Pää alkaa hajota – Mielen hajoamisen ABC

Tiedätkö sen tunteen, kun mieli alkaa käydä ylikierroksilla ja tuntuu siltä, että joku on painanut ”kaikki-tunnetilat-päällä” -nappulaa? Mielesi pyörii kuin pyykinpesukoneessa ja elämä paiskoo sinua kuin märällä rätillä päin kasvoja? Tuntuuko, että pää alkaa hajota nopeammin kuin halpa Ikean kirjahylly.Tämä seuraava ei ehkä pelasta päätäsi hajoamiselta tai siltä jos tunnet, että mielen langat ovat yhtä solmussa kuin jouluvalot varastossa.

Tällä kuitenkin voit saada muuta ajateltavaa ennenkuin uppoudut täydelliseen kaaokseen.

Miten on: elämänhallinta on muutenkin yliarvostettua?

Hajoamisen ensimmäinen vaihe: ”Kaikki on ihan OK (paitsi ettei ole)”

Tämä on se vaihe, kun yrität vielä teeskennellä, että kaikki sujuu kuin tanssi. Vastaat ystävällisesti kysymyksiin:

”Miten menee?” ja sanot: ”Ihan hyvin!” – vaikka todellisuudessa mielessäsi pyörii vain ”MITÄ IHMETTÄ TAPAHTUU?!”

• Oireet: Ylisuorittaminen, hermostunut nauru ja jatkuva tarve sanoa ”Ei tässä mitään, ihan hyvä fiilis!”. Ylisuorittaminen, hermostunut nauru ja epätoivoinen yritys teeskennellä, että sinulla on kaikki hallinnassa. (Spoiler alert: Ei ole.)
• Mitä tehdä? Hengitä syvään ja yritä sanoa ääneen edes yksi totuus, kuten ”Olen vähän väsynyt.” Tämä ei vielä pelasta tilannetta, mutta ainakin tuntuu hitusen aidommalta.

Totuus: Jos jatkat tällä linjalla, päädyt nauramaan itku kurkussa jollekin täysin satunnaiselle asialle, kuten pudonneelle haarukalle.

Toisen vaiheen oireet: ”Täydellinen ylikuormitus”

Tässä vaiheessa alat tajuta, että asioita on liikaa, aivoissa ei ole tilaa yhdellekään uudelle ajatukselle, ja jokainen ääni – tässä vaiheessa kaikki tuntuu olevan liikaa. Puhelimen ilmoitusääni on vihollisesi, tiskipöytä näyttää henkilökohtaiselta hyökkäykseltä, ja naapurin lehtipuhallin on paholaisen keksintö.

• Oireet: Unohtelu, raivoaminen pikkuseikoista (kuten siitä, että joku kysyi ”Mitä päivää nyt eletään?”) ja loputon tunne siitä, että kaikki yrittävät tahallaan ärsyttää sinua.
• Mitä tehdä? Kirjoita kaikki ylös. KAIKKI. Jos et muista, missä lompakkosi on, kirjoita sekin muistiinpanoon: ”Etsi lompakko.” Ja jos sekin unohtuu, no, ainakin yritit.

Totuus: Tässä vaiheessa jopa oman hengityksen ääni alkaa ärsyttää.

Kolmannen vaiheen saavutukset: ”Ylianalyysi ja eksistentiaalinen kriisi”

Tervetuloa syvään päätyyn! Nyt mietit, miksi koskaan valitsit tämän uran, tämän kaupungin tai tämän hiustyylin. Jokainen päätös elämässäsi tuntuu äkkiä kyseenalaiselta, ja alat analysoida kaikkea – kuten sitä, miksi lapsena söit juuri ne tikkarit, jotka valitsit.

• Oireet: Tunne, että kaikki ympärilläsi on salaliitto. Tähän kuuluu myös yllättävä halu googlata ”Kuinka muuttaa vuorelle ilman kenkiä?”
• Mitä tehdä? Lopeta. Siis ihan oikeasti. Aivoillasi on liikaa töitä, joten yritä antaa niille tauko. Kävele, katso typerää elokuvaa tai tuijota tyhjyyteen niin kauan, että alat nähdä pilvissä koiria.

Totuus: Jos ylianalysointi olisi olympialaji, voittaisit kultaa, mutta olisit silti varma, että olisit voinut tehdä sen paremmin.

Pää alkaa hajota huippukohta: ”Sarkastinen luovuttaminen”

Nyt ei enää jaksa yrittää edes teeskennellä. Alat heittää ilmoille kommentteja, kuten ”Mikä tässä elämässä edes on järkevää?” tai ”Voisiko joku sammuttaa tämän maailman hetkeksi?” Tämä on se piste, jossa ironia ja huumori ovat ainoat asiat, jotka pitävät sinut järjissäsi. Kun olet saavuttanut hajoamisen huipun, tapahtuu jotain maagista: joko aivosi luovuttavat, tai löydät itsesi nauramasta omalle sekasorrollesi. Pikkuhiljaa asiat alkavat järjestyä – tai ainakin siedettävästi kasautua.

• Oireet: Et enää jaksa piilotella sekasortoasi, vaan alat sanoa suoraan, miten asiat ovat. Tyyliin ”Olen vain ihminen. En robotti.”
• Mitä tehdä? Anna itsellesi lupa romahtaa hetkeksi – ihan oikeasti. Pidä kunnon itkukohtaus, huuda tyynyyn tai kirjoita kaikista niistä asioista, jotka ärsyttävät (kuten miksi leipälaatikon kansi ei koskaan sulkeudu kunnolla).

Totuus: Tämä on se hetki, jolloin ymmärrät, että ehkä elämänhallinta on muutenkin yliarvostettua.

Paluu tasapainoon (tai ainakin sinne päin)

Olet kokenut kaikki edelliset ”pää alkaa hajoita” vaiheet? Kun olet saavuttanut hajoamisen huipun, tapahtuu jotain maagista: joko aivosi luovuttavat, tai löydät itsesi nauramasta omalle sekasorrollesi. Tai alat löytää pieniä, toimivia ratkaisuja.Pikkuhiljaa asiat alkavat järjestyä – tai ainakin siedettävästi kasautua.

• Oireet: Naurat omalle kaaoksellesi, alat keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja hyväksyt sen, että elämä ei ole täydellistä. Naurat sille, miten vakavasti suhtauduit pöydälle unohtuneeseen lusikkaan. Alat jopa syödä ilman, että analysoit kalorien määrää.
• Mitä tehdä? Jatka hitaasti. Juoksevat aivosi tarvitsevat aikaa palautua. Juo vettä, syö jotain hyvää ja muista, että huono päivä ei määrittele sinua.

Totuus: Kuka oikeasti haluaa olla täydellisen hallittu? Pieni kaaos tekee elämästä paljon mielenkiintoisempaa.

Hajotako vai ei, siinä vasta kysymys

Totuus on, että pään hajoaminen on osa elämää. Useimmiten se on merkki siitä, että tarvitset taukoa, naurua ja ehkä myös hieman suklaata. Anna itsellesi lupa olla sekava, väsynyt ja vähän draamaqueen – kunhan et jää siihen liian pitkäksi aikaa. Lopulta löydät keinot nousta takaisin pystyyn, ja ehkä jopa naurat tälle hetkelle myöhemmin.

Muista: jos mikään muu ei auta, on aina hyvä idea katsoa huono elokuva, syödä jäätelöä ja lähettää ystävälle meemi, joka kiteyttää koko tämän farssin. 😊