ADHD ja seksuaalinen uteliaisuus voivat liittyä toisiinsa, mutta eivät tavalla, jossa diagnoosi määrää ihmisen mieltymykset. Tutkimuksissa ADHD-ryhmillä on havaittu keskimääräisiä eroja esimerkiksi seksuaalisessa halussa, käyttäytymisessä ja joissakin kiinnostuksen kohteissa. Ryhmätason havainto ei kuitenkaan kerro, mistä yksittäinen ihminen pitää – eikä seksuaalinen suuntautuminen, BDSM-kiinnostus tai korkea libido ole ADHD-oire.

Hyödyllisempi tapa tarkastella aihetta on erottaa toisistaan uutuushakuisuus, sensation seeking, palkkioherkkyys, impulsiivisuus, aistisäätely, seksuaalinen mieltymys ja pakonomaisuus. Ne voivat vaikuttaa samaan tilanteeseen, mutta ne eivät tarkoita samaa asiaa.

ADHD ei kirjoita seksuaalisia mieltymyksiä valmiiksi

ADHD:n ydinoireisiin kuuluvat tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet, aktiivisuuden säätelyn vaikeudet ja impulsiivisuus. Seksuaalinen uteliaisuus ei ole diagnostinen kriteeri.

ADHD:n tutkimuksessa palkkioiden käsittely, viivästetyn palkkion preferenssi ja impulsiivisuus ovat kuitenkin relevantteja mekanismeja. Ne voivat joillakin vaikuttaa siihen, kuinka kiinnostavalta uusi tai välittömästi palkitseva kokemus tuntuu.

Dopamiini ei silti ole pieni seksuaalinen matkaopas, joka päättää ihmisen puolesta, mitä tämän pitäisi haluta.

Uutuus voi lisätä kiinnostusta – mutta tuttu ei automaattisesti muutu tylsäksi

Uutuus voi lisätä motivaatiota ja kiinnostusta joillakin ADHD-oireisilla. Seksissä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uudenlaista kosketusta, ympäristöä, keskustelua, fantasiaa tai tapaa rakentaa yhteistä kokemusta.

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että ADHD-ihminen tarvitsisi jatkuvasti uusia kumppaneita tai että pitkä parisuhde olisi neurologisesti tuomittu tylsyyteen. Parisuhteen kyllästyminen, seksuaalisen halun vaihtelu ja ADHD ovat eri ilmiöitä, vaikka ne voivat joskus kohdata.

Seksuaalisen halun vaihtelua käsitellään tarkemmin myös artikkelissa ADHD ja seksuaalinen palautuminen.

Aistisäätely vaikuttaa kokemukseen yksilöllisesti

ADHD-ryhmissä esiintyy tutkimusten perusteella keskimäärin enemmän erilaisia sensory processing -piirteitä. Tämä voi näkyä sensory sensitivitynä, sensory seekinginä, sensory avoidingina tai low registration -piirteinä.

Seksuaalisessa tilanteessa yksi voi nauttia voimakkaasta stimulaatiosta ja toinen kuormittua samasta ärsykkeestä. Joku tarvitsee hiljaisuutta keskittyäkseen, toinen hyötyy musiikista tai aktiivisemmasta aistiympäristöstä.

Aistiherkkyys ei tarkoita, että kaikki tuntuisi voimakkaammalta. Aistihakuisuus ei tarkoita seksuaalista riskinottoa.

Seksuaalinen suuntautuminen ei ole ADHD:n seuraus

Joissakin tutkimuksissa ADHD-oireiden ja seksuaalisen moninaisuuden välillä on havaittu ryhmätason yhteyksiä. Tällainen korrelaatio ei osoita, että ADHD aiheuttaisi seksuaalisen suuntautumisen tai että neurobiologia selittäisi yksittäisen ihmisen identiteetin.

Korrelaatio kertoo yhteydestä. Se ei kirjoita ihmisen seksuaalista identiteettiä hänen puolestaan.

Seksuaalinen suuntautuminen ei myöskään tarvitse neurologista puolustusta ollakseen hyväksyttävä.

BDSM, fantasiat ja kokeileminen eivät ole ADHD-oireita

Roolileikit, vallanvaihto, BDSM tai muut konsensuaaliset mieltymykset eivät ole todiste ADHD:sta eivätkä itsessään merkki psykopatologiasta. Niitä ei myöskään pidä selittää automaattisesti tarpeella “rakentaa hermostolle turvaa”.

Oleellisia kysymyksiä ovat paljon arkisemmat:

• Onko toiminta kaikkien osapuolten vapaaehtoista?
• Ovatko rajat ja suostumus selvät?
• Ymmärretäänkö toimintaan liittyvät riskit?
• Voiko jokainen muuttaa mieltään?
• Tuottaako toiminta nautintoa vai merkittävää haittaa ja distressiä?

Uteliaisuus, impulsiivisuus ja riskikäyttäytyminen ovat eri asioita

Fantasia voi olla utelias ilman että sitä toteutetaan. Kokeilu voi olla suunniteltu ilman impulsiivisuutta. Impulsiivinen teko voi tapahtua ilman korkeaa libidoa.

Tämä erottelu on tärkeä, koska seksuaalisen moninaisuuden niputtaminen riskikäyttäytymiseen tekee sekä seksologiasta että ADHD-tiedosta huonompaa.

Korkea libido, seksuaalinen moninaisuus ja riskikäyttäytyminen ovat kolme eri asiaa.

Milloin uteliaisuus muuttuu ongelmaksi?

Pelkkä seksin määrä, fantasioiden määrä tai pornografian käyttötiheys ei määritä pakonomaisuutta. Kliinisesti olennaisempia kysymyksiä ovat hallinnan menetys, toistuvat epäonnistuneet yritykset vähentää toimintaa, toimintakyvyn heikkeneminen ja merkittävä haitta.

Myös korkea libido ja compulsive sexual behavior disorder (CSBD) on erotettava toisistaan. CSBD on ICD-11-luokituksessa impulssikontrollin häiriö. ADHD ei tarkoita automaattisesti CSBD:tä.

Jos käyttäytymiseen liittyy hallinnan menetystä tai merkittävää haittaa, olennaista on arvioida toimintakykyä ja käyttäytymisen seurauksia eikä selittää kaikkea korkealla halulla tai ADHD:lla.

Seksuaalista uteliaisuutta ei tarvitse hävetä

Seksuaalinen uteliaisuus voi olla täysin tavallinen osa ihmisen seksuaalisuutta. ADHD voi joillakin vaikuttaa kiinnostuksen, tarkkaavuuden, impulsiivisuuden tai aistikokemuksen dynamiikkaan, mutta diagnoosi ei määritä sitä, kuka ihminen on seksuaalisesti.

Hyvä selitys lisää ymmärrystä. Huono selitys tekee ihmisestä diagnoosinsa. Seksuaalisuudessa tämä ero on erityisen tärkeä.

Usein kysyttyä ADHD:sta ja seksuaalisesta uteliaisuudesta