Onko lapsen paikka kuntosalilla – vai ei?

mennessä | maalis 28, 2026

Aloita tänään: treeni ja syöminen valmiina. FIT-kauppa, valmennukset ja ilmaiset oppaat.

Onko lapsen paikka kuntosalilla – vai missä se on?

Tämä kysymys jakaa mielipiteitä enemmän kuin mikään muu liikuntaan liittyvä aihe tällä hetkellä. Kohu sai alkunsa, kun YLEN suosikkitoimittaja Laura Arffman avatui instagramissa siitä, kun häntä ja hänen lastaan on pyydetty poistumaan Helsinkiläiseltä kuntosalilta. 

Kuntosali perusteli asiaa, että lapsilta on salille pääsy kielletty.

Arffman vastaus asiaan oli, että hänen lapsensa osaa kyllä käyttäytyä. Ja näin sen tulisi olla. Lasten kuten aikuisten tulisi osata käyttäytyä eri tilanteissa niiden vaatimalla tavalla. Eri liikuntaketjujen johto kuten Liikku ja EasyFit on kommentuinut asiaa, että heillä on käytäntönä rajata lapset pois ikärajan mukaan. Perusteena turvallisuus.

Näin myös luonnollisesti on. Saliketjulla on siihen oikeutensa, koska he myös sen palvelun tuottavat asiakkaille.

Toiset sanovat suoraan: “Lapset eivät kuulu salille”

Toiset taas näkevät sen mahdollisuutena.

Mutta totuus on tämä:

Kysymys ei ole kuntosalista. Kysymys on vastuusta.

Elämässä on riskejä – kaikkialla

Pysähdytään hetkeksi.

Missä ei olisi riskejä?

  • Leikkipuisto
  • Uimaranta
  • Pyöräily
  • Liikenne
  • Eläintarha

Auttaako se, että kaikki kielletään? Vai pitäisikö opettaa, miten toimitaan? Lapsi ei synny tietämään, ettei kättä työnnetä leijonan häkkiin. Se opetetaan. Täsmälleen samalla tavalla opetetaan liikkuminen, käyttäytyminen ja ympäristössä toimiminen. Lopulta opettamista ja oppimista kaikki.

Kuntosali ei ole ongelma. Usein se on vastuun puute. 

Moni keskustelu menee pieleen yhdessä kohtaa. Keskitytään paikkaan.

Mutta todellinen kysymys on: kuka kantaa vastuun?

Ei kuntosali. Ei muut treenaajat. Ei yhteiskunta.

Vastuun kantaa vanhempi. Niin tulisi olla, mutta niin ei kuitenkaan aina ole. 

Ja tämä pätee kaikkialla:

  • uimarannalla
  • huvipuistossa
  • leikkipuistossa
  • Kuntosalilla. 
  • Missä tahansa.

Oma tarina

Aloin treenaamaan 14 – 15 vuoden ikäisenä kuntosalilla. Kukaan ei kieltänyt tulemasta. Sali jonne menin oli vielä Kaupungin “hurjin” paikka. Kovimmat kaverit kävivät siellä ja sen huomasi. Onneksi en pelästynyt ja kääntynyt pois. 

Kuntosalilla minusta otettiin hyvä koppi. Salin vanhemmat konkarit opastivat. Tulivat tutuiksi. Saman teki salin omistaja joka opasti vahvaan alkuun. 

Näin myöhemmin vuosikymmenien jälkeen voin todeta, että onneksi niin tapahtui. Liikunta ja hyvinvointi on antanut sisällön elämään. Siitä tuli osa arkea. Työni ja se, että olen saanut auttaa tuhansia muita voimaan paremmin yli 13 vuoden ajan. 

Uskosin, että ilman nuoruuden hyvää kokemusta – niin ei välttämättä olisi.

Säännöt ovat olemassa syystä – mutta ne eivät ratkaise kaikkea

Kuntosalit asettavat sääntöjä:

  • turvallisuuden vuoksi
  • vastuun vuoksi
  • yhdenvertaisuuden vuoksi. 

Ja tämä on täysin oikein. Jos käytät palvelua, noudatat sääntöjä. Se on selvä. Samoin se on itsellä, sopimus on sopimus. Mutta tässä kohtaa tulee tärkeä nyanssi:

Säännöt suojaavat massaa. Vastuu ratkaisee yksilötasolla.

Lapsi ei opi liikkumaan pelkästään ohjatuilla tunneilla

Yksi iso harhaluulo on tämä: “Lapsi oppii liikkumaan harrastuksissa.”

Todellisuudessa:

  • moni lapsi saa negatiivisia kokemuksia koululiikunnasta
  • liikkuminen jää vähäiseksi
  • motivaatio katoaa

Ja sitten ihmetellään, miksi liikkuminen ei kiinnosta.

Malli (esimerkki) ratkaisee kaiken

Lapsi ei opi siitä mitä sanot. Se oppii siitä mitä teet.

Jos aikuinen:

  • ei liiku
  • ei jaksa
  • ei priorisoi omaa hyvinvointia

niin sama malli siirtyy eteenpäin.

Entä jos vaihtoehtona on, ettei liiku ollenkaan?

Mitä jos kaikilla ei ole: 

  • aikaa
  • lastenhoitoapua
  • perheessä on vain toinen vanhempi
  • joustavaa arkea
  • Ei samoja mahdollisuuksia mitä toisilla on. 

Monelle vaihtoehto on ottaa lapsi mukaan tai älä treenaa. 

Tai karsia niistä harrastuksista, jotka olisivat itselle kuitenkin mieluisia. Kotona voi aina treenata, mutta kaikille se ei sovellu. Tyhjää parempi kyllä, mutta mitä jos sekään ei onnistu. Mennä ulos, lenkkeillä ja harrastaa lapsen kanssa liikuntaa mitä voi tehdä. 

Aina on mahdollisuuksia, mutta ne mahdollisuudet eivät ole aina samanarvoisia ja mitä niillä voidaan saavuttaa. Mikä vaikutus niillä on taas yksilötason mielenterveyteen, jaksamiseen, kehoon ja hyvinvointiin. 

Mikä on sitten parempi?

Tietysti ei voi olettaa, että on vain oikeuksia, ilman vastuita. Mutta tarvitseeko rajata eri mahdollisuuksia pois – jos niihin olisi järkevät mahdollisuudet. Mielestäni ei. 

Voiko lapsi tehdä lihaskuntoharjoittelua?

Lyhyesti – kyllä voi.

Nykyinen tutkimusnäyttö on selvä:

  • oikein ohjattu lihaskuntoharjoittelu on turvallista
  • se ei estä kasvua
  • se tukee kehitystä

Tärkeintä on huomioida ikätaso. Ohjaus. Tekniikka ja kuormituksen hallinta. Väitän, että moni suomalainen huippu-urheilija ei olisi huippu tai tuonut Suomelle menestystä, jos lapsena ei olisi ollut mahdollisuuksia liikkua. Ja tähän moni voi sanoa, että lapsi voi nyt liikkua monellakin tapaa. 

Kyllä voi ja kaikkien pitäisi huomioida liikunnassa kokonaisuus ja monipuolisuus. Ja silti se ei ole sama. Meillä voi olla erimielenkiinnon kohteet ja jos liikunta ei jossain muodossa maistu, ei se väkinäinen tekeminen ainakaan parhaalla tavalla motivoi ketään liikkumaan. Tämä sama olipa kyseessä aikuinen tai nuori lapsi. 

Ongelma ei ole lapset – vaan ääripäät

Keskustelu menee helposti kahteen ääripäähän:

  1. Kaikki sallitaan. 
  2. Kaikki kielletään. 

Joko tai, josta rakentuu hyvin mustavalkoinen ja kapea ajattelu. 

Koska totuus on aina jossain välissä.

Kuntosali ei ole lastentarha – mutta ei myöskään kielletty alue

On tilanteita, joissa lapsen ei kuulu olla salilla. On myös tilanteita, joissa se toimii täysin.

Ero tulee tästä: onko tilanne hallinnassa vai ei. Silti mitä eri ketjut sanovat säännöissä. 

Painoja ei saa pudottaa lattialle edes hallitusti. Lapsia ei saa tuoda salille. Ja paljon muuta. Säännöt on sääntöjä ja niiden mukaan pitää mennä. Sitten on taas niitä saleja joihin lapset ovat tervetulleita. 

Sama koskee eri urheiluseuroja. Esimerkkinä kamppailuseurat joissa on junnu ryhmiä alkaen 5 vuodesta ylöspäin. Tekeminen voi olla heti alkuun leikin kautta hyvinkin fyysistä. 

Kaikki kuitenkin tapahtuu valvottuna ja ohjaus toimii. Samalla vastuu on ohjaajalla. Seuralla ja edelleen vanhemmalla joka lapsensa vie harrastuksiin. 

Suomi ei liiku – ja se on isompi ongelma

Puhutaan hetki isommasta kuvasta. Liikunta vähenee. Ylipaino lisääntyy. Toimintakyky heikkenee. Suomi on jo Euroopan lihavimpien maiden joukossa. Top 3 kärjessä ja pian tätä menoa olemme sijalla 2. Ja suunta ei ole parempaan.

Tilastojen mukaan ihmisen fyysinenkunto on laskenut. On puhuttu myös siitä, että vuonna 2030 – 50 vuotiaat eivät enää kykene fyysiseen kuormittavaan työhön. 

Taustalla on epäterveelliset elämäntavat. Liikunnan puute. Stressi, paineet ja monet muut selittävät tekijät. Tilanne ei kuitenkaan parane sillä, että sohva vie voiton. En itse näe hyvänä sitä, että annammeko me jälkipolvelle saman mallin. 

Koska jos aikuisten kuntotaso on laskenut – näkyy se suoraan lasten liikunnassa ja hyvinvoinnissa. 

Koska loppukädessä aikuisella on vastuu itsestä – mutta se vastuu ulottuu myös lapsiin. Lapsi mallintaa asioita. Syömistä, liikkumista, kommunikaatiota, tunnetaitoja ja käytöstapoja. 

Mitä tapahtuu, jos viesti on aina sama?

Jos viesti on aina sama: “Et kuulu tänne.” Mitä lapsi oppii? Tai voisi kysyä mitä kuka tahansa meistä oppii? 

“Et ole tervetullut tänne.” 

“Pysy poissa”

“Sun paikkasi ei ole täällä nyt…”

“Pysy sivussa” 

“Ole näkymätön”

“Tämä ei ole sinua varten”

Eikö siitä voi herätä ajatus. Liikkuminen ei kuulu edes minulle. 

Ehkä tärkein kysymys ei ole: onko lapsen paikka kuntosalilla. 

Vaan tämä: 

Missä lapsi oppii liikkumaan ja olemaan osa ympäristöä? 

Lopuksi

Kaikkialle ei kuulu mennä. Se on fakta. Ei kuntosalille, jos säännöt sen kieltävät, kun taas kaikissa paikoissa näin ei ole. 

Lapsen paikka ei ole myöskään K-18 ravintolassa kello 23:30 humalaisten ihmisen keskellä. 

Ei ympäristössä jossa voi kokea uhkaa, turvattomuutta. 

Mutta yhtä tärkeää on tämä: jokaisella pitäisi olla paikka. 

Ja vielä tärkeämpää: joku, joka näyttää miten siellä ollaan. 

Ja siihen liittyy aikuisen vastuu. 

Jos haluat: oppia liikkumaan oikein. Rakentaa toimivan arjen ja olla vahva esimerkki. 

Ota yhteyttä täältä.

Jos et ole vielä ladannut maksuttomia treenioppaita ja ruokavalioita – löydät ne täältä.

Kirjoittaja Antti Rossi

Olen Antti Rossi – personal trainer ja ravintovalmentaja, jonka tavoitteena on saada aikaan tuloksia – ei tyhjiä jorinoita. Unohda epäselvät treeniohjeet ja turhat dieettikikat. Täällä saat käytännönläheistä, toimivaksi todettua tietoa ravitsemuksesta, treenaamisesta, hyvinvoinnista ja elämäntapamuutoksista, jotka on rakennettu vain yhtä tavoitetta varten: että sinä onnistut.Antti Rossi on personal trainer, ravintovalmentaja ja koulutettu terveydenhuoltoalan ammattilainen, joka on auttanut tuhansia ihmisiä saavuttamaan tuloksia vuodesta 2013.

Nämä kirjoitukset saattavat kiinnostaa sinua:

Kommentit

0 Comments

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *