Älä pelkää epäonnistuvasi!

Älä pelkää epäonnistuvasi!

Tavoitteena elämäntapamuutos, edistää hyvinvointia, terveyttä, jaksamista arkeen. Lisätä arkiaktiivisuutta, liikuntaa. Tai sitten halu polttaa rasvaa, olla timmimmässä kunnossa ja treenata tehokkaasti.

Tiedätkö, että täydellisyyden tavoittelu voi hankaloittaa todella paljon TAI jopa estää tulosten saavuttamisen!

Kun on tavoite, on halua. Kun on halua on motivaatiota. Kun on motivaatiota on tekoja ja taas teot lisäävät motivaatiota.

Mietitäänpä lapsuutta, lapsia yleensä. Opetellaan esimeriksi kävelemään. Sehän ei käy hetkessä, se ei käy itsestään. Me harjoittelemme kävelyä. Me kaadumme, me nousemme ylös, me kaadumme ja nousemme taas ylös, me kaadumme lukemattomia kertoja yhä uudestaan ja uudestaan, mutta lopulta me opimme kävelemään.

Antaako terve lapsi periksi, että en ikinä voi oppia kävelemään? EI anna vaan menee eteenpäin sinnikkäästi, oppii uutta ja haluaa oppia uutta.

Lapsi oppii asioita tekemisen kautta, yrittämällä ja samoin oppii erehdyksistä. Lapsi toistaa asiaa niin pitkään, että se varmasti sujuu. Lapsi on valmis laittamaan itsensä likoon, jotta voi oppia asioita. Samoin me aikuisetkin voimme oppia uutta, oppia uusia tapoja, rutiineja, omaksua niitä ja saada aikaan haluamiamme tuloksia. Lopulta ihan jokainen voi oppia.

Kuitenkin sitten tapahtuu jotain? Tulemme tietoisemmiksi itsestämme, mielestämme, kehostamme. Voimme helposti alkaa ajattelemaan myös sitä mitä muut ajattelevat meistä. Siitä seuraa se, että alammekin vältellä epäonnistumisen tunteita. Kukapa haluaisi epäonnistua?

Koulussa voimme saada osaksemme ivaa, pilkkaa, nälvimistä jos joku ei meneekin pieleen. Vanhempien tehtävä on olla tukena, mutta aina vanhemmat eivät osaa olla sitä, tukea kasvua- ja kehitystä parhaalla tavalla. Tekemisiin voidaan reagoida kriittisesti tai negatiivisesti. Tämäkin aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa.

Mitäs sitten kun tavoite onkin aikuisena tehdä elämäntapamuutos?  Sen aloittaminen voi pelottaa aluksi ihan hirveästi. Kuitenkin jos yritämme jotain ja se ei heti sujukkaan ja epäonnistumisen pelko valtaa mieltä, emme enää yritä vaan lopetamme.

Emme uskalla, emme uskalla yrittää samalla tavalla mitä lapsena, kun mieli on valmis seikkailuun kuin seikkailuun. Pienet lapset eivät pelkää samalla tavalla, eivätkä myöskään mieti mitä muut minusta ajattelevat.

Aikuisena taas voimme pelätä niin paljon epäonnistuvamme, että suojelemme itseämme kaikelta ja olemalla yrittämättä. Sitten teemme niitä tuttuja turvallisia asioita ja elämme varman päälle.

Jos et muuta mitään, mikään ei muutu!

Terveellinen ravitsemus, liikunta, hyvinvointi. Tekemällä samoja asioita päivästä toiseen, saa myös samoja tuloksia kuin aina ennenkin.

Ongelma onkin, että jos päivittäiset asiat joita teemme, eivät vie meitä eteenpäin kohti parempaa hyvinvointia, vaan poispäin, emme myöskään voi saavuttaa itsellemme asettamiamme tavoitteita.

Mitäs sitten vaikka epäonnistuisi?

Tiedätkö mikä riski yrittämisessä on? Siinä, kun voi onnistua. Vastaavasti jos et yritä, mitään ei tapahdu. Ja vaikka yritit ja epäonnistuit niin ainakin teit parhaasi asian eteen.

Elämäntapamuutos, oppia syömään terveellisesti, liikkua. Mitään ei opi hetkessä. Kaikki oppimamme on seurausta säännöllisestä harjoittelusta, asioiden toistamisesta uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Niiden kertaamisesta ja taas kertaamisesta, niin pitkään, että opimme ne ja sisäistämme asiat.

Mietitään vaikka ruoan laittoa. Teet uuniruokaa, kanalaatikkoa. Pidät ruokaa liian pitkään uunissa. Ruoasta tulee kuivaa ja pahimmillaan se voi palaa pohjaan.

Mitä opit tästä? Älä pidä ruokaa liian pitkään uunissa.

Opit siis virheistä, mikä meni nyt pieleen, jotta et toistaisi samaa virhettä uudelleen.

Jokainen tekee virheitä. Kukaan ei ole täydellinen. Kannattaa kuitenkin miettiä missä oli vika? Kannattaa myös tehdä itsetutkistelua asioiden suhteen. Meidän on hirveän helppo syyttää toisia ihmisiä omista virheistämme tai jotain asiaa jota on turvallista syyttää, kuin että miettisimme asioita jotka voivat olla virheiden takana ja jopa kipeitä sellaisia.

Pysyvä muutos voidaan saavuttaa rennollakin otteella…

Elämäntapamuutos, hyvinvointi, laihtuminen. Parannamme omaa syömistä, lisäämme liikuntaa. Käännämme jopa kivet ja kannot, että se onnistuu. Kuitenkin maalaamalla mustan valkoiseksi voimme yrittää liikaa ja vaatia itseltämme aivan liikaa.

Saatamme olla lyhytpinnaisia, lopettaa elämäntapamuutoksen yhä uudelleen ja uudelleen. Kokeilla mitä erilaisempia keinoja laihduttaa, muuttaa elämää ja yrittää hallita sitä. Kahlata läpi kaikki mahdolliset selfhelp-oppaat ja valaa vahvaa uskoa.

Kuitenkin toistamalla samat virheet yhä uudelleen ja uudelleen. Kukaan, kun ei ole täydellinen. Meillä on oma elämä, arki, kiireet, heikkoudet, epävarmuudet ja lisäksi pelot, ahdistukset ja vaikka mitä, ja se kuuluu vain ihmisen elämään.

Elämäntapamuutoksen ja laihdutuksen vaikeus!

Laihduttamisen pitäisi olla itsessään helppoa. Syö vähemmän ja liiku enemmän. Yleinen neuvo. No miksi ihmeessä meillä on sitten miehistä Suomessa jopa yli 60% ylipainoisia ja naisista noin 50%.

Eikös sen pitänyt olla helppoa?

MUTTA, kun se ei ole. Meillä jokaisella on omat tavat, syvään juurtuneet tavat, tottumukset ja syvällä sisimmällä vielä ajatukset, tunteet ohjaavat meidän käytöstä.

Noudata siinä sitten 5 viikon dieettiä 😀 Ihan oikeasti nyt. Miten oletat muuttavasi pahimpia tapojasi hetkessä? Oppia kaiken sen mitä vaaditaan, että voi muuttaa ruokailutottumuksia pysyvästi.

Se ei käy hetkessä. Mitä tiukemmassa tavat ovat, sen haastavampaa niistä on päästä myös voitolle. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta ja erityisesti se kannattaa. Aidolla muutoksella voit parantaa elämänlaatuasi 100%, lisätä terveyttävä ja pidentää myös elinikääsi.

Millä lääkäri pysyy sinusta kaukana? Elämällä terveellisesti, panostamalla omaan hyvinvointiin ja etenkin ravitsemukseen. Kaikki se vaiva, työ kannattaa. Se ei kuitenkaan käy ilmaiseksi vaan tosiaan vaatii joskus jopa hartiavoimin töitä. MUTTA mieti mitä se voi saada aikaan? Se voi parantaa merkittävästi elämänlaatuasi.

Eteen tulee aina mutkia, kaivoja, joskus jopa kraatereita. Onko vastoinkäymiset sellainen asia, että hanskat tiskiin? Niihin ei kannata suhtautua niin vaan, että ne ovat mahdollisuus mennä eteenpäin, ei siis syy antaa periksi.

Ilman epäonnistumista, kun ei voi onnistua!

Miten voi oppia epäonnistumisista?

Kukapa ei olisi joskus epäonnistunut? Etenkin elämäntapamuutosta tehdessä virheet, erheet ja vastoinkäymiset kuuluvat pakollisena osana matkaan. Se on kuitenkin totuus.

Koska on täysin mahdotonta, muuttaa sitkeitä tapoja hetkessä ilman, että joudumme näkemään mitään vaivaa, kohtaamatta epäonnistumisia, matkalla kohti tavoitteita.

Pyri siksi oppimaan kaikista virheistä ja epäonnistumisista, koska se voi kehittää sinua ja auttaa menemään eteenpäin kohti onnistumisia.

Paine onnistumisesta

Sosiaalinen media, elokuvat, muotilehdet, ympäristö yrittää puristaa meitä tiettyyn muottiin ulkonäön ja ajattelun suhteen. Tästä voi seurata ajatus, että minunkin pitää pystyä johonkin samaan. Tästä voi seurata täydellisyyden tavoittelua, perfektionismia.

Perfektionismi taas johtaa pelkoon ja se johtaa pelkoon siitä, että voikin epäonnistua.

Siitä voi seurata se, että ei uskalla ryhtyä edes toimeen vaikka tietäisi mikä on itselleen parasta hyvinvoinnin eteen. Jätetään asiat hoitamatta, tekemättä, viivytellään ja vitkastellaan. Kaiken takana pelko epäonnistumisesta. Ei siis uskalleta kohdata vastoinkäymisiä silmästä silmään.

Perfektionismista tulee hirveä paine. Pitää suoriutua ja ylittää itsensä 110%. Mutta sekään, kun ei ole mahdollista.

Vähempikin riittää!

Ei kannata pyrkiä perfektionismiin, ennemmin tavoitella erinomaisuutta. Se on paljon parempi asia. Miksi näin on?

Perfektionisti on puolusteleva, joka ei kestä mitään kritiikkiä itseään kohtaan. Vastaavasti erinomaisuuteen pyrkivä on avoin asioille ja uusille ideoille. Myös alttiimpi muutokseen ja omaksumaan uutta tietoa ja oppeja joita tarvitaan elämäntapamuutoksessakin.

Perfektionisti pelkää epäonnistumista enemmän kuin mitään. Tästä syystä ei uskalla edes aloittaa, koska pelko painaa mielessä.

Erinomaisuuteen pyrkivä taas näkee epäonnistumiset mahdollisuutena ja virheet ovat palaute omasta tekemisestä, joiden kautta voi kehittää itseään eteenpäin.

Perfektionisti on hyvin kriittinen itseään kohtaan. Etsii virheitä itsestään ja ei näe helposti hyvää itsessään vaikka sitä olisi miten paljon. Aina, kun voisi olla paremminkin…

Erinomaisuuteen pyrkivä vastaavasti ymmärtää, että kukaan ei ole täydellinen ja hyväksyy omat sekä muiden virheet. Ymmärtää myös, että ne ovat välttämätön ”paha” kohti parempaa.

Perfektionisti unohtaa elää koko matkan. Keskittyy vain lopputulokseen, eikä huomaa, että matkalle mahtuu paljon onnistumisia, jotka vievät kohti tavoitetta.

Erinomaisuuteen pyrkivä vastaavasti ymmärtää myös matkan tarkoituksen selvemmin kohti lopputulosta.

Kumpi on parempi?

Se, että painetaan 200 lasissa, yritetään kaikki täysillä, ravinto on yhtä suorittamista, liikunta. Treenit pitää olla kovempia ja jos treenin jälkeen ei ole täysin uupunut, harjoitus on ollut turha.

Mikään, kun ei riitä perfektionistille.

Kuitenkin sitten, vähempi riittää, koska erinomaisuuteen pyrkivä ja sen tavoittelu tuottaa paremman lopputuloksen ilman, että tarvitsee purra hampaita yhteen jatkuvasti ja kokea stressiä jatkuvasta epäonnistumisesta.

Miksi näin on? Siksi, että opimme matkalla virheistämme, olemme valmiita siihen ja etenemme askel kerrallaan eteenpäin päättäväisesti, kuin taas toivomme jotain simsalapim hokkuspokkus keinoa joka tekee meistä hetkessä rikkaita ja kauniita, ilman mitään vaivaa, työtä ja epäonnistumisia.

Virheitä ei kannata pelätä, epäonnistumista ei kannata pelätä, sillä jokainen epäonnistuu. Itse olen epäonnistunut vaikka missä, mutta ilman epäonnistumisia ei voisi onnistua.

Kun emme pelkää liikaa, voimme jatkaa tekemistä. Voimme yrittää ja mennä eteenpäin tehokkaammin ja, kun opimme voimme saada aikaan parempia tuloksia!

Ole siksi armollinen itseäsi ja muita kohtaan. Mieti omia voimavaroja, älä yritä liikaa, älä yritä muuttaa kaikkea hetkessä.

Valmennuksessani…

Valmennuksessani keskityn asiakkaideni kohdalla erityisesti siihen mitä on säännöllinen syöminen, sopivat annostenkoot, ravitseva ja monipuolinen ravinto, tietoinen läsnäolo, tunnesyömiseen vaikuttavat tekijät, arvot, stressi jne.

Onko sitten lautasella välillä nakkeja tai muussia ja olutta. Se on monesti epäolennaista. Se, kun ei ole se tärkein asia ja ratkaiseva asia. Tai pitääkö ruokia olla punnitsemassa tai syödä superfoodeja.

Tärkeintä on keskittää energiansa ja omat voimavarat olennaisiin asioihin, ei epäolennaisuuksiin. Sitä kautta, kun saadaan tuloksia aikaan lopulta. Eletään siis normaalia elämään ja opetellaan elämään sitä terveellisten päivittäisten valintoja ja liikunnan kautta. Silloin tällöin epäterveellisemmät valinnat eivät venettä kaada.

Olkoon se sitten vaikka miten epätrendikästä kaiken ketoosi hypen ja muun trendikkään liikunnan sijaan.

Click here to subscribe

Miten vuosi 2018 meni niinku omasta mielestä?

Miten vuosi 2018 meni niinku omasta mielestä?

Vuosi vaihtuu ja monet lopettavan menneen vuoden vuosikertomusten-, tarinoiden ja raporttien tekemiseen. Usein saa nähdä ja lukea päivityksiä kuinka kaikki on ollut, niin mahtavaa, täynnä onnistumisia, upeita hetkiä ja ties vaikka mitä..

No sitähän se sosiaalinen media on nykypäivänä. Some on täynnä itseään toistavia asioita ja paljon pelkkää pinnallista pintaliitoa elämän mahtavuuksista ja miten hemmetin hienoa kaikki nyt vain sattuu olemaan! Mutta toistaalta kukapa sitä alkaisi jakamaan mitään negatiivista elämästään kovinkaan helpolla saati sitten kertomaan epäonnistumisistaan, haasteitaan, vastoinkäymisistä ja kuinka moni asia onkin mennyt kirjailemellisesti päin persettä.

Ei päinvastoin kaikki saadaan helposti näyttämään ihan muulta. Sitten sitä moni ihminen helposti voi ajatella, että meneekö mulla jotenkin huonommin kuin vaikkapa naapurin Peralla, joka jakaa niitä ihkuja lomakuvia viimeisimmältä rantalomaltaan ja elämä on kuin pelkkää elokuvaa ilman huolen häivää...

Ok. Olen itsekkin syyllistynyt kyllä ihan samaan varmasti aikoinaan. Saanut siitä osakseni kateutta ja selkään puukottamista. Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole mustavalkoisia ja monella asialla on puolensa.

Miten meni niinku omasta mielestä?

Mennyt vuosi on ollut omalla kohdalla yksi haastavammista. Olin vuoden aikana muutamaan otteeseen aika umpikujassa ja mietin, että mitenhän tästä kaikesta selvitään.

Muutaman asian suhteen mietin, että laitanko kokonaan hanskat naulaan, mutta ei! Olen aikoinaan keitetty monessakin sopassa, josta ei nyt sen enempää ja elämäni ei ole koskaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Kaikesta on kuitenkin selvitty. Olisiko luovuttaminen muutenkaan vaihtoehto elämässä? Ei, vaan katsoa ne pelikortit jotka siinä tilanteessa annetaan ja kohdata vastoinkäymiset silmästä silmään.

Ainahan voi toivoa ja sanoa, että voisihan sitä helpommallakin päästä, mutta ehei. Meistä jokainen tekee virheitä. Kukaan ei ole täydellinen Jokainen epäonnistuu yhdessä jos toisessa. Virheistä kannattaa kuitenkin ottaa opikseen, oppia ja joskus myös katsoa peiliin..

Juttelin salilla taannoin yhden asiakkaani kanssa treenin lopuksi. Asiakkaani sanoi, että Henry Ford aikoinaan onnistui vasta 6:lla kerralla, kun yritti. Sitä ennen ei onnistuttu. Luovuttiko Henry Ford sitten? Ei luovuttanut, vaan käänsi epäonnistumiset mahdollisuudeksi kohti muutosta.

Sanotaan, että positiivuus on avain kaikkeen ja se, että uskoo itseensä vain kovasti. Se takaa onnistumisen. Mutta meneekö se lopulta sitten niin? Rehellisyyden nimissä kuinka moni tämän allekirjoittaa? Meillä on maailmassa ja monen ihmisen elämässä moni asia todella päin hemmettiä.

Kylmä fakta vain. Uutisistakin tästä saa lukea päivittäin... ongelmia ja haasteita siis riittää. Ei vain minulla vaan yleisesti kaikilla, enemmän tai vähemmän.. Olen kokenut tänä vuonna haasteita yhden jos toisenkin omassa elämässäni, mutta saanut myös seurata vierestä monen ihmisen kohdalla samaa.

Siitä on kaukana se, että lennetään ympäri maailmaa matkoilla, duunit ja kaikki sujuu kuin vettä vain, rahaa tulee ikkunoista ja ovista niin, että ei paskalle edes taivu, velat ovat saatavia, treenataan ja eletään Fitnesslifee 24/7 vatsalihakset vilkkuen, elämä on yhtä juhlaa perheidyllissä, parisuhteessa jne.

Vaikka näin voikin olla jollain, niin tärkeää muistaa elämän rajallisuus. Ylhäältä on myös helppoa pudota yhtä nopeasti alas kuin sinne voi päästä.

Mitä vuosi on opettanut ja antanut?

No jos oli hyvin haasteellinen vuosi, niin aina löytyy myös hyvääkin. Asiat voisivat olla lopulta myös huonomminkin monessa suhteessa.  Siksi olen oppinut arvostamaan sitä mitä on nyt tässä hetkessä. Elämän pieniä asioita. Olemaan niistä kiitollinen.

Vuodessa on hyvää ollut se, että saan tehdä sitä työtä jota haluan ja mihin itselläni on edelleen paloa. Liikuttaa ihmisiä ja auttaa. Vuoteen mahtuukin monia hienoja onnistumisia ja tarinoita. Ne ovat samalla itsellekkin onnistumisia.

Ihmisten takia lähdin aikoinaan Personal traineriksi ja siksi tätä työtä olen tehnyt yli 5 vuotta. Tänä vuonna paukahti samalla 5 vuotta yrittäjänä täyteen. Yksi onnistuminen sekin. Helppoa ei ole aina ollut vaan välillä melkoista tervanjuontia, mutta sitähän se on yrittäminen Suomessa vuonna 2018.

Päivääkään en kyllä vaihtaisi pois, mutta sitten taas kuitenkin muutamia asioita sitä tekisi toisin, jättäisi tekemättä, tekisi paremmin jne. Mutta kuten sanotaan "oppia ikä kaikki".

Olen myös oppinut lepäämään enemmän. Muutama vuosi sitten tuli pienoinen vauhtisokeus omaan tekemiseen päälle ja yritin vain liikaa. Liian monta rautaa tulessa. Sokaistuin omalle tekemiselle ja olin vähällä polttaa itseni kunnolla loppuun.

Muutama ihminen tästä kyllä sanoi, mutta en halunnut kuunnella heitä. Oliko kyseessä sitten oma ylpeys, tyhmyys, hulluus, yksinkertaisuus, se, että ei halunnut kuunnella vai kaikki tämä?

Tässä vuodessa erityistä hyvää on ollut se, että elämässäni on ihminen joka istuu tuossa vieressäni. En ole varmasti mikään maailman helpoin ihminen aina, mutta tuossapa tuo vain istuu edelleen 🙂 Se onkin nyt tärkeintä ja olen siitä kiitollinen.

Elämän kiemurat ja haasteet näkyivät myös omassa liikkumisessa. Palo ja motivaatio treenaamiseen laski. Onneksi asia on nyt toinen ja "normaali" kipinä liikkumiseen on taas löytynyt. Liikunta on aina ollut se kanava joka on mahdollistanut kaiken. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkisen jaksamisen elämässä!

Takana on melkoinen vuosi. Yksi haasteellisimmista jopa tähän mennessä, mutta kuitenkin samalla kertaa hyvin opettavainen. Lopulta ehkä tarvitsin tätä kaikkea. Epäonnistumisia ja sen kaiken, että voin olla parempi ihminen ja mennä eteenpäin! Jos ei koskaan epäonnistu ja mokaa, ei voi koskaan myöskään onnistua!

Kiitos kaikille menneestä vuodesta! Erityisesti ystäville ja kavereille jotka ovat jaksaneet tsemppaa!

Olkoon ensi vuosi yhtä lailla epäonnistumisia, mutta samalla kertaa onnistumistenkin vuosi!

Mokaat ja epäonnistut jos yrität kerralla liikaa!

Mokaat ja epäonnistut jos yrität kerralla liikaa!

Vuosi vaihtuu pian. Mitä sinä toivot ensi vuodelta? Oletko miettinyt tavoitteita ensi vuoteen?  Onko sinulla yleensä edes niitä? 

Ihmisillä on tapana asettaa itselleen tavoitteita, mutta ne ovat usein epämääräisiä. Ne eivät motivoi eteenpäin, eivätkä ohjaa tekemistä parhaalla mahdollisella tavalla. Selkeät tavoitteet antavat sinulle  selkeän päämäärän ja ne  auttavat sinua saavuttamaan elämässäsi haluamiasi asioita. 

Päätä ensin mitä haluat saada! 

Ota esiin kynä ja paperia. Päätä sitten mitä haluat ja kirjoita se paperille. Kuulostaa varmaan  yksinkertaiselta, mutta kirjoittamalla tavoitteesi näkyville niistä tulee heti konkreettisempia.  Tavoitteesi voivat liittyä esimerkiksi perheeseen, terveyteen, työhön, matkustamiseen tai vaikkapa  henkilökohtaiseen talouteen. 

Kaikkia tavoitteita ei voi saavuttaa hetkessä. Esimerkiksi jos haluat olla -30 kg hoikempi, vaatii se aikaa. Samoin jos haluat rakentaa omakotitalon sekään ei tapahdu viikoissa. Mahdollisesti joidenkin  ongelmien ja haasteiden  ratkaiseminen voi olla tärkeää ja tavoitteesi, mutta sekin vaatii aikaa. 

Tavoitteita laadittaessa kannattaa miettiä siksi sitä kauanko niiden saavuttamiseen menee aikaa.  Onko se 1 vuosi, 2 vuotta tai  vaikkapa pidempään? 

Mikä on etusijalla? 

Kylmä totuus on, että meillä on vain tietty aika päivässä, viikossa, kuukaudessa joka voi olla  käytettävissä tavoitteen saavuttamisen eteen. Jos tavoittelet kerralla kaikkea mahdollista käy helposti niin, että tavoitteita ei saavuta koskaan. Vastaavasti jos tavoite tuntuu kovin etäiseltä se ei motivoi ja  palkitse. 

Mieti mitä voit tehdä nyt heti? Mitä voit tehdä ensi kevään aikana, ensi vuonna? Haluat varmaan  saavuttaa itsellesi asettamasi tavoitteet yhtä paljon kuin minäkin omani. Se ei kuitenkaan onnistu vainpelkästään unelmoimalla, ei niin, että mietit asioita ja haaveilet.Pää kannattaa vetää siksi pois sieltä  pilvistä ja miettiä rehellisen avoimesti tätä hetkeä nyt ja tulevaa vuotta. 

Et ole rakentamassa hetkessä unelmiesi vuosikymmentä. Ethän voi edes tietää mitä on 2 vuoden  päästä. Entäs mitä 5 vuoden jne. 

Itse olen tehnyt aikoinaan sen virheen, että tavoittelin aivan liikaa. Yritin liikaa, tein liikaa jne.  Unelmat olivat suuria, osa lähellä ja osa kaukaa. Kuitenkin mokasin siinä. 

En saavuttanut sitä mitä halusin. Tekeminen meni aivan väärään suuntaan. MOKASIN!  Ahnehdin tavoitteiden kanssa - halusin saada koko paketin kerralla. Yleensä siinä juuri epäonnistuu.  Jos yrittää liikaa ja on liikaa  tavoitetta, niin todennäköisesti et saa lopulta yhtään mitään. 

Kaikki kuitenkin tekee virheitä ja niistä voi oppia. Se on lohdullista. Siksi sanonkin sinulle, että älä  sinä tee samaa virhettä vaan  keskity yhteen asiaan kerrallaan. Älä yritä saada ja tavoitella kaikkea kerralla. 

Aseta itsellesi alkuun selkeä ja konkreettinen tavoite johon sitoudut. Tee huolellinen  toimintasuunnitelma sen saavuttamiseksi ja sitoudu sitten siihen. Mittaa tavoitteen saavuttamista,  arvioi tekemistäsi pitkin vuotta ja tee tarvittaessa korjausliikkeitä. 

Onnistut, kun et vain yritä kerralla liikaa!