Itsenäisyys
Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, kuten ei ole mikään asia tässä elämässä. En pohdi tässä nyt suoranaisesti Suomen itsenäisyyttä, vaikka se vaikuttaa suoraan yksilön mahdollisuuksiin elämän toteuttamisen, ajattelun ja toiminnan kannalta. Mitä tämä itsenäisyys sitten oikeastaan on? Mitä on ihmisen itsenäisyys? Millainen on itsenäinen ihminen? Millainen taas on ihminen, joka hakee toisten hyväksyntää? Onko asiat miten selviä?
Mitä itsenäisyys tarkoittaa?
”Kehityspsykologisesta näkökulmasta tarkasteltaessa itsenäisyys tarkoittaa riippummattomuutta toisen ihmisten huolenpidosta ja valmiutta päättää omista asioista.
Puhutaan myös autonomiasta, eli omaehtoisuudesta, itsehallinnosta ja tässä tapauksessa itsensä hallitsemisesta. Se tarkoittaa ihmisen kokemusta siitä, että on täysin vapaa päättämään omista asioistaan” -Modulcon
Moni ihminen voi ajatella itsenäisyyden liittyvän rahaan ja mammonaan. Rahaa on niin paljon, että ei ole riippuvainen kenestäkään. Osa ihmisistä haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta, joka voisi mahdollistaa tietyn vapauden minkä tahansa suhteen.
Sitä kautta ilmentää sitten itsenäisyyttä. Tässä asiassa on kuitenkin kyse enemmän tahdosta ”tahdon olla varakas, että…”. Tekeekö vauraus ihmisestä itsessään itsenäisen ja se, että paljonko painetta on lompakossa?
Mahdollista on, että se helpottaa esimerkiksi laskujen maksamista ja voi vaikuttaa siihen, millaisia valintoja taloudellisesta näkökulmasta voi tehdä…
Osa näkee itsenäisyyden asiana, että on täysin vapaa päättämään mitä voi ja haluaa tehdä, millaista elämää elää jne. Voi tehdä päätöksiä riippumatta kenestäkään toisesta…
Tärkeitä asioita kyllä…
Mielipide…
Itse näen, että elämässä riippumatta mistään tilanteista, ympäröivistä ihmisistä tai mistään muustaakaan on tärkeää, että ihmisellä olisi itse mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä.
Rakentaa ja tehdä siitä itsensä näköistä. Sellaista kuin sen haluaa olevan… on mahdollisuus vaikuttaa terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta siihen millaista elämää elää.
Voida vaikuttaa ja valita mitä suuhunsa laittaa, miten liikkua? Itsenäisyys vaikuttaa suoraan hyvinvoinnin tasoon.
Näen tässä sen, että itsenäisyys tuo vastuuta. Samalla tavalla, kuin valtiolla on vastuu meistä yhteiskunnan jokaisesta jäsenestä turvallisuuden ja terveydenhoidon puolesta, on yksilöllä myös oma vastuu itsestään. Vastuu näkyy niissä päivittäisissä valinnoissa joita teemme, sanomme, käyttäydymme jne.
Psyykkinen hyvinvointi ja itsenäisyys
Ihminen voi olla henkisesti älykäs ja lämmin. Henkiseen älykkyyteen vaikuttaa suoraan lapsuus, nuoruus ja se millaisessa kasvuympäristössä on kehittynyt.
Lapsi on riippuvainen omista vanhemmistaan ja kokee tarvitsevansa vanhempiaan. Nuoruudessa tämä riippuvuus alkaa vähentyä ja ihminen itsenäistyä emotionaalisesti omista vanhemmistaan.
Näen, että miten tämä itsenäistyminen tapahtuu, vaikuttaa merkittävästi se millainen lapsuus on ollut. Tuetaanko lapsen henkistä kasvua ja kehitystä, turvallisuuden tunnetta ja myöhempiä valmiuksia toimia itsenäisesti elämässä.
Turvallisuuden tunne luo hyvän pohjan elämälle ja ihmissuhteille, jossa kukaan ei myöhemmin koe, että tulee hyväksikäytetyksi tai kaapatuksi tunne-elämän draamoihin. Tästä myöhemmin lisää alla…
Tähän liittyy edelleen jo mainitsemani vastuun kantaminen. Oppiiko jo nuorena kantamaan vastuun omista valinnoista ja teoistaan ja näkemään se mikä syy- ja seuraussuhde asioilla on.
Myöhemmin koulu, opiskelu, työelämä, yhteiskunnan rakenteet, arvot ja ideologia asettaa ihmiselle odotuksia ja ”normit”. Ihmisen odotetaan käyttäytyvän tietyissä tilanteissa tietyllä tapaa, toimivan ja olevan osa yhteiskuntaa.
Mahdollisesti nämä odotukset liittyvät ihmisen seksuaalisuuteen ja lopulta kaikkeen toimintaan. Odotukset voivat olla koviakin… ja nämä voivat muokata ajattelua. Eikä aina niin hyvällä tavalla.
Koska ollessaan itsenäinen ihminen, on myös kyettävä muodostamaan omat mielipiteet ja ajatusrakenteet. Tällöin on mahdollista tuntea, ajatella ja nähdä todellisuus oman ajattelun kautta.
Tässä vaaditaan sitten ihmisen uskallusta, rohkeutta poiketa jopa tavanomaisista normeista, jos se on ihmiselle itselle tärkeää. Tästä päästään sitten ihmisen itsenäisyyteen olla erilainen.
Ollakseen itsenäinen, ihmisen tulisi saada ilmentää itseään vapaasti, ilman että kenelläkään on siihen sen enempää mitään sanottavaa. Näin tuntuu kuitenkin usein olevan?
Demokratia, valtio jossa elämämme mahdollistaa kuitenkin meille kaikille vapauden olla sitä mitä olemme. Se on erittäin iso asia, ei itsestäänselvyys nykypäivänä. Vertailukohtia löytyy paljon, jossa ihmisen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus viedään. Pakotetaan olemaan tiettyä mieltä ja jos et ole, et ole ”kelpo kansalainen”, vaan toisinajattelija.
Opi tunnistamaan omat rajasi!
Itsenäisyyteen kuuluu myös tunnistaa ja tietää omat rajansa. Valtiollakin on rajat, niiden ylitse ei voi miten tahansa mennä. Samat rajat tulisi olla ihmisen ja muiden ihmisten välillä.
Rajojen ollessa joustavat, terveet ja kunnossa, ihminen pystyy päästämään, niin halutessaan toisen ihmisen lähelleen. Tarvittaessa myös pitämään kiinni rajoistaan ja olla päästämättä ketään lähemmäs, jos siltä tuntuu.
Tällä on suora vaikutus ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin liittyen. Rajoilla voi suojella ja estää haitalliset ja huonot ihmissuhteet omassa elämässään.
Itsenäinen ihminen voi siis valita seuransa jossa haluaa aikaansa viettää ja kenelle jakaa asioita omasta elämästään. Jotta ihminen osaa määrittää rajat, tarpeensa ja toiminaan terveellä tavalla, riippuu taas paljon lapsuudesta ja nuoruudesta. Onko jo lapsuudessa kunnioitettu lapsen rajoja ja sanaa ei.
Millaisia rajoja sinulla on?
Liittyykö rajat ihmissuhteisiin – paljonko olet valmis auttamaan toisia ihmisiä ja koska tilanne on se, että tarvitseeko sanoa ei, vai joustat kaikessa?
- Liittyykö rajat arvoihisi ja moraalikäsitykseen elämästä?
- Tunnistatko sinä rajat ja pidät niistä kiinni jne…
Tämäkin on tärkeää itsetunnon ja omanarvon tunteen kannalta.
Hyväksynnän etsiminen ja tunteet
Oletko oma itsesi? Uskallatko olla sitä? Vai haetko paikkaasi ja hyväksyntää ulkopuolelta, toisilta ihmisiltä?
Osa ihmisistä metsästää loputtomasti muiden hyväksyntää. Arvottaa itseään muiden ihmisten mielipiteiden kautta. Vaikkapa sometykkäykset jne. Osa taas voi metsästää loputonta rakkautta. Tämä taas voi aiheuttaa elämään parisuhde- ja ihmissuhdeongelmia.
Vai näkyykö asia siinä, että pitää olla tietty status, että voi kokea kuuluvansa joukkoon, suorittaa asioita, elämää ja olla menestynyt… Voiko asia liittyä treenaamiseen, ulkonäköön? Hakee hyväksyntää mukautumalla tiettyyn malliin?
Jos ihminen ei pysty, osaa ja uskalla olla se kuka on lopulta, eli itsenäinen ja elää elämää jonkun roolin kautta hakemalla muiden jatkuvaa hyväksyntää, voi kyse olla epäitsenäisyydestä.
Ihminen mittaa tällöin asioita ulkoisesti ja sillä miltä mikäkin saattaa näyttää muiden silmissä. Ihminen joka ei ole itsenäinen voi käyttäytyä kuin ruutitynnyri. Tunne-elämä voi olla epävakaata ja tunneskaala laidasta laitaan ääripäissä, ilman neutraalimpaa linjaa.
Hänellä voi olla tarve riidellä, väitellä ja puolustella omaa toimintaansa. Ihminen voi nähdä uhkakuvia kaikkialla, ja jos joku ei mene kuten haluaa, suuttuu ja loukkaantuu. Ratkaisuna asioiden hoitamiseen ja ihmissuhteisiin on satuttaa, rankaista ja sitä kautta edelleen satuttaa itseään.
Ihminen voi myös pyrkiä mukautumaan toisen ihmisen elämään – elämättä itsenäisesti omaa elämäänsä. Taustalla voi olla pelko olla näyttämästä omia tunteitaan ja tarpeitaan, miellyttämisen halu ja sitä kautta hyväksynnän etsiminen. Ihminen on tilanteessa jossa ei ole vapaa ja itsenäinen henkisesti, ajatuksen ja mielen kautta.
Taustalla voi olla, että ihminen ei pysty tai kykene kohtaamaan epämiellyttäviä tunteita. Tällöin on helpompaa yrittää ulkoistaa ne ja etenkin hakemalla muiden hyväksyntää imemällä muista ihmisistä itseensä tunteita.
Vähän kuten vampyyri imee verta, mutta tässä tapauksessa vampyyri imeekin itseensä tunnetiloja ja käyttäytyy niiden mukaisesti. Asiaa jos miettii laajemmin niin ihminen joka ei pysty olemaan itsenäinen ja näyttämään tunteita, voi elää jatkuvassa stressitilassa.
Stressitilan aiheuttaa se, että joutuu palloilemaan jatkuvassa ympäristöstä tulevien tunteiden varassa ja miettimään jatkuvasti sitä, että miltä mikäkin nyt mahtaa näyttää?
Pahimmillaan tämä voi aiheuttaa elämään neuroottisia ongelmia ja toimintatapoja.
Itsenäisyyden kulmakivet
Henkisesti itsenäinen ihminen on sinut itsensä kanssa. Tietää kuka on ja tietää oman paikkansa. Pitää itseään myös riittävän arvokkaana, että ei anna kenenkään kohdella itseään miten sattuu, osaa siis vetää terveet rajat tarvittaessa.
Selkeät ja tilanteen mukaan sopivat rajat, joilla ei loukkaa toisia, pystyy ihminen hyväksymään toiset ihmiset yksilöinä, sellaisina mitä he ovat. Ei ole mitään tarvetta yrittää muuttaa toista tai pyrkiä hallitsemaan, oman epävarmuutensa tai epämukavuuden takia.
Tähän vaikuttaa suoraan itsetunto. Terve itsetunto sekin lähtee rakentumaan pitkälti jo heti lapsuudesta. Ihminen kenellä on itsetunto hyvällä pohjalla, ei tavoittele loputonta ulkoista kunniaa, vaan se tulee sisältä…
Ihminen on tietoinen omista uskomuksistaan, näkymyksistään, arvoista ja uskaltaa tuoda niitä myös aidosti esille. Toimintaa ei ohjaa muiden ihmisten hyväksyntä, eikä kriittinen palaute. Uskoo siihen mitä on, mitä tekee ja on määrätietoinen omissa asioissaan.
Kuitenkin ymmärtää, että omien tunteiden, näkemysten ja mielipiteiden tuominen esille, ei tarkoita loukkaava ja herjaava käyttäytyminen. Osaa siis kunnioittaa toisia ihmisiä, antaa arvon myös erilaisille mielipiteille, näkemyksille ja tunteille. On tietoinen omista tunteistaan ja ajatuksistaan ja siitä, että ajatus on ajatus, ei aina suoraan absoluuttinen totuus, joka pullahtaa esille mielen jostain syövereistä.
Ihminen pystyy toteuttamaan itseään, kulkemaan haluamaansa suuntaan, kehittämään omaa toimintaansa ja tavoitella haluamiaan asioita vapaasti.
Itsenäinen ihminen ei nojaa menestystä ulkoisiin asioihin, kunniaan, rahaan, mammonaan ja vaurauteen. Ei ole riippuvainen vaikka siitä minkä merkkinen kello tai auto on? Toki jos pitää niitä itselleen tärkeänä, niin sehän on vain ok.
Raha ei ole kuitenkaan egon pönkittämistä varten, ”munan jatke” ja tuoda omaa ylemmyyttä ja näyttämisen halua esille. Raha on vain hyödyke, joka mahdollistaa tiettyjä asioita elämässä. Se ei ole kuitenkaan elämän päämäärä tai ehto elämisen laadulle tai sille kuka on.
Yhteenvetona:
Riittävä autonomia on, että voit olla itsenäinen ja sitä mitä haluat olla, ilman kenenkään tukea.
Pidä huolta itsestäsi niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja henkisesti. Kunnioita itseäsi ja halua parasta itsellesi. Jos et voi hyvin, haet apua, lohtua, tukea ja hyväksyntää helpommin ulkopuolelta.
Opettele kuuntelemaan itseäsi, omia tunteita ja ajatuksia. Kehitä voimaa mieleesi, jotta pärjäät tilanteessa kuin tilanteessa. Usko itseesi, siihen kuka olet ja uskalla olla sitä. Se on kantava voima ja vie eteenpäin valitsemallasi polulla… Itsenäisyys ei ole itsekkyyttä – se on itsetuntemusta! Muista olla kiitollinen siitä mitä sinulla on – ei siihen mitä sinulla ei ole…
Elä oma elämäsi – elämäsi on sinun, ei muiden!
Kyse on lopulta sinusta…
Tämä blogi voi kiinnostaa sinua…
Oletko jo ladannut oppaani? 
Lähteitä:
https://psykologilehti.fi/ihmisen-perimmaista-olemusta-etsimassa/
https://mielenihmeet.fi/mahtavin-voittoni-on-saavuttamani-henkinen-itsenaisyys/
