Tuntuuko, että stressi vaanii nurkan takana kuin nälkäinen leijona?
Olet kiireen keskellä, juokset palavereista treeneihin ja sieltä suoraan iltapalan ääreen – ja mieli huutaa ylikierroksilla.
Stressin merkit voivat olla petollisia ja tunnistaminen on kuin yrittäisi bongata kameleonttia betoniviidakossa. Entä jos oppisit näkemään merkit ennen kuin ne muuttuvat jättiläisaalloksi, joka kaataa veneesi?
Stressinhallinta ei ole vain hengittämistä paperipussiin paniikin hetkellä tai kalliiden terapeuttien varailua, kun olet jo kriisin partaalla. Kyse on arjen pienistä teoista ja oivalluksista, jotka saavat kuorman kevenemään. Mennään siis suoraan asiaan!
Tunnista kehosi SOS-signaalit: Milloin stressi kolkuttaa ovella
Stressi ei aina kilju megafoniin, vaan hiipii paikalle hiljaa. Aluksi saatat vain huokaista syvään vähän useammin kuin tavallisesti.
Ehkä hartiat alkavat tuntua kivikovilta tai huomaat purevasi hampaita yhteen öisin. Heräiletkö kolme kertaa yössä kuin taskulampun valoon hätkähtänyt citykettu?
Vastatessasi kyllä, stressi on jo hiipimässä kulisseissa.
Fysiologiset merkit: Syke nousee, hengitys tihenee, lihakset kiristyvät. Kehosi reagoi, vaikka mielesi yrittäisi vakuuttaa, että kaikki on hallinnassa. Toisin sanoen, kehosi tietää paremmin – kuuntele sitä.
Mielen merkit: Unohdatko, mitä aiot sanoa, tai aloitatko kolme tehtävää yhtä aikaa, saamatta mitään valmiiksi?
Sekasorto mielessä on kuin varoitusvalot lentokentän kiitoradalla: pysähdy, ota hetki, hengitä.
Tunnepuolen hälytykset: Hermostutko, kun joku vie viimeisen kahvikupin tai räjähtääkö mielesi, jos juna on minuutin myöhässä?
Ärtyisyys ja kärsimättömyys ovat kuin stressin punaisia varoitusvaloja.
Muista: Jos tarkkailet kehoa kuin Sherlock Holmes, saatat huomata näitä hiljaisia vihjeitä. Pienet, toistuvat levottomuudet ovat kehosi SOS-hätähuutoja. Vaan miten reagoida ajoissa ennen kuin stressi muuttuu täysimittaiseksi katastrofiksi?
Reagoi heti: Älä odota, että taivas putoaa niskaasi
Moni meistä kuvittelee, että stressin helpottamiseen tarvitaan joogaretriitti Balilla tai vähintään yksi maailmanympärimatka.
Oikeasti asian avain on pienissä, arkisissa teoissa. Yksi muutos kerrallaan. Tarvitset vain muutaman nopean vinkin, jotka toimivat arjen hätätilanteissa.
Hengitä – oikeasti. Kyllä, kuulostaa naurettavan yksinkertaiselta, mutta tee se oikein. Pysähdy hetkeksi ja vedä ilmaa keuhkoihin syvään, kuin olisit juuri voittanut ilmaiset konserttiliput. Hengitä ulos hitaasti.
Tee tämä viisi kertaa peräkkäin, ja tunnet, miten mieli rauhoittuu kuin laiska kissa aurinkoisella ikkunalaudalla. Hengitys on kuin sisäänrakennettu rauhoittava mekanismi, jonka unohdamme arjen hullunmyllyssä. Ota tauko.
Tiedätkö, mikä tappaa enemmän unelmia kuin epäonnistuminen? Väärät prioriteetit ja tauoton suorittaminen. Pidä mikrotaukoja, vaikka se tuntuisi mahdottomalta keskellä kiirettä.
Pomodoro-tekniikka on nerokas: työskentele 25 minuuttia keskittyneesti ja pidä sitten viiden minuutin breikki. Näiden minitaukojen aikana mielesi saa hengähdystauon ja aivosi kiittävät sinua lisääntyneellä luovuudella ja paremmalla keskittymiskyvyllä.
Aseta rajat. Opettele sanomaan “EI” ilman syyllisyyttä.
Kyllä, se voi olla vaikeaa, mutta rajojen asettaminen on kuin laittaisi turvavyön, ennen kuin lähdet matkalle. Säästyt siltä vaaralliselta kyydiltä, jossa suistut stressin syövereihin, koska yritit miellyttää kaikkia muita paitsi itseäsi. Mieti, mikä on oikeasti tärkeää, ja luovu kaikesta muusta.
Pienet muutokset – Stressipallo talttuu yhdellä iskulla
Ajattele näin: Jos stressi on jättimäinen vuori, et kaiva sitä pois yhdellä lapiollisella. Kuitenkin jokainen pieni askel tekee kuormasta kevyemmän. Tässä muutama helppo mutta tehokas tapa keventää taakkaa.
Aamurutiinit: Käynnistä päiväsi voittajana. Aamu voi määrittää koko päivän sävyn. Sen sijaan, että nappaat kännykän heti herättyäsi ja ahmit sähköpostit ja somepäivitykset, kokeile rauhallisempaa lähestymistapaa.
Tee jotain pientä, mikä antaa sinulle voittajan fiiliksen: juo lasi vettä, venyttele tai istu hetki hiljaisuudessa. Viritä itsesi rauhalliselle ja keskittyneelle taajuudelle heti aamusta.
Liiku: Keho ja mieli kiittävät Liikunta on paras stressilääke, jota ei voi ostaa apteekista. Et tarvitse tuntikausien treeniä – jo kymmenen minuutin kävely voi tehdä ihmeitä.
Askel askeleelta kehosi kiittää sinua endorfiineilla ja mielesi kirkastuu kuin aurinko pilviverhon takaa. Valitse liikuntamuoto joka tuo iloa: tanssi, jooga, uinti tai vaikka hulavanteen pyöritys olohuoneessa.
Rutiinien voima Ihminen rakastaa rutiineja, vaikka emme aina sitä myönnä. Rutiinit antavat elämälle rytmin ja varmuuden. Voit luoda rauhoittavia iltarutiineja, kuten kirjan lukeminen tai meditaatio, jotka auttavat sinua laskeutumaan päivän hektisyydestä kohti levollista unta.
Silloin kun mieli tietää, mitä odottaa, se ei hypi joka suuntaan kuin päämäärätön kaninpoikanen.
Huolehdi mielestä kuin parhaasta ystävästäsi
Stressinhallinta ei ole vain fyysisten oireiden suitsimista. Se on myös mielen lempeää huoltoa. Psyykkinen hyvinvointi rakentuu siitä, miten puhut itsellesi ja millaisia ajatusmalleja vaalit.
Pysähdy ja kyseenalaista ajatuksesi. Stressi ruokkii itseään katastrofisilla ajatuksilla.
“Mitä jos kaikki menee pieleen?”
“En ikinä ehdi saada tätä valmiiksi!”
Silloin kun tällainen ajatus pulpahtaa mieleen, kysy itseltäsi: Onko tämä oikeasti totta?”
Usein pelkäämme asioita, jotka eivät ole vielä tapahtuneet – ja eivät ehkä koskaan tapahdukaan. Opettele tarkkailemaan ajatuksiasi kriittisesti, mutta lempeästi. Vältä vertailua kuin ruttoa.
Sosiaalinen media on vertailun miinakenttä
Näemme vain muiden kiillotetut huippuhetket ja vertaamme niitä omiin arkisiin hetkiimme. Tämä vertailu ruokkii stressiä ja riittämättömyyden tunnetta. Muistuta itseäsi: näet vain toisten parhaita paloja, et kulissien takaista arkea. Keskity omaan matkaasi ja siihen, mitä voit tehdä itsesi hyväksi tänään.
Kehitä kiitollisuuden taitoa. Kiitollisuus voi olla paras ase stressiä vastaan.
Silloin kun mielesi tuntuu kuormittuneelta, pysähdy hetkeksi ja mieti kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Ei, niiden ei tarvitse olla suuria asioita: hyvä kahvikuppi, lämmin peitto tai ystävän lähettämä hauska viesti riittävät. Kiitollisuus siirtää huomion pois puutteista ja murheista siihen, mikä on hyvin tässä hetkessä.
Nauru ja huumori – Stressin pahimmat viholliset
Huumori tekee elämästä kevyempää. Se on ilmainen, rajaton voimavara, joka tekee jopa vaikeimmista päivistä siedettäviä. Katso vaikka YouTubesta typerä kissavideo (ei kissat eivät ole typeriä, video voi olla), joka hauskuuttaa.
Naura itsellesi. Naura elämälle. Nauru on superase, joka saa stressin säikähtämään ja karkaamaan vähin äänin.
Olet tärkein investointisi. Lopuksi muista:
Joskus pienet muutokset ovat suurimpia sankaritekoja. Ei tarvitse lähteä vuorille etsimään elämän syvintä tarkoitusta, vaan aloita kotoa. Ota aikasi, hengitä ja anna itsellesi lupa nauttia elämästä. Sillä, jos et sinä pidä huolta itsestäsi, kuka sitten?
Tartu siis hetkeen, ja tee stressistä vanha ystävä, jonka tiedät kyllä käsitellä.
Ilmaiset oppaat treeniin ja ruokavalioon naisille ja miehille
Usein kysyttyä tunnista ja taltuta stressi ajoissa
1. Miten tunnistaa, että stressi on alkanut vaikuttaa kehoon ja mieleen?
Stressi alkaa usein hienovaraisesti: univaikeuksina, ärtyneisyytenä, väsymyksenä ja keskittymiskyvyn heikkenemisenä. Fyysisesti se voi näkyä päänsärkynä, hartiajännityksenä, ruoansulatusongelmina tai sykkeen kohoamisena. Kun nämä merkit jatkuvat, on aika pysähtyä – ennen kuin keho pakottaa siihen.
2. Mikä ero on hyvässä ja pahassa stressissä?
Hyvä stressi (eustressi) motivoi, lisää keskittymistä ja saa aikaan toimintaa. Paha stressi (distressi) taas uuvuttaa ja vie hallinnan tunteen. Ero syntyy palautumisesta: jos keho ja mieli eivät saa palautua, hyväkin stressi muuttuu kuormittavaksi ja alkaa heikentää hyvinvointia.
3. Miten stressi vaikuttaa suorituskykyyn ja palautumiseen?
Korkeat stressihormonitasot (kuten kortisoli) heikentävät unta, estävät lihasten palautumista ja lisäävät rasvan kertymistä. Pitkittyessään stressi lamaannuttaa immuunijärjestelmää ja voi johtaa ylikuntoon. Stressinhallinta on siis myös fyysisen suorituskyvyn kulmakivi.
4. Mitä käytännön keinoja auttaa hallitsemaan stressiä arjessa?
Tärkeintä on rytmittää päivä niin, että palautumishetkiä syntyy. Lyhyet tauot, ulkoilu, syvähengitys, kevyt liike ja riittävä uni laskevat stressitasoja tehokkaasti. Myös ravinnon laatu ja säännöllinen syöminen tukevat hermoston tasapainoa. Kun arkeen sisältyy rauhallisia hetkiä, stressi ei pääse kasaantumaan.
5. Miten liikunta auttaa stressin hallinnassa?
Liikunta vapauttaa endorfiineja, jotka lievittävät jännitystä ja parantavat mielialaa. Kevyt ja säännöllinen harjoittelu rauhoittaa hermostoa, mutta liian intensiivinen treeni voi lisätä stressiä, jos palautuminen jää vajaaksi. Tasapaino on avain – liikunta on paras stressilääke, kun se tukee eikä uuvuta.
6. Miten valmentaja voi auttaa stressin tunnistamisessa ja hallinnassa?
Hyvä valmentaja huomaa muutokset ennen kuin asiakas itse: palautumisen hidastumisen, motivaation laskun ja ylikuormituksen merkit. Valmennus voi auttaa löytämään oikean rytmin työn, levon ja harjoittelun välille sekä tukea kokonaisvaltaista stressinhallintaa.
Tiedätkö, mikä on se kaikkein vähiten arvostettu hyvinvoinnin osa-alue? Se on psyykkinen palautuminen – mielesi oma latauspiste, jota ilman koko järjestelmäsi alkaa yskiä.
Tuntuuko, että mielesi on ylikiehumispisteessä kuin kattilallinen pastavettä? Työpaikalla sähköpostit pommittavat sinua tauotta, kotona odottaa loputon lista tekemättömiä askareita ja vapaa-ajalla pitäisi vielä jaksaa treenata, nähdä ystäviä ja ylläpitää edes jonkinlaista sosiaalista elämää.
Ei ihme, että tuntuu siltä, että päässäsi pyörii nonstop-ralliajo.
Miksi psyykkinen palautuminen on tärkeää mielen ja kehon terveydelle?
Mietit palautumista, ehkä ensimmäisenä mieleen tulee urheilijoiden lihashuolto ja lihasten lepo. Tosiasia on, että mieli tarvitsee palautumista vähintään yhtä paljon kuin keho.
Kuvittele hetki, että mielesi on kuin älypuhelin. Jos pidät kaikki sovellukset auki 24/7 ja näytön kirkkauden täysillä, akku hyytyy alta aikayksikön.
Sama pätee mieleesi. Ilman psyykkistä palautumista mielesi alkaa lagata ja pian sinulta ei löydy virtaa edes tärkeimpiin asioihin, kuten nauramiseen, luovuuteen tai johdonmukaiseen ajatteluun.
Miksi psyykkinen palautuminen on niin tärkeää?
Aivosi eivät ole kone. Ne ovat elävä, sähköinen verkosto, joka tarvitsee taukoja prosessoidakseen ja organisoidakseen päivän tapahtumat. Ilman riittävää palautumista stressihormonit, kuten kortisoli, jylläävät kehossasi jatkuvasti.
Tämä voi aiheuttaa kaikenlaista kivaa: unettomuutta, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä ja lopulta jopa vakavampia terveysongelmia. Jos et lataa mieltäsi, kehosi maksaa siitä hintaa.
Kuinka työ ja arki vaikuttavat psyykkiseen jaksamiseen?
Ajatellaanpa hetki modernia arkea. Monelle meistä työ voi olla kuin pingispallo, joka pomppii jatkuvasti kahden ajatuksen välillä. Puhelin soi, sähköpostit tulvivat ja Slack-viestit kilisevät – kaikki huutavat huomiotasi. Jos et ole työpaikalla, kotona odottaa toinen työvuoro: perheen aikataulut, kauppareissut ja se ikuisesti tyhjä jääkaappi.
Arkesi on täynnä pieniä, jatkuvia stressitekijöitä, jotka eivät välttämättä tunnu suurilta, mutta kasaantuvat ajan mittaan kuin huomaamatta. Työ ja arki imevät psyykkiset voimavarat tehokkaasti.
Usein kyse ei ole vain työmäärästä, vaan myös siitä, että olemme jatkuvasti “päivystystilassa”. Tämä tarkoittaa, että mieli on aina valppaana – kuin yliviritetty hälytysjärjestelmä, joka skannaa ympäristöä siltä varalta, että joku vaatii huomiotasi.
Mitä tapahtuu, kun hälytysjärjestelmä on päällä ympäri vuorokauden? No, siinä käy niin, että mielesi väsähtää. Pian huomaat, että et pysty keskittymään, sinua ärsyttää pienimmätkin asiat ja luovuus on yhtä kadoksissa kuin lompakkosi silloin, kun olet myöhässä bussista.
Vinkit miten voit antaa mielellesi tilaa levätä
Miten sitten ladata mieltä? Tässä muutama vinkki, jotka eivät vaadi viikon joogaretriittiä tai kallista mindfullness-kurssia.
Aloitetaan yksinkertaisista asioista.
1. Kalenteroi lepohetket
Kyllä, luit oikein. Jos voit kalenteroida palaverit, lasten harrastukset ja viikonlopun menot, miksi et kalenteroisi myös psyykkistä lepoa?
Aina sanotaan, että “aika on rahaa”, mutta totuus on, että aika on tärkeämpää kuin raha. Varaa itsellesi päivittäin 15–30 minuuttia, jolloin teet jotain, mikä ei liity työhön tai velvollisuuksiin. Tämä voi olla, vaikka kirjan lukeminen, meditointi tai vain kattoon tuijottaminen. Tärkeintä on, että et tee mitään tuottavaa.
2. Irrottaudu ruuduista
Mieti, kuinka paljon aikaa vietät ruutujen ääressä – puhelin, tietokone, televisio. Ruutuaika on kuin piilostressin lähde, joka kuormittaa mieltäsi huomaamattomasti. Kokeile pitää edes yksi ruuduton hetki päivässä, jolloin keskityt johonkin konkreettiseen.
Ehkä voit lähteä kävelylle, kokata uuden reseptin tai vain istua hiljaisuudessa ja antaa ajatusten vaeltaa vapaasti. Aivosi kiittävät.
3. Anna itsellesi lupa olla tekemättä mitään
Oletko koskaan ajatellut, että laiskottelu voi olla hyve? Olemme niin tottuneita suorittamaan, että ajatus tekemättömyydestä tuntuu syntiseltä.
Psyykkinen palautuminen tarvitsee juuri sitä: tyhjiä hetkiä, jolloin mielesi saa levätä ja harhailla vapaasti. Tee siis palvelus itsellesi ja pidä laiskottelupäivä. Katso pilviä, mieti elämän tarkoitusta tai vain ole. Ilman suorituspaineita.
4. Luonto: mielen oma latausasema
Oletko koskaan huomannut, miten rauhoittavaa on olla luonnossa? Lintujen laulu, tuulen humina ja metsän tuoksu lataavat mieltäsi tehokkaammin kuin kymmenen kupillista kahvia.
Tutkimukset osoittavat, että jo 20 minuuttia luonnossa voi laskea stressitasoa huomattavasti. Ja ei, sinun ei tarvitse mennä viidakkoon tai kiivetä vuorelle – lähimetsä tai puisto kelpaa mainiosti. Kokeile tehdä luontokävely ilman musiikkia tai podcasteja.
Anna aivojesi prosessoida päivän tapahtumia omassa tahdissaan. Silloin kun et pommita mieltäsi jatkuvalla ärsyketulvalla, se saa tilaisuuden rauhoittua ja järjestäytyä.
5. Unen merkitys psyykkiselle palautumiselle
Jokainen tietää, miten raskaalta tuntuu herätä huonosti nukutun yön jälkeen. Unen puute ei vain tee sinusta ärtyisää ja uupunutta – se vaikuttaa suoraan psyykkiseen tasapainoosi. Unen aikana aivot “siivoavat” päivän aikana kertynyttä informaatiota ja nollaavat stressitasoa. Ilman riittävää unta aivot alkavat jumittaa, ja mielesi reagoi herkemmin negatiivisiin tunteisiin.
Mitä voit tehdä? Luo itsellesi rauhoittava iltarutiini. Sammuta kirkkaat valot, laita puhelin pois ja anna kehon ja mielen valmistautua uneen. Tee makuuhuoneesta rentoutumisen pyhättö, jossa ei mietitä työasioita tai päivän murheita. Muista, että uni ei ole ylellisyyttä – se on elintärkeää polttoainetta psyykkiselle palautumiselle.
6. Tietoisen läsnäolon taika
Mindfulness on nykyään trendisana, mutta ei turhaan. Tietoinen läsnäolo auttaa mieltäsi olemaan tässä hetkessä eikä huolehtimassa tulevasta tai märehtimässä menneitä.
Kokeile esimerkiksi hengitysharjoituksia tai meditointia. Kyllä, se voi aluksi tuntua siltä, että päässäsi pörrää enemmän ajatuksia kuin koskaan, mutta älä anna sen lannistaa. Harjoitus tekee mestarin ja jo viisi minuuttia tietoista läsnäoloa voi rauhoittaa ylikierroksilla käyvän mielen.
Luova tekeminen psyykkisen palautumisen välineenä
Tiedätkö, mikä voi olla paras tapa palautua psyykkisesti?
Anna itsesi olla luova. Ja ei, sinun ei tarvitse olla seuraava Picasso tai Ernest Hemingway.
Luova tekeminen voi olla mitä tahansa, mikä tuottaa iloa: piirtäminen, kirjoittaminen, tanssiminen tai käsitöiden tekeminen. Keskittyessä johonkin luovaan, mielesi siirtyy “tekemisen tilaan”, jossa huolet ja stressi unohtuvat. Se on kuin mielen oma pieni loma, jolta palaat virkeänä ja täynnä uusia ideoita.
Yhteisön voima
Sosiaalinen tuki psyykkisen palautumisen tukena. Oletko koskaan huomannut, miten hyvä keskustelu ystävän kanssa voi nollata stressitason?
Sosiaalinen tuki on psyykkisen palautumisen supervoima. Vaikka et olisi maailman sosiaalisin ihminen, jokainen kaipaa silloin tällöin ymmärrystä ja läheisyyttä.
Varaa aikaa ystäville, perheelle tai vaikka kollegoille – ja puhu suoraan, miten voit. Joskus jo pelkkä tunteiden purkaminen turvalliselle ihmiselle tekee ihmeitä.
Palautuminen ei ole heikkouden merkki. Joskus voi tuntua, että palautuminen on vain heikoille – eikö todellinen sankari jaksa vetää sata lasissa ilman taukoja? Totuus on, että todelliset sankarit tietävät, milloin on aika pysähtyä.
Psyykkinen palautuminen on voimavara, ei heikkous. Jos pidät itsestäsi huolta, mielesi kiittää sinua selkeydellä, luovuudella ja tasapainolla.
Pitämällä huolta aivojesi akusta, niin jaksat loistaa pitkälle. Anna siis itsellesi lupa palautua ja nauti siitä täysin siemauksin.
1. Mikä on psyykkisen palautumisen tärkein periaate?
Jatkuva kuormitus ilman taukoa johtaa ylikuumenemiseen. Palautuminen ei ole laiskuutta – se on osa suorituskykyä ja mielen huoltoa.
2. Miten psyykkinen ylikuormitus syntyy?
Kun kuormitusta tulee enemmän kuin palautumista. Tämä voi johtua työstä, univajeesta, stressistä, tai jopa liiallisesta liikunnasta.
3. Miten tunnistan, että olen psyykkisesti ylikuormittunut?
Väsymys, keskittymisvaikeudet, unettomuus, ärtyneisyys ja motivaation lasku. Keho ja mieli viestivät, että “akku on tyhjä”.
4. Miten psyykkistä palautumista voi tukea arjessa?
Uni, luonnossa oleminen, liike ja sosiaalinen yhteys. Nämä eivät ole ylellisyyksiä – ne ovat biologisia välttämättömyyksiä.
5. Miten valmennus voi auttaa palautumaan henkisesti?
Antti Rossin valmennus rakentaa kokonaisuuden, jossa treeni ja lepo kulkevat rinnakkain. Sisältää aina myös mentaalisia elementtejä ja psyykkisenvalmennuksen osa-alueita. Ei paineta kaasua, jos jarru on rikki, vaan rakennetaan vahvempaa huomista, kehoa ja mieltä. Valmennus opettaa kuuntelemaan kehoa ja hermostoa, ei vain kalenteria.
Tuntuuko, että elämää pitää suorittaa ja olla jatkuvasti sammuttamassa pieniä tulipaloja ja jauhesammutin lyö tyhjää. Osaatko pysähtyä? Sanoa ei ja painaa myös jarrua, kaasun lisäksi?
Muistatko mitä teit viisi vuotta sitten vai onko menneet viisi vuotta tuntuneet ohikiitävältä ajalta, jossa olet yrittänyt pysyä kaiken keskellä vain menossa mukana.
Tuntuuko elämäsi siltä, että huojut reunalla ja odotat koska tömähdät alas, eikä siellä ole ketään ottamassa sinusta koppia vaikka miten sitä toivoisikin. Ja vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Vähän kuten Portion Boys & Matti ja Teppokin laulaa “vauhti kiihtyy”…
Suoritatko siis yksinkertaisesti elämääsi? Tarvitseeko elämän olla suorittamista?
Asioita joutuu myös suorittamaan koska..
Elämässä on omat realiteettinsa, vastuut ja velvollisuudet. On olemassa asioita joita on vähän pakkokin suorittaa. On asioita joista emme nauti ja silti ne pitää vain tehdä..
Kodin siivous, työasiat ja projektit, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa jne jne. Ja siinä kaiken tohinan keskellä olisi vielä tärkeää muistaa kuka on tärkein, eli pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista.
Ainahan sitä voisi valita, että ”enpäs siivoa”, mutta kukapa sitä haluaisi elää kaaoksen keskellä? Joskus kuitenkin asiassa kuin asiassa ei tarvitse pyrkiä siihen 100% täydellisyyteen, sehän on mahdotonta jokaisen kohdalla, vaikka miten sitä haluaisi…
Jos taas on se The suorittaja / täydellisyyteen pyrkivä persoona,niin silloin toki voi olla vaikea tuntea tyytyväisyyttä juuri mistään vaikka siihen olisi syyt olemassa elämässä.
Suorittaminen kun voi mennä helposti överiksi, eli henki on vähän All In, kaikki peliin tai ei mitään! Ei vähempää, vaan täysillä, tai sitten ei lainkaan!
Arjen paineet!
Totuus monen ihmisen kohdalla on se, että elämä vie mehut. Työelämä, ruuhkavuodet voivat olla monen kohdalla hyvin kiireistä aikaa. Lopulta se voi olla todella raakaa peliä ja siinä pitäisi sitten pysyä vielä menossa mukana.
Sosiaalista mediaa kun selaa, niin monen elämä vaikuttaisi nopeasti vilkaistuna siltä, että sehän on melkein pelkkää juhlaa. Täydellisyyttä!
Mitäs minun pitäisi sitten olla? Tällainen mitä muiden ihmisten elämään kuuluu voi saada erityisesti suorituskeskeisen ihmisen triggeröitymään voimakkaasti ja jopa miettimään, että tässähän pitää alkaa tehdä enemmän, että voin saavuttaa saman kuin nuo muut ihmiset.
Tuoltahan se elämän pitää näyttää, että voin olla onnellinen. Vai onko onnellisuus kuitenkaan siitä kiinni?
Tässä piilee se kuuluisa suomalainen kateus. Jos naapurilla on hienompi auto mersu pihassa, niin eihän se nyt sovi. Pitää pistää paremmaksi.
Auta armias, jossa sillä naapurilla vaikka sattuu olemaan hieno vene ja sehän kävi äsken ulkomaillakin.
Osittain kyse voi olla kateudesta, mutta sitten helposti vertailemalla omaa elämäänsä toisten elämään, niin soppa ja ketjureaktio on valmis..
Sitten se aah, täydellinen joulukin. Jopa kaksi kuukautta aikaisemmin valmistautumista siihen, että kaikki voisi olla juuri täydellistä.
Kaikki paine ja muu, se on vaan pakko tehdä… ilman ajatusta siitä, että jaksanko ja haluanko minä oikeasti lopulta tätä juuri näin?
Ei siis voi olla tyytyväinen, kuin vasta sitten kun on enemmän, paremmin ja loisteliaasti. Voiko sitä kaikkea koskaan saavuttaa, vaikka miten suorittaisi?
Normaali suorittaminen Vs. överi suorittaminen!
Ihminen kohtaa läpi elämänsä haasteita, joista yrittää selvitä. On myös asioita, joita voi joutua suorittamaan, kuten saada koulun päättötyö valmiiksi, työprojekti tai vaikkapa on valmistautunut pitkään johonkin urheilukilpailuun, ja sitten hommat onkin hoidettu ja lopputuloskin ollut hyvä!
Siitä minkä eteen on ollut valmis tekemään työtä ja suorittamaankin asioita palkitsee sitten lopulta ja mikä fiilis siitä tulee, kun voittaa ja ylittää itsensä!
Vastaavasti se joka ylisuorittaa, ei tällaisia tunteita pääse kokemaan, koska eihän se mikään riitä! Ylisuorittaja, kun ei ole tyytyväinen siihenkään.
Ylisuorittaja vain tekee, kun on vähän ”pakko” tai ”pitää” nyt tehdä… ihan vaikkapa sen takia, että elämän kuuluisi olla tietynlaista ja se ei ole muuten mahdollista, kuin tekemällä ja yrittämällä entistä enemmän.
Sehän ei vain riitä, että asiat tekee riittävän hyvin, e vaan ne kaikki pitää tehdä ”vähintään” täydellisesti ja jopa sen ylitse.
Mieti ja pohdi!
Voi jopa olla, että ylisuorittaja ei ole täysin varma siitä miksi tekee mitä tekee? Kenen takia ja miksi? Tällöin kyllä elämä menee juuri niin, että vauhti vain kiihtyy ja elämä voi tuntua siltä, että elämä on pelkkää suorittamista.
Riippumatta siitä mitä tekee.
Tavallaan tästä kasvaa oravanpyörä. Pitää olla sitä ja tätä, pitää menestyä elämässä, pitää olla aineelliset asiat kunnossa, koulussa pitää olla vähintään se 10 oppilas, työssä pitää olla uraputkessa, harrastukset, arki, elämä, lomat, täydellinen parisuhde, täydellinen puoliso, lapset, sosiaalinen elämä jne…
Eikä tässä yhtälössä ole sijaa inhimillisyydelle, virheille, epäonnistumisille, jotka kuitenkin ovat osa meitä..
Oravanpyörä on valmis ja mikä se siellä vaanii? No burn out! Ihan vakavissaan riskit on kovat ja jos vaatii itseltään jatkuvasti enemmän ja enemmän ja jos mikään ei riitä, mikään ei tuota tyytyväisyyden tunnetta, niin onko sekään elämisen arvoista elämää?
Vauhti kuitenkin kiihtyy ja elämä on juoksua pikakelauksena läpi. Pysähtymässä ja miksi? Siksikö, että voisi olla kuten se naapuri tai somessa seuraama julkkis?
Mitäs jos se ei olekaan se oma juttunsa, mitäs jos se kaikki onkin vain pintaa, feikkiä, eikä edes todellisuutta ja silti sitä kadehtii, haluaisi samaa.
Kuka voi alkaa ylisuorittamaan?
Lopulta kuka tahansa meistä. Kuitenkin ihmisillä, jotka ovat hyvin tunnollisia asioissa ja haluavat saada asiat hyvin maaliin on riski, että asiat voivat viedä mennessään ja lähteä tekemään velvollisuuden tunteesta enemmänkin.
Pyrkiä juuri siihen täydellisyyteen. Ihminen voi odottaa ja vaatia itseltään enemmän kuin omat voimavarat edes riittäisivät. Kuitenkin asiat nähdään ja ajatellaan joko tai ajatteluna. Tätä samaa suorituskeskeisyyttä voi ”harrastaa” sitten lopulta missä tahansa asioissa elämässä.
Myös terveydenkin ja itsensä panostamisen suhteen. Se on joko tai, joko minä syön nyt terveellisesti tai sitten en lainkaan, joko minä liikun nyt täysillä tai sitten en liiku lainkaan.
Käytännössä puuttuu se kultainen keskitie, tie joka vie lopulta pitkälle ja antaa myös nautintoa elämään onnistumisten kautta.
Lapsuuden malli ja kokemukset!
Taustalla voi olla kovaa vaativuutta itseä kohtaan ja se voi juurtaa juurensa jo sieltä lapsuudesta asti, kun vanhemmat ovat halunneet, että meidän pikku Pertin tulee menestyä elämässä parhaalla mahdollisella tavalla.
Toki kukapa ei sitä omille lapsilleen haluaisi ja kannustaisi oikeaan suuntaan, mutta jos vaativuudentaso on lyöty tappiin jo nuoresta alkaen niin siitä voi olla vaikeaa päästä myöhemmin aikuisuuden iällä eroon.
Saati, että jos on joutunut kokemaan, että ei riitä sellaisena kuin on, että se riittävyys tavallaan ansaitaan tekemisen kautta, oma paikka, arvostus ja hyväksytyksi tuleminen. Mutta tämäkin on taas ihan inhimillistä, kukapa sitä ei haluaisi tulla hyväksytyksi?
Mutta ihminen tulee lopulta hyväksyä sellaisena kuin se ihminen on!
Suorittamisen malli on voitu periä myös vanhemmilta, jotka ovat painaneet sumussa menemään. Ympäristö vaikuttaa. Ihminen hakeutuu helposti jo alituisesti sellaisten ihmisten seuraan, joilla on samoja arvoja, toimivat samoin, saman henkisyyttä jne.
Oma lukunsa tähän vielä perfektionistit, jotka vaativat itseltään jatkuvasti, sekä muiltakin täydellisyyttä. Se osataan myös tuoda hyvin esille asioissa.
Näissäkin osalla saattaa olla takana vaativa persoonallisuus, joka on häiriö. Tässä tilanteessa ihminen oirehtii joustamattomuutena, vahvana kontrollin tarpeena, perfektionismina.
Asiat tehdään tällöin pilkuntarkasti ja kaikki pitää olla koko ajan kontrollissa ja pienintäkään erhettä ei sallita, poikkeamat sotkevat koko kuvion tällaisen ihmisen mielessä, mutta kukapa sitä pystyisi vaikuttamaan kaikkeen, kontrolloimaan kaikkea ympärillään tapahtuvaa ja elämää muutenkaan.
Suoritatko sinä asioita?
Tunnetko, että teet asioita omasta halustasi ja tahdostasi vai tuntuuko sinusta siltä, että sinun on PAKKO vain tehdä nyt näin?
Miksi teet asioita? Näin vain kuuluu tehdä vai että riittäisit itsellesi ja toisille ihmisille?
Koetko, että olet onnellinen, kun saat paljon aikaan vai olisitko onnellisempi jos saisit keventää tahtia?
Miten suhtautuisit itseesi, jos uskaltaisit olla suorittamatta vähemmän, pitäisitkö silti itsestäsi?
Haluanko minä oikeasti sitä mitä muut? Onko minun pakko olla kuin muut? Halu vrt. pakko! Niillä on lopulta todella iso ero. Aidosti jos jotain haluaa niin sitten kannattaa miettiä miten sen voi saavuttaa…
Suorittaja taas miettii, että tuokin asia on pahasti pielessä ja sen eteen nyt pitää pakolla tehdä!
Tasapainoinen ja riittävän hyvä!
Mitä mielessä liikkuu? Mitä tunnet? Sanotaan, että tunteet ja tunne ei valehtele. Koska olet viimeksi osannut pysähtyä ja miettinyt aidosti, miten sinulla menee? Miten sinä voit? Miltä elämäsi vaikuttaa juuri nyt? Mitä sinä haluat ja tarvitset?
Jos on välillä kiirekin, se on normaalia. Jos elämä tuntuu hyvältä ja se tuottaa nautintoa kaiken kiireen keskellä, hyvä niin! Silloin asioita ei tarvitse olla välttämättä muuttamassa, jos ei koe niin!
Elämästä, arjesta ja siitä mitä tekee tulisii pystyä nauttimaan, elämään hetkissä ja olemaan onnellinen.
Elämä ei tulisi olla pelkkää pakkoa, pakko tehdä sitä ja tätä ja tilanteita, jossa omat tunteet vedetään matonalle täydellisyyteen pyrkimisen kustannuksella.
Jos teemme jatkuvasti kaikkea ja yritämme kaikkea, mikä on täysi mahdottomuus, niin siinä tilanteessa tulisi osata hieman höllätä tahtia ja osata ostaa aikaa itselleen.
Mahdollisesti laskea rimaa, joka voi olla jo nykyisyydelleen riittävän hyvällä tasolla, eikä vetää rimaa äärimmäisyyteen näkemättä sitä, että “Hei, mullahan on tässä asiat aika kivasti ilman, ett..”
Olisi hyvä tasapainottaa arkea tekemisen ja palautumisen välille. Opetella huomaamaan, että enemmän ei ole aina parempi, vaan vähemmän voi olla joissain tilanteissa sitäkin parempi tai ainakin yhtä hyvä!
Eroon suorittamisesta!
Usein ihminen, jolla on heikko itsetunto voi yrittää vahvistaa omaa itsetuntoaan tekemisen kautta. Hakea onnistumisen tunteita ja kokemuksia tekemisestä. Siihen liittyy se, että haluamme tykätä itsestämme ja kokea, että riitän itselleni.
Uskaltaako sitä olla vain ihan vaikkapa tekemättä mitään, edes hetken? Vai kokeeko, että aika ja elämä valuu hukkaan, jos en ole koko ajan tekemässä jotain?
Voisiko sitä silti tykätä itsestään yhtä paljon?
Se mitä muilla on, niin se on niin. Siksi ei pitäisi koskaan verrata omaa elämäänsä muiden elämään liittyen, vaan uskaltaa elää itsensä näköistä elämää. Tavallaan päästää irti kaikista kahleista ja vapauttaa itsensä olemaan sitä mitä on ja kuka todella on.
Se kuitenkin vaatii sen, että uskaltaa myös kohdata itsensä ja pysähtyä. Se vaatii sen, että alkaa miettiä mihin se kaikki aika lopulta menee? Sen kaiken voi kirjata ylös.
Kirjata ylös miltä haluaisi elämänsä näyttävän ja olevan?
Mitä arvostaa elämässä?
Mikä on oikeasti tärkeää
Mihin haluaisi aikansa käyttää?
Voisiko sitä oppia nauttimaan elämän pienistä hetkistä ilman, että sen tarvitsee olla jotain ultimaattisen kliimaksin hakemista?
Voisiko sitä oppia kokemaan arjessa, jos sitä hyvää oloa? Eiköhän niitäkin asioita tapahdu jokaisen päivässä useita kertoja päivittäin?
Mikä lisää onnellisuutta? Ne voivat olla jopa todella pieniä juttuja, mutta sitten, kun suorittaa, niin kaiken keskellä se kaikki voi helposti unohtua…
EI, on EI!
Joskus on myös hyvä sanoa EI! Ja opetella sanomaan EI! Itsensä ja oman elämänsä takia.
Vaaditko siis itseltäsi enemmän kuin mitä odotat ja vaadit muilta?
Elämä ei ole kuin Hollywood elokuva jossa on kaikissa tapauksissa se nätti loppu. Kuitenkin jos kaikki menee hyvin, energiaa riittää, ihminen pärjää, menestyy ja tykkää tekemisestä, eikä tunne tarvetta, että jokin on vinossa, niin se suotakoon hänelle. Jos arvot ovat sen mukaiset niin antaa mennä vain….
Silti kenellekään ei varmasti tekisi pahaa pysähtyä säännöllisesti ja miettiä omaa elämäänsä ja mitä se lopulta on?
Kun olemme saaneet elämän lahjan, niin sitten on valittavana se miten sen käyttää.
Mitä sinä tarvitset voidaksesi olla onnellinen ja voida hyvin?
Ole siksi armollinen itseäsi, muita kohtaan – ole lempeä itsellesi ja arvosta sitä kuka olet. Arvosta ainutlaatuista elämääsi!
1. Miksi moni meistä suorittaa elämää huomaamattaan?
Koska olemme oppineet, että arvo mitataan tekemisellä, työllä, opiskelulla ja itse suorituksella – riippumatta mitä se on? Lepo, hiljaisuus ja pysähtyminen tuntuvat hukatulta ajalta – vaikka ne ovat juuri sitä, mitä keho ja mieli tarvitsevat.
2. Miten tunnistaa liiallisen suorittamisen merkit?
Jos lepo aiheuttaa syyllisyyttä, tekemättömyys ahdistaa tai kalenteri on aina täynnä – olet jo suorittamisen kierteen sisällä.
3. Miksi pysähtyminen on tärkeää kehitykselle?
Kasvu vaatii tilaa. Kun pysähdyt, annat mielesi ehtiä mukaan. Palautuminen ja oivallukset tapahtuvat hiljaisuudessa, ei kiireessä.
4. Kuinka valmennus voi auttaa irti suorittamisesta?
Pt Antti Rossin valmennusmallissa rakennetaan rytmi, jossa palautuminen on osa ohjelmaa – ei poikkeus. Keho kehittyy vasta kun mieli saa hengittää ja kehon hermoston kuormitus palautuu.
Oikea liikunta on tärkeää painonhallinnan kannalta
Hyötyliikunta ylläpitää ja edistää terveyttä. Toisinaan työ-, perhe, ja arkielämän keskellä ei aina tuntuisi löytyvän aikaa lähteä liikkumaan ja jumpalle. Monella ihmisellä on sitten verukkeita ja syitä miksi ei voisi liikkua? Niitä syitä löytyy varmasti yhtä paljon kuin mitä ihmisiäkin on olemassa.
Osa näistä syistä, kuten: ”minulla on liian vähän aikaa”, on kuitenkin usein tekosyitä. Suurimmalla osalla meistä varmasti löytyisi aikaa se 1 h viikossa.
Saman ajan helposti käyttää, vaikka netissä surfailuun tai televisiota katsellen. 2h viikossa voidaan jo saada tehokkaita tuloksia aikaan.
Monipuoliseen liikuntaan ei vaadita mitään ihmeellisiä laitteita, liikuntapaikkoja tai edes ulos lähtemistä. Kotonakin voi harrastaa monipuolisesti liikuntaa, vaikka kotitreeniohjelman merkeissä.
Kuitenkin jos tuntuu ettei ole aikaa, niin hyötyliikunnasta on apua tällaisissa tilanteissa! Hyötyliikuntaa voi kertyä päivittäin jopa useita tunteja. Hyötyliikuntaa lisäämällä voi helposti lisätä omaa energian kulutusta ja näin helpottaa painonhallintatavoitteisiin pääsemistä.
Tavoitteena olisi, että hyötyliikuntaa harrastettaisiin päivittäin 30 minuuttia. Tällä on tutkimusten mukaan havaittu olevan positiivia vaikutuksia aineenvaihduntaan, verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin, yleiseen hyvinvointiin, työssä jaksamiseen jne. Kaiken liikunnan ei tarvitse tapahtua kerralla, vaan vaikkapa 10 minuuttia kerrallaan pitkin päivää. Tämä pitää jo hienosti terveyttä yllä.
Arkiaskareet osana hyötyliikuntaa
Arkiaskareiden merkeissä kotona tulee helposti liikuttua tehokkaasti. Kotona siivoaminen, imurointi, luuttuaminen, ruohonleikkaaminen, lumityöt, autonpeseminen, halkojen hakkaaminen jne. ovat kaikki tehokasta hyötyliikuntaa. Koiran omistajat voivat tehdä joskus totuttua pidemmän koiran ulkoilutuslenkin.
Kerrostalossa asuvat voisivat joskus kävellä portaat alhaalta ylös käyttämättä hissiä. Samalla tässä yhdistyy tehokas porrastreeni pakaralihaksille 😉
Kaikki lapsiperheelliset tietävät, että lapsilla on vilkas mielikuvitus ja he ovat hyvin kekseliäitä. Aikuinen voi hyödyntää tässä liikunnallisia mahdollisuuksia yhdessä lasten kanssa. Mene lasten leikkeihin mukaan. Samalla annat lapsillesi arvokasta aikaa yhdessä olemisen merkeissä.
Lähikauppaankin voi lähteä kävellen, jos ostoksia ei tarvitse tehdä paljon. Kaupassa voi valita ostoskorin kärryn sijaan. Näin tulee kulutettua enemmän energiaa tavaroita kantamalla, kuin helposti niitä työntämällä.
Suurempia ostoksia tehdessä hyper-marketissa autoa ei aina tarvitse jättää ihan kaupan oven eteen vaan jättääkin sen kauemmas. Kauppakassien kantaminen kauempana odottavaan autoon on sekin hyötyliikuntaa, joka kuluttaa mukavasti energiaa.
Itse tykkään lisäksi usein kotona televisiota katsellessa venytellä ja huoltaa itseäni. Samalla tässä yhdistää kaksi rentouttavaa asiaa. Ennen kuin möin kuntopyöräni enemmän sitä tarvitsevalle, poljin usein kuntopyörällä katsellessani televisiosta sarjoja ja elokuvia.
Hyötyliikuntaa työssä
Työmatkoihin voi helposti yhdistää hyötyliikunnan. Kävele tai pyöräile työhön. Yksi mahdollisuus on nousta bussista pysäkkiä aikaisemmin kuin normaalisti ja kävellä loppumatkan jalkaisin. Kun kävely ei innosta voi ajatella vaihtoehdoksi pyöräilyä. Pyöräily on tehokasta verenkierto-, liikunta- ja tukielimistölle parantaen myös hapenottokykyä.
Paljon istumatyötä tekevä voi harrastaa hyötyliikuntaa työpäivänään niin, että nousee vaikka tunnin välein hetkeksi seisaalleen työpäätteensä äärestä.
Seisominen kuluttaa enemmän kaloreita kuin istuminen ja tekee samalla hyvää koko kehon toiminnalle ja lihaksistolle.
Työpäivään voi lisäksi yhdistää kaiken tekemisen ohella lyhyen venyttely hetken. Samalla kun energiaa saadaan virtaamaan tasaisesti pitkin kehoa, saadaan keskittymistä ja ajatteluakin tehostumaan. Työpaikallakin voi hissin sijaan käyttää portaita.
Hyötyliikunnan harrastaminen kannattaa 😉 Se toimii hienosti painonhallinnan ja kaiken muun liikunnan tukena!
1. Miksi hyötyliikunta on tärkeää painonhallinnassa?
Koska se lisää energiankulutusta ilman, että keho kuormittuu liikaa. Arkiaktiivisuus on painonpudotuksen todellinen perusta.
2. Kuinka paljon hyötyliikuntaa tarvitaan?
5000-10 000 askelta päivässä tai noin 60 minuuttia reipasta liikkumista arjessa on erinomainen tavoite. Tärkeintä on jatkuvuus.
3. Miten yhdistää hyötyliikunta ja kuntosaliharjoittelu?
Salitreeni kehittää lihasta, hyötyliikunta ylläpitää kulutusta. Tee salitreeni 2–3x/vko ja lisää päivittäistä aktiivisuutta työmatkoilla, kotona ja ulkona.
4. Onko hyötyliikunta yhtä tehokasta kuin treeni?
Yksinään ei, mutta yhdessä ne ovat paras yhdistelmä. Hyötyliikunta pitää aineenvaihdunnan aktiivisena myös treenien välissä.
5. Mitä hyötyliikunnan muotoja kannattaa suosia?
Kävely, portaiden käyttö, pihanhoito, siivous, pyöräily, lumityöt – kaikki kuluttavat energiaa ja tukevat painonpudotusta.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi, verkkosivustomme käyttää evästeitä tallentaakseen ja/tai käyttääkseen laitetietoja. Hyväksymällä kaikki evästeet annat meille mahdollisuuden käsitellä tietoja verkkokaupan ja ota yhteyttä lomakkeen kautta, sekä sivuston selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tällä sivustolla. Välttämättömillä evästeillä varmistamme sinulle sivuston luotettavan ja turvallisen toiminnan ja näkyvyyden.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön. Yhteydenottopyyntö, verkkokauppa ostoskori ja tilauksen käsittely, vahvistusviestit sähköpostitse ja maksuttomien oppaiden vastaanottaminen.
Asetukset
Teknisen tallennuksen avulla varmistetaan sivuston toiminta ja käyttökokemuksen parantaminen. Asetusten, kuten kielen tai ulkoasun, säilyttäminen käyttäjän seuraavia vierailuja varten. Tietojen tallentaminen istuntohallinan ja turvallisuuden parantamiseksi.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei voida käyttää tunnistamaan sinua.
Sisältö ja markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen, sisällön ja mainosten kohdentamista varten tai käyttäjän toiminnan seuraamiseksi verkkosivustolla. Tämä on tärkeää turvallisuuden, kehittämisen ja palvelun laadun takaamiseksi. Lisäksi tätä tietoa voidaan käyttää vastaavanlaisen sisällön tuottamiseen verkkosivustoilla.
