MITEN VUOSI 2018 MENI NIINKU OMASTA MIELESTÄ?

MITEN VUOSI 2018 MENI NIINKU OMASTA MIELESTÄ?

Vuosi vaihtuu ja monet lopettavan menneen vuoden vuosikertomusten-, tarinoiden ja raporttien tekemiseen. Usein saa nähdä ja lukea päivityksiä kuinka kaikki on ollut, niin mahtavaa, täynnä onnistumisia, upeita hetkiä ja ties vaikka mitä..

No sitähän se sosiaalinen media on nykypäivänä. Some on täynnä itseään toistavia asioita ja paljon pelkkää pinnallista pintaliitoa elämän mahtavuuksista ja miten hemmetin hienoa kaikki nyt vain sattuu olemaan! Mutta toistaalta kukapa sitä alkaisi jakamaan mitään negatiivista elämästään kovinkaan helpolla saati sitten kertomaan epäonnistumisistaan, haasteitaan, vastoinkäymisistä ja kuinka moni asia onkin mennyt kirjailemellisesti päin persettä.

Ei päinvastoin kaikki saadaan helposti näyttämään ihan muulta. Sitten sitä moni ihminen helposti voi ajatella, että meneekö mulla jotenkin huonommin kuin vaikkapa naapurin Peralla, joka jakaa niitä ihkuja lomakuvia viimeisimmältä rantalomaltaan ja elämä on kuin pelkkää elokuvaa ilman huolen häivää...

Ok. Olen itsekkin syyllistynyt kyllä ihan samaan varmasti aikoinaan. Saanut siitä osakseni kateutta ja selkään puukottamista. Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole mustavalkoisia ja monella asialla on puolensa.

Miten meni niinku omasta mielestä?

Mennyt vuosi on ollut omalla kohdalla yksi haastavammista. Olin vuoden aikana muutamaan otteeseen aika umpikujassa ja mietin, että mitenhän tästä kaikesta selvitään.

Muutaman asian suhteen mietin, että laitanko kokonaan hanskat naulaan, mutta ei! Olen aikoinaan keitetty monessakin sopassa, josta ei nyt sen enempää ja elämäni ei ole koskaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Kaikesta on kuitenkin selvitty. Olisiko luovuttaminen muutenkaan vaihtoehto elämässä? Ei, vaan katsoa ne pelikortit jotka siinä tilanteessa annetaan ja kohdata vastoinkäymiset silmästä silmään.

Ainahan voi toivoa ja sanoa, että voisihan sitä helpommallakin päästä, mutta ehei. Meistä jokainen tekee virheitä. Kukaan ei ole täydellinen Jokainen epäonnistuu yhdessä jos toisessa. Virheistä kannattaa kuitenkin ottaa opikseen, oppia ja joskus myös katsoa peiliin..

Juttelin salilla taannoin yhden asiakkaani kanssa treenin lopuksi. Asiakkaani sanoi, että Henry Ford aikoinaan onnistui vasta 6:lla kerralla, kun yritti. Sitä ennen ei onnistuttu. Luovuttiko Henry Ford sitten? Ei luovuttanut, vaan käänsi epäonnistumiset mahdollisuudeksi kohti muutosta.

Sanotaan, että positiivuus on avain kaikkeen ja se, että uskoo itseensä vain kovasti. Se takaa onnistumisen. Mutta meneekö se lopulta sitten niin? Rehellisyyden nimissä kuinka moni tämän allekirjoittaa? Meillä on maailmassa ja monen ihmisen elämässä moni asia todella päin hemmettiä.

Kylmä fakta vain. Uutisistakin tästä saa lukea päivittäin... ongelmia ja haasteita siis riittää. Ei vain minulla vaan yleisesti kaikilla, enemmän tai vähemmän.. Olen kokenut tänä vuonna haasteita yhden jos toisenkin omassa elämässäni, mutta saanut myös seurata vierestä monen ihmisen kohdalla samaa.

Siitä on kaukana se, että lennetään ympäri maailmaa matkoilla, duunit ja kaikki sujuu kuin vettä vain, rahaa tulee ikkunoista ja ovista niin, että ei paskalle edes taivu, velat ovat saatavia, treenataan ja eletään Fitnesslifee 24/7 vatsalihakset vilkkuen, elämä on yhtä juhlaa perheidyllissä, parisuhteessa jne.

Vaikka näin voikin olla jollain, niin tärkeää muistaa elämän rajallisuus. Ylhäältä on myös helppoa pudota yhtä nopeasti alas kuin sinne voi päästä.

Mitä vuosi on opettanut ja antanut?

No jos oli hyvin haasteellinen vuosi, niin aina löytyy myös hyvääkin. Asiat voisivat olla lopulta myös huonomminkin monessa suhteessa.  Siksi olen oppinut arvostamaan sitä mitä on nyt tässä hetkessä. Elämän pieniä asioita. Olemaan niistä kiitollinen.

Vuodessa on hyvää ollut se, että saan tehdä sitä työtä jota haluan ja mihin itselläni on edelleen paloa. Liikuttaa ihmisiä ja auttaa. Vuoteen mahtuukin monia hienoja onnistumisia ja tarinoita. Ne ovat samalla itsellekkin onnistumisia.

Ihmisten takia lähdin aikoinaan Personal traineriksi ja siksi tätä työtä olen tehnyt yli 5 vuotta. Tänä vuonna paukahti samalla 5 vuotta yrittäjänä täyteen. Yksi onnistuminen sekin. Helppoa ei ole aina ollut vaan välillä melkoista tervanjuontia, mutta sitähän se on yrittäminen Suomessa vuonna 2018.

Päivääkään en kyllä vaihtaisi pois, mutta sitten taas kuitenkin muutamia asioita sitä tekisi toisin, jättäisi tekemättä, tekisi paremmin jne. Mutta kuten sanotaan "oppia ikä kaikki".

Olen myös oppinut lepäämään enemmän. Muutama vuosi sitten tuli pienoinen vauhtisokeus omaan tekemiseen päälle ja yritin vain liikaa. Liian monta rautaa tulessa. Sokaistuin omalle tekemiselle ja olin vähällä polttaa itseni kunnolla loppuun.

Muutama ihminen tästä kyllä sanoi, mutta en halunnut kuunnella heitä. Oliko kyseessä sitten oma ylpeys, tyhmyys, hulluus, yksinkertaisuus, se, että ei halunnut kuunnella vai kaikki tämä?

Tässä vuodessa erityistä hyvää on ollut se, että elämässäni on ihminen joka istuu tuossa vieressäni. En ole varmasti mikään maailman helpoin ihminen aina, mutta tuossapa tuo vain istuu edelleen 🙂 Se onkin nyt tärkeintä ja olen siitä kiitollinen.

Elämän kiemurat ja haasteet näkyivät myös omassa liikkumisessa. Palo ja motivaatio treenaamiseen laski. Onneksi asia on nyt toinen ja "normaali" kipinä liikkumiseen on taas löytynyt. Liikunta on aina ollut se kanava joka on mahdollistanut kaiken. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkisen jaksamisen elämässä!

Takana on melkoinen vuosi. Yksi haasteellisimmista jopa tähän mennessä, mutta kuitenkin samalla kertaa hyvin opettavainen. Lopulta ehkä tarvitsin tätä kaikkea. Epäonnistumisia ja sen kaiken, että voin olla parempi ihminen ja mennä eteenpäin! Jos ei koskaan epäonnistu ja mokaa, ei voi koskaan myöskään onnistua!

Kiitos kaikille menneestä vuodesta! Erityisesti ystäville ja kavereille jotka ovat jaksaneet tsemppaa!

Olkoon ensi vuosi yhtä lailla epäonnistumisia, mutta samalla kertaa onnistumistenkin vuosi!