Suomi läskistyy, läskistymistään… Osa 1

Suomi läskistyy, läskistymistään… Osa 1

Tiedätkö, että suomalaiset ovat entistä lihavempia!

Passiivinen elämäntyyli, mukavuudenhalu, istuminen, liikunnan vähyys, jatkuvasti saatavilla oleva runsas ja epäterveellinen ruoka vaikuttaa ympäristöömme niin, että obeesius lisääntyy ja lisääntyy…

Onko yhteiskunta muuttunut helpommin lihavuutta edistäväksi? Miten tähän saataisiin muutos? Kyse on lopulta jokaisen ihmisen terveydestä ja elämästä. Onko paino jokaisen oma asia vai ei? Kenellä on vastuu?

Suomihan lihoo!

Suomessa erityisesti työikäiset yli 30 vuotiaat suomalaiset läskistyvät. Tosin lihominen Suomessa ei koske pelkästään yli 30 vuotiaita, vaan koskettaa koko väestöä iästä ja sukupuolesta riippumatta. Huolestuttavaa tässä on se, että etenkin nuoret ja aikuiset lihovat eniten. Suomalaiset ovat tällä hetkellä Pohjoismaiden lihavin kansa ja Euroopankin mittapuulla mennään kärkipäässä.

Väitän, että meillä kaduilla kävelee päivittäin tuhansia ihmisiä jotka ovat itselleen tikittäviä terveyspommeja (aikapommeja). Lihavuus aiheuttaa suoraan terveydellisiä ongelmia. Ei ehkä suoraan nyt, mutta pitkässä juoksussa kyllä.. Sitä olisi meidän kaikkien syytä miettiä. Myös itseni. Jos on jossain kunnossa, se ei tarkoita suinkaan sitä, että sitä tulee olemaan siinä kunnossa myöhemmin, etenkään jos omasta hyvinvoinnistaan ja kunnostaan ei pidä huolta.

Lasku yhteiskunnalla on tästä kova. Vuositasolla puhutaan pian 10 miljardista. Olisiko sille rahalle käyttöä esimeriksi vanhustenhoidossa tai tukea nuorten mielenterveyspalveluja tai jotain muuta vastaavaa?

Mikä on jokaisen oman terveyden hinta näissä asioissa? Auto voi olla hieno. Autoon saa uutta osaa, turboa vaihdettua jne, mutta vastaavasti ihmiseen ei uusia osia saa tuosta noin vain.. Sitäkin kannattaa miettiä ja sitä millaista tulevaisuutta haluaa myöhemmin elää?

Mikä meitä oikein lihottaa?

Suomalaiset lihovat koska moni syö enemmän kuin kuluttaa. Yksinkertaisesti energiakulutus on vähentynyt. Maailman on muuttunut paljon 30-40 vuoden takaiseen aikaan nähden. Aikaisemmin tehtiin enemmän fyysisempää työtä. Nykyään koneet hoitavat monet samat asiat.

Työnkuva on muuttunut pelloilta ja metsästä enemmän toimistoihin. Tämä on vähentänyt samalla työn energiakulutusta.

Arkiaktiivisuuden määrä ja energiakulutus on myös vähentynyt. Paikkaan kuin paikkaan liikutaan autolla. Kävely, pyöräileminen töihin on vähentynyt. Toki nykyään etäisyydet ovat myös pidempiä työn ja kodin välillä ja vaikea sitä olisi vaikkapa päivittäin 50 km matkaa taittaa jalkaisin. Sama koskee koulumatkoja. Ennen mentiin kouluun kävellen tai pyöräillen. Enää ei vaan vanhemmat vievät. Kiirekin on kova ja kaikkialle pitää keretä ja autollahan se onnistuu…

Onneksi sentään harrastamisen määrä tuntuu kasvaneen. Jos näin ei olisi, Suomessa lihottaisiin vieläkin enemmän.

Kuitenkin passiivisuuden lisääntymisen seurauksena se, että viikossa harrastaa pari tuntia hikiliikuntaa ei auta korvaamaan istumisesta ja passiivisuudesta johtuvia painoon ja terveyteen liittyviä haittoja.

Tämä, koska mitä enemmän istuu, sen enemmän pitäisi olla aktiivinen arjessa ja liikunnassa, mutta asia ei ole näin.

Samalla passiivisuuden rinnalla syöminen on muuttanut muotoaan ja nykyään on enemmän ja runsaammin kaikkea hyvää saatavilla. Nyt on taas tulossa uusi pikaruokaketju KFC Suomeen 3 ravintolan voimin, mahdollisesti enemmänkin.

Oikeastaan syömisestä on tehty todella helppoa ja pikaruokaa saa kaikkialta. Lisäksi ihmisiä pommitetaan jatkuvasti mainoksilla, mielikuvilla, houkutuksilla jne. Media vaikuttaa suoraan tähän ja on osaltaan syypää asiaan… Raha ja business ratkaisee asioissa. Joku myös tienaa paljon lihavuudella…

Valtio on ehdottanut, että sokeri, suola ja erityisen rasvaisen ruoan verotusta kiristettäisiin. Vastaavasti kasvisten verotusta keventää?

No kyllä… Auttaisiko asiaan? Esimeriksi alkoholia saa mistä tahansa. Kuka haluaa juoda alkoholia, niin kyllä ihminen sitä ostaa ja hankkii, olkoon hinta vaikka sitten kalliimpi. Sama tupakan suhteen. Ja jos ei saisi niin mustapörssi tai diilerit varmasti hankkisivat kaikkea kysynnän mukaan.. Olisiko sitten sokeridiileri sokeriaddiktiivisille ihmisille?

Näistä asioita on myös puhuttu ja puhuttu. Kuitenkaan kukaan ei tee asialle yhtään mitään. Puuttuuko rohkeutta puuttua asiaan? Olisko kyseessä se, että verotuloja tulee jo nyt sen verran paljon, että ei ole järkevää puuttua asiaan, vaikka kyseessä onkin kyse ihmisten elämästä ja terveydestä?

Onko verotuotot niin paljon kovemmat valtiolle, kuin se 10 miljardin vuosittaiset terveysmenot, jotka lihavuus aiheuttaa, että se kaikki voidaan sivuuttaa ja lakaista piiloon maton alle? Mistä tässä on kyse? Toki elintarviketeollisuus on kovaa bisnestä.

Tupakat menivät piiloon kaupoissa. Poissa silmistä, poissa mielestä. No silti niitä ostetaan. Toimisiko sama sitten karkkien, limsojen ja muun suhteen? Pitäisikö kaikki herkut piilottaa johonkin tiskin alle tai laittaa ne jopa lukolliseen kaappiin. Pakkauksiin päälle kuvat sydän- ja verisuonisairauksista.

No me emme elä Pohjois-Koreassa. Ketään ei pidä ja voi holhota. Kenenkään vapautta ei saa ja pidä rajoittaa.

Jokaisella on loppu kädessä vastuu itse itsestään ja myös siitä mitä suuhunsa laittaa.. Vapauteen kuuluu syödä mitä huvittaa. Vaikka se sitten aiheuttaisi erityisen suurta vaaraa, hallaa ihmiselle itselleen, yhteiskunnalla ja samalla myös koko meidän planeetalle.

Kuva: ukkinstituutti.fi

Mutta mikä tässä sitten lopulta olisi avuksi?

Mikä saisi ihmiset ymmärtämään oman parhaansa? Meillä on täällä tämä elämä nyt ja tässä ja kehomme koti on materiaalista kotiamme tärkeämpi. Koteja ja asuntojakin saa uusia. Kehoa ei taas voi korvata millään tavalla. Toki terveydenhoito on osaavaa, kehittyy koko ajan ja sairauksia voidaan parantaa. Mutta entäs sitten, jos sairastuu? Siinä voi pysähtyä kerralla koko elämä.

Elämäntavat vaikuttavat ihan kaikkeen. Olisi tärkeää, että jokainen meistä ymmärtäisi oman tärkeytensä. Tärkeyden omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Halu voida paremmin ja voida samalla henkisesti hyvin. Epäterveellinen syöminen vaikuttaa suoraan hyvinvointiisi.

Sanotaan, että olet sitä mitä syöt. Tällainen televisio ohjelmakin on olemassa. Tämä pitää paikkansa.

Moni tietää kyllä miten pitäisi syödä, mutta monelle voi aikaansaamattomuus olla esteenä. Sitten sitä syö kehnosti, pizzaa, kebabia jne. Kyllästää itsensä sokerilla.

Tietoa ravitsemuksesta on nykyään paljon saatavilla. Jopa niin paljon, että siinä jos missä menee pää täysin pyörälle. Tietoa kuitenkin on. Se ei kuitenkaan riitä, että ottaa asioista selvää. Se tieto pitäisi osata ja jaksaa edelleen siirtää käytäntöön, että siitä tulisi konkreettista hyötyä omaan elämään liittyen.

Monesti kyse on myös jaksamisesta. Me emme ole mitään automaatio robotteja, joita voi ohjailla miten sattuu. Meillä on vain rajalliset resurssit käytössä ja jos elämä kuormittaa, niin eihän sitä kukaan jaksa liikaa. Jotkut ihmiset puhuvat tässä tilanteessa itsekurista. No sellaista ei kuitenkaan ole ja jos on, niin itsekuri riittää vain hetken. Tärkeää onkin se mihin jaksamme keskittää huomiomme, fokus, miten käytämme energiaamme ja mitä pidämme tärkeänä?

Onko terveys ja hyvinvointi sellainen asia joka on sinulle arvoasteikolla tärkeä?

Tiedän omasta ja asiakkaitteni kokemuksesta, että mitä enemmän on kuormittavuutta elämässä, niin sitä vähemmän sitä jaksaa miettiä omaa syömistään. Tämä vaikka se kannattaisi.

Lohdullista on, että kuormittaviin asioihin voi kyllä pyrkiä vaikuttamaan, mutta elämässä ei kaikki ole aina meidän käsissämme, vaikka sitä miten haluaisimme. Osaan asioista voimme suoraan vaikuttaa ja jos voimme tehdä sen, niin se myös kannattaa. Osaan ei taas voi vaikuttaa mitenkään..

Muutos voi olla mahdollinen. Kannattaa kuitenkin miettiä, että minnepäin vene on kallellaan? Esimeriksi jos pitää erityisen tärkeänä työtään, sosiaalista elämää tai vaikkapa juhlimista, niin silloin terveys, ravitsemus ja liikunta voi olla vähemmän tärkeää. Muutoksen kannalta kannattaa pohtia mikä on itselleen oikeasti arvokasta ja kannattavaa. Tämä ei tarkoita, että elämisestä ja kaikesta hauskanpidosta pitäisi olla luopumassa kuten ei myöskään herkuista…

Kuitenkin se, että hyväksyy asiat sellaisena millaisia ne ovat nyt, voi olla yksi keino kohti muutosta. Ymmärtää sen, että ehkä aikani, voimavarat ovat menneetkin nyt kaikkeen muuhun kuin itsensä kuunteluun ja vaikkapa terveelliseen syömiseen liittyen.

Jos haluaa muuttaa ravitsemustaan parempaan suuntaan voi olla edessä se, että arjessa olevia prioriteetteja joutuu miettimään uudella tavalla. Meillä on kaikilla aikaa vuorokaudessa 24 tuntia. Aikaa ei valitettavasti voi ostaa mistään lisää. Samoin ei myöskään saa ostettua lisää jaksamista ja voimavaroja.

Tällöin voi joutua miettimään, että jos haluan panostaa enemmän itseeni, omaan jaksamiseen, terveelliseen syömiseen ja liikuntaan, niin voin joutua keventämään vaikka työkuormitusta tai vähentämään jostain muusta hetkellisesti. Tämä koska, uusien tapojen opettelu vie aina aluksi enemmän energiaa, mutta esimerkiksi sitten, kun terveellisestä syömisestä alkaa tulla arkipäiväistä, niin se ei vie samaa määrää energiaa kuin aluksi ja se energia voi siirtyä sitten täysin muihin asioihin.

Itsensä mollaaminen, tuomitseminen ja lyttääminen ei auta! Jos kokee morkkista siitä, että on laiminlyönyt itseään, niin voi ajatella asiaa niinkin, että minulla on ollut elämässä nyt paljon muuta, että en ole pystynyt keskittymään kunnolla itseeni.

Sitten lähteä tuumasta toimeen ja yrittää tsempata eteenpäin askel kerrallaan. Muistaa samalla sen, että ei kuitenkaan vedä rimaa niin ylös kuin Olympialaisten korkeudessa on.

Koska mitä haastavammaksi asiat tekee tai vaatii ja odottaa itseltään jopa mahdottomia, niin sen varmemmin sitä myös epäonnistuu omien tavoitteiden suhteen. Ravitsemusta voi muuttaa, kaikkea voi oppia. Se ei kuitenkaan käy kädenkäänteessä.

Lopulta me emme ole mitään He-Maneja tai muutenkaan yli-ihmisiä. Me olemme ihmisiä.

Jatkuu osassa 2…

Muuttunut mies, tuloksia ennätystahdissa ja paino -15kg!

Muuttunut mies, tuloksia ennätystahdissa ja paino -15kg!

Asiakkaani Sami on saanut Personal trainer valmennuksessani aikaan 4 kk ja 4 pv:ssä huimia tuloksia!

Lähtötilanteesta paino pudonnut -15kg lyhyessä ajassa. Vyötärön ympärys kaventunut huimasti, lihasmassaa tullut lisää yli +1,5kg ja voimatasot nousseet myös. Haitallinen viskeraalinen rasva laskenut +150% tasosta 100% jne.

Ja mikä muutos!

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! Valmennettavani, asiakkaani on enemmän kuin tyytyväinen!

 

Mutta mikään ei käy itsestään, mutta se ei myöskään vaadi hampaiden kiristelyä ja irvistelyä tai kärsimistä. Se ei vaadi kovaa rääkkitreeniä, HIIT-treenejä tai kaloreilla kituuttamista. EI!

Sitähän moni ajattelee, että tässäkin tapauksessa sitä on asuttu salilla, mutta kun ei! Muutokset eivät vaadi sitä… Se on kaikkea muuta mitä netissä opetetaan!

Lopulta kyse on siitä, että:

  1. Liikkuu itselleen sopivalla tavalla
  2. Syö säännöllisesti ja riittävästi
  3. Nukkuu riittävästi
  4. Yrittää olla stressaamatta
  5. Nauttii arjesta, elämästä
  6. Sallii itselleen myös silloin tällöin herkkuja ja pari oluttakin jos se maistuu. Terveellinen syöminen, kun ei ole rajoite!

Ja silti -15kg ja muuttunut mies 😉

Mutta kuinka voi onnistua, ja miten onnistuminen on tapahtunut tässä tapauksessa?

Miten Sami on saanut luotua pysyviä tapoja osaksi omaa arkea?

Lopulta se mitä teet päivittäin vaikuttaa onnistumiseesi ja siihen miten sinä voit. Hyvinvointi ja tavoitteiden saavuttaminen on pitkälle riippuvaista päivittäisistä valinnoistasi.

Joko ne vievät sinua kohti hyvinvointia ja kohti tavoitettasi, tai vastaavasti ne voivat viedä sinua poispäin tavoitteista.

Vastuu

Elämässä on vastuita. On perhe, työt jne. On tärkeää, että elämässä ottaa vastuuta ja kantaa sitä. Lopulta jokainen itse päättää mitä tekee, kuinka asioita toteuttaa ja omaksuu niitä!

Personal trainer voi laatia vaikka miten hyvät ohjeet, opastaa, motivoida, auttaa, tukea, kannustaa, tsempata, toimia mentorina, olla läsnä, apuna jne. Mutta lopulta tehtävä on jokaisella ihmisellä itsellään.

Kyse ei myöskään ole tahdonvoimasta!

Tahdonvoima riittää hetkeksi. Se palaa nopeasti loppuun. Pelkkä tahto ei riitä, jos yritämme saada muutoksia sen avulla.

Mikä sitten toimii on tekeminen. Ajatus, halu, motivaatio. Motivaatiokin syntyy teoista, ei paikallaan olemisesta. Liikaa ei kuitenkaan pidä vaan kuunnella itseään ja sisäistää asioita omaan arkeen sopivaksi.

Jos yrittää väkisin, jos yrittää noudattaa ohjeita jotka eivät ole realistisia ja omaan arkeen ja elämäntilanteeseen sopivia, menee metsään. Hetken jaksaa, mutta kamelillakin on selkäranka joka taipuu.

Usein ihmiset yrittävät muuttaa koko elämänsä kertalennosta.

Ajatus > tahtotila muutokseen > tahdonvoima… joka ei kanna pitkälle!

Äkkiä voi huomata palaavansa vanhoihin tottumuksiin. Tästä syystä juuri moni painonpudotus, elämäntapamuutos, hyvinvoinnin lisääminen epäonnistuu totaalisesti ja huomaakin olevansa taas samassa lähtötilanteessa…

Mutta näin ei ole Samin kohdalla!

Sami on ollut avoin, oppinut, sisäistänyt, halunnut mennä eteenpäin.. Opetellut syömään itsensä näköisesti, sopivasti ja liikkumaan… Ja tuloksia ei voi estää!

Mitä sinä voit ottaa Samista mallia?

  1. Tärkeää on muistaa mitä on tekemässä ja miksi on tekemässä sitä mitä on tekemässä?
  2. Suunnittele asioita, suunnittele koska syöt ja missä syöt. Varaa aikaa kalenteriin liikuntaa varten.
  3. Luo rutiinit jotka toimivat omassa arjessa. Mitä helpompaa asioiden toteuttaminen on, sitä helpommin niitä opit ja sisäistät.
  4. Sitoudu tekemiseen!
  5. Toista, toista, toista asioita. Ennen pitkään asiat alkavat sujua!

Kaavaa noudattamalla voi oppia uusia tapoja jotka vievät taas lähemmäs tavoitettasi!

Muuta keinoa ei lopulta ole, kun tehdä asioita päivästä toiseen ja niin pitkään, että ne sujuvat.

Oikotietä onneen ei ole olemassa. Se, että joku lupaa jotain päätöntä, ei useinkaan pidä paikkaansa. Pikadieetit, ihmekuurit, rääkkitreenit jne. 5 viikon muutokset jne.

Miksi käyttää aikaa sellaiseen, kun samassa ajassa voi tehdä paljon parempia ratkaisuja ja tsempata eteenpäin fiksusti!

Ps. Jos haluat samoja tuloksia, laita viestiä ptanttirossi@gmail.com niin autan sinua kohti tavoitettasi!

Älä pelkää epäonnistuvasi!

Älä pelkää epäonnistuvasi!

Tavoitteena elämäntapamuutos, edistää hyvinvointia, terveyttä, jaksamista arkeen. Lisätä arkiaktiivisuutta, liikuntaa. Tai sitten halu polttaa rasvaa, olla timmimmässä kunnossa ja treenata tehokkaasti.

Tiedätkö, että täydellisyyden tavoittelu voi hankaloittaa todella paljon TAI jopa estää tulosten saavuttamisen!

Kun on tavoite, on halua. Kun on halua on motivaatiota. Kun on motivaatiota on tekoja ja taas teot lisäävät motivaatiota.

Mietitäänpä lapsuutta, lapsia yleensä. Opetellaan esimeriksi kävelemään. Sehän ei käy hetkessä, se ei käy itsestään. Me harjoittelemme kävelyä. Me kaadumme, me nousemme ylös, me kaadumme ja nousemme taas ylös, me kaadumme lukemattomia kertoja yhä uudestaan ja uudestaan, mutta lopulta me opimme kävelemään.

Antaako terve lapsi periksi, että en ikinä voi oppia kävelemään? EI anna vaan menee eteenpäin sinnikkäästi, oppii uutta ja haluaa oppia uutta.

Lapsi oppii asioita tekemisen kautta, yrittämällä ja samoin oppii erehdyksistä. Lapsi toistaa asiaa niin pitkään, että se varmasti sujuu. Lapsi on valmis laittamaan itsensä likoon, jotta voi oppia asioita. Samoin me aikuisetkin voimme oppia uutta, oppia uusia tapoja, rutiineja, omaksua niitä ja saada aikaan haluamiamme tuloksia. Lopulta ihan jokainen voi oppia.

Kuitenkin sitten tapahtuu jotain? Tulemme tietoisemmiksi itsestämme, mielestämme, kehostamme. Voimme helposti alkaa ajattelemaan myös sitä mitä muut ajattelevat meistä. Siitä seuraa se, että alammekin vältellä epäonnistumisen tunteita. Kukapa haluaisi epäonnistua?

Koulussa voimme saada osaksemme ivaa, pilkkaa, nälvimistä jos joku ei meneekin pieleen. Vanhempien tehtävä on olla tukena, mutta aina vanhemmat eivät osaa olla sitä, tukea kasvua- ja kehitystä parhaalla tavalla. Tekemisiin voidaan reagoida kriittisesti tai negatiivisesti. Tämäkin aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa.

Mitäs sitten kun tavoite onkin aikuisena tehdä elämäntapamuutos?  Sen aloittaminen voi pelottaa aluksi ihan hirveästi. Kuitenkin jos yritämme jotain ja se ei heti sujukkaan ja epäonnistumisen pelko valtaa mieltä, emme enää yritä vaan lopetamme.

Emme uskalla, emme uskalla yrittää samalla tavalla mitä lapsena, kun mieli on valmis seikkailuun kuin seikkailuun. Pienet lapset eivät pelkää samalla tavalla, eivätkä myöskään mieti mitä muut minusta ajattelevat.

Aikuisena taas voimme pelätä niin paljon epäonnistuvamme, että suojelemme itseämme kaikelta ja olemalla yrittämättä. Sitten teemme niitä tuttuja turvallisia asioita ja elämme varman päälle.

Jos et muuta mitään, mikään ei muutu!

Terveellinen ravitsemus, liikunta, hyvinvointi. Tekemällä samoja asioita päivästä toiseen, saa myös samoja tuloksia kuin aina ennenkin.

Ongelma onkin, että jos päivittäiset asiat joita teemme, eivät vie meitä eteenpäin kohti parempaa hyvinvointia, vaan poispäin, emme myöskään voi saavuttaa itsellemme asettamiamme tavoitteita.

Mitäs sitten vaikka epäonnistuisi?

Tiedätkö mikä riski yrittämisessä on? Siinä, kun voi onnistua. Vastaavasti jos et yritä, mitään ei tapahdu. Ja vaikka yritit ja epäonnistuit niin ainakin teit parhaasi asian eteen.

Elämäntapamuutos, oppia syömään terveellisesti, liikkua. Mitään ei opi hetkessä. Kaikki oppimamme on seurausta säännöllisestä harjoittelusta, asioiden toistamisesta uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Niiden kertaamisesta ja taas kertaamisesta, niin pitkään, että opimme ne ja sisäistämme asiat.

Mietitään vaikka ruoan laittoa. Teet uuniruokaa, kanalaatikkoa. Pidät ruokaa liian pitkään uunissa. Ruoasta tulee kuivaa ja pahimmillaan se voi palaa pohjaan.

Mitä opit tästä? Älä pidä ruokaa liian pitkään uunissa.

Opit siis virheistä, mikä meni nyt pieleen, jotta et toistaisi samaa virhettä uudelleen.

Jokainen tekee virheitä. Kukaan ei ole täydellinen. Kannattaa kuitenkin miettiä missä oli vika? Kannattaa myös tehdä itsetutkistelua asioiden suhteen. Meidän on hirveän helppo syyttää toisia ihmisiä omista virheistämme tai jotain asiaa jota on turvallista syyttää, kuin että miettisimme asioita jotka voivat olla virheiden takana ja jopa kipeitä sellaisia.

Pysyvä muutos voidaan saavuttaa rennollakin otteella…

Elämäntapamuutos, hyvinvointi, laihtuminen. Parannamme omaa syömistä, lisäämme liikuntaa. Käännämme jopa kivet ja kannot, että se onnistuu. Kuitenkin maalaamalla mustan valkoiseksi voimme yrittää liikaa ja vaatia itseltämme aivan liikaa.

Saatamme olla lyhytpinnaisia, lopettaa elämäntapamuutoksen yhä uudelleen ja uudelleen. Kokeilla mitä erilaisempia keinoja laihduttaa, muuttaa elämää ja yrittää hallita sitä. Kahlata läpi kaikki mahdolliset selfhelp-oppaat ja valaa vahvaa uskoa.

Kuitenkin toistamalla samat virheet yhä uudelleen ja uudelleen. Kukaan, kun ei ole täydellinen. Meillä on oma elämä, arki, kiireet, heikkoudet, epävarmuudet ja lisäksi pelot, ahdistukset ja vaikka mitä, ja se kuuluu vain ihmisen elämään.

Elämäntapamuutoksen ja laihdutuksen vaikeus!

Laihduttamisen pitäisi olla itsessään helppoa. Syö vähemmän ja liiku enemmän. Yleinen neuvo. No miksi ihmeessä meillä on sitten miehistä Suomessa jopa yli 60% ylipainoisia ja naisista noin 50%.

Eikös sen pitänyt olla helppoa?

MUTTA, kun se ei ole. Meillä jokaisella on omat tavat, syvään juurtuneet tavat, tottumukset ja syvällä sisimmällä vielä ajatukset, tunteet ohjaavat meidän käytöstä.

Noudata siinä sitten 5 viikon dieettiä 😀 Ihan oikeasti nyt. Miten oletat muuttavasi pahimpia tapojasi hetkessä? Oppia kaiken sen mitä vaaditaan, että voi muuttaa ruokailutottumuksia pysyvästi.

Se ei käy hetkessä. Mitä tiukemmassa tavat ovat, sen haastavampaa niistä on päästä myös voitolle. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta ja erityisesti se kannattaa. Aidolla muutoksella voit parantaa elämänlaatuasi 100%, lisätä terveyttävä ja pidentää myös elinikääsi.

Millä lääkäri pysyy sinusta kaukana? Elämällä terveellisesti, panostamalla omaan hyvinvointiin ja etenkin ravitsemukseen. Kaikki se vaiva, työ kannattaa. Se ei kuitenkaan käy ilmaiseksi vaan tosiaan vaatii joskus jopa hartiavoimin töitä. MUTTA mieti mitä se voi saada aikaan? Se voi parantaa merkittävästi elämänlaatuasi.

Eteen tulee aina mutkia, kaivoja, joskus jopa kraatereita. Onko vastoinkäymiset sellainen asia, että hanskat tiskiin? Niihin ei kannata suhtautua niin vaan, että ne ovat mahdollisuus mennä eteenpäin, ei siis syy antaa periksi.

Ilman epäonnistumista, kun ei voi onnistua!

Miten voi oppia epäonnistumisista?

Kukapa ei olisi joskus epäonnistunut? Etenkin elämäntapamuutosta tehdessä virheet, erheet ja vastoinkäymiset kuuluvat pakollisena osana matkaan. Se on kuitenkin totuus.

Koska on täysin mahdotonta, muuttaa sitkeitä tapoja hetkessä ilman, että joudumme näkemään mitään vaivaa, kohtaamatta epäonnistumisia, matkalla kohti tavoitteita.

Pyri siksi oppimaan kaikista virheistä ja epäonnistumisista, koska se voi kehittää sinua ja auttaa menemään eteenpäin kohti onnistumisia.

Paine onnistumisesta

Sosiaalinen media, elokuvat, muotilehdet, ympäristö yrittää puristaa meitä tiettyyn muottiin ulkonäön ja ajattelun suhteen. Tästä voi seurata ajatus, että minunkin pitää pystyä johonkin samaan. Tästä voi seurata täydellisyyden tavoittelua, perfektionismia.

Perfektionismi taas johtaa pelkoon ja se johtaa pelkoon siitä, että voikin epäonnistua.

Siitä voi seurata se, että ei uskalla ryhtyä edes toimeen vaikka tietäisi mikä on itselleen parasta hyvinvoinnin eteen. Jätetään asiat hoitamatta, tekemättä, viivytellään ja vitkastellaan. Kaiken takana pelko epäonnistumisesta. Ei siis uskalleta kohdata vastoinkäymisiä silmästä silmään.

Perfektionismista tulee hirveä paine. Pitää suoriutua ja ylittää itsensä 110%. Mutta sekään, kun ei ole mahdollista.

Vähempikin riittää!

Ei kannata pyrkiä perfektionismiin, ennemmin tavoitella erinomaisuutta. Se on paljon parempi asia. Miksi näin on?

Perfektionisti on puolusteleva, joka ei kestä mitään kritiikkiä itseään kohtaan. Vastaavasti erinomaisuuteen pyrkivä on avoin asioille ja uusille ideoille. Myös alttiimpi muutokseen ja omaksumaan uutta tietoa ja oppeja joita tarvitaan elämäntapamuutoksessakin.

Perfektionisti pelkää epäonnistumista enemmän kuin mitään. Tästä syystä ei uskalla edes aloittaa, koska pelko painaa mielessä.

Erinomaisuuteen pyrkivä taas näkee epäonnistumiset mahdollisuutena ja virheet ovat palaute omasta tekemisestä, joiden kautta voi kehittää itseään eteenpäin.

Perfektionisti on hyvin kriittinen itseään kohtaan. Etsii virheitä itsestään ja ei näe helposti hyvää itsessään vaikka sitä olisi miten paljon. Aina, kun voisi olla paremminkin…

Erinomaisuuteen pyrkivä vastaavasti ymmärtää, että kukaan ei ole täydellinen ja hyväksyy omat sekä muiden virheet. Ymmärtää myös, että ne ovat välttämätön ”paha” kohti parempaa.

Perfektionisti unohtaa elää koko matkan. Keskittyy vain lopputulokseen, eikä huomaa, että matkalle mahtuu paljon onnistumisia, jotka vievät kohti tavoitetta.

Erinomaisuuteen pyrkivä vastaavasti ymmärtää myös matkan tarkoituksen selvemmin kohti lopputulosta.

Kumpi on parempi?

Se, että painetaan 200 lasissa, yritetään kaikki täysillä, ravinto on yhtä suorittamista, liikunta. Treenit pitää olla kovempia ja jos treenin jälkeen ei ole täysin uupunut, harjoitus on ollut turha.

Mikään, kun ei riitä perfektionistille.

Kuitenkin sitten, vähempi riittää, koska erinomaisuuteen pyrkivä ja sen tavoittelu tuottaa paremman lopputuloksen ilman, että tarvitsee purra hampaita yhteen jatkuvasti ja kokea stressiä jatkuvasta epäonnistumisesta.

Miksi näin on? Siksi, että opimme matkalla virheistämme, olemme valmiita siihen ja etenemme askel kerrallaan eteenpäin päättäväisesti, kuin taas toivomme jotain simsalapim hokkuspokkus keinoa joka tekee meistä hetkessä rikkaita ja kauniita, ilman mitään vaivaa, työtä ja epäonnistumisia.

Virheitä ei kannata pelätä, epäonnistumista ei kannata pelätä, sillä jokainen epäonnistuu. Itse olen epäonnistunut vaikka missä, mutta ilman epäonnistumisia ei voisi onnistua.

Kun emme pelkää liikaa, voimme jatkaa tekemistä. Voimme yrittää ja mennä eteenpäin tehokkaammin ja, kun opimme voimme saada aikaan parempia tuloksia!

Ole siksi armollinen itseäsi ja muita kohtaan. Mieti omia voimavaroja, älä yritä liikaa, älä yritä muuttaa kaikkea hetkessä.

Valmennuksessani…

Valmennuksessani keskityn asiakkaideni kohdalla erityisesti siihen mitä on säännöllinen syöminen, sopivat annostenkoot, ravitseva ja monipuolinen ravinto, tietoinen läsnäolo, tunnesyömiseen vaikuttavat tekijät, arvot, stressi jne.

Onko sitten lautasella välillä nakkeja tai muussia ja olutta. Se on monesti epäolennaista. Se, kun ei ole se tärkein asia ja ratkaiseva asia. Tai pitääkö ruokia olla punnitsemassa tai syödä superfoodeja.

Tärkeintä on keskittää energiansa ja omat voimavarat olennaisiin asioihin, ei epäolennaisuuksiin. Sitä kautta, kun saadaan tuloksia aikaan lopulta. Eletään siis normaalia elämään ja opetellaan elämään sitä terveellisten päivittäisten valintoja ja liikunnan kautta. Silloin tällöin epäterveellisemmät valinnat eivät venettä kaada.

Olkoon se sitten vaikka miten epätrendikästä kaiken ketoosi hypen ja muun trendikkään liikunnan sijaan.

Click here to subscribe

Ympäristön paine

Ympäristön paine

Olet pakannut eväät valmiiksi töihin. Päättänyt, että kyllä minä nyt tsemppaan ja hallitsen omat mielihaluni. Eihän se vaadi kuin vähän sisua ja puren vaikka hammasta yhteen.

Sitten työkaveri onkin leiponut suurella rakkaudella herkullisia suussa sulavia mokkapaloja. Toinen työkaveri tuonut lisäksi kahvihuoneeseen mukanaan ison pussin karkkia, toinen vieläpä suklaata.

APUA, mitä minä nyt teen. Sitten koittaa se pahin hetki päivässä. Ruokatauko. Kaikki ovat vielä samanaikaisesti syömässä. Pussit avautuvat. Mokkapalat sujahtavat ääntäkohden. Kuulet kuinka hampaat iskeytyvät herkulliseen mokkapalaan, suklaaseen, karkkiin…

Mitäs jos ottaisin kuitenkin yhden palan..

Kätesi kurouttautuu vaihvihkaa kohti herkkuja ja otat muutaman palan suklaata. Mitäs jos vähän muutakin. Pian huomaatkin, että kahvipöydässä suklaa, karkki ja mokkapalat ovat tehneet kauppansa.

Hirveä morkkis, syytökset, olokin on vähän nurja. Kaikki tämä vain, että oli tarjolla ilmaista hyvää ja kaikki muutkin söivät.

Kysymys? Kuinka monelle on sattunut vastaavaa?

Väittäisin, että aika monelle meistä. Lähes kuka tahansa sortuisi samassa tilanteessa.

Totuus on, että ympäristö vaikuttaa ja se muokkaa meidän käyttäytymistämme, halusimmepa sitä tai emme. Mielemme vain toimii näin ja se vaikuttaa mitä ympärillämme tapahtuu. Tässä pätee sellainen massan laki, enemmistö. Mitä siis suurinosa tekee, niin ”olettamus”, tapa, tottumus on, että niinhän pitääkin tehdä.

Eihän nyt herranen aika tohdi kieltäytyä etenkään siitä jos joku on vaivalla vääntänyt niitä mokkapaloja illan kähmeessä.

Siitähän voisi joku vielä loukkaantua, jos sanoisi EI! Mitäs siitäkin seuraisi. Pahimmillaan vielä outoja katseita ja omassa päässä ajatus, että taasko sitä ollaan jollain ihmedieetillä, etkö sinä voi muka taaskaan mitään syödä. Pahimmillaan tulee vielä syyttävä sormi pöydän ylitse osoittamaan…

Kukapa sellaistakaan kaipaa. Sitähän joutuisi taas vielä selittelemään omaa käytöstään muille ja perustelemaan miksi sitä mukamas haluaa syödä terveellisemmin.

Mutta antaako sitten muiden torpedoida omaa onnistumistaan? Kenelle jättää päätäntä vallan omasta kehostaan? Kuuluuko se sille työkaverille? Sekö se elää muutenkin sinun elämääsi? Ympäristö vaikuttaa ruokailutottumuksiimme lopulta enemmän mitä tulemme edes ajatelleeksi.

Vai miten menee kotona?

Jos joku syö kotona sipsejä, tilaa valmisruokaa, niin aika todennäköistä on, että kaikki muutkin tekevät juuri niin. KUITENKIN… kuka on elämänsä herra (tai rouva tai siltä väliltä)?

Se olet sinä itse. Sinä pystyt kyllä siihen, että voit vaikuttaa mitä siellä jääkaapissa on. Kuka muu sinne kantaa ruokaa? Mitä valintoja teet päivittäin? Mitä ostat?

Teemme koko ajan valintoja jo ihan puhtaasti alitajuisesti, sen enempää niitä miettimättä. Mennään porukalla ravintolaan ja kaikki tilaavat pizzaa. Mennään porukalla kahville ja muut ostavat kahvin kanssa leivonnaisen. Mitä sinä teet? Helppoa on mennä massan mukana kaikessa. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, eikä pidäkkään. Ystäviäkin pitää nähdä, ellei sitten halua olla erakko.

Kuitenkin sinä voit itse vaikuttaa kaikkeen mikä liittyy itseesi. Voit myös halutessasi muokata ympäristöstäsi sellaisen, että se tukee sinun tavoitteitasi ja niiden saavuttamista. Nämä asiat eivät kuitenkaan tapahdu hetkessä, ei välttämättä viikossa, eikä edes kuukaudessa, mutta kaikki on mahdollista.

Mieti omia rutiinejasi? Miten toimit missäkin tilanteessa?

Käytkö päivittäin samassa ravintolassa syömässä?

Teetkö päivittäin samoja valintoja?

Miten muut syövät töissä?

Miten perheesi syö?

Onko töissä koko ajan karkkia ja muuta saatavilla?

Tuoko niitä joku jatkuvasti töihin?

Kuka käy kaupassa ja mitä sieltä ostetaan?

Onko kotoa kaapeissa jatkuvasti herkkuja?

Mikä vaikuttaa sinuun positiivisesti? Entäs mikä negatiivisesti?

Mitä sinun pitää tehdä, että voisit muuttaa asioita?

Koska tiedätkö, että jos et muuta mitään, niin mikään ei myöskään muuksi muutu. Pyörit siis samaa ympyrää, vaikka tahtoisitkin saada aikaan elämäntapamuutoksen.

Click here to subscribe

 

Mieti vähemmän, tee enemmän!

Mieti vähemmän, tee enemmän!

Miltä sinun arkesi näyttää? Oletko miten kiireinen? Työpäivät venyvät? Ruuhkavuodet painavat päälle? Lasten harrastukset, parisuhde ja siinä sivussa pitäisi vielä keretä panostaa omaan hyvinvointiinkin. Nyt vielä kaiken kukkuraksi tämä Korona..

Olemme usein hyvin kiireisiä sinkoillessamme paikasta toiseen. Keskittyminen voi olla vaikeaa ja tuntuu kuin elämä olisi yhtä pienten tulipalojen sammuttamista ja sitten taas toisaalla roihuaa.

Paineet ovat kovat kenelle tahansa. Huoli voi myös olla omasta hyvinvoinnista, läheisten terveydestä ja tästä kaikesta mikä tätä maailmaa vaivaa?

Päivä voi olla hyvinkin kuormittava ja lopulta huomaamme olevamme illalla hyvin väsyneitä ja henkisesti kuormittuneita kaikesta tästä. Siinä tilanteessa ei välttämättä voisi vähempää kiinnostaa mitä suuhunsa laittaa tai lähteä vielä salille rehkimään?

Moni kokee elämän juuri tällaiseksi. Elämässä on paljon asioita jotka häiritsevät keskittymistämme. Miten siinä voi sitten panostaa kaiken keskellä omaan hyvinvointiinsa? Mitä voisit edes tehdä jos haaveilet paremmasta terveydestä?

Mieti mitä kotoasi löytyy kaapeista.

”Kaikki ruoka mitä sinulla on kotona päätyy lopulta sinun suuhusi”

Faktahan on, että mitä siellä kotona on, sitä myös tulee syöneeksi. Syöminen on paljon helpompaa, olipa sitä sitten stressaantunut tai  väsynyt, jos kotona on PALJON hyviä ja terveellisiä ruokia. Tahdonvoima, kun ei pelkästään riitä kenelläkään. Ei ainakaan minulla… Kyllä sitä 6 kk jaksaa vaikka millaista dieettiä vetää, mutta sitten kyllä se selkäranka jossain vaiheessa katkeaa ihan jokaisella.

Mietippä omalle kohdallesi asiaa, jos kotoasi on suklaata? Sipsejä. Kuinka monta päivää ne pysyvät syömättä?

Kuinka ISO onkaan kiusaus siihen, että kun on elämässä muutenkin väsynyt, että sitten sortuu syömään ei niin terveellisesti, tavalla jolla ei haluaisi edes syödä. Tavalla jonka tietää, että se ei edistä omaa hyvinvointia ja terveyttä sitten lainkaan..

Ilta on monille meistä aikaa jolloin voi helposti napostella. TV:stä hyvä sarja ja kaapissa kummittelee herkut. Tätä kirjoittaessa nyt, mieleeni tuli, että piru vie, pakastimessahan olisi lakritsi jäätelöä… ja nyt sitten houkutus nousi myös oman mieleen. Onhan tämä tällaista sompailua itsekullakin.

Mitä tehdä?

Hankkikaa sitä terveellistä ruokaa kotiin ja ei niitä herkkuja! Terveelliset ruoat lähelle. Vähän kuten sanotaan, että pidä vihamiehet vieläkin lähempänä 😀 Vakavasti, kun kotona on terveellistä ruokaa, niin sen syömisestä tulee paljon helpompaa. ”Paras tapa syödä terveellisesti on, että sitä terveellistä ruokaa on saatavilla”.

Kaupassa

Nälkäisenä kauppaan. Se on paha virhe. Itsellä ainakin. Kyllä sieltä sitä mättöä ja huttua löytyy. Aivomme on siitä vielä kivat, että ne tietävät millä sitä verensokeria pidetään tasapainossa. Mekanismi on sellainen, että aivot on oppineet millä helpoiten saadaan tyydytettyä tarpeemme. Helpointa onkin turvautua sokeriin ja herkkuihin, joilla saadaan nälkä ja tarpeet tyydytetyksi nopeasti, vaivattomasti ja niin, että siihen ei tarvitse edes käyttää sen suuremmin vaivaa.

Siksi on olemassa myös paljon houkutuksia siellä sun täällä. Syömisestä on tehty helppoa. Menetpä sitten minne tahansa, niin kaikkialla on aina jotain mitä voi syödä tai juoda.

Siksi valmistaudu myös kun menet kauppaan. Jos tiedät, että olet nälkäinen syö ennen kauppaan menemistä monipuolinen ateria, tai edes ravitseva välipala. Näin et ole nälkäinen kun astut kohti kaupan houkutuksia ja lohturuokaa.

Toinen iso asia on sekin, että jos kotoa ei löydykkään suklaata tai sipsejä, niin voi olla melkoinen kynnys lähteä -20 asteen pakkasessa polkemaan mummon fillarilla ostarille ostamaan erikseen sitä suklaata. Tai sitten suklaan himo ja tarve on todellakin todellinen, eikä johdu siitä, että päivän muut syömiset ovat olleet persiillään yleisesti.

Entäs sitten liikunta?

Kiireinen arki? Ei ole kalenterissa tilaa. Mitäs jos alkaisi merkitä sinne kalenteriin liikunnalle omat hetkensä. Voiko aikaa ostaa jostain muusta? Sopia vaikka puolisonsa kanssa, että nyt on kuule minun hetki treenata ja sitten on myös sinun.

Pakkaa ne treenikamat valmiiksi mukaan. Jos jaksat raahata niitä treenikamoja pitkin päivää mukanasi, niin sekin voi auttaa siinä, että sinne salille on helpompaa mennä. Viitsiikö olla menemättä, kun ne ovat vielä mukana?

Click here to subscribe