ADHD ja hyperseksuaalisuus ovat aihe, jossa käsitteet menevät helposti iloisesti solmuun. Korkea libido, runsas seksi, seksuaalinen uteliaisuus, hyperseksuaalinen käyttäytyminen ja pakonomainen seksuaalinen käyttäytyminen eivät tarkoita samaa asiaa.

Ja tämä ero on tärkeä. Muuten tavallisesta seksuaalisesta vaihtelusta tehdään ongelma – tai oikea ongelma kuitataan vain sillä, että “olen vain seksuaalinen ihminen”. Kumpikaan ei ole erityisen ammattimainen tapa katsoa asiaa.

Korkea libido ei ole sama asia kuin hyperseksuaalisuus

Korkea seksuaalinen halu tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihminen kokee paljon seksuaalista kiinnostusta tai halua. Se voi olla täysin terve osa seksuaalisuutta eikä vaadi mitään diagnoosia.

Ongelma alkaa vasta silloin, kun käyttäytyminen muuttuu hallitsemattomaksi, toistuvasti ristiriitaiseksi omien tavoitteiden kanssa tai aiheuttaa merkittävää haittaa. Seksin määrä ei siis yksin ratkaise mitään.

Hyperseksuaalisuus, CSBD ja “seksiriippuvuus” – pidetään termit erillään

Hyperseksuaalisuus on laaja kuvaileva termi runsaalle tai vaikeasti hallittavalle seksuaaliselle käyttäytymiselle. Se ei itsessään ole yksi yksiselitteinen nykyinen diagnoosi.

WHO:n ICD-11-luokituksessa käytetään diagnoosia Compulsive Sexual Behaviour Disorder (CSBD), suomeksi pakonomainen seksuaalinen käyttäytymishäiriö. Se kuuluu impulssikontrollihäiriöihin. Keskeistä ei ole korkea halu vaan toistuva kyvyttömyys hallita voimakkaita seksuaalisia impulsseja tai käyttäytymistä niin, että siitä seuraa merkittävää haittaa toimintakyvylle tai elämälle.

Arkikielessä puhutaan myös seksi- tai pornoriippuvuudesta. Näitä termejä käytetään paljon, mutta niitä ei pidä heittää automaattisesti CSBD:n synonyymeiksi. Diagnoosikieli ja somesanasto eivät ole sama asia.

Miten ADHD liittyy hyperseksuaaliseen käyttäytymiseen?

Tutkimuksissa ADHD:n ja hyperseksuaalisen tai pakonomaisen seksuaalisen käyttäytymisen välillä on havaittu yhteyksiä. Esimerkiksi meta-analyysissä ADHD oli selvästi yleisempi hyperseksuaalisuutta tai parafiilisia häiriöitä käsittelevissä kliinisissä aineistoissa kuin väestössä keskimäärin. Toisaalta tutkimus on heterogeenista, joten tästä ei pidä tehdä väitettä, että “ADHD aiheuttaa hyperseksuaalisuutta”.

Mahdollisia yhteisiä mekanismeja ovat muun muassa impulsiivisuus, inhibitiokontrollin vaikeudet, emotionaalinen dysregulaatio ja palkkioherkkyys. Näillä on paljon enemmän selitysvoimaa kuin lauseella “dopamiini vie ohjakset”.

Dopaminerginen järjestelmä on toki osa ADHD:n neurobiologiaa ja palkkiojärjestelmän toimintaa. Mutta tästä ei seuraa, että hyperseksuaalisuus olisi yksinkertaisesti dopamiinivajeen itsehoitoa. Neurobiologia ei tarvitse PowerPoint-nuolta jokaisen ilmiön väliin.

Impulssi ei ole sama asia kuin pakko

ADHD:hen liittyvä impulsiivisuus voi tarkoittaa, että toiminta käynnistyy nopeasti ennen kuin seurauksia ehditään arvioida kunnolla. Pakonomaisessa käyttäytymisessä taas keskeistä on toistuva hallinnan menetys ja käyttäytymisen jatkuminen haitoista huolimatta.

Nämä voivat limittyä, mutta niitä ei pidä niputtaa yhdeksi asiaksi. Ihmisellä voi olla voimakkaita seksuaalisia impulsseja ilman CSBD:tä. Ja ihmisellä voi olla CSBD ilman että hän kokee itseään erityisen “seksuaaliseksi” ihmisenä.

Milloin seksuaalinen käyttäytyminen on oikeasti ongelma?

Huomio kannattaa siirtää määrän sijasta toimintakykyyn. Hälytysmerkkejä voivat olla esimerkiksi:

• toistuva kokemus siitä, ettei käyttäytymistä pysty hallitsemaan
• seksuaalinen käyttäytyminen vie kohtuuttomasti aikaa ja syrjäyttää muita tärkeitä asioita
• käyttäytymistä jatketaan selkeistä haitoista huolimatta
• se aiheuttaa merkittävää haittaa parisuhteelle, työlle, taloudelle tai terveydelle
• yritykset vähentää käyttäytymistä epäonnistuvat toistuvasti
• seksuaalisuutta käytetään jatkuvasti ainoana keinona säädellä vaikeita tunnetiloja

Pelkkä moraalinen ristiriita tai häpeä ei yksin tarkoita häiriötä. Tämäkin on olennainen ero, koska seksuaalisuutta on helppo patologisoida, jos ihmisen oma arvomaailma tai ympäristön normit ovat hyvin tiukat.

Entä porno, masturbointi ja vaihtuvat kumppanit?

Mikään näistä ei ole yksin diagnoosi. Runsas pornografian käyttö, masturbointi tai useat seksikumppanit voivat olla osa ongelmallista käyttäytymistä, mutta ne voivat myös esiintyä ilman kliinisesti merkittävää häiriötä. Laajemman seksuaalisuuden kokonaisuuden löydät artikkelista ADHD ja seksuaalisuus.

Tärkeä kysymys kuuluu: onko käyttäytyminen hallinnassa ja yhteensopivaa omien arvojen, tavoitteiden, terveyden ja ihmissuhteiden kanssa?

“Tarvitsen koko ajan enemmän stimulaatiota” – onko kyse toleranssista?

Riippuvuuskeskustelussa käytetään usein toleranssi-termiä, mutta seksuaalisen käyttäytymisen tutkimuksessa tätä ei pidä kopioida suoraan päihdemallista ja väittää, että jokainen uusi ärsyke todistaa dopamiinijärjestelmän turtumisesta.

Joillakin ihmisillä käyttäytyminen voi eskaloitua ja ärsykkeiden intensiteetti kasvaa, mutta mekanismit ovat monitekijäisiä. Oppiminen, ärsykevihjeet, impulsiivisuus, tunnetilojen säätely ja tottuminen voivat kaikki olla mukana.

Mitä tehdä, jos oma seksuaalinen käyttäytyminen ei tunnu olevan hallinnassa?

• Tarkkaile käyttäytymistä ilman moralisointia. Milloin, missä ja minkä tunnetilan yhteydessä se aktivoituu?
• Tunnista laukaisijat. Stressi, yksinäisyys, tylsyys, häpeä ja konfliktit voivat joillakin toimia triggereinä.
• Rakenna viive impulssin ja teon väliin. Tämä harjoittaa inhibitiokontrollia käytännössä.
• Hoida ADHD asianmukaisesti. Jos ADHD-oireet ovat huonosti hallinnassa, niiden hoito voi olla osa kokonaisuutta.
• Älä tee kumppanista terapeuttia tai valvojaa. Avoimuus auttaa, mutta vastuu käyttäytymisestä kuuluu sille, joka käyttäytyy.
• Hae ammattilaisapua, jos hallinnan menetys ja haitat jatkuvat. Erityisesti silloin, jos käyttäytymiseen liittyy merkittäviä terveys-, raha-, työ- tai ihmissuhdehaittoja.

ADHD ja hyperseksuaalisuus ilman häpeää – mutta myös ilman selittelyä

Minusta tämän aiheen tärkein periaate on yksinkertainen: seksuaalisuutta ei pidä moralisoida, mutta haitallista käyttäytymistä ei pidä myöskään romantisoida neurobiologialla.

ADHD voi olla yksi riskitekijä tai osa kokonaisuutta. Se ei tee ihmisestä automaattisesti hyperseksuaalista eikä vapauta vastuusta. Ja korkea libido voi olla täysin terve ominaisuus.

Kun nämä erot ymmärtää, keskustelu muuttuu paljon hyödyllisemmäksi kuin “dopamiini vei taas ohjakset”.

Usein kysyttyä ADHD:sta ja hyperseksuaalisuudesta