Fitness-lajien suosio on kuluneiden 10 vuoden aikana noussut huminalla. Liikuntakeskukset pullistelevat kävijöistä. Moni haaveilee nousevansa kilpalavoille.
Bikini fitness on noussut hetkessä yhdeksi suosituimmista fitness-lajeista. Olen itse treenannut tavoitteellisesti piktään ja voin kutsua itseäni fitness urheilijaksi. Olen voittanut muun muassa 2023 Classic Body building Masters sarjassa SM-Kultaa.
(Ps. Alkuperäinen tekstini on kirjoitettu jo vuonna 2010 – päivitetty uudelleen vuonna 2023)
Fitness-urheilu, salilla käyminen ja se kilpaileminen on tosi hienoa, kunhan siinä vain pysyy järki mukana.
Fitness liikuntana voi olla parhaimmillaan terveyttä ylläpitävää ja edistävää ja samalla hyvin nautittavaa! Samalla se kehittää psyykkistä kapasiteettiä ja mahdollistaa monia hienoja kokemuksia elämässä.
Ainakin näin se on itsellä ollut. Ei pahaa sanottavaa. Sellaista sen pitäisikin mielestäni olla. Kuitenkin, jos asiat vedetään ääripäähän, fitneskin voi muuttua rakentavasta liikunnasta hajoittavaksi. Liika on liikaa kaikessa ja ääripäät. Asioita voi kuitenkin toteuttaa niin monella tapaa.
On tärkeää löytää tasapaino, kehittävät harjoittelun keinot, ohjelmat ja ruokavalio. Toteuttaa asioita monipuolisesti ja samalla fiksun terveellisesti. E-kirja tarjoaa sinulle monipuolisia ja järkeviä tapoja saavuttaa tavoitteesi, ilman ylimääräisiä virheitä. Tämä opaskirja on sinulla joka haluat viedä harjoittelun kokonaan uudelle tasolle!
Maanantaina A-Studiossa helsinkiläinen Tiia Willmankertoi oman tarinansa fitness-urheilun parissa. Ohjelma herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. (tämä juttu oli vuonna 2010)
Ohjelmassa Tiia kertoi fitness ihanteiden muuttuneen pakkomielteisiksi. Tiia treenasi kuukausien aikana liikaa, söi ja lepäsi liian vähän. Suhde ruokaan muuttui sairaalloisemmaksi. Tiia ei esimerkiksi uskaltanut syödä purukumia, koska pelkäsi siinä olevien kahden kalorin lihottavan.
Kilpaurheiluna fitness asettaa aina riman erittäin korkealle esteettisen kunnon suhteen. Lavakunnossa rasvaa ei saa olla ihon ja lihasten välissä juuri lainkaan.
Mielellään mahdollisimman vähän. Se on vain pelinhenki ja kuuluu lajin luonteeseen. Mitä kireämpi sen parempi. Tiedän, että osa ihmisistä karsastaa tätä ja pitää touhua mielettömänä – mutta suotakoon jokaiselle ajatuksensa.
Huippukunnon tavoittelu voi toki johtaa, etenkin naisilla syömishäiriön kaltaiseen tilaan.
Olen itsekin kilpaillut, joten ymmärrän Tiia tässä asiassa. Tavoitteet ja halu voittaa ovat kovat, niin sen eteen ollaan valmiita laittamaan koko keho peliin. ”hinnalla millä hyvänsä”
Tiian tapauksessa tämä tarkoitti liikaa kaikkea. Helposti ihminen voi alkaa ajatella, että mitä enemmän liikuntaa ja mitä vähemmän ruokaa niin sitä kovempi kunto!
Määrä ei kuitenkaan koskaan korvaa laatua. Lisäksi dieetit joissa vedetään kalorit aivan alas ja treenataan aivan liikaa – Usein lopputulos ei ole välttämättä paras.
Kyse ei ole siitä, kuka dieettaa koviten. Jos kyse olisi siitä, se ratkaisisi voittajan, mutta ei.
Dieetin ja koko matka on yksilölle aina erilainen kokemus. Meillä on erilaiset elämän tilanteet, psyykkiset voimavarat ja valmiudet.
A-studion ohjelmassa urheilijoiden syömisongelmiin perehtynyt ravitsemusneuvoja Patrik Borg toi esille hyvin sen, että fitness urheilulajina ei itsessään ole ongelma vaan se, että liian moni harrastaja vetää itsensä liian koville. Huippukuntoon pääseminen vaatisi järkevää tekemistä pikkuhiljaa.
Patrik on muuten ollut aikoinaan kouluttamassa minua ravintovalmentajaksi – kiitos siitä. Patrik on yksi parhaimmista Suomalaisista ravinto-asiantuntijoista.
Itse olen tästä kyllä samaa mieltä Patrikin kanssa. Kaikki minulle heti nyt, asenne ei toimi fitneksessä tai muissakaan lajeissa.
Pitkäjänteisellä järkevällä harjoittelulla ja oikealla ravinnolla päästään ajan kanssa siihen huippukuntoon, jota on tavoiteltu. Asiaa voi miettiä, että koska on valmis ja onko kukaan hetkessä valmis huipulle? Se on oma matkansa ja kysymys on siitäkin – haluaako sen kulkea?
Yksilölliset tekijät, oikea harjoittelu, treenaaminen, ravitsemus, lepo sekä osaava valmennus, omistautunut valmentaja voivat nopeuttaa kehittymistä.
Tiia kertoo edelleen ”Syömisongelmien myötä keho alkoi oireilla, mutta kisaan valmistautumista jatkettiin hampaat irvessä. Romahdus tuli heti kilpailun jälkeen”.
Urheilija, joka on uusi lajissa ja on dieetillä kohti ensimmäisiä kilpailujaan, ei välttämättä osaa tunnistaa kehon välittämiä hälytyssignaaleja tai kyseenalaistaa miksi mitäkin tehdään?
Sitten kuitenkin somessa nostetaan esille nämä asiat ja epäkohdat. Kyse on myös kuitenkin lopulta yksilön omista valinnoista ja jos keho on näännytetty, niin se on vain näännytetty ja lopputulos on mitä on..
Syitä löytyy tähän monia, mutta sellainen ikävä ja jopa turha osoittelu ja tökkiminen on mitä on. Moni ei välttämättä pysy annetuissa ohjeissa ja jopa ”sooloilee” omiaan.
Sama asia voi kyllä olla pidempäänkin kilpailleiden kohdalla. Ravitsemuksen tärkeys korostuu erityisesti naisurheilijoiden kohdalla.
Liian vähän rasvaa, liian vähän kaloreita. Aineenvaihdunta hidastuu. Keho pyrkii lopettamaan laihduttamisen.
Hermosto kuormittuu. Keho stressaantuu. Kortisolitasot nousevat, mikä voi aiheuttaa kilpirauhasten toiminnassa häiriöitä. (Metabolic damage).
Kehon hormonaalisessa tasapainossa ja stressitasoissa, sekä aineenvaihdunnassa tapahtuu pakolla aina muutoksia. Se on selvä se ja joko sen hyväksyy. Kyse on lopulta taas urheilusta, kaikille ei sovi – eikä ole tarve sopia. Elämä on täynnä valintoja ja mahdollisuuksia. Pelinhenki on myös mitä on.
Silti asioita voi toteuttaa monella eri tapaa.
Pieleen meni vai? Tässä korostuu se valmentajan vastuu ja osaaminen. Valmentajan tehtävänä olisi muuttuvissa tilanteissa ymmärtää se, missä mennään ja lyödä jarrua tarvittaessa, eikä päinvastoin, eli lisätä kaasua. Parasta olisi, että tällaiseen tilanteeseen ei yleensä edes jouduttaisi, joita joutuu sitten korjaamaan…
Hyvä valmennus perustuu pitkälti siihen, että jos opettaa toista pitää ensin tietää itse!
Eikä tämä jää vielä tähän, vaan valmentajan pitää oppia itse jatkuvasti lisää. Välillä uskaltaa kyseenalaistaa omaa tekemistä – olenko menossa oikeaan suuntaan? Hyvä valmentaja tiedostaa oman osaamisensa tason ja mihin kykenee ja mihin taas ei.
Kun valmentaja tajuaa, että urheilija ei enää antamallani panoksella, voi kehittyä, niin valmentaja ei pidä urheilijasta kiinni kaksin käsin. Sehän ei ole urheilijan, eikä valmentajan etu. Lisäksi valmentajan ei kannata olla liian mustasukkainen. Ohjattavia kyllä riittää kaikille. Toiselle sopii toinen ja toiselle se toinen…
Urheilija, voi kehittyä jonkun toisen valmentajan kanssa ehkäpä paremmin?
Valmentaja lisäksi tutustuu valmennettavaansa ja ottaa huomioon tämän arjen, elämän, ajatukset ja mielipiteet.
Osaa myös vastata kysymyksiin perustellusti ja antaa urheilijalle luvan kyseenalaistaa itsensä, sekä pystyy ottamaan vastaan palautetta.
Hyvä valmentaja rakastaa itse sitä mitä tekee ja kantaa vastuun.
Se auttaa omistautumaan urheilijalle tämän parhaaksi, eikä asenteena ole vain ”rahat pois”!
Fyysisen valmennuksen lisäksi valmentaja osaa huomioida urheilijan henkiset puolet ja jaksamisen.
Hyvällä valmentajalla on lisäksi tarkka ihmisen fysiologian tuntemus, hän ymmärtää hormonaaliset ja hermostolliset asiat, tuntee ihmisen anatomiaa, tuki- ja liikuntaelimistöä, metaboliaa ja ravitsemuksen merkityksen dieetillä jne.
Tämä on tärkeää, jotta osataan kuunnella urheilijaa, suunnitella oikeat harjoitusohjelmat ja tavoitteellinen ravitsemus. Yksilölliset tekijät ratkaisevat kaikessa!
Jos etsit hyvää valmennusta ja kovaa Fitness valmentajaa. Klikkaa tätä linkkiä. Jeve Ojala on paras näissä hommissa ja vuoden 2023 projektissani Jeve oli iso apu ja voima!
Järki mukana treenissä – tavoitteet voi saavuttaa turvallisesti ja päästä huippukuntoon!
Valmentaja Itselleni fitness on antanut enemmän kuin odotin. Nautin itseni haastamisesta. Tunnen, että olen elossa. Olen harrastanut liikuntaa yli 20 vuoden ajan.
Fitness lajina on todella haastava, kovaakin. Kisadieetti ja se tunne mukana, fiilis. Nälkääkin pitää välillä nähdä ja elää pitkään energiavajeessa. Jokainen voi kuvitella miltä se tuntuu ja silti samalla yrittää pyörittää normaalia arkea, elää sitä ja silti treenata mahdollisimman tehokkaasti!
Fitness on yksi ”syypää” sille, että minusta tuli personal trainer. Hyvä, että tuli – monta hienoa tarinaa olisi jäänyt muuten kertomatta, kokematta ja ihmistä auttamatta. Iso osa elämääni ja hyvää sellaista! Antanut enemmän, kuin ottanut ja tulee vielä antamaan…
Tein aikoinaan itsekkin fitness-valmennusta ja moni kisaaja pärjäsi hienosti SM-Tasolla saavuttaen kärkisijoja, eli yltäen 3-6 parhaan joukkoon.
Yllä olevassa kuvassa oleva Pekka Kotipohja. Pekan uran alkumetreillä autoin paljon Pekkaa ja vedettiin treeniä ja dieettiä. Hienoja muistoja nekin ja kiitos niistä!
Nykyisin jätän nämä hommat toisille ja keskityn pitkälti voima, suorituskyvyn ja ravinnon optimointiin urheilijoilla ja hyvää tulosta ollaan kyllä saatu aikaan!
Pääset tutustumaan tästä joihinkin asiakkaisiin.
Palveluni löydät täältä!
Sinua voi kiinnostaa myös.
Mieti rehellisesti oletko ennemmin ohjaaja vai valmentaja? Ero valmentamisen ja ohjaamisen (Esim: Kuntosaliohjaaja jne..) välillä on yksi asia ja se mikä erottaa esim: Yksityiset personal trainerit harrastelijoista. Se on nimittäin valmentaminen…
Valmentamiseen kuuluu osana yksilöllisyys, kokonaisvaltaisuus, vuorovaikutus, suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys, kyky soveltaa asioissa ja myös muokata niitä tilanteen tullen jos joku alkaakin vaikuttaa siltä, että nyt pitää tehdä muutoksia jne. Tämä lisää tekemiseen laatua kaikessa toiminnassa ja sitä kautta myös tuloksellisuutta…
Ja edelleen niistä meille maksetaan!
Yksi tärkeä osa on myös osata heittäytyä valmennukseen mukaan ja elää siinä mukana. Toki asioita ei kannata ja ole tarvis ottaa itseensä ja ns. iholle.
Vastaavasti pöytälaatikko”treenari” tai valmiskonseptiohjaaja, joka toimii isolla kuntoklubilla ottaa pöytälaatikosta valmiit ohjeet ja printtaa ne samat kaikille sen kummemmin miettimättä. Sama toistuu myös ohjaamisessa. 7-10 tapaamista päivässä ja samat treenit ja kuviot. Tätä voisi puhua ohjaamisena, ei valmentamisena…
Kumpi on sinusta parempi vaihtoehto, kun haluat itsellesi henkilökohtaista ja yksilöllistä palvelua omiin tarpeisiisi ja tavoitteisiisi nähden?
Ohjaaminen tappaa myös helposti sen hyvänkin valmentajan innostuksen ja palon asiakasta kohtaan!
Jos teet 5 vuotta samaa työtä ja toistat samaa kaavaa ”rutiinia”, ilman vaikuttavuutta ja luovuutta, niin ihan varma on, että se alkaa leipäännyttää pidemmän päälle.
Monella salilla tmv, on se että kaikki ohjelmat, harjoitusliikkeet, harjoittelun ohjelmointi ja ravinto-suunnittelu toteutetaan kaikille samana yksilöllisistä eroista huomioimatta.
Tässä on isona asia se, että moni yrittää helpottaa tällä myyntiä, markkinointia, helpottaa ostopäätösten tekemistä, tehostaa ajankäyttöä = Enemmän asiakkaita, enemmän rahaa!
Tämä on samalla kertaa arpapeliä. Jos otanta on 1000 asiakasta ja niistä 100 saa tuloksia samalla konseptilla, niin se on vain 10%. Eikö parempi olisi pyrkiä pääsemään lukuun +90%…
Tässä ei kyse ole enää henkilökohtaista valmennusta, vaan liukuhihna toiminnasta. Sanon, että jokaisen itseään kunnioittavan PT:n ei kannattaisi lähteä tällaiseen. Se on samalla kertaa asiakkaan dissaamista ja aliarvioimista…
Huomenna sitten joulukalenterissa jotain aivan muuta… 🙂
Pysy mukana ja jos haluat jaa ihmeessä artikkeleja!
Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin verkkokaupastani löydät lahjakortit ja voit maksaa kaikilla yleisimmillä maksuvälineillä 😉
Katso myös PALVELUT ja muista myös ilmainen treeniohjelma naisille ja oppaat!
Lisää tekstejä, jotka voivat kiinnostaa sinua:
Valmentaja – asiakkaan kuuntelu, toiveiden huomioiminen, jokaisen ottaminen huomioon omana yksilönä on todella tärkeää.
Samoin sekin, että pyrkii miellyttämään asiakastaan mahdollisuuksien mukaan, ainakin siihen pisteeseen asti, että se ei vaaranna tulosten ja tavoitteiden saavuttamista.
Treenaaminen on kivaa, kaiken treenaamisen ei myöskään tarvitse olla aina tavoitteellista, joskus riittää ihan sekin, että on vain ihan tosi nastaa liikkua ja toteuttaa asioita!
Valmentaja voi aina miettiä kuitenkin mitä ihmiset haluavat? Miksi ihmiset palkkaavat esimerkiksi juuri minut, on se syy, että ihmiset haluavat saada tuloksia ja lopulta tulokset ovat myös niitä joista meille maksetaan! Ihan sama syy se on itsellä vetää salikengät jalkaan ja lähteä vetämään maasta rautaa. Syy on se, että haluan saada aikaan kehitystä, tuloksia, muutoksia…
Mitä virheitä valmentaja voi sitten tehdä?
Kukaan ei voi tietää kaikkea ja se joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken, ei tiedä lopulta sitäkään vähää!
Kuitenkin tietyt perusteet on syytä hallita ja ymmärtää. Perusteet jotka vaikuttavat ja ohjaavat esimerkiksi harjoittelun suunnittelua, toteuttamista jne. Ei ole koskaan ihan sama miten ketäkin liikuttaa…
Siksi parhaat valmentajat tiedostavat sen, että he eivät ole vain voimaharjoittelun / kuntosaliharjoittelun asiantuntijoita. Ei vaikka siihen voisi ollakkin eniten annettavaa, paukkuja ja omaa osaamista, jota tuoda parhaalla mahdollisella tavalla esille ja niin, että se hyödyttää juuri omaa asiakaskuntaansa…
Parhaat valmentajat ovat ihan jotain muuta sillä he ovat, suorituskyvyn parantamisen asiantuntijoita.
Suorituskyky muodostuu samalla kertaa muun muassa fyysisestä, henkisestä, mielen ja tunteiden suorituskyvystä.
Fyysiseen vaikuttaa tärkeänä osana liikunta (miten treenataan jne), ravinto (miten syödään jne), lepo.
Henkiseen muun muassa omat arvot jotka ohjaavat sinua eteenpäin tai vastaavasti syöt itseltäsi energiaa.
Mielen suorituskyky niin että keskitytkö siihen mitä olet tekemässä. Oletko miten fokusoitunut vai viekö ajatuksesi sinua helposti minne sattuu?
Tunteet niin, että innostutko harrastamaan liikuntaa, kehittymään ja olemaan motivoitunut jne.
On täysin ok keskittyä kuntosali maailmaan ja harjoitteluun siellä, mutta jos halutaan parantaa ihmisen suorituskykyä kokonaisvaltaisesti puhutaan jo paljon laajemmista kokonaisuuksista. Siihen liittyy useita monia eri tekijöitä, jotka pitää osata ottaa huomioon jokaisen kohdalla erikseen!
Siksi omaa tekemistä, ajattelua ei pidä antaa rajoittaa ja ajatella asioista liian suppeasti.
Jos jättää huomioimatta ravinnon tärkeyden, palautumismekanismit, mielen kiemurat, motivaatiotekniikat, vammojen ehkäisyn, kuntoutuksen, kuormitusparametrit jne, toiminta ja osaaminen pysyy juuri siinä poterossa missä juuri nyt olet. Ja kyllä sekin voi olla ok ja se voi riittää monelle, mutta riittääkö se?
Eikä vain se, että jos haluat olla loistava valmentaja, sinun ei tarvitse tietää näistä kaikista asioista vähän, vaan tärkeintä tässä on se, että miten näitä asioita yhdistetään isommaksi suunnitelmaksi, eli ihmistä palvelevaksi kokonaisuudeksi.
Harjoittelu ja oikea ravitsemus kulkevat käsi kädessä.
Tuloksista jopa 80% on kiinni itse ravitsemuksesta. Siksi ei ole ihan sama millaista ravinto-neuvontaa ja ohjeistusta ihmisille jakaa.
Se että jos tavoitteena on vaikkapa saada rasvaa pois, ei toimi, että syömiseen ei paneuduta ja yritetään sitten kompensoida asioita lisäämällä vaikkapa kestävyysharjoittelua siinä toivossa, että ihminen laihtuu….
Siksi olisi tärkeää osata ottaa jokaisen kohdalla aineenvaihdunnan vaatimukset? Ikä, paino, pituus, aktiivisuus, miten ja kuinka paljon liikuntaan, uni, stressi jne.. Pahimmillaan väärillä liikuntaan liittyvillä ohjeilla ei tueta ja auteta ihmistä kohti tavoitteita vaan poispäin niistä.
Tässä olisi siksi tärkeää huomioida harjoittelun kokonaistoleranssia. Käytännössä ymmärtää se, että jollekkin toiselle joku treeni määrä voi olla liikaa, kuin taas toiselle se on liian vähän = ei kehittävää. Peruskunto, kuntotaso, taustatekijät jne. Toiset ihmiset kykenevät liikkumaan tehokkaammin kuin taas toiset… Kuitenkin tässäkin on omat lain-alaisuudet joita vastaan ei kannata sotia, mutta harjoittelua on osattava säätää ihmisen kuntotason mukaan, jotta ketään ei yli- tai alitreenaa! Ei edes niiden tulosten saavuttamisen toivossa…
Koska se voi vain saada pahimmallaan hallaa kehon aineenvaihdunnalle…
Sopiva jämäkkyys on hyvä asia. Mutta onko sitten se, että on tosi tiukka, jopa tyly hyvä juttu?
Se voi kostautua pitkällä aikavälillä, etenkin jos se ”tiukka” valmentaja ei erota pakaroita kyynärpäistä… Sen tiukan ”asenteen” alle voi piiloutua helposti ja peittää sillä omaa epävarmuuttaan ja osaamistaan…
Valmentaja voi huutaa, piiskata, vaatia ja käskyttää, mutta se tekee kyllä kyseisestä valmentaja ihan muuta kuin ihmisläheisen ja osaavan…
Mieti miten vanhemmuus toimii? Toimiiko se, että vanhempi on jatkuvasti kireä, huutaa jne. Ja yrittää välittää viestinsä niin. EI! Elä syö sipsejä…
Et saa tehdä niin… EI, EI, EI…
Eikö siinä käy niin, että viesti ei mene kyllä ainakaan jakeluun?
Vastaavasti jos on aihetta/syytä voi olla napakka, kertoa ja perustella sen mikä nyt ”mättää”, mitä kannattaisi ottaa huomioon ja silti osata huomioida asiakas omana yksilönä jota voi myös kuunnella ja auttaa oppia ymmärtämään…
Jatkuu huomenna…
Jos pidit artikkelista voit jakaa sen myös eteenpäin!
Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin verkkokaupastani löydät lahjakortit ja voit maksaa kaikilla yleisimmillä maksuvälineillä 😉
Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille!
Katso myös tarjoamani palvelut
Herätyskello pärähtää soimaan klo 05.30. Ylös sängystä. Nopea vilkaisu peiliin ja sieltä itselleen syyn hakeminen siihen miksi vedän jälleen kerran lenkkarit jalkaan. Eteisessä lähtiessä ulos kylmään pakkasaamuun, katse osuu vielä jääkaappiin. Nyt ei kuitenkaan syödä mitään. Syödään vasta sitten, kun on ensin käyty aamulenkillä – tyhjällä vatsalla. Rasvahan palaa parhaiten säntäämällä aamulenkille juuri tyhjällä vatsalla, vai palaako se sittenkään?
Onko tässä kiistelyäkin aiheuttavassa jo vuosia olleesaa suosituksessa mitään järkeä? Vai kannattaisiko kuitenkin vetää sängyssä peittoa korville, kun naapurin Pirkko vetää niitä lenkkareita jalkaansa nälkäisenä maha muristen. Herätä itse myöhemmin virkeänä akut täysin latautuneina päivään. Aamiaisella täyttää yönaikana tyhjentyneet energiavarastot ja lähteä vasta sitten itse liikkumaan.
Rasvan poltossa pitää asiat nähdä kokonaisuuksina. Tämä käsittää sen, mitä yhden vuorokauden aikana tapahtuu päivittäisessä arjessamme: mitä syömme, miten liikumme, mitä työtä teemme, miten vietämme vapaa-aikamme jne. Kaikki tämä on työtä ja työ kuluttaa energiaa. Energiaa kun kuluu tarpeeksi myös rasvaa alkaa palamaan.
Kaikki on kiinni ainoastaan siitä, että missä suhteessa kalorit ovat meidän kulutukseemme nähden. Me kulutamme energiaa jatkuvasti, myös nukkuessa, ei ainoastaan liikkuessa. Pari aamulenkin aikana poltettua rasva grammaa eivät tässä kokonaisuudessa paljoa ratkaise ja siitä ei merkittävää hyötyä saada. Lopputulos on siis ihan sama, vaikka söisit aamupalan ennen lenkkiä tai juoksisit lenkin illalla täysillä energiavarastoilla. Olennaista on vain se, että paljonko kulutat ja missä suhteessa se on energiasaantiisi nähden.
Oletko enemmän aamunvirkku vai aamuntorkku? Jos olet aamunvirkku, niin aamulenkki voi sopia juuri sinulle. Aamuinen liikunnan harrastaminen voi olla tarkoitettu sinulle myös, jos koet olevasi väsynyt illasta tai sinulla ei yksinkertaisesti ole aikaa liikkua enää myöhemmin työstä tai muusta elämästä johtuen. Tällöin on oikeasti parempi, että liikutaan edes aamulla, kuin että ei liikuttaisi ollenkaan.
Aamulenkki voi olla myös mukava startti päivään, josta saada virtaa ja henkistä hyvää oloa! Lenkin aikana voi latautua päivän haasteisiin töissä ja muussa elämässä. Hiljainen kaupunki katuineen voi näyttää erilaiselta aamuisin. Luonnon tuoksut ja oma hiljaisuus saada fiiliksen kohoamaan. Ystävän kanssa voi lähteä myös lenkkeilemään, jolloin kaveri voi olla tsempparina mukana lenkillä tai muuten vain jakamassa aamunlenkin tuottamaa fiilistä.
Aamulenkit voivat olla siis hyödyllinen rutiini elämässä edistämään terveyttä ja ylläpitää hyvää oloasi.Tyhjällä vatsalla tehdyistä aamulenkeistä et kuitenkaan saa mitään merkittävää lisähyötyä läskien vähenemiseen.
Rasvaa voidaan polttaa maksimissaan lenkkeilyn aikana arviolta 0,6 – 0,7g minuutissa. 45 – 60 minuutin mittaisella lenkillä voi läskiä palaa siis arviolta 27 – 36g. Pelkällä liikunnalla rasvaa voidaan polttaa siis vähän. Tutkimusten mukaan aamulenkkien tekeminen tyhjällä vatsalla ei tuota tähän kuin muutaman gramman eron. Luultu hyöty on siis jokseenkin kyseenalainen. Tavan tallaajalle aamulenkeistä ei siis ole suurta apua laihduttamisessa. Painon pitämisessä paikallaan hyötyä kuitenkin saadaan.
Tutkimukset osoittavat, että liikuntaa edeltävä ravinto edistää liikunnan aikaista sekä sen jälkeistä energian kulutusta ja rasvan palamista. Energian kulutus kasvaa aina aterian jälkeen. Ravinnon imeytyminen, kuljetus, varastointi ja sulatus vaativat energiaa. Tämä kiihdyttää rasvanpolttoa lepotilassa sekä myös liikunnan aikana termogeenisen vaikutuksensa ansiosta.
Vastaavasti, jos liikuntaa harrastetaan tyhjillä energiavarastoilla paastotilassa, aineenvaihdunta on hitaampaa jopa seuraavan vuorokauden ajan ja rasvanpoltto lepotilassa hidastuu. Rasva-aineenvaihdunta toimii muutenkin paremmin yhdessä hiilihydraattien kanssa. Siksipä pieni välipala ennen aamulenkkiä yhdistettynä pieneen määrään proteiinia (aminohappoja) on paikallaan tukemaan aineenvaihduntaa ja rasvanpalamista liikunnan aikana. Tuhdilla aamupalalla ei kuitenkaan kannata täyttää vatsaansa.
Tyhjillä energiavarastoilla useasti viikossa suoritettu aamulenkki kovilla tehoilla lisää lihasten käyttöä rasvan ohella energiaksi. Tästä seuraa lihasmassan vähenemistä. Mitä vähemmän meillä on lihasmassaa sen hitaampaa meillä on perusaineenvaihdunta (PAV). Lihakset kuluttavat enemmän energiaa kuin läski. Hidastunut aineenvaihdunta vaikeuttaa taas kiinteytymistä, painonhallintaa ja tavoite painossa pysymistä.
Tyhjät energiavarastot vaikuttavat siihenkin, että liikunta kuormittaa enemmän meidän elimistöämme. Suuret liikuntamäärät viikossa yhdistettynä rajoitettuun ravitsemukseen voi aiheuttaa elimistölle stressireaktion, joka vaikuttaa edelleen hormonaalisiin toimintoihin. Tätä kautta rasvan palaminenkin hidastuu tai jopa pysähtyy.
Nälässä tapahtuva liikunta voi helposti kääntyä itseään vastaan. Nälkäisenä lenkin jälkeen voi olla vaikea hillitä itseään aamiaispöydässä. Nälkä voi saada ihmisen syömään enemmän kuin pitäisi. Itsehillintä voi pettää helposti. Tällöin liikunnasta saatava hyöty on plus miinus nolla. Liikunta itsessäänhän ei läskiä hirveästi vähennä vaan vaatii tuekseen järkevästi toteutettua ravitsemusta.
VÄHEMMÄN POLTETTUA LÄSKIÄ!
Kun liikunnalla haetaan lisää suorituskykyä ja tavoitteena on kehittyä, niin yön jäljiltä tyhjillä energiavarastoilla liikkuminen on ajan haaskausta. Suorituskyky harjoittelussa laskee pakosti ja liikunnasta saatava hyöty ei ole paras mahdollinen. Tehokkuus on tiessään. Aamulla elimistöllä menee aikaa siihen, että keho yleensä herää. Voitkin olla vasta kunnolla hereillä ja valmiina treeniin, kun olet takaisin kotona.
Kun keholla on vastaavasti enemmän energiaa käytössä, harjoittelu on tehokkaampaa, kunto kohenee ja samalla myös energian kulutus on suurempaa johtuen lisääntyneestä harjoittelu tehosta. Tästä seuraa, että läskiä lähtee vyötäröltä tehokkaammin. Pääset kuntoon nopeammin ja tulokset ovat paremmat. Hyödyt ovat siis paljon suuremmat kuin mitä saataisiin tyhjällä vatsalla liikuttaessa.
Tyhjällä vatsalla heikommat treenitehot = pienempi kalorien kulutus = vähemmän poltettua läskiä !
Jos olet aamuvirkun sijasta aamutorkku ja aamulenkille lähteminen tuntuisi suorastaan pakolta ja pystyt liikkumaan myös myöhemmin päivällä, niin vedä sitä peittoa vielä korviisi. Anna naapurin Pirkon mennä verenmaku suussa tyhjällä vatsalla lenkille. Tee sinä treenisi itsellesi sopivaan aikaan hyvillä energiavarastoilla, täydellä teholla ja täydellä hyödyllä. Harrasta sellaista liikuntaa, josta oikeasti pidät ja joka tukee tavoitteisiisi pääsemistä.
Muista, että et ole sen kovempi nainen tai mies vaikka potkisit itseäsi väkisin aamulla ylös. Muista, että et saa siitä mitään ekstrapisteitä ja lisätehoa rasvanpalamiseenkaan. Päinvastoin voit pilata mahdollisuutesi hyvään painonhallintaan väkisin liikkumalla. Jos haluat lähteä aamulenkille, niin älä mene sinne täysin tyhjällä vatsalla.
LÄHTEET:
Ilander O, Borg P, Laaksonen M, Mursu J, Ray C et al. 2008. Liikuntaravitsemus. VK-kustannus. Lahti.
Forsman H. Lampinen K. 2008. Laatua käytännön valmennukseen. VK – kustannus. Lahti
Mero A, Häkkinen K, Keskinen K, Nummela A. Urheiluvalmennus. 2007. Gummerus kirjapaino oy. Jyväskylä
McArdle W. D., Katch F. I., Katch, V. L. 1996. Exercise physiology – Energy, nutrition
and human performance. Lippincott Williams and Wilkins.
Hansen K, Shriver T, and Schoeller D. The effects of exercise on the storage and oxidation of dietary fat. Sports Med 35: 363-373, 2005.
Horowitz JF, Mora-Rodriguez R, Byerley LO,and Coyle EF. Substrate metabolism when subjects are fed carbohydrate during exercise. Am J Physiol 1999.
Blomstrand E, Saltin B. Effect of muscle glycogen on glucose, lactate and amino acid metabolism during exercise and recovery in human subjects. Journal of Physiology. 1999
Lemon PW and Mullin JP. Effect of initial muscle glycogen levels on protein catabolism during exercise. J Appl Physiol 1980.
Eating or Fasting for Fat Loss: A Controversy Resolved. Len Kravitz, Ph.D.
http://www.unm.edu/~lkravitz/Article%20folder/fasting.html
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10329975
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7380688
http://lihastohtori.wordpress.com/2013/02/17/tyhjalla-mahalla-aamuaerobinen-j/
”Antti Rossin pitkäjänteinen valmennus takasi loistotulokset. Jussi Pellikka keveni vuodessa lähes tunnistamattomaksi.
Kun kuopiolaiset Antti Rossi ja Jussi Pellikka tekivät personal trainer -sopimuksen vuosi sitten, ei kumpikaan arvannut, ettei toista heistä kaverit tunnistaisi enää samaksi mieheksi.”
Antti Rossin ja Jussi Pellikan tarina on todellinen menestystarina, joka kertoo pitkäjänteisyydestä, omistautumisesta ja yhdessä saavutetuista loistotuloksista. Kun nämä kaksi kuopiolaista miestä astuivat personal trainer -sopimuksen maailmaan, heillä oli tavoitteenaan tehdä muutos elämässään. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan voinut aavistaa, kuinka suuri ja merkittävä tuo muutos tulisi olemaan kokonaisuudessaan.
Erityisesti Antin tulevaisuuden kannalta, sillä onhan tässä valmentajana ennättänyt nähdä yhtä ja toista yli 10 vuoden aikana.
Antti Rossi, ammattivalmentaja, oli omistautunut auttamaan Jussia saavuttamaan hänen tavoitteensa. Jussin matka oli vaativa, ja se vaati paljon työtä, mutta Antti ei jättänyt häntä yksin tai hetkeksikään pulaan..
Hän suunnitteli yksilöllisen valmennusohjelman, joka sisälsi niin harjoittelua kuin ravintovalmennusta, ja auttoi Jussia pysymään motivoituneena ja keskittymään tavoitteisiinsa.
Vuoden aikana tapahtui huomattava muutos.
Jussi keveni lähes tunnistamattomaksi, ja hänen kuntonsa ja terveytensä paranivat merkittävästi. Heidän ystävänsä ja perheensä tuskin tunnistivat heitä, kun he näkivät muutoksen. Jussin itsetunto kasvoi, ja hän tajusi, että hänellä oli voimaa ja mahdollisuuksia, joita hän ei ollut aiemmin tuntenut.
Antti Rossin pitkäjänteinen valmennus ei ollut pelkästään fyysistä, vaan se vaikutti myös heidän molempien elämään psyykkisesti ja henkisesti.
Tarina on samalla heidän ystävyydestään ja yhteisestä matkastaan on inspiroiva esimerkki siitä, mitä voidaan saavuttaa omistautumisella ja tavoitteellisella työllä. Se on osoitus siitä, että kun tekee yhdessä pitkäjänteistä työtä, loistotulokset ovat mahdollisia ja niin ne ovat olleetkin..
Lue alkuperäinen blogi kirjoitukseni osoitteessa:
https://www.trainer4you.fi/blogi/pitkajanteisella-valmennuksella-loistotuloksiin/
TUTUSTU TARJOAMIINI PALVELUIHINI TÄSTÄ
Minut löydät myös facebookista
Kotisivuni löydät osoitteesta
http://instagram.com/ptanttirossi
Tekstiä päivitetty 1.5.2023
Sinua voi kiinnostaa myös Vuokon ajatukset valmennuksesta vuosilta 2014-2020
