Painonpudotuksen onnellinen loppu?

Painonpudotuksen onnellinen loppu?

Ravintosuunnitelmat, pillerit, kuntopaketit, detox-kuurit, paastot, ketogeeniset ruokavaliot jne. Ihmiset käyttävät miljoonia euroja vuodessa eri painonpudotustuotteisiin.

Laihduta, laihduta ja laihduta ja ole onnellisempi. Elä unelmiesi elämää ja ole super fantastinen ihminen, jota eivät enää koskaan mitkään syömisen haasteet ja kilot vaivaa. Kaikki vaatteet istuvat päälle sulavasti ja kaikkialla missä liikut päät kääntyvät, että onpas tuossa upea pakkaus. Käytännössä joudut potkimaan ylimääräiset ihailijat pois nilkoista pyörimästä.

Tällainen viesti joka leviää kulttuurissamme, että pienempi vartalon muoto ja koko voi tehdä meistä ihmisenä onnellisempia, varmempia ja vaikkapa sosiaalisesti ihannoidumpia, saa monet ihmiset romantisoimaan painonpudotuksen. Ihmiset usein kuvittelevat, että laihduttamalla elämä muuttuu kuin taikasauvan iskusta. Simsalapim: ”olet saanut uuden vartalon ja uusi minä on syntynyt”! Uskokaa tai älkää, mutta laihduttamisella on myös se nurja puoli josta ei vain aina puhuta.

Parisuhde ja laihdutus

Kumppanisi ei koskaan voi sanoa sinulle että ”laihduta”. Kukaan muu kuin sinä itse ei päätä sinun vartalostasi. Jos koet, että kaikki on hyvin, olet perusterve ja verikokeiden tulokset kunnossa, voit muutenkin hyvin, niin mitä sitten vaikka olisikin pari ylimääräistä kiloa.

Kuitenkin sitten jos tilanne on toinen ja et viihdy omassa kehossasi tai ylipaino aiheuttaa terveydellisiä ongelmia niin tilanteen eteen kannattaa tehdä jotain tai edes pysäyttää lihominen jos paino on nousussa. Tiesitkö, että joissakin tapauksissa on käynyt niin, että kun sinulla on tavoite hoikistua ja saada paino kuriin, niin kumppani saattaakin alkaa tässä tapauksessa torpedoida sinun yritystäsi laihtua.

Painopudotus voi saada suhteen toisen osapuolen kokemaan epävarmuutta suhteessa. Mahdollisesti kateutta ja pelkoa siitä, että kumppani muuttuu liikaa. Pelkoa ja epävarmuutta, että kohta oven takana on kilometrin mittainen jono ihailijoita.

Riittämättömyyttä siitä, että pitääkö minunkin nyt laihduttaa, että kelpaan? Mahdollisesti turhautumista jos kokee, että puolison koko aika menee uuteen harrastukseen ja vaikkapa aterioiden valmistamiseen. Kaikki tämä voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteen. Kuitenkin myös se vaikuttaa, jos sinä et voi hyvin omassa kehossasi ja haluat nyt siihen muutosta.

Laihdu ja masennu…

Monien tutkimusten mukaan laihduttaminen voi olla masentavaa. Ihminen voi ajatella, että elämäni muuttuu jotenkin dramaattisesti nyt kun laihdun. Joissakin tapauksissa se voi kyllä muuttua paljonkin, mutta eipä se laihdutus koskaan itsessään ratkaise elämän syvempiä tarkoituksia tai ongelmia.

Elämän haasteiden eteen joutuu näkemään oman vaivansa. Ratkaisemaan ne ja löytämään työkalut miten lisätä henkistä hyvinvointia. Sitten jos odottaa, että kaikki elämän ongelmat ratkeavat sillä tai elämäni muuttuu nyt kokonaan jotenkin paremmaksi tai, että voin alkaa vasta sitten elämään, kun olen tietyn painoinen niin metsään mennään, että kolisee. Sitten, myöhemmin kun asiat eivät olekaan sen hohdokkaampia, mieliala voikin olla kaikkea muuta kuin mitä on odottanut.

Sitä helposti alkaa mielessään elää sitten kun-elämää. Sitten kun minä olen sen ja sen kokoinen voin tehdä sitä ja tätä. No mikäs sinua estää jo nyt tekemästä? Mikä estää menemästä kauppaan ostamaan mieluisia vaatteita? Mikä estää menemästä rannalle? Mikä estää kokeilemasta uusia harrastuksia jne.

Laihduttaminen voi saada sinut voimaan pahoin!

Moni asiakkaani on kokeillut useita eri tapoja laihduttaa. Dieettejä a:sta öhön. On ollut ketoa, pussikeittoa jne. Mikään ei ole kuitenkaan tuonut autuasta onnea. Itseasiassa monet dieetit ovat saaneet tuntemaan olon todella huonoksi.

Laihduta, kurita, piiskaa itseäsi, älä anna armoa itsellesi, punnitse jokainen suupala. Liiku ja treenaa ihan hulluna. Ei lepoa, ethän sinä sitä tarvitse, olet muuten heikko ihminen ja epäonnistuja.

Onnistuminen mitataan nyt sillä paljonko sinä onnistut pudottamaan painoa ja jos et onnistu siinä, olet epäonnistunut kunnolla. Parasta tässä on vielä lähteä vertaamaan itseään muihin ihmisiin ja masentua siitä miltä toiset näyttävät tai missä toiset ovat onnistuneet ja sinä et. Näinkö se menee? Kuulostaako terveelliselle? Lisääkö tämä sinun hyvinvointiasi?

Millainen suhde sinulla on itseäsi ja omaa vartaloasi kohtaan?

Tunnetko sinä, että riität itsellesi sellaisena kuin olet?  Koetko, että olet tarpeeksi hyvä vai etsitkö jatkuvasti virheitä itsestäsi? Jatkuvasti löytyy jotain parannettavaa? Tuntuuko, että et ole oikein tyytyväinen mihinkään? Onko arvosi riippuvainen siitä miltä sinä näytät tai paljonko painat?

Vaikuttaako ympäristö sinuun? Lisääkö se paineita olla tietyssä muotissa? Onko pääsi sisällä ajatuksia, että et ole kunnossa jos et ole ”tietynlainen”? JOS näin on, olisiko aika tehdä muutos ensinnäkin omaan ajatteluun ja opetella rakastamaan itseään. Alkaa välittämään itsestään ja alkaa haluta itselleen hyvää. Olethan kaiken sen arvoinen..

Pelkästään painonpudotukseen keskittyminen lisää pahoinvointia!

Se voi vahingoittaa hyvinvointiamme, sillä monelle ihmisille painonpudotuksesta tulee pakkomielle tai jopa riippuvuus siinä missä alkoholistille alkoholi on.

Riippuuvuus alkaa rasittaa omaa suhdetta itseä kohtaan ja vaikuttaa negatiivisesti psykologiseen terveyteen. Painonpudotuksesta voikin siksi tulla vahingollisempaa kuin mitä itse ylipaino on terveydelle.

Moni alkaa laihduttaa pakkomielteisesti, keinolla ja hinnalla millä hyvänsä. Se miten laihduttaminen vaikuttaa sitten hyvinvointiimme ja terveyteen, noh sillähän ei ole mitään merkitystä vaan sillä mitä vaa’an lukema näyttää ylihuomenna ja jos se ei ole vähemmän sitä ollaan valmiita sahaamaan vaikkapa yksi raaja irti, että paino voi pudota…

Pakko saada aikaan tuloksia!

Pakko, pakko, pakko onnistua….

Pakko syödä tämän ruokavalion mukaan, rajoittaa syömistä, enhän voi olla epäonnistuja, en voi syödä paria palaa suklaata, kun se pilaa takuulla ihan kaiken…. Voinhan toki rankaista itseäni kahden tunnin pyörälenkillä, koska repsahdin. Ja taas ollaan terveellä pohjalla ja kaikki tämä rakentaa sellaista ah, niin hyvää ja tasapainoista näkemystä ravitsemusta kohtaan.

Dieetit voivat helposti siksi vääristää omaa suhdetta syömistä kohtaan, vääristää omaa minäkuvaa. Aiheuttaa pahimmillaan syömishäiriöitä ja saada oman kehonkuvan vääristymään.

Onnellinen loppu?

Voiko tarinalla olla onnellista loppua? Voi, mutta se riippuu täysin sinusta. Vanhoja tapoja voi olla vaikea muuttaa, jolla on syönyt vaikkapa koko ikänsä. Se ei tapahdu hetkessä, ei päivässä tai kahdessa.

Käyttäytymisen muuttaminen on aina erityisen vaikeaa, vanhat tottumukset kun eivät mihinkään katoa vaan ne voivat korvaantua uusilla paremmilla tavoilla. Siksi dieetit ja laihdutuskuurit kannattaisi unohtaa.

Jos et ole valmis muutokseen ja tekemään töitä muuttaaksesi omaa ajattelua syömisen suhteen, et tule onnistumaan pysyvästi.Toki kaikki kuurit voivat antaa sinulle hetkellisin onnistumisen tunteen, mutta kannattaako se pitkässä juoksussa, niin ei. Paluu entiseen vanhaan, kun käy ihan sormia napsauttamalla.  Laihdutuksen jälkeen, kun varsinainen työ vasta alkaa sillä, että miten saat pidettyä kilot kurissa myös myöhemmin.

Tarinalla voi olla aina onnellinen loppu, mutta lopulta se on sinusta kiinni millainen loppu sille tulee.

 

Click here to subscribe

Miten vuosi 2018 meni niinku omasta mielestä?

Miten vuosi 2018 meni niinku omasta mielestä?

Vuosi vaihtuu ja monet lopettavan menneen vuoden vuosikertomusten-, tarinoiden ja raporttien tekemiseen. Usein saa nähdä ja lukea päivityksiä kuinka kaikki on ollut, niin mahtavaa, täynnä onnistumisia, upeita hetkiä ja ties vaikka mitä..

No sitähän se sosiaalinen media on nykypäivänä. Some on täynnä itseään toistavia asioita ja paljon pelkkää pinnallista pintaliitoa elämän mahtavuuksista ja miten hemmetin hienoa kaikki nyt vain sattuu olemaan! Mutta toistaalta kukapa sitä alkaisi jakamaan mitään negatiivista elämästään kovinkaan helpolla saati sitten kertomaan epäonnistumisistaan, haasteitaan, vastoinkäymisistä ja kuinka moni asia onkin mennyt kirjailemellisesti päin persettä.

Ei päinvastoin kaikki saadaan helposti näyttämään ihan muulta. Sitten sitä moni ihminen helposti voi ajatella, että meneekö mulla jotenkin huonommin kuin vaikkapa naapurin Peralla, joka jakaa niitä ihkuja lomakuvia viimeisimmältä rantalomaltaan ja elämä on kuin pelkkää elokuvaa ilman huolen häivää...

Ok. Olen itsekkin syyllistynyt kyllä ihan samaan varmasti aikoinaan. Saanut siitä osakseni kateutta ja selkään puukottamista. Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole mustavalkoisia ja monella asialla on puolensa.

Miten meni niinku omasta mielestä?

Mennyt vuosi on ollut omalla kohdalla yksi haastavammista. Olin vuoden aikana muutamaan otteeseen aika umpikujassa ja mietin, että mitenhän tästä kaikesta selvitään.

Muutaman asian suhteen mietin, että laitanko kokonaan hanskat naulaan, mutta ei! Olen aikoinaan keitetty monessakin sopassa, josta ei nyt sen enempää ja elämäni ei ole koskaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Kaikesta on kuitenkin selvitty. Olisiko luovuttaminen muutenkaan vaihtoehto elämässä? Ei, vaan katsoa ne pelikortit jotka siinä tilanteessa annetaan ja kohdata vastoinkäymiset silmästä silmään.

Ainahan voi toivoa ja sanoa, että voisihan sitä helpommallakin päästä, mutta ehei. Meistä jokainen tekee virheitä. Kukaan ei ole täydellinen Jokainen epäonnistuu yhdessä jos toisessa. Virheistä kannattaa kuitenkin ottaa opikseen, oppia ja joskus myös katsoa peiliin..

Juttelin salilla taannoin yhden asiakkaani kanssa treenin lopuksi. Asiakkaani sanoi, että Henry Ford aikoinaan onnistui vasta 6:lla kerralla, kun yritti. Sitä ennen ei onnistuttu. Luovuttiko Henry Ford sitten? Ei luovuttanut, vaan käänsi epäonnistumiset mahdollisuudeksi kohti muutosta.

Sanotaan, että positiivuus on avain kaikkeen ja se, että uskoo itseensä vain kovasti. Se takaa onnistumisen. Mutta meneekö se lopulta sitten niin? Rehellisyyden nimissä kuinka moni tämän allekirjoittaa? Meillä on maailmassa ja monen ihmisen elämässä moni asia todella päin hemmettiä.

Kylmä fakta vain. Uutisistakin tästä saa lukea päivittäin... ongelmia ja haasteita siis riittää. Ei vain minulla vaan yleisesti kaikilla, enemmän tai vähemmän.. Olen kokenut tänä vuonna haasteita yhden jos toisenkin omassa elämässäni, mutta saanut myös seurata vierestä monen ihmisen kohdalla samaa.

Siitä on kaukana se, että lennetään ympäri maailmaa matkoilla, duunit ja kaikki sujuu kuin vettä vain, rahaa tulee ikkunoista ja ovista niin, että ei paskalle edes taivu, velat ovat saatavia, treenataan ja eletään Fitnesslifee 24/7 vatsalihakset vilkkuen, elämä on yhtä juhlaa perheidyllissä, parisuhteessa jne.

Vaikka näin voikin olla jollain, niin tärkeää muistaa elämän rajallisuus. Ylhäältä on myös helppoa pudota yhtä nopeasti alas kuin sinne voi päästä.

Mitä vuosi on opettanut ja antanut?

No jos oli hyvin haasteellinen vuosi, niin aina löytyy myös hyvääkin. Asiat voisivat olla lopulta myös huonomminkin monessa suhteessa.  Siksi olen oppinut arvostamaan sitä mitä on nyt tässä hetkessä. Elämän pieniä asioita. Olemaan niistä kiitollinen.

Vuodessa on hyvää ollut se, että saan tehdä sitä työtä jota haluan ja mihin itselläni on edelleen paloa. Liikuttaa ihmisiä ja auttaa. Vuoteen mahtuukin monia hienoja onnistumisia ja tarinoita. Ne ovat samalla itsellekkin onnistumisia.

Ihmisten takia lähdin aikoinaan Personal traineriksi ja siksi tätä työtä olen tehnyt yli 5 vuotta. Tänä vuonna paukahti samalla 5 vuotta yrittäjänä täyteen. Yksi onnistuminen sekin. Helppoa ei ole aina ollut vaan välillä melkoista tervanjuontia, mutta sitähän se on yrittäminen Suomessa vuonna 2018.

Päivääkään en kyllä vaihtaisi pois, mutta sitten taas kuitenkin muutamia asioita sitä tekisi toisin, jättäisi tekemättä, tekisi paremmin jne. Mutta kuten sanotaan "oppia ikä kaikki".

Olen myös oppinut lepäämään enemmän. Muutama vuosi sitten tuli pienoinen vauhtisokeus omaan tekemiseen päälle ja yritin vain liikaa. Liian monta rautaa tulessa. Sokaistuin omalle tekemiselle ja olin vähällä polttaa itseni kunnolla loppuun.

Muutama ihminen tästä kyllä sanoi, mutta en halunnut kuunnella heitä. Oliko kyseessä sitten oma ylpeys, tyhmyys, hulluus, yksinkertaisuus, se, että ei halunnut kuunnella vai kaikki tämä?

Tässä vuodessa erityistä hyvää on ollut se, että elämässäni on ihminen joka istuu tuossa vieressäni. En ole varmasti mikään maailman helpoin ihminen aina, mutta tuossapa tuo vain istuu edelleen 🙂 Se onkin nyt tärkeintä ja olen siitä kiitollinen.

Elämän kiemurat ja haasteet näkyivät myös omassa liikkumisessa. Palo ja motivaatio treenaamiseen laski. Onneksi asia on nyt toinen ja "normaali" kipinä liikkumiseen on taas löytynyt. Liikunta on aina ollut se kanava joka on mahdollistanut kaiken. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkisen jaksamisen elämässä!

Takana on melkoinen vuosi. Yksi haasteellisimmista jopa tähän mennessä, mutta kuitenkin samalla kertaa hyvin opettavainen. Lopulta ehkä tarvitsin tätä kaikkea. Epäonnistumisia ja sen kaiken, että voin olla parempi ihminen ja mennä eteenpäin! Jos ei koskaan epäonnistu ja mokaa, ei voi koskaan myöskään onnistua!

Kiitos kaikille menneestä vuodesta! Erityisesti ystäville ja kavereille jotka ovat jaksaneet tsemppaa!

Olkoon ensi vuosi yhtä lailla epäonnistumisia, mutta samalla kertaa onnistumistenkin vuosi!