ADHD parisuhteessa voi näkyä sekä valtavana elävyytenä että aivan turhana kitkana. Sama ihminen voi olla spontaani, lämmin, hauska ja kiinnostunut – ja silti unohtaa sovitun asian, keskeyttää keskustelun tai räjähtää hetkessä. Ei siksi, että rakkaus olisi heikkoa, vaan koska parisuhde vaatii juuri niitä toiminnanohjauksen taitoja, joita ADHD voi kuormittaa.

Mutta tässä kohtaa kannattaa unohtaa kaksi ääripäätä. ADHD ei tee ihmisestä automaattisesti mahdotonta kumppania. Eikä diagnoosi myöskään selitä tai oikeuta kaikkea käytöstä. ADHD voi selittää mekanismia. Vastuu omasta toiminnasta säilyy.

ADHD parisuhteessa – missä ongelmat oikeasti syntyvät?

Aikuisten ADHD:ssa tarkkaamattomuus, impulsiivisuus, toiminnanohjauksen vaikeudet ja monilla myös tunnesäätelyn haasteet voivat heijastua arkeen. Parisuhteessa ne muuttuvat helposti tulkinnoiksi:

• unohtaminen näyttää välinpitämättömyydeltä
• keskeyttäminen näyttää siltä, ettei toinen kuuntele
• aloittamatta jääneet tehtävät näyttävät vastuun välttelyltä
• impulsiivinen kommentti tuntuu tarkoitukselliselta loukkaukselta
• vetäytyminen kuormituksessa voidaan tulkita hylkäämiseksi

Ja joskus kyse on juuri siitä miltä näyttääkin. Kaikkea huonoa käyttäytymistä ei pidä laittaa ADHD:n piikkiin. Jos kumppani joutuu jatkuvasti kantamaan kaiken vastuun, ongelma ei ratkea sillä, että muistetaan diagnoosin nimi.

Kun arjen vastuut jakautuvat epätasaisesti

Yksi raskaimmista kuvioista syntyy silloin, kun toinen alkaa huomaamatta toimia parisuhteen projektipäällikkönä: laskut, aikataulut, siivous, lasten asiat, kauppalista, muistutukset ja vielä muistutus siitä muistutuksesta.

ADHD voi tehdä organisoinnista ja muistamisesta aidosti vaikeampaa. Mutta toimiva ratkaisu ei ole se, että toinen puoliso muuttuu eläväksi kalenterisovellukseksi.

Ulkoista muistaminen järjestelmään, älä kumppaniin. Kalenterit, yhteiset listat, automaattiset muistutukset ja selkeä vastuunjako ovat tylsiä työkaluja. Niillä on vain yksi kiusallinen etu: ne toimivat usein paremmin kuin “kyllä mä muistan”.

ADHD, tunnesäätely ja riidat

Tunnesäätelyn vaikeudet ovat ADHD:ssa yleisiä, vaikka niitä ei pidä kohdella jokaisen ADHD-oireisen automaattisena ominaisuutena. Riitatilanteessa impulssin jarruttaminen voi olla vaikeaa: sanat tulevat ensin ja harkinta saapuu paikalle myöhemmin kahvikuppi kädessä ihmettelemään vahinkoja.

Siksi yksi tärkeimmistä taidoista on oppia tunnistamaan kohta, jossa keskustelukyky alkaa kadota. Aikalisä voi toimia, kun siitä sovitaan etukäteen ja asiaan myös palataan. Oven paiskaaminen ja katoaminen eivät ole “hermoston säätelyä”. Ne ovat katoamista.

Jos konfliktit ovat teillä iso teema, lue myös julkaistu artikkeli ADHD ja parisuhteen riidat – miten yhteys korjataan?. Tunnesäätelystä on lisäksi oma syventävä artikkeli tässä sarjassa.

Entä suhteen alku, uutuus ja dopamiini?

ADHD:n palkkiojärjestelmästä, uutuudesta ja motivaatiosta on paljon tutkimusta. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että parisuhteen alku olisi vain “dopamiinipiikki” ja arjen alkaessa rakkaus katoaisi kemiallisesti. Dopamiini ei ole pieni parisuhdejumala, joka päättää milloin kiinnostus loppuu.

Uutuus voi toki tuntua erityisen palkitsevalta ja vaihtelu voi auttaa pitämään huomion ja kiinnostuksen mukana. Siksi toimivassa suhteessa voi olla hyödyllistä rakentaa yhteisiä kokemuksia, vaihtelua ja leikkiä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ADHD tarvitsisi jatkuvaa draamaa pysyäkseen rakastuneena.

ADHD ja seksuaalisuus parisuhteessa

ADHD voi näkyä myös seksuaalisuudessa. Joillakin korostuvat impulsiivisuus, korkea halu tai vaihtelunhalu. Toisilla taas keskittymisvaikeus, stressi, mieliala, lääkitys tai kuormitus voivat heikentää halua tai seksuaalista toimintaa. Siksi en suostu kirjoittamaan “ADHD-ihminen on seksuaalisesti tällainen” -horoskooppia.

Olen käsitellyt tämän kokonaisuuden erikseen artikkelissa ADHD ja seksuaalisuus, koska parisuhdeongelmaa ei kannata aina selittää seksillä eikä seksuaalisuutta parisuhdeongelmalla.

ADHD ei saa tehdä suhteesta vanhempi–lapsi-asetelmaa

Jos toinen muistuttaa kaikesta, hoitaa kaiken, valvoo aikatauluja ja joutuu vielä rauhoittelemaan jokaisen konfliktin, suhteen dynamiikka alkaa helposti vinoutua. ADHD-oireinen voi tuntea itsensä jatkuvasti arvostelluksi ja toinen puoliso jatkuvasti uupuneeksi.

Ratkaisu ei ole enemmän kontrollia vaan parempi rakenne. Vastuut näkyviksi. Työkalut käyttöön. Odotukset selkeiksi. Ja ennen kaikkea: kumpikin vastaa omasta osuudestaan.

Miten ADHD-parisuhdetta voi vahvistaa käytännössä?

• Puhukaa käytöksestä, älkää identiteetistä. “Tämä lasku jäi taas maksamatta” on eri keskustelu kuin “sinä olet vastuuton”.
• Rakentakaa järjestelmä muistamiselle. Älkää perustako parisuhteen toimivuutta työmuistiin.
• Sopikaa aikalisöistä etukäteen. Ja sopikaa myös, milloin keskustelu jatkuu.
• Älkää diagnosoiko jokaista konfliktia. Joskus riita on vain riita.
• Huomioikaa myös kumppanin kuormitus. Ymmärtäminen ei saa tarkoittaa sitä, että toinen kantaa kaiken.
• Hakekaa tarvittaessa hoitoa ja tukea. ADHD:n asianmukainen hoito voi parantaa toimintakykyä, mutta parisuhteen vuorovaikutustaidot tarvitsevat joskus omaa työtä.

ADHD parisuhteessa ei tarkoita kaaosta – mutta autopilotti harvoin toimii

Hyvä parisuhde ADHD:n kanssa ei synny siitä, että toinen hyväksyy kaiken eikä siitä, että ADHD-oireinen yrittää vain “ryhdistäytyä”. Se syntyy ymmärryksen, rakenteiden, vastuun ja yhteyden yhdistelmästä.

Rakkaus ei tarvitse täydellistä toiminnanohjausta. Parisuhde tarvitsee kuitenkin jonkin järjestelmän, jolla kaksi ihmistä saa arjen toimimaan.

Usein kysyttyä ADHD:sta ja parisuhteesta