ADHD aikuisella ei näy vain keskittymisvaikeutena. Se voi näkyä siinä, miten ihminen aloittaa tehtäviä, vaihtaa huomion kohdetta, arvioi aikaa, säätelee impulsseja, palautuu kuormituksesta ja toimii ihmissuhteissa. Siksi ADHD:n kuvaaminen pelkkänä “keskittymishäiriönä” on suunnilleen yhtä tarkka kuvaus kuin sanoisi, että kuntosaliharjoittelu on tavaroiden nostelua.

ADHD on neurokehityksellinen häiriö, jonka oireet alkavat kehitysiässä ja voivat jatkua aikuisuuteen. Diagnoosi perustuu oireiden lisäksi siihen, että niistä aiheutuu merkittävää haittaa useammalla elämänalueella. Aikuisen arvioinnissa huomioidaan myös kehityshistoria, toimintakyky ja mahdolliset samanaikaiset häiriöt.

Vanhaa termiä ADD käytetään edelleen puhekielessä, mutta nykyisessä diagnostiikassa puhutaan ADHD:sta ja sen erilaisista oirekuvista. Pääosin tarkkaamaton oirekuva ei siis ole eri häiriö nimeltä ADD.

Toiminnanohjaus – arjen näkymätön pullonkaula

Executive functions eli toiminnanohjauksen prosessit liittyvät muun muassa tavoitteiden ylläpitämiseen, työmuistiin, inhibitiokontrolliin, toiminnan aloittamiseen, suunnitteluun ja joustavaan siirtymiseen tehtävästä toiseen.

ADHD:ssa vaikeus ei siksi aina ole tiedon puute. Ihminen voi tietää täsmälleen, mitä pitäisi tehdä, mutta suunnitelman muuttaminen toiminnaksi voi olla epätasaista. Tästä syntyy klassinen tilanne: tehtävä on ollut mielessä kolme päivää, siihen menee oikeasti 12 minuuttia ja silti aloittaminen tuntuu siltä kuin pitäisi perustaa uusi yritys.

Tämä ei tarkoita, että jokainen viivyttely olisi ADHD:ta. Toiminnanohjaukseen vaikuttavat myös uni, stressi, mieliala, ympäristö, opitut toimintamallit ja tehtävän palkitsevuus.

Työmuisti ja arjen unohtaminen

Työmuisti auttaa pitämään informaatiota aktiivisena samalla kun sitä käytetään. Arjessa se näkyy esimerkiksi siinä, pystyykö muistamaan kesken tehtävän, mitä oli tekemässä, tai pitämään useita vaiheita mielessä yhtä aikaa.

Kun työmuisti kuormittuu, ulkoiset järjestelmät ovat usein tehokkaampia kuin itsensä haukkuminen. Kalenterit, muistutukset, näkyvät listat, automatisoidut laskut ja selkeät rutiinit eivät ole “huijaamista”. Ne ovat ympäristön muokkaamista toimintakyvyn tueksi.

Inhibitiokontrolli – impulssi ei ole sama kuin teko

Inhibitiokontrolli tarkoittaa kykyä pysäyttää, viivästää tai muuttaa käynnistymässä olevaa toimintaa. ADHD:ssa impulsiivisuus voi näkyä puheessa, päätöksissä, ostamisessa, liikenteessä, päihteiden käytössä tai ihmissuhteissa.

Mutta yksi asia kannattaa pitää kirkkaana: impulssi ei poista toimijuutta. ADHD voi tehdä jarruttamisesta haastavampaa, mutta diagnoosi ei muuta jokaista impulssia hyväksyttäväksi teoksi.

Emotionaalinen dysregulaatio – tärkeä ilmiö, ei somekeksintö

Emotionaalinen dysregulaatio eli tunnesäätelyn vaikeus on aikuisilla ADHD:ssa tutkimusten perusteella yleinen ja voi liittyä oireiden vaikeusasteeseen, toiminnanohjaukseen ja psykiatriseen komorbiditeettiin. Sen asemasta varsinaisena diagnostisena ydinoireena keskustellaan edelleen, joten sitä ei pidä kuvata jokaisen ADHD-oireisen pakolliseksi ominaisuudeksi.

Käytännössä tunteet voivat nousta nopeasti, tuntua voimakkailta tai niistä palautuminen voi viedä aikaa. Ongelma ei kuitenkaan ole se, että ihminen tuntee “liikaa”. Olennaisempaa on se, mitä tunteen aikana tehdään ja kuinka hyvin toiminta voidaan sovittaa omiin tavoitteisiin.

Tunne on informaatiota. Se ei ole aina toimintakäsky.

Palkkioiden käsittely ja delay discounting

ADHD:n yhteydessä tutkitaan myös reward processingia ja delay discountingia. Delay discounting tarkoittaa sitä, että myöhemmin saatavan palkkion subjektiivinen arvo pienenee odotusajan kasvaessa. Joillakin ADHD-oireisilla välitön palkkio voi siksi ohjata käyttäytymistä tavallista voimakkaammin suhteessa myöhempään hyötyyn.

Tämä on paljon tarkempi käsite kuin väite “ADHD-aivot tarvitsevat dopamiinipiikkejä”. Dopaminerginen ja noradrenerginen neurotransmissio ovat olennaisia ADHD:n neurobiologiassa, mutta ADHD ei ole yksinkertainen koko aivojen dopamiinivaje.

ADHD ja ihmissuhteet

Parisuhteessa ADHD voi näkyä esimerkiksi unohtamisena, keskeyttämisenä, arjen vastuiden kasaantumisena, impulsiivisina reaktioina tai vaikeutena palautua konfliktista. Tämä ei tee ADHD-oireisesta huonoa kumppania, mutta ongelmia ei myöskään ratkaista toteamalla jokaisen riidan jälkeen “se oli ADHD”.

Diagnoosi voi auttaa ymmärtämään mekanismia. Toimiva ihmissuhde tarvitsee silti vastuuta, rajoja, kommunikaatiota ja käytännön järjestelmiä.

Parisuhteeseen liittyviä mekanismeja käsittelen erikseen ADHD-parisuhdeartikkeleissa. Seksuaalisuudesta puolestaan löytyy oma laaja kokonaisuutensa artikkelista ADHD ja seksuaalisuus.

Uni, kuormitus ja toimintakyky

Univaikeudet ovat ADHD:n yhteydessä yleisiä, ja huono uni voi pahentaa tarkkaavuuden, tunnesäätelyn ja toiminnanohjauksen ongelmia. Samoin jatkuva stressi voi heikentää jo valmiiksi kuormittunutta kognitiivista kontrollia.

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että uni, ravinto tai liikunta “hoitaisivat ADHD:n pois”. Ne voivat tukea terveyttä ja toimintakykyä, mutta ADHD:n varsinainen hoito arvioidaan yksilöllisesti terveydenhuollossa.

ADHD:n hoito aikuisella

Aikuisen ADHD:n arviointi kuuluu koulutetulle terveydenhuollon ammattilaiselle. Kansainvälisissä hoitosuosituksissa hoito voi sisältää lääkehoitoa, ympäristön muokkaamista ja ADHD:hen kohdennettuja psykososiaalisia menetelmiä. Tarvittaessa huomioidaan myös esimerkiksi ahdistus, masennus, päihdehäiriöt ja muut samanaikaiset ongelmat.

Hyvä hoito ei yritä tehdä ihmisestä “neurotyypillistä”. Se pyrkii vähentämään haittaa ja parantamaan toimintakykyä.

Mitä voi tehdä arjessa jo tänään?

• Ulkoista muistaminen. Käytä kalenteria, muistutuksia ja näkyviä järjestelmiä.
• Pienennä aloituskynnystä. Tee ensimmäisestä vaiheesta niin pieni, ettei sen aloittaminen vaadi sankaruutta.
• Rakenna kitkaa impulssin ja teon väliin. Viive voi olla parempi työkalu kuin tahdonvoiman romantisointi.
• Tunnista kuormitustekijät. Uni, stressi ja jatkuvat keskeytykset voivat pahentaa toimintakykyä.
• Puhu vaikutuksesta, älä identiteetistä. “Tämä jäi tekemättä” on hyödyllisempi keskustelu kuin “sinä olet vastuuton”.
• Hae arvioon, jos oireet haittaavat elämää. Somevideo tai itsearviointitesti ei yksin tee diagnoosia.

ADHD aikuisella – ei supervoima eikä luonnevika

ADHD:sta tehdään helposti joko tragedia tai supervoimatarina. Kumpikin on liian helppo.

ADHD voi tuoda merkittävää haittaa. Samalla ihmisellä voi olla luovuutta, energiaa, sinnikkyyttä ja vahvuuksia, jotka eivät tarvitse diagnoosia selityksekseen.

Asiantuntijuus ei tarkoita sitä, että jokaiselle kokemukselle keksitään ADHD-selitys. Se tarkoittaa kykyä erottaa, mikä todella kuuluu häiriöön, mikä liittyy ympäristöön ja mikä on yksinkertaisesti ihmisyyttä.

Usein kysyttyä aikuisen ADHD:sta