Elämäntapamuutos ja sen eri vaiheet

Elämäntapamuutos ja sen eri vaiheet

Elämäntapamuutos (Transteoreettinen muutosmalli)

Kestävä ja pysyvä elämäntapamuutos ei tapahdu hetkessä! Se ei ole hokkuspokkus simsalapim ja asiat ovat muuttuneet uusiksi ja paremmiksi.

Pysyvä elämäntapamuutos ei tapahdu sormia napsauttamalla – Se ei ole mikään pikadieetti tai ihmekuuri…

Kaikkien asioiden opettelu, prosessointi, elämäntapamuutoksen eri vaiheet, vievät oman aikansa.

”Terveellisen syömisen opettelu”

”Armollisuus itseä kohtaan”

”Itsemyötätunto”

”Läsnäolemisen taito”

”Stressitöntä elämää, arkea..”

”Unta, lepoa, palautumista…”

”Sopivasti liikuntaa”

”Ehkäpä kehonmuokkausta ja rasvanpolttoa (painoa vähemmäksi)”

Muutos voi viedä aikaa tai joskus se voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Kuitenkin elämäntapamuutos on AINA mahdollista Ja niin, että toivotut tulokset pysyvät myöhemminkin yllä.

Elämäntapamuutosta voi ajatella prosessina joka käsittää eri vaiheita. Tämä artikkeli pureutuu muutoksen 6 eri vaiheeseen liittyen.

Alunperin muutosprosessin vaiheita kuvaavaa muutosvaihemallia (Stages of Change) kehitti James Prochaska ja Carlo Di Clemente. Kyseisten herrojen Transteoreettinen muutosmalli kuvastaa prosessia, joka toimii syklisesti kuudessa eri vaiheessa.

Elämäntapamuutoksessa ihminen on täten menossa aina jossain näistä eri vaiheista. Tärkeä on huomata, että eteneminen ei koskaan ole suoraviivaista.

Käytännössä muutosta tehdessä voi siirtyä askeleen eteen, mutta mahdollisesti takaisinpäin. Tämä on vastaavasti täysin normaalia ja inhimillistä. Mehän olemme lopulta ihmisiä, emme mitään suorittavia automaatiolla toimivia koneita.

Joskus vauhtia pitää hakea uudelleen ja sitten taas tulee takapakkia. Sekin on normaalia.

Mitä ihmiset ajattelevat, ja mikä on todellisuus!

 

Kaikki heti minulle nyt!

Tyypillisesti, kun aloitetaan ja yritetään tehdä elämäntapamuutosta, on yrittää kaikkensa (eikä siinä mitään vikaa ole), muuttaa omaa toimintaa, tapojaan, käyttäytymistä toivottuun suuntaan.

”No minäpä alan syödä kasviksia” Jippii…

”Pikadieetti tarjouksessa – Lähdenpä mukaan”

Usein näissä tilanteissa unohtuu tai oikeastaan ihmiset EIVÄT TIEDÄ!

Mielemme vastustaa kaikkia kovin äkkinäisiä liikkeitä. Se tuttu ja turvallinen, tasaisen varma, kun on aina kivaa!

Äkkiä mielemme ohjaakin meidät toimimaan tuttujen vanhojen rutiinien ja mallien mukaisesti. Vanhat tavat ja tottumukset, kun eivät mihinkään katoa. Uusilla tavoilla voi kuitenkin pyrkiä korvaamaan vanhoja tapoja, mutta siellä ne vanhat tavat vaanivat nurkan takana.

Tästä syystä muutosta pitäisi tehdä tietoisesti harkiten ja pureskelemalla sitä, jotta uusia toimintamalleja ja tapoja voi omaksua. Sitä kautta voi saada aikaan myös pysyvyyttä.

Kylmä faktahan on se, että ilman kaikkea tätä niin moni elämäntapamuutos epäonnistuu. Käytännössä lähtötilanteesta ja ensimmäisestä askeleesta alkaen homma on tuomittu epäonnistumaan!

Elämäntapamuutos: muutosprosessin eri vaiheet.

Transteoreettinen muutosmalli pitää sisällään esiharkinta-, harkinta-, suunnittelu-, toteutus- sekä repsahdusvaiheen.

Kukin näistä vaiheista kestää ja vie ajallisesti tietyn verran. Kuitenkin kuten yllä mainitsen, niin muutos voi tapahtua myös nopeasti, jos tilanne on sille suotuisa ja sopivat työvälineet käytössä.

Muuten muutoksen ja koko prosessin läpikäymiseen menee aikaa 1 – 2 vuoteen. Tässä ajassa oma toiminta on kokenut riittävän muutoksen, asiat ja toiminta vakiintunut.

Prosessin eri vaiheisiin ja aikaan vaikuttaa ihmisen persoonallisuus, temperamentti, ulkoiset tekijät, jotka voivat olla myötämäkeen tai vastamäkeen.

1. Esiharkintavaihe

Esiharkintavaiheessa usein hangataan muutosta vastaan. Terveydentila ei ole paras mahdollinen, ylimääräisiä kiloja on, liikuntaa ei harrasteta, syödään epäterveellisesti, vähäisesti unta jne. Pitkä lista kaikkea…

Ja kyllä ihminen tiedostaa kaiken tämän. Lääkärissä usein sanotaan, että tiedätkö, että ”Sun kannattaisi ehkä aloitella jotain liikuntaa ja opetella terveellisempiä elämäntapoja.”. Okei, selvä!

Ehkä se on jo tiedossa, että oma terveys ei nyt ole parhaassa mahdollisessa tilanteessa ja tiedostetaan nykyisen elämäntavan kielteiset vaikutukset, MUTTA ihminen ei ole vielä valmis, motivoitunut tekemään käytännön toimia, ottamaan askelia lähteäkseen tekemään muutosta.

Tässä vaiheessa pohditaan ja pyöritellään palloa edes ja taas omassa mielessään. Juupas – eipäs!

Mietitään mahdollisia etuja, mahdollisia ikäviä puolia jne.

Tässä vaiheessa voidaan seurata muiden onnistumisia. Muiden muutoskuvat voivat motivoida ihmistä tässä vaiheessa eteenpäin ja olla alkuunpanevana voimana.

KUITENKIN silti pannaan vastaan ja puolustellaan omaa toimintaansa ja nykyistä tilannetta.

Se, että tässä vaiheessa aletaan lytätä jotain ihmistä, osoitella sormella, tökkiä ja puhua, että: ”Eiks sun tarttis kuule tehdä nyt jotain itsellesi” tmv…

Se ei johda yhtään mihinkään.

Lannistaa vain kuten lääkärin puhe, että kuule ”Sun tarttis laihduttaa”.

Usein isona esteenä tässä vaiheessa on täysin oma mieli ja ajatukset ja se, että ei ole tietoa, taitoa lähteä viemään asioita eteenpäin!

Pelko epäonnistumisesta aikaisempien kokemusten perusteella. Tämä kaikki voi vaivata mieltä, vaikka halu ja tarve kohti muutosta on olemassa.

Mutta tähän on olemassa keinot, apu ja välineet miten tätä tilannetta kannattaa lähteä viemään eteenpäin!

2. Harkintavaihe

Tässä vaiheessa ihminen on enemmän tietoinen tarpeestaan muutosta kohtaan ja sille annetaan mahdollisuus.

Tässä vaiheessa punnitaan nyt tosissaan muutoksen hyödyt ja haitat. Voimana kohti muutosta voi olla oma huoli omasta terveydestä, se, että haluaa nähdä lastensa kasvavan ja, että voi olla myös myöhemmin (elossa) lasten elämässä mukana.

Myös ulkoiset tekijät voivat saada voimakkaasti liikkeelle. Ulkonäkö, häät tmv.

Asioita on hyvä punnita, pohtia ja ei kannata edetä liian hätiköiden jos mitään äärimmäisen dramaattista ei ole sattunut.

  1. Mitkä asiat ovat muutoksen puolella?

  2. Mitkä asiat ovat muutosta vastaan?

Hyvä on lähteä myös pohtimaan sitä, että missä elämäntapamuutos meni aikaisemmin karille. Jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija.

Naapurin Matti tai Liisa eivät tiedä miten sinun tulisi elää.

Ei edes perheenjäsen kaikissa tapauksissa.

KYSE ON SINUSTA! 

Mitkä ovat siis omalla kohdalla kompastuskiviä. Sen jälkeen kun ne on listattu ylös, niin miettiä miten samoja ”virheitä” ei tee enää uudelleen ja löytää sopivat keinot ratkaista haasteet.

Tässä vaiheessa on tärkeää myös kirkastaa ja miettiä konkreettisesti omia tarkoitusperiä, arvoja, motiiveja ja motivaatiota kaikkea kohtaan. Sitten sen mukaan edetä eteenpäin tai joissakin tapauksissa siirtää aloittamista, ja joskus sitten ei tule aloittaneeksi koskaan…

Moni, kun voi miettiä (harkita), että aika, paikka, tilanne ei ole juuri nyt otollinen muutokseen, mutta kysymys kuuluukin, koska se mahtaa sitten olla sitä?

3. Suunnitteluvaihe

Tavoitteet ja motiivit kun on selvillä, on löytynyt kaikelle tekemiselle syy ja merkitys! Miksi olen tekemässä mitä olen tekemässä…

Tässä vaiheessa kannattaa siis kirkastaa omat tavoitteensa.

1. Mitkä ovat lyhyen aikavälin tavoitteita.

2. Mitkä ovat pitkän aikavälin tavoitteita.

Mietitään, että tarve on pudottaa painoa, jotta voi edistää omaa terveyttä. pohtia syyt miksi se on tärkeää itselle = Terveyden takia vai miksi? 

Tästä rakentuu helposti lyhyen aikavälin tavoite.

Vastaavasti, kun tavoite on saavutettu voi edetä pitkän aikavälin tavoitteeseen, eli opittujen muutosprosessin keinojen ja tapojen kautta hakea pysyvyyttä omaan hyvinvointiin liittyen ja pitää kilot kurissa…

Tavoitteita varten tulisi asettaa myös tavoitteet itse tekemistä kohtaan ja halutun päämäärän, tavoitteen mukaan.

Tässä tilanteessa taas valmentajan tehtävä on antaa niitä työkaluja käyttöön, jotta päästään eteenpäin prosessissa ja tukea ja motivoida päätöstä lähteä tekemään muutosta oman hyvinvoinnin suhteen!

4. Toteutusvaihe

Motivaatio kova, yli 100%. Tekeminen mallillaan. Kaikki sujuu kuin rasvattu. Tuloksia tulee ja elämä hymyilee.

Tässä vaiheessa on tärkeää tukea ihmistä kohti pysyvämpään muutosta. Auttaa ihmistä samalla ymmärtämään, käsittelemään ja löytämään syyt sille miksi vanhaan tuttuun ja turvalliseen on niin helppoa palata ja miksi se vetää puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Vaarana kun on että ihminen palaa aikaisempaan käyttäytymiseensä.

Siksi tässä vaiheessa on erityisen tärkeää tukea muutosta, antaa sopivia työkaluja käyttöön ja auttaa ihmistä myös ymmärtämään miten niitä sovelletaan omaan elämään sopivalla tavalla! Lisätä käytännössä bensaa liekkeihin, että prosessi etenee tekemisen / toteutuksen kautta hyvin eteenpäin.

5. Ylläpitovaihe

Tekemisen ja oppimisen kautta asioista voi muodostua lopulta uusi musta.= Uusia tapoja toimia.

Ylläpitovaiheessa on tärkeää, että pystyttäisiin pitämään kiinni opituista tavoista myös silloin, kun arjessa, elämässä tapahtuu muutoksia. Niitähän meillä kaikilla riittää. Silti sitä pitäisi syödä, muistaa liikkua ja levätä jne.

Siksi tärkeää miettiä niitä tilanteita jotka ovat ns. ”vaaran-paikkoja” ja joissa on vaarana palata takaisin vanhaan elämäntapaansa. Pystyä siis pitämään yllä uusia opittuja malleja toimia omassa elämässään tilanteessa kuin tilanteessa.

Helposti palataan askel taakse repsahduksen tai repsahdusten kautta. Voidaan joutua hakemaan vauhtia suunnitteluvaiheesta ja kompassia korjata tai palata toteutusvaiheeseen jolloin käydään taas tuumasta toimeen napakammin.

Tosin repsahdukset ovat nekin täysin inhimillistä, normaalia, eikä siihen kuole.. sitten vain pitää suunnata kompassia uudelleen ja jatkaa matkaa juuri sinne minne oli menossa!

6. Repsahdusvaihe

Repsahdus on sitä, että palataan takaisin vanhaan toimintamalliin. Niitä sattuu etenkin heikkoina hetkinä!

Väsymys, elämän kiemurat ja kaikki se.

Ei ole mikään ihme, että ote välillä saattaa lipsua!

Elämäntapamuutoksissa ”repsahdukset” ovat siksi yleisiä ja ennemmin sääntö kuin poikkeus!

Kuuluvat osaksi prosessia. Näin niihin pitäisi osata suhtautua.

Kyse on oppimisesta.

Repsahduksia sattuu, mutta fiksu voi ottaa niistä oppia. Kaikki, kun aina voi opettaa meille jotain? Siksi jos haluaa ottaa opikseen repsahduksista, niin voi sitten tulevaisuudessa tehdä asioita toisin, että repsahduksilta voi paremmin välttyä!

Repsahdus ei siis ole epäonnistuminen vaan keino oppia uutta!

Jos et kaadu ikinä – et voi oppia kävelemään!

Lapsi? Montako kertaa lapsi kaatuu, kunnes jalat kantavat? Aika monta tai vastaavasti antaako lapsi periksi, jos ei heti opi ajamaan polkupyörällä.

Dieetti, pikadieetti ja ihmekuuri

Dieetti ei etene muutosprosessin kautta, eikä edes ymmärretä tai ajatella koko  prosessia. Hätäillään ja sinkoillaan hätiköiden kuin lammas tarhassa jonne susi on tullut.

Mennään suoraan harkintavaiheesta toteutusvaiheeseen ja unohdetaan käytännössä tärkeät muut vaiheet. Sitten pamahtaa suoraan lopullinen niitti, eli vaihe 6. Repsahdus ja sehän oli homma sitten siinä…

KYSYMYS:

Kannattiko pikadieetti tai äärimmilleen viety laihdutusyritys?

Pysyivätkö kovalla työllä tehdyt tulokset?

Menikö käytetty aika hukkaan? 

Jos tykkäsit tekstistä – jaa se ihmeessä. Voit myös vapaasti kommentoida!

Tsekkaa palveluni tästä… PALVELUT

Vuosi 2018 – epäonnistuminen ja onnistuminen

Vuosi 2018 – epäonnistuminen ja onnistuminen

Uusi vuosi 2019

Vuosi on vaihtumassa ja monet lopettavan menneen vuoden vuosi-kertomusten-, tarinoiden ja raporttien tekemiseen. Usein saa nähdä ja lukea päivityksiä siitä,  kuinka ihmisillä on kaikki ollut, niin mahtavaa, täynnä onnistumisia, upeita hetkiä – ties vaikka mitä. Kuka uskaltaa sanoa – nyt muuten mokasin – tein virheen ”käsi ylös” sen merkiksi – tapahtui epäonnistuminen.

Somen kautta eläminen

No tätähän se sosiaalinen media on nykypäivänä. Some on täynnä itseään toistavia asioita ja paljon pelkkää pinnallista pintaliitoa elämän mahtavuuksista. 

Siitä miten hemmetin hienoa kaikki on nyt! Ihmiset elävät somen, eli ruudun kautta. Mennään vaikka konserttiin ja keskitytään nauhoittamaan video.

Läsnä tässä ja nyt..

Huomio voi kiinnittyä itse nauhoittamiseen – ei musiikkiin ja koko tilanteeseen – missä ollaan. Surullista sitä kautta, että läsnäolo voi heikentyä ja moni asia jäädä huomiotta. 

Toki sitten video on muisto ja on kiva jakaa kavereille kokemuksia. Ei siinä pahaa ole – mutta tästä voi seurata kuitenkin se negatiivisuus – että monet ihmiset alkavat jäljitellä tätä samaa.

Tämä voi jo itsessään aiheuttaa paineita, odotuksia ja mielikuvan – elämän tulisi olla tietynlaista – että se olisi hyväksyttävää ja jos en tee jotain ja jaa sitä – elämää ei ole. 

Mustavalkoista tai sitten ei?

Toisaalta – kukapa alkaisi jakamaan mitään negatiivista elämästään? Ainakaan kovin helpolla, saati kertomaan ”epäonnistuin”.

Kertoa omista haasteista, vastoinkäymisistä ja kuinka moni asia onkin mennyt kirjaimellisesti päin sitä ”minne ei aurinko paista” tai jos paistaa siihen tarvitaan taskulampun valo…

Ei! Päinvastoin kaikki saadaan helposti näyttämään ihan muulta ja todellisuus voikin olla jotain muuta?

Tästä voi moni ihminen helposti ajatella, että meneekö mulla jotenkin huonommin kuin vaikkapa naapurin Pekalla tai Liisalla?

Pekka ja Liisa jakavat säännöllisesti niitä ”ihkuja” lomakuvia, taas siltä upealta rantalomalta. Elämä on täynnä juhlia, autoja, vaatteita ja ehostamista – sen on kyllä pakko olla kuin pelkkää elokuvaa – ilman huolen häivää…

Myönnettäköön rehellisesti – Olen itse syyllistynyt tähän samaan aikoinaan.

Saanut samalla osakseni kateutta ja selkään puukottamista. Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole mustavalkoisia ja monella asialla on puolensa.

Miten menee?

Mennyt vuosi 2018 on ollut omalla kohdalla yksi haastavammista. Olin vuoden aikana useasti umpikujassa ja mietin, että miten tästä kaikesta selviän?

Muutaman asian suhteen mietin, että laitanko kokonaan hanskat naulaan – mutta ei!

Perusluonteeni on sellainen, että jos tuulee vastaan – menen kovempaa sitä tuulta päin.

Olen keitetty monessakin eri sopassa, joista ei nyt sen enempää tässä.  Elämäni ei ole koskaan, ole ollut mitään ruusuilla tanssimista.

Kaikesta on kuitenkin aina selvitty.

Olisiko luovuttaminen ollut vaihtoehto elämässä? Kyllä sekin voi olla ratkaisu, joskus se voi olla jopa viisasta – kuin pakolla tai väkisin yrittää.  

Itse haluan kuitenkin katsoa ne pelikortit, jotka tilanteessa annetaan ja kohdata vastoinkäymiset silmästä silmään.

Epävarmuus, hermostuneisuus ja pelko voivat yrittää vallata mieltä. Näissä tilanteissa voi kuitenkin miettiä niitä hetkiä, kun jokin asia on onnistunut. Se voi lujittaa uskoa – selviän tästäkin! 

Jokainen epäonnistuu, joskus

Voisi sitä helpommallakin päästä, mutta ei! Meistä jokainen tekee virheitä elämässä, osa meistä tekee niitä useamman kerran. Jokainen epäonnistuu yhden, kahden ja osa meistä sen 100 kertaa. 

Kukaan ei ole täydellinen – se on hyvä muistaa. Itse en ole ainakaan vielä sellaista ihmistä tavannut. 

Jokainen meistä epäonnistuu pakosti – yhdessä jos toisessa asiassa. Virheistä kannattaa kuitenkin ottaa opikseen . Oppia, joskus myös katsoa peiliin ja yrittää olla toistamatta samaa virhettä uudelleen. 

Epäonnistuminen rikkaus piilee juuri tässä – jotta voi kehittyä ja mennä eteenpäin? Silloin epäonnistuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Henry Ford 

Juttelin salilla yhden asiakkaani kanssa treenin lopuksi. Asiakkaani kertoi, että Henry Ford onnistui vasta kuudennella kerralla, kun yritti.

Sitä ennen ei onnistuttu niin kuin oli ajatellut. Luovuttiko Henry Ford? Ei luovuttanut, vaan käänsi epäonnistumiset mahdollisuudeksi kohti muutosta. 

Sanotaan, että positiivisuus on avain kaikkeen ja toinen asia on se, että uskoo itseensä vain kovasti, niin voi onnistua. 

Meneekö tämä lopulta näin?

Rehellisyyden nimissä – kuinka moni tämän allekirjoittaa? Meillä on tässä maailmassa ja monen ihmisen omassa elämässä, niin  moni asia päin mäntyä – että.. 

Tämä on kylmä fakta ja totuus – miksi pitäisi kaunistella? 

Uutisista  saa lukea päivittäin… ongelmia ja haasteita riittää. Ei vain minulla, vaan yleisesti kaikilla, enemmän tai vähemmän.

Haasteet elämässä

Olen kohdannut tänä vuonna haasteita yhden jos toisenkin kerran, omassa elämässäni. Saanut samalla seurata vierestä monen ihmisen kohdalla täysin samaa.

Siitä on kaukana se, että lennetään ympäri maailmaa ykkösluokassa, työ ja arki sujuu kuin vettä vain.

Rahaa tulee ikkunoista ja ovista niin, että ei edes pysty istumaan wc-istuimelle. Velat ovat saatavia ja treenataan fitness-elämää 24/7. 

Keho timmi ja silti elämä yhtä juhlaa. Perheidyllistä ja unelma-kumppanista puhumattakaan. 

Näinkin voi olla ja sehän on vain hienoa jos niin on! Siitä on taas turha olla myöskään kateellinen tai katkeroitua, jos jollain on jotain. 

Mitä olen oppinut? Elämässä on rajat ja rajallisuus. Voit joutua tekemään kovaa työtä, että pääset huipulle – mutta hetkessä se kaikki voidaan viedä ja voit pudota alas yhtä nopeasti – kuin mitä sinne pääsit… 

Kysymys onkin – mikä on lopulta minkäkin arvoista? Tiedätkö mitä se on sinun kohdalla – itse olen alkanut oppia tätä. 

Vuosi ja sen opetukset

Oli haasteellinen vuosi ja epäonnistuin, tein virheitä. Kuitenkin kaikesta löytyy hyvää jos haluaa nähdä sen hyvän? 

Asiat voisivat aina olla huonommin monessa suhteessa. Sitä voi helposti alkaa kiinnittää vain liikaa huomiota siihen mikä on pielessä omasta mielestä, mikä ei onnistu kuten toivoisi jne. 

Ja sitten kuitenkin – moni asia voi olla juuri nyt todella hyvin. Haluaako sen nähdä? Vai antaako juuri kaiken vallan sille muulle..

Olen oppinut ja opetellut arvostamaan sitä mikä on hyvin juuri nyt tässä hetkessä. Elämän pienissä asioissa. Olemaan niistä kiitollinen. 

Oppinut sen, että mikään ei lopulta ole itsestään selvää ja sellaisena ei kannattaisi mitään pitää. 

Vuosi 2018 hyvät asiat

Vuodessa on hyvää ollut, että saan tehdä sitä työtä jota haluan tehdä, missä olen hyvä ja mihin itselläni on edelleen paloa.

Treenaan ihmisiä ja voin auttaa monissa eri-asioissa.

Vuosi 2018 mahtuu monia hienoja onnistumisia ja tarinoita. Nämä tarinat ovat samalla itsellekin onnistumisia.

Ihmisten takia lähdin aikoinaan Personal traineriksi. Siksi tätä työtä olen tehnyt nyt jo yli 5 vuoden ajan. Tänä vuonna paukahti samalla 5 vuotta yrittäjänä täyteen. Yksi onnistuminen sekin.

Yrittäminen ei ole helppoa Suomessa. Eikä muutenkaan, koskaan. Välillä kaikki tähän liittyvä kiemura ja koukero on yhtä tervanjuontia jne. 

Väliajatuksena tähän liittyen

Harmi, kun yksityinen Personal trainer on vaikea toimia esimerkiksi kaupallisella kuntosalilla. Moni pelkää, että vien niiltä asiakkaat ja toki niin teenkin.

Erikoista tässä on vain se, että eivät näe sitten sitä, että tuon myös asiakkaita salille. Mielestäni jokaisella treenaajalla pitäisi olla päätös valita ohjaajansa. Jos sitä ei omalta salilta löydä – niin keneltä se on pois, jos treenaaja saa mieluisan opettajan? 

Työ jolla on merkitys

Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta sitten on taas muutamia asioita, mitä tekisin nyt toisin, jättäisin tekemättä ja tekisin paremmin jne. Sanotaan, että ”oppia ikä kaikki” ja sanotaan ”kaikella on tarkoituksensa”..

Olen myös oppinut lepäämään enemmän – että jaksan ja voin olla vahvempi versio itsestäni. Olen oppinut ymmärtämään, että lopulta minä olen se,  joka kantaa vastuun omasta hyvinvoinnista. 

Jos minä sakkaan – en voisi auttaa toisia, kuten haluan asioiden olevan. 

Vauhtisokeus ja Burn-out

Muutama vuosi sitten tuli pienoinen vauhtisokeus omaan tekemiseen liittyen ja yritin aivan liikaa.

Liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja kun luonne on nuorempana ollut se, että innostuu todella herkästi niin on ollut vaikea sanoa ei, kiitos ei nyt.

Sokaistuin siis omalle tekemiselle ja poltin itseni loppuun. 

Muutama ihminen tästä kyllä sanoi, mutta en halunnut kuunnella heitä. Oliko kyseessä sitten oma ylpeys, tyhmyys, hulluus, yksinkertaisuus vai mitä se oli – en kuitenkaan halunnut kuunnella.. ja mitä seurasi epäonnistuminen. Korostan tätä sanaa nyt tässä, mutta…

Hyvyyttä

Tässä vuodessa erityistä hyvää on ollut se, että elämässäni on mukana ihminen, joka istuu tuossa vieressäni.

En ole varmasti aina mikään maailman helpoin ihminen, mutta tuossapa tuo vain istuu edelleen.. Se onkin nyt tärkeintä ja olen siitä kiitollinen.

Vuoden aikana, erilaiset elämän aallot, tuulet ja sitä kautta haasteet näkyivät omassa liikkumisessa.

Treenaamisen liekki ja motivaatio laskivat. Onneksi asia on nyt toinen ja ”normaali” kipinä liikkumiseen on taas löytynyt.

Liikunta on aina ollut se kanava,  joka on mahdollistanut kaiken. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkisen jaksamisen elämässä! Jos on ollut vaikeaa olen treenannut. Jos on vieläkin vaikeampaa olen treenannut taas lisää.

Takana on melkoinen vuosi

Yksi haasteellisimmista muutaman asian ja epäonnistuminen takia, mutta kuitenkin samalla kertaa hyvin opettavainen ja osaan kääntää tilanteen kyllä oikeaan suuntaan ja voitoksi!

Lopulta ehkä tarvitsin tätä kaikkea, jotta voin oppia ja nähdä. Koen, että tämä on kasvua itseni suhteen ja jotta voin kehittyä. 

Epäonnistuminen, että voin olla parempi ihminen ja mennä eteenpäin elämässä. Jos ei koskaan tapahdu yhtään epäonnistumista, tai ei mokaa, tee virhettä missään – ei voi koskaan myöskään onnistua!

Kiitos kaikille menneestä vuodesta!

Erityisesti niille ystäville ja kavereille jotka ovat jaksaneet tsemppata eteenpäin!

Tuokoon vuosi 2019 eteeni epäonnistumisia, mutta samalla kertaa onnistumisia.

Olen valmis – anna tulla vain – hyvää uuttavuotta 2019

Tutustu palvelut tästä

Tästä takaisin etusivu