Hiilarikammo – Rajoittunut ruokavalio
Nuorena kun lähdin 16 vuotiaana bodaamaan salille (tästä on aikaa jo 23 vuotta) en tiennyt saliharjoittelusta tuon taivaallista ja lisäksi minulla oli hiilarikammo.
Kokeilin muuten tuolla ensimmäisellä salireissulla penkkipunnerrusta ja jaksoin nostaa juuri ja juuri penkistä 20kg. Olin tosi laiha ja heikko. 2 vuoden päästä nostinkin jo 105kg ja olin +25kg painavampi. Kiitos osaksi hyvän ruokahalun ja Wrangen lisäravinteiden.
Silloisten treenikaverieni Teemun ja Ilkan kanssa tilasimme Wrangelta 25kg maltoa = hiilihydraattijauhetta, muutamaan otteeseen. Raahattiin se säkki postista kämpille ja Jaettiin 3 pekkaan niin, että kaikki saivat osansa.
Maltoa sekoittelin tuoremehun joukkoon ja tulihan siitä hyvää bulkkijuomaa. Lisäksi soijaproteiinia kului kilo tolkulla. Tuolloin vielä markkinoille tuli ensimmäiset kreatiini valmisteet, jotka maksoivat jotain +300 markkaa. Se oli kallista se…
Ketodieetti
Lihasta tuli vauhdilla ja voimaa siitäkin edestä. Teemulle jopa, niin paljon, että osallistui salin vahvamies kisoihin 2 vuoden treenaamisen jälkeen. Jotain me tehtiin jo heti oikein.
Harmi, että Teemulla treenaaminen sitten jäi. Siinä oli yksi lahjakkaimpia ihmisiä joita tiedän. Tosin treenaaminen jäi kyllä itselläkin sitten hyvin alkaneen alun jälkeen useaksi vuodeksi..
Syöminen ei kuitenkaan ollut kovinkaan fiksua. Painoa sain kyllä lisää reippaasti, mutta ei se kaikki ollut lihasta. Sain tästä kuulla vinoilua salilla, että kohta posket lerpattaa tuulessa.
Kerran salille sattui ikäiseni kaveri joka oli todella tiukassa kunnossa. Se teki vaikutuksen ja mietin, että miten tuo kaveri on päässyt tuollaiseen kuntoon?
Päivät sitä pähkäilin mielessäni tuota tilannetta ja lopulta tulin siihen tulokseen, että hiilihydraatit ovat syypää kaikkeen ja jos karsin niitä reilulla kädellä pois ruokavaliostani, rasvan on pakko palaa? Siitä iski lopulta oikea hiilarikammo..
Aloitin sitten 18 vuotiaana kokeilemaan ravitsemuksessa erilaisia asioita. Ensimmäinen asia mitä tein oli, että raavin ruokavaliosta hiilihydraatit pois lähes kokonaan ja söin reippaasti proteiinia.
Lisäksi päättelin, että jotain energiaa tarvitaan kuitenkin ja rasvasta sitä energiaa saadaan. Tällöin en tiennyt mistään ketodieeteistä tai muista karppauksista sen taivaallista.
Olikohan niitä edes olemassa? Kirjastoon menin lukemaan lisää sen aikaisista liikunta kirjoista, että mitä siellä osataan sanoa. En oikein saanut vastausta..
Hiilarien vähentäminen kuitenkin ravinnosta toimi. Toki iso tekijä oli liikunnassa ja se, että markkinoille tuli tällöin Veikko Sinisalon toimesta sisäsoutulaitteet. Ajattelin sitten alkaa soutamaan saliharjoittelun tueksi.
Soutua tuli tehtyä 3-4 krt viikkoon ja ajallisesti 60-90 minuuttia kerrallaan. Painossa ei tuolloin tapahtunut hirveitä muutoksia koska söin edelleen muuten reippaasti.
Kehonkoostumus alkoi kuitenkin muuttua ja rasvaa palamaan ja hoikistuin -5kg verran. Se jos mikä motivoi nuorta treenaajaa.
Ravinnosta pakkomielle
Ravinnosta tuli tuolloin pakkomielle. Itselleni rakentui hiilarikammo ja aloin vieroksua kaikkia hiilareita. Niitä hyviä ja terveellisiäkin. Tästä seurasi se, että aloin saarnaamaan hiilarien haitoista myös lähipiirilleni.
Äiti esimerkiksi sai tästä osansa (hah) Muistutin pullan vaaroista ja, että valkoiset leivät pitäisi jättää kokonaan pois. Ajatusmaailmani oli hyvin ehdoton ja kapea. Joustamattomuus tuli esille kaikessa mikä liittyi ravitsemukseen.
Olin jopa todella fanaattinen ja uskoin asiaani. Tietoa ei vain ollut tarpeeksi asioista ja elin omien päätelmieni varassa.
Tätä omatoimista ”ketoa” kesti sitten jonkin aikaa. En muista tarkalleen miten pitkään, mutta joku puoli vuotta siinä meni.
Sain kyllä tuloksia aikaan, mutta myöhemmin opin sen, että kaikilla mahdollisilla tavoilla voi polttaa rasvaa.
Toki isossa roolissa oli liikunta. Treenasin paljon ja ohjelmat toimivat hyvin. Kiitos tästä ihmisten jotka heti opettivat itselleni alkumetreillä paljon treenaamisesta ja palautumisesta…
Treenaaminen jäi kuitenkin sitten vähemmälle muutamaksi vuodeksi. Elämässä tuli muuta tekemistä. Liikunta kuitenkin kiinnosti edelleen ja luin bodauslehtiä jne.
Silloisessa lähipiirissä oli myös melko lihaksikkaita ihmisiä, joiden ansiosta en unohtanut sitä mikä on ihmiselle tärkeää eli liikunta…
Järki takaisin
Vuonna 2002, kun lähdin taas salille treenaamaan tavoitteellisemmin aloin lukea samalla myös lisää ravinnosta ja ottaa asioista selvää. Edelleen mielessä oli aikaisempi ”ketoilu”, mutta sitten järki tuli päähän…
Järki siinä mielessä, että tajusin – ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa ruokavaliota!
Toiselle meistä sopii toinen ja toiselle taas toinen. Tietyt perus periaatteet on hyvä kuitenkin pitää mielessä. Noudatti sitten ketoruokavalio, ketodieetti, vhh tai normaalimpaa hiilihydraattipitoista ruokavaliota.
Otin taas lisää asioista selvää ja miten ihmisen kehon suorituskykyä voi lisätä ja huomasin tämän myös omassa kehittymisessä, kun söin terveellisiä hiilihydraatteja, niin palautuminen parani merkittävästi. Rauta oli kevyttä ja lihasta alkoi kasvamaan nopeammin.
Tällä terveellisellä tarkoitan täysjyväpitoisia hiilihydraatteja, ei mitään sokeria, karkkia, pullaa, vaaleaa leipää jne.
Sehän ei ole terveellistä pitkässä juoksussa. Sokerin ja muun hötön ei pitäisi kuulua kenenkään ruokavalioon liiaksi asti muutenkaan.
Kaiken tämän ansiosta oma fanaattisuuteni väheni ja opin hahmottamaan enemmän kokonaisuuksia.
Myöhemmin elämässä kokeilin kyllä edelleen keto ruokavaliota. Kokeilin myös monia muitakin tapoja toteuttaa ravitsemusta.
Ketoruokavalio ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa! Ei!
Sekin kyllä toimii toisilla tosi hyvin. Tärkeintä onkin löytää itselleen sopiva tapa syödä ja voida hyvin.
Nykyään en ole enää ehdoton ja fanaattinen. Hiilarikammo mennyt aikaa. Käytän edelleen keto, siinä missä runsaampia hiilareita asiakkaideni kohdalla.
Tutustu palveluihin tästä
Sinua voi myös kiinnostaa tämä
