Ikäkriisi! Miten selvitä siitä? Tuho vai katastrofi?
Oletko kuullut tätä ikäkiiristä?
“Helppo se on sun vaan siinä hymyillä, hymy pyllyssä” 🙂 Olet vasta 25 vee – ei sinua ikäkriisi vielä paina. Tsiisus olisipa itse 25 vee ja koko elämä edessä, TOSIN EHEI! Pidän siitä, että olen keski-iässä. Kuulemma myös charmantti.
Tiedätkö, moni voi kelata seuraavaa, kun näkee kaikkea muovailuvahaa ja kiiltokuvia Instagramissa. Oih! (syvä huokaus). Olisinpa itsekin..
Tässä toimii klassinen sosiaalinen vertailu: vertaamme helposti omaa tavallista arkeamme toisen ihmisen valikoituun huippuhetkeen. Samalla voi syntyä self-discrepancy eli ristiriita sen välillä, millaisena näet itsesi nyt ja millainen ajattelet, että sinun ”pitäisi” tässä iässä olla. Unohtaen samassa sadasosan sekunnissa kaikki realiteetit! Eikä se tarkoita, etteikö voisi olla kunnossa, näyttää hyvältä ja tuntea itseään elinvoimaiseksi myös myöhemmin elämässä.
Mutta se elämä!
Ikäkriisi, kriisi, ruuhkavuodet. Elämä vie mennessään. Nuoruuden hurmos ja bileet vaihtuvat osalla vaipanvaihtoon ja kakan tuoksuun. Koti näyttää sille, että kukaan ei ole jaksanut siivota kuukauteen.
Sekin taitaa olla elämässä realistista, että pöydästä ei näe omaa peilikuvaansa (sitä varten on peilit).
Mikä sitten mättää?
Mikä siis mättää? Mikä ongelma on, että nykyisin – jos mikä asia ärsyttää? Hiekkaa pimperossa – kivi kengässä? Okei, harvemmin kyllä pimperoon hiekkaa menee – tai mistäs mä tiedän, en omista pimperoa 🙂 Voisi olla kyllä ihan oiva juttu (heh).
Mutta miksi elämän pienet haasteet tuntuvat, että niistä tulee isompia asioita kuin koko universumi. Tunne on kuin joku haluaa kaataa kilon suolaa siihen pieneen sormen haavaan.. ja ai, että kun tuntuu hyvältä!
Onko minulla ikäkriisi? Nuorena mietin, että jopa ne 30 vuotiaat on vanhoja seniilejä ihmisiä, jotka katsovat kaikki salatut elämät jaksot ja vieläpä nauhoittavat ne. Ei muuta elämää. Silloin 20 vee tuntui, että yli 30 vuotias on jo lähellä sitä, kun elämässä ei ole enää mitään..
Ja kuinka typerä olinkaan!
Olen yli 40 kymppinen. Hyvä näin. Keho ja mieli on kunnossa. Voitin Suomen mestaruuden 43 vuotiaana. Elämäni kunnossa fyysisesti, etenkin psyykkisesti ja koko ajan vain vahvempi.
Nuorena pidin hirveetä meteliä siitä, että joku syö hiilareita. Nyt tarjoan pullaa tilalle, etenkin jos joku sitä syö. Olen tajunnut, että hei! Mun ei tarvitse esittää yhtään mitään. En ole kyllä koskaan niin osannut tehdä. Oma aito itsensä.
Eikä kukaan lopulta edes odota yhtään sen enempää. Korkeintaan sen tekee minä itse. Olen aina ollut hyvin vaativa persoona (etenkin itseäni kohtaan), mutta onneksi olen päässyt siitäkin eroon.
Täällä ei voi täydellisyyttä saavuttaa – ja vaikka sitä yrittäisi, se ei ole usein sen arvoista. Aina voi miettiä mitä se vaatii, että sen kaiken voisi saavuttaa?
Paljastan: usein vähempi riittää ja laatu ei korvaa määrää.
Tykkäsit tai et! Ostat tai et!
Minne olen matkalla? 4,5 vuotta ja olen 50 vuotta? Olenko vanha. En koe olevani, kaukana siitä todellisuudesta. Koen olevani ennemmin edelleen se 30 vuotias. Se joka on uskalias, rohkea, päättäväinen ja haluaa nähdä elämää!
Onko ikääntyminen syöksy kohti tuntematonta? Voi olla jos sen ajattelee syöksy laskuna alas rinnettä jota et tunne.
Onneksi siinäkin laskussa voit jarruttaa, säätää vauhdin nopeutta ja päättää käännytkö oikealle vai vasemmalle. Samoin voit päättää elämässäsi ja tehdä valintoja.
Kuitenkin valinnoilla on seurauksena. Hyvinvoinnilla on, koska muuten se syöksy kohti tuntematonta voi olla liian nopea ja karvas. En itse ainakaan halua syödä kaktuksia.
Elämänviisaus ja filosofia: ”Ikä tuo varmuutta, se tuo viisautta. Se lisää ymmärrystä ja se auttaa peilaamaan kokemukset nykyhetkeen”.
Mitäs jos kävisi niin, että heräät aamulla – toteat asian. ”Hei heräsin, mulla on asiat aika hyvin”. Kuka tietää mitä päivän aikana tulee vastaan, koska joka päivä sattuu ja tapahtuu yhtä, jos toistakin.
Ärsyttääkö?
Kannattaako antaa valtaa ärsytykselle, vaikka kyllä tässä itseäkin moni asia pännii (ehkä jopa hyvin usein). Kuitenkin, moni asia on itsestä kiinni…
Unohdin ja korjaan äskeisen: kaikki ei ole itsestä kiinni – mutta oma toimijuus merkitsee silti valtavasti.
Ikä, terveys, talous, läheiset ihmiset, työelämä ja sattuma asettavat todellisia reunaehtoja. Psykologiassa puhutaan koetusta kontrollista ja toimijuudesta: hyvinvoinnin kannalta olennaista ei ole kuvitella hallitsevansa kaikkea, vaan tunnistaa realistisesti se osa tilanteesta, johon voi vaikuttaa. Vastuu omista valinnoista ei tarkoita vastuuta kaikesta, mitä elämässä tapahtuu.
Ikäkriisi? Kronologinen ikä ei kerro koko tarinaa
Ikä ei ole biologisesti tai sosiaalisesti merkityksetön numero, mutta kronologinen ikä ei myöskään yksin määritä toimintakykyä, identiteettiä tai sitä, millaiseksi ihminen itsensä kokee. Tutkimuksessa puhutaan subjektiivisesta iästä: koettu ikä voi erota kalenteri-iästä ja liittyä siihen, miten ihminen hahmottaa oman toimintakykynsä, terveytensä ja paikkansa elämässä.
Parempi kysymys onkin: kuka olet nyt, mitä pidät tärkeänä ja mihin haluat käyttää seuraavat vuodet? Socioemotional selectivity theory kuvaa sitä, kuinka koettu aikaperspektiivi voi muuttaa tavoitteita: ajan rajallisuuden tiedostaminen voi siirtää huomiota ulkoisesta suorittamisesta kohti merkityksellisiä ihmissuhteita, kokemuksia ja arvoja.
Olemme erilaisia. Toisille on täysin ok, että laittaa ne villasukat jalkaan, kutoo ja neuloo. Ratkoo ristisanatehtäviä ja katsoo lempisarjoja televisiosta. Jos se tuottaa mielihyvää ja tuntuu parhaalta ratkaisulta, silloin se on paras ratkaisu.
Kun taas, osa toimii toisin ja sekin on täysin ok! Kuka voisi edes määrittää miten kenenkään pitäisi elää tai millaista elämää.
Eikö elämässä ole jo ihan tarpeeksi kaikkea muutakin, kuin ihmetellä, jopa kauhistella jonkun ihmisen valintoja ja tekoja? Parempi keskittyä siksi vain itseensä. Kaikki muu on lopulta turhaa ja voimme vaikuttaa vain omaan itseemme ja omaan elämään.
Olinko onnellinen, kun olin 20 vuotias? Olin tavallani ja olen aina pyrkinyt olemaan. Elämäni ei ole koskaan, ole ollut helppoa. Kaikkea muuta. Joku voi kuvitella ties mitä – mutta usein ihminen näkee vain yhden %, joskus ei sitäkään vähää. Sen perusteella jos lähtee tekemään arvioita ja mielipiteitä – sitten niin toimii. Usein kokonaisuus on paljon muuta.
Elämä oli kyllä erilaista ja mitä nyt nuoruuteen kuuluu. Oi aikoja, oi tekoja ja valintoja. Tylsää ei ole ollut – eikä tylsää ole vieläkään. Tai mitä kuuluu kun ikää tulee? Kaikessa hyvät puolensa.
Huonoja puolia taas löytyy kaikessa, niitä riittää. Etenkin jos niitä alkaa etsimällä etsiä, koska maailmassa ei ole kuin valuvikoja, joita moni yrittää korjata – kuitenkaan onnistumatta siitä.
Niin monta ihmistä kuin on olemassa, niin monta päätöstä on hyvässä ja huonossa. Haluatko olla niiden päätösten armoilla. Toki joudumme elämään niiden rinnalla, mutta lopulta voimme myös itse valita.
Miten sinä suhtaudut omaan ikääsi?
Haluatko tehdä siitä ikä-reklamaation? Tuntuuko, että parasta-ennen-päiväys on mennyt? Toivottavasti näin ei ole! Onko siihen edes syytä?
Tietysti jos kadut jotain? Mutta auttaako sekään. Et saa enää vuosia takaisin. Lopulta sekin on ihan se ja sama. Ainut asia tässäkin on se mitä teet nyt ja mitä haluat. Menneisyydestä voi kyllä oppia – se on kannattavaa.
“Olisipa toisin.”, “Tekisipä toisin.” Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta katumus ei silti ole automaattisesti turha tunne. Se voi antaa informaatiota siitä, mitkä arvot, tarpeet tai tavoitteet ovat jääneet sivuun. Ongelmaksi se muuttuu silloin, jos pohdinta jää pitkäksi aikaa ruminaatioksi eli kehämäiseksi vatvomiseksi ilman toimintaa. Menneisyydestä voi ottaa informaation mukaan – ja siirtää huomion siihen, mihin pystyy vaikuttamaan nykyhetkessä.
Mitä pidät tärkeänä omassa elämässä?
Jos mennään torille kysytään mikä on ihmisille tärkeää. Yleinen vastaus on jotain näistä 1- 3 välillä.
Terveys, perhe / ystävät ja työ (olemmehan suomalaisia työnarkomaaneja)
Sitten se numero 10. Kukkuu! Kukas se siellä on? Usein vasta se sijalla 10 oleva olet sinä.
Vaikka näin ei pitäisi olla. Sinun pitäisi olla sijalla 1. Eikä se tarkoita, että nostat itseäsi ylemmäs. Se tarkoittaa, että tunnistat oman itsesi merkityksellisyyden ja arvon.
…jota moni ei aina välttämättä ymmärrä?
Onko tässä muuten arvosana-asteikko mennyt nurin kurin?
Eikös 10 ole paras. Sitä se ei ole tässä tapauksessa. Numero 1 on 1, kuten urheilussa. Vain yksi voi voittaa ja muut tulevat perästä. Se on täysin ok.
Kuitenkin hyvin usein sivuutamme oman hyvinvoinnin ja tarpeemme. Kaikki muu menee edelle. Sitten ikää tulee ja se ajatus. “OIH, Voih, kunpa olisin tajunnut elää elämääni.”.
Alkaako siitä nuoruuden metsästys? Mene ja tiedä. 50 vee ja Harley Davidson. Liittyä paikalliseen MC kerhoon ja kasvattaa pitkät hiukset, jotka eivät enää välttämättä kasva. Eikä siinäkään mitään väärää ole.
Tiedätkö, meinasin ostaa sitten joskus HD pyörän, koska miksei…
Olen miettinyt miksi tekisin niin? Vastaus on kustomoitu pyörä jolla on lihakset.
Oletko kierrätyskamaa?
Ikärasismi, tai mitä se on? Sitäkin voi olla – koska nuoruudessa on voimansa vai onko? Se voi saada aikaan ikäkriisi tunteen.
Jos ajatellaan. En kuitenkaan haluaisi olla se alle 20 vee minä. Vaikka omat hyvät puolensa kaikessa. Jos mietitään työtäni, muiden auttamista ja ymmärrystä elämästä. Se ei rakennu vain pleikkaria pelaamalla. Ei vaikka olisi mitä koulutuksia ja kursseja käynyt. Tietoon vaaditaan aina kokemusta ja kokemus ei rakennu, jos vaikka sormia napstauttaisi.
Ikä, se tuo viisautta, varmuutta ja pitkän polun. Jokaisella meistä on omansa. Osalla se on helpompi ja osalla se voi olla vaikea. Itse en ole koskaan päässyt missään asioissa helpolla. Pidän sitä voimana, koska en myöskään anna periksi.
Jokaiseen hetkeen riittää omat asiat. Niissä hetkissä voi sitten valita mitä tekee ja miten toimii – sekin on voimaa.
Syy miksi yritän takoa samaa mentaliteettia useille valmennettaville päähänsä.
Isoja muutoksia onkin tapahtunut. Vielä vuosien jälkeen tulee viestiä.
“Kiitos kaikesta, muistat varmaan kun irtisanouduin paskasta työstäni ja nyt asiat ovat paremmin.”, tai “Tajusin mitä haluan elämältä ja ymmärsin oman arvokkuuden – pääsin eroon parisuhteesta, joka ei ollut minua varten – en vain ymmärtänyt sitä silloin ja itselle kelpasi kuka tahansa.”.
…Aika hurjia asioita, vai mitä?
Ikä ja vastuullisuus
Se on viisautta ja ymmärrystä. Kaikki kunnia kaikille nuoremmille, olenhan itsekin ollut nuori kuolematon, tyyliin Zeus.
Ehkä olen sitä vieläkin (hah).
Kuitenkin jos voin valita ja päättää! Valitsen iän, erityisesti ihmisten kohdalla kenen kanssa työtäni teen. Annan kyllä myös nuorille mahdollisuuksia. Olenhan itsekin niitä saanut hyvin yllättävissäkin tilanteissa! Ne olisivat tarinoita erikseen.
Enkä arvostele, koska pidän arvokkaana kaikkia ihmisiä iästä riippumatta.
Kuitenkin kylmä fakta on: kokemusta ei voi ostaa ja ohittaa!
Siksi Ikää ei pitäisi hävetä. Ei arvottaa. Toivon, että sinäkään et tee niin.
Kysymys oli: Ikäkriisi miten selvitä siitä?
Niin, se ikäkriisi? Se ei ole yksi tarkkarajainen lääketieteellinen diagnoosi. Usein sillä kuvataan elämänvaihetta, jossa ikääntyminen, identiteetti, toteutuneet ja toteutumattomat tavoitteet sekä jäljellä olevaksi koettu aika nousevat tavallista voimakkaammin arvioitaviksi.
Psykologisesti mukana voivat olla esimerkiksi sosiaalinen vertailu, self-discrepancy, koettu kontrolli, arvot ja identiteetin uudelleenarviointi. Kaikille tällaista kriisiä ei tule, eikä tyytymättömyys tiettynä syntymäpäivänä tarkoita automaattisesti mitään häiriötä.
Asenne ja suhde itseesi vaikuttavat paljon, mutta eivät kaikkeen. Minua kiinnostaa enemmän kysymys: mitä voit tehdä niillä korteilla, jotka sinulla juuri nyt ovat?
Mitä olet tästä mieltä?
Sinua voi myös kiinnostaa:
Lue seuraavaksi
“Mökkitreeni luonnossa – voimaa ja rauhaa ilman salia.”
👉 Joskus paras treeni on hengittää metsää ja nostaa kiviä, ei painoja.
👉 Ahmintahäiriö – löydä tie kohti parempaa elämää
Tutustu palvelut tästä
Usein kysyttyä: Ikäkriisi – miten selvitä siitä? Tuho vai käännekohta
1. Miksi ikäkriisi iskee yllättäen?
Koska elämä pakottaa pysähtymään. Kun huomaat ajan kuluneen, mieli arvioi saavutuksia ja merkitystä – ja se voi tuntua pelottavalta.
2. Onko ikäkriisi merkki epäonnistumisesta?
Ei. Se on merkki kasvusta. Kriisi tarkoittaa muutoksen mahdollisuutta – paikkaa, jossa voi valita uuden suunnan.
3. Miten kääntää ikäkriisi voimaksi?
Pysähdy ja kuuntele itseäsi. Mikä on menettänyt merkityksensä? Mikä sytyttää vielä? Kun löydät uuden syyn tehdä, löydät uuden vaihteen elämään.
4. Mitkä merkit kertovat, että elät ikäkriisiä?
Tyytymättömyys, levottomuus ja halu muuttaa jotain ilman selkeää syytä. Kun arkinen ei enää riitä, mutta uusi suunta puuttuu, olet keskellä murrosvaihetta.
5. Miten valmentaja tai terapeutti voi auttaa?
Ulkopuolinen näkökulma auttaa purkamaan kriisin rakenteen. Hän auttaa muuttamaan kaaoksen suunnitelmaksi ja muistuttaa, että muutos ei ole menetys – se on päivitys.
