Kun Fitness herättää suuria tunteita!
Fitness – Kaiken pahan alku ja juuri?
Someen pulpahtaa aina aika-ajoin mielipiteitä Fitness-urheilusta. Mielipide on usein joko vastaan tai puolesta, mustaa ja valkoista, joko tai. Lähinnä se, että onko fitness lainkaan terveellistä touhua nähnytkään, saati kestääkö fitness päivänvaloa?
Sinänsä hassua, että näin tapahtuu aina tasaisin väliajoin…
Keskustelu aiheeseen liittyen voi olla todella syyllistävää, leimaavaa, paheksuvaa ja ties vaikka mitä. Lisäksi ihmisille tulee jokin pakottava tarve avautua ja alkaa arvostella ihmisten ulkonäköä:
”Ylitreenattu pelle”,”broileri”
”Fitness pelle”
”Hitto mitä keikistelyä”
”Onkohan tuolla silikonien tilalle mitään aivotoimintaa”
”Itserakas narsisti”
Kommentit tulevat tuntematta ihmistä välttämättä lainkaan, kuin vain sen ulkokuoren mikä pomppaa verkkokalvoille.
Sitten toisaalla keskustellaan
”Fitness pilaa terveyden”, ”sallittu syömishäiriö” jne. Palaan näihin asioihin lisää tässä jutussa myöhemmin.
Kommentointi voi mennä suoraan kuitenkin melko henkilökohtaisuuksiin. Olen myös itse tästä osani saanut, mutta onhan se kiva ollut kuulla olevansa juuri ”ylitreenattu”. – Hah!
Fitness Expo 2014 – CBB -alle 175cm
Itseäni tällainen ei haittaa yhtään. Olen muutenkin aina ollut persoona, joka jakaa mielipiteitä ja sekin on ihan ok. Mielestäni sille tielle ei muutenkaan kenenkään meistä kannata lähteä, että alkaa miettiä mitä muut ajattelevat minusta, siitä mitä tekee, harrastaa tai kuka ylipäätään on. Yrittää alkaa mielistellä tai miellyttää muita siten. Sitä jos alkaa miettimään liikaa, eihän tässä voi tehdä mitään tai olla yhtään mitään.
Meillä jokaisella on kuitenkin oma elämä tässä ja nyt ja lopulta me itse kannamme vastuun myös kaikista teoistamme, sanoista ja valinnoista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei voi olla hyväkäytöksinen, asiallinen, kohtelias, muut huomioon ottava jne. Maailmaan myös mahtuu paljon eri mielipiteitä ja hyvä niinkin. Se on samalla sitä vapautta, mutta vapauteen kuuluu myös vastuunsa.
Palataanpas tähän asiaan
Sitä tässä asiassa en ymmärrä, että mistä tulee ihmisille yleensä tarve alkaa kommentoida kenenkään ulkonäköön liittyviä asioita yhtään mitenkään? Ulkonäkö on kuitenkin niin henkilökohtainen asia jokaiselle ja lopulta jokainen saa näyttää täysin siltä mille näyttääkään. Sehän ei kuulu lopulta kuin sille ihmisille itselleen.
Kenenkään kilot, vartalon muodot, malli, paino jne. ei tulisi ja pitäisi kuulua kenellekään.
Kehovapaus pitää kuulua kaikille, olipa sitten äärimmilleen trimmattu, laiha, isompi tai jotain siltä ja väliltä. Sama asiahan koskee myös seksuaalista suuntautuneisuutta jne. Antaa kaikkien kukkien kukkia sellaisena kuin ovat. Sen ei pitäisi ja saisi olla kenellekään ongelma.
Silti kuitenkin asioita paheksutaan negatiivisesti jne.
Mikä tarve, tunne, ajatus siellä kommentoijan taustalla mahtaa olla? Mistä ihmisten arvostelu tai se, että joku harrastaa jotain kumpuaa?
Tikunnokassa
”Fitness pilasi terveyden ja vei elämän”
Jossain luki kommentti siitäkin, että ”fitness kuuluu kaikille”, Noh, ei todellakaan kuulu kilpailumielessä, kuten ei myöskään muukaan urheileminen. Äärimmäisyyksiin vietynä kaikessa on omat lieveilmiönsä ja mahdolliset haitat, etenkin jos mennään ns. perse edellä katajaan!
Nekin asiat on aina syytä tiedostaa, mutta niihinkin kaikkeen voi pyrkiä vaikuttamaan fiksulla tekemisellä, valmennuksella ja ilman, että asioita yleistää kattamaan kaikkia kilpailijoita.
Jokaisella saa ja pitää myös olla mielipiteensä ja, että niiden takana voi sitten seistä. Arvostakaamme niitäkin.
On kuitenkin hassua, kuinka juuri tätä lajia nostetaan pöydälle koko ajan. Isossa roolissa on toki ulkonäkökeskeisyys, joka nyt vain liittyy fitnekseen. Onhan se myös osalla ihmisistä kauhistuttavaa, sekin on selvä.
Kyseessähän on arvostelulaji, jossa arvostellaan. Laji jossa arvostellaan ihmisen anatomiaa, rakennetta, symmetriaa, lihaksistoa, lihaksiston erottuvuutta, esiintymistä ja koko kokonaisuutta.
Lajiin kuuluu myös olla mahdollisimman rasvattomassa kunnossa. Toki fitness lajeilla/ sarjoissa on omat eronsa.
Esim. naisten bikini-fitneksessä ei tarvitse olla niin rasvaton kuin esim body-fitneksessä. Siinäkin on eronsa ja liiallisesta kireydestä ja liian alhaisesta rasva% sakotetaan!
Järkeä diettiin
Dieetti voi olla tapauskohtaisesti kovakin. Kuitenkin esim bikini-fitneksessä kunnon voi yleisesti saavuttaa paljon helpommin vrt, muita sarjoja.
Toki mikään asia ei päde kaikkiin ja asioita ei voi yleistää, myös fyysiset ja henkiset ominaisuudet merkitsevät paljon.
Miesten kohdalla asia onkin sitten jo eri, ja esimerkiksi classisessa kehonrakennuksessa on aina parempi mitä kireämpi on. Se vaikuttaa lihasten erottuvuuteen ja onkin yksi arvostelu kriteereistä.
Se, että saa itsensä kuntoon vaatii sitten systemaattista ja usein useiden vuosien määrätietoista omistautumista. Se ei kuitenkaan vaadi sitä, että pitää elää, olla askeettinen. Se ei vaadi myöskään sitä itseasiassa dieetilläkään ollessa. Tämä on valitettavan monelle ajatus, joka tulee ensimmäisenä mieleen, että ”ei saa syödä mitään”.
Jos asia olisikin niin, että paremmuus mitattaisiin sillä:
-
Kuka treenaa eniten!
-
Kuka laihduttaa koviten ja vähimmällä ruualla!
Olisi paras!
Se ei ole niin ja ei pidä olla. Kyseessä, kun ei ole lopulta mikään laihdutuskilpailu. Niitä laihdutuskilpailujakin varmaan löytyy tästä maailmasta?
Jokainen, joka tietää asioista sen verran, niin keho vastustaa lihomista, mutta se vastustaa myös laihtumista. Jos liikutaan äärimmäisen paljon, vedetään kaikki ruoka ja kcal liian alas jne, niin mitä siitä seuraa? Kehon aineenvaihdunta ”sakkaa”, hidastuu ja rasvanpoltto loppuu. Sama, kun voi helposti tapahtua jo ihan normaalissa laihdutuksessakin, että keho adaptoituu hyvinkin äkkiä.
Sitten lisää liikuntaa, aerobista mielen ja määrin, liian vähän syömistä. Melkoinen noidankehä voi olla valmis ja henkistä kanttia koetellaan todella rajusti. Tällä tarkoitan sitä äärimmäisyyksiin viemistä ja lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin toivottu ja sitten ei mikään ihme, jos kynttilä palaa väärästä päästä ja kaikki olikin lopulta kurjaa ja kokemus tuntuu ikävältä. Ikävää lähinnä, että se kaikki into, halu, mielenkiinto kääntyy sitten negatiiviseksi.
Vai voisiko asiaa miettiä sittenkin niin, että mitä tästäkin voi oppia ja ajatella asiaa, että on yhtä kokemusta rikkaampi omassa elämässään? ”Tulipahan kokeiltua tämäkin asia, niin ei tarvitse jossitella?”
Palaute ja viestintä!
Näissä tilanteissa jokaisen kilpailuun valmistautuvan urheilijan kannattaisi kommentoida, kertoa valmentajalle miten menee, missä mennään jne. Lopulta kuntoon pääseminen on yhteispeliä parhaimmillaan, vaikka iso vastuu ja merkitys jää toki tästä kaikelle urheilijalle itselleen. Kuitenkin liiallinen fanaattisuus on eri asia kuin omistautuminen.
Sama toistuu kyllä sitten laji kuin laji, jos tavoitellaan huipulle pääsemistä. Vuorovaikutus on tärkeässä roolissa puolin, jos toisinkin.
Voiko Fitness olla hieno laji?
Kyllä voi ja onkin sitä! Itse olen aina ihaillut lihaksikkaita ihmisiä omalla tavallaan. Siinä on jotain primitiivistä ja sopivan alkukantaistakin. Lisäksi voima on aina kiinnostanut ja ihallut sitä voimaa mitä monelta löytyy. Onhan se hurjaa, että keho voi näyttää kuin kreikkalaiselta veistokselta, jos sitä arvostaa.
Olenhan itsekin kilpaillut, trimmannut itseäni jne. Aika ajoin on tavoitteeni tehdä sama uudelleen, jos mahdollista.
Itselleni Fitness edustaa terveyttä, hyvää oloa ja vointia omassa kehossaan, liikunnallisuutta, terveellistä ravitsemusta, itsestä huolehtimista ja sopivaa määrätietoisuutta elämässä, asennetta ja tavoitteellisuutta ja kyllä, siitä myös pidän kiinni.
Tiedän, että kun dieetti etenee ja lähestyy kohti kilpailua, niin matkalle mahtuu kaikkea, eikä aina välttämättä niitä helppojakaan päiviä. Urheilu kuitenkin on aina urheilua, mutta se tekeekin siitä niin siistiä ja ainakin itselleni tavoittelemisen arvoista.
Eikä sen pidä ja tarvitse helppoa ollakaan. Miksi pitäisi?
Voiko yleensäkään mitään asiaa saada ilmaiseksi, näkemättä sen eteen mitään vaivaa, työtä?
Mahdollisesti joutuu tekemään kompromisseja, luopumaan jostain ja kokemaan myös sopivaa epämukavuutta, joka sekin voi olla positiivista enemmin kuin kielteistä.
Sama koskee lopulta ihan kaikkea. Jos joku ihminen haluaa parantaa vaikkapa omaa hyvinvointiaan, mutta ei ole valmis ponnistelemaan sen asian eteen ja nähdä sopivaa vaivaa, niin se voi jäädä saavuttamatta.
On hyvä huomata, että tämä on minun mielipiteeni ja oma kokemus asioista.
Toki meillä miehillä on omat eronsa naisiin verrattuna näissä asioissa, kuten me ihmiset olemme muutenkin omalla tietyllä tavallaan joissakin samanlaisia, mutta kuitenkin onneksi niin erilaisia!
Onko Fitness urheilua?
Fitnestä ei kaikissa tapauksissa pidetä myöskään urheiluna. Usein siksi, että se lopputulema nähdään siellä lavalla, kun esitellään omaa kehoaan ja ns. tehdyn työn jälkeä.
Kuitenkin työtä on tehty jokaisen kunnon ja lihaksen eteen etenkin kuntosalilla. Treenattu ja yritetty kehittää omaa fysiikkaansa haluttuun suuntaan. Kyykkyjä, maastavetoa uudelleen ja uudelleen. Se työ tehdään siis salilla ja lopputulos näkyy lavalla. Se on kyllä lopulta melkoisen raakaa työtä, kovaa treeniä ja vieläpä ilman glitteriä.
Samoin monessa muussakin lajissa. Nyrkkeilyssä harjoitellaan tiivisti, voidaan joutua dieettaamaan, pudottaa painoa, että saadaan paino haluttuun painorajaan, mahdollisesti jopa vedättämään painoa painovedolla aika rajusti, lopuksi ja sitten lopputulos on nähtävillä kehässä.
Juoksija voi harjoitella pitkään, että juoksee 100m mahdollisimman kovaa jne. Body Sheimataanko näitä urheilijoita sitten? Pidetäänkö asioita epäterveellisinä vai minä?
Fitness ja mitä ottaa huomioon?
Elämässä on aina sekin mahdollisuus, että kaikki voi sairastuttaa, myös urheileminen niin henkisesti kuin fyysisesti. Mitä tapahtui esim Mika Myllylälle ja monelle muulle, kun putosi tyhjän päälle. Näitä tarinoita riittää. Aina, kun tekee niin siihen voi liittyä sekin riski, että ns. floppeja tulee.
Esteettiset lajit ja yleisesti muutenkin painoluokka-lajit, niin niissä kaikissa voi olla mukana myös riski sairastua esimerkiksi syömishäiriöihin ja tämä ei käsitä pelkästään fitnestä. Kamppailulajit, tanssi, luistelu, voimistelu, ratsastus jne.
Muuttuva ulkomuoto voi myös olla monelle todella raju henkisesti. Ensin on tavallaan oman elämänsä kunnossa ja sitten, kun palaa takaisin syömään enemmän ja hyvä myös palata normaalimpaan kehonkuvaan, niin se voi olla henkisesti raskasta.
Monelle voi olla rajua se, että joutuu arvosteltavaksi niinkin herkän alueen, kuin oman kehon ja kehokuvan suhteen? Tärkeää olisi tiedostaa, että minuus ja se kuka olen ihmisenä ei ole kuitenkaan riippuvaista nyt tästä tilanteesta jne. ja että minua ei arvostella ihmisenä kuka olen muuten.
Epäonnistumisten kohtaaminen?
Urheilussa kuten myös elämässä joutuu kohtaamaan epäonnistumisia, halusipa sitä tai ei. Se on iso osa urheilua ja lopulta vain yksi voittaa. Niihinkin pitäisi valmistautua, vaikka aina kun kilpailee, voittamaan pitää lähteä!
Dieetillä jos dieetilläkin, kun joutuu näkemään nälkää, niin se voi myös vaikuttaa mieleen, että sitten kun pääsee kisasta, niin pistääkin kaiken ihan ranttaliksi, syödään käytännössä kaikki mitä irti lähtee.
Nämäkin asiat pitäisi tiedostaa ja keskustella läpi valmentajan kanssa tilanteen niin vaatiessa. Myös hyväksyä asiat, kuten ne ovat, että tämä on nyt vain yksi etappi tässä.
Hyvänä asiana Suomessa on, että nykyisin koulutetaan erikseen Fitness-valmentajia ja on monia muitakin yliopistotason coutseja joilla on vankkaa osaamista ja historiaa muutenkin urheilemisesta takana. Koulutus takaa aina paljon ja myöskin sen, että laatua löytyy ja pahimmilta ylilyönneiltä voidaan näin välttyä.
Näen tässä tärkeässä roolissa hyvän ja toimivan valmennuksen ja etenkin kuuntelemisen tärkeyden. Kerrotaan omista ajatuksista, tunteista jne. Vaikea sitä muuten tietää kenenkään ja ei se valmentajakaan ole mikään ajatustenlukija.
Itse en tee Fitness-valmennuksia. Olen jättänyt ne asiat ihan toisille ihmisille. Aikoinaan kyllä tein ja muutaman urheilijan kohdalla saavutettiin ihan hyvää menestystä, esim. SM3 jne. Autoin myös muutamaa kehonrakentajaa ravintoasioissa, joista toinen nappasi SM kultaa aikoinaan.
Koen, että minulla on enemmän annettavaa elämäntapamuutoksiin liittyen, voimavalmennukseen, ravintovalmennukseen ja kehonmuokkaukseen liittyen. Toki työkaluja saa kaikkialta myös fitneksestä omaan käyttöön ja niitä voikin hyödyntää fiksusti sitten. Itselle fitness on kiva harrastus, joka antaa enemmän kuin ottaa!
Uskaltaako sitä Fitnessiä nyt sitten harrastaa?
Voiko ja uskaltaako fitnestä sitten harrastaa ja vieläpä kilpailumielessä? No miksei uskaltaisi, jos haluaa mitata omia rajojaan fitneksessä, pää on mukana ja jalat maassa. Valmennus toimii jne.
Tiedän paljon erittäin hyviä ja osaavia valmentajia Suomesta ja myös ulkomailta, joille myös urheilijan henkinen jaksaminen on tärkeää kilpailuun valmistautuessa. Asioita voi vain tehdä niin monelle eritapaa. Samahan se on koko liikunta-alan suhteen. Melkoinen seurakunta ja monenmoista toimijaa mahtuu mukaan.
Se on näissä on vain sitten aina harmi, että kuten fitness tai mikä tahansa, niin helposti ne huonot kokemukset leimaavat kaikki harrastajat samaan koriin tai valmennusta tekevät.
En sano, että fitness kilpailumielessä on helppoa. Se ei ole sitäkään ja kuten jo totesin ”pitääkö sen ollakkaan?”. Fitness ei myöskään kuulu kaikille, eikä se sovi kaikille kilpailumielessä.
Fitness voi olla myös monelle elämäntapa ja sitä se onkin ja jos joku haluaa sitä harrastaa niin suotakoon se hänelle. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään ja lopulta jokainen saa harrastaa mitä haluaa, olla kuka haluaa ja elää juuri sellaista elämää kuin itse katsoo parhaaksi. Etenkin jos se tekee onnelliseksi, niin mikäs sen parempaa!
-Antti Rossi
#fitness #fitnessurheilu
Jos tykkäsit tekstistä, jaa se ihmeessä. Voit myös vapaasti kommentoida!
Tsekkaa palveluni tästä… PALVELUT
Fitness voi olla fiksua touhua, kun sen toteuttaa fiksusti! Linkki virallisille Suomen Fitnessurheilu sivulle.
Muista myös ilmaiset ladattavat treeni- ja ruokavaliot miehille ja naisille.
Lue seuraavaksi
UKK: fitness herättää suuria tunteita
1. Miksi fitness ja treenaaminen herättävät niin voimakkaita tunteita?
Koska fitness jakaa mielipiteitä ja se ei ole vain liikuntaa — se koskee identiteettiä, ulkonäköä ja itsensä riittävyyttä. Kun keho muuttuu, myös minäkuva ja tunteet muuttuvat. Siksi kehonmuokkaus on aina myös samalla mielenmuokkausta.
2. Onko väärin, jos ulkonäkömotivaatio ohjaa treeniä?
Ei. Se on täysin inhimillistä. Mutta jos treeni perustuu vain hyväksynnän hakemiseen tai vertailuun muihin, into muuttuu stressiksi. Kun tavoite muuttuu sisäiseksi — haluksi voida hyvin ja olla vahva — treeni palkitsee pysyvästi.
3. Miksi fitness voi tuntua joskus pakolta?
Koska kehoon ja ruokaan liitetään usein syyllisyys. “En saa syödä”, “mun pitää treenata.” Kun treeni muuttuu velvollisuudeksi, siitä katoaa ilo. Siksi tärkein taito on oppia kuuntelemaan itseään, ei vain ohjelmaa.
4. Miten löytää tasapaino kunnianhimon ja armollisuuden välillä?
Hyvä ohjelma huomioi kehityksen ja palautumisen. Hyvä valmentaja huomioi myös mielen. Armollisuus ei tarkoita löysyyttä — se tarkoittaa pitkäjänteistä, kestävää asennetta ja nähdä esteiden ylitse.
5. Miten Antti Rossin valmennus eroaa fitness-kuplasta?
Valmennuksessani puretaan fitnessin vääristymät ja keskitytään siihen, mikä toimii fysiologisesti ja psykologisesti. Ei “pakkoposetusta”, vaan tasapainoista treeniä, tuloksia ja tervettä mieltä – hyvällä fiiliksellä, joka on tuottanut Suomenmestareita.
