Olet pakannut eväät valmiiksi töihin. Päättänyt, että kyllä minä nyt tsemppaan ja hallitsen omat mielihaluni. Eihän se vaadi kuin vähän sisua ja puren vaikka hammasta yhteen.

Sitten työkaveri onkin leiponut suurella rakkaudella herkullisia suussa sulavia mokkapaloja. Toinen työkaveri tuonut lisäksi kahvihuoneeseen mukanaan ison pussin karkkia, toinen vieläpä suklaata.

APUA, mitä minä nyt teen. Sitten koittaa se pahin hetki päivässä. Ruokatauko. Kaikki ovat vielä samanaikaisesti syömässä. Pussit avautuvat. Mokkapalat sujahtavat ääntäkohden. Kuulet kuinka hampaat iskeytyvät herkulliseen mokkapalaan, suklaaseen, karkkiin…

Mitäs jos ottaisin kuitenkin yhden palan..

Kätesi kurouttautuu vaihvihkaa kohti herkkuja ja otat muutaman palan suklaata. Mitäs jos vähän muutakin. Pian huomaatkin, että kahvipöydässä suklaa, karkki ja mokkapalat ovat tehneet kauppansa.

Hirveä morkkis, syytökset, olokin on vähän nurja. Kaikki tämä vain, että oli tarjolla ilmaista hyvää ja kaikki muutkin söivät.

Kysymys? Kuinka monelle on sattunut vastaavaa?

Väittäisin, että aika monelle meistä. Lähes kuka tahansa sortuisi samassa tilanteessa.

Totuus on, että ympäristö vaikuttaa ja se muokkaa meidän käyttäytymistämme, halusimmepa sitä tai emme. Mielemme vain toimii näin ja se vaikuttaa mitä ympärillämme tapahtuu. Tässä pätee sellainen massan laki, enemmistö. Mitä siis suurinosa tekee, niin ”olettamus”, tapa, tottumus on, että niinhän pitääkin tehdä.

Eihän nyt herranen aika tohdi kieltäytyä etenkään siitä jos joku on vaivalla vääntänyt niitä mokkapaloja illan kähmeessä.

Siitähän voisi joku vielä loukkaantua, jos sanoisi EI! Mitäs siitäkin seuraisi. Pahimmillaan vielä outoja katseita ja omassa päässä ajatus, että taasko sitä ollaan jollain ihmedieetillä, etkö sinä voi muka taaskaan mitään syödä. Pahimmillaan tulee vielä syyttävä sormi pöydän ylitse osoittamaan…

Kukapa sellaistakaan kaipaa. Sitähän joutuisi taas vielä selittelemään omaa käytöstään muille ja perustelemaan miksi sitä mukamas haluaa syödä terveellisemmin.

Mutta antaako sitten muiden torpedoida omaa onnistumistaan? Kenelle jättää päätäntä vallan omasta kehostaan? Kuuluuko se sille työkaverille? Sekö se elää muutenkin sinun elämääsi? Ympäristö vaikuttaa ruokailutottumuksiimme lopulta enemmän mitä tulemme edes ajatelleeksi.

Vai miten menee kotona?

Jos joku syö kotona sipsejä, tilaa valmisruokaa, niin aika todennäköistä on, että kaikki muutkin tekevät juuri niin. KUITENKIN… kuka on elämänsä herra (tai rouva tai siltä väliltä)?

Se olet sinä itse. Sinä pystyt kyllä siihen, että voit vaikuttaa mitä siellä jääkaapissa on. Kuka muu sinne kantaa ruokaa? Mitä valintoja teet päivittäin? Mitä ostat?

Teemme koko ajan valintoja jo ihan puhtaasti alitajuisesti, sen enempää niitä miettimättä. Mennään porukalla ravintolaan ja kaikki tilaavat pizzaa. Mennään porukalla kahville ja muut ostavat kahvin kanssa leivonnaisen. Mitä sinä teet? Helppoa on mennä massan mukana kaikessa. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, eikä pidäkkään. Ystäviäkin pitää nähdä, ellei sitten halua olla erakko.

Kuitenkin sinä voit itse vaikuttaa kaikkeen mikä liittyy itseesi. Voit myös halutessasi muokata ympäristöstäsi sellaisen, että se tukee sinun tavoitteitasi ja niiden saavuttamista. Nämä asiat eivät kuitenkaan tapahdu hetkessä, ei välttämättä viikossa, eikä edes kuukaudessa, mutta kaikki on mahdollista.

Mieti omia rutiinejasi? Miten toimit missäkin tilanteessa?

Käytkö päivittäin samassa ravintolassa syömässä?

Teetkö päivittäin samoja valintoja?

Miten muut syövät töissä?

Miten perheesi syö?

Onko töissä koko ajan karkkia ja muuta saatavilla?

Tuoko niitä joku jatkuvasti töihin?

Kuka käy kaupassa ja mitä sieltä ostetaan?

Onko kotoa kaapeissa jatkuvasti herkkuja?

Mikä vaikuttaa sinuun positiivisesti? Entäs mikä negatiivisesti?

Mitä sinun pitää tehdä, että voisit muuttaa asioita?

Koska tiedätkö, että jos et muuta mitään, niin mikään ei myöskään muuksi muutu. Pyörit siis samaa ympyrää, vaikka tahtoisitkin saada aikaan elämäntapamuutoksen.

Click here to subscribe