Uusi vuosi 2019
Vuosi on vaihtumassa ja monet lopettavan menneen vuoden vuosi-kertomusten-, tarinoiden ja raporttien tekemiseen. Usein saa nähdä ja lukea päivityksiä siitä, kuinka ihmisillä on kaikki ollut, niin mahtavaa, täynnä onnistumisia, upeita hetkiä – ties vaikka mitä. Kuka uskaltaa sanoa – nyt muuten mokasin – tein virheen ”käsi ylös” sen merkiksi – tapahtui epäonnistuminen.
Somen kautta eläminen
No tätähän se sosiaalinen media on nykypäivänä. Some on täynnä itseään toistavia asioita ja paljon pelkkää pinnallista pintaliitoa elämän mahtavuuksista.
Siitä miten hemmetin hienoa kaikki on nyt! Ihmiset elävät somen, eli ruudun kautta. Mennään vaikka konserttiin ja keskitytään nauhoittamaan video.
Läsnä tässä ja nyt..
Huomio voi kiinnittyä itse nauhoittamiseen – ei musiikkiin ja koko tilanteeseen – missä ollaan. Surullista sitä kautta, että läsnäolo voi heikentyä ja moni asia jäädä huomiotta.
Toki sitten video on muisto ja on kiva jakaa kavereille kokemuksia. Ei siinä pahaa ole – mutta tästä voi seurata kuitenkin se negatiivisuus – että monet ihmiset alkavat jäljitellä tätä samaa.
Tämä voi jo itsessään aiheuttaa paineita, odotuksia ja mielikuvan – elämän tulisi olla tietynlaista – että se olisi hyväksyttävää ja jos en tee jotain ja jaa sitä – elämää ei ole.
Mustavalkoista tai sitten ei?
Toisaalta – kukapa alkaisi jakamaan mitään negatiivista elämästään? Ainakaan kovin helpolla, saati kertomaan ”epäonnistuin”.
Kertoa omista haasteista, vastoinkäymisistä ja kuinka moni asia onkin mennyt kirjailemellisesti päin sitä ”minne ei aurinko paista” tai jos paistaa siihen tarvitaan taskulampun valo…
Ei! Päinvastoin kaikki saadaan helposti näyttämään ihan muulta ja todellisuus voikin olla jotain muuta?
Tästä voi moni ihminen helposti ajatella, että meneekö mulla jotenkin huonommin kuin vaikkapa naapurin Pekalla tai Liisalla?
Pekka ja Liisa jakavat säännöllisesti niitä ”ihkuja” lomakuvia, taas siltä upealta rantalomalta. Elämä on täynnä juhlia, autoja, vaatteita ja ehostamista – sen on kyllä pakko olla kuin pelkkää elokuvaa – ilman huolen häivää…
Myönnettäköön rehellisesti – Olen itse syyllistynyt tähän samaan aikoinaan.
Saanut samalla osakseni kateutta ja selkään puukottamista. Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole mustavalkoisia ja monella asialla on puolensa.
Miten menee?
Mennyt vuosi 2018 on ollut omalla kohdalla yksi haastavammista. Olin vuoden aikana useasti umpikujassa ja mietin, että miten tästä kaikesta selviän?
Muutaman asian suhteen mietin, että laitanko kokonaan hanskat naulaan – mutta ei!
Perusluonteeni on sellainen, että jos tuulee vastaan – menen kovempaa sitä tuulta päin.
Olen keitetty monessakin eri sopassa, joista ei nyt sen enempää tässä. Elämäni ei ole koskaan, ole ollut mitään ruusuilla tanssimista.
Kaikesta on kuitenkin aina selvitty.
Olisiko luovuttaminen ollut vaihtoehto elämässä? Kyllä sekin voi olla ratkaisu, joskus se voi olla jopa viisasta – kuin pakolla tai väkisin yrittää.
Itse haluan kuitenkin katsoa ne pelikortit, jotka tilanteessa annetaan ja kohdata vastoinkäymiset silmästä silmään.
Epävarmuus, hermostuneisuus ja pelko voivat yrittää vallata mieltä. Näissä tilanteissa voi kuitenkin miettiä niitä hetkiä, kun jokin asia on onnistunut. Se voi lujittaa uskoa – selviän tästäkin!
Jokainen epäonnistuu, joskus
Voisi sitä helpommallakin päästä, mutta ei! Meistä jokainen tekee virheitä elämässä, osa meistä tekee niitä useamman kerran. Jokainen epäonnistuu yhden, kahden ja osa meistä sen 100 kertaa.
Kukaan ei ole täydellinen – se on hyvä muistaa. Itse en ole ainakaan vielä sellaista ihmistä tavannut.
Jokainen meistä epäonnistuu pakosti – yhdessä jos toisessa asiassa. Virheistä kannattaa kuitenkin ottaa opikseen . Oppia, joskus myös katsoa peiliin ja yrittää olla toistamatta samaa virhettä uudelleen.
Epäonnistuminen rikkaus piilee juuri tässä – jotta voi kehittyä ja mennä eteenpäin? Silloin epäonnistuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Henry Ford
Juttelin salilla yhden asiakkaani kanssa treenin lopuksi. Asiakkaani kertoi, että Henry Ford onnistui vasta kuudennella kerralla, kun yritti.
Sitä ennen ei onnistuttu niin kuin oli ajatellut. Luovuttiko Henry Ford? Ei luovuttanut, vaan käänsi epäonnistumiset mahdollisuudeksi kohti muutosta.
Sanotaan, että positiivuus on avain kaikkeen ja toinen asia on se, että uskoo itseensä vain kovasti, niin voi onnistua.
Meneekö tämä lopulta näin?
Rehellisyyden nimissä – kuinka moni tämän allekirjoittaa? Meillä on tässä maailmassa ja monen ihmisen omassa elämässä, niin moni asia päin mäntyä – että..
Tämä on kylmä fakta ja totuus – miksi pitäisi kaunistella?
Uutisista saa lukea päivittäin… ongelmia ja haasteita riittää. Ei vain minulla, vaan yleisesti kaikilla, enemmän tai vähemmän.
Haasteet elämässä
Olen kohdannut tänä vuonna haasteita yhden jos toisenkin kerran, omassa elämässäni. Saanut samalla seurata vierestä monen ihmisen kohdalla täysin samaa.
Siitä on kaukana se, että lennetään ympäri maailmaa ykkösluokassa, työ ja arki sujuu kuin vettä vain.
Rahaa tulee ikkunoista ja ovista niin, että ei edes pysty istumaan wc-istuimelle. Velat ovat saatavia ja treenataan fitness-elämää 24/7.
Keho timmi ja silti elämä yhtä juhlaa. Perheidyllistä ja unelma-kumppanista puhumattakaan.
Näinkin voi olla ja sehän on vain hienoa jos niin on! Siitä on taas turha olla myöskään kateellinen tai katkeroitua, jos jollain on jotain.
Mitä olen oppinut? Elämässä on rajat ja rajallisuus. Voit joutua tekemään kovaa työtä, että pääset huipulle – mutta hetkessä se kaikki voidaan viedä ja voit pudota alas yhtä nopeasti – kuin mitä sinne pääsit…
Kysymys onkin – mikä on lopulta minkäkin arvoista? Tiedätkö mitä se on sinun kohdalla – itse olen alkanut oppia tätä.
Vuosi ja sen opetukset
Oli haasteellinen vuosi ja epäonnistuin, tein virheitä. Kuitenkin kaikesta löytyy hyvää jos haluaa nähdä sen hyvän?
Asiat voisivat aina olla huonommin monessa suhteessa. Sitä voi helposti alkaa kiinnittää vain liikaa huomiota siihen mikä on pielessä omasta mielestä, mikä ei onnistu kuten toivoisi jne.
Ja sitten kuitenkin – moni asia voi olla juuri nyt todella hyvin. Haluaako sen nähdä? Vai antaako juuri kaiken vallan sille muulle..
Olen oppinut ja opetellut arvostamaan sitä mikä on hyvin juuri nyt tässä hetkessä. Elämän pienissä asioissa. Olemaan niistä kiitollinen.
Oppinut sen, että mikään ei lopulta ole itsestäänselvää ja sellaisena ei kannattaisi mitään pitää.
Vuosi 2018 hyvät asiat
Vuodessa on hyvää ollut, että saan tehdä sitä työtä jota haluan tehdä, missä olen hyvä ja mihin itselläni on edelleen paloa.
Treenaan ihmisiä ja voin auttaa monissa eri-asioissa.
Vuosi 2018 mahtuu monia hienoja onnistumisia ja tarinoita. Nämä tarinat ovat samalla itsellekkin onnistumisia
Ihmisten takia lähdin aikoinaan Personal traineriksi. Siksi tätä työtä olen tehnyt nyt jo yli 5 vuoden ajan. Tänä vuonna paukahti samalla 5 vuotta yrittäjänä täyteen. Yksi onnistuminen sekin.
Yrittäminen ei ole helppoa Suomessa. Eikä muutenkaan, koskaan. Välillä kaikki tähän liittyvä kiemura ja koukero on yhtä tervanjuontia jne.
Väliajatuksena tähän liittyen..
Harmi, kun yksityinen Personal trainer on vaikea toimia esimerkiksi kaupallisella kuntosalilla. Moni pelkää, että vien niiltä asiakkaat ja toki niin teenkin.
Erikoista tässä on vain se, että eivät näe sitten sitä, että tuon myös asiakkaita salille. Mielestäni jokaisella treenaajalla pitäisi olla päätös valita ohjaajansa. Jos sitä ei omalta salilta löydä – niin keneltä se on pois, jos treenaaja saa mieluisan opettajan?
Työ jolla on merkitys
Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta sitten on taas muutamia asioita, mitä tekisin nyt toisin, jättäisin tekemättä ja tekisin paremmin jne. Sanotaan, että ”oppia ikä kaikki” ja sanotaan ”kaikella on tarkoituksensa”..
Olen myös oppinut lepäämään enemmän – että jaksan ja voin olla vahvempi versio itsestäni. Olen oppinut ymmärtämään, että lopulta minä olen se, joka kantaa vastuun omasta hyvinvoinnista.
Jos minä sakkaan – en voisi auttaa toisia, kuten haluan asioiden olevan.
Vauhtisokeus ja Burn-out
Muutama vuosi sitten tuli pienoinen vauhtisokeus omaan tekemiseen liittyen ja yritin aivan liikaa.
Liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja kun luonne on nuorempana ollut se, että innostuu todella herkästi niin on ollut vaikea sanoa ei, kiitos ei nyt…
Sokaistuin siis omalle tekemiselle ja poltin itseni loppuun.
Muutama ihminen tästä kyllä sanoi, mutta en halunnut kuunnella heitä. Oliko kyseessä sitten oma ylpeys, tyhmyys, hulluus, yksinkertaisuus vai mitä se oli – en kuitenkaan halunnut kuunnella.. ja mitä seurasi epäonnistuminen. Korostan tätä sanaa nyt tässä, mutta…
Hyvyyttä
Tässä vuodessa erityistä hyvää on ollut se, että elämässäni on mukana ihminen, joka istuu tuossa vieressäni.
En ole varmasti aina mikään maailman helpoin ihminen, mutta tuossapa tuo vain istuu edelleen.. Se onkin nyt tärkeintä ja olen siitä kiitollinen.
Vuoden aikana, erilaiset elämän aallot, tuulet ja sitä kautta haasteet näkyivät omassa liikkumisessa.
Treenaamisen liekki ja motivaatio laskivat. Onneksi asia on nyt toinen ja ”normaali” kipinä liikkumiseen on taas löytynyt.
Liikunta on aina ollut se kanava, joka on mahdollistanut kaiken. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkisen jaksamisen elämässä! Jos on ollut vaikeaa olen treenannut.. jos on vieläkin vaikempaa olen treenannut taas lisää..
Takana on melkoinen vuosi
Yksi haasteellisimmista muutaman asian ja epäonnistuminen takia, mutta kuitenkin samalla kertaa hyvin opettavainen ja osaan kääntää tilanteen kyllä oikeaan suuntaan ja voitoksi!
Lopulta ehkä tarvitsin tätä kaikkea, jotta voin oppia ja nähdä. Koen, että tämä on kasvua itseni suhteen ja jotta voin kehittyä.
Epäonnistuminen, että voin olla parempi ihminen ja mennä eteenpäin elämässä. Jos ei koskaan tapahdu yhtään epäonnistumista, tai ei mokaa, tee virhettä missään – ei voi koskaan myöskään onnistua!
Kiitos kaikille menneestä vuodesta!
Erityisesti niille ystäville ja kavereille jotka ovat jaksaneet tsemppata eteenpäin!
Tuokoon vuosi 2019 eteeni epäonnistumisia, mutta samalla kertaa onnistumisia.
Olen valmis – anna tulla vain – hyvää uuttavuotta 2019
Tutustu palvelut tästä
Sinua voi kiinnostaa myös tämä…
Tästä takaisin etusivu
