentouttaa lihaksia ja helpottaa nukahtamista.
Vastaavasti sokeri piristää kehoa ja mieltä, eikä runsas ja tyydyttyneitä rasvoja sisältävä ateria ei ole sekään hyvä idea. Se kuuluisia yömyssy. Viski tai muu vastaava paukku voi tuntua hyvältä idealta, mutta alkoholi heikentää yöunta. Suklaa myös voi piristää, vaikka muuten se olisikin kiva juttu…
Napostelu illalla on monelle tapa. Verensokerit kaakossa ja vatsa ähkyssä ei ole hyvä nukkua.
Syömällä vastaavasti hyviä rasvoja joita saat esim: Avokadosta, lohesta, pähkinöistä jne, lisäävät dopamiinin tuotantoa. Tämä on onnellisuushormoni, jolla on taas vaikutus mielialaan. Hyvät rasvat lisäävät myös trypofaania, joka rauhoittaa kehoa ja mieltä.
Terveellinen ruoka yleisesti, josta saat riittävästi vitamiineja ja hivenaineita, kuten B12-, C- ja D-vitamiineja, magnesiumia, kaliumia, kalsiumia, rautaa ja lykopeenia vaikuttaa hyvään uneen.
Maitotuotteet, kananmunat, kana, tumma riisi, manteleista saat trypofaani nimistä aminohappoa.
Keho muodostaa trypofaanista serotoniinia josta taas muodostuu melatoniinia. Hunaja sisältää oreksiinia joka säätelee valveillaoloa. 1tl hunajaa ja teetä, joka ei sisällä kofeiinia voi parantaa unen laatua.
Hyvä uni vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen ja hyvinvointiin
Vinkki kovaan iltapalaan.
Kananmunia, juustoa, leikkeleitä, munakkaaksi. Sekaan kaurahiutaleita, banaania ja hunajaa. Lisäksi sopivia kasviksia kuten tomaattia, josta saat lykopeenia. Tadaa, melkoisen super iltapala, jolla voi olla positiivinen vaikutus unen laatuun.
Uni ja treeni
Hyvin myöhään illalla, juuri ennen nukkumaan menemistä ei kannattaisi enää liikkua kovinkaan tehokkaasti. Kova treeni yhdistettynä, että tavoitteena on käydä nukkumaan pian harjoittelun jälkeen voi olla mahdotonta. Liikunta aktivoi hermostoa ja hormoneja. Se piristää.
Muuten monipuolinen liikunta on suotavaa meille kaikille ja joskus taas joutuu punnitsemaan vaakakupissa, että mikä on milloinkin tärkeää. Kuitenkin uni palauttaa ja palautuminen on kehityksen edellytys.
Jos ihminen ei liiku, sekin voi lisätä ahdistusta. Liikunta rentouttaa, lisää hyvää oloa, laittaa kehon aineenvaihdunnan liikkeelle, puhdistaa kroppaa ja ajattelua. Liikunta voi helpottaa stressiä, paineita…
Lisäksi, kun treeni menee vitsin hyvin, se luo onnistumisen kokemuksia. Tällä kaikella on iso vaikutus mieleen, positiiviseen ajatteluun ja henkiseen hyvinvointiin liittyen. Se kaikki taas näkyy suoraan unessa.
Jos taas jätät kehoasi liikuttamatta ja jumitat vain pääkoppasi sisällä, todennäköisesti myös nukkumaan mennessäsi pyörität pääsi sisällä edelleen samoja skenaarioita eikä uni tule.
Halu kehittyä?
Jos haluat kehittää omaa kuntoasi, mieti miten nukut? Riittävä uni on edellytys suoritustason paranemiselle. Uni itsessään ei paranna suoritusta, mutta se on edellytys, että treenaaminen on hyödyllistä.
Jos treenaa paljon, kannattaisi jaksottaa harjoittelua niin, että välillä olisi kevyempiäkin jaksoja. Hyvän unen lisäksi tärkeää on myös riittävän ja oikeanlaisen ravinnon saanti.
Tavoitteellinen treenaaminen, jossa olisi tarkoitus kehittyä, vaatii hyvän palautumisen ja myös enemmän unta. Kilpaurheilija tarvitsee unta jopa tavallista enemmän. Kova rasitus ja kuormitus vaatii keholta ja mieleltä parempaa palautumista.
Jos lihasmassa ei kehity, voimaa ei tule, suorituskyky pysyy ennallaan lajista riippumatta ja koet, että teet oikeita asioita tavoitteesi eteen, niin tarkista ruokavalio, tarkista nukkuminen!
Sisäinen puhe
Pyöriikö mielessäsi kaikki ikävät asiat, stressi painaa, huolet, ahdistaa ja ei nukuta. No ei kyllä ole mikään ihme? Kuitenkin jos mollaat itseäsi siitä, että: ”Ääh – en saa taaskaan unta, ei tule mitään, en saa nukutuksi ja kohta pitää taas olla jo menossa.” Niin ei sekään liika surkuttelu auta asiaan.
Meidän mieli toimii moneen suuntaan (ulottuvuuteen). Joko saat ohjattua mieltäsi positiiviiseen suuntaan ja näkemään asioissa hyvät asiat tai vastaavasti voit eskaloida sen kunnon ahdistukseen ja uhkakuviin. Tämä onnistuu ihan vain ajattelemalla… joskus jopa liikaa.
Ajatuksilla on voimaa. Ajatukset ja sanat liittyvät toisiinsa ja se miten puhut, sanoitat ajatuksiasi.
Jos mietit etukäteen asian niin, että ”ei tule nukkumisesta muuten mitään”, niin todennäköisesti ei kyllä tulekaan. Vastaavasti yrittämällä rauhoittaa omaa mieltään, rauhoitat hermostoa ja kehoasi.
Erilaiset hengitysharjoitukset ovat toimiva juttu, niitä opastan myös usein valmennettavilleni lisäämään rentoutta ja käytän näitä myös itse…
Tässä muutamia tärkeitä asioita unesta, ravinnosta ja liikunnan vaikutuksista. Hyvä uni on tärkeää meille kaikille!
Palautumisesta, treenaamisesta ja ravinnosta… lataa 100 sivuinen opas, niin tiedät enemmän!
Oletko lukenut jo blogini ihmisen itsenäisyydestä? Mitä se on ja mihin se vaikuttaa?
Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, kuten ei ole mikään asia tässä elämässä. En pohdi tässä nyt suoranaisesti Suomen itsenäisyyttä, vaikka se vaikuttaa suoraan yksilön mahdollisuuksiin elämän toteuttamisen, ajattelun ja toiminnan kannalta. Mitä tämä itsenäisyys sitten oikeastaan on? Mitä on ihmisen itsenäisyys? Millainen on itsenäinen ihminen? Millainen taas on ihminen, joka hakee toisten hyväksyntää? Onko asiat miten selviä?
Mitä itsenäisyys tarkoittaa?
”Kehityspsykologisesta näkökulmasta tarkasteltaessa itsenäisyys tarkoittaa riippummattomuutta toisen ihmisten huolenpidosta ja valmiutta päättää omista asioista.
Puhutaan myös autonomiasta, eli omaehtoisuudesta, itsehallinnosta ja tässä tapauksessa itsensä hallitsemisesta. Se tarkoittaa ihmisen kokemusta siitä, että on täysin vapaa päättämään omista asioistaan” -Modulcon
Moni ihminen voi ajatella itsenäisyyden liittyvän rahaan ja mammonaan. Rahaa on niin paljon, että ei ole riippuvainen kenestäkään. Osa ihmisistä haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta, joka voisi mahdollistaa tietyn vapauden minkä tahansa suhteen.
Sitä kautta ilmentää sitten itsenäisyyttä. Tässä asiassa on kuitenkin kyse enemmän tahdosta ”tahdon olla varakas, että…”. Tekeekö vauraus ihmisestä itsessään itsenäisen ja se, että paljonko painetta on lompakossa?
Mahdollista on, että se helpottaa esimerkiksi laskujen maksamista ja voi vaikuttaa siihen, millaisia valintoja taloudellisesta näkökulmasta voi tehdä…
Osa näkee itsenäisyyden asiana, että on täysin vapaa päättämään mitä voi ja haluaa tehdä, millaista elämää elää jne. Voi tehdä päätöksiä riippumatta kenestäkään toisesta…
Tärkeitä asioita kyllä…
Mielipide…
Itse näen, että elämässä riippumatta mistään tilanteista, ympäröivistä ihmisistä tai mistään muustaakaan on tärkeää, että ihmisellä olisi itse mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä.
Rakentaa ja tehdä siitä itsensä näköistä. Sellaista kuin sen haluaa olevan… on mahdollisuus vaikuttaa terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta siihen millaista elämää elää.
Voida vaikuttaa ja valita mitä suuhunsa laittaa, miten liikkua? Itsenäisyys vaikuttaa suoraan hyvinvoinnin tasoon.
Näen tässä sen, että itsenäisyys tuo vastuuta. Samalla tavalla, kuin valtiolla on vastuu meistä yhteiskunnan jokaisesta jäsenestä turvallisuuden ja terveydenhoidon puolesta, on yksilöllä myös oma vastuu itsestään. Vastuu näkyy niissä päivittäisissä valinnoissa joita teemme, sanomme, käyttäydymme jne.
Psyykkinen hyvinvointi ja itsenäisyys
Ihminen voi olla henkisesti älykäs ja lämmin. Henkiseen älykkyyteen vaikuttaa suoraan lapsuus, nuoruus ja se millaisessa kasvuympäristössä on kehittynyt.
Lapsi on riippuvainen omista vanhemmistaan ja kokee tarvitsevansa vanhempiaan. Nuoruudessa tämä riippuvuus alkaa vähentyä ja ihminen itsenäistyä emotionaalisesti omista vanhemmistaan.
Näen, että miten tämä itsenäistyminen tapahtuu, vaikuttaa merkittävästi se millainen lapsuus on ollut. Tuetaanko lapsen henkistä kasvua ja kehitystä, turvallisuuden tunnetta ja myöhempiä valmiuksia toimia itsenäisesti elämässä.
Turvallisuuden tunne luo hyvän pohjan elämälle ja ihmissuhteille, jossa kukaan ei myöhemmin koe, että tulee hyväksikäytetyksi tai kaapatuksi tunne-elämän draamoihin. Tästä myöhemmin lisää alla…
Tähän liittyy edelleen jo mainitsemani vastuun kantaminen. Oppiiko jo nuorena kantamaan vastuun omista valinnoista ja teoistaan ja näkemään se mikä syy- ja seuraussuhde asioilla on.
Myöhemmin koulu, opiskelu, työelämä, yhteiskunnan rakenteet, arvot ja ideologia asettaa ihmiselle odotuksia ja ”normit”.Ihmisen odotetaan käyttäytyvän tietyissä tilanteissa tietyllä tapaa, toimivan ja olevan osa yhteiskuntaa.
Mahdollisesti nämä odotukset liittyvät ihmisen seksuaalisuuteen ja lopulta kaikkeen toimintaan. Odotukset voivat olla koviakin… ja nämä voivat muokata ajattelua. Eikä aina niin hyvällä tavalla.
Koska ollessaan itsenäinen ihminen, on myös kyettävä muodostamaan omat mielipiteet ja ajatusrakenteet. Tällöin on mahdollista tuntea, ajatella ja nähdä todellisuus oman ajattelun kautta.
Tässä vaaditaan sitten ihmisen uskallusta, rohkeutta poiketa jopa tavanomaisista normeista, jos se on ihmiselle itselle tärkeää. Tästä päästään sitten ihmisen itsenäisyyteen olla erilainen.
Ollakseen itsenäinen, ihmisen tulisi saada ilmentää itseään vapaasti, ilman että kenelläkään on siihen sen enempää mitään sanottavaa. Näin tuntuu kuitenkin usein olevan?
Demokratia, valtio jossa elämämme mahdollistaa kuitenkin meille kaikille vapauden olla sitä mitä olemme. Se on erittäin iso asia, ei itsestäänselvyys nykypäivänä. Vertailukohtia löytyy paljon, jossa ihmisen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus viedään. Pakotetaan olemaan tiettyä mieltä ja jos et ole, et ole ”kelpo kansalainen”, vaan toisinajattelija.
Opi tunnistamaan omat rajasi!
Itsenäisyyteen kuuluu myös tunnistaa ja tietää omat rajansa. Valtiollakin on rajat, niiden ylitse ei voi miten tahansa mennä. Samat rajat tulisi olla ihmisen ja muiden ihmisten välillä.
Rajojen ollessa joustavat, terveet ja kunnossa, ihminen pystyy päästämään, niin halutessaan toisen ihmisen lähelleen. Tarvittaessa myös pitämään kiinni rajoistaan ja olla päästämättä ketään lähemmäs, jos siltä tuntuu.
Tällä on suora vaikutus ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin liittyen. Rajoilla voi suojella ja estää haitalliset ja huonot ihmissuhteet omassa elämässään.
Itsenäinen ihminen voi siis valita seuransa jossa haluaa aikaansa viettää ja kenelle jakaa asioita omasta elämästään. Jotta ihminen osaa määrittää rajat, tarpeensa ja toiminaan terveellä tavalla, riippuu taas paljon lapsuudesta ja nuoruudesta. Onko jo lapsuudessa kunnioitettu lapsen rajoja ja sanaa ei.
Millaisia rajoja sinulla on?
Liittyykö rajat ihmissuhteisiin – paljonko olet valmis auttamaan toisia ihmisiä ja koska tilanne on se, että tarvitseeko sanoa ei, vai joustat kaikessa?
Liittyykö rajat arvoihisi ja moraalikäsitykseen elämästä?
Tunnistatko sinä rajat ja pidät niistä kiinni jne…
Tämäkin on tärkeää itsetunnon ja omanarvon tunteen kannalta.
Hyväksynnän etsiminen ja tunteet
Oletko oma itsesi? Uskallatko olla sitä? Vai haetko paikkaasi ja hyväksyntää ulkopuolelta, toisilta ihmisiltä?
Osa ihmisistä metsästää loputtomasti muiden hyväksyntää. Arvottaa itseään muiden ihmisten mielipiteiden kautta. Vaikkapa sometykkäykset jne. Osa taas voi metsästää loputonta rakkautta. Tämä taas voi aiheuttaa elämään parisuhde- ja ihmissuhdeongelmia.
Vai näkyykö asia siinä, että pitää olla tietty status, että voi kokea kuuluvansa joukkoon, suorittaa asioita, elämää ja olla menestynyt… Voiko asia liittyä treenaamiseen, ulkonäköön? Hakee hyväksyntää mukautumalla tiettyyn malliin?
Jos ihminen ei pysty, osaa ja uskalla olla se kuka on lopulta, eli itsenäinen ja elää elämää jonkun roolin kautta hakemalla muiden jatkuvaa hyväksyntää, voi kyse olla epäitsenäisyydestä.
Ihminen mittaa tällöin asioita ulkoisesti ja sillä miltä mikäkin saattaa näyttää muiden silmissä. Ihminen joka ei ole itsenäinen voi käyttäytyä kuin ruutitynnyri. Tunne-elämä voi olla epävakaata ja tunneskaala laidasta laitaan ääripäissä, ilman neutraalimpaa linjaa.
Hänellä voi olla tarve riidellä, väitellä ja puolustella omaa toimintaansa. Ihminen voi nähdä uhkakuvia kaikkialla, ja jos joku ei mene kuten haluaa, suuttuu ja loukkaantuu. Ratkaisuna asioiden hoitamiseen ja ihmissuhteisiin on satuttaa, rankaista ja sitä kautta edelleen satuttaa itseään.
Ihminen voi myös pyrkiä mukautumaan toisen ihmisen elämään –elämättä itsenäisesti omaa elämäänsä. Taustalla voi olla pelko olla näyttämästä omia tunteitaan ja tarpeitaan, miellyttämisen halu ja sitä kautta hyväksynnän etsiminen. Ihminen on tilanteessa jossa ei ole vapaa ja itsenäinen henkisesti, ajatuksen ja mielen kautta.
Taustalla voi olla, että ihminen ei pysty tai kykene kohtaamaan epämiellyttäviä tunteita. Tällöin on helpompaa yrittää ulkoistaa ne ja etenkin hakemalla muiden hyväksyntää imemällä muista ihmisistä itseensä tunteita.
Vähän kuten vampyyri imee verta, mutta tässä tapauksessa vampyyri imeekin itseensä tunnetiloja ja käyttäytyy niiden mukaisesti. Asiaa jos miettii laajemmin niin ihminen joka ei pysty olemaan itsenäinen ja näyttämään tunteita, voi elää jatkuvassa stressitilassa.
Stressitilan aiheuttaa se, että joutuu palloilemaan jatkuvassa ympäristöstä tulevien tunteiden varassa ja miettimään jatkuvasti sitä, että miltä mikäkin nyt mahtaa näyttää?
Pahimmillaan tämä voi aiheuttaa elämään neuroottisia ongelmia ja toimintatapoja.
Itsenäisyyden kulmakivet
Henkisesti itsenäinen ihminen on sinut itsensä kanssa. Tietää kuka on ja tietää oman paikkansa. Pitää itseään myös riittävän arvokkaana, että ei anna kenenkään kohdella itseään miten sattuu, osaa siis vetää terveet rajat tarvittaessa.
Selkeät ja tilanteen mukaan sopivat rajat, joilla ei loukkaa toisia, pystyy ihminen hyväksymään toiset ihmiset yksilöinä, sellaisina mitä he ovat. Ei ole mitään tarvetta yrittää muuttaa toista tai pyrkiä hallitsemaan, oman epävarmuutensa tai epämukavuuden takia.
Tähän vaikuttaa suoraan itsetunto. Terve itsetunto sekin lähtee rakentumaan pitkälti jo heti lapsuudesta. Ihminen kenellä on itsetunto hyvällä pohjalla, ei tavoittele loputonta ulkoista kunniaa, vaan se tulee sisältä…
Ihminen on tietoinen omista uskomuksistaan, näkymyksistään, arvoista ja uskaltaa tuoda niitä myös aidosti esille. Toimintaa ei ohjaa muiden ihmisten hyväksyntä, eikä kriittinen palaute. Uskoo siihen mitä on, mitä tekee ja on määrätietoinen omissa asioissaan.
Kuitenkin ymmärtää, että omien tunteiden, näkemysten ja mielipiteiden tuominen esille, ei tarkoita loukkaava ja herjaava käyttäytyminen. Osaa siis kunnioittaa toisia ihmisiä, antaa arvon myös erilaisille mielipiteille, näkemyksille ja tunteille. On tietoinen omista tunteistaan ja ajatuksistaan ja siitä, että ajatus on ajatus, ei aina suoraan absoluuttinen totuus, joka pullahtaa esille mielen jostain syövereistä.
Ihminen pystyy toteuttamaan itseään, kulkemaan haluamaansa suuntaan, kehittämään omaa toimintaansa ja tavoitella haluamiaan asioita vapaasti.
Itsenäinen ihminen ei nojaa menestystä ulkoisiin asioihin, kunniaan, rahaan, mammonaan ja vaurauteen. Ei ole riippuvainen vaikka siitä minkä merkkinen kello tai auto on? Toki jos pitää niitä itselleen tärkeänä, niin sehän on vain ok.
Raha ei ole kuitenkaan egon pönkittämistä varten, ”munan jatke” ja tuoda omaa ylemmyyttä ja näyttämisen halua esille. Raha on vain hyödyke, joka mahdollistaa tiettyjä asioita elämässä. Se ei ole kuitenkaan elämän päämäärä tai ehto elämisen laadulle tai sille kuka on.
Yhteenvetona:
Riittävä autonomia on, että voit olla itsenäinen ja sitä mitä haluat olla, ilman kenenkään tukea.
Pidä huolta itsestäsi niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja henkisesti. Kunnioita itseäsi ja halua parasta itsellesi. Jos et voi hyvin, haet apua, lohtua, tukea ja hyväksyntää helpommin ulkopuolelta.
Opettele kuuntelemaan itseäsi, omia tunteita ja ajatuksia. Kehitä voimaa mieleesi, jotta pärjäät tilanteessa kuin tilanteessa. Usko itseesi, siihen kuka olet ja uskalla olla sitä. Se on kantava voima ja vie eteenpäin valitsemallasi polulla… Itsenäisyys ei ole itsekkyyttä –se on itsetuntemusta! Muista olla kiitollinen siitä mitä sinulla on – ei siihen mitä sinulla ei ole…
Voiko treenaaminen ja ruokavalio olla pakkomielle?
Treenaaminen ja ruokavalio pakkomielle? Erilaisia dieettiä, kuureja, kovaa treeniä, hikeä ja jopa verta ja kyyneliä. Kovaa fyysistä kuntoa korostetaan ja arvotetaan normaalin ruokailun ja liikunnan kustannuksella.
Media ruokkii jatkuvasti verkkokalvoille mitä tikimpää kehoa. Pitäisi näyttää tältä ja tuolta… Monelle meistä tämä voi aiheuttaa kohtuuttomia paineita ja jopa vääristyneet kehonkuvan.
Tätä kaikkea ruokkii entisestään television erilaiset laihdutus ohjelmat. On Suurinta pudottajaa, mitä kovempaa rääkkiä ja ruokavaliota. Voiko niinkin hyvästä asiasta tulla, kuin treenaaminen ja ruokavalio pakkomielle?
Mitataanko elämässä onnistumista äärimmäisten suoritusten kautta, jatkuvaa kovaa treeniä ja täydellistä ruokavaliota? Tähän vielä päälle itsensä vertaaminen muiden elämään, onnistumisiin ja tarinoihin.
Mitä tulee treenaamiseen – kaikki ei sovi kaikille. Tarpeemme ovat niin erilaisia. Etenkin ihmiset jotka vertaavat itseään helposti toisiin, ovat alttiimpia median luomalle treenaamisen ja ”piiskaamisen” mallille ”kovempaa – nopeampaa – vahvemmin”.
Kyse voi lopulta olla viihteestä ja ääripäät kiinnostaa. Tämä pitäisi kuitenkin muistaa!?
Jos mietitään urheilua – urheilija voi ja joutuu tilanteisiin joissa keholta vaaditaan äärimmilleen venymistä. Tämä on tärkeää osata nyt erottaa tästä aiheesta.
Lisäksi urheilija itse valitsee oman tiensä ja kyse on sitten omista elämän valinnoista ja itselle erittäin tärkeistä ja merkityksellisistä asioista.
Kuitenkin myös monella urheilijalla on riskinsä ajaa itsensä ylikuntoon ja vääristää suhdetta terveelliseen ruokavalioon jne.
…Tiedätkö mitä?
Olen itse havahtunut kerranomalla kohdalla tällaisesta tilanteesta… siitä myöhemmin lisää….
Miten on? Valloittaako treenaaminen ja ruokavalio elämäsi liikaa? Vapaudu pakkomiellestä ja löydä tasapaino e-kirjan ’Tuloksellinen Treeni ja Ravitsemus’ avulla…
Terveellinen ruokavalio on kaiken keskiössä
Terveellinen ruokavalio, ravitsemus, syöminen ja valinnat vaikuttavat merkittävästi terveyteen, hyvinvointiin, jaksamiseen, arkeen, mieleen, suorituskykyyn jne.
Kova dieettaaminen ja erityisesti kaikki kuurit, voivat helposti altistaa eriasteisille ongelmille. Erityisesti tämä dieetti- ja kuuriajattelu korostuu tammikuussa.
Päätetään aloittaa uusi elämä. Siinäkään ei ole mitään vikaa. Armottomuus, ehdottomuus, joustamattomuus on taas asia erikseen. Tiukka dieetti voi kääntyä pahimmillaan syömishäiriöksi.
Esimeriksi ortoreksia, tämä luokitellaan syömishäiriöksi. Kyse on tilanteesta jossa ihminen kokee pakonomaista tarvetta ja halua syödä täydellisen terveellisesti.
Anorektikko vastaavasti syö mahdollisimman vähän. Bulimikko vastaavasti ahmii ruokaa ja oksentaa, että voisi syödä taas enemmän…
Erilaisista syömishäiriöistä kärsii arviolta n. 2% väestöstä. Miesten osuus tässä on arvioitu olevan n. 10% ja taustalla voi olla ortoreksiaa, anoreksiaa, bulimiaa. Asiahan ei siis koske pelkästään naisia.
Milloin liikunnasta tulee pakkomielle?
Jos liikunnasta ja syömisestä tulee asia joka alkaa hallita, kontrolloida elämää, rajoittaa sitä ja koko elämä alkaa pyöriä vain näiden asioiden ympärillä, tilanne on voinut eskaloitua.
Tilannetta ei ohjaa enää tarve, halu huolehtia itsestään liikunnan ja ravinnon avulla. Tilanne muuttuu pakoksi.
On pakko syödä nyt näin, ilman joustoa, ilman mahdollisuutta ottaa rennosti vaikkapa juhlissa, on pakko mennä treenaamaan, että kunto säilyy tässä pisteessä kuin missä on…
Mieleen voi tulla pakko, että tuo ja tuo on tuossa kunnossa, nyt mun täytyy tehdä näin ja näin, että voin pystyä samaan. Henkinen paine voi kasvaa todella kovaksi ja alkaa kokea ahdistuneisuutta.
Mieliala voi laskea, masentuneisuutta, energiaa ei ole, arki alkaa mustua, jatkuvaa sairastelu kierrettä, ylikuntoa ja rasitusvammoja, vatsa voi alkaa oireilla ja mahdollisia hormonaalisia häiriöitä.
Arvio?
Näissä tilanteissa on sitten hankalaa vetää koskaan täysin suoria johtopäätöksiä sen enempää, että mikä on vielä normaalia ja mikä taas epänormaalia.
Esimerksiksi, kun on keskittynyt johonkin tulevaan suoritukseen urheilumielessä, niin tällöin keskittyminen ja ajatukset voivat olla niissä tilanteissa ja tämä on täysin normaalia vielä.
Mieli voi olla keskittynyt ja fokuksen ylläpitäminen on tärkeää keskittyneisyyden kannalta.
Tilanne on taas eri, jos asiat alkavat vaikuttaa merkittävästi omaan arkeen ja elämään. Tällöin ihminen ei välttämättä itse tiedosta missä mennään, tähän voidaan tarvita ulkopuolisen mielipidettä ja ajatuksia, että nähdäänkö mitä tapahtuu?
Toinen mahdollisuus on terapia, psykologit ja psykoterapia… eli puhutaan tällöin jo ulkopuolisesta ammattiavusta.
”Usein ne ongelmat alkavat siitä, kun kehon ja mielen kuuntelu loppuu”
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Patrik Borgin kirjoittamiin artikkeleihin.
”Patrik Borg on Suomen tunnetuimpia ravitsemusasiantuntijoita. Hän on puhunut väsymättä jo yli vuosikymmenen ajan terveysajattelun, rennon syömisen ja suhteellisuudentajun puolesta ravitsemuksessa ja erityisesti laihduttamisessa ja syömishäiriöistä.
Asiantuntijatehtävien ja tutkimuksen ohella Patrik tekee vastaanottotyötä ja pitää luentoja ravitsemuksesta.”
Itselläni on ollut etuoikeus tutustua Patrikiin. Hän veti ja luennoi itselleni yhden osuuden ravintovalmentaja koulutuksessa, jossa keskityttiin muun muassa eri syömishäiriöihin ja miten syömishäiriöistä kärsivää asiakasta voidaan tukea ja tarvittaessa ohjata edelleen toisten asiantuntijoiden luokse.
Parkilla on asiaa myös syömishäiriöistä ja tästä aiheesta kiinnostuneille.
Treenaaminen
Kovaa ja tavoittteellista treeniä. Itse nautin siitä ja itsensä haastamisesta. Treenaaminen antaa itselle paljon ja se on omassa arvomaailmassa tärkeää.
Väitän, että vaikka treenaan näin 43 vuotiaana kovempaa kuin koskaan aikaisemmin elämässäni – tekeminen on fiksua.
Ennen vanhaan treenit saattoivat olla sitä, että treeni ei ollut onnistunut jos et maannut puolikuolleena lattialla. Kaikki sarjat automaattisesti failureen, eli uupumukseen asti. Varuilta vielä muutama liike, sarja ja toistoja päälle.
No, kaikesta oppii kuten tästäkin, sanon vain että on sitä itse tehnyt monia virheitä treenaamisen suhteen nuorempana.
Toki tietotaito, kokemus ja ymmärrys ei ollut vastaavalla tasolla…. Lisäksi oli todella fanaattinen, ehdoton. Eli treenaamiselle ja ei nähnyt, että on muutakin elämää. Tämä yli korostui tietyissä tilanteissa.
Nykyään vastaavasti teen mikä on tarpeellista, mutta elämässä on paljon muutakin ja pyrin elämään täysin normaalia elämää.
Tämä vaikka olen tälläkin hetkellä valmistautumassa ensi vuoden kevään Fitness Classic kilpailuun. Tämä vaikka treenaan tavoitteellisesti, teen tietysti parhaani ja tavoitteeni on kova…
Korvien välissä on tapahtunut isoin muutos, ehkäpä olen aikuistunut enkä ole enää se sama nuori Antti silloin joskus alle 30 vuotiaana… onneksi näin, jos myös lähipiiriltä kysytään!
Näen ison muutoksen tasapainon löytämisessä treenaamisen ja muun elämän välillä. Nykyään tosin itselläni on isommat perheelliset vastuut ja haluan kantaa ne myös niin hyvin kuin taidan!
Se on itselle kaikista tärkeintä, ei pelkästään vain oma hyvinvointi vaan myös itselle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten onnellisuus.
Jatkuvaa treeniä?
Treenaamista ja liikkumista harrastetaan enemmän ja enemmän. Usein ajattelu tässä on, että mitä kovempaa sen paremmat tulokset. Onko siis se joka kärsii koviten, aina paras kaikessa? Onko via dolorosa avain hyvään kuntoon?
Kuten totesin itse tykkään myös laittaa treenaamisessa kehon sopivan koville. En kuitenkaan vedä tämän ylitse… tässä on eronsa.
Vastaavasti monelle on täysin vierasta lepopäivät, kevennykset, superkompensaatio jne. Tuntuu että avain kehitykseen on vain kovan tekemisen kautta.
Unohdetaan, että kunto kehittyy levossa ja sopiva liike vain mahdollistaa ja antaa keholle sopivan käskyn kehittyä.
Moni saattaa pysyä jatkuvassa liikkeessä jo puhtaasti sen takia, että ensin on vedetty se dieetti, sitten tuloksia saatu ja tulee tarve pysyä ”tikissä”, sekä lihomisenpelko iskee mieleen.
Ei osata höllätä, ei uskalleta syödä enemmän, jatketaan dieettiä. Ruokavalio saattaa myös olla liian vähähiilihydraattinen tai liian vähärasvainen.
Kaikki herkut on täysin lakossa, ei voida mennä juhliin, ei ravintolaan, jokaista suupalaa kytätään, lasketaan. Terveellinen syöminen muuttuu ehdottomaksi, totaaliseksi kuin Pohjois-Koreassa diktatuuri toimii.
On joustamaton, kieltää kaiken, rajoitteita täynnä ja mietitään mitä ei voi syödä, sen sijaan, että miettisi minkä verran on tasapainon ja kohtuuden kannalta hyväksi ja onko taustalla vaikka armotonta nälkää, joka aiheuttaa ahmintaa?
Lisää sinulle E-Kirjassa on kehittävästä harjoittelusta ja miten treenaamisesta ja ravitsemuksesta saa rakennettua tasapainoisen osan arkea…
Mutta se yksi oma tilanne johon havahduin…
Kerrottakoon nyt tässä, kun haluan olla avoin! Tämä aika on ennen personal trainer vuosiani 2013 eteenpäin..
Yhden dieetin jälkeen mieleeni jäi päälle, että haluan pysyä mahdollisimman rasvattomassa kunnossa. Pitää yllä sen, että rasvaprosentti on siellä 5% luokkaa.
Keho oli viety äärimmilleen. Toki se peilikuva oli mahtava palkinto ja olla rasvattomassa kunnossa. Noh, mieleni alkoi tehdä pullia. Tein sitten aivan jäätävän kokoisen taikinan ja paistoin niitä 3 pellillistä.
Söin myös niitä sitten reilun pellillisen. Tästä seurasi luonnollisesti suhteellisen tukala olotila. Lisäksi iski päähän ajatus, että ei saameri, kuntohan tässä kärsii ja menee ”pilalle”.
Kotona oli silloin vielä kuntopyörä jota päätin polkea seuraavan 2h ajan, että saan poltettua edes osan noista syömistäni pullista…
Poljin sitä pyörää sitten reilun 1,5h ajan ja se alkoi ärsyttää aivan liikaa. Mietin, että eihän tässä ole mitään järkeä ja mitä hittoa olen oikein tekemässä?
Havahduin tässä tilanteeseen ja pohdin tuota reilun viikon ajan. Tuossa ajassa kuitenkin treenasin ja palasin salille normaalisti liikkumaan ja syömään normaalisti, terveellisesti, mutta joustavasti.
Se, että lisäsin energiaa, auttoi ja lisäksi hyväksyin silloin, että en yksinkertaisesti pysty pitämään kuntoa 5% rasvoissa ja se ei ole edes sen arvoista…
…kaikesta oppii ja itselläkin on näitä kokemuksia!
Personal trainerin vastuu?
Jos joku personal trainer havaitsee, että asiakkaalla voisi olla mahdollisesti taipumusta syömishäiriöön, pakonomaiseen treenaamiseen, tuloksiin hinnalla millä hyvänsä.
Asiakas ei usko ja suostu kuuntelemaan järkipuhetta vaikka asiat perustelee miten hyvin… on yksi hyvä keino osoittaa tilanteen vakavuus, katkaisemalla tai pitämällä taukoa valmennussuhteesta.
Toinen mahdollisuus riippuen asiakassuhteen laadusta ja miten sitä toteutetaan on miettiä tavoitteita uusiksi, kohtuullistaa tekemistä, ottaa rauhallisemmin ja kuitenkin edetä sopivassa tahdissa.
Painaa siis tilanteen mukaan jarrua, kun tarve tähän tulee!
Tässä tulee sitten jokaisen valmentajan vastuullisuus mukaan. Ei ole ihan sama miten ketäkin liikuttaa, millaista ravintoneuvontaa ja ohjausta antaa.
Pahimmillaan sillä tehdään todella pitkäaikaisia ja negatiivisia asioita ihmisen koko terveyden suhteen. Valitettavasti moni tekee asioita eurot silmissä ja myy netissä paljon kaikkea huuhaata.
Vedotaan lisäksi ihmisten jopa epätoivoiseen tilanteeseen, pelkoon jne. Moni käyttää lisäksi surutta ja häikäilemättä ihmisiä hyväksi omien taloudellisten intressiensä ajamiseksi.
Onko se sitten oikein moraalisesti ja eettisesti, niin sitä voi jokainen omassa mielessään miettiä?
Lisäksi, kun hyvien tulosten saavuttaminen ei ole kiinni rääkkäämisestä ja muutenkaan kitu ruokavalioista… Itse näen sen jopa enemmän ammattitaidottomuutena!
Avoimuus ja rehellisyys!
Hyvänä asiana olisi korostaa asiakkaalle aina levon merkityksestä, sopivasta, kehittävästä, mutta tuloksia antavasta treenaamisesta, sen soveltamisesta arkeen sopivaksi ja eri mahdollisuuksista treenata.
Samalla pitää osata arvioida tulosten saavuttamisen yhteydessä treenaamisen ja ravinnon riittävyyttä toisiinsa nähden, eli jaksaminen yleisesti muutenkin.
Tilanteen aiheuttamat terveysriskit kannattaa myös uskaltaa tuoda rehellisesti esille. Että jos näin jatkuu mitä tästä kaikesta voi pahimmillaan seurata…
Kyse on lopulta vakavista asioista! Näiden holtittomien asioiden kuten turhien pikadieettien kautta moni on mennyt aivan sekaisin kehonsa kanssa, mutta erityisesti myös pään sisällä. Vastaavia avun tarvitsijoita riittää ja paljon…
Tuloksia saa aikaan, kyllä, mutta miten? jos treenaaminen ja ruokavalio pakkomielle, niin pakko ei ole koskaan hyvä asia mihinkään….
Lopulta personal trainerin tulisi uskaltaa nähdä mikä tilanne on, tehdä sen mukaan ratkaisunsa ja viheltää peli poikki tarvittaessa.
Etenkin jos kokee, että oma ammattitaito ei nyt tähän tällä kertaa enää riitä. Ohjata ja kannustaa eteenpäin vaikkapa laajemman tuen pariin – jos tähän on mahdollisuus?
Tuntuuko, että elämää pitää suorittaa ja olla jatkuvasti sammuttamassa pieniä tulipaloja ja jauhesammutin lyö tyhjää.
Muistatko mitä teit viisi vuotta sitten vai onko menneet viisi vuotta tuntuneet ohikiitävältä ajalta, jossa olet yrittänyt pysyä kaiken keskellä vain menossa mukana.
Tuntuuko elämäsi siltä, että huojut reunalla ja odotat koska tömähdät alas, eikä siellä ole ketään ottamassa sinusta koppia vaikka miten sitä toivoisikin. Ja vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Vähän kuten Portion Boys & Matti ja Teppokin laulaa ”vauhti kiihtyy”…
Suoritatko siis yksinkertaisesti elämääsi? Tarvitseeko elämän olla suorittamista?
Asioita joutuu myös suorittamaan koska..
Elämässä on omat realiteettinsä, vastuut ja velvollisuudet. On olemassa asioita joita on vähän pakkokin suorittaa. On asioita joista emme nauti ja silti ne pitää vain tehdä..
Kodin siivous, työasiat ja projektit, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa jne jne. Ja siinä kaiken tohinan keskellä olisi vielä tärkeää muistaa kuka on tärkein, eli pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista.
Ainahan sitä voisi valita, että ”enpäs siivoa”, mutta kukapa sitä haluaisi elää kaaoksen keskellä? Joskus kuitenkin asiassa kuin asiassa ei tarvitse pyrkiä siihen 100% täydellisyyteen, sehän on mahdotonta jokaisen kohdalla, vaikka miten sitä haluaisi…
Jos taas on se the suorittaja / täydellisyyteen pyrkivä persoona,niin silloin toki voi olla vaikea tuntea tyytyväisyyttä juuri mistään vaikka siihen olisi syyt olemassa elämässä.
Suorittaminen kun voi mennä helposti överiksi, eli henki on vähän All In, kaikki peliin tai ei mitään! Ei vähempää, vaan täysillä, tai sitten ei lainkaan!
Arjen paineet!
Totuus monen ihmisen kohdalla on se, että elämä vie mehut. Työelämä, ruuhkavuodet voivat olla monen kohdalla hyvin kiireistä aikaa. Lopulta se voi olla todella raakaa peliä ja siinä pitäisi sitten pysyä vielä menossa mukana.
Sosiaalista mediaa kun selaa, niin monen elämä vaikuttaisi nopeasti vilkaistuna siltä, että sehän on melkein pelkkää juhlaa. Täydellisyyttä!
Mitäs minun pitäisi sitten olla? Tällainen mitä muiden ihmisten elämään kuuluu voi saada erityisesti suorituskeskeisen ihmisen triggeröitymään voimakkaasti ja jopa miettimään, että tässähän pitää alkaa tehdä enemmän, että voin saavuttaa saman kuin nuo muut ihmiset…
Tuoltahan se elämän pitää näyttää, että voin olla onnellinen… Vai onko onnellisuus kuitenkaan siitä kiinni?
Tässä piilee se kuuluisa suomalainen kateus. Jos naapurilla on hienompi auto mersu pihassa, niin eihän se nyt sovi. Pitää pistää paremmaksi.
Auta armias, jossa sillä naapurilla vaikka sattuu olemaan hieno vene ja sehän kävi äsken ulkomaillakin..
Osittain kyse voi olla kateudesta, mutta sitten helposti vertailemalla omaa elämäänsä toisten elämään, niin soppa ja ketjureaktio on valmis..
Sitten se aah, täydellinen joulukin. Jopa kaksi kuukautta aikaisemmin valmistaumista siihen, että kaikki voisi olla juuri täydellistä.
Kaikki paine ja muu, se on vaan pakko tehdä… ilman ajatusta siitä, että jaksanko ja haluanko minä oikeasti lopulta tätä juuri näin?
Ei siis voi olla tyytyväinen, kuin vasta sitten kun on enemmän, paremmin ja loisteliaasti. Voiko sitä kaikkea koskaan saavuttaa, vaikka miten suorittaisi?
Normaali suorittaminen Vs. överi suorittaminen!
Ihminen kohtaa läpi elämänsä haasteita, joista yrittää selvitä. On myös asioita joita voi joutua suorittamaan, kuten saada koulun päättötyö valmiiksi, työprojekti tai vaikkapa on valmistautunut pitkään johonkin urheilukilpailuun, ja sitten hommat onkin hoidettu ja lopputuloskin ollut hyvä!
Siitä minkä eteen on ollut valmis tekemään työtä ja suorittamaankin asioita palkitsee sitten lopulta ja mikä fiilis siitä tulee, kun voittaa ja ylittää itsensä!
Jatkuva suorittamisen tunne ja pienten tulipalojen sammuttelu väsyttää? Löydä tasapaino treenaamisen, ravinnon kautta ja hallinta elämääsi e-kirjan ’Tuloksellinen Treeni ja Ravitsemus’ avulla.
Vastaavasti se joka ylisuorittaa, ei tällaisia tunteita pääse kokemaan, koska eihän se mikään riitä! Ylisuorittaja, kun ei ole tyytyväinen siihenkään.
Ylisuorittaja vain tekee, kun on vähän ”pakko” tai ”pitää” nyt tehdä… ihan vaikkapa sen takia, että elämän kuuluisi olla tietynlaista ja se ei ole muuten mahdollista, kuin tekemällä ja yrittämällä entistä enemmän…
Sehän ei vain riitä, että asiat tekee riittävän hyvin, e vaan ne kaikki pitää tehdä ”vähintään” täydellisesti ja jopa sen ylitse…
Mieti ja pohdi…
Voi jopa olla, että ylisuorittaja ei ole täysin varma siitä miksi tekee mitä tekee? Kenen takia ja miksi? Tällöin kyllä elämä menee juuri niin, että vauhti vain kiihtyy ja elämä voi tuntua siltä, että elämä on pelkkää suorittamista.
Riippumatta siitä mitä tekee…
Tavallaan tästä kasvaa oravanpyörä. Pitää olla sitä ja tätä, pitää menestyä elämässä, pitää olla aineelliset asiat kunnossa, koulussa pitää olla vähintään se 10 oppilas, työssä pitää olla uraputkessa, harrastukset, arki, elämä, lomat, täydellinen parisuhde, täydellinen puoliso, lapset, sosiaalinen elämä jne…
Eikä tässä yhtälössä ole sijaa inhimillisyydelle, virheille, epäonnistumisille, jotka kuitenkin ovat osa meitä..
Oravanpyörä on valmis ja mikä se siellä vaanii? No burn out! Ihan vakavissaan riskit on kovat ja jos vaatii itseltään jatkuvasti enemmän ja enemmän ja jos mikään ei riitä, mikään ei tuota tyytyväisyyden tunnetta, niin onko sekään elämisen arvoista elämää?
Vauhti kuitenkin kiihtyy ja elämä on juoksua pikakelauksena läpi. Pysähtymässä ja miksi? Siksikö, että voisi olla kuten se naapuri tai somessa seuraama julkkis?
Mitäs jos se ei olekaan se oma juttunsa, mitäs jos se kaikki onkin vain pintaa, feikkiä, eikä edes todellisuutta ja silti sitä kahdehtii, haluaisi samaa..
Kuka voi alkaa ylisuorittamaan?
Lopulta kuka tahansa meistä. Kuitenkin ihmisillä jotka ovat hyvin tunnollisia asioissa ja haluavat saada asiat hyvin maaliin on riski, että asiat voivat viedä mennessään ja lähteä tekemään velvollisuuden tunteesta enemmänkin…
Pyrkiä juuri siihen täydellisyyteen. Ihminen voi odottaa ja vaatia itseltään enemmän kuin omat voimavarat edes riittäisivät. Kuitenkin asiat nähdään ja ajatellaan joko tai ajatteluna. Tätä samaa suorituskeskeisyyttä voi ”harrastaa” sitten lopulta missä tahansa asioissa elämässä…
Myös terveydenkin ja itsensä panostamisen suhteen. Se on joko tai, joko minä syön nyt terveellisesti tai sitten en lainkaan, joko minä liikun nyt täysillä tai sitten en liiku lainkaan.
Käytännössä puuttuu se kultainen keskitie, tie joka vie lopulta pitkälle ja antaa myös nautintoa elämään onnistumisten kautta…
Lapsuuden malli ja kokemukset!
Taustalla voi olla kovaa vaativuutta itseä kohtaan ja se voi juurtaa juurensa jo sieltä lapsuudesta asti, kun vanhemmat ovat halunneet että meidän pikku Pertin pitää menestyä elämässä parhaalla mahdollisella tavalla.
Toki kukapa ei sitä omille lapsilleen haluaisi ja kannustaisi oikeaan suuntaan, mutta jos vaativuudentaso on lyöty tappiin jo nuoresta alkaen niin siitä voi olla vaikeaa päästä myöhemmin aikuisuuden iällä eroon.
Saati, että jos on joutunut kokemaan, että ei riitä sellaisena kuin on, että se riittävyys tavallaan ansaitaan tekemisen kautta, oma paikka, arvostus ja hyväksytyksi tuleminen. Mutta tämäkin on taas ihan inhimillistä, kukapa sitä ei haluaisi tulla hyväksytyksi?
Mutta ihminen pitäs lopulta hyväksyä sellaisena kuin se ihminen on!
Suorittamisen malli on voitu periä myös vanhemmilta jotka ovat painaneet sumussa menemään. Ympäristö vaikututtaa. Ihminen hakeutuu helposti jo alituisesti sellaisten ihmisten seuraan joilla on samoja arvoja, toimivat samoin, saman henkisyyttä jne.
Oma lukunsa tähän vielä perfektionistit, jotka vaativat itseltään jatkuvasti, sekä muiltakin täydellisyyttä. Se osataan myös tuoda hyvin esille asioissa.
Näissäkin osalla saattaa olla takana vaativa persoonallisuus, joka on häiriö. Tässä tilanteessa ihminen oirehtii joustamattomuutena, vahvana kontrollin tarpeena, perfektionismina.
Asiat tehdään tällöin pilkuntarkasti ja kaikki pitää olla koko ajan kontrollissa ja pienintäkään erhettä ei sallita, poikkeamat sotkevat koko kuvion tällaisen ihmisen mielessä, mutta kukapa sitä pystyisi vaikuttamaan kaikkeen, kontrolloimaan kaikkea ympärillään tapahtuvaa ja elämää muutenkaan.
Suoritatko sinä asioita?
Tunnetko, että teet asioita omasta halustasi ja tahdostasi vai tuntuuko sinusta siltä, että sinun on PAKKO vain tehdä nyt näin?
Miksi teet asioita? Näin vain kuuluu tehdä vai että riittäisit itsellesi ja toisille ihmisille?
Koetko, että olet onnellinen kun saat paljon aikaan vai olisitko onnellisempi jos saisit keventää tahtia?
Miten suhtautuisit itseesi jos uskaltaisit olla suorittamatta vähemmän, pitäisitkö silti itsestäsi?
Haluanko minä oikeasti sitä mitä muut? Onko minun pakko olla kuin muut? Halu vrt. pakko! Niillä on lopulta todella iso ero. Aidosti jos jotain haluaa niin sitten kannattaa miettiä miten sen voi saavuttaa…
Suorittaja taas miettii, että tuokin asia on pahasti pielessä ja sen eteen nyt pitää pakolla tehdä!
Tasapainoinen ja riittävän hyvä!
Mitä mielessä liikkuu? Mitä tunnet? Sanotaan, että tunteet ja tunne ei valehtele. Koska olet viimeksi osannut pysähtyä ja miettinyt aidosti miten sinulla menee? Miten sinä voit? Miltä elämäsi vaikuttaa juuri nyt? Mitä sinä haluat ja tarvitset?
Jos on välillä kiirekin, se on normaalia. Jos elämä tuntuu hyvältä ja se tuottaa nautintoa kaiken kiireen keskellä, hyvä niin! Silloin asioita ei tarvitse olla välttämättä muuttamassa, jos ei koe niin!
Elämästä, arjesta ja siitä mitä tekee pitäisi pystyä nauttimaan, elämään hetkissä ja olemaan onnellinen.
Elämä ei tulisi olla pelkkää pakkoa, pakko tehdä sitä ja tätä ja tilanteita jossa omat tunteet vedetään maton-alle täydellisyyteen pyrkimisen kustannuksella.
Jos teemme jatkuvasti kaikkea ja yritämme kaikkea, mikä on täysi mahdottomuus, niin siinä tilanteessa tulisi osata hieman höllätä tahtia ja osata ostaa aikaa itselleen.
Mahdollisesti laskea rimaa, joka voi olla jo nykyisyydelleen riittävän hyvällä tasolla, eikä vetää rimaa äärimmäisyyteen näkemättä sitä, että hei, mullahan on tässä asiat aika kivasti ilman, että…
Olisi hyvä tasapainottaa arkea tekemisen ja palautumisen välille. Opetella huomaamaan, että enemmän ei ole aina parempi, vaan vähemmän voi olla joissain tilanteissa sitäkin parempi tai ainakin yhtä hyvä!
Eroon suorittamisesta!
Usein ihminen jolla on heikko itsetunto voi yrittää vahvistaa omaa itsetuntoaan tekemisen kautta. Hakea onnistumisen tunteita ja kokemuksia tekemisestä. Siihen liittyy se, että haluamme tykätä itsestämme ja kokea, että riitän itselleni.
Mutta uskaltaako sitä olla vain ihan vaikkapa tekemättä mitään, edes hetken? Vai kokeeko, että aika ja elämä valuu hukkaan, jos en ole koko ajan tekemässä jotain…
Voisiko sitä silti tykätä itsestään yhtä paljon?
Se mitä muilla on, niin se on niin. Siksi ei pitäisi koskaan verrata omaa elämäänsä muiden elämään liittyen, vaan uskaltaa elää itsensä näköistä elämää. Tavallaan päästää irti kaikista kahleista ja vapauttaa itsensä olemaan sitä mitä on ja kuka todella on.
Se kuitenkin vaatii sen, että uskaltaa myös kohdata itsensä ja pysähtyä. Se vaatii sen, että alkaa miettiä mihin se kaikki aika lopulta menee? Sen kaiken voi kirjata ylös.
Kirjata ylös miltä haluaisi elämänsä näyttävän ja olevan?
Mitä arvostaa elämässä?
Mikä on oikeasti tärkeää
Mihin haluaisi aikansa käyttää?
Voisiko sitä oppia nauttimaan elämän pienistä hetkistä ilman, että sen tarvitsee olla jotain ultimaattisen kliimaksin hakemista?
Voisiko sitä oppia kokemaan arjessa jos sitä hyvää oloa? Eiköhän niitäkin asioita tapahdu jokaisen päivässä useita kertoja päivittäin?
Mikä lisää onnellisuutta? Ne voivat olla jopa todella pieniä juttuja, mutta sitten, kun suorittaa, niin kaiken keskellä se kaikki voi helposti unohtua…
Sopivaa suorittamista tarvitaan, kun halutaan edistyä – usein kuitenkin tarvitaan vastapainona tasapainoa treenaamisen ja ja palautumisen suhteen. Tässä e-kirjassa lisää siitäkin…
EI, on EI!
Joskus on myös hyvä sanoa EI! Ja opetella sanomaan EI! Itsensä ja oman elämänsä takia..
Vaaditko siis itseltäsi enemmän kuin mitä odotat ja vaadit muilta?
Elämä ei ole kuin Hollywood elokuva jossa on kaikissa tapauksissa se nätti loppu. Kuitenkin jos kaikki menee hyvin, energiaa riittää, ihminen pärjää, menestyy ja tykkää tekemisestä, eikä tunne tarvetta, että jokin on vinossa, niin se suotakoon hänelle. Jos arvot ovat sen mukaiset niin antaa mennä vain….
Silti kenellekkään ei varmasti tekisi pahaa pysähtyä säännöllisesti ja miettiä omaa elämäänsä ja mitä se lopulta on?
Kun olemme saaneet elämän lahjan, niin sitten on valittavana se miten sen käyttää…
Mitä sinä tarvitset voidaksesi olla onnellinen ja voida hyvin?
Ole siksi armollinen itseäsi, muita kohtaan – ole lempeä itsellesi ja arvosta sitä kuka olet. Arvosta ainutlaatuista elämääsi!
Maailman tilanne voi tuntua juuri nyt todella kaaosmaiselta ja se pelottaa ja ahdistaa!
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella…
…vai pitääkö mitään?
Mitä jos…
Tämä kaikki ahdistaa – pelottaa ja lisää huolestuneisuutta tulevaisuutta kohtaan?
Mitä pitäisi tehdä…
…vai voiko edes tehdä mitään?
Media on tällä hetkellä täynnä uutisia sodasta. Se sota iskeytyy suoraan päin näköä, vaikka välimatkaa sota-alueelle onkin 1000 km. Kaikki se iskeytyy helposti mieleemme, ajatuksiin ja se voi aiheuttaa tunteita laidasta laitaan.
Eikä se ole mikään ihme.
Tässä tilanteessa se on täysin normaalia ja olivatpa ajatukset tai tunteet sitten millaisia tahansa, niin ne on kaikki aitoja tunteita.
Jos ahdistaa, niin on ihan normaalia, että ahdistaa
Jos pelottaa, niin on täysin normaalia tuntea pelkoa
Jos on huoleistuneisuutta, niin sekin on normaalia..
Vihaa, suuttumusta kaikesta vääryydestä ja pahuudesta, on normaalia tuntea sitäkin…
Miten voi purkaa ahdistusta, tunteita? Treenaaminen on siihen hyvä keino. Ajatukset muualle. Tässä oppaassa on sinulle käytännön läheiset vinkit miten voit treenata tavoitteellisesti ja kehittää itseäsi ravinnon avulla.
Taistele- ja pakene tila
Huolestuttavat uutiset voivat ylivirittää mieltä ja kehoa. ”Taistele- ja pakene tilaan”. Pelottaa, ahdistaa, pulssi hakkaa, verenpaine nousee, stressitasot tapissa jne…
Kaikki tunteet ovat aina aitoja ja osa sinua. Tunteet ja ajatukset kannattaa siksi kohdata sellaisina kuin ne ovat.
Harvoin jos koskaan tunteiden ja ajatusten välttely nimittäin lievittää esimerkiksi pelkoa. Tunteita ja ajatuksia ei voi estää…
Ne tulevat juuri sellaisina kuin tulevat.
Siksi olipa ajatus, tunne mikä tahansa, niin niitä ei kannata koskaan juosta pakoon ja yrittää sulkea niitä toisaalle. Kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa liika murehtimiselle tai päivittelylle, ei kannata antaa liikaa valtaa.
Tämä jo täysin oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden takia.
On täysin luonnollista, että kun kuulee ikäviä uutisia tai, kun sattuu jotain ikävää, niin se kaikki voi herättää huolia. Pitäisikö tässä alkaa varautumaan sitten johonkin pahempaan?
Hyväksyminen ja ajatusten maadoittaminen
”Päästäkseen ulos pahimmasta helvetistä, pitää hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat”
Voi kuulostaa hullulta, radikaalilta ja osittain jopa todella vaikealta, mutta lopulta se auttaa, olipa tilanne mikä tahansa tai liittyi se sitten mihin tahansa?
Hyväksyä asiat juuri sellaisena kuin ne ovat ja ottaa ne vastaan sellaisena kuin tilanne on. Jos pelottaa tai ahdistaa, niin se on tunne, joka on täysin aito ja niin saa tuntea..
Hyväksymisen kautta voi sitten alkaa pohtia, mitä näissä tilanteissa voi tehdä? Miten voin toimia fiksusti ja mikä on parhaaksi ja yleensä mitä vaihtoehtoja on ja sittenkin hyväksyä myös asiat sen mitä voi milloinkin tehdä asioiden eteen.
Tilanteen päivitteleminen ei muuta asioita.
Ei asioissa vellominen…
Ei vaikka päänsä hakkaisi puhki ja miettisi vaikka miten – liikaa ei pitäisi olla huolissaan. Sehän ei lopulta auta mitään, saati ratkaise asioita.
Presidentti Mauno Koivisto sanoi viisaasti, jos on olemassa kaksi vaihtoehtoa:
Ajatella, että kaikki käy hyvin
Ajatella, että ei käy…
Vaihtoehto yksi tuntuu tässä luontevammalta. Lisäksi se on positiivinen.
Varmasti jokainen joka toivoo parempaa elämää, rauhaa ja rakkautta maailmaan. Haluaisi tehdä paljonkin asioiden eteen.
Me ihmiset olemme kuitenkin lopulta hyvin pieniä monien asioiden keskellä ja emme valitettavasti voi kaikkiin asioihin vaikuttaa.
Sekin pitäisi vain hyväksyä…
Maadoittaminen
Miten voi maadoittaa itseään ajatuksista, tunteista silloin jos jokin ajatus jää päähän pyörimään liian pitkäksi ja siitä ei edes pääse eroon.
Miten voida rauhoittua kaiken keskellä?
Auttaako se, että sulkee mielestään kaiken sen mitä ympärillä voi tapahtua? Auttaako se, että pyrkii välttelemään ahdistavia ajatuksia, tunteita? Ei.
On täysin ymmärrettävää, että ihmisenä kun kohtaa ahdistavia ajatuksia, tunteita, niin niitä yrittää helposti vältellä.
Kuitenkin niin toimilla voi itseasiassa vahvistaa omia tunteitaan, ajatuksia, käyttäytymistä jne.
Päätä ei myöskään kannata työntää pensaaseen ja toivoa parasta. Tässäkin auttaa hyväksyminen, hyväksyä, että nyt on vain näin, enkä itse voi asialle sen enempää tehdä…
Vaikeissakin elämäntilanteissa, haasteissa, murheissa, huolissa olisi hyvä hyväksyä, että ok, minua voi jännittää tai huolestuttaa ja se on ihanymmärrettävää tässä tilanteessa.
Kun ei taistele päättäväisesti omia tunteitaan ja ajatuksiaan vastaan voi olla rennompi itsensä suhteen.
Omista tunteistaan ei siksi tarvitse kokea huono-omaatuntoa. Hyväksymisen kautta voi olla vahvempi. Tämä on siksi myös tärkeä ymmärtää, että omilla teoilla voi vaikuttaa juuri omien mielen sisäisten ajatusten voimakkuuteen.
Lähteekö liekittämään tulipaloa suuremmaksi, vai yrittääkö hengittää ja ottaa ihan rauhallisesti…
Tärkeää on olla läsnä juuri tässä hetkessä, ei vatvo liikaa, ei kiellä tosi-asioita vaikka kyse on tai olisi jostain muusta vakavasta asiasta.
Tieto lisää tuskaa, vai lisääkö?
Jos ihminen epäilee, että on jokin sairaus. Netti auki, etsimään tietoa terveysportista tmv. Lukemaan ja pähkäilemään.
Äkkiä kun lukee, niin sitähän alkaa löytämään juuri itselleen sopivia oireita ja oirekuva täsmää juuri tähän…
Tieto voi lisätä siis tuskaa, pelottaa, ahdistaa. Mieli myös ohjaa meitä ja lukemamme voi vahvistaa ajatuksiamme. Voimme juuri hakeutua sen tiedon pariin joka vahvistaa ajatteluamme ja mieltämme.
Tiedonhankinta voi kyllä olla tarpeen ja on myös hyvä pysyä ns. Ajan hermolla ja rauhallisena. Faktat voivat rauhoittaa ja se, että tietää mitä tapahtuu, missä mennään.
Se kaikki voi vähentää huolestuneisuutta ja rauhoittaa mieltä. Tämä on kuitenkin yksilöllistä. Osalle, kun se lisää vastaavasti ahdistuneisuutta ja saa ajattelemaan päänsä räjähdyspisteeseen asti…
Lisäksi jos ja kun jää vellomaan asioita, niin äkkiä sitä alkaa ajatella juuri sitä tiettyä asiaa monista, oikeastaan kaikista mahdollista ja vähän myös mahdottomista näkökulmista ja sekin vain sitten vahvistaa omia ajatuksiaan.
Jos voi olla ihan paikallaan siis suodattaa uutisia, tietoa, tämä jos se rauhoittaa mieltä ja saa uhkaavat tilanteet olemaan vähemmän uhkaavia.
Lisäksi olisi hyvä osata sopivaa sisälukutaitoa ja ymmärtää mistä tieto on peräisin ja millaisia tarkoitusperiä juuri sen tiedon levittäjä haluaa saada aikaan.
Kaikki ei perustu faktoihin…
Lasten vanhempien on tärkeää ottaa rauhallisesti!
Järjetöntä, miten tällaista voi vielä tapahtua 2020 luvulla?
Tärkeintä on kaikissa tilanteissa, että pysyy itse rauhallisena! Jos aikuinen alkaa pelkäämään liikaa se leviää koko ympäristöön. Aikuisen pelko ja ahdistuneisuus on eksponentaalinen suhteessa lapsen pelkoon liittyen.
Lapset ovat haavoittuvaisempia ja lapsi vaistoaa vanhemmistaan jos joku on hätänä. Se kaikki voi vain lisätä turvattomuuden tunnetta. Jos lapsi huomaa, että aikuista pelottaa, jännittää, ahdistaa, surettaa, niin silloin voi olla vaikea lohduttaa lasta.
Sosiaalinen media, uutiset, Tik Tok jne. Tietoa tulvii ja se on yhä nuorempien saatavilla.
Kaikki se voi lisätä perheen pienemmissä myös turvattomuutta, pelkoa…
”Tapahtuuko meille nyt jotain?”, syttyykö sota?
Tässä tilanteessa voi toimia itse parhaalla mahdollisella tavalla ja pysyä rauhallisena, kertoa, että arki jatkuu ihan normaalisti, maailma ei tähän kaadu nyt, vanhemmat kyllä suojelevat ja huolehtivat lapsesta.
Vanhemmat ovat lopulta juuri se muuri ja voima, johon lasten pitäisi pystyä luottamaan 100%.
Lasten ei siksi tarvitse kärsiä näistä ”aikuisten asioista”…
Ovat siihen täysin viattomia, syyttömiä…
Mitä sinä ja minä voin juuri nyt tehdä?
Käytännössä pyrkiä elämään ihan kuten ennenkin. Huolehtia itsestään, perheestään jos sitä on, olemaan yhteydessä ystäviinsä ja ei tee varmaan pahaa kysyä ”mitä kuuluu?”, ”Miten sinä voit?”.
Keskittyä itseensä ravitsemuksen, terveellisen syömisen, ulkoilun, hengitysharjoitusten, lukemisen, meditaatiota, joogaa, liikunnan ja treenaamisen avulla…
Kaikki tämä vahvistaa kehoa fyysisesti, mutta myös henkisesti. Sitä kautta voi sitten olla vahvempi versio itsestään! Se kaikki taas auttaa jaksamaan ja tsemppaamaan eteenpäin!
Mistä sinä olet onnellinen?
Mikä tuottaa sinulle hyvinvointia? Iloa? Lisää energiaa ja luottamusta tulevaisuutta kohtaan?
Tiedätkö meillä kaikilla on paljon näitä asioita, joten kannattaa siksi myös keskittyä niihin. Yrittää olla positiivinen ja miettiä mikä on juuri nyt hyvin?
Eikä siihen, mikä on huonosti, mikä voisi olla tai mitä voisi tapahtua…Liika ajattelu ei ole hyväksy omalle henkiselle hyvinvoinnille!
Käytännössä ei siis kannata murehtia liikaa. Turha panikointi ei johda mihinkään. Siksi mieti miten saat pidettyä omasta toimintakyvystäsi parhaalla mahdollisella tavalla huolta?
Tämän päivän murheet ja huolet riittävät tähän päivään, huomista ei voi kukaan ennustaa, siksi eläminen hetkessä ja siinä, että yrittää tehdä jokaisesta omasta päivästään sellainen kuin haluaa, niin on tärkeää…
Muista, että me emme voi itse tehdä kaikille asioille mitään, emme vaikka haluaisimme!
Sen voimme kuitenkin tehdä, että miten pidämme itsestä ja omasta jaksamisestamme kiinni! Myös siitä miten me kohtelemme muita ihmisiä.
Asia johon voimme kyllä vaikuttaa ja ehkä jonain päivänä, maailma ja koko maapallo on parempi ja hyvä paikka elää kaikille!
Tärkeää on siksi se, että pidät itsestäsi huolta ja sinulle tärkeistä ihmisistä tavalla tai toisella!
Elämä on vahva, se kantaa kyllä!
Jos tykkäsit tekstistä – jaa ihmeessä. Voit myös vapaasti kommentoida!
Saako aikuinen unelmoida, olla unelmia, satuja ja elää hetken vaikkapa siellä fantasia maailmassa, joka ei olekaan kuitenkaan ”täysin totta”? Jos lapsikin sen tekee, niin miksei aikuinen heittäydy ja unelmoi?
Voiko aikuinen myös heittäytyä mukaan ja elää hetken kuin missä tahansa teema / fantasia huvipuistossa ja olla se Peter Pan, edes hetken?
Mitä jos aikuinen uskoo ja unelmoi esimerkiksi joulupukkiin. Joulupukin suhteen totta on kuitenkin sen verran, että napapiirillä asuu joulupukki, siellä on joulupukin kylä, pajat, tontut ja muut… Että periaatteessa kyllä siellä se joulupukki on Rovaniemellä olemassa – uskoi tai ei?
Joulupukki ja pukin käyminen kodeissa on vanha perinne. Perinne joka voi siirtyä eteenpäin sukupolvelta toiselle. Yhteinen satufantasia punanuttuisesta partahemmosta, joka valmistaa ja tuo lahjoja…
Sadut, tarinat, mielikuvitus, unelmointi ja heittäytyminen ovat tärkeä osa lapsen kehitykselle. Tarinat yhdessä aikuisen ja lapsen välillä voivat olla hauskaa leikkiä ja yhdessä jaettua iloa.
Mitä enemmän elämässä on iloa sen hauskempaahan elämä on muutenkin! Mitä enemmän aikuisen ja lapsen välillä on yhteisiä iloa aiheuttavia hetkiä, sitä vahvempi lapsesta kasvaa!
Sadut, tarinat ovat tärkeä osa mielenterveyden, aivojen ja mielikuvituksen kehittymisen kannalta.
Onko se sitten väärin, että ”huijataan” jollain mikä ei ole todellista? Valehtelu on väärin, etenkin tilanteissa joihin liittyy vakavia asioita ja joilla tavoitellaan omaa hyötyä tai etua, mutta entäs sitten satu ja unelmointi punanuttuisesta pukista?
Unelmointi, tavoitteet ja seikkailu voi tarjota aikuisellekin arvokkaita hetkiä rentoutumiseen ja luovuuden löytämiseen. Tässä E-kirjassa kannustan sinua rohkeasti unelmoimaan, asettamaan tavoitteita ja löytämään iloa treenaamisen ja ravinnon voimasta. Anna itsellesi lupa unelmoida ja tilaa e-kirjamme nyt – se voi olla ensimmäinen askel kohti tavoitteita ja haaveita joita haluat saavuttaa…
Todellisuudentajun kehittyminen!
Nykytutkimusten mukaan lapsi tarvitsee mielikuvitusta ja satukokemuksia, jotta todellinen todellisuudentaju voi kehittyä!
Lapsi kertoo asioistaan, saduista, mitä leikkii jne. Tästä kaikesta jaetaan vanhemmille…
Lapsi uskoo aidosti siihen kaikkeen täysin totena.
Sama Rovaniemen herran suhteen. Moni vanhempi miettii tässä, että mitä seuraa siitä, että lapsi ymmärtää myöhemmin, että häntä on huijattu joulupukin suhteen koko lapsuus?
Usko joulupukin taruun hälvenee kuitenkin, kun lapsi vanhenee iän myötä ja jo tietoisuuden lisääntymisen seurauksena.
Aluksi totuuden tuleminen julki voi aiheuttaa kyllä pettymyksen tunteita. Sitten taas, kun pettymys vaihtuu tietoisuuteen, voi lapsi oivaltaa ja alkaa erottamaan valkoisen mustasta, ja vasemman oikeasta. Todellisuuden ja fantasian välinen ero tulee siis konkreettiseksi eroksi elämässä.
Oppia ymmärtämään mikä on totta, mikä ei, niin siihen tarvitaan myös mielikuvitusta ja aluksi asioita ei oteta ihan toden kanssa.
Mitä aikuinen voi oppia kaikesta tästä?
Lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen mukaan aikuiset suhtautuvat elämään aivan liian vakavasti. Allekirjoitan myös tämän! Siksi aikuinen heittäydy ja unelmoi!
Arjesta saisi paljon enemmän irti, kun uskaltaisi heittäytyä elämään samoin kuin lapset!
Milloin sinä olet tehnyt jotain pelkästä ilosta, hullutellut tai heittäytynyt hetkeen?
Lapsi elää täysillä elämäänsä ja tässä hetkessä. Elämyksiin, tilanteisiin, kokemuksiin heittäydytään mukaan täydellä impulsiivisuudella. Tunteita näytetään ja niitä ei salata tai piilotella…
Se on kaikki omalla tavallaan täyttä anarkiaakin, mutta sen kautta löytyy uutta!
Se kaikki on taas usein meiltä aikuisilta hukassa. Lapsilla on voimakas mielikuvitus, luovuutta ja taito tarttua siihen.
Miten suuret asiat ovat mahdollisia elämässä? Miten ihminen keksii jopa koko maailmaa hyödyttäviä ja mullistavia asioita?
Se edellyttää juuri luovuutta ja uskallusta heittäytyä, uskallusta katoa laatikon ulkopuolelle täysin uudella tai toisella tapaa…
Heittäytyminen hetkeen, eläminen tässä hetkessä voi myös vapauttaa tunteita, poistaa stressiä…
Leikkien, satujen, tarinoiden, fantasioiden avulla lapselle herää uusia ajatuksia ja se voi lisätä uskoa ja unelmia tulevaisuudesta! Lapselle leikki on osa ajattelua…
Tästä me aikuiset voisimme ottaa opiksi. Unohtaa arkiset murheemme ja stressiä aiheuttavat asiat. Niitä, kun riittää, niitä tulee jatkuvasti vastaan, halusipa sitä tai ei? Siksi uskallusta elää, heittäytyä mukaan ja unelmoida!
Jahtaatko ja unelmoitko hyvästä kunnosta ja, että osaat syödä terveellisesti?
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi, verkkosivustomme käyttää evästeitä tallentaakseen ja/tai käyttääkseen laitetietoja. Hyväksymällä kaikki evästeet annat meille mahdollisuuden käsitellä tietoja verkkokaupan ja ota yhteyttä lomakkeen kautta, sekä sivuston selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tällä sivustolla. Välttämättömillä evästeillä varmistamme sinulle sivuston luotettavan ja turvallisen toiminnan ja näkyvyyden.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön. Yhteydenottopyyntö, verkkokauppa ostoskori ja tilauksen käsittely, vahvistusviestit sähköpostitse ja maksuttomien oppaiden vastaanottaminen.
Asetukset
Teknisen tallennuksen avulla varmistetaan sivuston toiminta ja käyttökokemuksen parantaminen. Asetusten, kuten kielen tai ulkoasun, säilyttäminen käyttäjän seuraavia vierailuja varten. Tietojen tallentaminen istuntohallinan ja turvallisuuden parantamiseksi.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei voida käyttää tunnistamaan sinua.
Sisältö ja markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen, sisällön ja mainosten kohdentamista varten tai käyttäjän toiminnan seuraamiseksi verkkosivustolla. Tämä on tärkeää turvallisuuden, kehittämisen ja palvelun laadun takaamiseksi. Lisäksi tätä tietoa voidaan käyttää vastaavanlaisen sisällön tuottamiseen verkkosivustoilla.
