ADHD häpeä ja seksuaalinen itsetunto ja häpeä voivat kietoutua toisiinsa, mutta häpeä ei ole ADHD:n diagnostinen ydinoire eikä korkea tai matala seksuaalinen halu kerro ihmisen arvosta. Olennaisempaa on erottaa toisistaan stigma, sisäistetty stigma, syyllisyys, häpeä, seksuaalinen distressi ja seksuaalinen minäkuva.

ADHD-oireinen voi saada elämänsä aikana paljon kielteistä palautetta unohtamisesta, myöhästymisestä, impulsiivisuudesta tai siitä, ettei toimintakyky vastaa ulkopuolisten odotuksia. Se voi vaikuttaa itsetuntoon. Mutta tästä ei seuraa, että jokainen ADHD-ihminen häpeäisi itseään tai seksuaalisuuttaan.

Häpeä ja syyllisyys eivät ole sama asia

Syyllisyys kohdistuu tavallisesti tekoon: “tein jotain, jota kadun”. Häpeä voi kohdistua koko minään: “minussa on jotain vialla”. Ero on seksuaalisessa itsetunnossa tärkeä.

Jos ihminen on esimerkiksi rikkonut parisuhteen rajoja, vastuun ottaminen on tarpeellista. Itsensä määritteleminen pysyvästi kelvottomaksi ei kuitenkaan korjaa tekoa.

Vastuu kysyy: mitä teen seuraavaksi toisin? Häpeä kysyy: mikä minussa on vikana?

Sisäistetty stigma voi murentaa minäkuvaa

Internalized stigma tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa soveltaa itseensä ympäristön kielteisiä stereotypioita. ADHD:hen liittyvä stigma on aikuisilla relevantti tutkimusaihe, ja sisäistetty stigma on yhdistetty muun muassa heikompaan itsetuntoon ja elämänlaatuun.

Seksuaalisuudessa vastaava prosessi voi näkyä ajatuksina kuten “olen liian halukas”, “olen liian vähän kiinnostunut”, “fantasiani tekevät minusta oudon” tai “ADHD tekee minusta epäluotettavan”.

Yksikään näistä ei ole diagnoosin automaattinen johtopäätös.

Korkea libido ei tee ihmisestä holtitonta

Seksuaalinen halu, käyttäytyminen ja impulssikontrolli ovat eri asioita. Korkea libido ei tarkoita uskottomuutta, riskikäyttäytymistä tai pakonomaisuutta. Matala libido ei tarkoita kylmyyttä. Fantasia ei ole teko ja uteliaisuus ei ole lupaus toteuttaa fantasiaa.

ADHD voi joillakin vaikuttaa impulsiivisuuteen ja palkkioiden käsittelyyn, mutta se ei poista vastuuta käyttäytymisestä.

Seksuaalisen halun vaihtelua käsittelen tarkemmin omassa libidoartikkelissa, kun se julkaistaan. Laajemman nykyisen kokonaisuuden löydät artikkelista ADHD ja seksuaalisuus.

Suorituspaine voi viedä huomion pois kokemuksesta

Seksuaalisessa tilanteessa huomio voi siirtyä omasta kokemuksesta itsensä tarkkailuun: miltä näytän, suoriudunko oikein, kestänkö tarpeeksi, saanko orgasmin, saako toinen orgasmin? Seksologiassa tällaista itsensä ulkopuolelta tarkkailevaa suoritusorientaatiota on kuvattu esimerkiksi spectatoring-käsitteen kautta.

ADHD:n tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet voivat joillakin lisätä häiriöherkkyyttä, mutta suorituspaine ei ole ADHD:n yksinoikeus. Stressi, kehonkuva, aiemmat kokemukset, parisuhteen tila ja seksuaalinen toimintakyky vaikuttavat myös.

Perfektionismi ei ole ADHD:n ydinoire

ADHD ja perfektionismi niputetaan usein yhteen. Perfektionismi ei kuitenkaan ole ADHD:n diagnostinen ydinoire. Joillekin se voi muodostua kompensoivaksi strategiaksi: kun virheitä on tullut paljon, niitä yritetään ehkäistä kontrolloimalla kaikkea mahdollisimman tarkasti.

Seksissä tämä voi muuttua mahdottomaksi tavoitteeksi olla aina halukas, läsnä, itsevarma ja suorituskykyinen. Fysiologia ei valitettavasti lue suoritusvaatimuksia.

Seksuaalisen itsetunnon rakentaminen käytännössä

1. Erota ominaisuus identiteetistä. ADHD on osa toimintakyvyn kokonaisuutta, ei koko persoonallisuus.
2. Erota halu teosta. Tunne, fantasia ja impulssi eivät velvoita toimimaan.
3. Nimeä häpeän lähde. Onko kyse omista arvoista, toisen kommentista, aiemmasta teosta vai kulttuurisesta normista?
4. Korjaa se, mikä vaatii korjaamista. Jos olet rikkonut rajoja, vastuu on tärkeämpää kuin itsensä rankaiseminen.
5. Poista turha suoritusmittari. Seksin onnistumista ei ratkaise erektio, orgasmi, kesto tai halun määrä yksinään.
6. Hae apua, jos distressi on merkittävää. Seksuaalineuvonta, seksuaaliterapia tai muu asianmukainen terveydenhuollon tuki voi olla hyödyllistä tilanteesta riippuen.

ADHD ei määritä seksuaalista arvoasi

Seksuaalinen itsetunto ei tarkoita sitä, että pitäisi rakastaa jokaista piirrettä itsessään. Se tarkoittaa realistisempaa suhdetta omaan kehoon, haluun, rajoihin, tekoihin ja keskeneräisyyteen.

Itsereflektio on hyvä asia. Itsensä tekeminen diagnoosinsa sivutuotteeksi ei ole.

Seksuaalisuutta ei pidä moralisoida, mutta haitallista käyttäytymistä ei pidä myöskään romantisoida neurobiologialla. Molemmat ajatukset mahtuvat samaan asiantuntevaan keskusteluun.

Usein kysyttyä ADHD:sta, häpeästä ja seksuaalisesta itsetunnosta