Mitä jos hyvinvointi tuntuu pakkopullalta

”Syö näin, nuku näin, treenaa näin, hengitä näin, ajattele näin, älä stressaa – ja muista vielä visualisoida menestys.” Hyvinvointi, tässäkö sitä nyt ollaan?

Ja kun teet kaiken tuon – olo on silti paska. Mikä mättää?

Hyvinvointi ahdistaa helposti silloin, kun terveydestä rakennetaan uusi suoritusprojekti. Hyvinvointi ei ole checklist eikä täydellisesti toteutettu ohjelma, vaan toimintakykyä, palautumista ja arkea, jota pystyt oikeasti elämään.

Jos hyvinvointiohjeet lisäävät jatkuvasti syyllisyyttä, kontrollia ja kuormitusta, kyse ei välttämättä ole sinun heikkoudestasi. Ongelma voi olla ohjeiden, odotusten, kokonaiskuorman ja todellisen elämäntilanteesi välisessä ristiriidassa.

Ja kyllä – sanon tämän itse koulutettuna hyvinvointivalmentajana. Kaikkea hyvinvoinnin nimissä myytävää ei tarvitse niellä sellaisenaan.

Kun hyvinvoinnista tulee uusi kuormitustekijä

”Hyvinvointiburnout” ei ole varsinainen kliininen diagnoosi, mutta ilmiö on tunnistettava: hyvinvoinnin jatkuva optimointi voi muuttua uudeksi kuormituksen lähteeksi. Jos ruokaa, treeniä, unta ja palautumista pitää kontrolloida koko ajan, syntyy helposti lisää kognitiivista kuormaa ja tekemisen jäykkyyttä.

Burnout-termiä käytetään kliinisesti ja työterveyden yhteydessä tarkemmin rajatuissa merkityksissä. Siksi tässä on parempi puhua hyvinvoinnin suorittamisesta, allostaattisesta kuormituksesta ja käyttäytymisen ylläpidettävyydestä kuin diagnosoida itseään yhden tuntemuksen perusteella.

Työ, ihmissuhteet, talous, uni, harjoittelu ja jatkuva päätöksenteko muodostavat yhdessä kokonaiskuorman. Allostaattinen kuormitus kuvaa sitä hintaa, jota jatkuva sopeutuminen vaatimuksiin voi elimistöltä ja psyykeltä vaatia.

Ironista kyllä, myös hyvinvointikäyttäytyminen voi muuttua yhdeksi lisäkuormaksi, jos siitä tulee jäykkää, pakonomaista tai omaan elämäntilanteeseen huonosti sopivaa. Treeni, ravitsemus tai seuranta eivät itsessään ole ongelma – annos, merkitys ja konteksti ratkaisevat.

Miksi kaikki ”oikeat valinnat” eivät toimi?

Koska ne eivät ole välttämättä sinun valintojasi. 

Sanoiko joku sulle, että: “Martta, sun pitäs laihduttaa”. 

“Seppo, sulla on outokumpu… “

Kyllä sun nyt vaan pitäs tehdä jotain tuolle sun elämälle. 

Ja sekö auttaa? Ennemmin se lannistaa, lyttää, tyrmää. 

Ole siinä sitten motivoitunut. “Ehkä se Lissu haluaa musta eroon, kun se sano outokummusta”. 

Kauhea paine ja stressi: “En riitä.”

Riittämättömyys, ei rakenna hyvinvointia.

Ei se, että joku muu sanoo sinulle, että sun pitäs tehdä jotain – ellet ole siihen valmis tai et näe sen tarpeellisuutta. 

Tietysti sä voit aloittaa ulkoisen paineen vuoksi, mutta pitkässä juoksussa tekeminen on usein hauraampaa, jos se ei kytkeydy omiin arvoihin, tarpeisiin ja koettuun valinnanvapauteen. Tässä tullaan itsemääräämisteoriaan (Self-Determination Theory). Autonomia, kyvykkyyden kokemus ja yhteenkuuluvuus tukevat autonomista motivaatiota ja internalisaatiota – prosessia, jossa ulkoinen tavoite voi vähitellen muuttua omaksi, merkitykselliseksi toimintatavaksi. Kyse ei siis ole vain jaosta ”sisäinen vastaan ulkoinen motivaatio”. Selkokielellä: jos koko projekti tuntuu muiden määräämältä pakkotyöltä, sitä on vaikeampi kantaa kuukausia ja vuosia.

Teetkö tätä itseäsi vai muita varten?

Ehkä ne ovat fitnessvaikuttajan, biohakkerin tai hyvinvointigurun ohjeita. Mutta sinä olet sinä. Ja jos sinun elämäsi on kahden työn, lasten ja arjen selviytymistä, niin ei, et ehkä tee aamurutiinia klo 5 ja mene kylmä-altaaseen hakemaan ZEN-tilaa. Et vedä viherjauhetta naamaan ja himalajan-suolaa. 

Jaat siitä sitten tietysti somepäivityksen kuinka spartalainen olet! 

Kyllä tästä se hyvinvointi lähtee!

Elämä ei ole smoothie

Joskus hyvinvointi on sitä, että syöt voileivän kiireessä ja annat itsellesi anteeksi. 

Se on sitä, että et tee täydellisesti – vaan riittävän hyvin. Et laiminlyö olennaista, mutta et myöskään rakenna arjesta loputonta optimointiprojektia. Joskus pieni, toistettava teko on arvokkaampi kuin täydellinen suunnitelma, jota et pysty ylläpitämään.

Se on myös sitä, että hyväksyt arjen keskeneräisyyden ja rakennat sinne pieniä palautumisen saarekkeita ilman, että jokaiselle tauolle pitää määrittää täydellistä minuuttimäärää.

Oikea hyvinvointi ei tule pakkosuorituksesta

Kestävää hyvinvointia voivat tukea:

• Realistisista rutiineista
• Tunteiden hyväksymisestä
• Itsemyötätunnosta
• Tauoista
• Nautinnosta
• Rajojen vetämisestä
• Psykologisesta joustavuudesta – kyvystä mukauttaa toimintaa tilanteen mukaan ilman että arvot ja olennaiset tavoitteet katoavat

Miksi sinun pitäisi olla ihminen, joka on kaikille kaikkea, vastaa jokaiseen kutsuun eikä sano koskaan ei? Rajat eivät ole hyvinvoinnin vastakohta. Usein ne ovat sen edellytys.

Tunteet, realiteetit ja oma tapa elää

Hyvinvointi ei ole yksi ulkoinen paketti eikä yksi sisäinen tunnetila. Se on biopsykososiaalinen kokonaisuus, jossa fysiologinen kuormitus, psykologiset voimavarat, käyttäytyminen, ihmissuhteet ja ympäristö vaikuttavat toisiinsa.

Siksi oman tilanteen rehellinen arviointi on tärkeämpää kuin uuden hyvinvointihackin lisääminen. Jos harjoittelu, ruokavalio, työ ja muu elämä muodostavat jatkuvasti suuremman kokonaiskuorman kuin mistä ehdit palautua, ongelmaa ei välttämättä ratkaista lisäämällä vielä yksi suoritus. Palautumisen fysiologiasta ja kokonaiskuormituksesta voit lukea lisää artikkelista palautuminen ja lihaskasvu – miksi keho ei kehity.

Ole rehellinen itsellesi, vaikka se rehellisyys välillä pelottaisi.

Jos nykyinen tapa ei sovi tavoitteisiisi, voimavaroihisi tai elämäntilanteeseesi, kyse ei ole itsesi ”huijaamisesta”. Kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että suunnitelman ja todellisuuden välillä on ristiriita – ja silloin suunnitelmaa pitää uskaltaa muuttaa.

Jos huomaat tekeväsi hyvinvoinnista jatkuvaa suorittamista, lue myös artikkelini hyvinvoinnin suorittamisesta ja tasapainosta. Se jatkaa tätä aihetta eri hakuintentillä: tässä puhutaan siitä, miksi hyvinvointi ahdistaa, siellä siitä, miten hyvinvoinnista itsestään voi tulla suoritus.

Alat miettiä: 

Mikä oikeasti toimii? Mikä väsyttää? Mikä tuntuu sinulta?

Milloin vähentäminen on paras lisä

Ehkä paras teko ei ole lisätä uutta hyvinvointitemppua – ei seurata somessa sitä hyvinvointi-gurua. Ei varata Balille hyvinvointi retriittiä. 

Vaan vähentää yksi turha pakko. Jos olet selvästi alipalautunut, unen ja muun palautumisen priorisointi voi olla juuri nyt järkevämpää kuin uuden harjoituksen lisääminen. Jos jatkuva some lisää kuormitusta, vähennä sitä. Jos ulkoilu auttaa irrottautumaan työstä, käytä sitä. Sama ratkaisu ei kuitenkaan ole oikea kaikille – kokonaisuus ratkaisee.

Hyvinvointi ei ole vain hymy naamassa eikä pelkkä tunne kehossa. Se näkyy myös toimintakyvyssä, terveydessä, palautumisessa, psykologisissa voimavaroissa ja sosiaalisessa elämässä. Kehon sisäisten signaalien havaitsemista kutsutaan interoseptioksi, mutta yksittäinen tuntemus ei aina kerro suoraan, mikä ratkaisu on oikea. Tarvitaan sekä kehon viestien kuuntelua että tilanteen järkevää arviointia.

Ja kun hyvinvointi maistuu jatkuvasti happamalta, ehkä on aika arvioida resepti uudelleen. Ei etsiä seuraavaa gurua, vaan jotain aidompaa ja omaan elämään sopivampaa.

Sellaista tekemistä, joka tukee terveyttä ja toimintakykyä ilman että se vie kaiken psykologisen tilan.

Silloin valintojen kokonaisuus ei ehkä palvele tavoitettasi. Se ei tee sinusta epäonnistunutta. Se kertoo, että järjestelmää kannattaa säätää.

Katso ilmaiset ladattavat treeni- ja ruokavaliot miehille ja naisille. 

Ilmaiset oppaat treeniin ja ruokavalioon naisille ja miehille

Lue seuraavaksi

👉 Jos ongelma ei ole tiedon puute vaan se, ettei tekeminen enää käynnisty, lue mitä tehdä, kun motivaatio on hukassa. Motivaatio vaihtelee, ja toimintaan vaikuttavat myös autonomia, minäpystyvyys, ympäristö ja käyttäytymisen rakenne.

UKK: Kun hyvinvointi ahdistaa