ADHD ja seksuaalinen halu eivät kulje yhdellä asetuksella. Yhdellä halu voi olla korkea ja seksi pyöriä mielessä paljon. Toisella halu on matala, vaihteleva tai katoaa stressin ja kuormituksen alle. Kolmannella halua olisi, mutta tarkkaavaisuus karkaa kesken tilanteen aivan muualle.

Tämä on ensimmäinen asia, joka pitää ymmärtää ennen kuin ADHD:n seksuaalisuudesta aletaan rakentaa tarinaa “dopamiininälkäisistä aivoista”. Tutkimuksissa on havaittu ryhmätason eroja seksuaalisessa halussa, masturbaatiossa, tyytyväisyydessä ja joissakin hyperseksuaalisissa piirteissä. Ryhmätason keskiarvo ei kuitenkaan ole yksilön käyttöohje.

Mitä seksuaalinen halu oikeastaan tarkoittaa?

Seksuaalinen halu eli libido ei ole sama asia kuin seksuaalinen kiihottuminen, käyttäytyminen tai orgasmi. Ihminen voi haluta seksiä ilman että keho reagoi odotetusti. Hän voi kiihottua ilman voimakasta ennakoivaa halua. Hän voi myös harrastaa paljon seksiä ilman että kyse on poikkeuksellisen korkeasta libidosta.

Tämä käsitteellinen ero on ADHD:ssa tärkeä. Muuten korkea halu, impulsiivinen käyttäytyminen, hyperseksuaalisuus ja pakonomainen seksuaalinen käyttäytyminen niputetaan samaksi asiaksi. Ne eivät ole sama asia.

Onko ADHD:ssa seksuaalinen halu keskimäärin korkeampi?

Systemaattisessa katsauksessa ADHD-oireisilla tai ADHD-diagnoosin saaneilla raportoitiin tutkimuksissa keskimäärin enemmän seksuaalista halua ja masturbaatiota sekä joitakin eroja seksuaalisessa tyytyväisyydessä ja toimintahäiriöissä verrattuna verrokkeihin. Tutkimuskenttä on kuitenkin heterogeeninen: tutkimusasetelmat, otokset ja mittarit vaihtelevat.

Siksi väite “ADHD-ihmiset ovat seksuaalisesti aktiivisempia ja rohkeampia” menee liian pitkälle. Osa tutkimuksista tukee tiettyjä ryhmätason yhteyksiä. Se ei tee seksuaalisesta aktiivisuudesta ADHD:n ominaisuutta.

Impulsiivisuus, palkkioherkkyys ja seksuaalinen käyttäytyminen

ADHD:n ydinoireisiin kuuluva impulsiivisuus voi joillakin ihmisillä vaikuttaa myös seksuaalisiin päätöksiin. Inhibitiokontrolli tarkoittaa kykyä jarruttaa toimintaa, vaikka jokin välitön palkkio vetäisi puoleensa.

ADHD-tutkimuksessa myös palkkioiden prosessointi ja viivästettyjen palkkioiden arvottaminen ovat olennaisia käsitteitä. Tämä voi auttaa ymmärtämään, miksi välitön palkitseva kokemus voi joissakin tilanteissa saada paljon käyttäytymisarvoa.

Mutta jälleen: impulsiivisuus ei tarkoita korkeaa libidoa, eikä korkea libido tarkoita impulsiivisuutta. Jos nämä käsitteet sekoitetaan, lopputulos kuulostaa ehkä seksikkäältä somessa mutta tieteellisesti se on sotkua.

Voiko seksi toimia tunteiden tai vireystilan säätelyssä?

Ihmiset käyttävät monenlaista käyttäytymistä tunteiden ja vireystilan säätelyyn. Seksuaalinen käyttäytyminen voi joillekin olla yksi tällainen tapa. ADHD:ssa emotionaalinen dysregulaatio ja impulsiivisuus voivat tehdä tästä näkökulmasta kiinnostavan.

En kuitenkaan sanoisi, että seksi olisi ADHD-hermoston “reset-nappi”. Seksin jälkeen voi tuntua rauhallisemmalta, mutta tästä ei voi rakentaa yleistä neurobiologista sääntöä ADHD:lle.

Jos seksuaalinen käyttäytyminen muuttuu ainoaksi keinoksi paeta ahdistusta, tylsyyttä tai vaikeita tunteita ja käyttäytymisen kontrolli alkaa kadota, puhutaan jo eri ongelmasta kuin korkeasta seksuaalisesta halusta.

Korkea libido ei ole sama asia kuin hyperseksuaalisuus

Tämä ero ansaitsee oman alleviivauksensa. Korkea seksuaalinen halu ei itsessään ole häiriö. Runsas seksi tai masturbaatio ei myöskään automaattisesti tarkoita pakonomaista seksuaalista käyttäytymistä.

Kliinisesti olennaisempia kysymyksiä ovat kontrollin menetys, toistuvat epäonnistuneet yritykset vähentää käyttäytymistä, haitat toimintakyvylle ja käyttäytymisen jatkuminen seurauksista huolimatta. Laajemman seksuaalisuuden kokonaisuuden löydät artikkelista ADHD ja seksuaalisuus. Hyperseksuaalisuuden ja CSBD:n pidän omana erillisenä hakuintenttinään.

Entä matala halu?

ADHD-keskustelussa korkea libido saa paljon huomiota, koska se tekee parempia otsikoita. Fysiologia ei valitettavasti lue klikkiotsikoita.

Stressi, univaje, mieliala, parisuhteen tilanne, muut sairaudet, lääkkeet ja seksuaaliseen toimintaan liittyvät vaikeudet voivat vaikuttaa haluun. ADHD-oireinen voi siis aivan yhtä hyvin kamppailla vähäisen tai vaihtelevan halun kanssa.

Jos halussa tapahtuu selvä muutos tai siihen liittyy kärsimystä, asiaa ei kannata automaattisesti selittää ADHD:lla. Tarvittaessa syytä on hyvä arvioida terveydenhuollossa.

ADHD-lääkitys ja seksuaalinen halu

Lääkityksen vaikutus seksuaalisuuteen ei ole kaikilla samanlainen. Seksuaaliseen haluun ja toimintakykyyn voivat vaikuttaa sekä itse ADHD, samanaikaiset oireet ja sairaudet että käytössä olevat lääkkeet. Siksi yksittäisestä kokemuksesta ei pidä tehdä yleistä sääntöä siitä, että stimulantti “nostaa” tai “laskee” libidoa.

Jos lääkityksen aloittamisen tai muuttamisen jälkeen seksuaalisuudessa tapahtuu häiritsevä muutos, siitä kannattaa keskustella lääkityksestä vastaavan lääkärin kanssa. Lääkitystä ei pidä muuttaa blogitekstin perusteella.

Mitä tästä kannattaa ottaa omaan seksielämään?

• Erota halu, kiihottuminen ja käyttäytyminen toisistaan.
• Älä tee korkeasta halusta ongelmaa vain siksi, että se on korkea.
• Tunnista impulsiivisuus erillisenä ilmiönä. Halu ei velvoita toimimaan.
• Puhu halujen eroista suoraan. Kumppanin matalampi halu ei ole automaattisesti torjunta.
• Tarkastele kokonaisuutta. Uni, stressi, mieliala, parisuhde, lääkitys ja terveydentila voivat kaikki vaikuttaa.
• Hae apua, jos käyttäytyminen ei pysy hallinnassa tai aiheuttaa haittaa.

ADHD ja libido – ei yhtä oikeaa seksuaalisuutta

ADHD voi liittyä seksuaaliseen haluun ja käyttäytymiseen monella tavalla. Tutkimus antaa meille ryhmätason havaintoja, mekanismeja ja todennäköisyyksiä. Se ei anna lupaa tehdä jokaisesta ADHD-oireisesta samanlaista seksuaalista hahmoa.

Hyvä seksuaalinen itseymmärrys alkaa siitä, että tunnistaa oman halunsa – ei siitä, että yrittää käyttäytyä niin kuin diagnoosin väitetään käyttäytyvän.

Usein kysyttyä ADHD:sta ja seksuaalisesta halusta