Hyvinvointi ei ole oikeus – se on velvollisuus itseäsi kohtaan
Tiedän, tiedän.
“Mutku ei ole aikaa.”
“Mutku on kiirettä, lapsia, velkaa, stressiä.”
“Mutku mun elämä ei ole niin helppoa kuin muiden.”
Ja totta, elämä voi olla todella epäreilu. Mutta silti – sä elät siinä kehossa. Siinä mielessä. Siinä hermostossa.
Eli kysymys ei ole enää:
“Voinko panostaa hyvinvointiin?”
Vaan:
“Kuinka kauan voin jatkaa näin, ennen kuin kaikki romahtaa?”
Vastuu ei tarkoita syyllisyyttä – vaan valtaa
Oman vastuun ottaminen ei tarkoita sitä, että kaikki on sun syytä.
Se tarkoittaa, että etsit rehellisesti sen alueen, johon voit vaikuttaa. Psykologiassa tätä voidaan tarkastella toimijuuden ja koetun kontrollin kautta. Kaikki ei ole hallinnassasi, eikä vaikea elämäntilanne ole moraalinen epäonnistuminen. Vastuu alkaa siitä, että erotat todelliset rajoitteet niistä teoista, jotka ovat vielä mahdollisia.
Että sun ei tarvitse odottaa lupaa alkaa voida paremmin.
Kukaan ei tule sanomaan: “Nyt saat alkaa välittää itsestäsi.”
Sano se itse. Nyt.
Miten vastuu näyttää arjessa?
Se ei ole täydellisiä viikkosuunnitelmia tai 100 päivän haasteita.
Ei 100 burbeeta tai joku 30 päivän haaste-juttu.
Se on pieniä, toistuvia tekoja, joilla on iso kaiku:
Syöt, vaikka ei tee mieli. Koska tiedät tarvitsevasi energiaa.
Lähdet ulos, vaikka sataa. Koska mieli tarvitsee liikettä.
Nukut enemmän, vaikka Netflix huutaa. Koska huomenna haluat jaksaa.
Sanot ei, vaikka pelottaa. Koska rauhasi ei ole enää myytävänä. Pysähdyt tunteen äärelle, vaikka olet tottunut pakenemaan.
Et jätä asioita tekemättä, koska “ei vain huvita”.
Elämässä on paljon asioita, jotka eivät aina ole kivoja - mutta me tiedämme mitä niistä seuraa ja miten paljon ne voivat antaa.
Treenaaminen ei ole aina kivaa - ei terveellinen syöminen ja hyvinvointiin liittyvät valinnat.
Niiden tekeminen kuitenkin kannattaa.
Ei helppoa. Mutta tiedätkö mikä on vielä vaikeampaa?
Jatkaa elämää, joka rapistuttaa sua hitaasti ja hiljaa.
Kukaan ei kanna sua maaliin – mutta joku voi kävellä vierellä
Vastuun ottaminen ei tarkoita, että sun täytyy tehdä kaikki yksin.
Mutta kukaan ei voi elää sun puolesta. Ei lääkäri, ei puoliso, ei valmentaja, ei terapeutti.
He voivat tukea – mutta omaa toimijuuttasi ei voi ulkoistaa toiselle. Hyvä valmennus ei rakenna riippuvuutta valmentajasta, vaan vahvistaa minäpystyvyyttä, autonomiaa ja käytännön taitoja, joiden avulla pystyt tekemään tarkoituksenmukaisia valintoja myös itsenäisesti. Vastuun ottaminen ei tarkoita yksin pärjäämistä – avun hakeminen voi olla yksi vastuullisimmista teoista.
“Mutta mistä mä aloitan?”
Aloita tästä:
Pysähdy. Rehellisesti. Missä sä menet? Miltä susta oikeasti tuntuu?
Tunnista yksi asia, jonka tiedät olevan pielessä. Älä vähättele.
Tee yksi pieni teko sen korjaamiseksi tänään. Ei ensi maanantaina.
Pidä siitä kiinni. Ei täydellisesti. Vaan riittävän hyvin.
Toista. Se on tylsää. Mutta niin toimii hyvinvointi – ei hype, vaan rutiini.
Elämä ei muutu, ennen kuin sä muutat
Jos haluat eri lopputuloksia, et voi tehdä samoja valintoja päivästä toiseen ja ihmetellä miksi olo on sama.
Hyvinvointi ja vastuu ei ala siitä, että joku antaa sulle täydellisen suunnitelman.
Se alkaa siitä, että sä päätät, ettet enää jää sivuun omasta elämästäsi.
Tämä ei ole uhka. Tämä on mahdollisuus. Ja se kuuluu vain sulle.
UKK: Ota vastuu itsestäsi – kukaan ei tule pelastamaan
1. Mitä tarkoittaa vastuun ottaminen omasta elämästä?
Vastuunotto tarkoittaa sitä, että lakkaat odottamasta pelastajaa – ja alat rakentaa itse sitä elämää, jota haluat elää. Se ei tarkoita syyllisyyttä tai pakkoa, vaan vapautta: kun otat vastuun, sinulla on myös valta muuttaa suuntaa. Kyse ei ole täydellisyydestä, vaan rehellisyydestä.
2. Miksi vastuun välttely on niin yleistä?
Koska se tuntuu helpommalta kuin katsoa peiliin. On turvallisempaa syyttää olosuhteita, menneisyyttä tai muita – kuin kohdata oma rooli. Ihminen pysyy mieluummin tutussa epämukavuudessa kuin astuu tuntemattomaan muutokseen.
3. Miten tunnistaa, ettei ole vielä ottanut vastuuta itsestään?
- Odotat, että joku muu muuttaa tilanteesi (kumppani, pomo, elämä). - Selität usein, miksi et voi. - Tunnet katkeruutta, vaikka et toimi. - Toistat: “Jos minulla olisi enemmän aikaa, rahaa tai tukea…”
Nämä ovat merkkejä siitä, että olet luovuttanut ohjat elämästäsi ulkopuolelle.
4. Mitä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastuun omasta elämästään?
Kaikki muuttuu – ei yhdessä yössä, vaan sisältä käsin. Kun alat nähdä itsesi tekijänä, et enää jää odottamaan lupaa elää. Vastuunotto vapauttaa sinut uhrin roolista ja antaa tilalle rauhan, koska tiedät, että pystyt vaikuttamaan omaan tulevaisuuteesi.
5. Miksi vastuunotto on vaikeaa myös älykkäille ja kunnianhimoisille ihmisille?
Koska se rikkoo egon suojakerrokset. On helpompi rakentaa täydellinen selitys kuin rehellinen muutos. Moni menestyjä uupuu juuri siksi, että ohjaa kaikkea muuta – paitsi itseään. Todellinen kasvu alkaa vasta, kun uskaltaa nähdä itsensä sellaisena kuin on – ilman selityksiä.
6. Miten valmennus auttaa ottamaan vastuun ja muuttamaan suuntaa?
Valmennuksessa opit tunnistamaan ajatukset, jotka pitävät sinut jumissa, ja muuttamaan ne toimintamalleiksi. Kyse ei ole motivaatiosta, vaan selkeydestä ja systemaattisesta etenemisestä. Kun ymmärrät, miten mieli sabotoi sinua, opit ohjaamaan sitä – ja sitä kautta koko elämääsi.
Uhriutuminen voi muodostua käsikirjoitukseksi, jossa oma toimijuus kaventuu ja elämä alkaa näyttäytyä lähes kokonaan ulkoisten voimien määräämänä. Psykologisesti tätä voidaan tarkastella esimerkiksi attribuutiotyylin, koetun kontrollin ja opitun avuttomuuden kautta. Kyse ei ole diagnoosista eikä siitä, etteivätkö ulkoiset olosuhteet voisi aidosti olla vaikeita.
“Ei se ollut mun syy.”
“Kukaan ei auta mua.”
“Mikään ei koskaan onnistu.”
“Mulla nyt vaan on vaikeampaa kuin muilla.”
Tässä ei ole kyse siitä, ettetkö olisi kokenut vaikeuksia. Ei siitä, etteikö elämä olisi ollut vaikeaa - jopa täynnä selviytymistä.
Kyse on siitä, mitä tapahtuu vaikeuksien jälkeen. Jos oma toimijuus kaventuu pitkäksi aikaa niin, että kaikki ratkaisut näyttävät olevan muiden ihmisten tai olosuhteiden käsissä, käyttäytyminen voi passivoitua. Tämä ei tarkoita, että ihminen "valitsisi uhrin roolin" tietoisesti, vaan taustalla voivat olla esimerkiksi opittu avuttomuus, trauma, pitkä kuormitus tai toistuvat kokemukset siitä, ettei oma toiminta muuta lopputulosta.
Uhriutuminen ei ole sama kuin olla uhri
Tärkeä ero:
Olet uhri, jos sinulle on tapahtunut vääryyttä, kipua, hyväksikäyttöä, väkivaltaa tai muuta traumaattista.
Uhriudut, jos jäädyt siihen rooliin, etkä koskaan ota takaisin omaa voimaasi (vastuuta).
Uhri voi sanoa:
“Minulle tapahtui pahaa, mutta en anna sen määrittää minua.”
Uhriutuja sanoo:
“Minulle tapahtui pahaa, ja nyt kaikki selitykseni ja toimimattomuuteni johtuvat siitä.”
“En tule tämän takia onnistumaan enää koskaan missään.”
“Minut on tuomittu epäonnistumaan.”
Uhriutuminen voi kaventaa koettua kontrollia
Psykologisesti olennaista on koettu kontrolli: kuinka paljon ihminen uskoo voivansa vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Jos attribuutiot muuttuvat jatkuvasti ulkoisiksi ja pysyviksi – "mikään mitä teen ei kuitenkaan auta" – oma toiminta voi vähentyä.
Tässä syntyy helposti itseään ylläpitävä kehä: vähäinen toiminta tuottaa vähemmän kokemuksia onnistumisesta, mikä voi edelleen heikentää minäpystyvyyttä (self-efficacy). Siksi vastuun ottaminen ei tarkoita syyllistämistä, vaan realistisen vaikutusvallan etsimistä.
Voit vain sanoa:
“Kyllä mä tekisin, jos vaan olisin saanut paremmat kortit.”
Se on kätevä ase.
Kukaan ei voi kritisoida sua, koska hei – sä oot uhri. Ja samalla sä siirrät vastuun elämästäsi muille. Systeemeille. Ihmisille. Olosuhteille. Universumille.
Miten uhriutuminen näkyy?
Kaikki on aina jonkun muun syytä
Jokaisessa asiassa haetaan vääryyttä
Elämä on “epäreilu” ja muut ovat etuoikeutettuja
Rakentavaa kritiikkiä ei voi ottaa vastaan – se tulkitaan hyökkäykseksi
Pienikin vastuu aiheuttaa ahdistusta tai syyttelyä
Usein mukana kulkee myös katkeruus, kyynisyys ja passiivinen aggressio.
Ja joskus – täysin hiljainen lamaantuminen. “Miksi edes yrittäisin?”
“Tämä kaikki lamauttaa mut totaalisesti…”
Miksi uhriutuminen on niin vaarallista?
Koska se syö kaiken kasvun. Se tukahduttaa itsetunnon.
Se tekee susta sivustakatsojan omaan elämääsi.
Jos kokemus omasta vaikutusvallasta jää pitkäksi aikaa hyvin pieneksi, aloitteellisuus ja ongelmanratkaisu voivat heikentyä. Silloin ihminen saattaa odottaa muutosta ensisijaisesti muilta ihmisiltä tai olosuhteilta. Tässä kohtaa koettu kontrolli ja minäpystyvyys ovat olennaisempia käsitteitä kuin ihmisen leimaaminen "uhriutujaksi".
Mutta totuus?
Se joku ei tule, tai ehkä joku voi tulla - mutta kuka se on? Auttaako se, ei välttämättä.
Ja niin kauan kuin odotat, et liiku mihinkään.
Mitä uhriutumisen taakse on oikeasti piilotettu?
Pelko: että jos epäonnistun, syy on minussa
Häpeä: ettei musta ehkä olekaan siihen
Kokemattomuus: kukaan ei koskaan opettanut ottamaan vastuuta
Tarve tulla nähdyksi: koska muuten kukaan ei kuule kipua
Kontrolli: kun syytän muita, mun ei tarvitse kohdata omaa keskeneräisyyttäni
Uhriutuminen voi toimia psykologisena suojamekanismina, jossa ulkoinen attribuutio, opittu avuttomuus ja kokemus heikosta pystyvyydestä voivat ylläpitää tunnetta siitä, ettei oma toiminta vaikuta lopputulokseen. Suojaksi rakennetut seinät voivat silloin muuttua vankilaksi.
Tässä on tärkeä erotus: vastuun ottaminen ei tarkoita syyllisyyden ottamista tapahtumista, joihin et ole voinut vaikuttaa. Se tarkoittaa oman toimijuuden ja minäpystyvyyden vahvistamista siinä, mihin pystyt vaikuttamaan nyt. Tätä jatkan artikkelissa vastuun ottamisesta omassa elämässä.
Miten uhriutumisesta pääsee irti?
Tunnusta rehellisesti, missä syytät muita. Mikä osa elämästäsi tuntuu olevan “toisten käsissä”?
Ota takaisin oma tarina: Mulle tapahtui X – mutta mä päätän, miten elän nyt.” Sen ei tarvitse tarkoittaa, että elämäni olisi tuhoon-tuomittu..
Aloita pienistä vastuista. Tee yksi asia, josta et syytä ketään muuta. Pidä siitä kiinni.
Tee asioita, vaikka pelottaa epäonnistua. Uhri ei siedä epäonnistumista. Tekijä ymmärtää, että epäonnistuminen on kasvua ja osa prosessia - jota ilman ei myöskään tule onnistumista.
Puhu jollekin, joka ei silittele, vaan haastaa. Rehellinen peili voi muuttaa elämän.
Uhriutuminen voi olla opittu toimintamalli – ja siihen voi vaikuttaa
Jokainen meistä voi joskus ajautua tulkitsemaan tilannetta tavalla, jossa oma vaikutusvalta tuntuu hyvin pieneltä.
Se ei välttämättä ole tietoinen valinta. Malliin voivat vaikuttaa aikaisemmat kokemukset, ympäristö, kuormitus, opittu avuttomuus ja se, kuinka paljon kontrollia ihminen kokee elämässään. Olennaista on, että toimijuutta ja minäpystyvyyttä voidaan harjoitella siellä, missä omaa vaikutusvaltaa todella on.
Vapaus alkaa siitä, kun katsoo itseään peiliin ja kysyy:
“Haluanko oikeasti muuttua – vai selittää lopun elämästäni miksi en voi?”
Valinta on sun.
Ja juuri siinä valinnassa susta tulee oman elämäsi päähenkilö – ei sivuhahmo muiden draamassa.
Uhriutuminen on ajattelutapa, jossa ihminen näkee itsensä jatkuvasti olosuhteiden, muiden ihmisten tai elämän uhrina. Se ei tarkoita, ettei ihminen olisi kokenut vaikeuksia – vaan sitä, että hän jää niihin kiinni. Uhriutunut mieli etsii syyllisiä, ei ratkaisuja, ja elää menneisyyden kautta nykyhetkessä
2. Miten uhriutuminen eroaa aidosta kärsimyksestä?
Aidossa kärsimyksessä ihminen tunnistaa kokemansa kivun ja haluaa parantua. Uhriutuminen taas on kivun ylläpitämistä – usein tiedostamatta. Se on keino säilyttää tuttu rooli, kontrolli ja välttää pelottava askel kohti muutosta. Muutos ei voi kuitenkaan lähteä kuin ihmisestä itsestään - kukaan toinen ei voi sitä vaatia keneltäkään toiselta “sun pitäisi muuttua”, koska…
3. Mitkä ovat yleisimmät merkit uhriutumisesta?
- Syytetään jatkuvasti muita tai olosuhteita omasta pahasta olosta. - Tunne, että “mikään ei muutu, vaikka yrittäisin.” - Tarve saada hyväksyntää säälin kautta. - Ajatus: “minulle käy aina näin.” - Vältetään vastuunottoa omasta toiminnasta.
4. Miksi uhriutumiseen on helppo jäädä?
Koska se tuo hetkellisen helpotuksen. Kun syy on ulkopuolella, ei tarvitse kohdata omaa kipua. Se suojaa, mutta samalla estää paranemisen. Uhriutuminen on mielen tapa paeta vastuuta silloin, kun muutos pelottaa enemmän kuin kärsimys.
5. Miten uhriutumisesta voi vapautua?
Ensimmäinen askel on tunnistaa oma ajattelumalli ilman tuomitsemista. Sen jälkeen harjoitellaan vastuunottoa: “Mitä minä voin tehdä eri tavalla tänään?” Valmennuksessa opit muuttamaan sisäistä puhettasi ja rakentamaan mielen mallin, joka ei etsi syyllisiä – vaan ratkaisuja
“Helppo se on sun vaan siinä hymyillä, hymy pyllyssä” 🙂 Olet vasta 25 vee - ei sinua ikäkriisi vielä paina. Tsiisus olisipa itse 25 vee ja koko elämä edessä, TOSIN EHEI! Pidän siitä, että olen keski-iässä. Kuulemma myös charmantti.
Tiedätkö, moni voi kelata seuraavaa, kun näkee kaikkea muovailuvahaa ja kiiltokuvia Instagramissa. Oih! (syvä huokaus). Olisinpa itsekin..
Tässä toimii klassinen sosiaalinen vertailu: vertaamme helposti omaa tavallista arkeamme toisen ihmisen valikoituun huippuhetkeen. Samalla voi syntyä self-discrepancy eli ristiriita sen välillä, millaisena näet itsesi nyt ja millainen ajattelet, että sinun "pitäisi" tässä iässä olla. Unohtaen samassa sadasosan sekunnissa kaikki realiteetit! Eikä se tarkoita, etteikö voisi olla kunnossa, näyttää hyvältä ja tuntea itseään elinvoimaiseksi myös myöhemmin elämässä.
Mutta se elämä!
Ikäkriisi, kriisi, ruuhkavuodet. Elämä vie mennessään. Nuoruuden hurmos ja bileet vaihtuvat osalla vaipanvaihtoon ja kakan tuoksuun. Koti näyttää sille, että kukaan ei ole jaksanut siivota kuukauteen.
Sekin taitaa olla elämässä realistista, että pöydästä ei näe omaa peilikuvaansa (sitä varten on peilit).
Mikä sitten mättää?
Mikä siis mättää? Mikä ongelma on, että nykyisin - jos mikä asia ärsyttää? Hiekkaa pimperossa - kivi kengässä? Okei, harvemmin kyllä pimperoon hiekkaa menee - tai mistäs mä tiedän, en omista pimperoa 🙂 Voisi olla kyllä ihan oiva juttu (heh).
Mutta miksi elämän pienet haasteet tuntuvat, että niistä tulee isompia asioita kuin koko universumi. Tunne on kuin joku haluaa kaataa kilon suolaa siihen pieneen sormen haavaan.. ja ai, että kun tuntuu hyvältä!
Onko minulla ikäkriisi? Nuorena mietin, että jopa ne 30 vuotiaat on vanhoja seniilejä ihmisiä, jotka katsovat kaikki salatut elämät jaksot ja vieläpä nauhoittavat ne. Ei muuta elämää. Silloin 20 vee tuntui, että yli 30 vuotias on jo lähellä sitä, kun elämässä ei ole enää mitään..
Ja kuinka typerä olinkaan!
Olen yli 40 kymppinen. Hyvä näin. Keho ja mieli on kunnossa. Voitin Suomen mestaruuden 43 vuotiaana. Elämäni kunnossa fyysisesti, etenkin psyykkisesti ja koko ajan vain vahvempi.
Nuorena pidin hirveetä meteliä siitä, että joku syö hiilareita. Nyt tarjoan pullaa tilalle, etenkin jos joku sitä syö. Olen tajunnut, että hei!Mun ei tarvitse esittää yhtään mitään. En ole kyllä koskaan niin osannut tehdä. Oma aito itsensä.
Eikä kukaan lopulta edes odota yhtään sen enempää. Korkeintaan sen tekee minä itse. Olen aina ollut hyvin vaativa persoona (etenkin itseäni kohtaan), mutta onneksi olen päässyt siitäkin eroon.
Täällä ei voi täydellisyyttä saavuttaa - ja vaikka sitä yrittäisi, se ei ole usein sen arvoista. Aina voi miettiä mitä se vaatii, että sen kaiken voisi saavuttaa?
Paljastan: usein vähempi riittää ja laatu ei korvaa määrää.
Tykkäsit tai et! Ostat tai et!
Minne olen matkalla? 4,5 vuotta ja olen 50 vuotta? Olenko vanha. En koe olevani, kaukana siitä todellisuudesta. Koen olevani ennemmin edelleen se 30 vuotias. Se joka on uskalias, rohkea, päättäväinen ja haluaa nähdä elämää!
Onko ikääntyminen syöksy kohti tuntematonta? Voi olla jos sen ajattelee syöksy laskuna alas rinnettä jota et tunne.
Onneksi siinäkin laskussa voit jarruttaa, säätää vauhdin nopeutta ja päättää käännytkö oikealle vai vasemmalle. Samoin voit päättää elämässäsi ja tehdä valintoja.
Kuitenkin valinnoilla on seurauksena. Hyvinvoinnilla on, koska muuten se syöksy kohti tuntematonta voi olla liian nopea ja karvas. En itse ainakaan halua syödä kaktuksia.
Elämänviisaus ja filosofia: "Ikä tuo varmuutta, se tuo viisautta. Se lisää ymmärrystä ja se auttaa peilaamaan kokemukset nykyhetkeen".
Mitäs jos kävisi niin, että heräät aamulla - toteat asian. "Hei heräsin, mulla on asiat aika hyvin". Kuka tietää mitä päivän aikana tulee vastaan, koska joka päivä sattuu ja tapahtuu yhtä, jos toistakin.
Ärsyttääkö?
Kannattaako antaa valtaa ärsytykselle, vaikka kyllä tässä itseäkin moni asia pännii (ehkä jopa hyvin usein). Kuitenkin, moni asia on itsestä kiinni…
Unohdin ja korjaan äskeisen: kaikki ei ole itsestä kiinni – mutta oma toimijuus merkitsee silti valtavasti.
Ikä, terveys, talous, läheiset ihmiset, työelämä ja sattuma asettavat todellisia reunaehtoja. Psykologiassa puhutaan koetusta kontrollista ja toimijuudesta: hyvinvoinnin kannalta olennaista ei ole kuvitella hallitsevansa kaikkea, vaan tunnistaa realistisesti se osa tilanteesta, johon voi vaikuttaa. Vastuu omista valinnoista ei tarkoita vastuuta kaikesta, mitä elämässä tapahtuu.
Ikäkriisi? Kronologinen ikä ei kerro koko tarinaa
Ikä ei ole biologisesti tai sosiaalisesti merkityksetön numero, mutta kronologinen ikä ei myöskään yksin määritä toimintakykyä, identiteettiä tai sitä, millaiseksi ihminen itsensä kokee. Tutkimuksessa puhutaan subjektiivisesta iästä: koettu ikä voi erota kalenteri-iästä ja liittyä siihen, miten ihminen hahmottaa oman toimintakykynsä, terveytensä ja paikkansa elämässä.
Parempi kysymys onkin: kuka olet nyt, mitä pidät tärkeänä ja mihin haluat käyttää seuraavat vuodet? Socioemotional selectivity theory kuvaa sitä, kuinka koettu aikaperspektiivi voi muuttaa tavoitteita: ajan rajallisuuden tiedostaminen voi siirtää huomiota ulkoisesta suorittamisesta kohti merkityksellisiä ihmissuhteita, kokemuksia ja arvoja.
Olemme erilaisia. Toisille on täysin ok, että laittaa ne villasukat jalkaan, kutoo ja neuloo. Ratkoo ristisanatehtäviä ja katsoo lempisarjoja televisiosta. Jos se tuottaa mielihyvää ja tuntuu parhaalta ratkaisulta, silloin se on paras ratkaisu.
Kun taas, osa toimii toisin ja sekin on täysin ok! Kuka voisi edes määrittää miten kenenkään pitäisi elää tai millaista elämää.
Eikö elämässä ole jo ihan tarpeeksi kaikkea muutakin, kuin ihmetellä, jopa kauhistella jonkun ihmisen valintoja ja tekoja? Parempi keskittyä siksi vain itseensä. Kaikki muu on lopulta turhaa ja voimme vaikuttaa vain omaan itseemme ja omaan elämään.
Olinko onnellinen, kun olin 20 vuotias? Olin tavallani ja olen aina pyrkinyt olemaan. Elämäni ei ole koskaan, ole ollut helppoa. Kaikkea muuta. Joku voi kuvitella ties mitä - mutta usein ihminen näkee vain yhden %, joskus ei sitäkään vähää. Sen perusteella jos lähtee tekemään arvioita ja mielipiteitä - sitten niin toimii. Usein kokonaisuus on paljon muuta.
Elämä oli kyllä erilaista ja mitä nyt nuoruuteen kuuluu. Oi aikoja, oi tekoja ja valintoja. Tylsää ei ole ollut - eikä tylsää ole vieläkään. Tai mitä kuuluu kun ikää tulee? Kaikessa hyvät puolensa.
Huonoja puolia taas löytyy kaikessa, niitä riittää. Etenkin jos niitä alkaa etsimällä etsiä, koska maailmassa ei ole kuin valuvikoja, joita moni yrittää korjata - kuitenkaan onnistumatta siitä.
Niin monta ihmistä kuin on olemassa, niin monta päätöstä on hyvässä ja huonossa. Haluatko olla niiden päätösten armoilla. Toki joudumme elämään niiden rinnalla, mutta lopulta voimme myös itse valita.
Miten sinä suhtaudut omaan ikääsi?
Haluatko tehdä siitä ikä-reklamaation? Tuntuuko, että parasta-ennen-päiväys on mennyt? Toivottavasti näin ei ole! Onko siihen edes syytä?
Tietysti jos kadut jotain? Mutta auttaako sekään. Et saa enää vuosia takaisin. Lopulta sekin on ihan se ja sama. Ainut asia tässäkin on se mitä teet nyt ja mitä haluat. Menneisyydestä voi kyllä oppia - se on kannattavaa.
“Olisipa toisin.”, “Tekisipä toisin.” Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta katumus ei silti ole automaattisesti turha tunne. Se voi antaa informaatiota siitä, mitkä arvot, tarpeet tai tavoitteet ovat jääneet sivuun. Ongelmaksi se muuttuu silloin, jos pohdinta jää pitkäksi aikaa ruminaatioksi eli kehämäiseksi vatvomiseksi ilman toimintaa. Menneisyydestä voi ottaa informaation mukaan – ja siirtää huomion siihen, mihin pystyy vaikuttamaan nykyhetkessä.
Mitä pidät tärkeänä omassa elämässä?
Jos mennään torille kysytään mikä on ihmisille tärkeää. Yleinen vastaus on jotain näistä 1- 3 välillä.
Terveys, perhe / ystävät ja työ (olemmehan suomalaisia työnarkomaaneja)
Sitten se numero 10. Kukkuu! Kukas se siellä on? Usein vasta se sijalla 10 oleva olet sinä.
Vaikka näin ei pitäisi olla. Sinun pitäisi olla sijalla 1. Eikä se tarkoita, että nostat itseäsi ylemmäs. Se tarkoittaa, että tunnistat oman itsesi merkityksellisyyden ja arvon.
…jota moni ei aina välttämättä ymmärrä?
Onko tässä muuten arvosana-asteikko mennyt nurin kurin?
Eikös 10 ole paras. Sitä se ei ole tässä tapauksessa. Numero 1 on 1, kuten urheilussa. Vain yksi voi voittaa ja muut tulevat perästä. Se on täysin ok.
Kuitenkin hyvin usein sivuutamme oman hyvinvoinnin ja tarpeemme. Kaikki muu menee edelle. Sitten ikää tulee ja se ajatus. “OIH, Voih, kunpa olisin tajunnut elää elämääni.”.
Alkaako siitä nuoruuden metsästys? Mene ja tiedä. 50 vee ja Harley Davidson. Liittyä paikalliseen MC kerhoon ja kasvattaa pitkät hiukset, jotka eivät enää välttämättä kasva. Eikä siinäkään mitään väärää ole.
Tiedätkö, meinasin ostaa sitten joskus HD pyörän, koska miksei…
Olen miettinyt miksi tekisin niin? Vastaus on kustomoitu pyörä jolla on lihakset.
Oletko kierrätyskamaa?
Ikärasismi, tai mitä se on? Sitäkin voi olla - koska nuoruudessa on voimansa vai onko? Se voi saada aikaan ikäkriisi tunteen.
Jos ajatellaan. En kuitenkaan haluaisi olla se alle 20 vee minä. Vaikka omat hyvät puolensa kaikessa. Jos mietitään työtäni, muiden auttamista ja ymmärrystä elämästä. Se ei rakennu vain pleikkaria pelaamalla. Ei vaikka olisi mitä koulutuksia ja kursseja käynyt. Tietoon vaaditaan aina kokemusta ja kokemus ei rakennu, jos vaikka sormia napstauttaisi.
Ikä, se tuo viisautta, varmuutta ja pitkän polun. Jokaisella meistä on omansa. Osalla se on helpompi ja osalla se voi olla vaikea. Itse en ole koskaan päässyt missään asioissa helpolla. Pidän sitä voimana, koska en myöskään anna periksi.
Jokaiseen hetkeen riittää omat asiat. Niissä hetkissä voi sitten valita mitä tekee ja miten toimii - sekin on voimaa.
Syy miksi yritän takoa samaa mentaliteettia useille valmennettaville päähänsä.
Isoja muutoksia onkin tapahtunut. Vielä vuosien jälkeen tulee viestiä.
“Kiitos kaikesta, muistat varmaan kun irtisanouduin paskasta työstäni ja nyt asiat ovat paremmin.”, tai “Tajusin mitä haluan elämältä ja ymmärsin oman arvokkuuden - pääsin eroon parisuhteesta, joka ei ollut minua varten - en vain ymmärtänyt sitä silloin ja itselle kelpasi kuka tahansa.”.
…Aika hurjia asioita, vai mitä?
Ikä ja vastuullisuus
Se on viisautta ja ymmärrystä. Kaikki kunnia kaikille nuoremmille, olenhan itsekin ollut nuori kuolematon, tyyliin Zeus.
Ehkä olen sitä vieläkin (hah).
Kuitenkin jos voin valita ja päättää! Valitsen iän, erityisesti ihmisten kohdalla kenen kanssa työtäni teen. Annan kyllä myös nuorille mahdollisuuksia. Olenhan itsekin niitä saanut hyvin yllättävissäkin tilanteissa! Ne olisivat tarinoita erikseen.
Enkä arvostele, koska pidän arvokkaana kaikkia ihmisiä iästä riippumatta.
Kuitenkin kylmä fakta on: kokemusta ei voi ostaa ja ohittaa!
Siksi Ikää ei pitäisi hävetä. Ei arvottaa. Toivon, että sinäkään et tee niin.
Kysymys oli: Ikäkriisi miten selvitä siitä?
Niin, se ikäkriisi? Se ei ole yksi tarkkarajainen lääketieteellinen diagnoosi. Usein sillä kuvataan elämänvaihetta, jossa ikääntyminen, identiteetti, toteutuneet ja toteutumattomat tavoitteet sekä jäljellä olevaksi koettu aika nousevat tavallista voimakkaammin arvioitaviksi.
Psykologisesti mukana voivat olla esimerkiksi sosiaalinen vertailu, self-discrepancy, koettu kontrolli, arvot ja identiteetin uudelleenarviointi. Kaikille tällaista kriisiä ei tule, eikä tyytymättömyys tiettynä syntymäpäivänä tarkoita automaattisesti mitään häiriötä.
Asenne ja suhde itseesi vaikuttavat paljon, mutta eivät kaikkeen. Minua kiinnostaa enemmän kysymys: mitä voit tehdä niillä korteilla, jotka sinulla juuri nyt ovat?
Mitä olet tästä mieltä?
Sinua voi myös kiinnostaa:
Lue seuraavaksi
“Mökkitreeni luonnossa – voimaa ja rauhaa ilman salia.”
Usein kysyttyä: Ikäkriisi – miten selvitä siitä? Tuho vai käännekohta
1. Miksi ikäkriisi iskee yllättäen?
Koska elämä pakottaa pysähtymään. Kun huomaat ajan kuluneen, mieli arvioi saavutuksia ja merkitystä – ja se voi tuntua pelottavalta.
2. Onko ikäkriisi merkki epäonnistumisesta?
Ei. Se on merkki kasvusta. Kriisi tarkoittaa muutoksen mahdollisuutta – paikkaa, jossa voi valita uuden suunnan.
3. Miten kääntää ikäkriisi voimaksi?
Pysähdy ja kuuntele itseäsi. Mikä on menettänyt merkityksensä? Mikä sytyttää vielä? Kun löydät uuden syyn tehdä, löydät uuden vaihteen elämään.
4. Mitkä merkit kertovat, että elät ikäkriisiä?
Tyytymättömyys, levottomuus ja halu muuttaa jotain ilman selkeää syytä. Kun arkinen ei enää riitä, mutta uusi suunta puuttuu, olet keskellä murrosvaihetta.
5. Miten valmentaja tai terapeutti voi auttaa?
Ulkopuolinen näkökulma auttaa purkamaan kriisin rakenteen. Hän auttaa muuttamaan kaaoksen suunnitelmaksi ja muistuttaa, että muutos ei ole menetys – se on päivitys.
Tiedätkö sen tunteen, kun ihmisen mieli alkaa käydä ylikierroksilla ja tuntuu siltä, että joku on painanut "kaikki-tunnetilat-päällä" -nappulaa? Mielesi pyörii kuin pyykinpesukoneessa ja elämä paiskoo sinua kuin märällä rätillä päin kasvoja?
Tuntuuko, että pää alkaa hajota nopeammin kuin halpa Ikean kirjahylly.Tämä seuraava ei ehkä pelasta päätäsi hajoamiselta tai siltä jos tunnet, että mielen langat ovat yhtä solmussa kuin jouluvalot varastossa.
Tällä kuitenkin voit saada muuta ajateltavaa ennenkuin uppoudut täydelliseen kaaokseen.
Miten on: Onko elämänhallinta on muutenkin yliarvostettua?
Hajoamisen ensimmäinen vaihe: "Kaikki on ihan OK (paitsi ettei ole)"
Tämä on se vaihe, kun yrität vielä teeskennellä, että kaikki sujuu kuin tanssi. Vastaat ystävällisesti kysymyksiin:
"Miten menee?" ja sanot: "Ihan hyvin!" – vaikka todellisuudessa mielessäsi pyörii vain "MITÄ IHMETTÄ TAPAHTUU?!"
Oireet: Ylisuorittaminen, hermostunut nauru ja jatkuva tarve sanoa "Ei tässä mitään, ihan hyvä fiilis!". Ylisuorittaminen, hermostunut nauru ja epätoivoinen yritys teeskennellä, että sinulla on kaikki hallinnassa. (Spoiler alert: Ei ole.)
Mitä tehdä? Hengitä syvään ja yritä sanoa ääneen edes yksi totuus, kuten "Olen vähän väsynyt." Tämä ei vielä pelasta tilannetta, mutta ainakin tuntuu hitusen aidommalta.
Totuus: Kuormitus ei etene kaikilla samoina vaiheina eikä pudonnut haarukka ole diagnoosi. Mutta jos tavallisesti pienet asiat alkavat toistuvasti tuntua kohtuuttoman raskailta, se voi kertoa kognitiivisen kuorman, emotionaalisen reaktiivisuuden ja palautumisen muuttumisesta.
Toisen vaiheen oireet: "Täydellinen ylikuormitus"
Tässä vaiheessa alat tajuta, että asioita on liikaa! Mieli ja aivot eivät anna enää yhtään enempää tilaa yhdellekään uudelle ajatukselle, ja jokainen ääni – tässä vaiheessa kaikki tuntuu olevan liikaa. Puhelimen ilmoitusääni on vihollisesi, tiskipöytä näyttää henkilökohtaiselta hyökkäykseltä, ja naapurin lehtipuhallin on paholaisen keksintö.
Oireet: Unohtelu, raivoaminen pikkuseikoista (kuten siitä, että joku kysyi "Mitä päivää nyt eletään?") ja loputon tunne siitä, että kaikki yrittävät tahallaan ärsyttää sinua.
Mitä tehdä? Kirjoita kaikki ylös. KAIKKI. Jos et muista, missä lompakkosi on, kirjoita sekin muistiinpanoon: "Etsi lompakko." Ja jos sekin unohtuu, no, ainakin yritit.
Totuus: Tässä vaiheessa jopa oman hengityksen ääni alkaa ärsyttää.
Kolmannen vaiheen saavutukset: "Ylianalyysi ja eksistentiaalinen kriisi"
Tervetuloa syvään päätyyn! Nyt mietit, miksi koskaan valitsit tämän uran, tämän kaupungin tai tämän hiustyylin. Jokainen päätös elämässäsi tuntuu äkkiä kyseenalaiselta, ja alat analysoida kaikkea – kuten sitä, miksi lapsena söit juuri ne tikkarit, jotka valitsit.
Oireet: Mieli väittää ja tunne, että kaikki ympärilläsi on salaliitto. Tähän kuuluu myös yllättävä halu googlata "Kuinka muuttaa vuorelle ilman kenkiä?"
Mitä tehdä? Lopeta. Siis ihan oikeasti. Aivoillasi on liikaa töitä, joten yritä antaa niille tauko. Kävele, katso typerää elokuvaa tai tuijota tyhjyyteen niin kauan, että alat nähdä pilvissä koiria.
Totuus: Jos ylianalysointi olisi olympialaji, voittaisit kultaa, mutta olisit silti varma, että olisit voinut tehdä sen paremmin.
Mieli alkaa hajota huippukohta: "Sarkastinen luovuttaminen"
Nyt ei enää jaksa yrittää edes teeskennellä. Alat heittää ilmoille kommentteja, kuten "Mikä tässä elämässä edes on järkevää?" tai "Voisiko joku sammuttaa tämän maailman hetkeksi?" Huumori voi olla yksi coping-keino, mutta mitään biologista "hajoamisen huippua", jossa aivot vain luovuttavat, ei ole. Pitkittynyt kuormitus voi sen sijaan näkyä tarkkaavuudessa, työmuistissa, tunnesäätelyssä, unessa ja toimintakyvyssä. Silloin ratkaisu ei ole vain puristaa lisää, vaan arvioida kuormitusta ja palautumisen mahdollisuuksia.
Oireet: Et enää jaksa piilotella sekasortoasi, vaan alat sanoa suoraan, miten asiat ovat. Tyyliin "Olen vain ihminen. En robotti."
Mitä tehdä? Anna itsellesi lupa tunnistaa, että nyt kuormittaa. Itkeminen tai kirjoittaminen voi auttaa joitakin jäsentämään kokemusta, mutta tunnetta ei tarvitse aggressiivisesti "purkaa ulos". Tavoite on tunnesäätely: nimeä tunne, vähennä tarvittaessa ärsykkeitä ja kuormitusta ja hae tukea, jos oma toimintakyky alkaa selvästi heikentyä.
Totuus: Tämä on se hetki, jolloin ymmärrät, että ehkä elämänhallinta on muutenkin yliarvostettua.
Paluu tasapainoon (tai ainakin sinne päin)
Olet kokenut kaikki edelliset "pää alkaa hajoita" vaiheet? Kun olet saavuttanut hajoamisen huipun, tapahtuu jotain maagista: joko aivosi luovuttavat, tai löydät itsesi nauramasta omalle sekasorrollesi. Tai alat löytää pieniä, toimivia ratkaisuja.Pikkuhiljaa asiat alkavat järjestyä – tai ainakin siedettävästi kasautua.
Oireet: Naurat omalle kaaoksellesi, alat keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja hyväksyt sen, että elämä ei ole täydellistä. Naurat sille, miten vakavasti suhtauduit pöydälle unohtuneeseen lusikkaan. Alat jopa syödä ilman, että analysoit kalorien määrää.
Mitä tehdä? Jatka hitaasti. Juoksevat aivosi tarvitsevat aikaa palautua. Juo vettä, syö jotain hyvää ja muista, että huono päivä ei määrittele sinua.
Totuus: Kuka oikeasti haluaa olla täydellisen hallittu? Pieni kaaos tekee elämästä paljon mielenkiintoisempaa.
Hajotako vai ei, siinä vasta kysymys
"Pää hajoaa" on tässä sarkastinen ilmaus, ei lääketieteellinen tila. Kuormittuneisuus on inhimillistä, mutta jatkuvaa uupumusta, ahdistusta, unettomuutta tai toimintakyvyn selvää heikkenemistä ei kannata kuitata pelkällä suklaalla ja huumorilla. Psykologinen kuormitus syntyy biopsykososiaalisessa kokonaisuudessa: uni, terveys, työ, ihmissuhteet, ympäristö, palautuminen ja omat tulkinnat vaikuttavat toisiinsa. Jos oireet pitkittyvät tai vaikeuttavat arkea, terveydenhuollon ammattilaisen arvio on oikea askel.
Muista: jos mikään muu ei auta, on aina hyvä idea katsoa huono elokuva, syödä jäätelöä ja lähettää ystävälle meemi, joka kiteyttää koko tämän farssin. 😊
Se on arkinen ja usein sarkastinen ilmaus voimakkaalle kuormittuneisuudelle, ei diagnoosi. Pitkittynyt kuormitus voi näkyä esimerkiksi tarkkaavuudessa, työmuistissa, unessa, tunnesäätelyssä ja toimintakyvyssä.
2. Mitkä merkit voivat kertoa liiallisesta psykologisesta kuormituksesta?
Mahdollisia merkkejä ovat esimerkiksi univaikeudet, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, jatkuva väsymys, vetäytyminen tai tunne siitä, etteivät tavalliset tehtävät enää onnistu normaalisti. Yksittäinen oire ei kuitenkaan kerro syytä.
3. Miten mieli palautuu kuormituksesta?
Palautuminen on yksilöllistä. Uni, kuormituksen vähentäminen, riittävä ravitsemus, tarkoituksenmukainen liikunta, psykologinen irrottautuminen työstä ja turvalliset ihmissuhteet voivat tukea palautumista. Pitkittyneet oireet kannattaa arvioida terveydenhuollossa.
4. Mitä allostaattinen kuormitus tarkoittaa?
Allostaattinen kuormitus kuvaa elimistön sopeutumisjärjestelmien kumuloituvaa kuormaa. Se ei ole sama asia kuin tunne stressistä eikä yksittäinen laboratoriotesti, vaan tapa hahmottaa pitkäkestoisen kuormituksen fysiologista kokonaisuutta.
5. Milloin kannattaa hakea ammattiapua?
Ammattilaisen arvio on perusteltu, jos ahdistus, masentuneisuus, unettomuus, paniikkioireet tai muu psyykkinen oireilu pitkittyy, voimistuu tai heikentää selvästi työtä, opiskelua, ihmissuhteita tai muuta arjen toimintakykyä. Valmennus ei korvaa mielenterveyden hoitoa.
6. Voiko kuormittumista aina ehkäistä itse?
Ei. Kuormitukseen vaikuttavat omien valintojen lisäksi terveys, työ, ihmissuhteet, taloudellinen tilanne, ympäristö ja muut tekijät, joihin ei aina voi suoraan vaikuttaa. Olennaista on erottaa hallittavissa olevat asiat niistä, joihin tarvitaan tukea tai rakenteellisia muutoksia.
Kovaa treeniä, ruoskaa kunnolla - ehkä kaikesta seuraa itseruoskintaa? Mitäs jos siihen yhdistetään vielä kova dieetti? Saatko aikaan tuloksia? Mahdollisesti kyllä, usein ei niin hyviä. Jos kehosi ei voi hyvin, eikä aineenvaihduntasi toimi normaalisti, eli kuten pitää, on vaikeaa saada sitä mitä haluaa!
Haaveilla suurista painonpudotuksista tai muustakaan. Haluat pysyviä tuloksia - eikös sitten pidä treenata vieläkin kovempaa ja syödä vähemmän? Mitäs jos saisitkin tuloksia ilman ruoskaa ja itseruoskintaa?
Meistä jokainen on oma yksilönsä, oma kokonaisuus. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, et jaksa hyvin. Näitä on riittävän monipuolinen ja sopivan terveellinen ravitsemus, riittävästi energiaa, sopivaa liikuntaa ja palautumista. Kun voit hyvin, hyvä olo nousee siinä samalla. Jaksat paremmin panostaa itseesi. Rasvanpoltto käynnistyy, paino lähtee putoamaan ihan jo itsestään, jos se on tavoitteena? Itsestä huolehtiminen muuttuu helpommaksi.
Mikä voi vaikuttaa negatiivisesti?
Ruoskaa ja stressiä
Kukapa ei kärsisi stressistä? Varmaan kaikki enemmän, osa vähemmän? Osaa stressaa kallistuva sähkönhinta, toisia Ukraina, voi olla muita huolia ja vaikka mitä. Elämä voi tuntua yhdeltä kaaokselta.
Kyse ei ole siitä, että stressaatko, vaan miten paljon ja kuinka kauan tämä on jatkunut elämässäsi? Jos jokin tilanne jatkuu pidempään, puhutaan, että se kroonistuu. Esim. kiputila voi kroonistua.
Stressi voi vaikuttaa mieleen, motivaatioon, palautumiseen, vireyteen, uneen ja fyysiseen suorituskykyyn. Kortisoli kuuluu normaaliin HPA-akselin toimintaan eikä ole itsessään haitallinen tai rasvanpolton pysäyttävä hormoni. Olennaisempaa on kokonaisuus: jos kuormitus jatkuu pitkään suhteessa palautumiseen, allostaattinen kuorma voi kasvaa ja samalla uni, ruokahalu, harjoitusvaste ja arjen käyttäytyminen voivat muuttua. Tämä voi tehdä rasvanpudotuksesta tai lihaskasvusta käytännössä vaikeampaa ilman ajatusta siitä, että yksi hormoni yksin selittäisi kaiken.
Kehomme on siitä fiksu, että se haluaa pitävät sinut vahvana ja pelastavan sinut pahasta pinteestä. Pakene, taistele, pysy elossa. Kyse on selviytymisestä.
Pitkittyneessä kuormituksessa olo voi tuntua siltä kuin keho vetäisi lamppuja himmeämmäksi. Kielikuva toimii, mutta fysiologia on monimutkaisempi: stressi ei automaattisesti "sammuta aineenvaihduntaa". Energiankulutukseen vaikuttavat muun muassa lepoaineenvaihdunta, kehon koko, liikkuminen, NEAT eli tiedostamaton arkiaktiivisuus sekä syödyn ruoan määrä. Pitkä energiavaje voi lisäksi aiheuttaa adaptiivista termogeneesiä (adaptive thermogenesis), jossa energiankulutus mukautuu jonkin verran alaspäin. Tämä on eri asia kuin ajatus stressin rikkomasta aineenvaihdunnasta.
Stressitila ei ole kiva tunne. Pää voi olla paineinen. Nimimerkillä kokemusta siitäkin. Osa pakenee näissä tilanteissa. Osa lamaantuu ja osa yrittää miettiä, mitenkäs tämä nyt hoidetaan, jos asia on vain hoidettavissa.
Osa voi stressissä käyttää enemmän alkoholia, syödä eri tavalla tai hakea muuta nopeaa helpotusta oloonsa. Tätä voidaan tarkastella coping-käyttäytymisen kautta: ihminen yrittää säädellä kuormitusta niillä keinoilla, jotka ovat sillä hetkellä saatavilla. Autonominen hermosto ei kuitenkaan toimi yksinkertaisena sympaattinen ON / parasympaattinen OFF -kytkimenä. Tavoitteena on autonominen joustavuus – kyky aktivoitua silloin kun tarvitaan toimintaa ja palautua, kun kuormitus hellittää.
Kova treeni ja dieetti, joka ruoskii kehon ja mielesi!
Vaikka välillä intensiivinen harjoittelu ja tiukka ruokavalio voivat tuottaa nopeita tuloksia, pitkällä tähtäimellä kestävät ja terveelliset muutokset ovat avain pysyvään hyvinvointiin. E-kirja 'Tuloksellinen Treeni ja Ravitsemus' tarjoaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan terveelliseen elämäntapaan, treenaamiseen ja ravitsemukseen - joka ei vain tuota tuloksia lyhyellä tähtäimellä, vaan auttaa sinua saavuttamaan ja ylläpitämään haluamasi tulokset pitkällä tähtäimellä.
Uskalla syödä!
Moni ihminen syö aivan liian vähän tarpeeseensa nähden. Omia tarpeitaan kannattaisi kuunnella ja kehomme on äärettömän fiksu kokonaisuus, joka osaa kertoa usein missä mennään. Toki tämä voi olla myös haaste, jos kehon signaaleja ei osaa lukea.
Painonpudotuksessa energiavaje on välttämätön, mutta suurempi vaje ei tarkoita automaattisesti parempaa lopputulosta. Jos energiansaanti jää pitkäksi aikaa liian matalaksi suhteessa kulutukseen ja harjoitteluun, energy availability eli elimistön käyttöön jäävä energiamäärä voi muodostua liian pieneksi. Samalla lihasmassan menettämisen riski voi kasvaa etenkin, jos proteiininsaanti, voimaharjoittelu ja palautuminen eivät ole kunnossa.
Rasvanpoltto ei tällöin maagisesti "lopu kokonaan", mutta painonpudotuksen aikana energiankulutus voi pienentyä kehon massan vähenemisen, arkiaktiivisuuden muutosten ja adaptiivisen termogeneesin vuoksi. Liian aggressiivinen energiavaje voi lisäksi heikentää jaksamista, harjoittelua, unta ja joissakin tilanteissa neuroendokriinista toimintaa. Urheilussa pitkittyneeseen matalaan energiansaatavuuteen liittyy myös RED-S-kokonaisuus.
Mitäs jos vähän lisää ruoskaa? Jos söisi vieläkin vähemmän, entä jos lisäisi entisestään treeniä? Yhtälö ei ole kovinkaan toimiva… EI! Keho tottuu niukkaan syömiseen, mutta samoin se tottuu, kun se saa enemmän energiaa. Kumpi olisi parempi? Syödä hyvin ja totuttaa keho siihen ja jaksaa muutenkin hyvin ja saada aikaan tuloksia, vai elää hirveässä nälässä ja voida huonosti
Aineenvaihdunnan tukeminen vaatii riittävää energiaa ja terveellistä ravintoa, treeniä ja samalla hormonaalistentoimintojen tukemista. Tämä mahdollistaa myös paremmin pysyvät tulokset!
Unta palloon ilman ruoskintaa
Uni palauttaa kehoa ja mieltä ja osallistuu laajasti neuroendokriiniseen säätelyyn. Unenpuute voi muuttaa glukoosiaineenvaihduntaa, insuliiniherkkyyttä, ruokahalun säätelyä, autonomisen hermoston toimintaa ja HPA-akselin vuorokausirytmiä. Tämä ei tarkoita, että yhden huonon yön jälkeen "insuliini olisi tapissa" tai kilpirauhanen lakkaisi toimimasta. Olennaista on unen määrä, laatu ja etenkin toistuvan univajeen kokonaisvaikutus.
Jos et nuku, et jaksa myöskään huolehtia itsestäsi. Usein väsyneenä ei jaksa miettiä mitä suuhunsa laittaa. Herkkuhimo nostaa päätään. Painonpudotuksesta tulee vaikeampaa. Ei ole energiaa treenata ja elämä voi tuntua haastavalta ja raskaalta. Olet varmaan myös joskus nukkunut huonosti? Mitä eroja huomasit verrattuna siihen, kun taas olit nukkunut hyvin?
Järkevää treeniä ilman ruoskaa?
Lihaskunto- ja voimaharjoittelu tukevat fyysistä toimintakykyä ja metabolista terveyttä. Lihaskudos on tärkeä glukoosin käyttäjä, ja harjoittelu voi parantaa insuliiniherkkyyttä sekä lihaksen glukoosinottoa. Suurempi lihasmassa ei kuitenkaan tee ihmisestä immuunia energiaylijäämälle: jos energiaa saadaan pitkäkestoisesti kulutusta enemmän, rasvakudosta voi kertyä myös hyvin lihaksikkaalle ihmiselle. Hyvä aineenvaihduntaterveys ei kumoa energiatasapainoa – se vaikuttaa siihen, miten elimistö käsittelee ravintoaineita ja reagoi harjoitteluun.
Toki tähän tarvitaan juuri sitä sopivaa treeniä, mutta samalla itsensä kuuntelua. Liiallinen tekeminen, kun voi vaikuttaa negatiivisesti hormonaalisiintoimintoihin. Liikunta on itsessään stressaavaa ja stressihän lisää helposti kortisolitasoja. Liiallinen tekeminen voi siis kääntyä itseään vastaan ja keho olla stressitilassa… Se taas vaikuttaa kaikkeen ja myös siihen millaisia tuloksia saat aikaan?
Miten sä jaksat?
Oma jaksaminen ja miten sinä voit? Millaiset voimavarat sinulla on nyt? Tämä vaikuttaa siihen missä tahdissa kannattaa edetä?
Jos halutaan polttaa rasvaa niin kyllä! Ravitsemukseen pitää ja tulee kiinnittää huomiota ja valinnoilla on väliä. Samoin treenin laadulla on merkityksensä. Kuitenkin ensin pitää kontata, sitten voi kävellä, että voi juosta!
Riittävä pohja henkiselle hyvinvoinnille on avain kehittymiseen. Henkistä hyvinvointia lisätään, kun keho palautuu kunnolla! Sitä kautta jaksaa treenata ja kunnon kohotessa voi lisätä tahtia ja haastaa itseään. Sama ravinnon suhteen. Tulee syödä riittävästi, että keho ja mieli voi hyvin, että voi polttaa vaikka nyt sitä rasvaa.
Kuulostaako tämä sinusta järkevältä, vai ehkä sittenkin sitä ruoskaa..
Eikö olisi siistiä jaksaa ja olla energinen?
Eikä siihen tosiaan tarvita ruoskaa (vaikka sillekin paikkansa voi olla)
Valitse terveelliseen elämäntapa, treenaaminen ja ravitsemus - joka ei vain tuota tuloksia lyhyellä tähtäimellä, vaan auttaa sinua saavuttamaan ja ylläpitämään haluamasi tulokset pitkällä tähtäimellä.
Ilmaiset oppaat treeniin ja ruokavalioon naisille ja miehille
UKK: Ruoskaa ja itseruoskintaa – miksi vaadimme liikaa itseltämme?
1. Mikä on itseruoskinta ja miksi se on niin yleistä?
Itseruoskinta syntyy halusta olla “riittävän hyvä”. Moni uskoo, että kova kuri tuottaa tuloksia, vaikka todellisuudessa se uuvuttaa. Arvottomuuden tunne on usein taustalla – ja sitä yritetään korjata tekemisellä.
2. Miten liiallinen vaatiminen vaikuttaa hyvinvointiin?
Jatkuva itsekritiikki nostaa stressitasoja, heikentää palautumista ja vie ilon tekemisestä. Treenissä se näkyy ylikuormituksena ja motivaation katoamisena. Pitkällä aikavälillä se murentaa itsetunnon.
3. Miten oppia myötätuntoa itseään kohtaan?
Myötätunto ei tarkoita luovuttamista, vaan realistista suhtautumista. Pysähdy ja kysy: “Olisinko näin ankara ystävälleni?” Usein vastaus on ei. Sama lempeys kuuluu myös sinulle.
4. Miten korvata itseruoskinta tehokkaammalla asenteella?
Käännä vaatimukset tavoitteiksi: “Minun täytyy laihtua” → “Haluan voida paremmin”. Sanavalinta muuttaa koko asenteen. Hyvä tekeminen syntyy halusta, ei pakosta.
5. Miten valmentaja voi auttaa itsekritiikin hallinnassa?
Valmentaja tuo realistisen näkökulman ja auttaa rakentamaan tekemisestä kestävää. Hän muistuttaa, että kehittyminen on prosessi, ei itsetuomio.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi, verkkosivustomme käyttää evästeitä tallentaakseen ja/tai käyttääkseen laitetietoja. Hyväksymällä kaikki evästeet annat meille mahdollisuuden käsitellä tietoja verkkokaupan ja ota yhteyttä lomakkeen kautta, sekä sivuston selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tällä sivustolla. Välttämättömillä evästeillä varmistamme sinulle sivuston luotettavan ja turvallisen toiminnan ja näkyvyyden.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön. Yhteydenottopyyntö, verkkokauppa ostoskori ja tilauksen käsittely, vahvistusviestit sähköpostitse ja maksuttomien oppaiden vastaanottaminen.
Asetukset
Teknisen tallennuksen avulla varmistetaan sivuston toiminta ja käyttökokemuksen parantaminen. Asetusten, kuten kielen tai ulkoasun, säilyttäminen käyttäjän seuraavia vierailuja varten. Tietojen tallentaminen istuntohallinan ja turvallisuuden parantamiseksi.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei voida käyttää tunnistamaan sinua.
Sisältö ja markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen, sisällön ja mainosten kohdentamista varten tai käyttäjän toiminnan seuraamiseksi verkkosivustolla. Tämä on tärkeää turvallisuuden, kehittämisen ja palvelun laadun takaamiseksi. Lisäksi tätä tietoa voidaan käyttää vastaavanlaisen sisällön tuottamiseen verkkosivustoilla.
