Se on joulu nyt. Sain ennen joulua viestejä ja kysymyksiä millainen on personal trainerin joulu ja miten meinaan itse viettää joulua tänä vuonna? Voinko syödä mitään, olenhan dieetillä. Kerron sinulle nyt millainen minun joulu on tänä vuonna!
Jouluun kuuluu rauha ja yhdessäolo minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Vuosi on ollut kiireinen ja olen saanut auttaa lukematonta joukkoa ihmisiä. Melkoisia tuloksia olemme saaneet aikaan ja tavoitteet täytetty! Se ei käy itsestään vaan vaatii panostamista ja työtä!
Joulu on itselle sitä aikaa, kun vedän hetken happea kaikesta ja kaikki tietävät, että olen vapaalla hetken. Sitten taas mennään akut ja energiaa täynnä. Pitäähän sitä itse osata myös levätä ja huolehtia itsestään, että jaksaa auttaa ja tukea muita. Sitä samaa jota korostan asiakkailleni, että varatkaa ja ostakaa aikaa itseänne varten. Tärkeä on ymmärtää, että jos ei itse jaksa, ei jaksa auttaa muitakaan…
Joulu ei ole kaikille samanlainen. Meillä Suomessa on hyvinvointia ja sitten ei ole. Kaikilla ei kuitenkaan ole samat lähtökohdat ja on eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Osa ihmisistä voi kokea yksinäisyyttä näin jouluna. Kaikilla ei ole rahaa lahjoihin ja jokaiseen jouluherkkuihin. Osassa perheitä käytetään reippaasti alkoholia tai muita päihteitä ja se näkyy perhepiirissä. Erityisesti itseä harmittaa lapset, jotka joutuvat kokemaan kaikkea sitä.
Rauhoittua, syödä sopivasti, olla ja ladata akkuja, kuunnella äänikirjoja ja lukea niitä kovakantisia. Olla perheeni kanssa ja saunoa. Muun aika on sitten myöhemmin..
”Voitko syödä mitään jouluna”. Kyllä voin ja syön jouluruokaa. Tykkään erityisesti sienisalaateista ja lihasta. Kinkku menee kyllä, mutta ei ole ihan se oma suosikki. Laatikot hyviä jne. Olen tässä kuitenkin nyt dieetillä, joten ihan mitään överimättöjä en harrasta ja en kyllä muutenkaan. Syön kohtuudella ja tietoisesti. Haluan nauttia hyvästä ruoasta ja siihen liittyy myös yhdessäolo perheeni kanssa. Pieni poikkeama ei vaikuta muutenkaan mihinkään. Tiedätkö muuten, että 1 kg painonnousu vaatisi +9000-12,000 kcal/ vrk. Harva meistä jaksaa tällaista määrää syödä muutenkaan, edes jouluna. Joten muista ottaa rennosti jouluna, vaikka joku muu mitä tahansa väittäisikin!
Tarkoitus oli treenata, mutta olen ollut koko viikon flunssassa. Jatkan treenejä joulun jälkeen. Olen valmistautumassa ensi vuoden kevään Fitness Classic kilpailuun ja kisaan on aikaa 14 viikkoa. Tämä viikko oli muutenkin tarkoitus pitää lepoviikkoa treenistä ja käydä tekemässä treenejä, mutta lepoviikon tarkoituksen ajaa nyt tämäkin, että en tee mitään!
Pysähtyminen hetkeen on isoin lahja jonka voi tarjota. Läsnäoleminen. Pysähtyminen ehkäisee myös joulustressiä jota voi seurata kaikesta mitä ”pitäisi” keretä jouluna tekemään… Pysähtyminen, hengittäminen tässä hetkessä tuo ajatukset tähän hetkeen mitä on ympärillä. Huomio tärkeisiin asioihin, jotka on oikeasti tärkeitä. Itselle se on perhe ja ihmiset ympärillä.
Läsnäoleminen on itselle tärkeintä tässä joulussa. Mietin myös kaikkia hyviä asioita mitä elämässäni on ja mistä olen kiitollinen. Teen tätä nykyisin usein ja aina ennen kuin menen nukkumaan. Mikä oli tässä päivässä hyvää ja nyt mikä on tässä joulussa hyvää! Se voi lisätä kiitollisuutta elämää kohtaan. Lisäksi opettaa arvostamaan sitä mitä on!
Rauhaisaa joulua juuri sinulle ja toivottavasti joulu on juuri sinun näköinen!
Kiitos, että luet suosittua blogiani! Tiesitkö, että täällä käy todella paljon lukijoita ja saan paljon palautetta. Huippua, että kirjoittamistani asioista on ollut teille monelle isoa apua!
Jos sinulla on kommentoitavaa, kommentoi kirjoituksiani. Voit myös lähettää minulle viestiä ptanttirossi@gmail.com jos haluat, että kirjoitan jostain erityisesti sinulle tärkeästä tai jos haluat tietää jotain.
Ja jos et lukenut joulukalenteria tässä joulukuussa, niin kirjoittamani aiheet eivät liity suoraan jouluun ja ovat ajankohtaisia koska tahansa!
Oletko jo ladannut tämän?
”Antti Rossi, paremmin tunnettu nimellä ”PtAntti,” on ollut jo pitkään, eli yli 10 vuoden ajan yksi Kuopion kaupungin tunnetuimmista ja arvostetuimmista personal trainereista.
Hänen tarinansa ja ammattitaitonsa ovat tehneet hänestä halutun valmentajan paitsi Kuopiossa myös valtakunnallisesti ja myös Suomen rajojen ulkopuolella.
PtAntti ei ole jäänyt paikalliseksi ilmiöksi, vaan hänen nimensä on ollut esillä monissa valtakunnallisissa medioissa ja lehdissä. Näitä on muun muassa, iltalehti, iltasanomat, helsingin sanomat ja useat muut valtakunnalliset lehdet.
Hän on saanut ansaittua tunnustusta työstään terveyden ja hyvinvoinnin parissa, ja tämä tunnustus on vienyt hänet ympäri Suomea.
PtAntti on myös laajentanut osaamistaan ja vaikuttamisaluettaan kirjoittamisen maailmaan. Nykyään hän toimii aktiivisesti liikunta- ja hyvinvointialan julkaisujen toimittajana.
Aikaisemmin PtAntin tarkoitus oli lähteä (kun kutsuttiin monesta suunnasta) mukaan kouluttamaan tulevia Personal trainereita, mutta joskus elämässä tulee muita asioita vastaan ja tämä jäi sitten ja ei ole enää ollut ajankohtaista.
Hän tuo oman kokemuksensa ja asiantuntemuksensa esiin artikkeleissa, jotka ovat suunnattuja niille, jotka haluavat oppia lisää terveellisestä elämäntavasta, ravinnosta ja liikunnasta.
PtAntti on kokenut valmentaja, joka on auttanut lukemattomia ihmisiä saavuttamaan terveys- ja kuntoilutavoitteensa. Hänen pitkä kokemuksensa personal trainerina on antanut hänelle syvällisen ymmärryksen siitä, miten tukea ja ohjata ihmisiä kohti parempaa hyvinvointia.
PtAntti on elävä esimerkki siitä, miten intohimo ja omistautuminen voivat johtaa menestykseen. Hänen tarinansa on inspiroiva esimerkki siitä, miten yksilö voi vaikuttaa positiivisesti muiden elämään terveyden ja hyvinvoinnin alalla.”
Palveluihini pääset tutustumaan TÄÄLTÄ
Ensimmäisiä asiakkaitani oli Jussi, eli Jupe. Tavattiin aikoinaan silloisen työni merkeissä sairaalssa. Kerrotaanpa lisää Jupesta ja mitä Jupelle kuuluu treeni rintamalla. ”Eli jupen tarina -25kg”
Osa teistä varmaan muistaakin Jupen? Jupe tuli valmennukseeni vuonna 2013 ja oli ensimmäisiä virallisia asiakkaitani. Eikä homma menntt lainkaan ”vihkoon” suoraan alussakaan. Kiitos tästä kouluttajani sekä toki aikaisempi jo yli 10 vuoden liikunallinen ja ravitsemuksellinen tausta. (Tämä siis ennen personal trainer koulutusta jne..)
Jupella oli Jääkiekko taustalla, painoa kerääntynyt. Aloitettiin valmennusta ja siinähän meni sitten niinkin hyvin, että ihan jo 6 viikossa painoa putosi -10kg verran ja lopulta kokonaisuudessaan yli -20kg verran.
Tykkäsin aikoiaan kirjoittaa Jupesta ja laittaa someen juttua, koska Jupe motivoi myös mua ja tsemppaa treenaamaan itsekin kovempaa! Onhan se myös todella palkitsevaa näin PT:nä myös, että asiakas saa aikaan loistavia tuloksia!
Painonpudotuksen alussa lähtöpaino oli 120 kg. Tuosta painosta 6 viikossa pudotettiin jo lähemmäs -10 kg pois. Miten tämä lähti niin aika puhtaasti syömällä ja ruokavalio avulla.
Kyllä ja tarkastin huvikseen tässä millaista ruokavaliota noudatti, niin voisin väittää ”itsellä on hyvä ruokahalu”, mutta ei nyt ihan niin hyvä kuitenkaan, että jaksaisin syödä yhtä paljon..
Salitreenin yhteydessä tsekattiin kuntoa ja missä paino menee. Jupe painoi tänään vaa-alla 95,8 kg. (Joutuu raukka menemään siis neuvolaan jatkossa puntarille 😉 Melkoinen painonpudotus siis…
Yhteensä painoa on alle vuodessa pudoteltu siis lähemmäs -25 kg! Tuon kun miettii vaikka voipaketteina tai kahvipaketteina pöydälle, niin onpas melkoinen pino!
Viime kuukaudet Jupe on syönyt ns. ylläpitokaloreilla, joilla paino ei ole noussut eikä laskenut, eli haettu ns. Balanssia ja totutettu kehoa (kellotettu) uuteen normiin.
Näin paino on vakiinnutettu nykyiseen ilman, että se jojoilee suuremmin edestakaisin. Toki elämässä tulee juhlia, juhannukset ja muut, se on tällöin normaalia, että paino nousee ja välillä taas laskee. Se on myös sitä luonnollista painonvaihtelua (kuuluu siis asiaan..)
Vaikka tavoitteena painonpudotus, niin kyllä sitä muutakin tulosta on tullut. Treenit menee siis ohjelmoinnin kautta loistavasti.
Lihasmassaa on tullut ihan mukavasti ja etenkin voimaa lisää. Esimerkiksi lähtötilanteessa Jupe jaksoi tehdä maastavetoa puhtaalla suoritustekniikalla särkemättä itseään 60 kg:lla. Edellisellä voima painotteisella harjoitusviikolla, jolloin mukana oli myös vetoa, Jupe veti maasta 175kg:lla 6 toistoa! Huh huh..
Eli hauskat +115kg lisää tankoon. Ja tämä siis todella ensimmäisen ihka oikean pt valmennettavan kohdalla…
Varsin kovaa kehitystä vai mitä 😉 Tätä vauhtia sitä ollaan jo 200 kg:n maastaveto kunnossa alle vuoden tavoitteellisella treenaamisella 😉
Samoin penkkipunnerruksessa tulos kehittynyt todella paljon. Tänään Jupe otti 45 kg:n käsipainoilla kevyesti 5 toistoa. (Tehtiin 5×5) Lähtötilanteessa painot penkkipunnerruksessa olivat 21 kg. Tasapenkkikin noussut 60 kg:n sarjapainoista niin, että viime voima jaksolla penkissä meni 125 kg:lla 6 toistoa.
Loistavat tulokset on saavutettu järkevän harjoittelun kautta. Harjoittelu on ohjelmoitu alusta saakka niin, että kunnon kehittyessä voidaan kiristää tahtia. Näin harjoittelu on pysynyt jatkuvasti turvallisena, tehokkaana ja tuloksia antavana. Kaikessa on ollut selvä suunnitelmallisuus. Mitään ei ole tehty ilman tavoitetta.
Harjoittelu piti Jupenkin kohdalla kuitenkin aloittaa aika alkutekijöistä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Jupe treenasi salilla aluksi lihaskuntoa ja kestävyyttä ihan selkeällä kokovartaloa harjoittavalla ohjelmalla. Vain pari kertaa viikossa. Tämä riitti aluksi ihan hyvin!
Mukaan otettiin heti alusta saakka myös riittävästi kehonhallintaan ja liikkuvuutta parantavaa harjoittelua. Ilman pohjatyötä Jupe ei pystyisi vetämään niitä treenejä läpi ehjänä mitä nyt tehdään. Samalla hermosto, nivelet, lihakset olisivat liian kovilla ja keho ei palautuisi kunnolla.
Nyt Jupe pystyy treenaamaan jo aika kovaa niin, että treenataan niitä lihaksia, ei niveliä 😉
Näin treenaaminenkin on kivaa, eikä motivaatiota tappavaa väkinäistä vääntämistä! Painonpudotus, rasvanpoltto ja treenaaminen voi olla kivaa!
Saa mennä kovaakin, mutta järkevästi! Onhan tuohon hauikseenkin muutama sentti tullut lisää ja ei sekään pahaa tee?
Jussi oli personal trainer Kuopio, lähivalmennuksessa. Osa asiakkaistani on taas etävalmennus asiakkaita.
Kannattaako palkata personal trainer? Kyllä, jos ”jussilta kysytään ja saa myös kysyä”
Lisää vastaavia tuloksia näet täältä!
Palveluihin pääset tutustumaan TÄÄLTÄ, jos vastaavat tulokset tai miksei kovemmat kiinnostaa 😉
Sinua voi kiinnostaa myös toinen asiakastarina.
Vuosi on vaihtumassa ja monet lopettavan menneen vuoden vuosi-kertomusten-, tarinoiden ja raporttien tekemiseen. Usein saa nähdä ja lukea päivityksiä siitä, kuinka ihmisillä on kaikki ollut, niin mahtavaa, täynnä onnistumisia, upeita hetkiä – ties vaikka mitä. Kuka uskaltaa sanoa – nyt muuten mokasin – tein virheen ”käsi ylös” sen merkiksi – tapahtui epäonnistuminen.
No tätähän se sosiaalinen media on nykypäivänä. Some on täynnä itseään toistavia asioita ja paljon pelkkää pinnallista pintaliitoa elämän mahtavuuksista.
Siitä miten hemmetin hienoa kaikki on nyt! Ihmiset elävät somen, eli ruudun kautta. Mennään vaikka konserttiin ja keskitytään nauhoittamaan video.
Huomio voi kiinnittyä itse nauhoittamiseen – ei musiikkiin ja koko tilanteeseen – missä ollaan. Surullista sitä kautta, että läsnäolo voi heikentyä ja moni asia jäädä huomiotta.
Toki sitten video on muisto ja on kiva jakaa kavereille kokemuksia. Ei siinä pahaa ole – mutta tästä voi seurata kuitenkin se negatiivisuus – että monet ihmiset alkavat jäljitellä tätä samaa.
Tämä voi jo itsessään aiheuttaa paineita, odotuksia ja mielikuvan – elämän tulisi olla tietynlaista – että se olisi hyväksyttävää ja jos en tee jotain ja jaa sitä – elämää ei ole.
Toisaalta – kukapa alkaisi jakamaan mitään negatiivista elämästään? Ainakaan kovin helpolla, saati kertomaan ”epäonnistuin”.
Kertoa omista haasteista, vastoinkäymisistä ja kuinka moni asia onkin mennyt kirjailemellisesti päin sitä ”minne ei aurinko paista” tai jos paistaa siihen tarvitaan taskulampun valo…
Ei! Päinvastoin kaikki saadaan helposti näyttämään ihan muulta ja todellisuus voikin olla jotain muuta?
Tästä voi moni ihminen helposti ajatella, että meneekö mulla jotenkin huonommin kuin vaikkapa naapurin Pekalla tai Liisalla?
Pekka ja Liisa jakavat säännöllisesti niitä ”ihkuja” lomakuvia, taas siltä upealta rantalomalta. Elämä on täynnä juhlia, autoja, vaatteita ja ehostamista – sen on kyllä pakko olla kuin pelkkää elokuvaa – ilman huolen häivää…
Myönnettäköön rehellisesti – Olen itse syyllistynyt tähän samaan aikoinaan.
Saanut samalla osakseni kateutta ja selkään puukottamista. Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole mustavalkoisia ja monella asialla on puolensa.
Mennyt vuosi 2018 on ollut omalla kohdalla yksi haastavammista. Olin vuoden aikana useasti umpikujassa ja mietin, että miten tästä kaikesta selviän?
Muutaman asian suhteen mietin, että laitanko kokonaan hanskat naulaan – mutta ei!
Perusluonteeni on sellainen, että jos tuulee vastaan – menen kovempaa sitä tuulta päin.
Olen keitetty monessakin eri sopassa, joista ei nyt sen enempää tässä. Elämäni ei ole koskaan, ole ollut mitään ruusuilla tanssimista.
Kaikesta on kuitenkin aina selvitty.
Olisiko luovuttaminen ollut vaihtoehto elämässä? Kyllä sekin voi olla ratkaisu, joskus se voi olla jopa viisasta – kuin pakolla tai väkisin yrittää.
Itse haluan kuitenkin katsoa ne pelikortit, jotka tilanteessa annetaan ja kohdata vastoinkäymiset silmästä silmään.
Epävarmuus, hermostuneisuus ja pelko voivat yrittää vallata mieltä. Näissä tilanteissa voi kuitenkin miettiä niitä hetkiä, kun jokin asia on onnistunut. Se voi lujittaa uskoa – selviän tästäkin!
Voisi sitä helpommallakin päästä, mutta ei! Meistä jokainen tekee virheitä elämässä, osa meistä tekee niitä useamman kerran. Jokainen epäonnistuu yhden, kahden ja osa meistä sen 100 kertaa.
Kukaan ei ole täydellinen – se on hyvä muistaa. Itse en ole ainakaan vielä sellaista ihmistä tavannut.
Jokainen meistä epäonnistuu pakosti – yhdessä jos toisessa asiassa. Virheistä kannattaa kuitenkin ottaa opikseen . Oppia, joskus myös katsoa peiliin ja yrittää olla toistamatta samaa virhettä uudelleen.
Epäonnistuminen rikkaus piilee juuri tässä – jotta voi kehittyä ja mennä eteenpäin? Silloin epäonnistuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Juttelin salilla yhden asiakkaani kanssa treenin lopuksi. Asiakkaani kertoi, että Henry Ford onnistui vasta kuudennella kerralla, kun yritti.
Sitä ennen ei onnistuttu niin kuin oli ajatellut. Luovuttiko Henry Ford? Ei luovuttanut, vaan käänsi epäonnistumiset mahdollisuudeksi kohti muutosta.
Sanotaan, että positiivuus on avain kaikkeen ja toinen asia on se, että uskoo itseensä vain kovasti, niin voi onnistua.
Meneekö tämä lopulta näin?
Rehellisyyden nimissä – kuinka moni tämän allekirjoittaa? Meillä on tässä maailmassa ja monen ihmisen omassa elämässä, niin moni asia päin mäntyä – että..
Tämä on kylmä fakta ja totuus – miksi pitäisi kaunistella?
Uutisista saa lukea päivittäin… ongelmia ja haasteita riittää. Ei vain minulla, vaan yleisesti kaikilla, enemmän tai vähemmän.
Olen kohdannut tänä vuonna haasteita yhden jos toisenkin kerran, omassa elämässäni. Saanut samalla seurata vierestä monen ihmisen kohdalla täysin samaa.
Siitä on kaukana se, että lennetään ympäri maailmaa ykkösluokassa, työ ja arki sujuu kuin vettä vain.
Rahaa tulee ikkunoista ja ovista niin, että ei edes pysty istumaan wc-istuimelle. Velat ovat saatavia ja treenataan fitness-elämää 24/7.
Keho timmi ja silti elämä yhtä juhlaa. Perheidyllistä ja unelma-kumppanista puhumattakaan.
Näinkin voi olla ja sehän on vain hienoa jos niin on! Siitä on taas turha olla myöskään kateellinen tai katkeroitua, jos jollain on jotain.
Mitä olen oppinut? Elämässä on rajat ja rajallisuus. Voit joutua tekemään kovaa työtä, että pääset huipulle – mutta hetkessä se kaikki voidaan viedä ja voit pudota alas yhtä nopeasti – kuin mitä sinne pääsit…
Kysymys onkin – mikä on lopulta minkäkin arvoista? Tiedätkö mitä se on sinun kohdalla – itse olen alkanut oppia tätä.
Oli haasteellinen vuosi ja epäonnistuin, tein virheitä. Kuitenkin kaikesta löytyy hyvää jos haluaa nähdä sen hyvän?
Asiat voisivat aina olla huonommin monessa suhteessa. Sitä voi helposti alkaa kiinnittää vain liikaa huomiota siihen mikä on pielessä omasta mielestä, mikä ei onnistu kuten toivoisi jne.
Ja sitten kuitenkin – moni asia voi olla juuri nyt todella hyvin. Haluaako sen nähdä? Vai antaako juuri kaiken vallan sille muulle..
Olen oppinut ja opetellut arvostamaan sitä mikä on hyvin juuri nyt tässä hetkessä. Elämän pienissä asioissa. Olemaan niistä kiitollinen.
Oppinut sen, että mikään ei lopulta ole itsestäänselvää ja sellaisena ei kannattaisi mitään pitää.
Vuodessa on hyvää ollut, että saan tehdä sitä työtä jota haluan tehdä, missä olen hyvä ja mihin itselläni on edelleen paloa.
Treenaan ihmisiä ja voin auttaa monissa eri-asioissa.
Vuosi 2018 mahtuu monia hienoja onnistumisia ja tarinoita. Nämä tarinat ovat samalla itsellekkin onnistumisia
Ihmisten takia lähdin aikoinaan Personal traineriksi. Siksi tätä työtä olen tehnyt nyt jo yli 5 vuoden ajan. Tänä vuonna paukahti samalla 5 vuotta yrittäjänä täyteen. Yksi onnistuminen sekin.
Yrittäminen ei ole helppoa Suomessa. Eikä muutenkaan, koskaan. Välillä kaikki tähän liittyvä kiemura ja koukero on yhtä tervanjuontia jne.
Harmi, kun yksityinen Personal trainer on vaikea toimia esimerkiksi kaupallisella kuntosalilla. Moni pelkää, että vien niiltä asiakkaat ja toki niin teenkin.
Erikoista tässä on vain se, että eivät näe sitten sitä, että tuon myös asiakkaita salille. Mielestäni jokaisella treenaajalla pitäisi olla päätös valita ohjaajansa. Jos sitä ei omalta salilta löydä – niin keneltä se on pois, jos treenaaja saa mieluisan opettajan?
Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta sitten on taas muutamia asioita, mitä tekisin nyt toisin, jättäisin tekemättä ja tekisin paremmin jne. Sanotaan, että ”oppia ikä kaikki” ja sanotaan ”kaikella on tarkoituksensa”..
Olen myös oppinut lepäämään enemmän – että jaksan ja voin olla vahvempi versio itsestäni. Olen oppinut ymmärtämään, että lopulta minä olen se, joka kantaa vastuun omasta hyvinvoinnista.
Jos minä sakkaan – en voisi auttaa toisia, kuten haluan asioiden olevan.
Muutama vuosi sitten tuli pienoinen vauhtisokeus omaan tekemiseen liittyen ja yritin aivan liikaa.
Liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja kun luonne on nuorempana ollut se, että innostuu todella herkästi niin on ollut vaikea sanoa ei, kiitos ei nyt…
Sokaistuin siis omalle tekemiselle ja poltin itseni loppuun.
Muutama ihminen tästä kyllä sanoi, mutta en halunnut kuunnella heitä. Oliko kyseessä sitten oma ylpeys, tyhmyys, hulluus, yksinkertaisuus vai mitä se oli – en kuitenkaan halunnut kuunnella.. ja mitä seurasi epäonnistuminen. Korostan tätä sanaa nyt tässä, mutta…
Tässä vuodessa erityistä hyvää on ollut se, että elämässäni on mukana ihminen, joka istuu tuossa vieressäni.
En ole varmasti aina mikään maailman helpoin ihminen, mutta tuossapa tuo vain istuu edelleen.. Se onkin nyt tärkeintä ja olen siitä kiitollinen.
Vuoden aikana, erilaiset elämän aallot, tuulet ja sitä kautta haasteet näkyivät omassa liikkumisessa.
Treenaamisen liekki ja motivaatio laskivat. Onneksi asia on nyt toinen ja ”normaali” kipinä liikkumiseen on taas löytynyt.
Liikunta on aina ollut se kanava, joka on mahdollistanut kaiken. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkisen jaksamisen elämässä! Jos on ollut vaikeaa olen treenannut.. jos on vieläkin vaikempaa olen treenannut taas lisää..
Yksi haasteellisimmista muutaman asian ja epäonnistuminen takia, mutta kuitenkin samalla kertaa hyvin opettavainen ja osaan kääntää tilanteen kyllä oikeaan suuntaan ja voitoksi!
Lopulta ehkä tarvitsin tätä kaikkea, jotta voin oppia ja nähdä. Koen, että tämä on kasvua itseni suhteen ja jotta voin kehittyä.
Epäonnistuminen, että voin olla parempi ihminen ja mennä eteenpäin elämässä. Jos ei koskaan tapahdu yhtään epäonnistumista, tai ei mokaa, tee virhettä missään – ei voi koskaan myöskään onnistua!
Kiitos kaikille menneestä vuodesta!
Erityisesti niille ystäville ja kavereille jotka ovat jaksaneet tsemppata eteenpäin!
Tuokoon vuosi 2019 eteeni epäonnistumisia, mutta samalla kertaa onnistumisia.
Olen valmis – anna tulla vain – hyvää uuttavuotta 2019
Tutustu palvelut tästä
Sinua voi kiinnostaa myös tämä…
Tästä takaisin etusivu
