fbpx
Pelkäätkö epäonnistuvasi?

Pelkäätkö epäonnistuvasi?

Tavoitteena elämäntapamuutos, edistää hyvinvointia, terveyttä, jaksamista arkeen. Lisätä arkiaktiivisuutta, liikuntaa. Tai sitten halu polttaa rasvaa, olla timmimmässä kunnossa ja treenata tehokkaasti. Pelottaako, että asiat eivät suju kuten olet ajatellut? Pelkäätkö epäonnistuvasi?

Annatko periksi?

Tiedätkö, että täydellisyyden tavoittelu voi hankaloittaa todella paljon TAI jopa estää tulosten saavuttamisen!

Kun on tavoite, on halua. Kun on halua on motivaatiota. Kun on motivaatiota on tekoja ja taas teot lisäävät motivaatiota.

Mietitäänpä lapsuutta, lapsia yleensä. Opetellaan esimeriksi kävelemään. Sehän ei käy hetkessä, se ei käy itsestään. Me harjoittelemme kävelyä. Me kaadumme, me nousemme ylös, me kaadumme ja nousemme taas ylös, me kaadumme lukemattomia kertoja yhä uudestaan ja uudestaan, mutta lopulta me opimme kävelemään.

Antaako terve lapsi periksi, että en ikinä voi oppia kävelemään? EI anna vaan menee eteenpäin sinnikkäästi, oppii uutta ja haluaa oppia uutta.

Lapsi oppii asioita tekemisen kautta, yrittämällä ja samoin oppii erehdyksistä. Lapsi toistaa asiaa niin pitkään, että se varmasti sujuu. Lapsi on valmis laittamaan itsensä likoon, jotta voi oppia asioita. Samoin me aikuisetkin voimme oppia uutta, oppia uusia tapoja, rutiineja, omaksua niitä ja saada aikaan haluamiamme tuloksia. Lopulta ihan jokainen voi oppia.

Kuitenkin sitten tapahtuu jotain? Tulemme tietoisemmiksi itsestämme, mielestämme, kehostamme. Voimme helposti alkaa ajattelemaan myös sitä mitä muut ajattelevat meistä. Siitä seuraa se, että alammekin vältellä epäonnistumisen tunteita. Kukapa haluaisi epäonnistua?

Koulussa voimme saada osaksemme ivaa, pilkkaa, nälvimistä jos joku ei meneekin pieleen. Vanhempien tehtävä on olla tukena, mutta aina vanhemmat eivät osaa olla sitä, tukea kasvua- ja kehitystä parhaalla tavalla. Tekemisiin voidaan reagoida kriittisesti tai negatiivisesti. Tämäkin aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa.

Mitäs sitten kun tavoite onkin aikuisena tehdä elämäntapamuutos?  Sen aloittaminen voi pelottaa aluksi ihan hirveästi. Kuitenkin jos yritämme jotain ja se ei heti sujukkaan ja epäonnistumisen pelko valtaa mieltä, emme enää yritä vaan lopetamme.

Emme uskalla, emme uskalla yrittää samalla tavalla mitä lapsena, kun mieli on valmis seikkailuun kuin seikkailuun. Pienet lapset eivät pelkää samalla tavalla, eivätkä myöskään mieti mitä muut minusta ajattelevat.

Aikuisena taas voimme pelätä niin paljon epäonnistuvamme, että suojelemme itseämme kaikelta ja olemalla yrittämättä. Sitten teemme niitä tuttuja turvallisia asioita ja elämme varman päälle.

Jos et muuta mitään, mikään ei muutu!

Terveellinen ravitsemus, liikunta, hyvinvointi. Tekemällä samoja asioita päivästä toiseen, saa myös samoja tuloksia kuin aina ennenkin.

Ongelma onkin, että jos päivittäiset asiat joita teemme, eivät vie meitä eteenpäin kohti parempaa hyvinvointia, vaan poispäin, emme myöskään voi saavuttaa itsellemme asettamiamme tavoitteita.

Mitäs sitten vaikka epäonnistuisi?

Tiedätkö mikä riski yrittämisessä on? Siinä, kun voi onnistua. Vastaavasti jos et yritä, mitään ei tapahdu. Ja vaikka yritit ja epäonnistuit niin ainakin teit parhaasi asian eteen.

Elämäntapamuutos, oppia syömään terveellisesti, liikkua. Mitään ei opi hetkessä. Kaikki oppimamme on seurausta säännöllisestä harjoittelusta, asioiden toistamisesta uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Niiden kertaamisesta ja taas kertaamisesta, niin pitkään, että opimme ne ja sisäistämme asiat.

Mietitään vaikka ruoan laittoa. Teet uuniruokaa, kanalaatikkoa. Pidät ruokaa liian pitkään uunissa. Ruoasta tulee kuivaa ja pahimmillaan se voi palaa pohjaan.

Mitä opit tästä? Älä pidä ruokaa liian pitkään uunissa.

Opit siis virheistä, mikä meni nyt pieleen, jotta et toistaisi samaa virhettä uudelleen.

Jokainen tekee virheitä. Kukaan ei ole täydellinen. Kannattaa kuitenkin miettiä missä oli vika? Kannattaa myös tehdä itsetutkistelua asioiden suhteen. Meidän on hirveän helppo syyttää toisia ihmisiä omista virheistämme tai jotain asiaa jota on turvallista syyttää, kuin että miettisimme asioita jotka voivat olla virheiden takana ja jopa kipeitä sellaisia.

Pysyvä muutos rennosti?

Elämäntapamuutos, hyvinvointi, laihtuminen. Parannamme omaa syömistä, lisäämme liikuntaa. Käännämme jopa kivet ja kannot, että se onnistuu. Kuitenkin maalaamalla mustan valkoiseksi voimme yrittää liikaa ja vaatia itseltämme aivan liikaa.

Saatamme olla lyhytpinnaisia, lopettaa elämäntapamuutoksen yhä uudelleen ja uudelleen. Kokeilla mitä erilaisempia keinoja laihduttaa, muuttaa elämää ja yrittää hallita sitä. Kahlata läpi kaikki mahdolliset selfhelp-oppaat ja valaa vahvaa uskoa.

Kuitenkin toistamalla samat virheet yhä uudelleen ja uudelleen. Kukaan, kun ei ole täydellinen. Meillä on oma elämä, arki, kiireet, heikkoudet, epävarmuudet ja lisäksi pelot, ahdistukset ja vaikka mitä, ja se kuuluu vain ihmisen elämään.

Pelkäätkö epäonnistuvasi – Muutoksen vaikeus!

Laihduttamisen pitäisi olla itsessään helppoa. Syö vähemmän ja liiku enemmän. Yleinen neuvo. No miksi ihmeessä meillä on sitten miehistä Suomessa jopa yli 60% ylipainoisia ja naisista noin 50%.

Eikös sen pitänyt olla helppoa?

MUTTA, kun se ei ole. Meillä jokaisella on omat tavat, syvään juurtuneet tavat, tottumukset ja syvällä sisimmällä vielä ajatukset, tunteet ohjaavat meidän käytöstä.

Noudata siinä sitten 5 viikon dieettiä. Ihan oikeasti nyt. Miten oletat muuttavasi pahimpia tapojasi hetkessä? Oppia kaiken sen mitä vaaditaan, että voi muuttaa ruokailutottumuksia pysyvästi.

Se ei käy hetkessä. Mitä tiukemmassa tavat ovat, sen haastavampaa niistä on päästä myös voitolle. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta ja erityisesti se kannattaa. Aidolla muutoksella voit parantaa elämänlaatuasi 100%, lisätä terveyttävä ja pidentää myös elinikääsi.

Millä lääkäri pysyy sinusta kaukana? Elämällä terveellisesti, panostamalla omaan hyvinvointiin ja etenkin ravitsemukseen. Kaikki se vaiva, työ kannattaa. Se ei kuitenkaan käy ilmaiseksi vaan tosiaan vaatii joskus jopa hartiavoimin töitä. MUTTA mieti mitä se voi saada aikaan? Se voi parantaa merkittävästi elämänlaatuasi.

Eteen tulee aina mutkia, kaivoja, joskus jopa kraatereita. Onko vastoinkäymiset sellainen asia, että hanskat tiskiin? Niihin ei kannata suhtautua niin vaan, että ne ovat mahdollisuus mennä eteenpäin, ei siis syy antaa periksi.

Ilman epäonnistumista, kun ei voi onnistua!

Miten voi oppia epäonnistumisista?

Kukapa ei olisi joskus epäonnistunut? Etenkin elämäntapamuutosta tehdessä virheet, erheet ja vastoinkäymiset kuuluvat pakollisena osana matkaan. Se on kuitenkin totuus.

Koska on täysin mahdotonta, muuttaa sitkeitä tapoja hetkessä ilman, että joudumme näkemään mitään vaivaa, kohtaamatta epäonnistumisia, matkalla kohti tavoitteita.

Pyri siksi oppimaan kaikista virheistä ja epäonnistumisista, koska se voi kehittää sinua ja auttaa menemään eteenpäin kohti onnistumisia.

Pelkäätkö epäonnistuvasi? 

Sosiaalinen media, elokuvat, muotilehdet, ympäristö yrittää puristaa meitä tiettyyn muottiin ulkonäön ja ajattelun suhteen. Tästä voi seurata ajatus, että minunkin pitää pystyä johonkin samaan. Tästä voi seurata täydellisyyden tavoittelua, perfektionismia.

Perfektionismi taas johtaa pelkoon ja se johtaa pelkoon siitä, että voikin epäonnistua.

Siitä voi seurata se, että ei uskalla ryhtyä edes toimeen vaikka tietäisi mikä on itselleen parasta hyvinvoinnin eteen. Jätetään asiat hoitamatta, tekemättä, viivytellään ja vitkastellaan. Kaiken takana pelko epäonnistumisesta. Ei siis uskalleta kohdata vastoinkäymisiä silmästä silmään.

Perfektionismista tulee hirveä paine. Pitää suoriutua ja ylittää itsensä 110%. Mutta sekään, kun ei ole mahdollista.

Pelkäätkö epäonnistuvasi – vähemmin? 

Ei kannata pyrkiä perfektionismiin, ennemmin tavoitella erinomaisuutta. Se on paljon parempi asia. Miksi näin on?

Perfektionisti on puolusteleva, joka ei kestä mitään kritiikkiä itseään kohtaan. Vastaavasti erinomaisuuteen pyrkivä on avoin asioille ja uusille ideoille. Myös alttiimpi muutokseen ja omaksumaan uutta tietoa ja oppeja joita tarvitaan elämäntapamuutoksessakin.

Perfektionisti pelkää epäonnistumista enemmän kuin mitään. Tästä syystä ei uskalla edes aloittaa, koska pelko painaa mielessä.

Erinomaisuuteen pyrkivä taas näkee epäonnistumiset mahdollisuutena ja virheet ovat palaute omasta tekemisestä, joiden kautta voi kehittää itseään eteenpäin.

Perfektionisti on hyvin kriittinen itseään kohtaan. Etsii virheitä itsestään ja ei näe helposti hyvää itsessään vaikka sitä olisi miten paljon. Aina, kun voisi olla paremminkin…

Erinomaisuuteen pyrkivä vastaavasti ymmärtää, että kukaan ei ole täydellinen ja hyväksyy omat sekä muiden virheet. Ymmärtää myös, että ne ovat välttämätön ”paha” kohti parempaa.

Perfektionisti unohtaa elää koko matkan. Keskittyy vain lopputulokseen, eikä huomaa, että matkalle mahtuu paljon onnistumisia, jotka vievät kohti tavoitetta.

Erinomaisuuteen pyrkivä vastaavasti ymmärtää myös matkan tarkoituksen selvemmin kohti lopputulosta.

Kumpi on parempi?

Se, että painetaan 200 lasissa, yritetään kaikki täysillä, ravinto on yhtä suorittamista, liikunta. Treenit pitää olla kovempia ja jos treenin jälkeen ei ole täysin uupunut, harjoitus on ollut turha.

Mikään, kun ei riitä perfektionistille.

Kuitenkin sitten, vähempi riittää, koska erinomaisuuteen pyrkivä ja sen tavoittelu tuottaa paremman lopputuloksen ilman, että tarvitsee purra hampaita yhteen jatkuvasti ja kokea stressiä jatkuvasta epäonnistumisesta.

Miksi näin on? Siksi, että opimme matkalla virheistämme, olemme valmiita siihen ja etenemme askel kerrallaan eteenpäin päättäväisesti, kuin taas toivomme jotain simsalapim hokkuspokkus keinoa joka tekee meistä hetkessä rikkaita ja kauniita, ilman mitään vaivaa, työtä ja epäonnistumisia.

Pelkäätkö epäonnistuvasi – virheitä ei kannata pelätä, epäonnistumista ei kannata pelätä, sillä jokainen epäonnistuu. Itse olen epäonnistunut vaikka missä, mutta ilman epäonnistumisia ei voisi onnistua.

Kun emme pelkää liikaa, voimme jatkaa tekemistä. Voimme yrittää ja mennä eteenpäin tehokkaammin ja, kun opimme voimme saada aikaan parempia tuloksia!

Ole siksi armollinen itseäsi ja muita kohtaan. Mieti omia voimavaroja, älä yritä liikaa, älä yritä muuttaa kaikkea hetkessä.

Valmennuksessani…

Valmennuksessani keskityn asiakkaideni kohdalla erityisesti siihen mitä on säännöllinen syöminen, sopivat annostenkoot, ravitseva ja monipuolinen ravinto, tietoinen läsnäolo, tunnesyömiseen vaikuttavat tekijät, arvot, stressi jne.

Onko sitten lautasella välillä nakkeja tai muussia ja olutta. Se on monesti epäolennaista. Se, kun ei ole se tärkein asia ja ratkaiseva asia. Tai pitääkö ruokia olla punnitsemassa tai syödä superfoodeja.

Tärkeintä on keskittää energiansa ja omat voimavarat olennaisiin asioihin, ei epäolennaisuuksiin. Sitä kautta, kun saadaan tuloksia aikaan lopulta. Eletään siis normaalia elämään ja opetellaan elämään sitä terveellisten päivittäisten valintoja ja liikunnan kautta. Silloin tällöin epäterveellisemmät valinnat eivät venettä kaada.

Olkoon se sitten vaikka miten epätrendikästä kaiken ketoosi hypen ja muun trendikkään liikunnan sijaan.

Pelkäätkö epäonnistuvasi? Toivottavasti tämä kannusti sinua näkemään asian toisin!

Tykkäsit tekstistä? Jaa se ihmeessä. Voit myös vapaasti kommentoida!

Oletko jo tutustunut maksuttomiin oppaisiini? Jos, et niin pika pikaa lataamaan alla olevista linkeistä!

Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!

Tsekkaa palveluni tästä… PALVELUT

Vuosi 2018 – epäonnistuminen ja onnistuminen

Vuosi 2018 – epäonnistuminen ja onnistuminen

Uusi vuosi 2019

Vuosi on vaihtumassa ja monet lopettavan menneen vuoden vuosi-kertomusten-, tarinoiden ja raporttien tekemiseen. Usein saa nähdä ja lukea päivityksiä siitä,  kuinka ihmisillä on kaikki ollut, niin mahtavaa, täynnä onnistumisia, upeita hetkiä – ties vaikka mitä. Kuka uskaltaa sanoa – nyt muuten mokasin – tein virheen ”käsi ylös” sen merkiksi – tapahtui epäonnistuminen.

Somen kautta eläminen

No tätähän se sosiaalinen media on nykypäivänä. Some on täynnä itseään toistavia asioita ja paljon pelkkää pinnallista pintaliitoa elämän mahtavuuksista. 

Siitä miten hemmetin hienoa kaikki on nyt! Ihmiset elävät somen, eli ruudun kautta. Mennään vaikka konserttiin ja keskitytään nauhoittamaan video.

Läsnä tässä ja nyt..

Huomio voi kiinnittyä itse nauhoittamiseen – ei musiikkiin ja koko tilanteeseen – missä ollaan. Surullista sitä kautta, että läsnäolo voi heikentyä ja moni asia jäädä huomiotta. 

Toki sitten video on muisto ja on kiva jakaa kavereille kokemuksia. Ei siinä pahaa ole – mutta tästä voi seurata kuitenkin se negatiivisuus – että monet ihmiset alkavat jäljitellä tätä samaa.

Tämä voi jo itsessään aiheuttaa paineita, odotuksia ja mielikuvan – elämän tulisi olla tietynlaista – että se olisi hyväksyttävää ja jos en tee jotain ja jaa sitä – elämää ei ole. 

Mustavalkoista tai sitten ei?

Toisaalta – kukapa alkaisi jakamaan mitään negatiivista elämästään? Ainakaan kovin helpolla, saati kertomaan ”epäonnistuin”.

Kertoa omista haasteista, vastoinkäymisistä ja kuinka moni asia onkin mennyt kirjailemellisesti päin sitä ”minne ei aurinko paista” tai jos paistaa siihen tarvitaan taskulampun valo…

Ei! Päinvastoin kaikki saadaan helposti näyttämään ihan muulta ja todellisuus voikin olla jotain muuta?

Tästä voi moni ihminen helposti ajatella, että meneekö mulla jotenkin huonommin kuin vaikkapa naapurin Pekalla tai Liisalla?

Pekka ja Liisa jakavat säännöllisesti niitä ”ihkuja” lomakuvia, taas siltä upealta rantalomalta. Elämä on täynnä juhlia, autoja, vaatteita ja ehostamista – sen on kyllä pakko olla kuin pelkkää elokuvaa – ilman huolen häivää…

Myönnettäköön rehellisesti – Olen itse syyllistynyt tähän samaan aikoinaan.

Saanut samalla osakseni kateutta ja selkään puukottamista. Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole mustavalkoisia ja monella asialla on puolensa.

Miten menee?

Mennyt vuosi 2018 on ollut omalla kohdalla yksi haastavammista. Olin vuoden aikana useasti umpikujassa ja mietin, että miten tästä kaikesta selviän?

Muutaman asian suhteen mietin, että laitanko kokonaan hanskat naulaan – mutta ei!

Perusluonteeni on sellainen, että jos tuulee vastaan – menen kovempaa sitä tuulta päin.

Olen keitetty monessakin eri sopassa, joista ei nyt sen enempää tässä.  Elämäni ei ole koskaan, ole ollut mitään ruusuilla tanssimista.

Kaikesta on kuitenkin aina selvitty.

Olisiko luovuttaminen ollut vaihtoehto elämässä? Kyllä sekin voi olla ratkaisu, joskus se voi olla jopa viisasta – kuin pakolla tai väkisin yrittää.  

Itse haluan kuitenkin katsoa ne pelikortit, jotka tilanteessa annetaan ja kohdata vastoinkäymiset silmästä silmään.

Epävarmuus, hermostuneisuus ja pelko voivat yrittää vallata mieltä. Näissä tilanteissa voi kuitenkin miettiä niitä hetkiä, kun jokin asia on onnistunut. Se voi lujittaa uskoa – selviän tästäkin! 

Jokainen epäonnistuu, joskus

Voisi sitä helpommallakin päästä, mutta ei! Meistä jokainen tekee virheitä elämässä, osa meistä tekee niitä useamman kerran. Jokainen epäonnistuu yhden, kahden ja osa meistä sen 100 kertaa. 

Kukaan ei ole täydellinen – se on hyvä muistaa. Itse en ole ainakaan vielä sellaista ihmistä tavannut. 

Jokainen meistä epäonnistuu pakosti – yhdessä jos toisessa asiassa. Virheistä kannattaa kuitenkin ottaa opikseen . Oppia, joskus myös katsoa peiliin ja yrittää olla toistamatta samaa virhettä uudelleen. 

Epäonnistuminen rikkaus piilee juuri tässä – jotta voi kehittyä ja mennä eteenpäin? Silloin epäonnistuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Henry Ford 

Juttelin salilla yhden asiakkaani kanssa treenin lopuksi. Asiakkaani kertoi, että Henry Ford onnistui vasta kuudennella kerralla, kun yritti.

Sitä ennen ei onnistuttu niin kuin oli ajatellut. Luovuttiko Henry Ford? Ei luovuttanut, vaan käänsi epäonnistumiset mahdollisuudeksi kohti muutosta. 

Sanotaan, että positiivuus on avain kaikkeen ja toinen asia on se, että uskoo itseensä vain kovasti, niin voi onnistua. 

Meneekö tämä lopulta näin?

Rehellisyyden nimissä – kuinka moni tämän allekirjoittaa? Meillä on tässä maailmassa ja monen ihmisen omassa elämässä, niin  moni asia päin mäntyä – että.. 

Tämä on kylmä fakta ja totuus – miksi pitäisi kaunistella? 

Uutisista  saa lukea päivittäin… ongelmia ja haasteita riittää. Ei vain minulla, vaan yleisesti kaikilla, enemmän tai vähemmän.

Haasteet elämässä

Olen kohdannut tänä vuonna haasteita yhden jos toisenkin kerran, omassa elämässäni. Saanut samalla seurata vierestä monen ihmisen kohdalla täysin samaa.

Siitä on kaukana se, että lennetään ympäri maailmaa ykkösluokassa, työ ja arki sujuu kuin vettä vain.

Rahaa tulee ikkunoista ja ovista niin, että ei edes pysty istumaan wc-istuimelle. Velat ovat saatavia ja treenataan fitness-elämää 24/7. 

Keho timmi ja silti elämä yhtä juhlaa. Perheidyllistä ja unelma-kumppanista puhumattakaan. 

Näinkin voi olla ja sehän on vain hienoa jos niin on! Siitä on taas turha olla myöskään kateellinen tai katkeroitua, jos jollain on jotain. 

Mitä olen oppinut? Elämässä on rajat ja rajallisuus. Voit joutua tekemään kovaa työtä, että pääset huipulle – mutta hetkessä se kaikki voidaan viedä ja voit pudota alas yhtä nopeasti – kuin mitä sinne pääsit… 

Kysymys onkin – mikä on lopulta minkäkin arvoista? Tiedätkö mitä se on sinun kohdalla – itse olen alkanut oppia tätä. 

Vuosi ja sen opetukset

Oli haasteellinen vuosi ja epäonnistuin, tein virheitä. Kuitenkin kaikesta löytyy hyvää jos haluaa nähdä sen hyvän? 

Asiat voisivat aina olla huonommin monessa suhteessa. Sitä voi helposti alkaa kiinnittää vain liikaa huomiota siihen mikä on pielessä omasta mielestä, mikä ei onnistu kuten toivoisi jne. 

Ja sitten kuitenkin – moni asia voi olla juuri nyt todella hyvin. Haluaako sen nähdä? Vai antaako juuri kaiken vallan sille muulle..

Olen oppinut ja opetellut arvostamaan sitä mikä on hyvin juuri nyt tässä hetkessä. Elämän pienissä asioissa. Olemaan niistä kiitollinen. 

Oppinut sen, että mikään ei lopulta ole itsestäänselvää ja sellaisena ei kannattaisi mitään pitää. 

Vuosi 2018 hyvät asiat

Vuodessa on hyvää ollut, että saan tehdä sitä työtä jota haluan tehdä, missä olen hyvä ja mihin itselläni on edelleen paloa.

Treenaan ihmisiä ja voin auttaa monissa eri-asioissa.

Vuosi 2018 mahtuu monia hienoja onnistumisia ja tarinoita. Nämä tarinat ovat samalla itsellekkin onnistumisia

Ihmisten takia lähdin aikoinaan Personal traineriksi. Siksi tätä työtä olen tehnyt nyt jo yli 5 vuoden ajan. Tänä vuonna paukahti samalla 5 vuotta yrittäjänä täyteen. Yksi onnistuminen sekin.

Yrittäminen ei ole helppoa Suomessa. Eikä muutenkaan, koskaan. Välillä kaikki tähän liittyvä kiemura ja koukero on yhtä tervanjuontia jne. 

Väliajatuksena tähän liittyen..

Harmi, kun yksityinen Personal trainer on vaikea toimia esimerkiksi kaupallisella kuntosalilla. Moni pelkää, että vien niiltä asiakkaat ja toki niin teenkin.

Erikoista tässä on vain se, että eivät näe sitten sitä, että tuon myös asiakkaita salille. Mielestäni jokaisella treenaajalla pitäisi olla päätös valita ohjaajansa. Jos sitä ei omalta salilta löydä – niin keneltä se on pois, jos treenaaja saa mieluisan opettajan? 

Työ jolla on merkitys

Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta sitten on taas muutamia asioita, mitä tekisin nyt toisin, jättäisin tekemättä ja tekisin paremmin jne. Sanotaan, että ”oppia ikä kaikki” ja sanotaan ”kaikella on tarkoituksensa”..

Olen myös oppinut lepäämään enemmän – että jaksan ja voin olla vahvempi versio itsestäni. Olen oppinut ymmärtämään, että lopulta minä olen se,  joka kantaa vastuun omasta hyvinvoinnista. 

Jos minä sakkaan – en voisi auttaa toisia, kuten haluan asioiden olevan. 

Vauhtisokeus ja Burn-out

Muutama vuosi sitten tuli pienoinen vauhtisokeus omaan tekemiseen liittyen ja yritin aivan liikaa.

Liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja kun luonne on nuorempana ollut se, että innostuu todella herkästi niin on ollut vaikea sanoa ei, kiitos ei nyt…

Sokaistuin siis omalle tekemiselle ja poltin itseni loppuun. 

Muutama ihminen tästä kyllä sanoi, mutta en halunnut kuunnella heitä. Oliko kyseessä sitten oma ylpeys, tyhmyys, hulluus, yksinkertaisuus vai mitä se oli – en kuitenkaan halunnut kuunnella.. ja mitä seurasi epäonnistuminen. Korostan tätä sanaa nyt tässä, mutta…

Hyvyyttä

Tässä vuodessa erityistä hyvää on ollut se, että elämässäni on mukana ihminen, joka istuu tuossa vieressäni.

En ole varmasti aina mikään maailman helpoin ihminen, mutta tuossapa tuo vain istuu edelleen.. Se onkin nyt tärkeintä ja olen siitä kiitollinen.

Vuoden aikana, erilaiset elämän aallot, tuulet ja sitä kautta haasteet näkyivät omassa liikkumisessa.

Treenaamisen liekki ja motivaatio laskivat. Onneksi asia on nyt toinen ja ”normaali” kipinä liikkumiseen on taas löytynyt.

Liikunta on aina ollut se kanava,  joka on mahdollistanut kaiken. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkisen jaksamisen elämässä! Jos on ollut vaikeaa olen treenannut.. jos on vieläkin vaikempaa olen treenannut taas lisää..

Takana on melkoinen vuosi

Yksi haasteellisimmista muutaman asian ja epäonnistuminen takia, mutta kuitenkin samalla kertaa hyvin opettavainen ja osaan kääntää tilanteen kyllä oikeaan suuntaan ja voitoksi!

Lopulta ehkä tarvitsin tätä kaikkea, jotta voin oppia ja nähdä. Koen, että tämä on kasvua itseni suhteen ja jotta voin kehittyä. 

Epäonnistuminen, että voin olla parempi ihminen ja mennä eteenpäin elämässä. Jos ei koskaan tapahdu yhtään epäonnistumista, tai ei mokaa, tee virhettä missään – ei voi koskaan myöskään onnistua!

Kiitos kaikille menneestä vuodesta!

Erityisesti niille ystäville ja kavereille jotka ovat jaksaneet tsemppata eteenpäin!

Tuokoon vuosi 2019 eteeni epäonnistumisia, mutta samalla kertaa onnistumisia.

Olen valmis – anna tulla vain – hyvää uuttavuotta 2019

Tutustu palvelut tästä

Sinua voi kiinnostaa myös tämä…

Tästä takaisin etusivu