ADHD ja riippuvuudet kulkevat tutkimuksissa liian usein samassa paketissa, jotta yhteyden voisi kuitata sattumana. Mutta siitä ei seuraa, että ADHD tarkoittaisi automaattisesti “dopamiinivajetta”, joka pakottaa ihmisen etsimään päihteitä, pornoa, pelaamista tai muuta stimulaatiota. Se olisi liian helppo selitys monimutkaiselle ilmiölle.

ADHD:ssa riippuvuusriskin taustalla voivat olla esimerkiksi impulsiivisuus, käyttäytymisen disinhibitio, delay discounting, palkkioherkkyys, emotionaalinen dysregulaatio, psykiatrinen komorbiditeetti ja joillakin self-medication-motiivit. Yksikään näistä ei selitä kaikkea yksin.

ADHD ja päihdehäiriöt – komorbiditeetti on todellinen ilmiö

Aikuisilla ADHD ja päihteiden käyttöön liittyvät häiriöt esiintyvät keskimääräistä useammin yhdessä. Tutkimuksissa ADHD on yhdistetty kohonneeseen riskiin esimerkiksi alkoholi-, nikotiini-, kannabis-, stimulantti- ja muiden päihdehäiriöiden yhteydessä. Samalla on tärkeää muistaa, että suurin osa ADHD-oireisista ei kehitä päihdehäiriötä.

Lisäksi riskiä voivat kasvattaa muut samanaikaiset häiriöt. Komorbiditeetti on tässä keskeinen käsite: ADHD ei elä tyhjiössä, vaan esimerkiksi mieliala-, ahdistuneisuus-, käytös- ja persoonallisuusoireet voivat vaikuttaa kokonaisriskiin.

Self-medication-hypoteesi – hyödyllinen, mutta ei koko totuus

Self-medication-hypoteesi tarkoittaa ajatusta siitä, että ihminen käyttää päihdettä tai muuta käyttäytymistä lievittääkseen vaikeaa tunnetilaa, sisäistä levottomuutta, ahdistusta, stressiä tai muuta epämiellyttävää kokemusta. Tätä mallia on käytetty paljon myös ADHD:n yhteydessä.

Se voi joillakin ihmisillä kuvata käyttömotivaatiota hyvin. Mutta tutkimus ei tue ajatusta, että kaikki ADHD:hen liittyvä päihteiden käyttö olisi itsehoitoa. Yhtä lailla mukana voivat olla impulsiivisuus, sosiaalinen ympäristö, oppiminen, saatavuus, muut mielenterveyden häiriöt ja käytön vahvistumiseen liittyvät mekanismit.

“Käytän tätä saadakseni pääni hiljaiseksi” voi olla tärkeä havainto. Se ei kuitenkaan yksin ole diagnoosi eikä koko selitys.

Delay discounting – miksi välitön palkkio voi voittaa myöhemmän hyödyn

Yksi ADHD-tutkimuksen kiinnostavista käsitteistä on delay discounting: myöhemmin saatavan palkkion arvo voi joillakin ADHD-oireisilla laskea jyrkemmin suhteessa välittömään palkkioon.

Riippuvuuksissa tällä on selvä käytännön merkitys. Hetkellinen helpotus, mielihyvä tai virittyminen voi käyttäytymisen kannalta voittaa myöhemmän hyödyn, kuten terveyden, unen, talouden tai parisuhteen. Tämä ei tarkoita, että ihminen “ei välitä seurauksista”, vaan että välittömän palkkion paino päätöksenteossa voi olla poikkeuksellisen suuri.

Impulsiivisuus ja käyttäytymisen disinhibitio

Behavioral disinhibition eli käyttäytymisen heikompi jarruttuminen on yksi mekanismi, jota ADHD:n ja päihteiden käytön yhteydessä on tutkittu. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että toiminta käynnistyy ennen kuin seuraukset on arvioitu kunnolla.

Impulssi ei kuitenkaan ole pakko. Se on lähtölaukaus. Se, mitä tapahtuu seuraavaksi, riippuu opituista toimintamalleista, ympäristöstä, säätelytaidoista ja siitä, kuinka paljon kitkaa impulssin ja teon väliin on rakennettu.

Emotionaalinen dysregulaatio ja riippuvuuskäyttäytyminen

Emotionaalinen dysregulaatio voi lisätä riskiä käyttää päihteitä tai käyttäytymistä tunnetilan muuttamiseen. Jos ahdistus, turhautuminen tai tyhjyys tuntuu sietämättömältä, nopea helpotus voi saada suhteettoman suuren arvon.

Mutta tässäkin kannattaa välttää yhtä yleistä virhettä: addiktio ei ole “itsemyötätunnon puutetta” eikä jokainen riippuvuus ala häpeästä. Häpeä voi ylläpitää ongelmaa, mutta riippuvuushäiriöt ovat paljon monitekijäisempiä.

Entä käyttäytymisriippuvuudet?

ADHD:sta puhuttaessa samaan koriin heitetään usein päihteet, pelaaminen, porno, seksi, ruoka, työ ja treenaaminen. Kaikki toistuva tai intensiivinen käyttäytyminen ei kuitenkaan ole riippuvuutta. Seksuaalisuuden kohdalla sama käsitteellinen tarkkuus on tärkeä; laajemman taustan löydät artikkelista ADHD ja seksuaalisuus.

Kliinisessä mielessä ratkaisevaa ovat hallinnan menetys, toimintakyvyn haitta, käyttäytymisen jatkuminen haitoista huolimatta ja se, syrjäyttääkö toiminta muuta elämää. Tätä standardia kannattaa käyttää myös silloin, kun käyttäytyminen näyttää ulospäin “liialliselta”.

ADHD-lääkitys ja riippuvuusriski – yksi yleinen myytti

Stimulanttilääkityksestä puhutaan välillä kuin se automaattisesti altistaisi riippuvuudelle. Tutkimuskirjallisuus ei tue näin yksinkertaista johtopäätöstä. ADHD:n asianmukainen hoito ei ole sama asia kuin päihteen viihdekäyttö, ja hoitoa suunniteltaessa huomioidaan aina mahdollinen päihdehistoria, väärinkäytön riski ja yksilöllinen kokonaisuus.

ADHD:n ja päihdehäiriön samanaikainen hoito on kliinisesti vaativa kokonaisuus, jossa tarvitaan usein sekä ADHD-oireiden että päihdehäiriön hoitoa. Tätä ei kannata ratkaista internetin “stimulantti hyvä / stimulantti paha” -äänestyksellä.

Miten riippuvuuskierrettä voi katkaista?

• Tunnista käyttäytymisketju. Mitä tapahtuu ennen käyttöä, sen aikana ja sen jälkeen?
• Tunnista välitön palkkio. Haetko rauhoittumista, vireyttä, sosiaalista varmuutta, pakoa vai mielihyvää?
• Rakenna kitkaa impulssin ja teon väliin. Saatavuuden ja automaattisten reittien muuttaminen on usein tehokkaampaa kuin pelkkä tahdonvoima.
• Hoida ADHD asianmukaisesti. Hoitamaton impulsiivisuus ja toiminnanohjauksen vaikeudet voivat vaikeuttaa toipumista.
• Tunnista komorbiditeetti. Ahdistus, masennus, trauma tai muu häiriö voi olla keskeinen osa kokonaisuutta.
• Hae näyttöön perustuvaa riippuvuushoitoa. Psykososiaaliset menetelmät, kuten motivoiva haastattelu ja kognitiivinen käyttäytymisterapia, voivat olla osa hoitoa.

ADHD ja riippuvuudet – vähemmän syyllistämistä, enemmän mekanismeja

Riippuvuus ei ole heikkoutta. Mutta sitä ei myöskään kannata romantisoida “herkän ADHD-hermoston tapana selvitä”. Se voi olla vakava häiriö, joka vaatii hoitoa.

Paras selitys ei ole se, joka kuulostaa lohduttavimmalta. Paras selitys on se, joka auttaa ymmärtämään mekanismia ja muuttamaan käyttäytymistä.

Usein kysyttyä ADHD:sta ja riippuvuuksista