Suomi lihottaa itseään! Läskin määrä lisääntyy!

mennessä Antti Rossi | elo 4, 2021 | Hyvinvointi, Painonpudotus, Ravitsemus

Suomalaiset entistä lihavempia!

Passiivinen elämäntyyli, mukavuudenhalu, istuminen, liikunnan vähyys, jatkuvasti saatavilla oleva runsas ja epäterveellinen ruoka vaikuttaa ympäristöömme niin, että obeesius lisääntyy ja lisääntyy… ja suomalaiset lihottaa itseään

Onko yhteiskunta muuttunut helpommin lihavuutta edistäväksi? Miten tähän saataisiin muutos? Kyse on lopulta jokaisen ihmisen terveydestä ja elämästä. Onko paino jokaisen oma asia vai ei? Kenellä on vastuu?

Suomi lihottaa itseään!

Suomessa erityisesti työikäiset yli 30 vuotiaat suomalaiset läskistyvät. Tosin lihominen Suomessa ei koske pelkästään yli 30 vuotiaita, vaan koskettaa koko väestöä iästä ja sukupuolesta riippumatta. Huolestuttavaa tässä on se, että etenkin nuoret ja aikuiset lihovat eniten. Suomalaiset ovat tällä hetkellä Pohjoismaiden lihavin kansa ja Euroopankin mittapuulla mennään kärkipäässä.

Väitän, että meillä kaduilla kävelee päivittäin tuhansia ihmisiä jotka ovat itselleen tikittäviä terveyspommeja (aikapommeja). Lihavuus aiheuttaa suoraan terveydellisiä ongelmia. Ei ehkä suoraan nyt, mutta pitkässä juoksussa kyllä.. Sitä olisi meidän kaikkien syytä miettiä. Myös itseni. Jos on jossain kunnossa, se ei tarkoita suinkaan sitä, että sitä tulee olemaan siinä kunnossa myöhemmin, etenkään jos omasta hyvinvoinnistaan ja kunnostaan ei pidä huolta.

Lasku yhteiskunnalla on tästä kova. Vuositasolla puhutaan pian 10 miljardista. Olisiko sille rahalle käyttöä esimeriksi vanhustenhoidossa tai tukea nuorten mielenterveyspalveluja tai jotain muuta vastaavaa?

Mikä on jokaisen oman terveyden hinta näissä asioissa? Auto voi olla hieno. Autoon saa uutta osaa, turboa vaihdettua jne, mutta vastaavasti ihmiseen ei uusia osia saa tuosta noin vain.. Sitäkin kannattaa miettiä ja sitä millaista tulevaisuutta haluaa myöhemmin elää?

Mikä meitä oikein lihottaa?

Suomalaiset lihovat koska moni syö enemmän kuin kuluttaa. Yksinkertaisesti energiakulutus on vähentynyt. Maailman on muuttunut paljon 30-40 vuoden takaiseen aikaan nähden. Aikaisemmin tehtiin enemmän fyysisempää työtä. Nykyään koneet hoitavat monet samat asiat.

Työnkuva on muuttunut pelloilta ja metsästä enemmän toimistoihin. Tämä on vähentänyt samalla työn energiakulutusta.

Arkiaktiivisuuden määrä ja energiakulutus on myös vähentynyt. Sekin lihottaa! Paikkaan kuin paikkaan liikutaan autolla. Kävely, pyöräileminen töihin on vähentynyt. Toki nykyään etäisyydet ovat myös pidempiä työn ja kodin välillä ja vaikea sitä olisi vaikkapa päivittäin 50 km matkaa taittaa jalkaisin. Sama koskee koulumatkoja. Ennen mentiin kouluun kävellen tai pyöräillen. Enää ei vaan vanhemmat vievät. Kiirekin on kova ja kaikkialle pitää keretä ja autollahan se onnistuu…

Onneksi sentään harrastamisen määrä tuntuu kasvaneen. Jos näin ei olisi, Suomessa lihottaisiin vieläkin enemmän.

Kuitenkin passiivisuuden lisääntymisen seurauksena se, että viikossa harrastaa pari tuntia hikiliikuntaa ei auta korvaamaan istumisesta ja passiivisuudesta johtuvia painoon ja terveyteen liittyviä haittoja.

Tämä, koska mitä enemmän istuu, sen enemmän pitäisi olla aktiivinen arjessa ja liikunnassa, mutta asia ei ole näin.

Samalla passiivisuuden rinnalla syöminen on muuttanut muotoaan ja nykyään on enemmän ja runsaammin kaikkea hyvää saatavilla. Nyt on taas tullut uusi pikaruokaketju KFC Suomeen 3 ravintolan voimin, mahdollisesti enemmänkin… nopeaa ja helppoa!

Ruokaa kaikkialla..

Oikeastaan syömisestä on tehty todella helppoa ja pikaruokaa saa kaikkialta. Sekin lihottaa. Lisäksi ihmisiä pommitetaan jatkuvasti mainoksilla, mielikuvilla, houkutuksilla jne. Media vaikuttaa suoraan tähän ja on osaltaan syypää asiaan… Raha ja business ratkaisee asioissa. Joku myös tienaa paljon lihavuudella…

Valtio on ehdottanut, että sokeri, suola ja erityisen rasvaisen ruoan verotusta kiristettäisiin. Vastaavasti kasvisten verotusta keventää?

No kyllä… Auttaisiko asiaan? Esimeriksi alkoholia saa mistä tahansa. Kuka haluaa juoda alkoholia, niin kyllä ihminen sitä ostaa ja hankkii, olkoon hinta vaikka sitten kalliimpi. Sama tupakan suhteen. Ja jos ei saisi niin mustapörssi tai diilerit varmasti hankkisivat kaikkea kysynnän mukaan.. Olisiko sitten sokeridiileri sokeriaddiktiivisille ihmisille?

Näistä asioita on myös puhuttu ja puhuttu. Kuitenkaan kukaan ei tee asialle yhtään mitään. Puuttuuko rohkeutta puuttua asiaan? Olisko kyseessä se, että verotuloja tulee jo nyt sen verran paljon, että ei ole järkevää puuttua asiaan, vaikka kyseessä onkin kyse ihmisten elämästä ja terveydestä?

Onko verotuotot niin paljon kovemmat valtiolle, kuin se 10 miljardin vuosittaiset terveysmenot, jotka lihavuus aiheuttaa, että se kaikki voidaan sivuuttaa ja lakaista piiloon maton alle? Mistä tässä on kyse? Toki elintarviketeollisuus on kovaa bisnestä.

Tupakat menivät piiloon kaupoissa. Poissa silmistä, poissa mielestä. No silti niitä ostetaan. Toimisiko sama sitten karkkien, limsojen ja muun suhteen? Pitäisikö kaikki herkut piilottaa johonkin tiskin alle tai laittaa ne jopa lukolliseen kaappiin. Pakkauksiin päälle kuvat sydän- ja verisuonisairauksista.

No me emme elä Pohjois-Koreassa. Ketään ei pidä ja voi holhota. Kenenkään vapautta ei saa ja pidä rajoittaa.

Vastuuta itsestä?

Jokaisella on loppu kädessä vastuu itse itsestään ja myös siitä mitä suuhunsa laittaa.. Elämästään ja valinnoista. Vapauteen kuuluu syödä mitä huvittaa. Vaikka se sitten aiheuttaisi erityisen suurta vaaraa, hallaa ihmiselle itselleen, yhteiskunnalla ja samalla myös koko meidän planeetalle. Siinä missä suomi lihottaa itseään niin ja maailma lihottaa kokonaisuudessaan itseään..

Kuva: ukkinstituutti.fi

Mutta mikä tässä sitten lopulta olisi avuksi?

Mikä saisi ihmiset ymmärtämään oman parhaansa? Meillä on täällä tämä elämä nyt ja tässä ja kehomme koti on materiaalista kotiamme tärkeämpi. Koteja ja asuntojakin saa uusia. Kehoa ei taas voi korvata millään tavalla. Toki terveydenhoito on osaavaa, kehittyy koko ajan ja sairauksia voidaan parantaa. Mutta entäs sitten, jos sairastuu? Siinä voi pysähtyä kerralla koko elämä.

Elämäntavat vaikuttavat ihan kaikkeen. Olisi tärkeää, että jokainen meistä ymmärtäisi oman tärkeytensä. Tärkeyden omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Halu voida paremmin ja voida samalla henkisesti hyvin. Epäterveellinen syöminen vaikuttaa suoraan hyvinvointiisi.

Sanotaan, että olet sitä mitä syöt. Tällainen televisio ohjelmakin on olemassa. Tämä pitää paikkansa.

Moni tietää kyllä miten pitäisi syödä, mutta monelle voi aikaansaamattomuus olla esteenä. Sitten sitä syö kehnosti, pizzaa, kebabia jne. Kyllästää itsensä sokerilla.

Tietoa ravitsemuksesta on nykyään paljon saatavilla. Jopa niin paljon, että siinä jos missä menee pää täysin pyörälle. Tietoa kuitenkin on. Se ei kuitenkaan riitä, että ottaa asioista selvää. Se tieto pitäisi osata ja jaksaa edelleen siirtää käytäntöön, että siitä tulisi konkreettista hyötyä omaan elämään liittyen.

Miten sinä jaksat?

Monesti kyse on myös jaksamisesta. Me emme ole mitään automaatio robotteja, joita voi ohjailla miten sattuu. Meillä on vain rajalliset resurssit käytössä ja jos elämä kuormittaa, niin eihän sitä kukaan jaksa liikaa. Jotkut ihmiset puhuvat tässä tilanteessa itsekurista. No sellaista ei kuitenkaan ole ja jos on, niin itsekuri riittää vain hetken. Tärkeää onkin se mihin jaksamme keskittää huomiomme, fokus, miten käytämme energiaamme ja mitä pidämme tärkeänä?

Onko terveys ja hyvinvointi sellainen asia joka on sinulle arvoasteikolla tärkeä?

Tiedän omasta ja asiakkaitteni kokemuksesta, että mitä enemmän on kuormittavuutta elämässä, niin sitä vähemmän sitä jaksaa miettiä omaa syömistään. Tämä vaikka se kannattaisi.

Lohdullista on, että kuormittaviin asioihin voi kyllä pyrkiä vaikuttamaan, mutta elämässä ei kaikki ole aina meidän käsissämme, vaikka sitä miten haluaisimme. Osaan asioista voimme suoraan vaikuttaa ja jos voimme tehdä sen, niin se myös kannattaa. Osaan ei taas voi vaikuttaa mitenkään..

Muutos on aina mahdollinen!

Muutos voi olla mahdollinen. Kannattaa kuitenkin miettiä, että minnepäin vene on kallellaan? Esimeriksi jos pitää erityisen tärkeänä työtään, sosiaalista elämää tai vaikkapa juhlimista, niin silloin terveys, ravitsemus ja liikunta voi olla vähemmän tärkeää. Muutoksen kannalta kannattaa pohtia mikä on itselleen oikeasti arvokasta ja kannattavaa. Tämä ei tarkoita, että elämisestä ja kaikesta hauskanpidosta pitäisi olla luopumassa kuten ei myöskään herkuista…

Kuitenkin se, että hyväksyy asiat sellaisena millaisia ne ovat nyt, voi olla yksi keino kohti muutosta. Ymmärtää sen, että ehkä aikani, voimavarat ovat menneetkin nyt kaikkeen muuhun kuin itsensä kuunteluun ja vaikkapa terveelliseen syömiseen liittyen.

Jos haluaa muuttaa ravitsemustaan parempaan suuntaan voi olla edessä se, että arjessa olevia prioriteetteja joutuu miettimään uudella tavalla. Meillä on kaikilla aikaa vuorokaudessa 24 tuntia. Aikaa ei valitettavasti voi ostaa mistään lisää. Samoin ei myöskään saa ostettua lisää jaksamista ja voimavaroja.

Tällöin voi joutua miettimään, että jos haluan panostaa enemmän itseeni, omaan jaksamiseen, terveelliseen syömiseen ja liikuntaan, niin voin joutua keventämään vaikka työkuormitusta tai vähentämään jostain muusta hetkellisesti. Tämä koska, uusien tapojen opettelu vie aina aluksi enemmän energiaa, mutta esimerkiksi sitten, kun terveellisestä syömisestä alkaa tulla arkipäiväistä, niin se ei vie samaa määrää energiaa kuin aluksi ja se energia voi siirtyä sitten täysin muihin asioihin.

Älä tuomitse ja soimaa!

Itsensä mollaaminen, tuomitseminen ja lyttääminen ei auta! Jos kokee morkkista siitä, että on laiminlyönyt itseään, niin voi ajatella asiaa niinkin, että minulla on ollut elämässä nyt paljon muuta, että en ole pystynyt keskittymään kunnolla itseeni.

Sitten lähteä tuumasta toimeen ja yrittää tsempata eteenpäin askel kerrallaan. Muistaa samalla sen, että ei kuitenkaan vedä rimaa niin ylös kuin Olympialaisten korkeudessa on.

Koska mitä haastavammaksi asiat tekee tai vaatii ja odottaa itseltään jopa mahdottomia, niin sen varmemmin sitä myös epäonnistuu omien tavoitteiden suhteen. Ravitsemusta voi muuttaa, kaikkea voi oppia. Se ei kuitenkaan käy kädenkäänteessä.

Lopulta me emme ole mitään He-Maneja tai muutenkaan yli-ihmisiä. Me olemme ihmisiä.