Fyysinen passiivisuus pahin terveysuhkasi! Miksi pelkkä treeni ei riitä?

mennessä Antti Rossi | joulu 14, 2025 | Hyvinvointi, Palautuminen ja kehittyminen, Pt-joulukalenteri

Fyysinen passiivisuus pahin terveysuhka! Miksi pelkkä treeni ei riitä?

Fyysinen passiivisuus ei näytä pahalta. Se ei satu heti. Se ei tunnu vaaralliselta.

Ja juuri siksi se on niin iso ongelma.

Nykyihminen voi käydä salilla, lenkillä tai jumpassa – ja silti elää keholleen passiivisinta elämää koko historiassa.

Tässä ristiriita on yksi keskeisimmistä syistä siihen, miksi terveys, jaksaminen ja kehon toiminta heikkenevät, vaikka “liikuntaa harrastetaan” ja sitä tehdään jopa äärirajoille asti. 

Miksi voidaan todeta, että fyysinen passiivisuus on modernin hyvinvoinnin suurimpia uhkaavia tekijöitä, kun kyse on ihmisen hyvinvoinnista?

Miksi sitä ei edes korjata yhdellä treenillä päivässä ja mitä keho oikeasti tarvitsee voidakseen hyvin.

Mitä fyysinen passiivisuus oikeastaan tarkoittaa?

Fyysinen passiivisuus ei tarkoita sitä, että ihminen ei harrastaisi edes liikuntaa.

Se tarkoittaa, että:

• keho on suurimman osan päivästä paikallaan, istutaan, ollaan sohvalla, nukutaan ja tehdään hyvin monia asioita = istuessa. 
• lihaksisto on passiivisessa tilassa
• verenkierto on heikentynyt
• aineenvaihdunta toimii vajaateholla
• Jopa mieli voi passivoitua liiasta passiviisuudesta, siis istumisesta ja sohvasta sanomattakaan. 

Ihminen voi siis olla sekä liikkuja että passiivinen yhtä aikaa. 

Kuulostaako oudolle? No sitä se ei kuitenkaan ole. 

Tyypillinen arkipäivä voi mennä näin: 

• istumista autossa, istuminen töissä
• istumista autossa takaisin kotiin… sohvalle
• istumista ruudun äärellä ja siihen kylkeen sipsejä, pari bisseä
• “Ehkä” lyhyt liikuntasuoritus
• Mutta taas lisää istumista, kunnes siirrytään nukkumaan. 

Keho ei ole todellaan rakennettu tätä varten.

Kuinka paljon me oikeasti istumme? ja miksi sillä pitäisi olla väliä?

Moni ajattelee, että “kyllähän minä nyt liikun”. Niin varmasti voidaan tehdä. 

Mutta kun tarkastellaan koko vuorokautta, todellisuus voi olla toinen.

Nykyarjessa:

• istumista ja paikallaanoloa kertyy jopa 10–13 tuntia vuorokaudessa. Ennen sama määrä tehtiin peltotöitä. 
• ruutuaika voi nousta useisiin tunteihin päivässä, ennen ei ollut somea ja NetFlix. 
• liike on usein lyhyitä, satunnaisia pätkiä – silloin kun passiivisuus ei ole vienyt kaikkia voimia. 

Tämä tarkoittaa, että keho on valtaosan ajasta matalassa energiankulutuksen ja alhaisen lihasaktiivisuuden tilassa.

Se ei ole neutraali tila.
Se on biologisesti haitallinen, jopa hajoittava tila.

Mitä fyysinen passiivisuus tekee keholle?

1. Aineenvaihdunta hidastuu

Kun lihaksia ei käytetä:

• glukoosin käsittely heikkenee
• insuliiniherkkyys laskee
• rasva-aineenvaihdunta häiriintyy
• Alkaa siis metabolisia ongelmia. 

Tämä tapahtuu riippumatta siitä, käykö ihminen treenaamassa vai ei.

Koska se ei vielä yksistään riitä, vaikka hyvä alku onkin! 

2. Verenkierto ja kudosten aineenvaihdunta heikkenevät

Lihakset toimivat verenkierron moottorina.

Kun ne eivät aktivoidu:

• verenkierto hidastuu
• kudokset saavat vähemmän happea
• kuona-aineet poistuvat heikommin

Seurauksena:

• jäykkyys, jumia, kolotuksia, särkyä
• väsymys, mieliala laskee, päänsärkyä
• raskas olo, vatsa ei toimi, ummettaa
• Palautuminen hidastuu. 

3. Hermosto kuormittuu ja vireystila heikkenee

Pitkäaikainen paikallaanolo:

• laskee vireystilaa, ja se voi vaikuttaa ajatteluun, että ajatus alkaa myös passivoitua – voidaanko puhua kyynistymisestä. 
• heikentää keskittymistä, focus katoaa
• lisää uupumusta ja väsymystä. 

Keho ja hermosto tarvitsevat säännöllistä liikettä, rytmiä, eivät kuitenkaan ääripäitä.

Liike on yksi hermoston tärkeimmistä säätelijöistä.

Miksi yksi treeni päivässä ei korjaa passiivisuutta?

Tämä on ehkä tärkein kohta.

Liikunta ei ole vastalääke passiivisuudelle.
Se on ja sen tulisi olla vain yksi osa kokonaisuutta.

Yksi treeni:

• kestää 30–90 minuuttia
• vastaa pientä osaa vuorokaudesta, jos se muu 13 tuntia menee istuen. 

Jos loppu päivä on passiivinen, keho viettää silti suurimman osan ajasta haitallisessa tilassa.

Vertaus:

Se on kuin yrittäisi korjata huonoa ruokavaliota yhdellä terveellisellä aterialla päivässä. Lisäät sinne vaikka kasviksia, ei sekään yksin auta. 

Se Ei Vain Riitä. Valitettava totuus. 

Ei ihme, että ihmiset voivat pahoin, sanovat että eivät jaksa. 

Mitä keho oikeasti tarvitsee?

Keho ei kaipaa lisää suorittamista.
Se kaipaa jatkuvaa, matalan kynnyksen liikettä.

Tärkeimpiä asioita:

• istumisen tauottaminen, nouse ylös vaikka tunnin välein ja samalla korjaat ryhtiä. 
• asennon vaihtaminen ja keho elpyy
• Kävelyä, joka tekee myös selälle hyvää. 
• kevyt lihasaktivaatio pitkin päivää, vaikka hieman liikkuvuutta. 

Tämä ei ole silti “liikuntaa”.
Se on kehon perustoimintaa mitä pitäisi ylläpitää. 

Kehittävä harjoittelu on asia erikseen. 

Fyysinen passiivisuus ja psyykkinen kuormituksen yhteys, josta ei puhuta tarpeeksi

Kun keho on passiivinen:

• stressi kasaantuu, paineen sietokyky madaltuu, eli resilienssi heikkenee
• palautuminen heikkenee, koska mieli ja vireystila ailahtelee

Liike ei ole vain kehoa varten.

Se on hermoston säätelykeino.

Siksi:

• pienikin liike voi parantaa oloa ja paljon. 
• Tämä voidaan todistaa varmasti itse jokainen. 
• tauotettu työpäivä voi lisätä jaksamista enemmän kuin lisäkahvi päivässä – joka ei takaa sinulle kuitenkaan riittävästi energiaa. 

Miten fyysistä passiivisuutta voi vähentää arjessa?

Ei tarvitse mullistaa elämää.

Aloita esimerkiksi näistä:

• nouse ylös 30–60 min välein
• kävele puhelut, pidä palaverit seisten
• vaihda asentoa, tuota liikettä
• lisää askelia arkeen, auto kauemmas kaupassa
• tee kevyitä liikkeitä päivän mittaan

Tavoite ei ole “liikkua enemmän”.

Tavoite on olla paikallaan vähemmän.

Miksi ja minkä takia passiivisuus on yksi aikamme suurimmista ongelmista?

Fyysinen passiivisuus: ei näy heti, ei tunnu heti, mutta vaikuttaa kaikkeen. 

Se heikentää:

• terveyttä
• palautumista
• suorituskykyä
• jaksamista
• elämänlaatua

Ja ironista kyllä – se on samalla yksi helpommin korjattavista ongelmista.

Liike ei ole häiriö työpäivään, arkeen ja muuhun elämään. 

Liike on edellytys sille, että keho ja mieli toimivat.