Osaatko pysähtyä? Onko elämäsi yhtä suorittamista?

Osaatko pysähtyä? Onko elämäsi yhtä suorittamista?

Miltä sinun elämäsi tuntuu juuri nyt?

Muistatko mitä teit viisi vuotta sitten vai onko menneet viisi vuotta tuntuneet ohikiitävältä ajalta, jossa olet yrittänyt pysyä kaiken keskellä vain menossa mukana.

Tuntuuko elämäsi siltä, että huojut reunalla ja odotat koska tömähdät alas, eikä siellä ole ketään ottamassa sinusta koppia vaikka miten sitä toivoisikin. Ja vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Vähän kuten Portion Boys & Matti ja Teppokin laulaa. Ei siinä sehän on hyvä biisi..

Suoritatko siis yksinkertaisesti elämääsi?

Asioita joutuu myös suorittamaan koska..

Elämässä on omat realiteettinsä, vastuut ja velvollisuudet. On olemassa asioita joita on vähän pakkokin suorittaa. On asioita joista emme nauti ja silti ne pitää vain tehdä..

Kodin siivous, työasiat ja projektit, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa jne jne. Ja siinä kaiken tohinan keskellä olisi vielä tärkeää muistaa kuka on tärkein, eli pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista.

Ainahan sitä voisi valita, että ”enpäs siivoa”, mutta kukapa sitä haluaisi elää kaaoksen keskellä? Joskus kuitenkin asiassa kuin asiassa ei tarvitse pyrkiä siihen 100% täydellisyyteen, sehän on mahdotonta jokaisen kohdalla, vaikka miten sitä haluaisi…

Jos taas on se the suorittaja / täydellisyyteen pyrkivä persoona,  niin silloin toki voi olla vaikea tuntea tyytyväisyyttä juuri mistään vaikka siihen olisi syyt olemassa elämässä.

Suorittaminen kun voi mennä helposti överiksi, eli henki on vähän All In, kaikki peliin tai ei mitään! Ei vähempää, vaan täysillä, tai sitten ei lainkaan!

Arjen paineet!

Totuus monen ihmisen kohdalla on se, että elämä vie mehut. Työelämä, ruuhkavuodet voivat olla monen kohdalla hyvin kiireistä aikaa. Lopulta se voi olla todella raakaa peliä ja siinä pitäisi sitten pysyä vielä menossa mukana.

Sosiaalista mediaa kun selaa, niin monen elämä vaikuttaisi nopeasti vilkaistuna siltä, että sehän on melkein pelkkää juhlaa. Täydellisyyttä!

Mitäs minun pitäisi sitten olla? Tällainen mitä muiden ihmisten elämään kuuluu voi saada erityisesti suorituskeskeisen ihmisen triggeröitymään voimakkaasti ja jopa miettimään, että tässähän pitää alkaa tehdä enemmän, että voin saavuttaa saman kuin nuo muut ihmiset…

Tuoltahan se elämän pitää näyttää, että voin olla onnellinen… Vai onko onnellisuus kuitenkaan siitä kiinni?

Tässä piilee se kuuluisa suomalainen kateus. Jos naapurilla on hienompi auto mersu pihassa, niin eihän se nyt sovi. Pitää pistää paremmaksi. Tai auta armias, jossa sillä naapurilla vaikka sattuu olemaan hieno vene ja sehän kävi äsken ulkomaillakin.. Osittain kyse voi olla kateudestakin, mutta sitten helposti vertailemalla omaa elämäänsä toisten elämään, niin soppa ja ketjureaktio on valmis..

Sitten se aah, täydellinen joulukin. Jopa kaksi kuukautta aikaisemmin valmistaumista siihen, että kaikki voisi olla juuri täydellistä.

Kaikki paine ja muu, se on vaan pakko tehdä… ilman ajatusta siitä, että jaksanko ja haluanko minä oikeasti lopulta tätä juuri näin?

Ei siis voi olla tyytyväinen, kuin vasta sitten kun on enemmän, paremmin ja loisteliaammin ja silti voiko sitä kaikkea koskaan saavuttaa, vaikka miten suorittaisi?

Normaali suorittaminen Vs. överi suorittaminen!

Ihminen kohtaa läpi elämänsä haasteita, joista yrittää selvitä. On myös asioita joita voi joutua suorittamaan, kuten saada koulun päättötyö valmiiksi, työprojekti tai vaikkapa on valmistautunut pitkään johonkin urheilukilpailuun, ja sitten hommat onkin hoidettu ja lopputuloskin ollut hyvä!

Siitä minkä eteen on ollut valmis tekemään työtä ja suorittamaankin asioita palkitsee sitten lopulta ja mikä fiilis siitä tulee, kun voittaa ja ylittää itsensä!

Vastaavasti se joka ylisuorittaa, ei tällaisia tunteita pääse kokemaan, koska eihän se mikään riitä! Ylisuorittaja, kun ei ole tyytyväinen siihenkään. Ylisuorittaja vain tekee, kun on vähän ”pakko” tai ”pitää” nyt tehdä… ihan vaikkapa sen takia, että elämän kuuluisi olla tietynlaista ja se ei ole muuten mahdollista, kuin tekemällä ja yrittämällä entistä enemmän…

Sehän ei vain riitä, että asiat tekee riittävän hyvin, e vaan ne kaikki pitää tehdä ”vähintään” täydellisesti ja jopa sen ylitse…

Voi jopa olla, että ylisuorittaja ei ole täysin varma siitä miksi tekee mitä tekee? Kenen takia ja miksi? Tällöin kyllä elämä menee juuri niin, että vauhti vain kiihtyy ja elämä voi tuntua siltä, että elämä on pelkkää suorittamista. Riippumatta siitä mitä tekee…

Tavallaan tästä kasvaa oravanpyörä. Pitää olla sitä ja tätä, pitää menestyä elämässä, pitää olla aineelliset asiat kunnossa, koulussa pitää olla vähintään se 10 oppilas, työssä pitää olla uraputkessa, harrastukset, arki, elämä, lomat, täydellinen parisuhde, täydellinen puoliso, lapset, sosiaalinen elämä jne… Eikä siinä yhtälössä ole sijaa inhimillisyydelle, virheille, epäonnistumisille, jotka kuitenkin ovat osa meitä..

Oravanpyörä on valmis ja mikä se siellä vaanii? No burn out! Ihan vakavissaan riskit on kovat ja jos vaatii itseltään jatkuvasti enemmän ja enemmän ja jos mikään ei riitä, mikään ei tuota tyytyväisyyden tunnetta, niin onko sekään elämisen arvoista elämää?

Vauhti kuitenkin kiihtyy ja elämä on juoksua pikakelauksena läpi. Pysähtymässä ja miksi? Siksikö, että voisi olla kuten se naapuri tai somessa seuraama julkkis?

Mitäs jos se ei olekaan se oma juttunsa, mitäs jos se kaikki onkin vain pintaa, feikkiä, eikä edes todellisuutta ja silti sitä kahdehtii, haluaisi samaa..

Kuka voi alkaa ylisuorittamaan?

Lopulta kuka tahansa meistä. Kuitenkin ihmisillä jotka ovat hyvin tunnollisia asioissa ja haluavat saada asiat hyvin maaliin on riski, että asiat voivat viedä mennessään ja lähteä tekemään velvollisuuden tunteesta enemmänkin…

Pyrkiä juuri siihen täydellisyyteen. Ihminen voi odottaa ja vaatia itseltään enemmän kuin omat voimavarat edes riittäisivät. Kuitenkin asiat nähdään ja ajatellaan joko tai ajatteluna. Tätä samaa suorituskeskeisyyttä voi ”harrastaa” sitten lopulta missä tahansa asioissa elämässä…

Myös terveydenkin ja itsensä panostamisen suhteen. Se on joko tai, joko minä syön nyt terveellisesti tai sitten en lainkaan, joko minä liikun nyt täysillä tai sitten en liiku lainkaan. Käytännössä puuttuu se kultainen keskitie, tie joka vie lopulta pitkälle ja antaa myös nautintoa elämään onnistumisten kautta…

Lapsuuden malli ja kokemukset!

Taustalla voi olla kovaa vaativuutta itseä kohtaan ja se voi juurtaa juurensa jo sieltä lapsuudesta asti, kun vanhemmat ovat halunneet että meidän pikku Pertin pitää menestyä elämässä parhaalla mahdollisella tavalla.

Toki kukapa ei sitä omille lapsilleen haluaisi ja kannustaisi oikeaan suuntaan, mutta jos vaativuudentaso on lyöty tappiin jo nuoresta alkaen niin siitä voi olla vaikeaa päästä myöhemmin aikuisuuden iällä eroon.

Saati, että jos on joutunut kokemaan, että ei riitä sellaisena kuin on, että se riittävyys tavallaan ansaitaan tekemisen kautta, oma paikka, arvostus ja hyväksytyksi tuleminen. Mutta tämäkin on taas ihan inhimillistä, kukapa sitä ei haluaisi tulla hyväksytyksi?

Mutta ihminen pitäs lopulta hyväksyä sellaisena kuin se ihminen on!

Suorittamisen malli on voitu periä myös vanhemmilta jotka ovat painaneet sumussa menemään. Ympäristölläkin on oma vaikutuksensa. Ihminenhän hakeutuu helposti jo alituisesti sellaisten ihmisten seuraan joilla on samoja arvoja, toimivat samoin, saman henkisyyttä jne.

Oma lukunsa tähän vielä perfektionistit, jotka vaativat itseltään jatkuvasti, sekä muiltakin täydellisyyttä. Se osataan myös tuoda hyvin esille asioissa.

Näissäkin osalla saattaa olla takana vaativa persoonallisuus, joka on häiriö. Tässä tilanteessa ihminen oirehtii joustamattomuutena, vahvana kontrollin tarpeena, perfektionismina.

Asiat tehdään tällöin pilkuntarkasti ja kaikki pitää olla koko ajan kontrollissa ja pienintäkään erhettä ei sallita, poikkeamat sotkevat koko kuvion tällaisen ihmisen mielessä, mutta kukapa sitä pystyisi vaikuttamaan kaikkeen, kontrolloimaan kaikkea ympärillään tapahtuvaa ja elämää muutenkaan.

Suoritatko sinä asioita?

Tunnetko, että teet asioita omasta halustasi ja tahdostasi vai tuntuuko sinusta siltä, että sinun on PAKKO vain tehdä nyt näin?

Miksi teet asioita? Näin vain kuuluu tehdä vai että riittäisit itsellesi ja toisille ihmisille?

Koetko, että olet onnellinen kun saat paljon aikaan vai olisitko onnellisempi jos saisit keventää tahtia?

Miten suhtautuisit itseesi jos uskaltaisit olla suorittamatta vähemmän, pitäisitkö silti itsestäsi?

Haluanko minä oikeasti sitä mitä muut? Onko minun pakko olla kuin muut? Halu vrt. pakko! Niillä on lopulta todella iso ero. Aidosti jos jotain haluaa niin sitten kannattaa miettiä miten sen voi saavuttaa…

Suorittaja taas miettii, että tuokin asia on pahasti pielessä ja sen eteen nyt pitää pakolla tehdä!

Tasapainoinen ja riittävän hyvä!

Mitä mielessä liikkuu? Mitä tunnet? Sanotaan, että tunteet ja tunne ei valehtele. Koska olet viimeksi osannut pysähtyä ja miettinyt aidosti miten sinulla menee? Miten sinä voit? Miltä elämäsi vaikuttaa juuri nyt? Mitä sinä haluat ja tarvitset?

Jos on välillä kiirekin, se on normaalia. Jos elämä tuntuu hyvältä ja se tuottaa nautintoa kaiken kiireen keskellä, hyvä niin! Silloin asioita ei tarvitse olla välttämättä muuttamassa, jos ei koe niin!

Elämästä, arjesta ja siitä mitä tekee pitäisi pystyä nauttimaan, elämään hetkissä ja olemaan onnellinen. Siksi elämä ei tulisi olla pelkkää pakkoa, pakko tehdä sitä ja tätä ja tilanteita jossa omat tunteet vedetään maton-alle täydellisyyteen pyrkimisen kustannuksella.

Jos teemme jatkuvasti kaikkea ja yritämme kaikkea, mikä on täysi mahdottomuus, niin siinä tilanteessa tulisi osata hieman höllätä tahtia ja osata ostaa aikaa itselleen.

Mahdollisesti laskea rimaa, joka voi olla jo nykyisyydelleen riittävän hyvällä tasolla, eikä vetää rimaa äärimmäisyyteen näkemättä sitä, että hei, mullahan on tässä asiat aika kivasti ilman, että…

Olisi hyvä tasapainottaa arkea tekemisen ja palautumisen välille. Opetella huomaamaan, että enemmän ei ole aina parempi, vaan vähemmän voi olla joissain tilanteissa sitäkin parempi tai ainakin yhtä hyvä!

Eroon suorittamisesta!

Usein ihminen jolla on heikko itsetunto voi yrittää vahvistaa omaa itsetuntoaan tekemisen kautta. Hakea onnistumisen tunteita ja kokemuksia tekemisestä. Siihen liittyy se, että haluamme tykätä itsestämme ja kokea, että riitämme itsellemme.

Mutta uskaltaako sitä olla vain ihan vaikkapa tekemättä mitään, edes hetken? Vai kokeeko, että aika ja elämä valuu hukkaan, jos en ole koko ajan tekemässä jotain…

Voisiko sitä silti tykätä itsestään yhtä paljon?

Se mitä muilla on, niin se on niin. Siksi ei pitäisi koskaan verrata omaa elämäänsä muiden elämään liittyen, vaan uskaltaa elää itsensä näköistä elämää. Tavallaan päästää irti kaikista kahleista ja vapauttaa itsensä olemaan sitä mitä on ja kuka todella on.

Se kuitenkin vaatii sen, että uskaltaa myös kohdata itsensä ja pysähtyä. Se vaatii sen, että alkaa miettiä mihin se kaikki aika lopulta menee? Sen kaiken voi kirjata ylös.

Sitten voi kirjata ylös myös sen miltä haluaisi oikeasti elämänsä näyttävän ja olevan? Mitä arvostaa elämässä, mikä on oikeasti tärkeää ja mihin haluaisi aikaansa käyttää?

Voisiko sitä oppia nauttimaan elämän pienistä hetkistä ilman, että sen tarvitsee olla jotain ultimaattisen kliimaksin hakemista?

Voisiko sitä oppia kokemaan arjessa jos sitä hyvää oloa? Eiköhän niitäkin asioita tapahdu jokaisen päivässä useita kertoja päivittäin?

Mikä lisää onnellisuutta? Ne voivat olla jopa todella pieniä juttuja, mutta sitten, kun suorittaa, niin kaiken keskellä se kaikki voi helposti unohtua…

Joskus on myös hyvä sanoa EI! Ja opetella sanomaan EI! Itsensä ja oman elämänsä takia..

Vaaditko siis itseltäsi enemmän kuin mitä odotat ja vaadit muilta?

Elämä ei ole kuin Hollywood elokuva jossa on kaikissa tapauksissa se nätti loppu. Kuitenkin jos kaikki menee hyvin, energiaa riittää, ihminen pärjää, menestyy ja tykkää tekemisestä, eikä tunne tarvetta, että jokin on vinossa, niin se suotakoon hänelle. Jos arvot ovat sen mukaiset niin antaa mennä vain….

Silti kenellekkään ei varmasti tekisi pahaa pysähtyä säännöllisesti ja miettiä omaa elämäänsä ja mitä se lopulta on?

Kun olemme saaneet elämän lahjan, niin sitten on valittavana se miten sen käyttää…

Mitä sinä tarvitset, että voit olla onnellinen ja voit voida hyvin?

Ole siksi armollinen itseäsi, muita kohtaan, ole itsellesi lempeä ja arvosta sitä kuka olet ja elämääsi!

Yksinkertaisesti pysähdy ja mieti!

 

Lähteitä: 

Lauri Nummenmaa – Tun­tei­den psy­ko­lo­gia – 2010 – Tammi

https://www.evermind.fi/vaativa-persoonallisuus/

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008920297.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox

 

Pelottaa ja ahdistaa – Mitä voin tehdä – Mikä avuksi?

Pelottaa ja ahdistaa – Mitä voin tehdä – Mikä avuksi?

Kun turvallisuudentunne järkkyy…

Maailman tilanne voi tuntua juuri nyt todella kaaosmaiselta ja pelottavalta.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, vai pitääkö mitään?

Mitä, kun tämä kaikki ahdistaa, pelottaa ja lisää huolestuneisuutta tulevaisuutta kohtaan?

Mitä tässä pitäisi tehdä, vai voiko edes tehdä mitään?

Media on tällä hetkellä täynnä uutisia sodasta. Se sota iskeytyy suoraan päin näköämme vaikka välimatkaa sota-alueelle onkin 1000 km. Se kaikki tulee iskeytyy helposti mieleemme, ajatuksiin ja se voi aiheuttaa tunteita laidasta laitaan.

Eikä se ole mikään ihme. Tässä tilanteessa se on täysin normaalia ja olivatpa ajatukset tai tunteet sitten millaisia tahansa, niin ne on kaikki aitoja tunteita.

Jos ahdistaa, niin on ihan normaalia, että ahdistaa

Jos pelottaa, niin on täysin normaalia tuntea pelkoa

Jos on huoleistuneisuutta, niin sekin on normaalia..

Vihaa, suuttumusta kaikesta vääryydestä ja pahuudesta, on normaalia tuntea sitäkin…

Huolestuttavat uutiset voivat ylivirittää mieltä ja kehoa. ”Taistele- ja pakene tilaan”. Pulssi hakkaa, verenpaine nousee, stressitasot tapissa jne…

Kaikki tunteet ovat aina aitoja ja osa sinua. Tunteet ja ajatukset kannattaa siksi kohdata sellaisina kuin ne ovat. Harvoin jos koskaan tunteiden ja ajatusten välttely nimittäin lievittää esimerkiksi pelkoa. Tunteita ja ajatuksia ei voi estää… Ne tulevat juuri sellaisina kuin tulevat.

Siksi olipa ajatus, tunne mikä tahansa, niin niitä ei kannata koskaan juosta pakoon ja yrittää sulkea niitä toisaalle. Kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa liialle murehtimiselle tai päivittelylle ei kannata antaa liikaa valtaa. Tämä jo täysin oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden takia.

On täysin luonnollista, että kun kuulee ikäviä uutisia tai, kun sattuu jotain ikävää, niin se kaikki voi herättää huolia. Pitäisikö tässä alkaa varautumaan sitten johonkin pahempaan?

Hyväksyminen ja ajatusten maadoittaminen

”Päästäkseen ulos pahimmasta helvetistä, pitää hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat”

Voi kuulostaa hullulta, radikaalilta ja osittain jopa todella vaikealta, mutta lopulta se auttaa, olipa tilanne mikä tahansa tai liittyipä se sitten mihin tahansa. Hyväksyä asiat juuri sellaisena kuin ne ovat ja ottaa ne vastaan sellaisena kuin tilanne on.

Hyväksymisen kautta voi sitten alkaa pohtia, mitä näissä tilanteissa voi tehdä? Miten voin toimia fiksusti ja mikä on parhaaksi ja yleensä mitä vaihtoehtoja on ja sittenkin hyväksyä myös asiat sen mitä voi milloinkin tehdä asioiden eteen.

Tilanteen päivitteleminen ei myöskään muuta asioita. Ei asioissa vellominen, ei vaikka päänsä hakkaisi puhki, siksi liikaa ei pitäisi olla huolissaankaan. Sehän ei lopulta auta mitään, saati ratkaise asioita.

Varmasti jokainen joka toivoo parempaa elämää, rauhaa ja rakkautta maailmaan, haluaisi tehdä paljonkin asioiden eteen. Me ihmiset olemme kuitenkin lopulta hyvin pieniä monien asioiden keskellä ja emme valitettavasti voi kaikkiin asioihin vaikuttaa. Sekin pitäisi vaan hyväksyä…

Siksi kannattaa miettiä, miten voi maadoittaa itseään ajatuksista, tunteista silloin jos jokin ajatus jää päähän pyörimään liian pitkäksi ja siitä ei edes pääse eroon. Miten voida rauhoittua kaiken keskellä?

Auttaako se, että sulkee mielestään kaiken sen mitä ympärillä voi tapahtua? Auttaako se, että pyrkii välttelemään ahdistavia ajatuksia, tunteita? Ei.

On täysin ymmärrettävää, että ihmisenä kun kohtaa ahdistavia ajatuksia, tunteita, niin niitä yrittää helposti vältellä.

Kuitenkin niin toimilla voi itseasiassa vahvistaa omia tunteitaan, ajatuksia, käyttäytymistä jne.

Päätä ei myöskään kannata työntää pensaaseen ja toivoa parasta. Tässäkin auttaa hyväksyminen, hyväksyä, että nyt on vain näin, enkä itse voi asialle sen enempää tehdä…

Vaikeissakin elämäntilanteissa, haasteissa, murheissa, huolissa olisi hyvä hyväksyä, että ok, minua voi jännittää tai huolestuttaa ja se on ihan  ymmärrettävää tässä tilanteessa.

Kun ei taistele päättäväisesti omia tunteitaan ja ajatuksiaan vastaan voi olla rennompi itsensä suhteen. Omista tunteistaan ei siksi tarvitse kokea huono-omaatuntoa.

Hyväksymisen kautta voi olla vahvempi. Tämä on siksi myös tärkeä ymmärtää, että omilla teoilla voi vaikuttaa juuri omien päänsisäisten ajatusten voimakkuuteen ja lähteekö liekittämään tulipaloa suuremmaksi, vai yrittääkö hengittää ja ottaa ihan rauhallisesti…

Tärkeää on olla läsnä juuri tässä hetkessä, ei vatvo liikaa, ei kiellä tosi-asioita vaikka kyse on tai olisi jostain muusta vakavasta asiasta.

Tieto lisää tuskaa ja ei!

Jos ihminen epäilee, että on jokin sairaus. Netti auki, etsimään tietoa terveysportista tmv. Lukemaan ja pähkäilemään. Äkkiä kun lukee, niin sitähän alkaa löytämään juuri itselleen sopivia oireita ja oirekuva täsmää juuri tähän…

Tieto voi lisätä siis tuskaakin, pelkoa. Mieli myös ohjaa meitä ja lukemamme voi vahvistaa ajatuksiamme. Voimme juuri hakeutua sen tiedon pariin joka vahvistaa ajatteluamme ja mieltämme.

Tiedonhankinta voi kyllä olla tarpeen ja on myös hyvä pysyä ns. Ajan hermolla ja rauhallisena. Faktat voivat rauhoittaa ja se, että tietää mitä tapahtuu, missä mennään.

Se kaikki voi vähentää huolestuneisuutta ja rauhoittaa mieltä. Tämä on kuitenkin yksilöllistä. Osalle, kun se lisää vastaavasti ahdistuneisuutta ja saa ajattelemaan päänsä räjähdyspisteeseen asti…

Lisäksi jos ja kun jää vellomaan asioita, niin äkkiä sitä alkaa ajatella juuri sitä tiettyä asiaa monista, oikeastaan kaikista mahdollista ja vähän myös mahdottomista näkökulmista ja sekin vain sitten vahvistaa omia ajatuksiaan.

Jos voi olla ihan paikallaan siis suodattaa uutisia, tietoa, tämä jos se rauhoittaa mieltä ja saa uhkaavat tilanteet olemaan vähemmän uhkaavia. Lisäksi hyvä myös omata sopivaa sisälukutaitoa ja ymmärtää mistä tieto on peräisin ja millaisia tarkoitusperiä juuri sen tiedon levittäjä haluaa saada aikaan. Kaikki ei perustu faktoihin, tämä tuli hyvin esille jo Koronan uutisoinnin suhteen…

Lasten vanhempien on tärkeää ottaa asiat rauhallisesti!

Järjetöntä, miten tällaista voi vielä tapahtua 2020 luvulla?

Tärkeintä on kaikissa tilanteissa, että pysyy itse rauhallisena! Jos aikuinen alkaa pelkäämään liikaa se leviää koko ympäristöön. Aikuisen pelko ja ahdistuneisuus on eksponentaalinen suhteessa lapsen pelkoon liittyen.

Lapset ovat haavoittuvaisempia ja lapsi vaistoaa vanhemmistaan jos joku on hätänä. Se kaikki voi vain lisätä turvattomuuden tunnetta. Jos lapsi huomaa, että aikuista pelottaa, jännittää, ahdistaa, surettaa, niin silloin voi olla vaikea lohduttaa lasta.

Sosiaalinen media, uutiset, Tik Tok jne. Tietoa tulvii ja se on yhä nuorempien saatavilla. Se voi lisätä perheen pienemmissä myös turvattomuutta, pelkoa…

”Tapahtuuko meille nyt jotain?”, syttyykö sota? Tässä tilanteessa voi toimia itse parhaalla mahdollisella tavalla ja pysyä rauhallisena, kertoa, että arki jatkuu ihan normaalisti, maailma ei tähän kaadu nyt, vanhemmat kyllä suojelevat ja huolehtivat lapsesta.

Vanhemmat ovat lopulta juuri se muuri ja voima, johon lasten pitäisi pystyä luottamaan 100%. Lasten ei siksi tarvitse kärsiä näistä ”aikuisten asioista”…

Ovat siihen täysin viattomia, syyttömiä…

Mitä sinä ja minä voin juuri nyt tehdä?

Käytännössä pyrkiä elämään ihan kuten ennenkin. Huolehtia itsestään, perheestään jos sitä on, olemaan yhteydessä ystäviinsä ja ei tee varmaan pahaa kysyä ”mitä kuuluu?”, ”Miten sinä voit?”.

Keskittyä itseensä ravitsemuksen, terveellisen syömisen, ulkoilun, hengitysharjoitusten, lukemisen, meditaatiota, joogaa, liikunnan ja treenaamisen avulla…

Kaikki tämä vahvistaa kehoa fyysisesti, mutta myös henkisesti. Sitä kautta voi sitten olla vahvempi versio itsestään! Se kaikki taas auttaa jaksamaan ja tsemppaamaan eteenpäin!

Mistä sinä olet onnellinen? Mikä tuottaa sinulle hyvinvointia? Iloa? Lisää energiaa ja luottamusta tulevaisuutta kohtaan? Tiedätkö meillä kaikilla on paljon näitä asioita, joten kannattaa siksi myös keskittyä niihin. Yrittää olla positiivinen ja miettiä mikä on juuri nyt hyvin?

Eikä siihen, mikä on huonosti, mikä voisi olla tai mitä voisi tapahtua…

Taas liika ajattelu ei ole hyväksy omalle henkiselle hyvinvoinnille!

Käytännössä ei siis kannata murehtia liikaa. Turha panikointi ei johda mihinkään. Siksi mieti miten saat pidettyä omasta toimintakyvystäsi parhaalla mahdollisella tavalla huolta?

Tämän päivän murheet ja huolet riittävät tähän päivään, huomista ei voi kukaan ennustaa, siksi eläminen hetkessä ja siinä, että yrittää tehdä jokaisesta omasta päivästään sellainen kuin haluaa, niin on tärkeää…

Muista, että me emme voi itse tehdä kaikille asioille mitään, emme vaikka haluaisimme!

Sen voimme kuitenkin tehdä, että miten pidämme itsestä ja omasta jaksamisestamme kiinni! Myös siitä miten me kohtelemme muita ihmisiä. Siihen me jokainen voimme kyllä vaikuttaa ja ehkä jonain päivänä, maailma ja koko maapallo on parempi ja hyvä paikka elää kaikille!

Tärkeää on siksi se, että pidät itsestäsi huolta ja sinulle tärkeistä ihmisistä tavalla tai toisella!

Elämä on vahva, se kantaa vielä!

Tähän loppuun Beatlesin biisi: Here Comes The Sun

Avoin kirje pääministeri Sanna Marinille ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle – Eikö tämä ala jo riittää?

Avoin kirje pääministeri Sanna Marinille ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle – Eikö tämä ala jo riittää?

Arvoisa pääministeri ja hyvä perhe- ja peruspalveluministeri. 

Lähestyn teitä yksittäisenä henkilönä, mutta uskon, että puhun samalla kuitenkin monen kollegani ja oman liikunta-alan edustajan puolesta. 

Suomessa ja ympäri maailmaa on uutisissa päivittäin, että koronaviruksen pandemiatilanne on pahentunut. Suomessa tartuntamäärät ovat lisääntyneet ja hipovat päivittäisiä ennätyksiä. Samalla kerrotaan, että tehohoitopaikat alkavat olemaan täynnä. 

Tästä syystä hallitus on reagoinut pahentuneeseen viruksen leviämistilanteeseen vetämällä hätäjarrusta ja asettamalla nyt uudelleen, ja lisää rajoituksia ravintola- sekä myös liikunta-alalle. Hätäjarrun vetoa perustellaan sillä, että epidemiologinen tilanne on pahentunut, sairaalat ylikuormittuneet, rokotteilla on uutta virusmuotoa vastaan heikompi rokotevaste ja uusi virusmuunnos aiheuttaa mahdollisen lisääntyneen kansanterveydellisen riskin. 

Ymmärrän, että tällä halutaan samalla herättää ihmisiä näkemään tilanteen vakavuus ja hakeutumaan myös rokotettavaksi. Huolta kannetaan kansalaisten terveydestä. Ovathan terveet veronmaksajat tärkeä osa hyvinvointiyhteiskuntaamme. 

Aiemmin hallituksen strategiana oli luopua lähes kaikista rajoituksista kun yli 80% 12 vuotta täyttäneistä suomalaisista on saanut kaksi koronarokoteannosta. Nyt kuitenkin tämä strategia on täysin muuttunut. Koronapassin käytöstä on luovuttu ja rajoituksia asetettu uudelleen voimaan. 

Erityisesti nämä rajoitukset koskevat ravintola- ja tapahtuma-alaa sekä liikunta-alan yrittäjiä. Aloja, jotka kärsivät näistä rajoitustoimista kaikista eniten. Samalla tämä jos mikä koskettaa monia kollegoitani, yrittäjiä, ystäviäni, kavereita, asiakkaitani jne. 

Pidän näitä rajoitustoimia itse ylimitoitettuina suhteessa riskiluokitukseen nähden. Riskiluokitukseen jonka THL on itse tehnyt. 

Tartuntariskin astetta arvioidaan joukkoaltistumisten määrässä ja nykytiedon valossa kolmiportaisella asteikolla:

  1. Epätodennäköinen (pienin mahdollinen riski) 
  2. Mahdollinen (kohtalainen riski) 
  3. Todennäköinen (suurin mahdollinen riski) 

Edelleen taudin leviämispotentiaalia kuvataan oman perheen, seurueen ulkopuolisille aiheutuvien tartuntojen määrässä kolmiportaisesti: 

  1. Pienin mahdollinen (alle <5 jatkotartuntaa)
  2. Kohtalainen (5-10 jatkotartuntaa)
  3. Suurin mahdollinen (>yli 10 jatkotartuntaa) 

Lähde: THL 

Mihin näistä luokista kuntosalit, liikuntapaikat kohdentuvat? 

Urheilu ja liikunta = Yksilöurheiluun tai liikuntaan käytettävät sisätilat kaikissa kohdissa luokka 1. Eli THL:n mukaan = Epätodennäköisen pieni mahdollisuus saada tai altistua koronavirukselle. 

Vastaavasti vertailuna ravintolat, baarit, yökerhot jne. Luokka 3 kaikissa kohdissa ja suurin mahdollinen riski tai altistuminen saada tartunta. 

Lähde THL.

Kysymys: Miten on teistä mahdollista, että nykytiedon valossa kuntokeskukset rinnastetaan baareihin, ravintoloihin ja yökerhoihin? 

Jopa niin, että ravintolat ja baarit saavat olla auki ja jatkaa suoraan aamusta alkaen anniskelua aina klo 17.00 asti ja osa paikoista edelleen koronapassilla myöhempään. 

Miten on mahdollista, että esimerkiksi voit pelata biljardia, mutta et voi harrastaa liikuntaa sisätiloissa?

Miten on mahdollista, että ihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävät palveluntarjoajat luokitellaan nykyisten sulkutoimien perusteella maksimaalisen riskiluokituksen ja ryhmän mukaisesti, vaikka THL suoraan osoittaa aivan muuta? 

Ravintolat saavat siis olla auki, mutta kuntokeskukset ovat täysin suljettuna alueellisesti monissa lääneissä. 

Kysyn: Miten tämä on mahdollista ja mihin tämä logiikka perustuu annettujen tietojen valossa, kuten THL asiaa ilmaisee. 

Eikö tässä ole selkeä ristiriita asioiden suhteen? 

Baarit ja yökerhot ovat korkean riskiluokitukseen kuuluvia paikkoja, mutta ne saavat silti olla auki. Kuntokeskukset jne, matalan asteen riskiluokituksen paikkoja, MUTTA silti ne ovat suljettuna. Eli käytännössä kuntokeskukset jne, luokitellaan baareja ja yökerhoja rankemmin, vaikka näin ei pitäisi edes olla mahdollista! 

Europeacitive on tehnyt selvityksen korona viruksen tartunnoista Eu- alueella suhteutettuna se kuntosalilla käynteihin. EHFA:n mukaan koronatartunnat ovat vähentyneet kuntokeskuksissa ympäri Eurooppaa pandemian alun jälkeen. Itse pidän tässä selkeänä syynä kuntokeskusyrittäjien vastuullista toimintaa sekä asiakkaiden käyttämää maalaisjärkeä. 

Oman 8 vuoden Personal trainer yrittäjäurani aikana esimerkiksi kukaan omista asiakkaistani ei ole koskaan treenannut sairaana tai mennyt treenaamaan pienemmissäkään oireissa. Tämä sama on yleinen periaate salitreenaajien keskuudessa, eli sairaana ei liikuntaa harrasteta ja tämä jo kokonaisvaltaisen terveyden edistämisen takia. 

Lähde: EHFA

MIKÄ ON IHMISEN TERVEYDEN HINTA?

Seuraava kysymys onkin teille suoraan arvoisa pääministeri Sanna marin ja hyvä perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru. 

Kumpaa te pidätte tärkeämpänä asiana? Sitäkö, että ihmiset saavat juoda olutta vai harrastaa terveyttä edistävää ja elinikääkin tutkimusten mukaan pidentävää liikuntaa? 

Miten näitä asioita voi yleensä edes verrata toisiinsa ja, että kuntosalilla käyminen on yleismaailmallisesti vaarallisempaa kuin oluen juominen lähibaarissa aamusta aina klo 17.00 asti? 

Päivi Kolun, Tutkija, TtM, UKK-instituutti mukaan liikkumattomuudesta johtuvien elintapasairauksien kustannukset Suomessa olivat ennen koronaa seuraavat (tällä hetkellä huomattavasti enemmän koronasta johtuen!)

  1. Terveydenhuollon suorat kustannukset 600 M€ 
  2. Tuottavuuskustannukset 900-3800 M€ 

Yhteensä 1500-4400 M€. 

Lisäksi Suomessa sairaudet joita liikkumattomuus lisää:

300,000 Tyypin 2 diabetksestä kärsivää Suomalaista

150,000 diagnosoimatonta tyypin 2 diabeteksestä sairastavaa (arvio) 

Yli 5% kärsii masennuksesta ja muista mielenterveydellisistä ongelmista

2,3 miljoonaa Kelan korvaamaa sairauspoissaolopäivää masennuksen takia vuodessa

1,7 miljoonaa Kelan korvaamaa sairauspoissaolopäivää selkäsairauden takia vuodessa

100 miljoonaa euroa sairauspäivärahakustannukset selkäsairauksien takia vuosittain

Melkoisia lukuja näin maallikon korviin ja mietinkin, että mitä kaikkea muuta tälle rahalle olisi käyttöä? Esimerkiksi vanhustenhoidon suhteen? 

Ja nyt tämän Koronan ja rajoitusten takia tilanne vain pahenee! 

Kysymys onkin, että mitkä ovat salien sulkemisesta johtuvat hyödyt suhteessa salien sulkemisesta johtuviin haittoihin nähden? 

Monelle ihmiselle koronan keskellä kuntosalilla käyminen on henkinen voimavara! 

Nyt se on taas viety lukemattomalta ihmiseltä pois! Tässä on myöskään turha esittää sitä väitettä, että ”voihan sitä aina mennä lenkille”. 

Kyllä voi, ja sekin on suotavaa oman terveyden kannalta, mutta lihaskuntoharjoittelun merkittävät ja tutkitut edut ihmisen terveyden kannalta ovat paljon merkittävämmät. Tämä jo suoraan yleisen kunnon ja arjessa selvitymisen kannalta. 

Kysymys siksi uudelleen, kumpi edistää ihmisten terveyttä, jaksamista, mielenterveyttä, työssä jaksamista, vähentää sairauspoissaoloja, vaikuttaa mielialaan kohentavasti? Liikunta vai oluen juominen? 

Onko hallituksen tavoite romuttaa ihmisten lopullinenkin terveys? Ajaa ihmiset entistä pahempiin mielenterveydellisiin ongelmiin ja rapistuttaa valtion veronmaksajien fyysinen kunto siihen pisteeseen, että tästä tulee aiheutamaan valtiolle vain entistä isompi hintalappu maksettavasti tulevina vuosina?

Tämäkö on sitä asioiden oikeaa hoitamista ja vastuuta ihmisten terveydestä? 

Kolikolla on aina toinenkin puolensa ja hintansa. Minkä hinnan hallitus ja te arvon ministerit olette valmiita kantamaan ihmisten terveyden suhteen? 

Entä yrittäjien suhteen jotka ajetaan ahtaalle, osa konkurssiin. Onko se ihmisten terveyden edistämistä ja talouden turvaamista? 

Me olemme lopulta teidänkin äänestäjiä, me maksamme veroja Suomeen, me olemme valinneet teidät päättäjät hoitamaan meidän äänestäjien asioita ja pitämään huolta meistä. 

Yksi asia joka liittyy tähän huolenpitoon on terveys ja hyvinvointi. 

Siksi itse odotan saavani vastinetta maksamilleni veroeuroille ja toivon siksi teille päättäjillä järkeä ja ymmärrystä suhteuttaa asiat niille kuuluvaan oikeaan painoonsa. 

Ihminen ei pärjää ilman ruokaa, ei vettä, mutta ei myöskään ilman liikuntaa! 

Toivon teiltä päättäjiltä järkeä ja viisautta, että ette romuta ihmisten terveyttä ja hyvinvointia! 

Kirjoittaja: 

Antti Rossi, rokotettu, verot Suomeen maksava Kuopiolainen Personal trainer, ravinto ja hyvinvointivalmentaja yrittäjä jo vuodesta 2013 alkaen. Lisäksi aikaisempaa kokemusta 9 vuoden ajan terveydenhoitoalalta. 

Lähteet: 

https://valtioneuvosto.fi/tietoa-koronaviruksesta/rajoitukset-ja-suositukset
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/hs-hus-esittaa-uusia-tiukkoja-rajoituksia-uudellemaalle-kaikki-kuntosalit-saunat-ja-muut-liikunta-seka-harrastustilat-kiinni/8317042
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007850804.html
https://yle.fi/uutiset/3-12248725
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/tarttuminen-ja-suojautuminen-koronavirus/arvio-tapahtumien-ja-kokoontumisten-koronavirukseen-liittyvasta-riskista
https://www.ehfa-membership.com/sites/europeactive.eu/files/THiNKActive/SafeACTiVE-2-v1.pdf
https://www.lts.fi/media/lts_tapahtumat/lltp18/esitykset/kolu_lltp18_final_jakoon_ke.pdf
https://www.lts.fi/media/lts_tapahtumat/lltp18/esitykset/kolu_lltp18_final_jakoon_ke.pdf
HEI, PLIIS – ÄLÄ Laihduta jouluna!

HEI, PLIIS – ÄLÄ Laihduta jouluna!

Nyt sitten ihan oikeasti niitä valoja päälle sinne tauluun!

Joulu kuten muutkin juhlapäivät, niitä on vuodessa lopulta vain vähän! Vaikka vetelisit ylensyöden muutaman päivän vuodessa, niin et tule siihen kuolemaan. Se ei pilaa oikeasti yhtään mitään!

Kukaan ihminen ei voi myöskään lihoa muutamassa päivässä!

Anna siksi ruokarauha toisille ihmisille! Älä kommentoi mitä joku syö, älä arvostele, älä tuomitse tmv. Älä myöskään kuvittele ansaitsevasi ruokaa! Sekään ei ole ihan oikeasti tervettä ajattelua!

Kaikki negatiivinen ruokapuhe on aina haitallista, koska ulkoinen puhe, kommentointi muuttuu helposti sisäiseksi puheeksi!

Kenenkään toisen kommentit eivät tule muuttamaan syömistä yhtään mihinkään suuntaan! Tämä vaikka siellä taustalla voisi olla ihan aidosti huoli tai vilpitön ajatus…

”Ootko nyt ihan varma, että syöt lisää joulukinkkua tai laatikkoa?”

Oman kehon ja mielen kuuntelu voi vaikeutua! ”Saankohdan mä nyt syödä tätä ja tuota?”, ”Meniköhän nyt hieman yli?”, ”Olisi varmaan pitänyt jättää nuo kaksi perunaa kuitenkin syömättä”?

Ja tästä seuraa, että ruokaa alkaa miettiä entistä enemmän! Samalla kehon normaalit signaalit menevät sekaisin ja heittävät häränpyllyä!

Lisäksi haitalliset mielipiteet omasta kehosta ja suhteesta omaan kehoon voivat lisääntyä. ”No nyt söin liikaa”, mun on kyllä PAKKO lähteä treenaamaan, lenkille. ”Jos nyt lasken, että yks joulutorttu on sen ja sen verran kaloreissa, niin jos hiihdän 1h niin se varmaan palaa?”…

Tästä syntyy ajatus, että jokainen syöty suupala, ekstra haukku Fazerin sinistä sujahtaa puraisun jälkeen suoraan vyötärölle ja jos ”en ansaitse tätä suupalaa” niin auta armias, minähän lihon ja tämä mun koko kuntoprojekti on mennyt täysin hukkaan. Eikä tätä ole tosiaan syytä enää edes jatkaa…

Miltä tämä ihan rehellisesti kuulostaa? Onko tää nyt ihan normaalia, tervettä tmv?

Fakta on, että keho ei muutu yhtään mihinkään suuntaan siitä yhdestä xtra suklaasta tai leivonnaisesta. Ei vaikka söisit hetkellisesti enemmän…

Kehon aineenvaihdunta seuraa täysin syödyn ruoan ja kulutetun energian suhdetta ja meidän keho ei todellakaan toimi missään maagisessa 24h aika-ikkunassa.

Asiaan, kun vaikuttaa pidempiaikaiset valinnat, oma toiminta arjessa jne.

Yritä lopettaa siksi etenkin näin jouluna ruokien demonisointi! Ei ole lopulta olemassa mitään hyviksiä ja pahiksia ruokien suhteen. Tämä on täysin turhaa vastakkainasettelua, jota tässä maailmassa tuntuu riittävän jo ihan muutenkin…

Siihen ei enää tarvitsisi sotkea niinkin normaalia asiaa kuin syöminen!

Tiukka linja, jatkuvat kiellot, ehdottomuus ja se, että kärvistelet tuskissasi, ei johda yhtään mihinkään. Korkeintaan siihen, että poltat pelihoususi…

Mieti, että onko se arvojesi mukaista, mutta myös voit miettiä sitä, että onko arvojen mukaista vetää kuitenkaan kaikki mitä irti lähtee?

Jouluna voi lopettaa siksi laihduttamisen ja ne ikuiset dieetit. Ruokapöytään ei ihan oikeasti kuulu se, että ”apua mun pitää mennä mittaamaan mun vyötäröä kyllä tämän jälkeen”… tää kaikki menee varmaan rasvaksi.

Antakaa siksi rauha kaikille ihmisille syödä rauhassa. Se, että itse kommentoi omaa syömistään ruokapöydässä ja kauhistelee sitä ei ole mitään rakentavaa puhetta! Se vain saa muidenkin fiiliksen madaltumaan..

Media huutaa jatkuvasti laihdutusvinkkejä!

Ja kyllä, niitä riittää myös näin jouluna! Tilaan monen ”Personal trainerin” uutiskirjeitä, siellä tuntuu olevan ohjeina, että näin laihdutat myös jouluna. Mitä järkeä tässä ja on ja mitä tällainen puhe on? Onko se tasapainoista ja järkevää suhtautumista ruokaa kohtaan? Ravitsemuksessa, kun tärkeää on joustavuus, sallivuus, ei ehdottomuus!

Ethän sinä todennäköisesti tule koko loppuelämääsi viettämään kuten munkki tai nunna luostarissa, ellei se ole sinun arvojesi mukainen valinta?

Väitän, että ei kukaan ole loppuelämäänsä ilman yhtään mitään herkkuja tmv…

Kuitenkin…

Ruoka ei maailmasta lopu. Kaupassa asioidessa huomaa sen, että ostokärryt notkuvat kuin himalajan huippu. Tässä voisi aina miettiä kohtuullisuutta?

Kohtuullisuus on sitä, että ei aseta kieltoja, ei ehdottumuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että asioilla on joko tai vaihtoehdot. Joko syön terveellisesti tai sitten en lainkaan. Joko syön jouluherkkuja ja syön muuten niitä sitten reilusti tai en syö lainkaan jne…

Sen ei siksi tarvitse tarkoittaa sitä, että joulupöydässä on kuin ruotsinlaivalla konsanaan ja kuin ruokaa ei olisi ikinä nähnytkään!

Kuitenkin sitten taas, niin muutama päivä sinne ja tänne. Joulu ei kaada parastakaan painonhallinta tavoitettasi. Sanonta kuuluu, että se mitä tapahtuu uudenvuoden ja joulun välillä on olennaisempaa kuin se, että mitä tapahtuu joulun ja uudenvuoden välillä! Siksi on hyvä pohtia miten elää muuten arjessa ja miten ruokailee?

Siksi otahan rennosti, nauti ruoasta mitä ikinä tekee mieli! Älä ajattele liikaa. Äläkkä missään nimessä laihduta! Sitäkin kerkeää kyllä harrastaa ja sille on olemassa sopivat ajankohdat! Sitä ei kuitenkaan ole joulu, ei syntymäpäivät jne….

Jouluna julistetaan Turussa joulurauha. Julistetaan siksi myös samalla ruokarauha ja se saa koskettaa meitä jokaista!

Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin verkkokaupastani löydät lahjakortit pukinkonttiin ja voit maksaa kaikilla yleisimmillä maksuvälineillä 😉 

Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille 😉

Paina ja lataa tästä! Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!

Realistiset tavoitteet – Mitä ne ovat?

Realistiset tavoitteet – Mitä ne ovat?

Kun haluat saada aikaan jotain on tärkeää asettaa itselleen selkeät tavoitteet! Tavoitteet kannattaa kuitenkin pitää realistisina, jotka on mahdollista saavuttaa!

Mitä ylemmäs nostat rimaa, sen vaikeampaa sinne pääseminen on! Etene siksi, step by step, kohti sitä mitä haluat saavuttaa..

Toinen meistä haluaa polttaa rasvaa, toinen saada lisää lihasmassaa ja voimaa, toinen vain voida todella hyvin omassa kehossaan ja elämässään = Olla onnellisempi, toinen haluaa vain näyttää siltä mille haluaakaan, jne. Tavoitteita riittää ja niitä löytyy..

Tavoitteesta riippumatta, kaikki tavoitteet ovat yhtä tärkeitä, ei ole siis yhtä ja ainoaa oikeaa.

Lopeta A ja B piste ajattelu.

Tämä tarkoittaa sitä, että ravitsemusta, liikuntaa, kuntoprojektia ja elämää mietitään, kuten joitain työprojektia. On siis Lähtöpiste A ja päätepiste B. (Alku ja loppu).

Rantakunto, bikinikunto, kesäkunto, kisakunto… kesiä tulee, kesiä menee!

Miksi ihmeessä jahdata jotain hetkellistä, kun voi jahdata jotain pysyvää? Ravitsemuksessa esim: Tärkeää on miettiä, että ravitsemus ei pääty pisteeseen B, vaan matka jatkuu myöhemmin, kun esim painonpudotuksen tavoite on saavutettu.

Miksi lyödä hanskat tiskiin ja palata takaisin ahmimaan ruokaa? Äkkiä huomaa olevansa takaisin lähtöpisteessä josta lähti ja kilot tulevat helposti korkojen kera takaisin jos asioita tehdään ulkoisten syiden takia.

Realismia..

Tavoite pitää olla aina mitattavissa, että tietää tapahtuuko edistymistä! Mistä muusta voit tietää, että menet oikeaan suuntaan?

  • Tuleeko lisää lihasta? Voimaa?
  • Palaako rasva, kapeneeko vyötärö?
  • Oletko miten energinen? Jaksatko arjessa?
  • Mikä on mielialasi? Kiinnostaako liikunta ja terveellinen ravitsemus?
  • Nukutko hyvin vai huonosti?

jne..

Tärkeänä asiana mikä on juuri sinun lähtötasosi mistä lähdet liikkeelle? Jos vertaat itseäsi siihen bikini barbiin tai rantojen adonikseen, niin se ei kannata. Mieti mitä voit juuri nyt saavuttaa juuri nyt ja helpoiten ja mikä voi tomia juuri sinulla? Mihin pystyt varmasti sitoutumaan? Jos asetat tavoitteeksi käydä salilla 6x viikossa, niin miten perheellisen aika riittää siihen kaikkeen? Ole siksi realisti ja tiedoksi, vähempikin riittää 😉 Harvat meistä ovat kuitenkaan ammattiurheilijoita ja ammattilaiset osaavat yhden tärkeän taidon? Nimittäin levätä riittävästi…

Kunnon tavoite on myös sellainen, että tavoite on selvä, mutta kiire ei ole mihinkään, vaan on aikaa mennä eteenpäin, saada aikaan muutoksia, edetä rauhassa, itseään kuunnellen ja ottaa huomioon myös, että elämässä sattuu ja tapahtuu. Eteen tulee mutkia, joskus voi joutua hölläämään kaasua, joskus sitä taas voi painaa enemmän..

  • -30 kg painoa pois!
  • 200kg maastaveto?
  • Bikinikuntoonko?

Mitä tämä kaikki vaatii? Periksiantamattomuutta, asioiden säännöllistä toistamista, selkeää suunnitelmaa, aikaa, vaivaa, sillä mikään ei tule ilmaiseksi ja tekemättä mitään..

3 kuukaudessa voi kyllä saada painoa pois sen -10kg tai jopa enemmänkin, se on ihan ok, mutta sitten se kaikki muu…

Asioita kannattaa nähdä myös pidemmälle kuin mitä omat varpaat ovat. Jos esim tavoitteenasi on laihtua -20kg, niin se -20kg voi tuntua todella kaukaiselle. Ihan sama kuin katsoisit Helsingin rannalta kohti Tallinnaa. Matka on etenkin soutaen pitkä..

Tavoite kannattaa jakaa siksi osiin ja edetä askel kerrallaan.

Jos mietit, että laihdut vaikka -2kg/kk, niin se tekee -24kg vuodessa. Jos taas vedät hampaat irvessä pakolla joka aamu tyhjällä vatsalla aamulenkkiä rasvanpolton toivossa ja kunto ei etene vaikkapa nyt väsymyksestä ja liiasta yrittämisestä johtuen, niin sitä tuskastuu helposti…

Vaikka tavoite jonka olet asettanut voi olla kohdallesi ihan realistinen ja mahdollinen. Aseta siksi tavoitteesi maltilla ja annostele asioita kohtuudella elämääsi..

Jos joku on vahva, jos joku on saanut jotain aikaan, niin ei se lopputulos tule sormia napsauttamalla.

Kaikki heti minulle nyt… Se ei johda mihinkään pysyvään!

Siksi kuuntele itseäsi, kuuntele mieltäsi, kuuntele mitä todella tarvitset, osaa ja opettele tarvittaessa rakastamaan itseäsi, haluamaan itsellesi parasta, liiku alkuun kohtuudella, lisää liikuntaa tarvittaessa kunnon kohotessa, opettele syömään riittävästi ja säännöllisesti, panosta uneen…

Tavoittele yksinkertaisesti hyvää ja energistä oloa, koska silloin jaksat jahdata myös omia tavoitteitasi paremmin!

Tärkeänä asiana, muista elää! Älä unohda sitä!

Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin verkkokaupastani löydät lahjakortit pukinkonttiin ja voit maksaa kaikilla yleisimmillä maksuvälineillä 😉 

Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille 😉

Paina ja lataa tästä! Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!

Naisen kehonkuva – Riitänkö minä?

Naisen kehonkuva – Riitänkö minä?

Riitänkö minä tällaisena?

Kehonkuva on se ajatus ja käsitys joka ihmisellä on omasta kehostaan. On heti tärkeä ymmärtää, että oma kehonkuva ei ole välttämättä sitä, mitä itse ajattelee sen olevan muiden ihmisten silmissä.

Oman vartalon, kehonkuvan ja painon tarkkailu koskettaa varmasti jokaista naista jossain vaiheessa tai jopa useammin elämänsä varrella.

Monella voi olla tunne, että on jotenkin ”vääränlainen”, ”väärän kokoinen”, ”väärän muotoinen” jne..

Isona syynä kaikkeen tähän on median luoma armoton ja osittain mahdotonkin naiskuva ja kauneusihanne naisenkehosta. Tämä voi asettaa kohtuuttomia paineita siitä miltä minun ”tulisi” näyttää, että olisin mukamas ”oikeanlainen”..

Armoton media pyörittää samalla kertaa hurjaa Fitness, dieetti, laihdutus, muoti- ja kauneusteollisuutta, jossa liikkuu miljardeja rahaa. Se kaikki yrittää määrittää sen millainen ihminen koetaan kauniiksi, suosituksi, hyvinvoivaksi (vaikka ei välttämättä sitä olekkaan), seksikkääksi, ihmiseksi joka on vahva, omaa itsekuria jne.

Ajatellaan myös, että menestyminen on = laihuus ja se on edelleen sama kuin onnellisuutta!

Ihmisten ahneus, kiinnostus rikastumiseen, rahaan on ollut läpi historian suunnatonta ja kaikella sillä ahneudella on saatu aikaan paljon pahaakin.. Kaikki mikä näkyy ei suinkaan ole vilpitöntä ja moni ei välttämättä ole puhtaiden tarkoitusperien mukaan liikenteessä.

Mitä tämä median luoma ihannekuva naisista voi sitten aiheuttaa? Stressiä, ahdistusta, tyytymättömyyttä itse kohtaan, unettomuutta, itsensä järjetöntä vertaamista muihin, mielenterveysongelmia, syömishäiriöitä, vääristynyttä kehonkuvaa, heikentää seksuaalisuutta, aiheuttaa ylitreenaamista, ravitsemuksen liiallista kontrollointia ja yleisesti tarvetta kontrolloida ja rajoittaa liikaa omaa elämäänsä jne..

…että riitänkö minä?

Nainen joutuukin elämään ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Maailmassa, jossa ihmisen arvoa määritetään ja mitataan ulkonäön perusteella. Tämän jos mikä lisää vääristynyttä suhdetta omaan kehoon liittyen.

Laihuus voi olla epätervettä

Laihuuden ihannointi!

Tiedätkö, että vuonna 1940 – 1950 luvulla naisen ihannevyötärön ympärys oli 55-60 cm. Vastaavasti nykyään Suomessa naisen vyötärönympärys on keskiarvollisesti n. 80 cm.

Vastaavasti 1800 luvulla naisen vartalo vedettiin tiukaksi korseteilla, että näyttäisi mahdollisimman hoikalta.

Toki, vyötärönympärys on kyllä hyvä mittari mittaamaan terveyttä sekä miesten, että naisten kohdalla ja se kertoo enemmän kuin esim vaaka.

Luojan kiitos, onneksi tuosta 40-50 luvun ”ihanteesta” on päästy eroon. Rajansa nyt kaikella! Tämä vaikka edelleen 60 luvusta eteenpäin onkin ihannoitu hoikkuutta ja järkyttävääkin laihuutta.

Onneksi 2000 luvulla laihuuden rinnalle on kuitenkin tullut enemmän järkevämpää ja terveempää ajattelua ja suhtautumista naisten vartaloihin liittyen. Yhtenä syynä tähän on naisten lisääntynyt kiinnostunut lihaskuntoharjoittelua ja terveellistä syömistä kohtaan.

Kehopositiviisuus

Kehopositiivisuus

Viime vuosina on alettu samalla puhua Kehonpositiivisuudesta.

Body Positivy ajatuksen takana on se, että ihan jokaisen ihmisen keho on juuri sellaisenaan hyväksyttävä ja yhtä arvokas! Ei ole siis olemassa yhtä ja ainoaa ”oikeaa” ihannekehoa…

Tällainen keskustelu on tervettä. Epäterveellisempää olisi jatkaa syyllistävällä linjalla.

Fakta on kuitenkin se, että Suomessa naisista yli 50% on ylipainoa ja miehillä vastaavasti yli 60%. Taitaa tosin nykyään luvut olla vieläkin korkeammat…

Tilanne on se mikä se on ja se on vain hyväksyttävä juuri sellaisenaan. Turha sitä on asiaa lakaista maton alle. Kuitenkin se, että ihmisiä aletaan syyllistää asioista, ei johda yhtään mihinkään.

Positiivista tässä keskustelussa on myös se, että kannustetaan todella tiukkojen dieettien lopettamiseen ja ennemmin keskittymään terveellisten elintapojen opetteluun, samalla itsensä hyväksymiseen, arvostamaan itseään riippumatta siitä minkä kokoinen tai painoinen on.

Tämä on erityisen tärkeää, koska tällaisella positiivisuudella voidaan tukea pysyvämpää muutosta kohti terveellisempiä elintapoja ja painonhallintaa.

Negatiivista kehopositiivisuudessa on vastaavasti se, että lihavuuden terveyshaittoja voidaan vähätellä jne. Ylipaino, epäterveellinen syöminen, vähäinen liikunta, alkoholi, tupakointi jne. Voi aiheuttaa useita elintapasairauksia jne. Siksi näihin asioihin on myös tarve suhtautua vakavasti ja silti se ei tarkoita, että pitäisi syyllistää tai ei voisi ajatella asioista positiivisesti..

Terveyttä lihaksista!

2000 luvulla naisten kiinnostunut erityisesti kuntosaliharjoittelua, lihasten kehitystä ja kehonmuokkausta kohtaan on lisääntynyt. Hyvä niin sillä olennaista kaikessa on lihakset ja onko niitä vai eikö ole…

Voidaan todeta, että:

Lihakset ovat uusi musta!

Mitä parempi lihaskunto, niin sen parempi toimintakyky. Lihakset auttavat ihmistä selviämään elämästä paremmin hengissä! Toki tulee hetki, että me kaikki lyödään pitkää viivaa, mutta tarvitseeko sitä aikaistaa, eikö olisikin parempi, jos vielä 80 vuotiaana voisi todeta, että olen muuten hyvässä kunnossa, laittaa tossut jalkaan ja lähteä tekemään maastavetoa 😉

Hei sinä nainen siellä! Tiedätkö mikä kannattaa?

Se on treenaaminen, mene siksi ihmeessä sinne kuntosalille tai tee lihaskuntoharjottelua vastaavasti kotona! Ja jos sinua pelottaa, että lihakset kasvavat ”liian isoiksi”, niin voin kertoa, että +95 % ei ole sitä riskiä olemassa.

Uskalla siksi treenata sopivan kovaa!

1. Treenaa tarpeeksi isoilla painoilla ja lopeta se 2 kg käsipainojen käyttäminen! Sopivan raskaat raudat tehostavat aineenvaihduntaa, lisäävät energiankulutusta, aktivoivat hormoni toimintaa jne.

2. Lihaskunto- ja kuntosaliharjoittelu voi vaikuttaa positiivisesti minä kuvaasi, kehonkuvaan liittyen. Itseluottamus voi lisääntyä.

3. Bonuksena, jos kokee sen tarpeelliseksi, että haluaa muokata omaa kehoaan, niin kuntosalitreenaaminen vahvistaa, kehittää voimaa ja mahdollistaa vaikka sitä kurvikkuutta sopivalla tavalla kehoonsa. Se jos sen kokee vain itselleen tarpeelliseksi, kunhan muistaa, että itseään kannattaa rakastaa ihan juuri nyt sellaisena mitä on!

Rakkaus itseään kohtaan, kun voi saada myös haluamaan itselleen parasta mahdollista. Mutta se en ole minä joka sen määrittää mitä sinä tarvitset, se pitää sinun itsesi tietää ja toimia sitten omien arvojen mukaan…

4. Lihaskuntotreenaaminen ylläpitää terveyttäsi, parantaa sitä, parantaa unenlaatua, vähentää stressiä, auttaa jaksamaan paremmin elämässä, vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen jne.

Unohda some, yritä olla vertaamatta itseäsi muihin, elä itsesi näköistä elämää, rakasta itseäsi ja muista…

Jokainen meistä on arvokas ja sinä riität!

Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin verkkokaupastani löydät lahjakortit pukinkonttiin ja voit maksaa kaikilla yleisimmillä maksuvälineillä 😉 

Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille 😉

Paina ja lataa tästä! Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!