Fyysinen passiivisuus ja istuminen – miksi pelkkä treeni ei riitä?

kirjoittaja Antti Rossi | joulu 14, 2025

Aloita tänään: treeni ja syöminen valmiina. FIT-kauppa, valmennukset ja ilmaiset oppaat.

Fyysinen passiivisuus pahin terveysuhka! Miksi pelkkä treeni ei riitä?

Fyysinen passiivisuus ei näytä pahalta. Se ei satu heti. Se ei tunnu vaaralliselta.

Ja juuri siksi se on niin iso ongelma.

Nykyihminen voi käydä salilla, lenkillä tai jumpassa – ja silti elää keholleen passiivisinta elämää koko historiassa.

Tässä ristiriita on yksi keskeisimmistä syistä siihen, miksi terveys, jaksaminen ja kehon toiminta heikkenevät, vaikka “liikuntaa harrastetaan” ja sitä tehdään jopa äärirajoille asti. 

Miksi voidaan todeta, että fyysinen passiivisuus on modernin hyvinvoinnin suurimpia uhkaavia tekijöitä, kun kyse on ihmisen hyvinvoinnista?

Miksi sitä ei edes korjata yhdellä treenillä päivässä ja mitä keho oikeasti tarvitsee voidakseen hyvin.

Mitä fyysinen passiivisuus oikeastaan tarkoittaa?

Fyysinen passiivisuus ei tarkoita sitä, että ihminen ei harrastaisi edes liikuntaa.

Se tarkoittaa, että:

  • valveillaoloajasta suuri osa voi kulua istuen tai muuten hyvin vähäisellä energiankulutuksella
  • suurten lihasryhmien supistumisaktiivisuus jää pitkäksi aikaa vähäiseksi
  • lihasten glukoosinotto ja rasva-aineenvaihdunta saavat vähemmän toistuvaa liikestimulaatiota
  • pitkät paikallaanolojaksot vähentävät arjen kokonaisenergiankulutusta ja NEAT-aktiivisuutta (non-exercise activity thermogenesis)
  • vähäinen kokonaisaktiivisuus voi liittyä myös vireyden, mielialan ja kognitiivisen toimintakyvyn muutoksiin

Ihminen voi siis olla sekä liikkuja että passiivinen yhtä aikaa. 

Kuulostaako oudolle? No sitä se ei kuitenkaan ole. 

Tyypillinen arkipäivä voi mennä näin: 

  • istumista autossa, istuminen töissä
  • istumista autossa takaisin kotiin… sohvalle
  • istumista ruudun äärellä ja siihen kylkeen sipsejä, pari bisseä
  • “Ehkä” lyhyt liikuntasuoritus
  • Mutta taas lisää istumista, kunnes siirrytään nukkumaan. 

Keho ei ole todellaan rakennettu tätä varten.

Kuinka paljon me oikeasti istumme? ja miksi sillä pitäisi olla väliä?

Moni ajattelee, että “kyllähän minä nyt liikun”. Niin varmasti voidaan tehdä. 

Mutta kun tarkastellaan koko vuorokautta, todellisuus voi olla toinen.

Nykyarjessa:

  • istumista ja muuta paikallaanoloa voi kertyä monelle useita tunteja vuorokaudessa. Määrä vaihtelee työn, liikkumisen, iän ja arjen mukaan, joten yhtä 10–13 tunnin lukua ei pidä esittää kaikkien ihmisten biologisena normaalina.
  • ruutuaika voi nousta useisiin tunteihin päivässä, ennen ei ollut somea ja NetFlix. 
  • liike on usein lyhyitä, satunnaisia pätkiä - silloin kun passiivisuus ei ole vienyt kaikkia voimia. 

Tämä tarkoittaa, että keho on valtaosan ajasta matalassa energiankulutuksen ja alhaisen lihasaktiivisuuden tilassa.

Pitkittynyt runsas paikallaanolo ei ole terveyden kannalta yhdentekevää. Runsas istuminen ja vähäinen kokonaisaktiivisuus liittyvät useisiin terveysriskeihin, mutta vaikutukset eivät ole kaikille samanlaisia eikä yksittäinen istumispäivä tee kehosta biologisesti "hajoavaa".

Mitä fyysinen passiivisuus tekee keholle?

1. Aineenvaihdunta hidastuu

Kun lihaksia ei käytetä:

  • glukoosin käsittely heikkenee
  • insuliiniherkkyys laskee
  • rasva-aineenvaihdunta häiriintyy
  • Alkaa siis metabolisia ongelmia. 

Runsas paikallaanolo voi vaikuttaa näihin mekanismeihin myös liikuntaa harrastavalla ihmisellä. Säännöllinen liikunta voi kuitenkin pienentää osaa runsaaseen istumiseen liittyvistä terveysriskeistä. Käytännön johtopäätös on siksi kaksiosainen: harjoittele ja vähennä samalla tarpeettoman pitkiä paikallaanolojaksoja.

Koska se ei vielä yksistään riitä, vaikka hyvä alku onkin! 

2. Pitkä paikallaanolo muuttaa lihasten aineenvaihdunnallista aktiivisuutta

Lihassupistukset eivät ole vain liikkeen tuottamista varten. Ne vaikuttavat myös paikalliseen verenvirtaukseen ja aineenvaihduntaan. Pitkissä istumisjaksoissa erityisesti alaraajojen lihasaktiivisuus jää vähäiseksi, jolloin menetetään niitä toistuvia metabolisia ärsykkeitä, joita tavallinen kävely ja asentojen vaihtaminen tuottavat.

Tässä kiinnostavia mekanismeja ovat esimerkiksi GLUT4-välitteinen glukoosinotto, insuliiniherkkyys, lipoproteiinilipaasin aktiivisuus sekä lihassupistusten vaikutus glukoosi- ja rasva-aineenvaihduntaan. Kyse ei siis ole epämääräisistä "kuona-aineista", vaan mitattavista metabolisista prosesseista.

Paikallaanolon tauottaminen kevyelläkin liikkeellä voi lisätä lihasaktiivisuutta ja energiankulutusta. Samalla asennon vaihtaminen voi helpottaa osalla ihmisistä pitkään paikallaanoloon liittyvää jäykkyyden tai epämukavuuden tunnetta.

3. Hermosto kuormittuu ja vireystila heikkenee

Pitkäaikainen paikallaanolo:

  • laskee vireystilaa, ja se voi vaikuttaa ajatteluun, että ajatus alkaa myös passivoitua - voidaanko puhua kyynistymisestä. 
  • heikentää keskittymistä, focus katoaa
  • lisää uupumusta ja väsymystä. 

Keho ja hermosto tarvitsevat säännöllistä liikettä, rytmiä, eivät kuitenkaan ääripäitä.

Liike vaikuttaa vireyteen, verenkiertoon, aineenvaihduntaan ja moniin keskushermoston prosesseihin. Sitä voi arkikielessä kutsua hermoston säätelykeinoksi, mutta kyse ei ole yhdestä mystisestä "hermoston resetistä".

Miksi yksi treeni päivässä ei korjaa passiivisuutta?

Tämä on ehkä tärkein kohta.

Liikunta ja paikallaanolon vähentäminen ovat kaksi toisiaan täydentävää asiaa. Säännöllinen liikunta voi pienentää runsaan istumisen terveysriskejä, mutta myös päivän aikana kertyvällä arkiaktiivisuudella on merkitystä. Kokonaisuutta kannattaa siksi tarkastella sekä varsinaisen harjoittelun että pitkien paikallaanolojaksojen näkökulmasta.

Yksi treeni:

  • kestää 30–90 minuuttia
  • vastaa pientä osaa vuorokaudesta, jos se muu 13 tuntia menee istuen. 

Jos loppupäivä kuluu lähes kokonaan paikallaan, harjoituksen rinnalle jää silti paljon vähän aktiivista aikaa. Se ei tee treeniä hyödyttömäksi – päinvastoin – mutta arkiaktiivisuuden lisääminen voi täydentää sen terveyshyötyjä.

Vertaus:

Se on kuin yrittäisi korjata huonoa ruokavaliota yhdellä terveellisellä aterialla päivässä. Lisäät sinne vaikka kasviksia, ei sekään yksin auta. 

Se Ei Vain Riitä. Valitettava totuus. 

Ei ihme, että ihmiset voivat pahoin, sanovat että eivät jaksa. 

Mitä keho oikeasti tarvitsee?

Hyvinvointia ei tarvitse rakentaa lisäämällä jatkuvasti kovempaa suorittamista. Kehittävän harjoittelun rinnalle tarvitaan myös tavallista arkiaktiivisuutta ja paikallaanolon tauottamista. Enemmän tekemistä ei automaattisesti tarkoita parempaa hyvinvointia tai parempaa harjoittelua.

Tärkeimpiä asioita:

  • istumisen tauottaminen, nouse ylös vaikka tunnin välein ja samalla korjaat ryhtiä. 
  • asennon vaihtaminen ja keho elpyy
  • Kävelyä, joka tekee myös selälle hyvää. 
  • kevyt lihasaktivaatio pitkin päivää, vaikka hieman liikkuvuutta. 

Tämä ei ole silti “liikuntaa”.
Se on kehon perustoimintaa mitä pitäisi ylläpitää. 

Kehittävä harjoittelu on asia erikseen. 

Fyysinen passiivisuus ja psyykkinen kuormituksen yhteys, josta ei puhuta tarpeeksi

Kun keho on passiivinen:

  • vähäinen fyysinen aktiivisuus voi liittyä heikompaan mielialaan ja koettuun hyvinvointiin, mutta tästä ei voi päätellä suoraviivaisesti, että istuminen yksin "romahduttaisi resilienssin"
  • palautuminen heikkenee, koska mieli ja vireystila ailahtelee

Liike ei ole vain kehoa varten.

Se on hermoston säätelykeino.

Siksi:

  • pienikin liike voi parantaa oloa ja paljon. 
  • Tämä voidaan todistaa varmasti itse jokainen. 
  • tauotettu työpäivä voi lisätä jaksamista enemmän kuin lisäkahvi päivässä - joka ei takaa sinulle kuitenkaan riittävästi energiaa. 

Miten fyysistä passiivisuutta voi vähentää arjessa?

Ei tarvitse mullistaa elämää.

Aloita esimerkiksi näistä:

  • nouse ylös 30–60 min välein
  • kävele puhelut, pidä palaverit seisten
  • vaihda asentoa, tuota liikettä
  • lisää askelia arkeen, auto kauemmas kaupassa
  • tee kevyitä liikkeitä päivän mittaan

Tavoite ei ole “liikkua enemmän”.

Tavoite on olla paikallaan vähemmän.

Jos liikkeelle lähteminen tuntuu isolta projektilta, aloita ensimmäisen kuntosalikerran oppaasta. Jos ongelma ei ole tiedon vaan tekemisen puute, lue myös mitä tehdä, kun treeni ei maistu. Aineenvaihdunnan kokonaisuutta ja NEATia avaan tarkemmin artikkelissa aineenvaihdunta ilman humpuukia.

Miksi ja minkä takia passiivisuus on yksi aikamme suurimmista ongelmista?

Fyysinen passiivisuus: ei näy heti, ei tunnu heti, mutta vaikuttaa kaikkeen. 

Se heikentää:

  • terveyttä
  • palautumista
  • suorituskykyä
  • jaksamista
  • elämänlaatua

Ja ironista kyllä – se on samalla yksi helpommin korjattavista ongelmista.

Liike ei ole häiriö työpäivään, arkeen ja muuhun elämään. 

Liike on edellytys sille, että keho ja mieli toimivat.

Kirjoittaja Antti Rossi

Olen Antti Rossi – personal trainer ja ravintovalmentaja, jonka tavoitteena on saada aikaan tuloksia – ei tyhjiä jorinoita. Unohda epäselvät treeniohjeet ja turhat dieettikikat. Täällä saat käytännönläheistä, toimivaksi todettua tietoa ravitsemuksesta, treenaamisesta, hyvinvoinnista ja elämäntapamuutoksista, jotka on rakennettu vain yhtä tavoitetta varten: että sinä onnistut.Antti Rossi on personal trainer, ravintovalmentaja ja koulutettu terveydenhuoltoalan ammattilainen, joka on auttanut tuhansia ihmisiä saavuttamaan tuloksia vuodesta 2013.

Aloita tänään: treeni ja syöminen valmiina. FIT-kauppa, valmennukset ja ilmaiset oppaat.

Nämä kirjoitukset saattavat kiinnostaa sinua:

Kommentit

0 Comments

0 Kommenttia

Lähetä Kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *