Sosiaalisessa mediassa on ja internetin keskustelualueilla on jatkuvasti parjausta hiilihydraateista. Keskusteluissa moni on sitä mieltä, että juuri hiilihydraatit ovat syyllisiä lihomiseen! Leipä, pasta, riisi, peruna, hedelmät jne lihottavat. Yksi suuri todiste hiilihydraatteja vastaan, joka tulee monessa kohtaa esille on insuliini! PAHA PAHA INSULIINI…

Keskusteluissa tuli julki ajatuksia siitä, että juuri insuliini lisäisi rasvojen varastoitumista rasvakudokseen. Väitetään, että hiilihydraatit lisäävät veren insuliinia, jolloin lihoo. Vastaavasti sanotaan, että rasva ei lisää veren insuliinia juuri lainkaan. Tästä syystä rasva ei sitten menisi rasvakudokseen ja lihottaisi.

Totuus on kuitenkin se, että hiilihydraatit yksin eivät lihota ketään. Samoin ei lihota rasvakaan, mutta jos syöt liikaa rasvaa, lihot ja jos syöt liikaa hiilihydraatteja niin lihot. Kuitenkaan syy ei ole insuliinissa eikä hiilihydraateissa vaan siinä, että syödään liikaa omaan aineenvaihduntaan ja aktiviteettiin nähden.

INSULIINIA TARVITAAN

Insuliinillä on tärkeä tehtävä aineenvaihdunnassa. Ihmisen veressä oleva glukoosi siirtyy insuliinin avulla solujen sisälle energialähteeksi sekä muihin elimistölle tärkeisiin tehtäviin. Verensokerin ohella insuliini säätelee myös rasvahappojen siirtymistä verestä rasvasoluiksi, jotka varastoivat ne edelleen rasvaksi elimistöön = läskiksi! Vaikka et söisi lainkaan hiilihydraatteja, niin elimistösi erittää insuliinia joka tapauksessa, koska sitä on jatkuvasti veressä pieniä määriä.

Runsas rasvan saanti aterioilla lisää veriplasman sakeutta. Insuliinin ansiosta veressä olevat rasvahiukkaset suodattuvat siirtymällä rasvasoluihin sekä maksaan. Ilman insuliinia elimistö joutuisi sairaaseen tilaan. Insuliini ei ole siis mikään ”lihotushormooni” vaan tukee elimistön normaalia toimintaa aineenvaihdunnassa. Diabeetikonkin kohdalla, jos insuliinihoidon aikana lihoo, se johtuu täysin liiallisesta energiansaamisesta.

ENERGIAMÄÄRÄ

Rasvojen on tutkimuksissa todettu varastoituvan nopeammin läskiksi kuin hiilihydraattien. Tämä siksi, että rasvasoluihin siirretään rasvahappoja, joita on ravinnon rasvassa jo valmiina. Hiilihydraatit pitää vastaavasti muuttaa ensin rasvahapoiksi, ennen kuin ylimääräinen osuus voidaan varastoida.

Aineenvaihdunta joutuu tässä tilanteessa kovaan työhön, mikä kuluttaa vastaavasti lisää energiaa. Hiilihydraateista saadusta ylimääräisestä energiasta palaa varastoitumisvaiheessa vielä yli 10 % ennen kuin se menee läskiksi. Tämä tarkoittaa siis, että rasvaa varastoituu tehokkaammin kuin hiilihydraatteja.

100 g puhdasta rasvaa sisältää 900 kilokaloria. Vastaavasti 100 g hiilihydraatteja sisältää 400 kilokaloria. Hiilihydraattien kohdalla vielä osa tuosta kalorimäärästä palaa aineenvaihdunnan seurauksena ennen varastoitumista. Merkittävä ero, joka on vielä merkittävämpi lihomisen kannalta. Ylimääräistä energiaa ei voi hävittää! Jos saamme ruuasta energiaa enemmän kuin kerkeämme polttaa sitä, me lihomme! Tulipa se energia sitten hiilihydraateista, proteiineista tai rasvasta.

 

 

Vastaavasti laihtuminen tapahtuu, kun energiamäärä rajoitetaan joko hiilihydraateista, proteiineista, rasvoista tai kaikista niistä. Ihminen joka on syönyt päivässä 8 palaa leipää, vähentää leivän syömistä puoleen, alkaa jo laihtua. Tuossa määrässä leipää, kun on jo helposti 50g hiilihydraatteja + sitten vielä se kaikki mitä leivän päälle laitetaan. Vastaavasti jos siirrytään syömään vähärasvaisempia lihatuotteita, laihdutaan takuulla. Kaikki tämä perustuu kaloriteoriaan joka perustuu täysin energian häviämättömyyden luonnonlakiin.

Painonhallinnassa hiilihydraattien rajoittamisella voi olla paikkansa, kuten voi olla myös rasvojen vähentämiselläkin. Molempia myös tarvitaan. Jälleen kerran kokonaisuus, aineenvaihdunta, aktiviteetti sekä muut yksilölliset tekijät ja tavoitteet ratkaisevat lopulta ravitsemusta mietittäessä. Hiilihydraatit eivät siis ole suoraan syyllisiä lihomiseen! Lihomisen syy voi olla ihan vain seurausta energiasaannin ja kulutuksen epätasapainosta (rasvat, proteiinit, hiilihydraatit)

 

 

Lähteet:

O, Borg P, Laaksonen M, Mursu J, Ray C et al. Liikuntaravitsemus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7894521

http://arno.unimaas.nl/show.cgi?fid=2214

http://www.terveysportti.fi

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu

http://www.tohtori.fi/