ADHD ja naisen seksuaalisuus on aihe, jossa kaksi ongelmaa osuvat helposti päällekkäin: naisten ADHD tunnistetaan usein myöhemmin, ja seksuaalisuudesta puhutaan edelleen aivan liian helposti stereotypioiden kautta.

Kun nämä yhdistetään, syntyy nopeasti tarina “ADHD-naisesta”, joka tuntee kaiken voimakkaammin, haluaa seksiä enemmän, kyllästyy nopeammin ja elää dopamiininsa vietävänä. Kuulostaa kiinnostavalta. Tutkimus on vain huomattavasti monimutkaisempi.

ADHD naisilla tunnistetaan usein myöhemmin

Naisten ADHD voi jäädä helpommin tunnistamatta etenkin silloin, kun oirekuvassa korostuvat tarkkaamattomuus ja sisäinen kuormitus näkyvän hyperaktiivisuuden sijasta. Lisäksi samanaikaiset ahdistus- ja mielialaoireet voivat peittää ADHD-oirekuvaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi moni nainen saa diagnoosin vasta aikuisena.

Tällä on merkitystä myös seksuaalisuudelle. Jos ihminen on vuosia tulkinnut toiminnanohjauksen vaikeudet, impulsiivisuuden, kuormittumisen tai tunnesäätelyn ongelmat henkilökohtaisiksi vioiksi, vaikutus voi ulottua kehonkuvaan, itsetuntoon, läheisyyteen ja seksuaaliseen minäkuvaan.

ADHD ei määrää naisen libidoa

Tutkimuksissa ADHD:n yhteydessä on raportoitu ryhmätasolla eroja seksuaalisessa halussa, käyttäytymisessä, tyytyväisyydessä ja seksuaalisessa toimintakyvyssä. Mutta tulokset ovat heterogeenisia.

ADHD-naisen libido voi olla korkea, matala tai vaihteleva. Seksuaalinen halu, kiihottuminen, orgasmi, seksuaalinen käyttäytyminen ja tyytyväisyys ovat eri asioita. Niitä ei kannata tunkea samaan “seksuaalisuus”-laatikkoon ja selittää yhdellä mekanismilla. Peruskäsitteet ja tutkimusnäytön rajat avaan myös artikkelissa ADHD ja seksuaalisuus.

Ryhmätason keskiarvo ei ole yksilön käyttöohje.

Emotionaalinen dysregulaatio voi näkyä myös seksuaalisuudessa

Emotionaalinen dysregulaatio eli tunnesäätelyn vaikeudet ovat aikuisilla ADHD-oireisilla yleisiä ja voivat lisätä psykososiaalista kuormitusta, vaikka niitä ei kaikissa diagnostisissa luokituksissa määritellä varsinaiseksi ydinoirekriteeriksi.

Seksuaalisuudessa tämä voi joillakin näkyä esimerkiksi siinä, että stressi, ristiriidat, torjutuksi tulemisen kokemus tai voimakas tunnetila vaikuttavat haluun ja läheisyyteen tavallista voimakkaammin. Toisella kuormitus voi vähentää halua. Toinen voi hakea läheisyydestä rauhoittumista. Kolmannella vaikutusta ei juuri ole.

Seksi voi olla yksi tunnetilan säätelyn keino. Sen ei tarvitse olla sitä. Tässä ero on tärkeä.

Aistisäätely: kosketus ei tunnu joka tilanteessa samalta

ADHD:n yhteydessä on tutkimuksissa havaittu ryhmätasolla enemmän poikkeavia sensory processing -piirteitä, kuten aistiherkkyyttä, aistien välttelyä, sensory seeking -piirteitä ja low registration -profiilia. Tutkimuksissa on kuitenkin paljon heterogeenisuutta.

Seksuaalisuudessa tämä voi olla hyvin konkreettista. Kosketuksen voimakkuus, ääni, valo, lämpötila, tuoksut tai muu ympäristö voivat vaikuttaa siihen, kuinka helppoa kiihottuminen ja läsnäolo ovat.

Se ei tarkoita, että “ADHD-naisen aistit ovat kymmenkertaiset”. Se tarkoittaa, että aistitiedon käsittelyn yksilölliset erot kannattaa ottaa vakavasti.

Tarkkaavuus, työmuisti ja läsnäolo seksissä

Seksuaalinen kiihottuminen ei tapahdu irrallaan tarkkaavuudesta. Jos mieli siirtyy kesken läheisyyden työasioihin, ääneen toisessa huoneessa tai siihen, jäikö pyykinpesukone päälle, seksuaalinen vaste voi muuttua.

ADHD:hen liittyvät tarkkaavuuden säätelyn ja työmuistin vaikeudet voivat siksi joillakin vaikuttaa seksuaaliseen läsnäoloon. Toisaalta voimakkaasti kiinnostava ärsyke voi sitoa tarkkaavuutta tehokkaasti. Tätäkään ei pidä muuttaa kliseeksi siitä, että ADHD tarkoittaisi automaattisesti “hyperfokusta seksissä”.

Impulsiivisuus ei tarkoita korkeaa seksuaalista halua

Impulsiivisuus liittyy toiminnan jarruttamiseen ja päätöksentekoon. Libido tarkoittaa seksuaalista halua. Ne voivat vaikuttaa samaan käyttäytymistilanteeseen, mutta ne eivät ole sama ilmiö.

ADHD:n yhteydessä impulsiivisuus ja inhibitiokontrollin vaikeudet voivat joillakin lisätä nopeasti tehtyjä seksuaalisia päätöksiä. Tämä ei tarkoita, että ADHD-naiset olisivat automaattisesti seksuaalisesti riskihakuisia tai uskottomia.

Impulssi kertoo, että jokin toiminta tuli mieleen nopeasti. Se ei poista päätöksentekoa, suostumusta tai vastuuta.

Hormonit, kuukautiskierto ja ADHD – kiinnostava alue, mutta ei valmis selitys

Naisten ADHD:ssa on kasvavaa kiinnostusta siihen, miten hormonaaliset muutokset voivat liittyä oireiden vaihteluun kuukautiskierron, raskauden, synnytyksen jälkeisen ajan ja perimenopaussin aikana.

Estrogeenin ja muiden sukupuolihormonien yhteydet katekolaminergiseen neurotransmissioon tekevät aiheesta biologisesti uskottavan tutkimuskohteen. Mutta tutkimusnäyttö ei vielä oikeuta muuttamaan jokaista halun, mielialan tai ADHD-oireiden vaihtelua yksinkertaiseksi “estrogeeni → dopamiini → libido” -ketjuksi.

Kuukautiskierto voi vaikuttaa seksuaaliseen haluun myös täysin ADHD:sta riippumatta. Siksi oman oire- ja kiertodatan seuraaminen voi olla hyödyllisempää kuin yleinen somekaavio siitä, miltä “ADHD-naisen pitäisi” tuntua kierron eri vaiheissa.

ADHD-lääkitys ja naisen seksuaalinen toimintakyky

ADHD-lääkityksen vaikutus seksuaalisuuteen voi vaihdella. Joillakin oireiden parempi hallinta voi helpottaa läsnäoloa ja toimintakykyä. Toisilla lääkitykseen voi liittyä seksuaalisia haittoja tai muutoksia halussa.

Lääkitystä ei pidä muuttaa blogitekstin perusteella. Jos seksuaalisessa toimintakyvyssä tapahtuu selvä muutos lääkityksen aloittamisen tai annosmuutoksen yhteydessä, asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Häpeä voi kuormittaa enemmän kuin itse ADHD

Alkuperäisen tekstin tärkeä ajatus kannattaa säilyttää: nainen voi oppia pitämään itseään “liian paljon” tai “ei tarpeeksi” olevana. Seksuaalisuudessa tämä voi muuttua suorittamiseksi, välttelyksi tai vaikeudeksi kertoa omista tarpeista.

Mutta häpeääkään ei pidä selittää automaattisesti ADHD:lla. Seksuaalinen minäkuva rakentuu kulttuurista, kokemuksista, ihmissuhteista, kehonkuvasta, terveydestä ja monesta muusta tekijästä.

Diagnoosi voi auttaa ymmärtämään itseä. Sen ei tarvitse kirjoittaa seksuaalista identiteettiä valmiiksi.

Mitä voi tehdä käytännössä?

• Erota halu, kiihottuminen ja käyttäytyminen toisistaan. “En kiihotu juuri nyt” ei automaattisesti tarkoita “en halua kumppaniani”.
• Tunnista kuormitus. Uni, stressi ja kokonaiskuormitus voivat vaikuttaa sekä ADHD-oireisiin että seksuaaliseen toimintakykyyn.
• Huomioi aistiympäristö. Valo, ääni, lämpötila ja kosketuksen laatu voivat olla käytännössä olennaisia.
• Seuraa omaa dataasi. Jos epäilet kuukautiskierron liittyvän oireisiin tai haluun, seuraa niitä rinnakkain muutaman kierron ajan.
• Puhu tarpeista suoraan. Kumppanin ei pitäisi joutua päättelemään, tarkoittaako kosketuksen välttäminen väsymystä, aistikuormitusta vai suhdeongelmaa.
• Hae apua, jos ongelma kuormittaa. Lääkäri, seksuaalineuvoja, seksuaaliterapeutti tai muu tilanteeseen sopiva terveydenhuollon ammattilainen voi auttaa syyn arvioinnissa.

ADHD ja naisen seksuaalisuus ei ole yksi tarina

ADHD voi vaikuttaa seksuaalisuuteen. Niin voivat hormonit, lääkitys, parisuhde, mieliala, uni, stressi, sairaudet, elämäntilanne ja aikaisemmat kokemukset.

Siksi en pidä hyödyllisenä kuvaa “ADHD-naisesta”, joka on luonnostaan intensiivinen, villi, intuitiivinen tai seksuaalisesti arvaamaton. Se vaihtaa yhden leiman toiseen.

Paljon kiinnostavampaa on ymmärtää, miten juuri sinun tarkkaavuutesi, aistisäätelysi, tunnesäätelysi, kehosi ja elämäntilanteesi toimivat yhdessä.

Usein kysyttyä ADHD:sta ja naisen seksuaalisuudesta