Kun Fitness herättää suuria tunteita!

Kun Fitness herättää suuria tunteita!

Fitness – Kaiken pahan alku ja juuri?

Someen pulpahtaa aina aika-ajoin mielipiteitä Fitnessurheilusta. Mielipide on usein joko vastaan tai puolesta, mustaa ja valkoista, joko tai. Lähinnä se, että onko laji lainkaan terveellistä touhua nähnytkään, saati kestääkö se päivänvaloa?

Sinänsä hassua, että näin tapahtuu aina tasaisin väliajoin…

Keskustelu aiheeseen liittyen voi olla todella syyllistävää, leimaavaa, paheksuvaa ja ties vaikka mitä… Lisäksi ihmisille tulee jokin pakottava tarve avautua ja alkaa arvostella ihmisten ulkonäköä.

”Ylitreenattu pelle”,”broileri”,

”hitto mitä keikistelyä”,

”onkohan tuolla silikonien tilalle mitään aivotoimintaa”,

”itserakas narsisti”..

…ja tämä tuntematta ihmistä välttämättä lainkaan, kuin vain sen ulkokuoren mikä pomppaa verkkokalvoille.

Sitten toisaalla keskustellaan siitä, että:

”Fitness pilaa terveyden”, ”sallittu syömishäiriö” jne. (Palaan näihin asioihin lisää tässä jutussa myöhemmin…)

Kommentointi voi mennä suoraan kuitenkin melko henkilökohtaisuuksiin. Olen myös itse tästä osani saanut, mutta onhan se kiva ollut kuulla olevansa juuri ”ylitreenattu”… (hah!).

Fitness Expo 2014 – CBB -alle 175cm

Itseäni tällainen ei haittaa yhtään. Olen muutenkin aina ollut persoona joka jakaa mielipiteitä ja sekin on ihan ok. Mielestäni sille tielle ei muutenkaan kenenkään meistä kannata lähteä, että alkaa miettiä mitä muut ajattelevat minusta, siitä mitä tekee, harrastaa tai kuka ylipäätään on. Yrittää alkaa mielistellä tai miellyttää muita siten. Sitä jos alkaa miettimään liikaa, eihän tässä voi tehdä mitään tai olla yhtään mitään..

Meillä jokaisella on kuitenkin oma elämä tässä ja nyt ja lopulta me itse kannamme vastuun myös kaikista teoistamme, sanoista ja valinnoista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei voi olla hyväkäytöksinen, asiallinen, kohtelias, muut huomioon ottava jne. Maailmaan myös mahtuu paljon eri mielipiteitä ja hyvä niinkin. Se on samalla sitä vapautta, mutta vapauteen kuuluu myös vastuunsa..

Palataanpas tähän asiaan…

Sitä tässä asiassa en ymmärrä, että mistä tulee ihmisille yleensä tarve alkaa kommentoida kenenkään ulkonäköön liittyviä asioita yhtään mitenkään? Ulkonäkö on kuitenkin niin henkilökohtainen asia jokaiselle ja lopulta jokainen saa näyttää täysin siltä mille näyttääkään. Sehän ei kuulu lopulta kuin sille ihmisille itselleen.

Kenenkään kilot, vartalon muodot, malli, paino tmv, ei tulisi ja pitäisi kuulua kenellekkään.

Kehovapaus pitää kuulua kaikille, olipa sitten äärimmilleen trimmattu, laiha, isompi tai jotain siltä ja väliltä. Sama asiahan koskee myös seksuaalista suuntautuneisuutta jne. Antaa kaikkien kukkien kukkia sellaisena kuin ovat. Sen ei pitäisi ja saisi olla kenellekkään ongelma.

Silti kuitenkin asioita paheksutaan negatiivisesti jne.

Mikä tarve, tunne, ajatus siellä kommentoijan taustalla mahtaa olla? Mistä ihmisten arvostelu tai se, että joku harrastaa jotain kumpuaa?

Tikunnokassa

”Fitness pilasi terveyden ja vei elämän”

Jossain luki kommentti siitäkin, että ”fitness kuuluu kaikille”, Noh, ei todellakaan kuulu kilpailumielessä, kuten ei myöskään muukaan urheileminen. Äärimmäisyyksiin vietynä kaikessa on omat lieveilmiönsä ja mahdolliset haitat, etenkin jos mennään ns. Perse edellä katajaan…

Nekin asiat on aina syytä tiedostaa, mutta niihinkin kaikkeen voi pyrkiä vaikuttamaan fiksulla tekemisellä, valmennuksella ja ilman, että asioita yleistää kattamaan kaikkia kilpailijoita.

Jokaisella saa ja pitää myös olla mielipiteensä ja, että niiden takana voi sitten seistä. Arvostakaamme niitäkin..

On kuitenkin hieman hassua, kuinka juuri tätä lajia nostetaan pöydälle koko ajan. Isossa roolissa on toki ulkonäkökeskeisyys joka nyt vain liittyy fitnekseen. Onhan se myös osalla ihmisistä kauhistuttavaa, sekin on selvä.

Kyseessähän on arvostelulaji jossa arvostellaan. Laji jossa arvostellaan ihmisen anatomiaa, rakennetta, symmetriaa, lihaksistoa, lihaksiston erottuvuutta, esiintymistä ja koko kokonaisuutta.

Lajiin kuuluu myös olla mahdollimman rasvattomassa kunnossa. Toki fitness lajeilla/ sarjoissa on omat eronsa.

Esim naisten bikini-fitneksessä ei tarvitse olla niin rasvaton kuin esim body-fitneksessä. Siinäkin on eronsa ja liiallisesta kireydestä ja liian alhaisesta rasva% sakotetaan!

Dieetti voi olla tapauskohtaisesti kovakin. Kuitenkin esim bikini-fitneksessä kunnon voi yleisesti saavuttaa paljon helpommin vrt, muita sarjoja. Toki mikään asia ei päde kaikkiin ja asioita ei voi yleistää, myös fyysiset ja henkiset ominaisuudet merkitsevät paljon.

Kuva: Fitcon.com

Miesten kohdalla tilanne onkin sitten jo eri ja esim Klassisessa kehonrakennuksessa on aina parempi mitä kireämpi on. Se kun taas vaikuttaa lihasten erottuvuuteen ja onkin yksi arvostelu kriteereistä.

Se, että saa itsensä kuntoon vaatii sitten systemaattista ja usein useiden vuosien määrätietoista omistautumista. Se ei kuitenkaan vaadi sitä, että pitää elää, olla askeettinen… se ei vaadi myöskään sitä itseasiassa dieetilläkään ollessa. Tämä on valitettavan monelle ajatus joka tulee ensimmäisenä mieleen, että ”ei saa syödä mitään”

Jos asia olisikin niin, että paremmuus mitattaisiin sillä:

  1. Kuka treenaa eniten!

  2. Kuka laihduttaa koviten ja vähimmällä ruualla!

= Olisi paras!

Mutta, kun se ei ole niin ja ei pidä ollakkaan. Kyseessä, kun ei ole lopulta mikään laihdutuskilpailu. Niitä laihdutuskilpailujakin varmaan löytyy tästä maailmasta?

Jokainen joka tietää asioista sen verran, niin keho vastustaa lihomista, mutta se vastustaa myös laihtumista. Jos liikutaan äärimmäisen paljon, vedetään kaikki ruoka ja kcal  liian alas jne, niin mitä siitä seuraa? Kehon aineenvaihdunta ”sakkaa”, hidastuu ja rasvanpoltto loppuu. Sama, kun voi helposti tapahtua jo ihan normaalissa laihdutuksessakin, että keho adaptoituu hyvinkin äkkiä.

Sitten lisää liikuntaa, aerobista mielen ja määrin, liian vähän syömistä. Melkoinen noidankehä voi olla valmis ja henkistä kanttia koetellaan todella rajusti. Tällä tarkoitan sitä äärimmäisyyksiin viemistä ja lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin toivottu ja sitten ei mikään ihme, jos kynttilä palaa väärästä päästä ja kaikki olikin lopulta kurjaa ja kokemus tuntuu ikävältä. Ikävää lähinnä, että se kaikki into, halu, mielenkiinto kääntyy sitten negatiiviseksi…

Vai voisiko asiaa miettiä sittenkin niin, että mitä tästäkin voi oppia ja ajatella asiaa, että on yhtä kokemusta rikkaampi omassa elämässään? ”tulipahan kokeiltua tämäkin asia, niin ei tarvitse jossitella?”

Näissä tilanteissa jokaisen kilpailuun valmistautuvan urheilijan kannattaisi kommentoida, kertoa valmentajalle miten menee, missä mennään jne. Lopulta kuntoon pääseminen on yhteispeliä parhaimmillaan, vaikka iso vastuu ja merkitys jää toki tästä kaikelle urheilijalle itselleen. Kuitenkin liiallinen fanaattisuus on eri asia kuin omistautuminen…

Sama toistuu kyllä sitten laji kuin laji, jos tavoitellaan huipulle pääsemistä. Vuorovaikutus on tärkeässä roolissa puolin jos toisinkin.

Voiko Fitness olla hieno laji?

Kyllä voi ja onkin sitä! Itse olen aina ihaillut lihaksikkaita ihmisiä omalla tavallaan. Siinä on jotain primitiivistä ja sopivan alkukantaistakin. Lisäksi voima on aina kiinnostanut ja ihallut sitä voimaa mitä monelta löytyy. Onhan se hurjaa, että keho voi näyttää kuin kreikkalaiselta veistokselta (jos sitä arvostaa 😉

Olenhan itsekin kilpaillut, trimmannut itseäni jne. Ja nyt tavoite tehdä sama uudelleen.

Itselleni Fitness edustaa terveyttä, hyvää oloa ja vointia omassa kehossaan, liikunnallisuutta, terveellistä ravitsemusta, itsestä huolehtimista ja sopivaa määrätietoisuutta elämässä, asennetta ja tavoitteellisuutta ja kyllä siitä myös pidän kiinni.

Toki tiedän, että kun dieetti etenee ja lähestyy kohti kilpailua, niin matkalle mahtuu kaikkea, eikä aina välttämättä niitä helppojakaan päiviä. Urheilu kuitenkin on aina urheilua, mutta se tekeekin siitä niin siistiä ja ainakin itselleni tavoittelemisen arvoista.

Eikä sen pidä ja tarvitse helppoa ollakaan. Miksi pitäisi?

Voiko yleensäkään mitään asiaa saada ilmaiseksi, näkemättä sen eteen mitään vaivaa, työtä?

Mahdollisesti joutuu tekemään kompromissejä, luopumaan jostain ja kokemaan myös sopivaa epämukavuutta, joka sekin voi olla positiivista enemmin kuin kielteistä…

Sama koskee lopulta ihan kaikkea. Jos joku ihminen haluaa parantaa vaikkapa omaa hyvinvointiaan, mutta ei ole valmis ponnistelemaan sen asian eteen ja nähdä sopivaa vaivaa, niin se voi jäädä saavuttamatta..

Mutta tämä on taas minun mielipiteeni ja oma kokemus asioista 🙂

Toki meillä miehillä on omat eronsa naisiin verrattuna näissä asioissa, kuten me ihmiset olemme muutenkin omalla tietyllä tavallaan joissakin samanlaisia, mutta kuitenkin onneksi niin erilaisia!

Onko Fitness urheilua?

Fitnestä ei kaikissa tapauksissa pidetä myöskään urheiluna. Usein siksi, että se lopputulema nähdään siellä lavalla, kun esitellään omaa kehoaan ja ns. Tehdyn työn jälkeä.

Kuitenkin työtä on tehty jokaisen kunnon ja lihaksen eteen etenkin kuntosalilla. Treenattu ja yritetty kehittää omaa fysiikkaansa haluttuun suuntaan. Kyykkyjä, maastavetoa uudelleen ja uudelleen. Se työ tehdään siis salilla ja lopputulos näkyy lavalla. Se on kyllä lopulta melkoisen raakaa työtä, kovaa treeniä ja vieläpä ilman glitteriä.

Samoin monessa muussakin lajissa. Nyrkkeilyssä harjoitellaan tiivisti, voidaan joutua dieettaamaan, pudottaa painoa, että saadaan paino haluttuun painorajaan, mahdollisesti jopa vedättämään painoa painovedolla aika rajusti, lopuksi ja sitten lopputulos on nähtävillä kehässä.

Juoksija voi harjoitella pitkään, että juoksee 100m mahdollisimman kovaa jne. Body Sheimataanko näitä urheilijoita sitten? Pidetäänkö asioita epäterveellisinä vai minä?

Fitness ja mitä ottaa huomioon?

Elämässä on aina sekin mahdollisuus, että kaikki voi sairastuttaa, myös urheileminen niin henkisesti kuin fyysisesti. Mitä tapahtui esim Mika Myllylälle ja monelle muulle, kun putosi tyhjän päälle. Näitä tarinoita riittää… Aina, kun tekee, niin siihen voi liittyä sekin riski, että ns. Floppeja tulee..

Esteettiset lajit ja yleisesti muutenkin painoluokka-lajit, niin niissä kaikissa voi olla mukana myös riski sairastua esimerkiksi syömishäiriöihin ja tämä ei käsitä pelkästään fitnestä. Kamppailulajit, tanssi, luistelu, voimistelu, ratsastus jne.

Muuttuva ulkomuoto voi myös olla monelle todella raju henkisesti. Ensin on tavallaan oman elämänsä kunnossa ja sitten, kun palaa takaisin syömään enemmän ja hyvä myös palata normaalimpaan kehonkuvaan, niin se voi olla henkisesti raskasta.

Monelle voi olla rajua se, että joutuu arvosteltavaksi niinkin herkän alueen, kuin oman kehon ja kehokuvan suhteen? Tärkeää olisi tiedostaa, että minuus ja se kuka olen ihmisenä ei ole kuitenkaan riippuvaista nyt tästä tilanteesta jne, ja että minua ei arvostella ihmisenä kuka olen muuten.

Urheilussa kuten myös elämässä joutuu kohtaamaan epäonnistumisia, halusipa sitä tai ei. Se on iso osa urheilua ja lopulta vain yksi voittaa. Niihinkin pitäisi valmistautua, vaikka aina kun kilpailee, voittamaan pitää lähteä!

Dieetillä jos dieetilläkin, kun joutuu näkemään nälkää, niin se voi myös vaikuttaa mieleen, että sitten kun pääsee kisasta, niin pistääkin kaiken ihan ranttaliksi, syödään käytännössä kaikki mitä irti lähtee.

Nämäkin asiat pitäisi tiedostaa ja keskustella läpi valmentajan kanssa tilanteen niin vaatiessa. Myös hyväksyä asiat, kuten ne ovat, että tämä on nyt vain yksi etappi tässä.

Hyvänä asiana Suomessa on, että nykyisin koulutetaan erikseen Fitnessvalmentajia ja on monia muitakin yliopistotason coutseja joilla on vankkaa osaamista ja historiaa muutenkin urheilemisesta takana 😉  Koulutus takaa aina paljon ja myöskin sen, että laatua löytyy ja pahimmilta ylilyönneiltä voidaan näin välttyä…

Itse näen tässä tärkeässä roolissa hyvän ja toimivan valmennuksen ja etenkin kuuntelemisen tärkeyden. Kerrotaan omista ajatuksista, tunteista jne. Vaikea sitä muuten tietää kenenkään ja ei se valmentajakaan ole mikään ajatustenlukija…

Itse en tee Fitness-valmennuksia. Olen jättänyt ne asiat ihan toisille ihmisille. Aikoinaan kyllä tein ja muutaman urheilijan kohdalla saavutettiin ihan hyvää menestystä, esim SM3 jne. Autoin myös muutamaa kehonrakentajaa ravintoasioissa, joista toinen nappasi SM kultaa aikoinaan.

Itse koen, että minulla on enemmän annettavaa elämäntapamuutoksiin liittyen, voimavalmennukseen, ravintovalmennukseen ja kehonmuokkaukseen liittyen. Toki työkaluja saa kaikkialta myös fitneksestä omaan käyttöön ja niitä voikin hyödyntää fiksusti sitten 😉 Itselle fitness on kiva harrastus, joka antaa enemmän kuin ottaa!

Uskaltaako sitä Fitnessiä nyt sitten harrastaa?

Voiko ja uskaltaako fitnestä sitten harrastaa ja vieläpä kilpailumielessä? No miksei uskaltaisi, jos haluaa mitata omia rajojaan fitneksessä, pää on mukana ja jalat maassa. Valmennus toimii jne.

Tiedän todella paljon erittäin hyviä ja osaavia valmentajia Suomesta ja myös ulkomailta joille myös urheilijan henkinen jaksaminen on tärkeää kilpailuun valmistautuessa, mutta muutenkin. Asioita voi vain tehdä niin monelle eritapaa. Samahan se on koko liikunta-alan suhteen. Melkoinen seurakunta ja monenmoista toimijaa mahtuu mukaan.

Se on näissä on vain sitten aina harmi, että kuten fitness tai mikä tahansa, niin helposti ne huonot kokemukset leimaavat kaikki harrastajat samaan koriin tai valmennusta tekevät.

En sano, että fitness kilpailumielessä on helppoa. Se ei ole sitäkään ja kuten jo totesin ”pitääkö sen ollakkaan?”. Fitness ei myöskään kuulu kaikille, eikä se sovi kaikille kilpailumielessä.

Fitness voi olla myös monelle elämäntapa ja sitä se onkin ja jos joku haluaa sitä harrastaa niin suotakoon se hänelle. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään ja lopulta jokainen saa harrastaa mitä haluaa, olla kuka haluaa ja elää juuri sellaista elämää kuin itse katsoo parhaaksi. Etenkin jos se tekee onnelliseksi, niin mikäs sen parempaa!

-Antti Rossi

#fitness #fitnessurheilu

Osaatko pysähtyä? Onko elämäsi yhtä suorittamista?

Osaatko pysähtyä? Onko elämäsi yhtä suorittamista?

Miltä sinun elämäsi tuntuu juuri nyt?

Muistatko mitä teit viisi vuotta sitten vai onko menneet viisi vuotta tuntuneet ohikiitävältä ajalta, jossa olet yrittänyt pysyä kaiken keskellä vain menossa mukana.

Tuntuuko elämäsi siltä, että huojut reunalla ja odotat koska tömähdät alas, eikä siellä ole ketään ottamassa sinusta koppia vaikka miten sitä toivoisikin. Ja vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Vähän kuten Portion Boys & Matti ja Teppokin laulaa. Ei siinä sehän on hyvä biisi..

Suoritatko siis yksinkertaisesti elämääsi?

Asioita joutuu myös suorittamaan koska..

Elämässä on omat realiteettinsä, vastuut ja velvollisuudet. On olemassa asioita joita on vähän pakkokin suorittaa. On asioita joista emme nauti ja silti ne pitää vain tehdä..

Kodin siivous, työasiat ja projektit, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa jne jne. Ja siinä kaiken tohinan keskellä olisi vielä tärkeää muistaa kuka on tärkein, eli pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista.

Ainahan sitä voisi valita, että ”enpäs siivoa”, mutta kukapa sitä haluaisi elää kaaoksen keskellä? Joskus kuitenkin asiassa kuin asiassa ei tarvitse pyrkiä siihen 100% täydellisyyteen, sehän on mahdotonta jokaisen kohdalla, vaikka miten sitä haluaisi…

Jos taas on se the suorittaja / täydellisyyteen pyrkivä persoona,  niin silloin toki voi olla vaikea tuntea tyytyväisyyttä juuri mistään vaikka siihen olisi syyt olemassa elämässä.

Suorittaminen kun voi mennä helposti överiksi, eli henki on vähän All In, kaikki peliin tai ei mitään! Ei vähempää, vaan täysillä, tai sitten ei lainkaan!

Arjen paineet!

Totuus monen ihmisen kohdalla on se, että elämä vie mehut. Työelämä, ruuhkavuodet voivat olla monen kohdalla hyvin kiireistä aikaa. Lopulta se voi olla todella raakaa peliä ja siinä pitäisi sitten pysyä vielä menossa mukana.

Sosiaalista mediaa kun selaa, niin monen elämä vaikuttaisi nopeasti vilkaistuna siltä, että sehän on melkein pelkkää juhlaa. Täydellisyyttä!

Mitäs minun pitäisi sitten olla? Tällainen mitä muiden ihmisten elämään kuuluu voi saada erityisesti suorituskeskeisen ihmisen triggeröitymään voimakkaasti ja jopa miettimään, että tässähän pitää alkaa tehdä enemmän, että voin saavuttaa saman kuin nuo muut ihmiset…

Tuoltahan se elämän pitää näyttää, että voin olla onnellinen… Vai onko onnellisuus kuitenkaan siitä kiinni?

Tässä piilee se kuuluisa suomalainen kateus. Jos naapurilla on hienompi auto mersu pihassa, niin eihän se nyt sovi. Pitää pistää paremmaksi. Tai auta armias, jossa sillä naapurilla vaikka sattuu olemaan hieno vene ja sehän kävi äsken ulkomaillakin.. Osittain kyse voi olla kateudestakin, mutta sitten helposti vertailemalla omaa elämäänsä toisten elämään, niin soppa ja ketjureaktio on valmis..

Sitten se aah, täydellinen joulukin. Jopa kaksi kuukautta aikaisemmin valmistaumista siihen, että kaikki voisi olla juuri täydellistä.

Kaikki paine ja muu, se on vaan pakko tehdä… ilman ajatusta siitä, että jaksanko ja haluanko minä oikeasti lopulta tätä juuri näin?

Ei siis voi olla tyytyväinen, kuin vasta sitten kun on enemmän, paremmin ja loisteliaammin ja silti voiko sitä kaikkea koskaan saavuttaa, vaikka miten suorittaisi?

Normaali suorittaminen Vs. överi suorittaminen!

Ihminen kohtaa läpi elämänsä haasteita, joista yrittää selvitä. On myös asioita joita voi joutua suorittamaan, kuten saada koulun päättötyö valmiiksi, työprojekti tai vaikkapa on valmistautunut pitkään johonkin urheilukilpailuun, ja sitten hommat onkin hoidettu ja lopputuloskin ollut hyvä!

Siitä minkä eteen on ollut valmis tekemään työtä ja suorittamaankin asioita palkitsee sitten lopulta ja mikä fiilis siitä tulee, kun voittaa ja ylittää itsensä!

Vastaavasti se joka ylisuorittaa, ei tällaisia tunteita pääse kokemaan, koska eihän se mikään riitä! Ylisuorittaja, kun ei ole tyytyväinen siihenkään. Ylisuorittaja vain tekee, kun on vähän ”pakko” tai ”pitää” nyt tehdä… ihan vaikkapa sen takia, että elämän kuuluisi olla tietynlaista ja se ei ole muuten mahdollista, kuin tekemällä ja yrittämällä entistä enemmän…

Sehän ei vain riitä, että asiat tekee riittävän hyvin, e vaan ne kaikki pitää tehdä ”vähintään” täydellisesti ja jopa sen ylitse…

Voi jopa olla, että ylisuorittaja ei ole täysin varma siitä miksi tekee mitä tekee? Kenen takia ja miksi? Tällöin kyllä elämä menee juuri niin, että vauhti vain kiihtyy ja elämä voi tuntua siltä, että elämä on pelkkää suorittamista. Riippumatta siitä mitä tekee…

Tavallaan tästä kasvaa oravanpyörä. Pitää olla sitä ja tätä, pitää menestyä elämässä, pitää olla aineelliset asiat kunnossa, koulussa pitää olla vähintään se 10 oppilas, työssä pitää olla uraputkessa, harrastukset, arki, elämä, lomat, täydellinen parisuhde, täydellinen puoliso, lapset, sosiaalinen elämä jne… Eikä siinä yhtälössä ole sijaa inhimillisyydelle, virheille, epäonnistumisille, jotka kuitenkin ovat osa meitä..

Oravanpyörä on valmis ja mikä se siellä vaanii? No burn out! Ihan vakavissaan riskit on kovat ja jos vaatii itseltään jatkuvasti enemmän ja enemmän ja jos mikään ei riitä, mikään ei tuota tyytyväisyyden tunnetta, niin onko sekään elämisen arvoista elämää?

Vauhti kuitenkin kiihtyy ja elämä on juoksua pikakelauksena läpi. Pysähtymässä ja miksi? Siksikö, että voisi olla kuten se naapuri tai somessa seuraama julkkis?

Mitäs jos se ei olekaan se oma juttunsa, mitäs jos se kaikki onkin vain pintaa, feikkiä, eikä edes todellisuutta ja silti sitä kahdehtii, haluaisi samaa..

Kuka voi alkaa ylisuorittamaan?

Lopulta kuka tahansa meistä. Kuitenkin ihmisillä jotka ovat hyvin tunnollisia asioissa ja haluavat saada asiat hyvin maaliin on riski, että asiat voivat viedä mennessään ja lähteä tekemään velvollisuuden tunteesta enemmänkin…

Pyrkiä juuri siihen täydellisyyteen. Ihminen voi odottaa ja vaatia itseltään enemmän kuin omat voimavarat edes riittäisivät. Kuitenkin asiat nähdään ja ajatellaan joko tai ajatteluna. Tätä samaa suorituskeskeisyyttä voi ”harrastaa” sitten lopulta missä tahansa asioissa elämässä…

Myös terveydenkin ja itsensä panostamisen suhteen. Se on joko tai, joko minä syön nyt terveellisesti tai sitten en lainkaan, joko minä liikun nyt täysillä tai sitten en liiku lainkaan. Käytännössä puuttuu se kultainen keskitie, tie joka vie lopulta pitkälle ja antaa myös nautintoa elämään onnistumisten kautta…

Lapsuuden malli ja kokemukset!

Taustalla voi olla kovaa vaativuutta itseä kohtaan ja se voi juurtaa juurensa jo sieltä lapsuudesta asti, kun vanhemmat ovat halunneet että meidän pikku Pertin pitää menestyä elämässä parhaalla mahdollisella tavalla.

Toki kukapa ei sitä omille lapsilleen haluaisi ja kannustaisi oikeaan suuntaan, mutta jos vaativuudentaso on lyöty tappiin jo nuoresta alkaen niin siitä voi olla vaikeaa päästä myöhemmin aikuisuuden iällä eroon.

Saati, että jos on joutunut kokemaan, että ei riitä sellaisena kuin on, että se riittävyys tavallaan ansaitaan tekemisen kautta, oma paikka, arvostus ja hyväksytyksi tuleminen. Mutta tämäkin on taas ihan inhimillistä, kukapa sitä ei haluaisi tulla hyväksytyksi?

Mutta ihminen pitäs lopulta hyväksyä sellaisena kuin se ihminen on!

Suorittamisen malli on voitu periä myös vanhemmilta jotka ovat painaneet sumussa menemään. Ympäristölläkin on oma vaikutuksensa. Ihminenhän hakeutuu helposti jo alituisesti sellaisten ihmisten seuraan joilla on samoja arvoja, toimivat samoin, saman henkisyyttä jne.

Oma lukunsa tähän vielä perfektionistit, jotka vaativat itseltään jatkuvasti, sekä muiltakin täydellisyyttä. Se osataan myös tuoda hyvin esille asioissa.

Näissäkin osalla saattaa olla takana vaativa persoonallisuus, joka on häiriö. Tässä tilanteessa ihminen oirehtii joustamattomuutena, vahvana kontrollin tarpeena, perfektionismina.

Asiat tehdään tällöin pilkuntarkasti ja kaikki pitää olla koko ajan kontrollissa ja pienintäkään erhettä ei sallita, poikkeamat sotkevat koko kuvion tällaisen ihmisen mielessä, mutta kukapa sitä pystyisi vaikuttamaan kaikkeen, kontrolloimaan kaikkea ympärillään tapahtuvaa ja elämää muutenkaan.

Suoritatko sinä asioita?

Tunnetko, että teet asioita omasta halustasi ja tahdostasi vai tuntuuko sinusta siltä, että sinun on PAKKO vain tehdä nyt näin?

Miksi teet asioita? Näin vain kuuluu tehdä vai että riittäisit itsellesi ja toisille ihmisille?

Koetko, että olet onnellinen kun saat paljon aikaan vai olisitko onnellisempi jos saisit keventää tahtia?

Miten suhtautuisit itseesi jos uskaltaisit olla suorittamatta vähemmän, pitäisitkö silti itsestäsi?

Haluanko minä oikeasti sitä mitä muut? Onko minun pakko olla kuin muut? Halu vrt. pakko! Niillä on lopulta todella iso ero. Aidosti jos jotain haluaa niin sitten kannattaa miettiä miten sen voi saavuttaa…

Suorittaja taas miettii, että tuokin asia on pahasti pielessä ja sen eteen nyt pitää pakolla tehdä!

Tasapainoinen ja riittävän hyvä!

Mitä mielessä liikkuu? Mitä tunnet? Sanotaan, että tunteet ja tunne ei valehtele. Koska olet viimeksi osannut pysähtyä ja miettinyt aidosti miten sinulla menee? Miten sinä voit? Miltä elämäsi vaikuttaa juuri nyt? Mitä sinä haluat ja tarvitset?

Jos on välillä kiirekin, se on normaalia. Jos elämä tuntuu hyvältä ja se tuottaa nautintoa kaiken kiireen keskellä, hyvä niin! Silloin asioita ei tarvitse olla välttämättä muuttamassa, jos ei koe niin!

Elämästä, arjesta ja siitä mitä tekee pitäisi pystyä nauttimaan, elämään hetkissä ja olemaan onnellinen. Siksi elämä ei tulisi olla pelkkää pakkoa, pakko tehdä sitä ja tätä ja tilanteita jossa omat tunteet vedetään maton-alle täydellisyyteen pyrkimisen kustannuksella.

Jos teemme jatkuvasti kaikkea ja yritämme kaikkea, mikä on täysi mahdottomuus, niin siinä tilanteessa tulisi osata hieman höllätä tahtia ja osata ostaa aikaa itselleen.

Mahdollisesti laskea rimaa, joka voi olla jo nykyisyydelleen riittävän hyvällä tasolla, eikä vetää rimaa äärimmäisyyteen näkemättä sitä, että hei, mullahan on tässä asiat aika kivasti ilman, että…

Olisi hyvä tasapainottaa arkea tekemisen ja palautumisen välille. Opetella huomaamaan, että enemmän ei ole aina parempi, vaan vähemmän voi olla joissain tilanteissa sitäkin parempi tai ainakin yhtä hyvä!

Eroon suorittamisesta!

Usein ihminen jolla on heikko itsetunto voi yrittää vahvistaa omaa itsetuntoaan tekemisen kautta. Hakea onnistumisen tunteita ja kokemuksia tekemisestä. Siihen liittyy se, että haluamme tykätä itsestämme ja kokea, että riitämme itsellemme.

Mutta uskaltaako sitä olla vain ihan vaikkapa tekemättä mitään, edes hetken? Vai kokeeko, että aika ja elämä valuu hukkaan, jos en ole koko ajan tekemässä jotain…

Voisiko sitä silti tykätä itsestään yhtä paljon?

Se mitä muilla on, niin se on niin. Siksi ei pitäisi koskaan verrata omaa elämäänsä muiden elämään liittyen, vaan uskaltaa elää itsensä näköistä elämää. Tavallaan päästää irti kaikista kahleista ja vapauttaa itsensä olemaan sitä mitä on ja kuka todella on.

Se kuitenkin vaatii sen, että uskaltaa myös kohdata itsensä ja pysähtyä. Se vaatii sen, että alkaa miettiä mihin se kaikki aika lopulta menee? Sen kaiken voi kirjata ylös.

Sitten voi kirjata ylös myös sen miltä haluaisi oikeasti elämänsä näyttävän ja olevan? Mitä arvostaa elämässä, mikä on oikeasti tärkeää ja mihin haluaisi aikaansa käyttää?

Voisiko sitä oppia nauttimaan elämän pienistä hetkistä ilman, että sen tarvitsee olla jotain ultimaattisen kliimaksin hakemista?

Voisiko sitä oppia kokemaan arjessa jos sitä hyvää oloa? Eiköhän niitäkin asioita tapahdu jokaisen päivässä useita kertoja päivittäin?

Mikä lisää onnellisuutta? Ne voivat olla jopa todella pieniä juttuja, mutta sitten, kun suorittaa, niin kaiken keskellä se kaikki voi helposti unohtua…

Joskus on myös hyvä sanoa EI! Ja opetella sanomaan EI! Itsensä ja oman elämänsä takia..

Vaaditko siis itseltäsi enemmän kuin mitä odotat ja vaadit muilta?

Elämä ei ole kuin Hollywood elokuva jossa on kaikissa tapauksissa se nätti loppu. Kuitenkin jos kaikki menee hyvin, energiaa riittää, ihminen pärjää, menestyy ja tykkää tekemisestä, eikä tunne tarvetta, että jokin on vinossa, niin se suotakoon hänelle. Jos arvot ovat sen mukaiset niin antaa mennä vain….

Silti kenellekkään ei varmasti tekisi pahaa pysähtyä säännöllisesti ja miettiä omaa elämäänsä ja mitä se lopulta on?

Kun olemme saaneet elämän lahjan, niin sitten on valittavana se miten sen käyttää…

Mitä sinä tarvitset, että voit olla onnellinen ja voit voida hyvin?

Ole siksi armollinen itseäsi, muita kohtaan, ole itsellesi lempeä ja arvosta sitä kuka olet ja elämääsi!

Yksinkertaisesti pysähdy ja mieti!

 

Lähteitä: 

Lauri Nummenmaa – Tun­tei­den psy­ko­lo­gia – 2010 – Tammi

https://www.evermind.fi/vaativa-persoonallisuus/

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008920297.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox

 

Aikuinen uskalla heittäytyä ja unelmoida!

Aikuinen uskalla heittäytyä ja unelmoida!

Nyt on sitten jouluaatto! Joulupukkeja on liikenteessä…

Saako joulupukkiin uskoa? Fantasioida? Saako olla unelmia, satuja ja elää hetken maailmassa, joka ei olekaan kuitenkaan ”täysin totta”?

Voiko aikuinen myös heittäytyä mukaan ja elää hetken kuin missä tahansa teema / fantasia huvipuistossa konsanaan?

Joulupukin suhteen totta on kuitenkin sen verran, että napapiirillä asuu joulupukki, siellä on joulupukin kylä, pajat, tontut ja muut… Että periaatteessa kyllä siellä se joulupukki on olemassa, uskoi tai ei?

Joulupukki ja pukin käyminen kodeissa on vanha perinne. Perinne joka voi siirtyä eteenpäin sukupolvelta toiselle. Yhteinen satufantasia punanuttuisesta partahemmosta, joka valmistaa ja tuo lahjoja…

Sadut, tarinat, mielikuvitus ja heittäytyminen ovat tärkeä osa lapsen kehitykselle. Tarinat yhdessä aikuisen ja lapsen välillä voivat olla hauskaa leikkiä ja yhdessä jaettua iloa.

Mitä enemmän elämässä on iloa sen hauskempaahan elämä on muutenkin! Mitä enemmän aikuisen ja lapsen välillä on yhteisiä iloa aiheuttavia hetkiä, sitä vahvempi lapsesta kasvaa!

Sadut, tarinat ovat tärkeä osa mielenterveyden, aivojen ja mielikuvituksen kehittymisen kannalta.

Onko se sitten väärin, että ”huijataan” jollain mikä ei ole todellista? Valehtelu on väärin, etenkin tilanteissa joihin liittyy vakavia asioita ja joilla tavoitellaan omaa hyötyä tai etua, mutta entäs sitten satu punanuttuisesta pukista?

Todellisuudentajun kehittyminen!

Nykytutkimusten mukaan lapsi tarvitsee mielikuvitusta ja satukokemuksia, jotta todellinen todellisuudentaju voi kehittyä!

Lapsi kertoo asioistaan, saduista, mitä leikkii jne. Tästä kaikesta jaetaan vanhemmille… Lapsi uskoo aidosti siihen kaikkeen täysin totena.

Sama Rovaniemen herran suhteen. Moni vanhempi miettii tässä, että mitä seuraa siitä, että lapsi ymmärtää myöhemmin, että häntä on huijattu joulupukin suhteen koko lapsuus?

Usko joulupukin taruun hälvenee kuitenkin, kun lapsi vanhenee iän myötä ja jo tietoisuuden lisääntymisen seurauksena.

Aluksi totuuden tuleminen julki voi aiheuttaa kyllä pettymyksen tunteita. Sitten taas, kun pettymys vaihtuu tietoisuuteen, voi lapsi oivaltaa ja alkaa erottamaan valkoisen mustasta, ja vasemman oikeasta. Todellisuuden ja fantasian välinen ero tulee siis selvemmäksi asiaksi elämässä.

Ja jotta voi oppia ymmärtämään mikä on totta, mikä ei, niin siihen tarvitaan myös mielikuvitusta ja aluksi asioita ei toden kanssa.

Mitä aikuinen voi oppia kaikesta tästä?

Lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen mukaan aikuiset suhtautuvat elämään aivan liian vakavasti. Allekirjoitan myös tämän!

Arjesta saisi paljon enemmän irti, kun uskaltaisi heittäytyä elämään samoin kuin lapset!

Milloin sinä olet tehnyt jotain pelkästä ilosta, hullutellut tai heittäytynyt hetkeen?

Lapsi elää täysillä elämäänsä ja tässä hetkessä. Elämyksiin, tilanteisiin, kokemuksiin heittäydytään mukaan täydellä impulsiivisuudella. Tunteita näytetään ja niitä ei salata tai piilotella…

Se on kaikki omalla tavallaan täyttä anarkiaakin, mutta sen kautta löytyy uutta!

Se kaikki on taas usein meiltä aikuisilta hukassa. Lapsilla on voimakas mielikuvitus, luovuutta ja taito tarttua siihen.

Miten suuret asiat ovat mahdollisia elämässä? Miten ihminen keksii jopa koko maailmaa hyödyttäviä ja mullistavia asioita? Se edellyttää juuri luovuutta ja uskallusta heittäytyä, uskallusta katoa laatikon ulkopuolelle täysin uudella tai toisella tapaa…

Heittäytyminen hetkeen, eläminen tässä hetkessä voi myös vapauttaa tunteita, poistaa stressiä…

Leikkien, satujen, tarinoiden, fantasioiden avulla lapselle herää uusia ajatuksia ja se voi lisätä uskoa ja unelmia tulevaisuudesta! Lapselle leikki on osa ajattelua…

Tästä me aikuiset voisimme ottaa opiksi. Unohtaa arkiset murheemme ja stressiä aiheuttavat asiat. Niitä, kun riittää, niitä tulee jatkuvasti vastaan, halusipa sitä tai ei? Siksi uskallusta elää ja heittäytyä mukaan!

Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin minulla toimii kaikki mahdolliset liikuntasetelit jne, valmennuksissa! Tsekkaa myös verkkokauppani www.anttirossi.fi/verkkokauppa/

Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille 😉

Paina ja lataa tästä! Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!

KIIRETÖNTÄ JOULUA – Juuri sinulle!

KIIRETÖNTÄ JOULUA – Juuri sinulle!

Vitsin joulustressi!

Elämä on hektistä. Välillä se on yhtä pienten tulipalojen sammuttelua. Toinen kun sammuu, toinen syttyy. Ruuhkavuodet, lapset pieniä, työelämän kiireet, vastuu, velvollisuudet. Deadlinet paukkuu. Vapaa-aika, parisuhteet, liikunta ja koko elämä tuntuu yhdeltä suorittamiselta!

Tarvitseeko ihan oikeasti olla koko ajan tekemässä?

Etenkin vielä myös jouluna?

Tuntuuko sinusta siltä, että kaikki olettavat että teet koko ajan jotain?

Ei lainkaan vapaata ja aikaa itselle, läheisille ja omia tarpeita varten?

Ei vitsit sentään…

Koko ajan pitää olla menossa, tekemässä suuna ja päänä. Ok, tiedän sen, että siitä kaikesta voi olla vaikea laskea irti, mutta joskus se kannattaa!

Etenkin jouluna!

Ja sitten se joulustressi…

Eikö ihan oikeasti elämässä riitä muutenkin tarpeeksi stressiä? Kyllähän sen joulun nyt pitää olla perhana täydellinen! ”Olen vääntänyt niska limassa näitä laatikkojakin”, ”Lahjoja piti etsimällä etsiä, kun ei oikein tiedä mitä antaa, kun on jo kaikkea!”, ”Onkohan nämä nyt varmasti toivottuja lahjoja?” ja tämä joulusiivous… taas se jäi itselle”, ”sekin vielä, että pitää käydä niin monessa kyläpaikassa”…

Paniikki!

Tunteet pinnassa, stressi ja ahdistaa!

Joulun taikaa ja aikaa!

Rauhoitu nyt tässä kaiken keskellä! ”Hirveät paineet tästä kaikesta”!

Haluan vain täydellisen joulun!

Ja tiedätkö, että täydellisyyshän on juuri se asia joka aiheuttaa stressiä! Niin on elämässä muutenkin. Odotus siitä täydellisestä ja hyvästä joulusta!

Odotukset, että tietyt asiat pitää mennä tietyn kaavan mukaan ja auta armias jos siihen suunnitelmaan sattuu tulemaan the poikkeama! Sehän pilaa helposti ihan kaiken…

Odotukset täydellisyydestä voivat vaikeuttaa sitä, että ei osaa olla, ei osaa rauhoittua, ei osaa rentoutua. Eikä pysty nauttimaan hetkestä joka on tässä ja nyt.

Mennyttä aikaa kun ei takaisin saa!

Joulustressi vaivaa!

Älä hei yritä väkisin!

Miten sulla muuten menee? Miten sun arki sujuu? Miten sä voit?

Jos elämässä on paineita, haasteita tmv. Oishan se tosi nastaa, että joulu olisi täydellinen, mutta aina ei tarvitse ihan oikeasti yrittää väkisin tehdä täydellistä joulua!

Sellainen juttu kuin armollisuus on aika kova juttu 😉

Jos haasteet nostavat päätään, voi olla surua tmv, voi ajatella, että nauttii ja viettää sen mukaisen joulun mihin pystyy ja mikä tuntuu itselle juuri silloin sopivalta! Hyväksyä myös, että aina kaikki ei aina mene nappiin! Nyt on näin ja toisella kertaa voi olla toisin…

Ja mikä voi auttaa pääsemään voitolle tilanteesta? Keskeneräisyyden, epätäydellisyyden hyväksyminen ja sietäminen! Se on ainut vaihtoehto oikeasti päästä eroon stressistä!

Sanotaan, että elä hetkessä!

Mitäs jos kokeilisi joskus unohtaa kaikki odotukset. Elää tilanteiden mukaan, olla jopa suunnittelematta ja tekemättä mitään hirveää listaa kaikesta mitä pitää nyt tänä jouluna suorittaa…

Ennemmin katsoa ja antaa mahdollisuuden kaikelle sille mitä voi tapahtua. Sama muutenkin elämässä! Sitä kautta joulusta voi tulla se kaikkien paras joulu, olipa se millainen tahansa ja viettipä sen sitten miten tahansa. Lopulta sinähän sen määrität…

Joulu on yleisesti perheen, ystävien ja läheisten aikaa. Ei kuitenkaan kaikille. Meillä on Suomessa myös paljon yksinäisiä. Siitä huolimatta olisi tärkeää, että on tässä hetkessä läsnä, asettuu hyvän mielen ja rauhoittumisen äärelle!

Nautitaan elämästä ja joulusta siksi juuri nyt. Eilistä ja mennyttä emme takaisin saa! Siihen voimme kuitenkin vaikuttaa mitä meillä on tässä juuri nyt!

Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin minulla toimii kaikki mahdolliset liikuntasetelit jne, valmennuksissa! Tsekkaa myös verkkokauppani www.anttirossi.fi/verkkokauppa/

Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille 😉

Paina ja lataa tästä! Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!

Onnellisuus – Oletko sinä onnellinen elämässäsi?

Onnellisuus – Oletko sinä onnellinen elämässäsi?

Oletko aidosti onnellinen?

Kyllä vai ei? Tähän olisi juuri helppoa vastata jommalla kummalla tavalla?

Asia ei ole kuitenkaan niin suoraviivainen ja mustavalkoinen

Onko yleensä olemassa jokin tietty piste tai määritetty tavoitetila, jonka saavutettuaan ihminen voisi automaattisesti sanoa olevansa onnellinen ja vastaavasti jos taas ei saavuta tätä tiettyä tavoitetilaa, ei voi sanoa olevansa onnellinen.

Eikö meillä kaikilla onnellisuuden taso vaihtele eri tilanteiden, elämän eri vaiheiden ja tilanteiden mukaan. Juuri sen mukaan missä olemme juuri sillä hetkellä menossa. Määrittääkö sekään sitten kaikkea ja jos joku asia ei olekaan aivan kuten haluaa, niin voiko silloinkaan sanoa, että ei voisi kuitenkaan olla onnellinen?

Elämässä kun voi olla samalla kertaa asioita jotka tuottavat iloa, onnellisuutta, mutta vastaavasti myös asioita jotka eivät tuota.

Eikö tällöin kannattaisi miettiä asiaa niin, että mikä voisi lisätä omaa onnellisuutta elämässä? Miten voisi saada asiat siihen pisteeseen, että esim. vuoden päästä voisi olla tyytyväisempi elämäänsä ja olla nykyistä onnellisuuden tasoa onnellisempi ihminen?

Todellisuudessa näin ei näytä olevan, siksi tulisikin kysyä itseltään “Miten voin tulla ja olla onnellisempi ihminen?” tai “Kuinka voin olla vuoden päästä nykyistä onnellisuuden tasoa onnellisempi?”.

Onnellisuus on ennen kaikkea prosessi, johon itse voimme tekojemme avulla vaikuttaa ja se jos mikä pitäisi olla tärkeää oman elämänsä kannalta…

Olla onnellinen! Kukapa ei sitä haluaisi? Onnellisuus, kun lisää henkistä hyvinvointia ja edelleen sitä kautta fyysistä hyvinvointia.

Mitä onnellisuus merkitsee juuri sinulle?

Mitä tuottaa sinulle onnellisuutta?

Mitä moni tavoittelee?

Moni ihminen asettaa onnellisuuden ulkoisten asioiden varaan. Onko mikään ulkoinen tai aineellinen kuitenkaan ikuista? Ei ole valitettavasti…

Uusi koti, uusi auto, uusi lomamatka, parisuhde, unelma duuni jne. Mitä tapahtuu kun pihassa seisoo sitten se uusi uudenkarhea Audi tmv? Lisääkö se onnellisuuden tasoa? Kyllä se voi tiettyyn pisteeseen asti tehdä senkin, iloa, hyvää fiilistä ja vaikka mitä..

Mitä tapahtuu, kun Audilla ajaa tietyn hetken? Onnellisuuden taso laskee, madaltuu ja palaa takaisin lähtöpisteeseensä. Eli käytännössä siihen mikä se oli juuri ennen ostopäätöksen tekemistä…

Tästä voi seurata edelleen se, että iskeekin tyytymättömyys tähän ulkoiseen asiaan liittyen. Se ei annakkaan enää ns. samoja kiksejä, tuntuu samalta, tylsältä, haluaa uutta ja hakee lisää fiilistä…

No mitäs sitten, eikun uutta autoa alle ja menoksi. Hetken päästä sama voi olla uudelleen edessä eli alun jälkeen onnellisuuden taso palautuu taas siihen pisteeseen josta se lähti liikkeelle…

Ja kyllä, voihan sekin olla kivaa jos on kova auto ja jos sitä arvostaa, mutta pointti onkin se, että rakentaako elämäänsä ulkoisten asioiden varaan 😉 Rahalla saa, se helpottaa elämää. Mutta edelleen kysymys, onko se koskaan pysyvää?

Se, että tavoittelee jotain ei ole väärää, mutta voiko se kaiken tavoitteleminen viedäkin harhaan ja johtaa alunperin selvältä vaikuttaneelta tieltä väärään suuntaan?

Asioita kannattaa siksi punnita ja pohtia monessa valossa. Sinä itse tiedät ja olet kyllä elämäsi paras asiantuntija… mutta se voi vaatia joskus pysähtymistä, omien arvojen tarkennusta ja selvittämistä mitä haluaa?

Onnellisuudesta merkitykselliseen elämään!

Mikä voi olla hyvä elämä joka voi lisätä onnellisuutta? Se on sellainen elämä jonka kokee itselleen juuri tarpeeksi merkitykselliseksi. On siis syyt olemassa elämän ja asioiden suhteen. Tämä voi lisätä suoraan onnellisuuden tasoa ja vaikuttaa positiivisesti henkiseen hyvinvointiin liittyen.

Merkityksellisyys vastaavasti voi lisätä mielihyvää. Mielihyvän vaikutukset ovat suoraan positiiviset ajattelunkin suhteen. Terveys, toimiva parisuhde kaiken sen suhteen mitä se pitääkään sisällään voi lisätä mielihyvää, perhe, lapset, työ jolla on merkityksensä ja jonka kokee mielekkäänä. Harrastukset, itseensä panostaminen, omien arvojen mukaan eläminen jne… Kaikki tämä voi tuottaa suurta tyydytystä ja sitä kautta lisätä mielihyvää ja onnellisuutta..

Ollakseen onnellinen kannattaa siksi pyrkiä miettimään mikä lisää merkityksellisyyttä elämäänsä liittyen pitkässä juoksussa. Ei hetkellisesti…

Hetken huuma on aina ohimenevää, liittyipä se sitten mihin tahansa. Syöt esim jotain hyvää, se kyllä voi lisätä nautinnon määrää eksponentaalisesti vaikka miten, mutta ruoankin tuottama mielihyvä ja nautinto on hetkellistä…

Riskinä on myös, että mielihyvä haihtuu, iskee morkkis (jota ei pitäisi tuntea ja kokea) ja mieliala laskee… Tämä ei lisää vastaavasti onnellisuuden tasoa, ei etenkään jos kokee tekevänsä asioita itseään vastaan ja omia arvojaan vastaan.

Mikä vaikuttaa suoraan onnellisuuden tasoomme?

  1. Se mitä teemme, miten toimimme, arki, toimivuus ja rutiinit
  2. Ympäristö ja sen hetkiset olosuhteet jossa elämme

Näistä voimme erityisesti vaikuttaa kohtaan 1. Oma toimintamme ,valinnat jne. Moni asia on lopulta kiinni meistä itsestämme.

Ympäristöön ja vallitseviin olosuhteisiin jne, emme voi aina itse vaikuttaa. Se mitä ympärillämme tapahtuu on tapahtuakseen. Asioita voi pyörittää vaikka miten omassa mielessään, mutta auttaako se yhtään mitään tai mihinkään?

Vastaavasti voit itse käytännössä vaikuttaa siihen mitä ruokaa syöt Monelta menet nukkumaan? Missä ja miten treenaat jne…

Voiko olla onnellinen?

Mitä tapahtuu, kun elämässä asiat eivät mene juuri sinun toiveittesi mukaisesti? Jäätkö paikalleen suremaan, murehdit asioita vai yritätkö nousta ylös ja mennä eteenpäin ja ajatella positiivisesti?

Jos pystyt ajattelemaan enemmän myönteisesti, kuin negatiivisesti, niin positiivisten ajatusten suhde on voitollisempi ja mitä paremmin mielesi on tasapainossa ja hallinnassa, vaikuttaa sekin onnellisuuden kokemuksiin ja tunteeseen…

Vastaavasti jos koet, että koko elämä on yhtä taistelua ja pelkkää negatiivisuutta, niin sehän vähentää luonnollisesti onnellisuuden tunteita. Tällöin juuri kannattaisi miettiä voiko asioille tehdä jotain ja niin, että voisi juuri olla onnellisempi omassa elämässään…

Onnellisuuden tasohan siis vaihtelee sen mukaan missä vaiheessa elämää olet, mitä tapahtuu ja mihin voi itse vaikuttaa. Kaikkeen ei voi vaikuttaa ja joskus tulee rapaa tuulettimeen..

Kyse on silloin siitä miten nopeasti saa itsensä takaisin ns. Jaloilleen ja palautuu kohtaamistaan vastoinkäymisistä…

Osaako tarttua hetkeen ja nauttia siitä mitä itsellä on juuri nyt tässä tilanteessa elämää…

Asia kuin asia näyttäytyy monessa valossa. Valkoista ja mustaa. Sanotaan, että joku voi ajatella mustavalkoisesti, nähdä asioissa vain kaksi vaihtoehtoa. Kyllä ja ei, oikea ja väärä. Usein meidän ihmisten on luonnostaan helpompaa nähdä vain ne negatiiviset asiat, asiat jotka eivät ole kunnossa, asiat jotka voisivat olla paremmin. Tämä voi suoraan ruokkia negatiivisuuden kierrettä…

Mitä negatiivisempi ihminen vastaavasti on niin sen negatiivisemmin sitä oikeastaan alkaa suhtautua vähän kaikkeen… Tämä taas nakertaa elämänlaatua ja heikentää onnellisuutta.

Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän…

Ihmisiä me olemme kaikki. Kuitenkin asioilla on puolensa. Voiko siis nähdä niissäkin asioissa, jotka kokee negatiivisina jotain hyvää?

Ei helppoa, mutta se on kannattavaa. Mitä positiivisemmin pystyy suhtautumaan olipa mitä tahansa, niin sen paremmin sitä voi muutenkin elämässään.

Kysymyksiä joita kannattaa pohtia vakavissaan:

  • Osaatko arvostaa juuri nyt tässä hetkessä sitä mitä sinulla on?
  • Unohdatko nauttia siitä mitä sinulla on juuri nyt?
  • Onko onnellisuudesta tullut sinulle pakkomielle?
  • Pyritkö jatkuvasti tekemään asioita ”narkkaamaan”, jotka lisäävät hetkellisesti onnellisuuttasi, mutta ei tuota kuitenkaan pysyvämpää tyydytystä, merkitystä ja onnellisuutta?
  • Mitä onnellisuus merkitsee juuri sinulle?

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnellisuutta, kukapa ei haluaisi olla onnellinen ja voida hyvin!

Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin verkkokaupastani löydät lahjakortit pukinkonttiin ja voit maksaa kaikilla yleisimmillä maksuvälineillä 😉 

Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille 😉

Paina ja lataa tästä! Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!

Realistiset tavoitteet – Mitä ne ovat?

Realistiset tavoitteet – Mitä ne ovat?

Kun haluat saada aikaan jotain on tärkeää asettaa itselleen selkeät tavoitteet! Tavoitteet kannattaa kuitenkin pitää realistisina, jotka on mahdollista saavuttaa!

Mitä ylemmäs nostat rimaa, sen vaikeampaa sinne pääseminen on! Etene siksi, step by step, kohti sitä mitä haluat saavuttaa..

Toinen meistä haluaa polttaa rasvaa, toinen saada lisää lihasmassaa ja voimaa, toinen vain voida todella hyvin omassa kehossaan ja elämässään = Olla onnellisempi, toinen haluaa vain näyttää siltä mille haluaakaan, jne. Tavoitteita riittää ja niitä löytyy..

Tavoitteesta riippumatta, kaikki tavoitteet ovat yhtä tärkeitä, ei ole siis yhtä ja ainoaa oikeaa.

Lopeta A ja B piste ajattelu.

Tämä tarkoittaa sitä, että ravitsemusta, liikuntaa, kuntoprojektia ja elämää mietitään, kuten joitain työprojektia. On siis Lähtöpiste A ja päätepiste B. (Alku ja loppu).

Rantakunto, bikinikunto, kesäkunto, kisakunto… kesiä tulee, kesiä menee!

Miksi ihmeessä jahdata jotain hetkellistä, kun voi jahdata jotain pysyvää? Ravitsemuksessa esim: Tärkeää on miettiä, että ravitsemus ei pääty pisteeseen B, vaan matka jatkuu myöhemmin, kun esim painonpudotuksen tavoite on saavutettu.

Miksi lyödä hanskat tiskiin ja palata takaisin ahmimaan ruokaa? Äkkiä huomaa olevansa takaisin lähtöpisteessä josta lähti ja kilot tulevat helposti korkojen kera takaisin jos asioita tehdään ulkoisten syiden takia.

Realismia..

Tavoite pitää olla aina mitattavissa, että tietää tapahtuuko edistymistä! Mistä muusta voit tietää, että menet oikeaan suuntaan?

  • Tuleeko lisää lihasta? Voimaa?
  • Palaako rasva, kapeneeko vyötärö?
  • Oletko miten energinen? Jaksatko arjessa?
  • Mikä on mielialasi? Kiinnostaako liikunta ja terveellinen ravitsemus?
  • Nukutko hyvin vai huonosti?

jne..

Tärkeänä asiana mikä on juuri sinun lähtötasosi mistä lähdet liikkeelle? Jos vertaat itseäsi siihen bikini barbiin tai rantojen adonikseen, niin se ei kannata. Mieti mitä voit juuri nyt saavuttaa juuri nyt ja helpoiten ja mikä voi tomia juuri sinulla? Mihin pystyt varmasti sitoutumaan? Jos asetat tavoitteeksi käydä salilla 6x viikossa, niin miten perheellisen aika riittää siihen kaikkeen? Ole siksi realisti ja tiedoksi, vähempikin riittää 😉 Harvat meistä ovat kuitenkaan ammattiurheilijoita ja ammattilaiset osaavat yhden tärkeän taidon? Nimittäin levätä riittävästi…

Kunnon tavoite on myös sellainen, että tavoite on selvä, mutta kiire ei ole mihinkään, vaan on aikaa mennä eteenpäin, saada aikaan muutoksia, edetä rauhassa, itseään kuunnellen ja ottaa huomioon myös, että elämässä sattuu ja tapahtuu. Eteen tulee mutkia, joskus voi joutua hölläämään kaasua, joskus sitä taas voi painaa enemmän..

  • -30 kg painoa pois!
  • 200kg maastaveto?
  • Bikinikuntoonko?

Mitä tämä kaikki vaatii? Periksiantamattomuutta, asioiden säännöllistä toistamista, selkeää suunnitelmaa, aikaa, vaivaa, sillä mikään ei tule ilmaiseksi ja tekemättä mitään..

3 kuukaudessa voi kyllä saada painoa pois sen -10kg tai jopa enemmänkin, se on ihan ok, mutta sitten se kaikki muu…

Asioita kannattaa nähdä myös pidemmälle kuin mitä omat varpaat ovat. Jos esim tavoitteenasi on laihtua -20kg, niin se -20kg voi tuntua todella kaukaiselle. Ihan sama kuin katsoisit Helsingin rannalta kohti Tallinnaa. Matka on etenkin soutaen pitkä..

Tavoite kannattaa jakaa siksi osiin ja edetä askel kerrallaan.

Jos mietit, että laihdut vaikka -2kg/kk, niin se tekee -24kg vuodessa. Jos taas vedät hampaat irvessä pakolla joka aamu tyhjällä vatsalla aamulenkkiä rasvanpolton toivossa ja kunto ei etene vaikkapa nyt väsymyksestä ja liiasta yrittämisestä johtuen, niin sitä tuskastuu helposti…

Vaikka tavoite jonka olet asettanut voi olla kohdallesi ihan realistinen ja mahdollinen. Aseta siksi tavoitteesi maltilla ja annostele asioita kohtuudella elämääsi..

Jos joku on vahva, jos joku on saanut jotain aikaan, niin ei se lopputulos tule sormia napsauttamalla.

Kaikki heti minulle nyt… Se ei johda mihinkään pysyvään!

Siksi kuuntele itseäsi, kuuntele mieltäsi, kuuntele mitä todella tarvitset, osaa ja opettele tarvittaessa rakastamaan itseäsi, haluamaan itsellesi parasta, liiku alkuun kohtuudella, lisää liikuntaa tarvittaessa kunnon kohotessa, opettele syömään riittävästi ja säännöllisesti, panosta uneen…

Tavoittele yksinkertaisesti hyvää ja energistä oloa, koska silloin jaksat jahdata myös omia tavoitteitasi paremmin!

Tärkeänä asiana, muista elää! Älä unohda sitä!

Ps. Jos sinulla on käyttämättä liikuntasetelejä, niin verkkokaupastani löydät lahjakortit pukinkonttiin ja voit maksaa kaikilla yleisimmillä maksuvälineillä 😉 

Muista myös ilmaiset ladattavat ohjeet ja kotitreeni ohjelma naisille 😉

Paina ja lataa tästä! Paina ja lataa tästä!

Paina ja lataa tästä!