Kun vatsanympärys pienenee, peilikuva ei välttämättä ole tärkein asia, joka muuttuu.

Vatsan alueella oleva rasva ei ole yksi yhtenäinen varasto. Ihonalaisen rasvan lisäksi vatsaonteloon sisäelinten ympärille voi kertyä viskeraalista rasvaa. Juuri sen määrä ja sijainti ovat aineenvaihdunnan kannalta erityisen kiinnostavia.

Tämä on myös syy siihen, miksi kaksi samanpainoista ihmistä voi olla metabolisesti hyvin erilaisessa tilanteessa.

Mitä viskeraalinen rasva on?

Viskeraalinen rasva sijaitsee vatsaontelossa sisäelinten ympärillä. Se eroaa ihonalaisesta rasvasta sijaintinsa, aineenvaihduntansa ja biologisen aktiivisuutensa vuoksi.

Suuri viskeraalisen rasvan määrä liittyy insuliiniresistenssiin, tyypin 2 diabeteksen riskiin, rasvamaksaan, epäedulliseen lipoproteiiniaineenvaihduntaan ja sydän- ja verisuonitautien riskiin.

Yhteys ei tarkoita, että rasvakudos olisi vain “myrkkyä”. Rasvakudos on normaali ja välttämätön elin. Ongelmaksi muodostuu ennen kaikkea rasvakudoksen liiallinen määrä, sijainti ja se, kuinka hyvin kudos pystyy varastoimaan energiaa ilman metabolista häiriötä.

Ihonalainen rasva ja viskeraalinen rasva eivät ole sama asia

Tämän vuoksi pelkkä ulkonäkö ei kerro tarkasti metabolisen rasvan määrää.

Miksi sisäelinrasva kuormittaa maksaa?

Viskeraalisesta rasvakudoksesta vapautuvia vapaita rasvahappoja kulkeutuu porttilaskimon kautta maksaan. Tätä kutsutaan usein portal theory -ajatukseksi: maksa altistuu suoraan osalle viskeraalisen rasvakudoksen aineenvaihduntatuotteista.

Kun rasvahappojen virta ja pitkäaikainen energian ylimäärä ovat suuria, maksan rasva-aineenvaihdunta voi kuormittua. Maksaan voi kertyä rasvaa, maksan insuliiniherkkyys voi heikentyä ja VLDL-triglyseridien tuotanto voi lisääntyä.

Viskeraalinen rasva ei silti ole ainoa maksan rasvoittumisen syy. Kokonaisenergiansaanti, perimä, alkoholi, fyysinen aktiivisuus ja rasvakudoksen varastointikyky vaikuttavat kokonaisuuteen.

Rasvakudos on myös endokriininen elin

Rasvakudos ei vain varastoi triglyseridejä. Se erittää adipokiineja ja muita signalointimolekyylejä, jotka osallistuvat energiatasapainon, insuliiniherkkyyden ja immuunijärjestelmän säätelyyn.

Kun rasvakudos laajenee ja sen toiminta häiriintyy, adipokiiniprofiili ja tulehdussignalointi voivat muuttua epäedulliseen suuntaan. Tätä kokonaisuutta kutsutaan joskus adipose tissue dysfunction -ilmiöksi.

Tässä kohtaa lihavuuden fysiologia muuttuu paljon kiinnostavammaksi kuin yksinkertainen “rasva on vain ylimääräisiä kaloreita” -selitys.

Mitä tapahtuu, kun viskeraalinen rasva vähenee?

Painonpudotuksen aikana viskeraalinen rasva voi vähentyä suhteellisen tehokkaasti. Samalla maksan rasvapitoisuus voi laskea ja insuliiniherkkyys parantua.

Tämä voi näkyä esimerkiksi parempana paastoglukoosin säätelynä, triglyseridien laskuna, maksa-arvojen paranemisena ja kokonaisuutena terveempänä metabolisena profiilina.

Kyse ei ole detoxista eikä aineenvaihdunnan “käynnistämisestä”. Kyse on kudosten rasvakuorman, rasvahappovirran ja insuliinisignaloinnin fysiologisesta muutoksesta.

Miksi jo kohtuullinen painonpudotus voi auttaa paljon?

Terveysvaikutukset eivät ala vasta ihannepainossa. Jos lähtötilanteessa on ylimääräistä viskeraalista ja maksan rasvaa, jo kohtuullinen painonlasku voi tuottaa mitattavia metabolisia hyötyjä.

Tämä on valmennuksessa tärkeä asia. Asiakkaan ei tarvitse muuttua fitnessmalliksi saadakseen terveydellisesti merkittävän tuloksen.

Voiko olla normaalipainoinen ja silti paljon viskeraalista rasvaa?

Voi. BMI kertoo painon suhteesta pituuteen, ei rasvan sijaintia eikä aineenvaihdunnallista terveyttä. Myös normaalipainoisella voi olla suhteellisen paljon viskeraalista tai maksan rasvaa, etenkin jos lihasmassa on vähäinen ja fyysinen aktiivisuus matala.

Toiseen suuntaan osa suuremman BMI:n ihmisistä voi olla metabolisesti paremmassa tilanteessa kuin pelkkä paino antaisi olettaa. Tämä ei tee lihavuudesta riskitöntä, vaan osoittaa, että riski on moniulotteinen.

Miten viskeraalista rasvaa voidaan arvioida?

Tarkimmat menetelmät, kuten magneettikuvaus ja tietokonetomografia, pystyvät arvioimaan rasvakudoksen sijaintia suoraan, mutta niitä ei käytetä tavallisessa valmennuksessa seulontatyökaluina.

Käytännössä vyötärönympärys on käyttökelpoinen karkea mittari keskivartalorasvan ja metabolisen riskin seurannassa. Se ei kerro täydellisesti viskeraalisen rasvan määrää, mutta voi antaa enemmän tietoa rasvan jakaumasta kuin vaaka yksin.

Miten viskeraalista rasvaa vähennetään?

Ei vatsalihasliikkeillä eikä “kortisolia polttavalla” lisäravinteella. Paikallista rasvanpolttoa ei voi käskeä tapahtumaan vatsasta.

1. Luo tarvittaessa maltillinen energiavaje. Rasvamassan väheneminen vaatii pitkällä aikavälillä energian mobilisointia varastoista.
2. Pidä proteiininsaanti riittävänä. Se tukee kylläisyyttä ja lihasmassan säilymistä.
3. Syö kuitu- ja ravintoainetiheästi. Kasvikset, marjat, hedelmät, täysjyvä ja palkokasvit helpottavat ruokavalion laadun rakentamista.
4. Voimaharjoittele. Lihasmassan ja toimintakyvyn säilyttäminen on painonpudotuksessa arvokasta.
5. Tee aerobista liikuntaa ja liiku arjessa. Kokonaisaktiivisuus tukee energiankulutusta ja metabolista terveyttä.
6. Nuku riittävästi. Uni ei polta vatsarasvaa maagisesti, mutta krooninen univaje voi vaikeuttaa ruokahalun, palautumisen ja käyttäytymisen hallintaa.

Vaaka ei kerro kaikkea – mutta älä myöskään tee vyötäröstä uutta pakkomiellettä

Seurannassa voidaan käyttää painoa, vyötärönympärystä, suorituskykyä, verenpainetta ja tarvittaessa laboratoriomittareita. Yksittäinen mittari ei ole koko ihminen.

Tavoite ei ole vihata vatsarasvaa. Tavoite on ymmärtää, että rasvan sijainti voi kertoa terveydestä jotain olennaista ja että sen vähenemisellä voi olla paljon suurempi merkitys kuin pelkkä ulkonäkömuutos.

Viskeraalinen rasva on osa suurempaa kokonaisuutta

Lue myös miten rasvanpoltto oikeasti toimii, miten aineenvaihdunnasta kannattaa puhua ilman humpuukia, insuliinista ja insuliiniresistenssistä sekä matala-asteisesta tulehduksesta.

Usein kysytyt kysymykset

Onko kaikki vatsarasva viskeraalista?

Ei. Vatsan ihon alla on ihonalaista rasvaa ja syvemmällä vatsaontelossa viskeraalista rasvaa.

Voiko sisäelinrasvaa polttaa nopeasti?

Viskeraalinen rasva voi vähentyä tehokkaasti painonpudotuksen yhteydessä, mutta tavoite kannattaa rakentaa kestävän energiavajeen ja elämäntapojen varaan.

Parantaako vatsarasvan väheneminen maksan toimintaa?

Jos henkilöllä on ylimääräistä viskeraalista ja maksan rasvaa, niiden väheneminen voi parantaa maksan insuliiniherkkyyttä ja aineenvaihdunnallista toimintaa.

Voiko vatsalihasharjoittelu vähentää sisäelinrasvaa juuri vatsasta?

Vatsalihasharjoittelu vahvistaa lihaksia, mutta se ei mahdollista merkittävää paikallisesti kohdennettua rasvanpolttoa.

Lähteitä ja tutkimusnäyttöä

• Viskeraalisen rasvakudoksen, vapaan rasvahappovirran, insuliiniresistenssin ja kardiometabolisen riskin yhteydestä on laaja fysiologinen ja epidemiologinen tutkimusnäyttö.
• Painonpudotusta koskeva tutkimus tukee viskeraalisen ja maksan rasvan vähenemisen yhteyttä parempaan insuliiniherkkyyteen ja metaboliseen riskiprofiiliin.

Artikkeli on yleistä terveys- ja ravitsemustietoa eikä korvaa yksilöllistä lääketieteellistä arviota.