Oikeasti – muistatko enää miltä tuntuu olla elossa?

Ei, en tarkoita hengissä olemista. Tarkoitan sitä, että tunnet mitä on olla ihminen? 

Reagoit. Kiukustut. Rakastat. Itket. Menet sekaisin. Huudat tyhjään huoneeseen tai hajoat vessan lattialle ilman järkevää syytä.

Tarkoitan sitä, että et ole vain kone - vaan myös elät! 

Mutta katsopa itseäsi nyt.

• Suoritat aamua kuin tehtaan linjaa.
• Syöt vain, jos sen voi kirjata appiin.
• Lepäät, mutta sekin pitää ajoittaa, optimoida ja mitata.
• Ja jos joku kysyy, mitä kuuluu, vastaat: “Ihan jees, kiirettä vaan pitää.”

Häh?

Milloin sä päätit, että sun arvo mitataan kalenterimerkinnöillä, kehonkoostumuksella tai sillä, paljonko saat aikaan ennen kuin palat loppuun?

Ihminen ei ole projektinhallintajärjestelmä

Sun ei kuulu olla koko ajan selkeä, tehokas ja hallinnassa.

Jos tunnet voimakkaasti, se ei automaattisesti tarkoita, että sinussa olisi jotakin rikki. Tunteet ovat osa ihmisen affektiivista säätelyjärjestelmää: ne osallistuvat huomion, motivaation, päätöksenteon ja käyttäytymisen suuntaamiseen. Myös tunne-elämän latistuminen tai kokemus siitä, ettei mikään tunnu miltään, voi joskus liittyä voimakkaaseen kuormitukseen – mutta yksittäisestä tuntemuksesta ei pidä tehdä diagnoosia.

Sinun ei tarvitse olla jatkuvasti emotionaalisesti tasainen. Suru on luonnollinen tunne. Ärsytys voi kertoa esimerkiksi kuormituksesta, tarpeista tai rikkoutuneista rajoista. Psykologisesti kiinnostavampaa kuin tunteen poistaminen on tunnesäätely: pystytkö tunnistamaan kokemuksen ja valitsemaan toimintasi ilman, että tunne yksin määrää käyttäytymisen?

Pelottaako se sinua? Siis, että jos annat itsellesi luvan olla ihminen - kaikki romahtaa? 

Mutta maailma ympärilläsi huutaa:

“Tsemppaa!”
“Asenne ratkaisee!”
“Älä jää tuleen makaamaan!”

No mitä jos haluat jäädä tuleen makaamaan, koska kaikki sisällä on jo tulessa?

Oletko koskaan vain ollut?

Siis oikeasti ollut. 

Ilman, että olisit samalla miettinyt, mitä tästä voi postata, mitkä kalorit tähän sopii tai mitä hyötyä tästä on hyvinvoinnillisesti tai mitäs nyt? 

Oletko vain tuijottanut ikkunasta ulos ja antanut mielen vaeltaa?

Vai onko sekin jo “aivoterveyden kannalta merkittävä mikrohetki palautumisessa” – koska et enää osaa vaan olla ilman, että sille täytyy löytyä perustelu?

Et ole ohjelmoitava sovellus – sinä olet yhtä kaaosta

Ja hyvä niin.

Ihmismieli ei toimi kuin yksinkertainen algoritmi. Käyttäytyminen syntyy jatkuvassa vuorovaikutuksessa hermoston, aikaisempien kokemusten, ympäristön, tunteiden, odotusten ja opittujen toimintamallien kanssa. Aivot tekevät jatkuvasti ennusteita ja tulkintoja siitä, mitä ympärillä ja kehossa tapahtuu. Siksi ihminen ei reagoi vain objektiiviseen tilanteeseen vaan myös siihen, mitä tilanne hänelle merkitsee. Tässä kohtaa esimerkiksi interoseptio – kyky havaita ja tulkita kehon sisäisiä signaaleja – liittyy siihen, miten koemme vireyttä, stressiä ja tunteita.

• Epämiellyttävät tunteet eivät ole hyödyttömiä: ne voivat sisältää informaatiota tarpeista, uhista, ristiriidoista tai kuormituksesta.
• Ärsytys voi joskus auttaa huomaamaan rikkoutuneita rajoja, mutta tunne ei yksin kerro, mikä ratkaisu on oikea.
• Jatkuva tekeminen ilman palautumista voi lisätä kuormitusta, mutta hyvinvointi ei synny pelkästä pysähtymisestäkään. Olennaista on psykologinen joustavuus: kyky vaihtaa tekemisen, levon ja tunnekokemuksen välillä tilanteen mukaan.

Tämä ei ole motivaatiopuhe. Tämä on herätys

Herätys siihen, että elät ehkä elämää, jossa kaikki on hallittua, mutta mikään ei tunnu omaltasi.

Niin moni käy läpi päiviään niin, että he näyttävät “hyvinvoivilta”, mutta ovat sisältä tyhjiä kuin vanha Pringles-purkki.

Kyllä, pinta kiiltää. Mutta sisältö?
Kuiva. Ontto. Poissa.

Mikä on todellista ja mikä ei? 

Ketä varten tarvitaan esittää asioita, jotka eivät ole sitä mitä ne todellisuudessa ovat? 

Kuka määritti, että jos keittiö ei kiillä, et käy ulkomailla 2-3 kertaa vuodessa ja jaa siitä päivityksiä tai… elämäsi ei ole minkään arvoista ja samalla poet “tyhjyyttä” ja painetta olla kuten “ne kaikki muutkin”. 

Kuka määritti yhteisen arvon asioille? 

Lopulta onko se mitä näet, sinua varten - ehkä tai sitten ei, mutta jos elät elämää joka ei ole sinun. Silloin aikasi menee hukkaan ja voit todella kokea kaiken olevan “Kuiva. Ontto. Poissa.”

Tunne jotain. Mitä tahansa. Mutta älä turru.

Koska jos et tunne enää mitään, olet muuttunut järjestelmäksi.

Et ole enää sinä -  Et ole enää se, joka nauroi typerille asioille, itki mainokselle tai raivostui, kun joku unohti ostaa sun lempileivän.

Olet robotti, jonka ohjelmointina on:

• Suorita.
• Hymyile.
• Syö oikein.
• Treenaa tehokkaasti.
• Jaksaa, jaksaa.
• Paina uudelleen käynnistä painiketta ja toista!

Ehkä on aika ottaa ohjelma pois päältä

Kokeile tänään jotain radikaalia:

• Mene ulos ilman kuulokkeita.
• Kirjoita paperille: “Miltä musta oikeasti tuntuu?”
• Sano jollekin: “Mä en jaksa. Tarvitsen tauon.”
• …älä kuitenkaan ota taukoa itsestäsi! Tarvitset itseäsi! 
• Anna tunteen olla hetken olemassa ilman, että yrität automaattisesti tukahduttaa sitä tai toimia sen impulssin mukaan.

Ja sitten? Havainnoi, mitä tapahtuu. Tässä metakognitio tarkoittaa kykyä huomata oma ajatus tai tunne myös kokemuksena: "minulla on tämä tunne" ei ole sama asia kuin "tämä tunne on koko totuus".

Kaikkea ei tarvitse heti korjata. Toisaalta kaikkea ei myöskään tarvitse vain passiivisesti sietää. Arvojen mukainen toiminta tarkoittaa sitä, että pystyt tunteen läsnäolosta huolimatta valitsemaan seuraavan teon sen perusteella, mikä on sinulle tärkeää.

Salli – ja valitse sitten mitä teet.

Katso ilmaiset ladattavat treeni- ja ruokavaliot miehille ja naisille. 

Lue seuraavaksi

 👉 Mieli on kuin lihas – se kasvaa vain, jos annat sille vastusta.

UKK: yhteys itseen, tunteet ja jatkuva suorittaminen