Kuluneiden 10 vuoden aikana fitness-urheilu ja eri lajien nousu on ollut huimaa. Liikuntakeskukset pullistelevat kävijöistä. Moni haaveilee nousevansa kilpalavoille.
Bikini fitness on noussut hetkessä yhdeksi suosituimmista fitness-lajeista. Olen itse treenannut tavoitteellisesti pitkään ja voin kutsua itseäni fitness urheilijaksi. Olen voittanut muun muassa 2023 Classic Body building Masters sarjassa SM-Kultaa.
(Ps. Alkuperäinen tekstini on kirjoitettu jo vuonna 2010 – päivitetty uudelleen vuonna 2023)
Fitness-urheilu, salilla käyminen ja se kilpaileminen on tosi hienoa, kunhan siinä vain pysyy järki mukana.
Fitness liikuntana voi olla parhaimmillaan terveyttä ylläpitävää ja edistävää ja samalla hyvin nautittavaa! Samalla se kehittää psyykkistä kapasiteettiä ja mahdollistaa monia hienoja kokemuksia elämässä.
Ainakin näin se on itsellä ollut. Ei pahaa sanottavaa. Sellaista sen pitäisikin mielestäni olla. Kuitenkin, jos asiat vedetään ääripäähän, fitneskin voi muuttua rakentavasta liikunnasta hajottavaksi. Liika on liikaa kaikessa ja ääripäät. Asioita voi kuitenkin toteuttaa niin monella tapaa.
Tasapainoinen tehokkuus!
Maanantaina A-Studiossa helsinkiläinen Tiia Willman kertoi oman tarinansa fitness-urheilun parissa. Ohjelma herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. (tämä juttu oli vuonna 2010)
Ohjelmassa Tiia kertoi fitness ihanteiden muuttuneen pakkomielteisiksi. Tiia treenasi kuukausien aikana liikaa, söi ja lepäsi liian vähän. Suhde ruokaan muuttui sairaalloisemmaksi. Tiia ei esimerkiksi uskaltanut syödä purukumia, koska pelkäsi siinä olevien kahden kalorin lihottavan.
Kilpaurheiluna fitness asettaa aina riman erittäin korkealle esteettisen kunnon suhteen. Lavakunnossa rasvaa ei saa olla ihon ja lihasten välissä juuri lainkaan.
Mielellään mahdollisimman vähän. Se on vain pelinhenki ja kuuluu lajin luonteeseen. Mitä kireämpi sen parempi. Tiedän, että osa ihmisistä karsastaa tätä ja pitää touhua mielettömänä – mutta suotakoon jokaiselle ajatuksensa.
Huippukunnon tavoittelu voi toki johtaa, etenkin naisilla syömishäiriön kaltaiseen tilaan.
Olen itsekin kilpaillut, joten ymmärrän Tiia tässä asiassa. Tavoitteet ja halu voittaa ovat kovat, niin sen eteen ollaan valmiita laittamaan koko keho peliin. “hinnalla millä hyvänsä”
Tiian tapauksessa tämä tarkoitti liikaa kaikkea. Helposti ihminen voi alkaa ajatella, että mitä enemmän liikuntaa ja mitä vähemmän ruokaa niin sitä kovempi kunto!
Määrä ei kuitenkaan koskaan korvaa laatua. Lisäksi dieetit, joissa vedetään kalorit aivan alas ja treenataan aivan liikaa – Usein lopputulos ei ole välttämättä paras.
Kyse ei ole siitä, kuka dieettaa koviten. Jos kyse olisi siitä, se ratkaisisi voittajan, mutta ei.
Dieetin ja koko matka on yksilölle aina erilainen kokemus. Meillä on erilaiset elämän tilanteet, psyykkiset voimavarat ja valmiudet.
Järki mukana
A-studion ohjelmassa urheilijoiden syömisongelmiin perehtynyt ravitsemusneuvoja Patrik Borg toi esille hyvin sen, että fitness urheilulajina ei itsessään ole ongelma vaan se, että liian moni harrastaja vetää itsensä liian koville. Huippukuntoon pääseminen vaatisi järkevää tekemistä pikkuhiljaa.
Patrik on muuten ollut aikoinaan kouluttamassa minua ravintovalmentajaksi – kiitos siitä. Patrik on yksi parhaimmista Suomalaisista ravinto-asiantuntijoista.
Itse olen tästä kyllä samaa mieltä Patrikin kanssa. Kaikki minulle heti nyt, asenne ei toimi fitneksessä tai muissakaan lajeissa.
Pitkäjänteisellä järkevällä harjoittelulla ja oikealla ravinnolla päästään ajan kanssa siihen huippukuntoon, jota on tavoiteltu. Asiaa voi miettiä, että koska on valmis ja onko kukaan hetkessä valmis huipulle? Se on oma matkansa ja kysymys on siitäkin – haluaako sen kulkea?
Yksilölliset tekijät, oikea harjoittelu, treenaaminen, ravitsemus, lepo sekä osaava valmennus, omistautunut valmentaja voivat nopeuttaa kehittymistä.
Valmentajan vastuu
Tiia kertoo edelleen ”Syömisongelmien myötä keho alkoi oireilla, mutta kisaan valmistautumista jatkettiin hampaat irvessä. Romahdus tuli heti kilpailun jälkeen”.
Urheilija, joka on uusi lajissa ja on dieetillä kohti ensimmäisiä kilpailujaan, ei välttämättä osaa tunnistaa kehon välittämiä hälytyssignaaleja tai kyseenalaistaa miksi mitäkin tehdään?
Sitten kuitenkin somessa nostetaan esille nämä asiat ja epäkohdat. Kyse on myös kuitenkin lopulta yksilön omista valinnoista ja jos keho on näännytetty, niin se on vain näännytetty ja lopputulos on mitä on.
Syitä löytyy tähän monia, mutta sellainen ikävä ja jopa turha osoittelu ja tökkiminen on mitä on. Moni ei välttämättä pysy annetuissa ohjeissa ja jopa “sooloilee” omiaan.
Sama asia voi kyllä olla pidempäänkin kilpailleiden kohdalla. Ravitsemuksen tärkeys korostuu erityisesti naisurheilijoiden kohdalla.
Liian vähän rasvaa, liian vähän kaloreita. Aineenvaihdunta hidastuu. Keho pyrkii lopettamaan laihduttamisen.
Hermosto kuormittuu. Keho stressaantuu. Kortisolitasot nousevat, mikä voi aiheuttaa kilpirauhasten toiminnassa häiriöitä. (Metabolic damage).
Kehon hormonaalisessa tasapainossa ja stressitasoissa, sekä aineenvaihdunnassa tapahtuu pakolla aina muutoksia. Se on selvä se ja joko sen hyväksyy. Kyse on lopulta taas urheilusta, kaikille ei sovi – eikä ole tarve sopia. Elämä on täynnä valintoja ja mahdollisuuksia. Pelinhenki on myös mitä on.
Silti asioita voi toteuttaa monella eri tapaa.
Pieleen meni vai? Tässä korostuu se valmentajan vastuu ja osaaminen. Valmentajan tehtävänä olisi muuttuvissa tilanteissa ymmärtää se, missä mennään ja lyödä jarrua tarvittaessa, eikä päinvastoin, eli lisätä kaasua. Parasta olisi, että tällaiseen tilanteeseen ei yleensä edes jouduttaisi, joita joutuu sitten korjaamaan.
Yksilöllisyys
Hyvä valmennus perustuu pitkälti siihen, että jos opettaa toista pitää ensin tietää itse!
Eikä tämä jää vielä tähän, vaan valmentajan pitää oppia itse jatkuvasti lisää. Välillä uskaltaa kyseenalaistaa omaa tekemistä – olenko menossa oikeaan suuntaan? Hyvä valmentaja tiedostaa oman osaamisensa tason ja mihin kykenee ja mihin taas ei.
Kun valmentaja tajuaa, että urheilija ei enää antamallani panoksella, voi kehittyä, niin valmentaja ei pidä urheilijasta kiinni kaksin käsin. Sehän ei ole urheilijan, eikä valmentajan etu. Lisäksi valmentajan ei kannata olla liian mustasukkainen. Ohjattavia kyllä riittää kaikille. Toiselle sopii toinen ja toiselle se toinen.
Urheilija, voi kehittyä jonkun toisen valmentajan kanssa ehkäpä paremmin?
Hyvä coach
Valmentaja lisäksi tutustuu valmennettavaansa ja ottaa huomioon tämän arjen, elämän, ajatukset ja mielipiteet.
Osaa myös vastata kysymyksiin perustellusti ja antaa urheilijalle luvan kyseenalaistaa itsensä, sekä pystyy ottamaan vastaan palautetta.
Hyvä valmentaja rakastaa itse sitä mitä tekee ja kantaa vastuun.
Se auttaa omistautumaan urheilijalle tämän parhaaksi, eikä asenteena ole vain ”rahat pois”!
Fyysisen valmennuksen lisäksi valmentaja osaa huomioida urheilijan henkiset puolet ja jaksamisen.
Hyvällä valmentajalla on lisäksi tarkka ihmisen fysiologian tuntemus, hän ymmärtää hormonaaliset ja hermostolliset asiat, tuntee ihmisen anatomiaa, tuki- ja liikuntaelimistöä, metaboliaa ja ravitsemuksen merkityksen dieetillä jne.
Tämä on tärkeää, jotta osataan kuunnella urheilijaa, suunnitella oikeat harjoitusohjelmat ja tavoitteellinen ravitsemus. Yksilölliset tekijät ratkaisevat kaikessa!
Jos etsit hyvää valmennusta ja kovaa Fitness valmentajaa. Klikkaa tätä linkkiä. Jeve Ojala on paras näissä hommissa ja vuoden 2023 projektissani Jeve oli iso apu ja voima!
Järki mukana treenissä – tavoitteet voi saavuttaa turvallisesti ja päästä huippukuntoon!
(Kuva Antti Rossi @ 2010 @ GYM99 – Pekka Kotipohja)
Fitness
Valmentaja Itselleni fitness on antanut enemmän kuin odotin. Nautin itseni haastamisesta. Tunnen, että olen elossa. Olen harrastanut liikuntaa yli 20 vuoden ajan.
Fitness lajina on todella haastava, kovaakin. Kisadieetti ja se tunne mukana, fiilis. Nälkääkin pitää välillä nähdä ja elää pitkään energiavajeessa. Jokainen voi kuvitella miltä se tuntuu ja silti samalla yrittää pyörittää normaalia arkea, elää sitä ja silti treenata mahdollisimman tehokkaasti!
Fitness on yksi “syypää” sille, että minusta tuli personal trainer. Hyvä, että tuli – monta hienoa tarinaa olisi jäänyt muuten kertomatta, kokematta ja ihmistä auttamatta. Iso osa elämääni ja hyvää sellaista! Antanut enemmän, kuin ottanut ja tulee vielä antamaan…
Tein aikoinaan fitness-valmennusta ja moni kisaaja pärjäsi hienosti SM-Tasolla saavuttaen kärkisijoja, eli yltäen 3-6 parhaan joukkoon.
Yllä olevassa kuvassa oleva Pekka Kotipohja. Pekan uran alkumetreillä autoin paljon Pekkaa ja vedettiin treeniä ja dieettiä. Hienoja muistoja nekin ja kiitos niistä!
Nykyisin jätän nämä hommat toisille ja keskityn pitkälti voima, suorituskyvyn ja ravinnon optimointiin urheilijoilla ja hyvää tulosta ollaan kyllä saatu aikaan!
Kestävä ja pysyvä elämäntapamuutos ei tapahdu hetkessä! Se ei ole hokkuspokkus simsalapim ja asiat ovat muuttuneet uusiksi ja paremmiksi.
Pysyvä elämäntapamuutos ei tapahdu sormia napsauttamalla – Se ei ole mikään pikadieetti tai ihmekuuri…
Kaikkien asioiden opettelu, prosessointi, elämäntapamuutoksen eri vaiheet, vievät oman aikansa.
”Terveellisen syömisen opettelu”
”Armollisuus itseä kohtaan”
”Itsemyötätunto”
”Läsnäolemisen taito”
”Stressitöntä elämää, arkea..”
”Unta, lepoa, palautumista…”
”Sopivasti liikuntaa”
”Ehkäpä kehonmuokkausta ja rasvanpolttoa (painoa vähemmäksi)”
Muutos voi viedä aikaa tai joskus se voi tapahtua hyvinkin nopeasti.
Kuitenkin elämäntapamuutos on AINA mahdollista Ja niin, että toivotut tulokset pysyvät myöhemminkin yllä.
Elämäntapamuutosta voi ajatella prosessina joka käsittää eri vaiheita. Tämä artikkeli pureutuu muutoksen 6 eri vaiheeseen liittyen.
Alunperin muutosprosessin vaiheita kuvaavaa muutosvaihemallia (Stages of Change) kehitti James Prochaska ja Carlo Di Clemente. Kyseisten herrojen Transteoreettinen muutosmalli kuvastaa prosessia, joka toimii syklisesti kuudessa eri vaiheessa.
Elämäntapamuutoksessa ihminen on täten menossa aina jossain näistä eri vaiheista. Tärkeä on huomata, että eteneminen ei koskaan ole suoraviivaista.
Käytännössä muutosta tehdessä voi siirtyä askeleen eteen, mutta mahdollisesti takaisinpäin. Tämä on vastaavasti täysin normaalia ja inhimillistä. Mehän olemme lopulta ihmisiä, emme mitään suorittavia automaatiolla toimivia koneita.
Joskus vauhtia pitää hakea uudelleen ja sitten taas tulee takapakkia. Sekin on normaalia.
Mitä ihmiset ajattelevat, ja mikä on todellisuus!
Kaikki heti minulle nyt!
Tyypillisesti, kun aloitetaan ja yritetään tehdä elämäntapamuutosta, on yrittää kaikkensa (eikä siinä mitään vikaa ole), muuttaa omaa toimintaa, tapojaan, käyttäytymistä toivottuun suuntaan.
”No minäpä alan syödä kasviksia” Jippii…
”Pikadieetti tarjouksessa – Lähdenpä mukaan”
Usein näissä tilanteissa unohtuu tai oikeastaan ihmiset EIVÄT TIEDÄ!
Mielemme vastustaa kaikkia kovin äkkinäisiä liikkeitä. Se tuttu ja turvallinen, tasaisen varma, kun on aina kivaa!
Äkkiä mielemme ohjaakin meidät toimimaan tuttujen vanhojen rutiinien ja mallien mukaisesti. Vanhat tavat ja tottumukset, kun eivät mihinkään katoa. Uusilla tavoilla voi kuitenkin pyrkiä korvaamaan vanhoja tapoja, mutta siellä ne vanhat tavat vaanivat nurkan takana.
Tästä syystä muutosta pitäisi tehdä tietoisesti harkiten ja pureskelemalla sitä, jotta uusia toimintamalleja ja tapoja voi omaksua. Sitä kautta voi saada aikaan myös pysyvyyttä.
Kylmä faktahan on se, että ilman kaikkea tätä niin moni elämäntapamuutos epäonnistuu. Käytännössä lähtötilanteesta ja ensimmäisestä askeleesta alkaen homma on tuomittu epäonnistumaan!
Elämäntapamuutos: muutosprosessin eri vaiheet.
Transteoreettinen muutosmalli pitää sisällään esiharkinta-, harkinta-, suunnittelu-, toteutus- sekä repsahdusvaiheen.
Kukin näistä vaiheista kestää ja vie ajallisesti tietyn verran. Kuitenkin kuten yllä mainitsen, niin muutos voi tapahtua myös nopeasti, jos tilanne on sille suotuisa ja sopivat työvälineet käytössä.
Muuten muutoksen ja koko prosessin läpikäymiseen menee aikaa 1 – 2 vuoteen. Tässä ajassa oma toiminta on kokenut riittävän muutoksen, asiat ja toiminta vakiintunut.
Prosessin eri vaiheisiin ja aikaan vaikuttaa ihmisen persoonallisuus, temperamentti, ulkoiset tekijät, jotka voivat olla myötämäkeen tai vastamäkeen.
1. Esiharkintavaihe
Esiharkintavaiheessa usein hangataan muutosta vastaan. Terveydentila ei ole paras mahdollinen, ylimääräisiä kiloja on, liikuntaa ei harrasteta, syödään epäterveellisesti, vähäisesti unta jne. Pitkä lista kaikkea…
Ja kyllä ihminen tiedostaa kaiken tämän. Lääkärissä usein sanotaan, että tiedätkö, että “Sun kannattaisi ehkä aloitella jotain liikuntaa ja opetella terveellisempiä elämäntapoja.”. Okei, selvä!
Ehkä se on jo tiedossa, että oma terveys ei nyt ole parhaassa mahdollisessa tilanteessa ja tiedostetaan nykyisen elämäntavan kielteiset vaikutukset, MUTTA ihminen ei ole vielä valmis, motivoitunut tekemään käytännön toimia, ottamaan askelia lähteäkseen tekemään muutosta.
Tässä vaiheessa pohditaan ja pyöritellään palloa edes ja taas omassa mielessään.
Juupas – eipäs! Mietitään mahdollisia etuja, mahdollisia ikäviä puolia jne.
Tässä vaiheessa voidaan seurata muiden onnistumisia. Muiden muutoskuvat voivat motivoida ihmistä tässä vaiheessa eteenpäin ja olla alkuunpanevana voimana.
KUITENKIN silti pannaan vastaan ja puolustellaan omaa toimintaansa ja nykyistä tilannetta.
Se, että tässä vaiheessa aletaan lytätä jotain ihmistä, osoitella sormella, tökkiä ja puhua, että: ”Eiks sun tarttis kuule tehdä nyt jotain itsellesi” tmv…
Se ei johda yhtään mihinkään.
Lannistaa vain kuten lääkärin puhe, että kuule ”Sun tarttis laihduttaa”.
Usein isona esteenä tässä vaiheessa on täysin oma mieli ja ajatukset ja se, että ei ole tietoa, taitoa lähteä viemään asioita eteenpäin!
Pelko epäonnistumisesta aikaisempien kokemusten perusteella. Tämä kaikki voi vaivata mieltä, vaikka halu ja tarve kohti muutosta on olemassa.
Mutta tähän on olemassa keinot, apu ja välineet miten tätä tilannetta kannattaa lähteä viemään eteenpäin!
2. Harkintavaihe
Tässä vaiheessa ihminen on enemmän tietoinen tarpeestaan muutosta kohtaan ja sille annetaan mahdollisuus.
Tässä vaiheessa punnitaan nyt tosissaan muutoksen hyödyt ja haitat. Voimana kohti muutosta voi olla oma huoli omasta terveydestä, se, että haluaa nähdä lastensa kasvavan ja, että voi olla myös myöhemmin (elossa) lasten elämässä mukana.
Myös ulkoiset tekijät voivat saada voimakkaasti liikkeelle. Ulkonäkö, häät tmv.
Asioita on hyvä punnita, pohtia ja ei kannata edetä liian hätiköiden jos mitään äärimmäisen dramaattista ei ole sattunut.
Mitkä asiat ovat muutoksen puolella?
Mitkä asiat ovat muutosta vastaan?
Hyvä on lähteä myös pohtimaan sitä, että missä elämäntapamuutos meni aikaisemmin karille. Jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija.
Naapurin Matti tai Liisa eivät tiedä miten sinun tulisi elää.
Ei edes perheenjäsen kaikissa tapauksissa.
KYSE ON SINUSTA!
Mitkä ovat siis omalla kohdalla kompastuskiviä. Sen jälkeen kun ne on listattu ylös, niin miettiä miten samoja ”virheitä” ei tee enää uudelleen ja löytää sopivat keinot ratkaista haasteet.
Tässä vaiheessa on tärkeää myös kirkastaa ja miettiä konkreettisesti omia tarkoitusperiä, arvoja, motiiveja ja motivaatiota kaikkea kohtaan. Sitten sen mukaan edetä eteenpäin tai joissakin tapauksissa siirtää aloittamista, ja joskus sitten ei tule aloittaneeksi koskaan…
Moni, kun voi miettiä (harkita), että aika, paikka, tilanne ei ole juuri nyt otollinen muutokseen, mutta kysymys kuuluukin, koska se mahtaa sitten olla sitä?
3. Suunnitteluvaihe
Tavoitteet ja motiivit kun on selvillä, on löytynyt kaikelle tekemiselle syy ja merkitys! Miksi olen tekemässä mitä olen tekemässä…
Tässä vaiheessa kannattaa siis kirkastaa omat tavoitteensa.
1. Mitkä ovat lyhyen aikavälin tavoitteita.
2. Mitkä ovat pitkän aikavälin tavoitteita.
Mietitään, että tarve on pudottaa painoa, jotta voi edistää omaa terveyttä. pohtia syyt miksi se on tärkeää itselle = Terveyden takia vai miksi?
Tästä rakentuu helposti lyhyen aikavälin tavoite.
Vastaavasti, kun tavoite on saavutettu voi edetä pitkän aikavälin tavoitteeseen, eli opittujen muutosprosessin keinojen ja tapojen kautta hakea pysyvyyttä omaan hyvinvointiin liittyen ja pitää kilot kurissa…
Tavoitteita varten tulisi asettaa myös tavoitteet itse tekemistä kohtaan ja halutun päämäärän, tavoitteen mukaan.
Tässä tilanteessa taas valmentajan tehtävä on antaa niitä työkaluja käyttöön, jotta päästään eteenpäin prosessissa ja tukea ja motivoida päätöstä lähteä tekemään muutosta oman hyvinvoinnin suhteen!
4. Toteutusvaihe
Motivaatio kova, yli 100%. Tekeminen mallillaan. Kaikki sujuu kuin rasvattu. Tuloksia tulee ja elämä hymyilee.
Tässä vaiheessa on tärkeää tukea ihmistä kohti pysyvämpään muutosta. Auttaa ihmistä samalla ymmärtämään, käsittelemään ja löytämään syyt sille miksi vanhaan tuttuun ja turvalliseen on niin helppoa palata ja miksi se vetää puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Vaarana kun on että ihminen palaa aikaisempaan käyttäytymiseensä.
Siksi tässä vaiheessa on erityisen tärkeää tukea muutosta, antaa sopivia työkaluja käyttöön ja auttaa ihmistä myös ymmärtämään miten niitä sovelletaan omaan elämään sopivalla tavalla! Lisätä käytännössä bensaa liekkeihin, että prosessi etenee tekemisen / toteutuksen kautta hyvin eteenpäin.
5. Ylläpitovaihe
Tekemisen ja oppimisen kautta asioista voi muodostua lopulta uusi musta.= Uusia tapoja toimia.
Ylläpitovaiheessa on tärkeää, että pystyttäisiin pitämään kiinni opituista tavoista myös silloin, kun arjessa, elämässä tapahtuu muutoksia. Niitähän meillä kaikilla riittää. Silti sitä pitäisi syödä, muistaa liikkua ja levätä jne.
Siksi tärkeää miettiä niitä tilanteita jotka ovat ns. ”vaaran-paikkoja” ja joissa on vaarana palata takaisin vanhaan elämäntapaansa. Pystyä siis pitämään yllä uusia opittuja malleja toimia omassa elämässään tilanteessa kuin tilanteessa.
Helposti palataan askel taakse repsahduksen tai repsahdusten kautta. Voidaan joutua hakemaan vauhtia suunnitteluvaiheesta ja kompassia korjata tai palata toteutusvaiheeseen jolloin käydään taas tuumasta toimeen napakammin.
Tosin repsahdukset ovat nekin täysin inhimillistä, normaalia, eikä siihen kuole.. sitten vain pitää suunnata kompassia uudelleen ja jatkaa matkaa juuri sinne minne oli menossa!
6. Repsahdusvaihe
Repsahdus on sitä, että palataan takaisin vanhaan toimintamalliin. Niitä sattuu etenkin heikkoina hetkinä!
Kyllä, repsahdus on normaali ja se kuuluu onnistumiseen. Ilman epäonnistumista, et voi koskaan kasvaa, kehittyä ja lopulta edes onnistua!
Väsymys, elämän kiemurat ja kaikki se.
Ei ole mikään ihme, että ote välillä saattaa lipsua!
Elämäntapamuutoksissa ”repsahdukset” ovat siksi yleisiä ja ennemmin sääntö kuin poikkeus!
Kuuluvat osaksi prosessia. Näin niihin pitäisi osata suhtautua.
Kyse on oppimisesta.
Repsahduksia sattuu, mutta fiksu voi ottaa niistä oppia. Kaikki, kun aina voi opettaa meille jotain? Siksi jos haluaa ottaa opikseen repsahduksista, niin voi sitten tulevaisuudessa tehdä asioita toisin, että repsahduksilta voi paremmin välttyä!
Repsahdus ei siis ole epäonnistuminen vaan keino oppia uutta!
Jos et kaadu ikinä – et voi oppia kävelemään!
Lapsi? Montako kertaa lapsi kaatuu, kunnes jalat kantavat? Aika monta tai vastaavasti antaako lapsi periksi, jos ei heti opi ajamaan polkupyörällä.
Dieetti, pikadieetti ja ihmekuuri
Dieetti ei etene muutosprosessin kautta, eikä edes ymmärretä tai ajatella kokoprosessia. Hätäillään ja sinkoillaan hätiköiden kuin lammas tarhassa jonne susi on tullut.
Mennään suoraan harkintavaiheesta toteutusvaiheeseen ja unohdetaan käytännössä tärkeät muut vaiheet. Sitten pamahtaa suoraan lopullinen niitti, eli vaihe 6. Repsahdus ja sehän oli homma sitten siinä…
KYSYMYS:
Kannattiko pikadieetti tai äärimmilleen viety laihdutusyritys?
Pysyivätkö kovalla työllä tehdyt tulokset?
Menikö käytetty aika hukkaan?
Jos tykkäsit tekstistä – jaa se ihmeessä. Voit myös vapaasti kommentoida!
Usein kysyttyä: Elämäntapamuutos ja sen eri vaiheet
1. Mitkä ovat elämäntapamuutoksen vaiheet?
Elämäntapamuutos etenee viidessä vaiheessa: 1. Tiedostaminen – huomaat, että muutos on tarpeen. 2. Päätös – sitoudut aloittamaan. 3. Toiminta – teet ensimmäiset muutokset. 4. Vakiinnuttaminen – rutiinit alkavat pysyä. 5. Ylläpito – elämäntapa muuttuu pysyväksi.
2. Miksi muutos tuntuu vaikealta alussa?
Koska aivot vastustavat epävarmuutta. Vanha tapa tuntuu turvalliselta, vaikka se ei toimisi. Uuden tavan luominen vie aikaa, ja siksi kärsivällisyys on tärkeämpää kuin täydellisyys.
3. Miten pysyä motivoituneena eri vaiheissa?
Aseta pienet, selkeät välitavoitteet ja seuraa etenemistäsi. Jokainen onnistuminen vapauttaa dopamiinia ja vahvistaa motivaatiota. Muista palkita itseäsi myös prosessista, ei vain lopputuloksesta.
4. Mitä tehdä, jos motivaatio laskee kesken muutoksen?
Palaa perussyihin – miksi halusit aloittaa? Tarkista myös, onko muutos liian iso kerralla. Usein ongelma ei ole motivaatiossa vaan siinä, että tavoitteet ovat epärealistisia suhteessa arkeen.
5. Milloin muutos muuttuu elämäntavaksi?
Kun tekeminen ei enää vaadi jatkuvaa päätöstä. Uusi tapa on juurtunut, ja valinnat tapahtuvat automaattisesti. Tämä ei tapahdu yhdessä kuukaudessa, vaan toistojen ja itseluottamuksen kautta.
Ravitsemus on aihe joka herättää aina kiinnostusta. Tämä riippumatta siihen onko kyse mistä tahansa ikä-ryhmästä. Ravitsemus on tärkeää meille kaikille tai ainakin sen pitäisi olla.
Aikuisten esimerkki kotona, elintavat, ravitsemus koulussa, arjessa vaikuttaa suoraan lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin. Toki asiaan vaikuttaa myös kaveripiiri ja ympäristö…
Jos kotona mätetään roskaruokaa surutta ja sitä kannetaan sinne, niin mitä lapset ja nuoret helposti syövät? No juuri sitä samaa ruokaa mitä sieltä kotoa löytyy! Pitkin päivää napostellaan karkkia, sipsejä, eineksiä, nakkeja, lihapiirakkaa, ranskalaisia jne..
Terveelliset tai epäterveelliset mallit ruokailuihin liittyen voidaan oppia siksi jo kotoa ja ne voivat seurata läpi myöhemmän aikuisuudenkin. Lisäksi mallit ”syö lautanen tyhjäksi” = tuputtaminen ”pakottamista” voivat aiheuttaa osaltaan syömishäiriöitä..
Kuka toinen ihminen muuten tietää koska joku toinen ihminen on syönyt tarpeeksi? En minä ainakaan näe miten kenenkään vatsa täyttyy jne.
Siksi myös nuorelle pitäisi antaa valtaa päättää omasta syömisestään ja mahdollisuus vaikuttaa siihen. Mahdollisuus siihen, että voi tarjota terveellistä syömistä ja mahdollisuuden siihen!
Tutkimusten mukaan Suomalaiset lapset ja nuoret saavat suosituksia vähemmän kasviksia jne. Päivässä. Hyvien pehmeiden rasvojen kulutus on vähäisempää… kalaa voidaan syödä liian vähän. Tietysti ruoka on kallista nykyisin, mutta onko sairastuminen sitten vielä kalliimpaa?
Ravinnerikasta ruokaa ei tarvitse syödä yhtä paljon kuin ravinnerikkaampaa. Höttö, kun ei anna ravintoa tai pidä nälkää loitolla. Siksi sitä tulee ostaneeksi ja syöneeksi enemmän.
Ravintoaineiden suhteen puutetta voi olla erityisesti D- ja E vitamiinista ja raudasta.
Lihavuus voi vaivata jo pienestä alkaen. Jo 6-8 vuotiaista lapsista yli 10% pojista ja yli 15% tytöistä on ylipainoisia tai lihavia. Lasten lihavuudesta ei juurikaan puhuta. Jos lihavuus on tikittävä pommi, niin samoin se on nuorten keskuudessa..
Teini-ikäisistä pojista yli 25% ylittää normaalinpainon rajat, tytöistä sama 20% kohdalla. Melkoisen hälyttävää?
Lasten ja nuorten terveellinen ravitsemus on tulevaisuuden pohja!
Liika syöminen, liian vähäinen syöminen ja myös yliterveellinen syöminen heikentää nuorten jaksamista, keskittymistä, terveyttä ja liikkumista.
Vastaavasti hyvä ja terveellinen, säännöllinen syöminen on päivittäisen vireyden ja jaksamisen perusta.
Jokainenhan tietää mitä tapahtuu, jos aterioita skippaa? Päätä voi särkeä, väsyttää, palelee, ärsyttää.
Nälkä kasvaa suureksi ja se lisää holtittomuutta. Seuraavan aterian koko voi kasvaa tarvetta isommaksi ja keskittyminen aterian koostamiseen heikkenee. Äkkiä sitä on kaupassa ostamassa energiajuomaa, karkkia tmv.
Liian suuri ateria aiheuttaa senkin, että iskee armoton vetämättömyys. Kaikki energia kehossa käytetäänkin ruoansulatukseen!
Aikuisia kannustetaan syömään 3-4 h välein, että hyvä vireystila säilyy. Sama koskee nuoria, että jaksaa muun muassa opiskella ja, että aivot toimivat. Tämä kaikki voi vaikuttaa suoraan myös koulussa menestymiseen. Tätä ei välttämättä tulla ajatelleeksi?
Nuorella on käynnissä myös jatkuva kasvukausi. Lihasmassaa tulee lisää, luusto vahvistuu aina 25-30 ikävuoteen asti. Energiaa tarvitaan ja ravinto-aineita turvaamaan kasvua ja kehitystä. Lisäksi normaalit elintoiminnot vievät osansa ja päivittäinen arjen kulutus.
Lasten ja nuorten ravitsemus ja ruokailutottumukset
Tutkimusten mukaan suurin-osa nuorista ei syö juurikaan kasviksia. Toki onneksi poikkeuksia on ja vanhempien pitäisikin varata kotiin terveellistä syötävää, jota voi syödä aina tilanteen mukaan. Myös se mahdollisuus, että voi itse vaikuttaa omiin valintoihin on tärkeää ja kannustaa terveelliseen syömiseen.
Tytöt syövät hedelmiä, kasviksia poikia enemmän. Vastaavasti sokeria, limsaa voi kulua, mutta jos vertaa kokonaiskuvaa esim. Eurooppaan, niin aika tasoissa mennään.
Monella aikuisella on se, että aamupala skipataan, vedetään kahvia, jatketaan lounaaseen ja syödään se jos syödään ja sitten illalla vedetään surutta mitä irti lähtee. Nuorten kohdalla lämpimiä ruokia skipataan samoin, mutta ne korvataan välipaloilla..
Syöminen painottuu kuitenkin nuortenkin kohdalla iltaan, etenkin jos aamupalaa ei syödä ja lähdetään sängystä suoraan kouluun.
Kaikki nuoret koululaiset eivät osallistu siis lounasruokailuun. Onneksi asiaa valvotaan kyllä alemmilla luokilla tarkemmin.
Säännöllinen syöminen kuitenkin kannattaisi, sillä voi vähentää koulussa uupumista ja parantaa keskittymistä tunneilla.
Hyvä ateriarytmi on ravitsemuksen kaiken a ja o
Päivittäin tulisi syödä säännöllisin väliajoin. Aamupala, lounas ja päivällinen, sekä tarvittaessa 1–2 välipalaa. Säännöllinen ateriarytmi pitää veren sokeripitoisuuden tasaisena pitkin päivää.
Säännöllinen rytmi tukee tervettä kasvua ja painonkehitystä ja suojaa hampaita reikiintymiseltä.
Säännöllinen ateriarytmi auttaa syömään kohtuullisesti yksittäisillä aterioilla ja vähentää turhien välipalojen mielitekoja sekä napostelua tai ahmimista. Tämä täysin ikään katsomatta.
Ja edelleen ruokailujen rytmittäminen vaikuttaa suoraan myöhempään aikuisuuteen asti. Se luo terveen pohjan syömiselle ja kohtuulliselle ruokailulle. Aterioita ei siksi kannattaisi ja tulisi skippailla!
Kaikki ei suinkaan mätä ja iso osa tiedostaa terveellisen ravitsemuksen merkityksen ja siitä iso kiitos kuuluu vanhemmille jotka ovat omalta osaltaan roolimalleja ihan kaikessa.
Suomalaiset nuoret ovat nimittäin tietoisia ravitsemussuosituksista paremmin kuin esim: Ruotsalaiset ja Tanskalaiset.Suomalaisnuorista 58 prosenttia tuntee suositukset melko tai erittäin hyvin ja 89 prosenttia pitää niitä myös luotettavina.
Mutta sitten taas se, että sama kuin aikuisilla, niin suositukset eivät kiinnosta! Ne eivät vetoa, innosta etsimään lisää tietoa…
Moni voi myös pitää tietoa ”vanhana” ja historiaan jääneenä..
Nykypäivänä vahvemmin esillä on etenkin tietoisuus ympäristöstä, ekologisuus, kasvisruokavaliot jne. Niistä olen kirjoitellut myös blogissani…
Tärkeää olisi, että mitä aikaisemmin vanhemmat opettavat lapsille ja nuorille tietoa ravitsemuksesta, niin aina sen parempi. Elintavat vaikuttavat suoraan terveyteen ja ihmisen hyvinvointiin liittyen!
Vanha viisaus sen jo sanoo ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.”
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi, verkkosivustomme käyttää evästeitä tallentaakseen ja/tai käyttääkseen laitetietoja. Hyväksymällä kaikki evästeet annat meille mahdollisuuden käsitellä tietoja verkkokaupan ja ota yhteyttä lomakkeen kautta, sekä sivuston selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tällä sivustolla. Välttämättömillä evästeillä varmistamme sinulle sivuston luotettavan ja turvallisen toiminnan ja näkyvyyden.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön. Yhteydenottopyyntö, verkkokauppa ostoskori ja tilauksen käsittely, vahvistusviestit sähköpostitse ja maksuttomien oppaiden vastaanottaminen.
Asetukset
Teknisen tallennuksen avulla varmistetaan sivuston toiminta ja käyttökokemuksen parantaminen. Asetusten, kuten kielen tai ulkoasun, säilyttäminen käyttäjän seuraavia vierailuja varten. Tietojen tallentaminen istuntohallinan ja turvallisuuden parantamiseksi.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei voida käyttää tunnistamaan sinua.
Sisältö ja markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen, sisällön ja mainosten kohdentamista varten tai käyttäjän toiminnan seuraamiseksi verkkosivustolla. Tämä on tärkeää turvallisuuden, kehittämisen ja palvelun laadun takaamiseksi. Lisäksi tätä tietoa voidaan käyttää vastaavanlaisen sisällön tuottamiseen verkkosivustoilla.
