Enää ei ole pitkään aikaa ole ollut muodikasta olla liian laiha vaan lihasmassan kasvatus kiinnostaa entistä enemmän (erityisesti jopa naisten kohdalla).
Voinko olla liian laiha? Jokainen toki määrittää itse sen, mutta jos laihuus vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin, niin sekään ei ole hyvä. Naisten kohdalla olen huomannut, että moni haluaa olla entistä vahvempi ja lihasmassan kasvatus kiinnostaa?
Tämä on loistavaa, sillä lihasvoima tukee terveyttä, jaksamista ja lisää suorituskykyä. Samalla se auttaa tehokkaasti painonhallinassa.
Voimaa ei voi muutenkaan olla koskaan liikaa, vai voiko joku olla muka liian vahva?
Miten sitten lihasten kasvatus ja suodenkuopat? Alla on listattuna muutamia asioita joita kannattaa ottaa huomioon, kun tavoitteena on kehittää lihasta.
Näitä virheitä näkee edelleen…
Nykyisin ei enää ole tavoitteena liian laiha keho, vaan lihasmassan kasvatus kiinnostaa entistä enemmän, erityisesti naisten keskuudessa. E-kirja ’Tuloksellinen Treeni ja Ravitsemus’ naisille ja miehille – tarjoaa sinulle tietoa ja ohjeita, miten voit rakentaa vahvaa ja muodokasta kehoa terveellisellä ja kestävällä tavalla.
Oli tavoitteenasi sitten lihasten kasvatus, kehon kiinteytys tai yleinen hyvinvoinnin parantaminen, tämä kirja auttaa sinua saavuttamaan haluamasi tulokset.
Olkoonpa syyt sitten puhtaasti esteettiset tai toiminnalliset, niin yhtä arvokkaita kaikki. Joku nyt vain haluaa olla tosi lihaksikas ja näyttävä sitä kautta. Suotakoon se hänelle ja sen ei pitäisi olla keneltäkään pois. Siksi kehorauha olisi suotavaa myös toiseen suuntaan…
Lihasmassaa kehittämällä saadaan kehoa uuteen uskoon. Samalla se tukee perusaineenvaihdunnan tasoa, koska mitä enemmän on lihasta, sen enemmän keho kuluttaa levossa.
Kova ja tehokas treeni siis kannattaa. Jos tavoitteena on polttaa rasvaa ja pudottaa painoa, se kannattaa tässäkin asiassa.
Aineenvaihdunta pysyy paremmin yllä laihdutattessa ja tehokas treeni ehkäisee sen, että lihasmassaa ei turhia poltella laihdutuksen aikana. Tämä myös mahdollistaa sen, että tuloksista on helpompaa pitää myöhemmin kiinni.
Muista! Jos olet treenannut tehokkaasti ja kehittynyt lihasta ja haluat polttaa rasvat, niin samalla tavalla pitää treenata.. jopa kiinnittää erityistä huomiota itse treenaamiseen, vaikka ruokavalio vaikuttaa asiaan merkittävästi.
Vahva ja voimakas keho myös parastaa suorituskykyä, ehkäisee kiputuloja ja vanhetessa osteoporoosia ja sarkopeniaa. Jo se, että keho ei ole tarpeeksi vahva, voi aiheuttaa eriasteisia kiputiloja. Ratkaisu tadaa, vahvistaa lihaksistoa…
Moni asiakkaani onkin päässyt ylimääräisistä kivuistaan eroon puhtaasti voimaharjoittelun avulla!
Voiko treenata liikaa? Kyllä voi! Jos haluat olla lihaksikas niin sitten pitää treenata lihaskuntoharjoittelua, mutta liika on liikaa kaikessa.
Harjoittelun ohjelmointi on todella tärkeää kehittymisen varmistamiseksi ja järkevät ja tavoitteeseen sidonnaiset treenien määrät. Tärkeää on myös se, mihin pystyy sitoutumaan.
Mieti tavoitteesi, aseta välistepit, etene systemaattisesti eteenpäin, seuraa kehittymistäsi, pidä kirjaa ja ole tilivelvollinen.
Into on hyväksi ja tekeminen lisää motivaatiota. Muista kuitenkin, että kunnon kehittäminen vaatii riittävää palautumista. Myös, että osaa ottaa välipäiviä treenistä ja pitää sopivia kevennyksiä tilanteen tullen. 100 lasissa ei tule paras…
Älä myöskään tee kaikkea vähän, sieltä sun täältä. Jätä se sählääminen pois ja keskity!
Välillä kannattaa uskaltaa haastaa itseään, kunhan taito ja tekeminen on mallillaan. Taito kehittyy sitten tekemisen kautta ja voi vaatia sisään-ajoa ja riittävän määrän treeniä alle. Kun tekniikka on kunnossa, pyri nostamaan sarjapainoja tasaisesti.
Haasta itseäsi ja mene sinne epämukavuusalueelle ja vähän sen ulkopuolelle. Viimeiset toistot, tai joskus jopa koko sarjan aikana tehdyt toistot, ensimmäisestä alkaen, voivat olla sopivan haastavia.
Treenit pitää ja saa tuntua kohdelihaksissa, mutta jos et saa riittävää volyymin tai mekaanisen kuormituksen nousua, tilanne pysyy pitkälti vakiona, muuttumattomana. Jos haluat muutosta ja kehitystä nykyisen tekemisen pitää muuttua, muuten mikään ei muutu.
Älä siksi liikaa hifistele ja hae täydellisyyteen meneviä liikeratoja. Muista kuitenkin treenitekniikoissa puhtaus, oikea nostotapa ja, että kuormitus on siellä missä pitää.
E-kirjassa lisää ihasmassan kasvatuksesta: ’Tuloksellinen Treeni ja Ravitsemus’, tietoa ja ohjeita, miten voit rakentaa vahvaa ja muodokasta kehoa terveellisellä ja kestävällä tavalla, sekä erikoistekniikoista, treenaamisesta, kuormituksesta ja ohjelmoinnista….
Lihasten kipeytyminen ei sekään kerro kehittymisestä. Se kertoo, että olet rasittanut kehoasi ja ehkä jollain uudella tavalla. Hakkaat vaikka halkoja mökillä.
Et ole tehnyt sitä vuoteen. Mitä tapahduu, huomenna on olkavarsien, hartioiden ja selän lihakset arat. Kehittääkö se? Todennäköisempää on, että lihakset saivat uudenlaista ärsykettä ja vain kipeytyivät.
Tuntuma tai se, että tuntuu äärimmäisen pahalta, ei vielä itsessään kerro, että kehitystä tapahtuu. Haastavat sarjat, tempot, liikeradat ja kikkailut kyllä saavat lihakset vaikka miten loppuun.. asia tässä on sekin, että missä tilanteessa tekee ja mitä ja kehittääkö se tekeminen?
Muista, että äärimmilleen rääkätyt lihakset vaativat paljon palautumiskapasiteettiä, lepoa ja ravintoa. Jos kidutat jatkuvasti itseäsi, tulee huomioida, että pitää osata levätä entistä enemmän.
Pyörää on turha keksiä uudelleen. Toki kaikki kehittyy, mutta perustekeminen ei mene koskaan pois muodista, vaikka mitä väitetään. Yleisesti perusliikkeet toimivat parhaiten ilman mitään hifistelyä.
Salilla ja muuallakkin voi nähdä vaikka millaista hilavitkusta ja mitä ihmeellisempiä asioita, mutta kehittääkö se? Se onkin sitten asia erikseen.. mihin se kaikki perustuu ja mitä sillä haetaan?
Aina voi olla toki utelias ja kokeilla vaikka mitä. Uutuus ja uutuuden viehätys voi kiinnostaa. Muista kuitenkin perusteet. Ne ovat lihasten kasvatus perusta ja muu on maustetta…
Lihaskunto kasvaa levossa ja syömällä. Aktiivisuus kannattaa ja säännöllisyys, mutta maltti on valttia ja joka päivä ei kannata treenata. Hermosto ja mieli tarvitsee myös lepoa.
Arjessa, kun on muutakin tekemistä se pysyy lisäksi mielekkäänä ja tekemisestä ei muodostu pakkopullaa.
Ekana kannattaa opetella ajamaan pyörällä. Kun osaa ajaa pyörällä, voi halutessaan vähän Hifistellä. Treenaamisessa perusteet, kuten suorat sarjat ovat tärkein asia.
Toki erikoistekniikat kuten, supersarjat, klusterit ja rest-pauset jne. Ovat toimivia. Niille voi antaa mahdollisuuden, mutta satunnaisesti.
Jos ihan oikeasti haluat olla fyysisesti vahva, niin tee sitä mikä kehittää sinua. Jotta voi kasvattaa treenikapasiteettiä, volyymiä ja painoja, onnistuu se tehokkaasti isoja lihasryhmiä treenaamalla. Samalla aktivoit kerralla paljon lihaksia ja lisäät testosteronin ja kasvuhormonin luontaista tuotantoa. Tämä taas auttaa kehittämään kuntoa haluttuun suuntaan. Tässäkin toimii perusasiat.
Liikevalinnoilla on merkityksensä kun tavoitteena on lihasten kasvatus. Toki vaihtoehtoisia liikkeitä voi olla mukana ja jos joku ei sovi, voi tehdä jotain muuta liikettä. Se lisää samalla skaalautuvuutta. Kaikki ei sovi kaikille, mutta se on todella yksinkertaisesti ohjelmoitavissa tätä kautta!
Hiiri syö hiiren ruokaa ja karhu syö karhun ruokaa. Lihakset vaativat energiaa ja rakennusaineita. Pitää syödä, että voi kehittyä. Toki dieetilläkin ollessa voi kehittää lihaskuntoa, mutta se vaatii sen, että ravinto osataan suhteuttaa hyvin treenien kanssa ja niiden sisällön kanssa yhteen.
Lihasmassan kasvatus ja sudenkuopat – tässä oli muutamia tärkeitä asioita. Toki näitä riittää monia muitakin ja mitä ottaa huomioon?
Muista, riittävän tehokas treeni, riittävä ravinto ja riittävä palautuminen!
Kehittävä ja kestävä harjoittelu – ultimaattinen opas… tässä se on!
Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat aiheet
Harjoittelun periodisaatio – Tuloksia!
Hyvä uni – vinkit parempaan uneen!
Fitness-lajien suosio on kuluneiden 10 vuoden aikana noussut huminalla. Liikuntakeskukset pullistelevat kävijöistä. Moni haaveilee nousevansa kilpalavoille.
Bikini fitness on noussut hetkessä yhdeksi suosituimmista fitness-lajeista. Olen itse treenannut tavoitteellisesti piktään ja voin kutsua itseäni fitness urheilijaksi. Olen voittanut muun muassa 2023 Classic Body building Masters sarjassa SM-Kultaa.
(Ps. Alkuperäinen tekstini on kirjoitettu jo vuonna 2010 – päivitetty uudelleen vuonna 2023)
Fitness-urheilu, salilla käyminen ja se kilpaileminen on tosi hienoa, kunhan siinä vain pysyy järki mukana.
Fitness liikuntana voi olla parhaimmillaan terveyttä ylläpitävää ja edistävää ja samalla hyvin nautittavaa! Samalla se kehittää psyykkistä kapasiteettiä ja mahdollistaa monia hienoja kokemuksia elämässä.
Ainakin näin se on itsellä ollut. Ei pahaa sanottavaa. Sellaista sen pitäisikin mielestäni olla. Kuitenkin, jos asiat vedetään ääripäähän, fitneskin voi muuttua rakentavasta liikunnasta hajoittavaksi. Liika on liikaa kaikessa ja ääripäät. Asioita voi kuitenkin toteuttaa niin monella tapaa.
On tärkeää löytää tasapaino, kehittävät harjoittelun keinot, ohjelmat ja ruokavalio. Toteuttaa asioita monipuolisesti ja samalla fiksun terveellisesti. E-kirja tarjoaa sinulle monipuolisia ja järkeviä tapoja saavuttaa tavoitteesi, ilman ylimääräisiä virheitä. Tämä opaskirja on sinulla joka haluat viedä harjoittelun kokonaan uudelle tasolle!
Maanantaina A-Studiossa helsinkiläinen Tiia Willmankertoi oman tarinansa fitness-urheilun parissa. Ohjelma herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. (tämä juttu oli vuonna 2010)
Ohjelmassa Tiia kertoi fitness ihanteiden muuttuneen pakkomielteisiksi. Tiia treenasi kuukausien aikana liikaa, söi ja lepäsi liian vähän. Suhde ruokaan muuttui sairaalloisemmaksi. Tiia ei esimerkiksi uskaltanut syödä purukumia, koska pelkäsi siinä olevien kahden kalorin lihottavan.
Kilpaurheiluna fitness asettaa aina riman erittäin korkealle esteettisen kunnon suhteen. Lavakunnossa rasvaa ei saa olla ihon ja lihasten välissä juuri lainkaan.
Mielellään mahdollisimman vähän. Se on vain pelinhenki ja kuuluu lajin luonteeseen. Mitä kireämpi sen parempi. Tiedän, että osa ihmisistä karsastaa tätä ja pitää touhua mielettömänä – mutta suotakoon jokaiselle ajatuksensa.
Huippukunnon tavoittelu voi toki johtaa, etenkin naisilla syömishäiriön kaltaiseen tilaan.
Olen itsekin kilpaillut, joten ymmärrän Tiia tässä asiassa. Tavoitteet ja halu voittaa ovat kovat, niin sen eteen ollaan valmiita laittamaan koko keho peliin. ”hinnalla millä hyvänsä”
Tiian tapauksessa tämä tarkoitti liikaa kaikkea. Helposti ihminen voi alkaa ajatella, että mitä enemmän liikuntaa ja mitä vähemmän ruokaa niin sitä kovempi kunto!
Määrä ei kuitenkaan koskaan korvaa laatua. Lisäksi dieetit joissa vedetään kalorit aivan alas ja treenataan aivan liikaa – Usein lopputulos ei ole välttämättä paras.
Kyse ei ole siitä, kuka dieettaa koviten. Jos kyse olisi siitä, se ratkaisisi voittajan, mutta ei.
Dieetin ja koko matka on yksilölle aina erilainen kokemus. Meillä on erilaiset elämän tilanteet, psyykkiset voimavarat ja valmiudet.
A-studion ohjelmassa urheilijoiden syömisongelmiin perehtynyt ravitsemusneuvoja Patrik Borg toi esille hyvin sen, että fitness urheilulajina ei itsessään ole ongelma vaan se, että liian moni harrastaja vetää itsensä liian koville. Huippukuntoon pääseminen vaatisi järkevää tekemistä pikkuhiljaa.
Patrik on muuten ollut aikoinaan kouluttamassa minua ravintovalmentajaksi – kiitos siitä. Patrik on yksi parhaimmista Suomalaisista ravinto-asiantuntijoista.
Itse olen tästä kyllä samaa mieltä Patrikin kanssa. Kaikki minulle heti nyt, asenne ei toimi fitneksessä tai muissakaan lajeissa.
Pitkäjänteisellä järkevällä harjoittelulla ja oikealla ravinnolla päästään ajan kanssa siihen huippukuntoon, jota on tavoiteltu. Asiaa voi miettiä, että koska on valmis ja onko kukaan hetkessä valmis huipulle? Se on oma matkansa ja kysymys on siitäkin – haluaako sen kulkea?
Yksilölliset tekijät, oikea harjoittelu, treenaaminen, ravitsemus, lepo sekä osaava valmennus, omistautunut valmentaja voivat nopeuttaa kehittymistä.
Tiia kertoo edelleen ”Syömisongelmien myötä keho alkoi oireilla, mutta kisaan valmistautumista jatkettiin hampaat irvessä. Romahdus tuli heti kilpailun jälkeen”.
Urheilija, joka on uusi lajissa ja on dieetillä kohti ensimmäisiä kilpailujaan, ei välttämättä osaa tunnistaa kehon välittämiä hälytyssignaaleja tai kyseenalaistaa miksi mitäkin tehdään?
Sitten kuitenkin somessa nostetaan esille nämä asiat ja epäkohdat. Kyse on myös kuitenkin lopulta yksilön omista valinnoista ja jos keho on näännytetty, niin se on vain näännytetty ja lopputulos on mitä on..
Syitä löytyy tähän monia, mutta sellainen ikävä ja jopa turha osoittelu ja tökkiminen on mitä on. Moni ei välttämättä pysy annetuissa ohjeissa ja jopa ”sooloilee” omiaan.
Sama asia voi kyllä olla pidempäänkin kilpailleiden kohdalla. Ravitsemuksen tärkeys korostuu erityisesti naisurheilijoiden kohdalla.
Liian vähän rasvaa, liian vähän kaloreita. Aineenvaihdunta hidastuu. Keho pyrkii lopettamaan laihduttamisen.
Hermosto kuormittuu. Keho stressaantuu. Kortisolitasot nousevat, mikä voi aiheuttaa kilpirauhasten toiminnassa häiriöitä. (Metabolic damage).
Kehon hormonaalisessa tasapainossa ja stressitasoissa, sekä aineenvaihdunnassa tapahtuu pakolla aina muutoksia. Se on selvä se ja joko sen hyväksyy. Kyse on lopulta taas urheilusta, kaikille ei sovi – eikä ole tarve sopia. Elämä on täynnä valintoja ja mahdollisuuksia. Pelinhenki on myös mitä on.
Silti asioita voi toteuttaa monella eri tapaa.
Pieleen meni vai? Tässä korostuu se valmentajan vastuu ja osaaminen. Valmentajan tehtävänä olisi muuttuvissa tilanteissa ymmärtää se, missä mennään ja lyödä jarrua tarvittaessa, eikä päinvastoin, eli lisätä kaasua. Parasta olisi, että tällaiseen tilanteeseen ei yleensä edes jouduttaisi, joita joutuu sitten korjaamaan…
Hyvä valmennus perustuu pitkälti siihen, että jos opettaa toista pitää ensin tietää itse!
Eikä tämä jää vielä tähän, vaan valmentajan pitää oppia itse jatkuvasti lisää. Välillä uskaltaa kyseenalaistaa omaa tekemistä – olenko menossa oikeaan suuntaan? Hyvä valmentaja tiedostaa oman osaamisensa tason ja mihin kykenee ja mihin taas ei.
Kun valmentaja tajuaa, että urheilija ei enää antamallani panoksella, voi kehittyä, niin valmentaja ei pidä urheilijasta kiinni kaksin käsin. Sehän ei ole urheilijan, eikä valmentajan etu. Lisäksi valmentajan ei kannata olla liian mustasukkainen. Ohjattavia kyllä riittää kaikille. Toiselle sopii toinen ja toiselle se toinen…
Urheilija, voi kehittyä jonkun toisen valmentajan kanssa ehkäpä paremmin?
Valmentaja lisäksi tutustuu valmennettavaansa ja ottaa huomioon tämän arjen, elämän, ajatukset ja mielipiteet.
Osaa myös vastata kysymyksiin perustellusti ja antaa urheilijalle luvan kyseenalaistaa itsensä, sekä pystyy ottamaan vastaan palautetta.
Hyvä valmentaja rakastaa itse sitä mitä tekee ja kantaa vastuun.
Se auttaa omistautumaan urheilijalle tämän parhaaksi, eikä asenteena ole vain ”rahat pois”!
Fyysisen valmennuksen lisäksi valmentaja osaa huomioida urheilijan henkiset puolet ja jaksamisen.
Hyvällä valmentajalla on lisäksi tarkka ihmisen fysiologian tuntemus, hän ymmärtää hormonaaliset ja hermostolliset asiat, tuntee ihmisen anatomiaa, tuki- ja liikuntaelimistöä, metaboliaa ja ravitsemuksen merkityksen dieetillä jne.
Tämä on tärkeää, jotta osataan kuunnella urheilijaa, suunnitella oikeat harjoitusohjelmat ja tavoitteellinen ravitsemus. Yksilölliset tekijät ratkaisevat kaikessa!
Jos etsit hyvää valmennusta ja kovaa Fitness valmentajaa. Klikkaa tätä linkkiä. Jeve Ojala on paras näissä hommissa ja vuoden 2023 projektissani Jeve oli iso apu ja voima!
Järki mukana treenissä – tavoitteet voi saavuttaa turvallisesti ja päästä huippukuntoon!
Valmentaja Itselleni fitness on antanut enemmän kuin odotin. Nautin itseni haastamisesta. Tunnen, että olen elossa. Olen harrastanut liikuntaa yli 20 vuoden ajan.
Fitness lajina on todella haastava, kovaakin. Kisadieetti ja se tunne mukana, fiilis. Nälkääkin pitää välillä nähdä ja elää pitkään energiavajeessa. Jokainen voi kuvitella miltä se tuntuu ja silti samalla yrittää pyörittää normaalia arkea, elää sitä ja silti treenata mahdollisimman tehokkaasti!
Fitness on yksi ”syypää” sille, että minusta tuli personal trainer. Hyvä, että tuli – monta hienoa tarinaa olisi jäänyt muuten kertomatta, kokematta ja ihmistä auttamatta. Iso osa elämääni ja hyvää sellaista! Antanut enemmän, kuin ottanut ja tulee vielä antamaan…
Tein aikoinaan itsekkin fitness-valmennusta ja moni kisaaja pärjäsi hienosti SM-Tasolla saavuttaen kärkisijoja, eli yltäen 3-6 parhaan joukkoon.
Yllä olevassa kuvassa oleva Pekka Kotipohja. Pekan uran alkumetreillä autoin paljon Pekkaa ja vedettiin treeniä ja dieettiä. Hienoja muistoja nekin ja kiitos niistä!
Nykyisin jätän nämä hommat toisille ja keskityn pitkälti voima, suorituskyvyn ja ravinnon optimointiin urheilijoilla ja hyvää tulosta ollaan kyllä saatu aikaan!
Pääset tutustumaan tästä joihinkin asiakkaisiin.
Palveluni löydät täältä!
Sinua voi kiinnostaa myös.
Someen pulpahtaa aina aika-ajoin mielipiteitä Fitnessurheilusta. Mielipide on usein joko vastaan tai puolesta, mustaa ja valkoista, joko tai. Lähinnä se, että onko fitness lainkaan terveellistä touhua nähnytkään, saati kestääkö fitness päivänvaloa?
Sinänsä hassua, että näin tapahtuu aina tasaisin väliajoin…
Keskustelu aiheeseen liittyen voi olla todella syyllistävää, leimaavaa, paheksuvaa ja ties vaikka mitä… Lisäksi ihmisille tulee jokin pakottava tarve avautua ja alkaa arvostella ihmisten ulkonäköä.
”Ylitreenattu pelle”,”broileri”,
”Fitness pelle”
”hitto mitä keikistelyä”,
”onkohan tuolla silikonien tilalle mitään aivotoimintaa”,
”itserakas narsisti”..
…ja tämä tuntematta ihmistä välttämättä lainkaan, kuin vain sen ulkokuoren mikä pomppaa verkkokalvoille.
”Fitness pilaa terveyden”, ”sallittu syömishäiriö” jne. (Palaan näihin asioihin lisää tässä jutussa myöhemmin…)
Kommentointi voi mennä suoraan kuitenkin melko henkilökohtaisuuksiin. Olen myös itse tästä osani saanut, mutta onhan se kiva ollut kuulla olevansa juuri ”ylitreenattu”… (hah!).
Fitness Expo 2014 – CBB -alle 175cm
Itseäni tällainen ei haittaa yhtään. Olen muutenkin aina ollut persoona joka jakaa mielipiteitä ja sekin on ihan ok. Mielestäni sille tielle ei muutenkaan kenenkään meistä kannata lähteä, että alkaa miettiä mitä muut ajattelevat minusta, siitä mitä tekee, harrastaa tai kuka ylipäätään on. Yrittää alkaa mielistellä tai miellyttää muita siten. Sitä jos alkaa miettimään liikaa, eihän tässä voi tehdä mitään tai olla yhtään mitään..
Meillä jokaisella on kuitenkin oma elämä tässä ja nyt ja lopulta me itse kannamme vastuun myös kaikista teoistamme, sanoista ja valinnoista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei voi olla hyväkäytöksinen, asiallinen, kohtelias, muut huomioon ottava jne. Maailmaan myös mahtuu paljon eri mielipiteitä ja hyvä niinkin. Se on samalla sitä vapautta, mutta vapauteen kuuluu myös vastuunsa..
Sitä tässä asiassa en ymmärrä, että mistä tulee ihmisille yleensä tarve alkaa kommentoida kenenkään ulkonäköön liittyviä asioita yhtään mitenkään? Ulkonäkö on kuitenkin niin henkilökohtainen asia jokaiselle ja lopulta jokainen saa näyttää täysin siltä mille näyttääkään. Sehän ei kuulu lopulta kuin sille ihmisille itselleen.
Kenenkään kilot, vartalon muodot, malli, paino tmv, ei tulisi ja pitäisi kuulua kenellekkään.
Kehovapaus pitää kuulua kaikille, olipa sitten äärimmilleen trimmattu, laiha, isompi tai jotain siltä ja väliltä. Sama asiahan koskee myös seksuaalista suuntautuneisuutta jne. Antaa kaikkien kukkien kukkia sellaisena kuin ovat. Sen ei pitäisi ja saisi olla kenellekkään ongelma.
Silti kuitenkin asioita paheksutaan negatiivisesti jne.
Mikä tarve, tunne, ajatus siellä kommentoijan taustalla mahtaa olla? Mistä ihmisten arvostelu tai se, että joku harrastaa jotain kumpuaa?
”Fitness pilasi terveyden ja vei elämän”
Jossain luki kommentti siitäkin, että ”fitness kuuluu kaikille”, Noh, ei todellakaan kuulu kilpailumielessä, kuten ei myöskään muukaan urheileminen. Äärimmäisyyksiin vietynä kaikessa on omat lieveilmiönsä ja mahdolliset haitat, etenkin jos mennään ns. Perse edellä katajaan…
Nekin asiat on aina syytä tiedostaa, mutta niihinkin kaikkeen voi pyrkiä vaikuttamaan fiksulla tekemisellä, valmennuksella ja ilman, että asioita yleistää kattamaan kaikkia kilpailijoita.
Jokaisella saa ja pitää myös olla mielipiteensä ja, että niiden takana voi sitten seistä. Arvostakaamme niitäkin..
On kuitenkin hieman hassua, kuinka juuri tätä lajia nostetaan pöydälle koko ajan. Isossa roolissa on toki ulkonäkökeskeisyys joka nyt vain liittyy fitnekseen. Onhan se myös osalla ihmisistä kauhistuttavaa, sekin on selvä.
Kyseessähän on arvostelulaji jossa arvostellaan. Laji jossa arvostellaan ihmisen anatomiaa, rakennetta, symmetriaa, lihaksistoa, lihaksiston erottuvuutta, esiintymistä ja koko kokonaisuutta.
Lajiin kuuluu myös olla mahdollimman rasvattomassa kunnossa. Toki fitness lajeilla/ sarjoissa on omat eronsa.
Esim naisten bikini-fitneksessä ei tarvitse olla niin rasvaton kuin esim body-fitneksessä. Siinäkin on eronsa ja liiallisesta kireydestä ja liian alhaisesta rasva% sakotetaan!
Dieetti voi olla tapauskohtaisesti kovakin. Kuitenkin esim bikini-fitneksessä kunnon voi yleisesti saavuttaa paljon helpommin vrt, muita sarjoja.
Toki mikään asia ei päde kaikkiin ja asioita ei voi yleistää, myös fyysiset ja henkiset ominaisuudet merkitsevät paljon.
Miesten kohdalla asia onkin sitten jo eri, ja esimerkiksi classisessa kehonrakennuksessa on aina parempi mitä kireämpi on. Se vaikuttaa lihasten erottuvuuteen ja onkin yksi arvostelu kriteereistä.
Se, että saa itsensä kuntoon vaatii sitten systemaattista ja usein useiden vuosien määrätietoista omistautumista. Se ei kuitenkaan vaadi sitä, että pitää elää, olla askeettinen… se ei vaadi myöskään sitä itseasiassa dieetilläkään ollessa. Tämä on valitettavan monelle ajatus joka tulee ensimmäisenä mieleen, että ”ei saa syödä mitään”…
Jos asia olisikin niin, että paremmuus mitattaisiin sillä:
Kuka treenaa eniten!
Kuka laihduttaa koviten ja vähimmällä ruualla!
= Olisi paras!
Mutta, kun se ei ole niin ja ei pidä ollakkaan. Kyseessä, kun ei ole lopulta mikään laihdutuskilpailu. Niitä laihdutuskilpailujakin varmaan löytyy tästä maailmasta?
Jokainen joka tietää asioista sen verran, niin keho vastustaa lihomista, mutta se vastustaa myös laihtumista. Jos liikutaan äärimmäisen paljon, vedetään kaikki ruoka ja kcal liian alas jne, niin mitä siitä seuraa? Kehon aineenvaihdunta ”sakkaa”, hidastuu ja rasvanpoltto loppuu. Sama, kun voi helposti tapahtua jo ihan normaalissa laihdutuksessakin, että keho adaptoituu hyvinkin äkkiä.
Sitten lisää liikuntaa, aerobista mielen ja määrin, liian vähän syömistä. Melkoinen noidankehä voi olla valmis ja henkistä kanttia koetellaan todella rajusti. Tällä tarkoitan sitä äärimmäisyyksiin viemistä ja lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin toivottu ja sitten ei mikään ihme, jos kynttilä palaa väärästä päästä ja kaikki olikin lopulta kurjaa ja kokemus tuntuu ikävältä. Ikävää lähinnä, että se kaikki into, halu, mielenkiinto kääntyy sitten negatiiviseksi…
Vai voisiko asiaa miettiä sittenkin niin, että mitä tästäkin voi oppia ja ajatella asiaa, että on yhtä kokemusta rikkaampi omassa elämässään? ”tulipahan kokeiltua tämäkin asia, niin ei tarvitse jossitella?”
Näissä tilanteissa jokaisen kilpailuun valmistautuvan urheilijan kannattaisi kommentoida, kertoa valmentajalle miten menee, missä mennään jne. Lopulta kuntoon pääseminen on yhteispeliä parhaimmillaan, vaikka iso vastuu ja merkitys jää toki tästä kaikelle urheilijalle itselleen. Kuitenkin liiallinen fanaattisuus on eri asia kuin omistautuminen…
Sama toistuu kyllä sitten laji kuin laji, jos tavoitellaan huipulle pääsemistä. Vuorovaikutus on tärkeässä roolissa puolin jos toisinkin.
Kyllä voi ja onkin sitä! Itse olen aina ihaillut lihaksikkaita ihmisiä omalla tavallaan. Siinä on jotain primitiivistä ja sopivan alkukantaistakin. Lisäksi voima on aina kiinnostanut ja ihallut sitä voimaa mitä monelta löytyy. Onhan se hurjaa, että keho voi näyttää kuin kreikkalaiselta veistokselta (jos sitä arvostaa 😉
Olenhan itsekin kilpaillut, trimmannut itseäni jne. Ja nyt tavoite tehdä sama uudelleen.
Itselleni Fitness edustaa terveyttä, hyvää oloa ja vointia omassa kehossaan, liikunnallisuutta, terveellistä ravitsemusta, itsestä huolehtimista ja sopivaa määrätietoisuutta elämässä, asennetta ja tavoitteellisuutta ja kyllä siitä myös pidän kiinni.
Toki tiedän, että kun dieetti etenee ja lähestyy kohti kilpailua, niin matkalle mahtuu kaikkea, eikä aina välttämättä niitä helppojakaan päiviä. Urheilu kuitenkin on aina urheilua, mutta se tekeekin siitä niin siistiä ja ainakin itselleni tavoittelemisen arvoista.
Eikä sen pidä ja tarvitse helppoa ollakaan. Miksi pitäisi?
Voiko yleensäkään mitään asiaa saada ilmaiseksi, näkemättä sen eteen mitään vaivaa, työtä?
Mahdollisesti joutuu tekemään kompromissejä, luopumaan jostain ja kokemaan myös sopivaa epämukavuutta, joka sekin voi olla positiivista enemmin kuin kielteistä…
Sama koskee lopulta ihan kaikkea. Jos joku ihminen haluaa parantaa vaikkapa omaa hyvinvointiaan, mutta ei ole valmis ponnistelemaan sen asian eteen ja nähdä sopivaa vaivaa, niin se voi jäädä saavuttamatta..
Mutta tämä on taas minun mielipiteeni ja oma kokemus asioista 🙂
Toki meillä miehillä on omat eronsa naisiin verrattuna näissä asioissa, kuten me ihmiset olemme muutenkin omalla tietyllä tavallaan joissakin samanlaisia, mutta kuitenkin onneksi niin erilaisia!
Fitnestä ei kaikissa tapauksissa pidetä myöskään urheiluna. Usein siksi, että se lopputulema nähdään siellä lavalla, kun esitellään omaa kehoaan ja ns. Tehdyn työn jälkeä.
Kuitenkin työtä on tehty jokaisen kunnon ja lihaksen eteen etenkin kuntosalilla. Treenattu ja yritetty kehittää omaa fysiikkaansa haluttuun suuntaan. Kyykkyjä, maastavetoa uudelleen ja uudelleen. Se työ tehdään siis salilla ja lopputulos näkyy lavalla. Se on kyllä lopulta melkoisen raakaa työtä, kovaa treeniä ja vieläpä ilman glitteriä.
Samoin monessa muussakin lajissa. Nyrkkeilyssä harjoitellaan tiivisti, voidaan joutua dieettaamaan, pudottaa painoa, että saadaan paino haluttuun painorajaan, mahdollisesti jopa vedättämään painoa painovedolla aika rajusti, lopuksi ja sitten lopputulos on nähtävillä kehässä.
Juoksija voi harjoitella pitkään, että juoksee 100m mahdollisimman kovaa jne. Body Sheimataanko näitä urheilijoita sitten? Pidetäänkö asioita epäterveellisinä vai minä?
Elämässä on aina sekin mahdollisuus, että kaikki voi sairastuttaa, myös urheileminen niin henkisesti kuin fyysisesti. Mitä tapahtui esim Mika Myllylälle ja monelle muulle, kun putosi tyhjän päälle. Näitä tarinoita riittää… Aina, kun tekee, niin siihen voi liittyä sekin riski, että ns. Floppeja tulee..
Esteettiset lajit ja yleisesti muutenkin painoluokka-lajit, niin niissä kaikissa voi olla mukana myös riski sairastua esimerkiksi syömishäiriöihin ja tämä ei käsitä pelkästään fitnestä. Kamppailulajit, tanssi, luistelu, voimistelu, ratsastus jne.
Muuttuva ulkomuoto voi myös olla monelle todella raju henkisesti. Ensin on tavallaan oman elämänsä kunnossa ja sitten, kun palaa takaisin syömään enemmän ja hyvä myös palata normaalimpaan kehonkuvaan, niin se voi olla henkisesti raskasta.
Monelle voi olla rajua se, että joutuu arvosteltavaksi niinkin herkän alueen, kuin oman kehon ja kehokuvan suhteen? Tärkeää olisi tiedostaa, että minuus ja se kuka olen ihmisenä ei ole kuitenkaan riippuvaista nyt tästä tilanteesta jne, ja että minua ei arvostella ihmisenä kuka olen muuten.
Urheilussa kuten myös elämässä joutuu kohtaamaan epäonnistumisia, halusipa sitä tai ei. Se on iso osa urheilua ja lopulta vain yksi voittaa. Niihinkin pitäisi valmistautua, vaikka aina kun kilpailee, voittamaan pitää lähteä!
Dieetillä jos dieetilläkin, kun joutuu näkemään nälkää, niin se voi myös vaikuttaa mieleen, että sitten kun pääsee kisasta, niin pistääkin kaiken ihan ranttaliksi, syödään käytännössä kaikki mitä irti lähtee.
Nämäkin asiat pitäisi tiedostaa ja keskustella läpi valmentajan kanssa tilanteen niin vaatiessa. Myös hyväksyä asiat, kuten ne ovat, että tämä on nyt vain yksi etappi tässä.
Hyvänä asiana Suomessa on, että nykyisin koulutetaan erikseen Fitnessvalmentajia ja on monia muitakin yliopistotason coutseja joilla on vankkaa osaamista ja historiaa muutenkin urheilemisesta takana 😉 Koulutus takaa aina paljon ja myöskin sen, että laatua löytyy ja pahimmilta ylilyönneiltä voidaan näin välttyä…
Itse näen tässä tärkeässä roolissa hyvän ja toimivan valmennuksen ja etenkin kuuntelemisen tärkeyden. Kerrotaan omista ajatuksista, tunteista jne. Vaikea sitä muuten tietää kenenkään ja ei se valmentajakaan ole mikään ajatustenlukija…
Itse en tee Fitness-valmennuksia. Olen jättänyt ne asiat ihan toisille ihmisille. Aikoinaan kyllä tein ja muutaman urheilijan kohdalla saavutettiin ihan hyvää menestystä, esim SM3 jne. Autoin myös muutamaa kehonrakentajaa ravintoasioissa, joista toinen nappasi SM kultaa aikoinaan.
Itse koen, että minulla on enemmän annettavaa elämäntapamuutoksiin liittyen, voimavalmennukseen, ravintovalmennukseen ja kehonmuokkaukseen liittyen. Toki työkaluja saa kaikkialta myös fitneksestä omaan käyttöön ja niitä voikin hyödyntää fiksusti sitten 😉 Itselle fitness on kiva harrastus, joka antaa enemmän kuin ottaa!
Voiko ja uskaltaako fitnestä sitten harrastaa ja vieläpä kilpailumielessä? No miksei uskaltaisi, jos haluaa mitata omia rajojaan fitneksessä, pää on mukana ja jalat maassa. Valmennus toimii jne.
Tiedän todella paljon erittäin hyviä ja osaavia valmentajia Suomesta ja myös ulkomailta joille myös urheilijan henkinen jaksaminen on tärkeää kilpailuun valmistautuessa, mutta muutenkin. Asioita voi vain tehdä niin monelle eritapaa. Samahan se on koko liikunta-alan suhteen. Melkoinen seurakunta ja monenmoista toimijaa mahtuu mukaan.
Se on näissä on vain sitten aina harmi, että kuten fitness tai mikä tahansa, niin helposti ne huonot kokemukset leimaavat kaikki harrastajat samaan koriin tai valmennusta tekevät.
En sano, että fitness kilpailumielessä on helppoa. Se ei ole sitäkään ja kuten jo totesin ”pitääkö sen ollakkaan?”. Fitness ei myöskään kuulu kaikille, eikä se sovi kaikille kilpailumielessä.
Fitness voi olla myös monelle elämäntapa ja sitä se onkin ja jos joku haluaa sitä harrastaa niin suotakoon se hänelle. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään ja lopulta jokainen saa harrastaa mitä haluaa, olla kuka haluaa ja elää juuri sellaista elämää kuin itse katsoo parhaaksi. Etenkin jos se tekee onnelliseksi, niin mikäs sen parempaa!
-Antti Rossi
#fitness #fitnessurheilu
Jos tykkäsit tekstistä, jaa se ihmeessä. Voit myös vapaasti kommentoida!
Oletko jo tutustunut maksuttomiin oppaisiini? Jos, et niin pika pikaa lataamaan alla olevista linkeistä!
SHRED
NUKU
Tsekkaa palveluni tästä… PALVELUT
Fitness voi olla fiksua touhua, kun sen toteuttaa fiksusti! Linkki virallisille Suomen Fitnessurheilu sivulle.
Saako Pt, eli personal trainer olla ylipainoinen?
Pt:llä näkyä vatsalihakset?
Pitääkö Pt:llä olla timmit ja pyöreät pakarat?
Kertooko se, että Pt on itse ”tikissä” ammattitaidosta?
Kertooko se, että Pt on itse urheillut, kilpaillut jossain – ammattitaidosta? Onko ns. Katu-uskottavuudella väliä?
Välillä saa lukea sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta siitä, että jos Pt, ei ole timmi, niin Pt ei osaa mitään..
Tätä keskustelua käydään myös meidän liikunta-alan ammattilaisten keskuudessa aika-ajoin.
Onko ulkonäöllä sitten niin iso merkitys? Mitä sinä olet mieltä personal trainer kohdalla?
Meitä Personal trainereita on moneen junaan myös ulkoisten avujen suhteen.
Kaikilla saa myös olla asian suhteen omat mielipiteensä. Osa palkkaa Pt:n joka on itseään = asiakasta kovemmassa kunnossa ulkoisen olemuksensa suhteen. Osalle taas tällä asialla ei ole mitään merkitystä!
Osa hyödyntää ulkonäköään valmennusten myynnissä. Etenkin tämä tulee esille näissä kaikissa pakara, sun muissa booty-ohjelmissa. ”Treenaa itsellesi ultimaattiset pakarat”. Tehotreenin hinta nyt vain 19,90 €… Sitten myynti-ilmoitukseen laitettu kuva naisesta joka kyykkää tai tekee jotain muuta pakaraa aktivoivaa harjoitusta.
Ulkonäkö myy, mielikuvat myyvät. Timmi kroppa ja kurvit. Mitäs jos johonkin kuvaan liitettäisiin mukaan se ylipainoinen ”lihava” Pt… Kärsiikö uskottavuus? Entäs jos tämä Pt, tietääkin oikeasti miten saada lihasmassaa ja voimaa pakaroihin?
Me elämme hyvin ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Some, lehdet, netti jne. Ulkonäköä arvostellaan. Tätä tapahtuu suuntaan jos toiseen.
Itse olen kohdannut tätä, että jos on kovemmassa iskussa, niin sekään ei ole aina hyvä 🙂 Tavallaan se henkilökohtaisesta asiasta, eli ulkonäöstä tuleekin julkinen ja riistaa.
”Mikä tuokin luulee olevansa jne.” ”Näyttääpä kauhealle” jne. Tällaista olen saanut kuulla itsekin vuosien saatossa 🙂
Oma suhtautuminen tähän ja tällaisiin kommentteihin on EVVK!
Mutta mielikuvat. Jos joku on Ns. Iskussa, tikissä. Siitä tulee helposti se mielikuva, että kyllähän tuon on pakko toimia itsellekkin.. Mutta asia ei aina mene niin!
6-7 liikettä pelkkää persetreeniä ja kaikki hienot muodikkaat liikkeet yhdistettynä kuminauhoihin jne… Kyllähän sillä saadaan toki kiva polte pyllyyn, mutta… Keskitytään nyt tähän aiheeseen, tämä menee muuten liikaa pyllyilyyn..
Oman arvon ei pitäisi rakentua ulkoiseen olemukseen. Toki jos harrastaa Fitness urheilua, kehonrakennusta tmv, niin arvo määräytyy juurikin ulkonäön mukaan ja se on osa sitä lajiin kuuluvaa arvostelua. Se nyt vain sattuu kuulumaan siihen…
Siinä, kun ei vähä riitä, vaan tavoite on pyrkiä lähelle omaa optiaalista maksimiaan ulkonäön ja oman kehon suhteen.
”Lisää lihasta, rasvaa vähemmälle jne”
Sepä se onkin raadollista ja monen psyyke ei sitä kestä, että toiset ihmiset määrittävät sinun kehosi, ulkonäkösi paremmuuden mukaan. Siinä voi olla mielenterveys melkoisella koetuksella…
Samaa voi kokea myös PT…
Kun toimii hyvinvointi, liikunta, terveys alalla ja puhuu toisille liikunnan ja ravinnon ilosanomaa, niin siitä voi muodostua paineita oman ulkonäön suhteen.
Olen keskustellut tästä aiheesta muutamien Pt:n kanssa ja siellä taustalla voi piillä ajatus, että ”riitänkö minä”, ”olenko tarpeeksi uskottava”, ”olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa”, ”miten voin kertoa muille terveellisestä ravisemuksesta, kun olen itse ylipainoinen”, ”entäs jos en olekkaan tarpeeksi timmi”, ”mitä ihmiset ajattelevat minusta”?
Näkyykö vatsalihakset ja onko maastaveto 200kg, ei pitäisi olla ammattitaidon mittari. Eihän mäkihyppyvalmentaja ole itse välttämättä paras hyppäämään…
Voiko joku toinen ihminen myöskään määrittää sen miltä jonkun Pt:n pitäisi näyttää? Ei, ulkonäkö, kuten ihan normaalissa elämässä on vain lopulta kuori siitä ihmisestä itsestään…
Melkoisen raadollista ja silti asialla on toinenkin puoli, nimittäin = Ulkonäöllä on myös väliä tiettyyn pisteeseen asti?
Kyllä Pt on myös sitä ulkoisesti! Yleisesti siisti olemus, siistit vaatteet jne. Eli tätä ulkonäkökeskeisyyttä tiettyyn pisteeseen asti.
Mutta tarkoittaako se sitten muuten sitä, että mitä paremmassa kunnossa sä olet ulkoisesti, niin sitä parempia tuloksia sinä myös saat muille? Tarkoittaako se sitä, että Pt:n pitää olla rasvattomassa kondiksessa 24/7 365 päivää vuodessa?
Se, että sä oot Pt, niin ihmiset seuraa sua eri tavalla. Katsoo myös sitä ulkonäköä, ulkoista habitusta. Etenkin jos joku haluaa sitä lihasta ja voimaa, niin voidaan tsekkaa, että onko se itse missä kunnossa ja liikkuuko rauta miten? Kyllähän sekin tietty kertoo aina oman tarinaansa jne…
Esimerkiksi voimaharjoittelun ja kehonmuokkauksen suhteen, niin kyllä sitä moni hakeutuu juuri sille Pt:lle valmennukseen kenellä on riittävästi kompetenssia ja annettavaa… tietyt meriitit ja näyttää myös sen, että asiakkaat saaneet tuloksia aikaan.
Mutta entäs sitten se kenellä ei olekaan isot hauikset, vaan enemmän ”narut”? Osaako se nyt varmasti saada mulle mun haluamani käsivarret tai pakaraan muotoa? Asia ei ole tässäkään niin mustavalkoinen…
Ihmisiä on maailmassa jotain 7,5 miljardia… Melkoinen määrä meitä täällä tallustaa. Tärkeintä tässä on se, että me kaikki olemme erilaisia!
Siksi jokaiselle ihmiselle löytyy varmasti se oma sopiva Pt. Jos joku haluaa palkata Jari Mentulan tai sen timmeimmän mimmin, niin se myös tekee sen. Toiset taas pelkäävät isoja lihaksia, ja hakevat ihmistä joka on enemmän myös ulkoisesti sellainen johon voi myös itse samaistua parhaiten.
Monet ihmiset kyllä panevat merkille Pt:n oman suhtautumisen fiksuihin ajatuksiin ravitsemusta, liikuntaa ja yleisesti hyvinvointia kohtaan. Sekin on osa käyntikorttia…
Meille kaikille ihmisille on tärkeää pitää itsestämme huolta. Voida hyvin itsemme kanssa fyysisesti ja henkisesti. Tärkeää Pt:lle on siksi elää sen mukaan mitä muille opettaa, eli omien oppiensa mukaan.
Se jos Pt vetää jatkuvalla syötöllä roskaruokaa ja puhuu sitten vastaavasti terveellisen ruoan puolesta, ei treenaa jne, ja sitten kannustaa toisia toiminaan toisin kuin itse, niin kyllä se suo pahasti uskottavuutta. Toki mikään natsi ei kannata olla ja ihminen se Pt:kin on… 😉
Mutta kerta on hyvinvoinnin ammattilainen, niin mielestäni sen pitäisi näkyä omassa elämässään liikunnan, ravinnon ja hyvinvoinnin suhteen… Sitä kautta se näkyy myös siinä miltä Pt näyttää? Nimittäin miten ihminen voi itsensä kanssa ja onko sinut itsensä kanssa? Siinä ei sitten ole kyse onko timmi, vai vähemmän timmi = vaan se, että voi hyvin henkisesti, niin se näkyy myös eteenpäin ulkoisesti…
Muista! Minun, sinun, eikä kenenkään muunkaan ihmisen arvo tai osaaminen pitäisi määräytyä ulkonäön mukaan, vai mitä?
Ps.
Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin verkkokaupastani löydät lahjakortit ja voit maksaa kaikilla yleisimmillä maksuvälineillä 😉
Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille!
Katso myös tarjoamani palvelut
Kun tavoitellaan lihaksikkaampaa vartaloa on tärkeää nousujohteisen harjoittelun kannalta kaksi asiaa. 1. Kasvavat sarjapainot ja 2. harjoitusmäärän kasvattaminen (volyymin lisääminen). Mutta entäs erikoistekniikat?
Mitä tulee sitten erikoistekniikoihin, niin ne ovat nimensä mukaisesti erikoistekniikoita, eli ovat lisä normaalin harjoittelun päälle tehostamaan harjoittelua eri harjoittelun tehokeinoin.
Tavoitteenasi on kehittää vahvat jalat ja olet päättänyt tehdä ensimmäisenä harjoitusliikkeenä Hack-kyykkyä.
Aloitat hackin tekemisen suorilla sarjoilla. Nostat painoja sarjojen edetessä ja alat kokemaan, että nyt alkaa olemaan maksimaalisesti rautaa laitteessa. Pyydät pari varmistajaa auttamaan, että tehdään vielä loppuun pakkotoistoja varuilta, kun omat voimat eivät enää riitä suoriutumaan sarjasta omilla loppuun. Sehän on hyvin kehittävää.
Päätät vielä, että vedetään varuilta pakkotoistojen jälkeen vielä ainakin 3 pudotussarjaa loppuun, että saadaan lihakset armotta ajettua loppuun asti.
Lopulta treenin lopuksi olet täysin rikki, hyvä että pystyt kunnolla kävelemään. Siihen tarvittaisiin kottikärryä ja et pysty ajamaan autolla edes kotia.
Kyllähän tällä pitäisi tulla kehitystä aikaan vai mitä? Elämässä kuten harjoittelussa kaiken voi viedä äärimmäisyyksiin asti. Liian kovasta treenistä et esimerkiksi palaudu kunnolla ja joudut odottamaan pitkään, että voit treenata samoja lihaksia uudelleen. Tällainen tapa toimia voikin saada aikaan kehityksen hidastumisen ja kuin itse aikaan kehitystä.
Siksi erikoistekniikoilla ei kannata rakentaa ohjelmaa tai niiden varaan, vaan niiden käyttöä pitää osata annostella oikeissa tilanteissa…
Olipa kyseessä sitten aloitteleva harjoittelija tai jo kokenut treenari, niin harjoittelun pitäisi aina perustua siihen perustekemiseen ja suoriin sarjoihin. Erikoistekniikkoja oikein hyödyntäen voidaan kuitenkin tehostaa kehitystä.
Aloittelijoille jotka haluavat kehittää optimaalisesti lihaksistoaan, optimaalinen toistomäärä per lihasryhmä on n.60 – 120 toistoa. Vastaavasti kokeneelle treenaajalle 100 – 160 toistoa per lihasryhmä viikossa. Käytännössä tämä on noin 10 – 20 työsarjaa per lihasryhmä viikossa.
Harjoitukset vastaavasti tulisi toteuttaa 4 – 30 toiston sarjoina, 6 – 15 toistoaluetta kuitenkin painottaen. Tärkeää olisi myös kasvattaa harjoittelun volyymia viikkokohtaisella tasolla niin, että kuormitus nousee, mutta ei kuitenkaan treenata loppuun, failureen asti vaan toistoissa jää aina sopivasti varaa.
On kuitenkin tilanteita joissa voidaan toistomäärää kasvattaa entisestään ja näin on jos priorisoidaan tiettyä lihasryhmää harjoittelujaksolla. Esimeriksi treenataan samaa tai kahta lihasryhmää tavoitteellisesti 3 – 4 kertaa viikossa. Tällöin toistomäärää voidaan kasvattaa 160 – 230 toistoa kohden.
Tällainen jako harjoittelussa voisi olla tyyliin tällainen, jos kyseessä olisi esimerkiksi selkälihaksiston erityinen kehittäminen.
(+ Vatsalihakset lisäksi treenien 2 + 4 yhteydessä)
Pääpainotus siis suoraan selässä. Tällöin myös pakolla tulee kasvatettua toistojen määrää. Tällainen harjoitusjakso kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä ja huomioida sitten harjoitusjaksolla hyvä palautuminen ja ravitsemuksen tärkeys.
Lihasmassaa tavoiteltaessa harjoittelun erikoistekniikoilla voidaan korostaa mekaanisen kuormituksen intensiteettiä, mekaanisen kuormituksen volyymiä, metabolista stressiä, luoda sopivaa ärsykkeenvaihtelua harjoittelussa, rakentaa intensiteetti- ja volyymiprogressiota (volyymiä lisätään viikkojen edetessä) (Tuomas Rytkönen – voimavalmentaja koulutuksen materiaali)
Erikoistekniikoita voidaan hyödyntää erityisesti kokeneemman harjoittelijan treeneissä hyvällä menestyksellä. Yksi tapa on käyttää maksimissaan 1 – 2 erikoistekniikkaa harjoittelussa apuna n. 4 viikon ajan. Sitten vaihtaa ne pois ja tehdä tilalla suoria sarjoja. Toinen tapa on edetä volyymiprogressiota ja intensiteettiä kasvattaen ja hakea harjoittelun raskaalle, kovimmalle viikolle vielä ekstra tehostusta erikoistekniikoilla. Tehdä niitä vain siis 1 viikon ajan.
Esimerkki 1.
Viikko 1 – 3 – Pudotussarjoja – Viikko 4 volyymin lasku
Esimerkki 2
Viikko 1-2 suoria sarjoja ja volyymin ja intensiteetin kasvattamista. Viikko 4 intensiteetin laskeminen % tietyn pisteen verran.
Lähteet:
Tuomas rytkönen, Voimavalmentaja koulutuksen lähdemateriaali
https://www.trainer4you.fi/blogi/lihasmassaharjoittelun-erikoistekniikat/
Seuraavassa osassa sitten tarkastellaan niitä erikoistekniikoita..
Pääset lukemaan sen suoraan tästä!
