Osaatko pysähtyä, vai painatko vain kaasua?
Onko elämäsi yhtä suorittamista?
Tuntuuko, että elämää pitää suorittaa ja olla jatkuvasti sammuttamassa pieniä tulipaloja ja jauhesammutin lyö tyhjää. Osaatko pysähtyä? Sanoa ei ja painaa myös jarrua, kaasun lisäksi?
Muistatko mitä teit viisi vuotta sitten vai onko menneet viisi vuotta tuntuneet ohikiitävältä ajalta, jossa olet yrittänyt pysyä kaiken keskellä vain menossa mukana.
Tuntuuko elämäsi siltä, että huojut reunalla ja odotat koska tömähdät alas, eikä siellä ole ketään ottamassa sinusta koppia vaikka miten sitä toivoisikin. Ja vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Vähän kuten Portion Boys & Matti ja Teppokin laulaa “vauhti kiihtyy”…
Suoritatko siis yksinkertaisesti elämääsi? Tarvitseeko elämän olla suorittamista?
Asioita joutuu myös suorittamaan koska..
Elämässä on omat realiteettinsa, vastuut ja velvollisuudet. On olemassa asioita joita on vähän pakkokin suorittaa. On asioita joista emme nauti ja silti ne pitää vain tehdä..
Kodin siivous, työasiat ja projektit, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa jne jne. Ja siinä kaiken tohinan keskellä olisi vielä tärkeää muistaa kuka on tärkein, eli pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista.
Ainahan sitä voisi valita, että ”enpäs siivoa”, mutta kukapa sitä haluaisi elää kaaoksen keskellä? Joskus kuitenkin asiassa kuin asiassa ei tarvitse pyrkiä siihen 100% täydellisyyteen, sehän on mahdotonta jokaisen kohdalla, vaikka miten sitä haluaisi…
Jos taas on se The suorittaja / täydellisyyteen pyrkivä persoona, niin silloin toki voi olla vaikea tuntea tyytyväisyyttä juuri mistään vaikka siihen olisi syyt olemassa elämässä.
Suorittaminen kun voi mennä helposti överiksi, eli henki on vähän All In, kaikki peliin tai ei mitään! Ei vähempää, vaan täysillä, tai sitten ei lainkaan!
Arjen paineet!
Totuus monen ihmisen kohdalla on se, että elämä vie mehut. Työelämä, ruuhkavuodet voivat olla monen kohdalla hyvin kiireistä aikaa. Lopulta se voi olla todella raakaa peliä ja siinä pitäisi sitten pysyä vielä menossa mukana.
Sosiaalista mediaa kun selaa, niin monen elämä vaikuttaisi nopeasti vilkaistuna siltä, että sehän on melkein pelkkää juhlaa. Täydellisyyttä!
Mitäs minun pitäisi sitten olla? Tällainen mitä muiden ihmisten elämään kuuluu voi saada erityisesti suorituskeskeisen ihmisen triggeröitymään voimakkaasti ja jopa miettimään, että tässähän pitää alkaa tehdä enemmän, että voin saavuttaa saman kuin nuo muut ihmiset.
Tuoltahan se elämän pitää näyttää, että voin olla onnellinen. Vai onko onnellisuus kuitenkaan siitä kiinni?
Tässä piilee se kuuluisa suomalainen kateus. Jos naapurilla on hienompi auto mersu pihassa, niin eihän se nyt sovi. Pitää pistää paremmaksi.
Auta armias, jossa sillä naapurilla vaikka sattuu olemaan hieno vene ja sehän kävi äsken ulkomaillakin.
Osittain kyse voi olla kateudesta, mutta sitten helposti vertailemalla omaa elämäänsä toisten elämään, niin soppa ja ketjureaktio on valmis..
Sitten se aah, täydellinen joulukin. Jopa kaksi kuukautta aikaisemmin valmistautumista siihen, että kaikki voisi olla juuri täydellistä.
Kaikki paine ja muu, se on vaan pakko tehdä… ilman ajatusta siitä, että jaksanko ja haluanko minä oikeasti lopulta tätä juuri näin?
Ei siis voi olla tyytyväinen, kuin vasta sitten kun on enemmän, paremmin ja loisteliaasti. Voiko sitä kaikkea koskaan saavuttaa, vaikka miten suorittaisi?
Normaali suorittaminen Vs. överi suorittaminen!
Ihminen kohtaa läpi elämänsä haasteita, joista yrittää selvitä. On myös asioita, joita voi joutua suorittamaan, kuten saada koulun päättötyö valmiiksi, työprojekti tai vaikkapa on valmistautunut pitkään johonkin urheilukilpailuun, ja sitten hommat onkin hoidettu ja lopputuloskin ollut hyvä!
Siitä minkä eteen on ollut valmis tekemään työtä ja suorittamaankin asioita palkitsee sitten lopulta ja mikä fiilis siitä tulee, kun voittaa ja ylittää itsensä!
Vastaavasti se joka ylisuorittaa, ei tällaisia tunteita pääse kokemaan, koska eihän se mikään riitä! Ylisuorittaja, kun ei ole tyytyväinen siihenkään.
Ylisuorittaja vain tekee, kun on vähän ”pakko” tai ”pitää” nyt tehdä… ihan vaikkapa sen takia, että elämän kuuluisi olla tietynlaista ja se ei ole muuten mahdollista, kuin tekemällä ja yrittämällä entistä enemmän.
Sehän ei vain riitä, että asiat tekee riittävän hyvin, e vaan ne kaikki pitää tehdä ”vähintään” täydellisesti ja jopa sen ylitse.
Mieti ja pohdi!
Voi jopa olla, että ylisuorittaja ei ole täysin varma siitä miksi tekee mitä tekee? Kenen takia ja miksi? Tällöin kyllä elämä menee juuri niin, että vauhti vain kiihtyy ja elämä voi tuntua siltä, että elämä on pelkkää suorittamista.
Riippumatta siitä mitä tekee.
Tavallaan tästä kasvaa oravanpyörä. Pitää olla sitä ja tätä, pitää menestyä elämässä, pitää olla aineelliset asiat kunnossa, koulussa pitää olla vähintään se 10 oppilas, työssä pitää olla uraputkessa, harrastukset, arki, elämä, lomat, täydellinen parisuhde, täydellinen puoliso, lapset, sosiaalinen elämä jne…
Eikä tässä yhtälössä ole sijaa inhimillisyydelle, virheille, epäonnistumisille, jotka kuitenkin ovat osa meitä..
Oravanpyörä on valmis ja mikä se siellä vaanii? No burn out! Ihan vakavissaan riskit on kovat ja jos vaatii itseltään jatkuvasti enemmän ja enemmän ja jos mikään ei riitä, mikään ei tuota tyytyväisyyden tunnetta, niin onko sekään elämisen arvoista elämää?
Vauhti kuitenkin kiihtyy ja elämä on juoksua pikakelauksena läpi. Pysähtymässä ja miksi? Siksikö, että voisi olla kuten se naapuri tai somessa seuraama julkkis?
Mitäs jos se ei olekaan se oma juttunsa, mitäs jos se kaikki onkin vain pintaa, feikkiä, eikä edes todellisuutta ja silti sitä kadehtii, haluaisi samaa.
Kuka voi alkaa ylisuorittamaan?
Lopulta kuka tahansa meistä. Kuitenkin ihmisillä, jotka ovat hyvin tunnollisia asioissa ja haluavat saada asiat hyvin maaliin on riski, että asiat voivat viedä mennessään ja lähteä tekemään velvollisuuden tunteesta enemmänkin.
Pyrkiä juuri siihen täydellisyyteen. Ihminen voi odottaa ja vaatia itseltään enemmän kuin omat voimavarat edes riittäisivät. Kuitenkin asiat nähdään ja ajatellaan joko tai ajatteluna. Tätä samaa suorituskeskeisyyttä voi ”harrastaa” sitten lopulta missä tahansa asioissa elämässä.
Myös terveydenkin ja itsensä panostamisen suhteen. Se on joko tai, joko minä syön nyt terveellisesti tai sitten en lainkaan, joko minä liikun nyt täysillä tai sitten en liiku lainkaan.
Käytännössä puuttuu se kultainen keskitie, tie joka vie lopulta pitkälle ja antaa myös nautintoa elämään onnistumisten kautta.
Lapsuuden malli ja kokemukset!
Taustalla voi olla kovaa vaativuutta itseä kohtaan ja se voi juurtaa juurensa jo sieltä lapsuudesta asti, kun vanhemmat ovat halunneet, että meidän pikku Pertin tulee menestyä elämässä parhaalla mahdollisella tavalla.
Toki kukapa ei sitä omille lapsilleen haluaisi ja kannustaisi oikeaan suuntaan, mutta jos vaativuudentaso on lyöty tappiin jo nuoresta alkaen niin siitä voi olla vaikeaa päästä myöhemmin aikuisuuden iällä eroon.
Saati, että jos on joutunut kokemaan, että ei riitä sellaisena kuin on, että se riittävyys tavallaan ansaitaan tekemisen kautta, oma paikka, arvostus ja hyväksytyksi tuleminen. Mutta tämäkin on taas ihan inhimillistä, kukapa sitä ei haluaisi tulla hyväksytyksi?
Mutta ihminen tulee lopulta hyväksyä sellaisena kuin se ihminen on!
Suorittamisen malli on voitu periä myös vanhemmilta, jotka ovat painaneet sumussa menemään. Ympäristö vaikuttaa. Ihminen hakeutuu helposti jo alituisesti sellaisten ihmisten seuraan, joilla on samoja arvoja, toimivat samoin, saman henkisyyttä jne.
Oma lukunsa tähän vielä perfektionistit, jotka vaativat itseltään jatkuvasti, sekä muiltakin täydellisyyttä. Se osataan myös tuoda hyvin esille asioissa.
Näissäkin osalla saattaa olla takana vaativa persoonallisuus, joka on häiriö. Tässä tilanteessa ihminen oirehtii joustamattomuutena, vahvana kontrollin tarpeena, perfektionismina.
Asiat tehdään tällöin pilkuntarkasti ja kaikki pitää olla koko ajan kontrollissa ja pienintäkään erhettä ei sallita, poikkeamat sotkevat koko kuvion tällaisen ihmisen mielessä, mutta kukapa sitä pystyisi vaikuttamaan kaikkeen, kontrolloimaan kaikkea ympärillään tapahtuvaa ja elämää muutenkaan.
Suoritatko sinä asioita?
Tunnetko, että teet asioita omasta halustasi ja tahdostasi vai tuntuuko sinusta siltä, että sinun on PAKKO vain tehdä nyt näin?
Miksi teet asioita? Näin vain kuuluu tehdä vai että riittäisit itsellesi ja toisille ihmisille?
Koetko, että olet onnellinen, kun saat paljon aikaan vai olisitko onnellisempi jos saisit keventää tahtia?
Miten suhtautuisit itseesi, jos uskaltaisit olla suorittamatta vähemmän, pitäisitkö silti itsestäsi?
Haluanko minä oikeasti sitä mitä muut? Onko minun pakko olla kuin muut? Halu vrt. pakko! Niillä on lopulta todella iso ero. Aidosti jos jotain haluaa niin sitten kannattaa miettiä miten sen voi saavuttaa…
Suorittaja taas miettii, että tuokin asia on pahasti pielessä ja sen eteen nyt pitää pakolla tehdä!
Tasapainoinen ja riittävän hyvä!
Mitä mielessä liikkuu? Mitä tunnet? Sanotaan, että tunteet ja tunne ei valehtele. Koska olet viimeksi osannut pysähtyä ja miettinyt aidosti, miten sinulla menee? Miten sinä voit? Miltä elämäsi vaikuttaa juuri nyt? Mitä sinä haluat ja tarvitset?
Jos on välillä kiirekin, se on normaalia. Jos elämä tuntuu hyvältä ja se tuottaa nautintoa kaiken kiireen keskellä, hyvä niin! Silloin asioita ei tarvitse olla välttämättä muuttamassa, jos ei koe niin!
Elämästä, arjesta ja siitä mitä tekee tulisii pystyä nauttimaan, elämään hetkissä ja olemaan onnellinen.
Elämä ei tulisi olla pelkkää pakkoa, pakko tehdä sitä ja tätä ja tilanteita, jossa omat tunteet vedetään matonalle täydellisyyteen pyrkimisen kustannuksella.
Jos teemme jatkuvasti kaikkea ja yritämme kaikkea, mikä on täysi mahdottomuus, niin siinä tilanteessa tulisi osata hieman höllätä tahtia ja osata ostaa aikaa itselleen.
Mahdollisesti laskea rimaa, joka voi olla jo nykyisyydelleen riittävän hyvällä tasolla, eikä vetää rimaa äärimmäisyyteen näkemättä sitä, että “Hei, mullahan on tässä asiat aika kivasti ilman, ett..”
Olisi hyvä tasapainottaa arkea tekemisen ja palautumisen välille. Opetella huomaamaan, että enemmän ei ole aina parempi, vaan vähemmän voi olla joissain tilanteissa sitäkin parempi tai ainakin yhtä hyvä!
Eroon suorittamisesta!
Usein ihminen, jolla on heikko itsetunto voi yrittää vahvistaa omaa itsetuntoaan tekemisen kautta. Hakea onnistumisen tunteita ja kokemuksia tekemisestä. Siihen liittyy se, että haluamme tykätä itsestämme ja kokea, että riitän itselleni.
Uskaltaako sitä olla vain ihan vaikkapa tekemättä mitään, edes hetken? Vai kokeeko, että aika ja elämä valuu hukkaan, jos en ole koko ajan tekemässä jotain?
Voisiko sitä silti tykätä itsestään yhtä paljon?
Se mitä muilla on, niin se on niin. Siksi ei pitäisi koskaan verrata omaa elämäänsä muiden elämään liittyen, vaan uskaltaa elää itsensä näköistä elämää. Tavallaan päästää irti kaikista kahleista ja vapauttaa itsensä olemaan sitä mitä on ja kuka todella on.
Se kuitenkin vaatii sen, että uskaltaa myös kohdata itsensä ja pysähtyä. Se vaatii sen, että alkaa miettiä mihin se kaikki aika lopulta menee? Sen kaiken voi kirjata ylös.
- Kirjata ylös miltä haluaisi elämänsä näyttävän ja olevan?
- Mitä arvostaa elämässä?
- Mikä on oikeasti tärkeää
- Mihin haluaisi aikansa käyttää?
Voisiko sitä oppia nauttimaan elämän pienistä hetkistä ilman, että sen tarvitsee olla jotain ultimaattisen kliimaksin hakemista?
Voisiko sitä oppia kokemaan arjessa, jos sitä hyvää oloa? Eiköhän niitäkin asioita tapahdu jokaisen päivässä useita kertoja päivittäin?
Mikä lisää onnellisuutta? Ne voivat olla jopa todella pieniä juttuja, mutta sitten, kun suorittaa, niin kaiken keskellä se kaikki voi helposti unohtua…
EI, on EI!
Joskus on myös hyvä sanoa EI! Ja opetella sanomaan EI! Itsensä ja oman elämänsä takia.
Vaaditko siis itseltäsi enemmän kuin mitä odotat ja vaadit muilta?
Elämä ei ole kuin Hollywood elokuva jossa on kaikissa tapauksissa se nätti loppu. Kuitenkin jos kaikki menee hyvin, energiaa riittää, ihminen pärjää, menestyy ja tykkää tekemisestä, eikä tunne tarvetta, että jokin on vinossa, niin se suotakoon hänelle. Jos arvot ovat sen mukaiset niin antaa mennä vain….
Silti kenellekään ei varmasti tekisi pahaa pysähtyä säännöllisesti ja miettiä omaa elämäänsä ja mitä se lopulta on?
Kun olemme saaneet elämän lahjan, niin sitten on valittavana se miten sen käyttää.
Mitä sinä tarvitset voidaksesi olla onnellinen ja voida hyvin?
Ole siksi armollinen itseäsi, muita kohtaan – ole lempeä itsellesi ja arvosta sitä kuka olet. Arvosta ainutlaatuista elämääsi!
Pysähdy ja mieti!
Katso ilmaiset ladattavat treeni- ja ruokavaliot miehille ja naisille.
Ilmaiset oppaat treeniin ja ruokavalioon naisille ja miehille
Lähteitä:
Lauri Nummenmaa – Tunteiden psykologia – 2010 – Tammi
https://www.evermind.fi/vaativa-persoonallisuus/
Tykkäsit tekstistä – saa jakaa. Voit myös kommentoida!
https://www.anttirossi.fi/kun-fitness-herattaa-suuria-tunteita/
Tsekkaa palveluni tästä… PALVELUT
Lue seuraavaksi
👉 Hyvinvointi ja tasapaino – suorittamistako?
UKK: Osaatko pysähtyä – suoritatko elämää?
1. Miksi moni meistä suorittaa elämää huomaamattaan?
Koska olemme oppineet, että arvo mitataan tekemisellä, työllä, opiskelulla ja itse suorituksella – riippumatta mitä se on? Lepo, hiljaisuus ja pysähtyminen tuntuvat hukatulta ajalta – vaikka ne ovat juuri sitä, mitä keho ja mieli tarvitsevat.
2. Miten tunnistaa liiallisen suorittamisen merkit?
Jos lepo aiheuttaa syyllisyyttä, tekemättömyys ahdistaa tai kalenteri on aina täynnä – olet jo suorittamisen kierteen sisällä.
3. Miksi pysähtyminen on tärkeää kehitykselle?
Kasvu vaatii tilaa. Kun pysähdyt, annat mielesi ehtiä mukaan. Palautuminen ja oivallukset tapahtuvat hiljaisuudessa, ei kiireessä.
4. Kuinka valmennus voi auttaa irti suorittamisesta?
Pt Antti Rossin valmennusmallissa rakennetaan rytmi, jossa palautuminen on osa ohjelmaa – ei poikkeus. Keho kehittyy vasta kun mieli saa hengittää ja kehon hermoston kuormitus palautuu.
